Ke 15.9.2021 metsä- ja luontoretkellä Kari Monnon kohteissa Ruokolahden Lassilassa
Kari, Hannu Turkki ja Juha Mikkola viettivät päivän Monnon Karin vaimon taimikoihin ja metsiin sekä metsätien tekemiseen tutustumalla. He myös huiputtivat Lassilan mahtavan kallioluolan. Välissä nautittiin evästä Karin vaimon veljen grillikatoksella.
Kuva 1. Lasse Peltonen kertoo tien tekemisen eri vaiheista. Tie on hänen maallaan ja mökkiläisiä sekä metsätilallisia on tien vaikutusalueella noin 20-30. Tie haarautuu kahdeksi eri tieksi, käytännöllisesti katsoen mökki- ja metsäalueille johtaviksi teiksi. Lasse on noin 40 vuotta tehnyt teitä yksityisille, metsäyhtiöille sekä metsänhoitoyhdistykselle.
Kuvaaja Hannu Turkki
Kuva 2. Valmista tien pohjaa, johon ruvetaan ajamaan 64 mm mursketta. Sen päälle tulee sitten suodatinkangas, joka pitää kiviaineksen erillään toisistaan ja tähän päälle 32 mm murske. Sitten tasaus valmiiksi tien pohjaksi. 64 mm mursketta tulee koko tielle noin 300 tonnia ja 32 mm mursketta noin 200 tonnia eli yhteensä noin 550 tonnia. Pituutta perusparannuskohteella on 400 m.
 |
| Kuvaaja Hannu Turkki |
Kuva 3. Huhtikuussa hakatun aukon taimien istutus tehtiin heti keväällä. Sanomalehtiä laitettiin taimien ympärille heinittymisen estämiseksi. Lisäksi taimet kepitettiin taimien löytämiseksi helpottamiseksi ensi kesänä. Arveltiin, että heinäystä tarvitaan ja märkyys voi vaivata tulevina vuosina, vaikka laikutus tehtiin. Nopealla aikataululla piti taimet saada maahan, kun maa kasvaa heinää ja koivua niin rajusti.Toiveena on, että taimet ehtisivät juurtumaan ja kasvamaan heinien ja koivujen edellä. Hyvältä näytti kaiken kaikkiaan, vain joitain ruskeita taimia oli.
 |
| Kuvaaja Hannu Turkki |
Kuva 4. Tällä kuviolla tarkasteltiin koivujen osuutta kuusikossa, kun ohjeena oli jättää koivuryhmiä kuusikkoon. Kari ei osannut sanoa, kumpi olisi parempi menetelmä koivuryhmät vai koivut jätettynä koko alalle tasaisesti.
 |
| Kuvaaja Hannu Turkki |
Kuva 5. Tässä sama tilanne kuin kuvassa 4, mutta koivuja harvemmassa. Käytiin perusteellinen keskustelu kohteen tulevaisuudesta ja seuraavan koneharvennuksen ajankohdasta.
 |
| Kuvaaja Hannu Turkki |
Kuva 6. Koivuryhmän jatkokasvun edellytyksiä pohdittiin samoin tuumailtiin hieskoivun ja rauduskoivun eroja.
 |
| Kuvaaja Hannu Turkki |
Kuva 7. Tässä kiivetään Lassilan kallioluolaan. Kallioluola on suosittu kiipeilykohde.
 |
| Kuvaaja Hannu Turkki |
Kuva 8. Karin vaimon veljen grillikatoksella nautittiin kavit ja paistettiin makkaraa.
Kuvaaja Hannu Turkki
Retken parasta antia oli, että taimikoissa ja metsissä tarkasteltiin ja pohdittiin erilaisia metsänkäsittelyn vaihtoehtoja. Kari painotti metsän hyvää kasvukuntoa. Kerrankin oli aikaa koko päivä yhteisiin pohdintoihin. Aiemmat metsäkävelyt eri metsäasiantuntijoiden kanssa eivät ole olleet Karin mielestä näin antoisia. Retken vetäjänä Kari Monto olisin toivonut runsaampaa saimelaisten osallistumista retkelle.
Kari kiittää Hannua ja Juhaa hyvistä keskusteluista ! Isot kiitokset Karille monipuolisen retken suunnittelusta ja toteuttamisesta !
16.9.2021 Kari Monto ja Irma Welling
5.9.2021 Luhtalammen nuoren metsän ja pienpuun keruutyömaan jälkilöylyt
Jäsenemme Risto Laukas ja Jari Karhu kävivät tänään vielä jälkijoukkina Roope Tonterin työmaalla Luhtalammen tilallani. Mielenkiinnon kohteina olivat runkoluku hakkuun jälkeen, ajourat ja poistetun puun määrät ! Jarin arvio poistettavan puuston kuutioista oli maltillisin ja Irman optimistisin. Risto ja Jari ehdottivat useampia ajouralenkkejä. Hakkuun jälkeiseksi pohjapinta-alaksi Risto arvioi 12 m2/ha. Risto löysi Maastotaulokoista, että tuoreen kankaan (MT mustikkatyypin) rauduskoivikon, jonka pituus 13-15 metriä, runkoluvuksi suositellaan 700-800 runkoa hehtaaria kohti. Roope sai peukutuksia siitä, että nyt ryteikkö näytti oikialta mettältä !
 |
| Jari Karhu vasemmalla ja Risto Laukas oikealla nuotiolla (kuvaaja Irma Welling) |
Tältä näyttää jo tehty mettä. Pöllipinoja melkein vierivieressä.
 |
| Harvennettua metsää ja pöllipinoja (kuvaaja Irma Welling) |
Poistetun puun kuutioarviot 2,4 hehtaarin alueelta ovat Irmalla muistissa…saa nähdä kelle Das Pullo päätyy !
Kiitokset Ristolle ja Jarille inspiroivasta mettäretkestä !
Mettäterkuin,
Irma
La 28.8.2021 metsäretki nuoren metsän harvennuksen ja pienpuun keruun työmaalle
 |
| Nuotiolla haastattelemassa Roopea (kuvaaja Irma Welling) |
6 Saimaan Metsänomistajat ry:n jäsentä suuntasi Muuraisniementien varteen Roope Tonterin työmaalle. Roope on entinen lumilautailija, joka ehti voittaa kolme MM-kultaa ja yhden MM-hopean. Sittemmin Roope on kouluttautunut metsuriksi ja valmistui keväällä 2021. Irman Luhtalampi-tilan työmaa onkin Roopen ensimmäinen ulkopuoliselle tekemä metsurin työ. Roope on toki tehnyt paljon metsätöitä omissa metsissään. Heti alkajaisiksi Roope vertasi nuoren metsän hoitoa ja lumilautailua keskenään ja totesi, että niille on yhteistä se, että mikään ei tule helposti ja että ne molemmat ovat elämäntapa. Kummassakaan ei kannata hosua. Roope pyrkii tekemään hommat niin hyvin, että kehtaa omilla jäljillä kulkea. Monimuotoisuutta hän toteuttaa jättämällä riistatiheiköitä, katkenneita puita lintujen pesäpuiksi, kuusia ja mäntyjä koivujen alle sekä säilyttämällä isot haavat ja lepät. Itse asiassa monimuotoisuutta ja puulajien moninaisuutta pitää ryhtyä huomioimaan jo ihan alusta asti. Ei ole järkevää istuttaa esimerkiksi kuusta 2000 -1800 tainta vaan vähemmän jopa vain 800 ja jättää luonnon taimille tilaa. Roopen ajatuksia metsänhoidosta löytyy tältä videolta:
Roopen työtapa on viedä samanaikaisesti kahta ajouraa ja niiden väliä. Välistä puut kaadetaan ajouralle päin. Kovalla tuulella se ei aina onnistu. Kuitukasaan Roope tekee 3 metrin pituisia pöllejä ja energiapuukasaan 5 metrin rankoja. Havupuiden kantoihin Roope ruiskuttaa harmaaorvakasliuosta juurikäävän torjumiseksi. Harmaaorvakas on ureakäsittelyä parempi, koska se syrjäyttää kannosta ja juurista juurikääpäkasvustoa. Urea estää vain juurikääpää valtaamasta käsiteltyä kantoa.
 |
| Roope tankkaamassa Stihliä ja kädessä harmaaorvakasliuospullo (kuvaaja Irma Welling) |
Roopen ketterään ja rivakkaan työtapaan voit tutustua tältä videolta:
Välillä pysähdyimme pohtimaan hankintahakkuun ja kantohintakaupan hintapolitiikkaa, kuitupuun hintaa ja harvennusmalleja. Kyllä metsureita ja metsäkoneeen kuljettajia sekä urakoitsijoita löytyisi, jos työstä maksettaisiin nykyistä paremmin. Tällä työmaalla pääpuulaji on koivu ja kuuset ovat alikasvosta. Irma on hakenut kohteelle nuoren metsän hoitotukea ja pienpuun keruutukea, yhteensä 430 euroa hehtaarille. Metsänomistajalle tämä nuoren metsän hoito on kustannusneutraali eli tuet ja puista saatavat tuotot menevät työ- ja ajopalkkoihin.
Kävimme oheisella videolle keskustelua siitä, mikä on Kemeran tukiehtojen mukainen puuston tiheys tällä työmaalla ja siitä lasketaanko tiheyteen vain koivut vai myös alikasvoskuuset:
Olimme vaikuttuneita Roopen työskentelytavasta ja ajatuksista liittyen monimuotoisuuden toteuttamiseen sekä ilmastonmuutoksen hillintään. Roope esitti todella kypsiä keinoja ilmastonmuutoksen hillintään. Ekaksi nuoret metsät pitää hoitaa kuntoon. Tokaksi sademetsien hävittäminen maapallolla pitää lopettaa. Kolmanneksi krääsän ostaminen Kiinasta pitää lopettaa ja kulutustottumuksista pitää tinkiä. Ruokahuollon kannalta olisi järkevää, että ruoka tulisi korkeintaan 200 kilometrin säteeltä.
Peukutamme Roopen kaltaisia metsureita ! Irma on kyllä onnekas ja kiitollinen, että on saanut Roopen hommiin tälle hankkimalleen kohteelle, jota alkujaan olisi voinut kutsua ennemminkin ryteiköksi kuin metsäksi. Irma osti ryteikön marraskuussa 2019 ja raivasi sieltä alkajaisiksi risut (alle 4 cm) pois ja nyt Roope jatkaa tekemällä siitä oikian metsän.
 |
| Ryteiköstä oikiaksi metsäksi (kuvaaja Irma Welling) |
1.9.2021 Irma Welling
Ma 2.8.2021 luontoretkellä Hämmäauteensuolla Lappeenrannassa
Kuva 1. Hämmäauteensuon reitit ja kohteet. Kuvaaja Tanja Lukinen.
10 Saimaan Metsänomistajaa suuntasi Vainikkalaan päin luonnontilaiselle, Lappeenrannan kaupungin osin omistamalle Hämmäauteensuolle. Retkellämme olivat oppaina luontopolun suunnittelutyöryhmän vetäjä, silloinen Lappeenrannan kaupungin metsätalouspäällikkö ja jäsenemme Risto Laukas ja Etelä-Karjalan Lintutieteellisen Yhdistyksen linturetkikummi Jari Kiljunen. Mukana oli myös lähellä asuva jäsenemme Lauri Nevalainen. Lauri kertoi viereisen Vanhan Viipurintien tekemisestä ja suoalueen omistushistoriasta.
Lauri kertoi, että Vanhan Viipurintien historia ulottuu aina 1200-1400 luvuille. Nykyinen Sinkkolantie on tätä Vanhaa Viipurintietä. Suo on ollut ylempänä kuin tie eikä tie ole pettänyt. Tien pohjalle ajettiin 20 metrin tukkeja poikittain. Tukkien päälle laitettiin metri havuja ja sitten hiekkaa. 1950-luvulla veden pinta nousi metrillä rummun tukkeuduttua ja suolla ollut saareke peittyi veteen ja puut kuolivat. Kaupunki osti 1970 luvun lopulla Juho Höltältä tämän suoalueen ja se on ollut vuodesta 1985 Natura-aluetta. Juho Höltän isä oli Juvakan tyttären kanssa naimisissa. Juvakan talo oli isojaon päätyttyä 1830 niin sanottu ratsutila, jossa piti olla mies ja hevonen aina lähtövalmiina kuljettamaan silloisen Venäjän keisarikunnan virkamiehiä. Tämän velvoitteen takia Juvakan talo sai isojaossa 2500 hehtaaria maata. Lauri kertoi, että nyt korona-aikana tästä luontokohteesta on tullut erityisen suosittu. Parkkipaikalla saattaa olla viikollakin toistakymmentä autoa parkissa.
Risto kertoi alkajaisiksi, että suon luontoreitti on muodostunut monessa vaiheessa. Vuonna 2016 kartoitettiin Suomi 100-kohteita. Riston ehdotuksesta luontopolku valikoitui sellaiseksi. Vuonna 2016 alkaneesta ”mielettömän hienosta” luontopolkuhankkeesta, jossa reitit ja taulut suunniteltiin ja toteutettiin. Taajamatyöryhmää, jonka vetäjänä Risto oli täydennettiin luontojärjestöjä edustaneella linturetkikummillamme Jarilla, kuvittaja Heli Pukilla Ideristä, biologian lehtori Tuulikki Immosella. Taajamatyöryhmästä hankkeeseen osallistuivat mm. jäsenemme Anne Veijovuori ja kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen. Luontopolun varrella on kuusi havainnollista opastaulua, joissa kerrotaan soiden synnystä, soiden kasvillisuudesta ja eläimistä, METSO-alueesta, metsätaloudesta ja Lappeenrannan kaupungin metsistä. Opastauluista löytyy luontopolun nimikkoeläin, sisilisko, joita näimmekin pitkospuilla muutamia. Opastaulut ovat saaneet paljon kiitosta havainnollisuudestaan ja siitä, että niissä nivoutuvat luonto- ja metsäasiat yhteen.
Risto kertoi, että 550 koululaista ja kymmeniä opettajia oli käynyt tutustumassa luontopolkuun Suomi-100 vuonna toukokuussa 2017. Koululaisten kuljetukset kustansi Ossi ja Raija Tuuliaisen säätiö. Raija Tuuliainenhan on SaiMen jäsen.
Risto havainnollistaa luontoon tutustumisen hyvää tapaa oheisella videolla. Tavan, jossa joka askeleella otetaan kuva maisemasta pään kovalevylle, hän oli oppinut viipurilaiselta yliopisto-opettajalta ja Monrepos-puiston tuntijalta Mihail Kostolomovilta.
https://youtu.be/MoVvq6bdiys
Suo on rauhoitettu kaupungin hakemuksesta luonnonsuojelulain perusteella. Reittimme alkoi sankasta kuusikosta. Sieltä bongasimme vinoneliönmuotoisia linnunpönttöjä ja puukiipijän pöntön. Vinoneliöpönttöjen tyypillisiä asukkaita ovat mm. tali- ja sinitiaiset sekä kirjosiepot, mutta myös harmaasiepot.
Kuva 2. Design-linnunpöntöt. Kuvaaja Irma Welling.
Pitkospuut veivät meidät suokasvien ja -eläinten opastaululle. Karpaloita ja kihokkeja löytyi polun varrelta. Oheisella videolla Jari kertoo suon linnustosta.
https://youtu.be/ioVxAqd3w1U
Kuva 3. Linturetkikummi Jari Kiljunen kertoo suon linnuista. Kuvaaja Hannu Turkki.
Kuva 4. Matkan varrelta. Kuvaaja Hannu Turkki.
Kohta saavuimmekin jo laavulle, jonka paikan Risto oli valinnut. Paikkavalinnan ratkaisivat ison iso kivi ja kaunis näkymä suolle. Laavu on Risto Kiljusen Lappeen Riennolta saama lahja, jonka hän lahjoitti kaupungille. Laavulla nautimme Riston keittämät nokipannu- ja Korpi- kahvit, piirakoiden ja makkaran kera. Näkymää isolta kiveltä suolle ei enää ollut ja Risto lupasi esittää kaupungille näkymän avaamista.
Kuva 5. Nevalaisen Lauri ja Kiljusen Jari laavulla. Ison iso kivi taustalla. Kuvaaja Irma Welling.
Kuva 6. Laukkaan Risto ja Aapron Heikki laavulla nokipannukahveja keittämässä. Kuvaaja Irma Welling.
Matka jatkui suon reunametsän ja METSO-ohjelman piirissä suojellun metsän rajaa pitkin. Risto oli tehnyt METSO-kohteesta aloitteen ja puuston kartoituksen. Kohteesta löytyy useita arvokkaita elinympäristöjä ja piirteitä, mm. lahopuun määrä.
Opastauluissa kerrottiin suon synnystä, METSO-alueesta ja viimeisessä kaupungin metsistä ja metsätalousesta. Suon synty -opastaululla Risto esitti meille visaisen kysymyksen miten suot syntyvät. Ytimekäs vastaus on, että suo syntyy sinne mihin vettä tulee enemmän kuin sieltä poistuu.
Kuva 7. Suon synty-opastaulu. Kuvaaja Irma Welling.
Kuva 8. METSO-suojelualueen-opastaulu. Kuvaaja Tanja Lukinen.
Kuva 9. Talausmetsät-opastaulu. Kuvaaja Tanja Lukinen.
Bongasimme reitin varrelta Jarin avustamina naaraspeipon ja palokärjen.
Tihkusateen saattelemina palasimme P-alueelle metsäautotietä. Suolle kannattaa palata omatoimisesti ja syventyä opastauluihin sekä vuodenaikojen mukaan vaihtuvaan suon elämään.
Kiitokset meidän mahtaville oppaille, Ristolle ja Jarille sekä Laurille, jotka johdattelivat meidät suon historiaan, elämään ja metsätalouteen. Kiitokset myös osallistujille, jotka eivät pelänneet sateen uhkaa eivätkä lentäviä hyönteishyökkääjiä.
Kuva 10. Viimeisellä etapilla ennen parkkipaikalle siirtymistä. Kuvaaja Irma Welling.
6.8.2021
Irma Welling, Risto Laukas ja Lauri Nevalainen
Ke 28.7.2021 tutustumassa Seppo Kangasmäen tilalla Lemillä koneistutukseen ja metsätalousyrittämiseen
Yli 10 koneistutuksesta kiinnostunutta Jari Karhun ja minun lisäksi kokoontui Lemin Metsolantielle koneistutusnäytökseen. Mukana olivat myös Maaseudun Tulevaisuuden erikoistoimittaja Jouko Kyytsönen ja valokuvaaja Hanna Koikkalainen.
 |
| Koneistutuksesta kiinnostuneet osallistujat. Kuvaaja Jari Karhu. |
Seppo Kangasmäki, kapteeni evp, palasi äitinsä kotitilalle vuonna 2007 ja on ollut eläkkeellä nyt 11 vuotta. Tilan pinta-ala on 208 hehtaaria. Sen jälkeen aukkoja on tehty ja taimia istutettu ja taimikoita hoidettu vuosittain. Kirjanpainaja ja Oskari-myrskykin ovat olleet syynä muutamiin aukkoihin. Viime vuonna Seppo istutti apujoukkoineen 12 500 tainta ja tänä vuonna on ollut taimien heinäystä riittävästi. Siksi 4 hehtaarin aukon istutus annettiin UPMn urakoitsijan Konepalvelu Helkalan hoidettavaksi.
Istutuslaitteena oli Bracke (Bräcke), joka oli kiinnitetty telaketjualustaisen kaivinkoneen puomiin. Laite teki sekä maanmuokkauksen että istutuksen. Istutuslaitteeseen kuuluivat maanmuokkauslevy/-lapio, istutusputki, tiivistyskieli ja taimikasetti. Maanmuokkaus tehtiin laikkumätästämällä. Laikkumätästys tapahtui kääntämällä muokkauslevyllä vedetty maa muokkaamattoman maan päälle. Laite soveltuu paakkutaimien istutukseen. Nyt istutettiin 2-vuotiaita kuusentaimia. Taimikasettiin mahtui 74 tainta ja se täytettiin käsin. Taimia kuljetettiin kaivinkoneen mukana kulkevassa taimitelineessä.
 |
| Niko Gustafsson täyttää taimikasetti kuusentaimilla. Kuvaaja Jari Karhu. |
Jari Karhun videolla Niko Gustafsson Konepalvelu Helkalalta on istutuslaitteen puikoissa:
https://www.youtube.com/watch?v=tAgqAGSAWWA
Kivikkoinen maasto ja hakkuutähteet hidastavat istutustyötä. Suurin osa hakkuutähteistä olikin kerätty pois. Silmämääräisesti arvioiden istutuslaitteella istutetut taimet olivat jonkin verran syvempänä kuin ihmistyönä tehdyssä istutuksessa. Jotkut taimet saattoivat jäädä hieman vinoon istutuksen jälkeen. Vinossa olevat taimet suoristuvat yleensä parissa vuodessa. Vaikutelmaksi jäi, että koneistutus on hyvä vaihtoehto käsinistutukselle, kun siinä yhdistyy kaksi työvaihetta maanmuokkaus ja istutus. Lisäksi taimet kulkevat koneen mukana perimmäisiin kolkkiin asti. Kustannuksiltaan (n 1 €/taimi) koneistutus sisältäen taimet, taimihuollon, maanmuokkauksen ja istutuksen on kilpailukykyinen käsinistutuksen kanssa.
 |
| Seppo Kangasmäki oikealla tarkastelee istutettua tainta. Kuvaaja Jari Karhu. |
Tutustuimme samalla Sepon viereisiin taimikoihin, viime syksynä ja keväänä istutettuihin sekä 8 vuotta sitten istutettuihin taimikoihin. Sepolla olivat Siekkelin Sahan (Valkeala) taimitikut ahkerassa käytössä. Lisäksi Sepolla oli pihapiiriin istutettu omaan arboretumiin siperianpihtaa ja douglaskuusta.
 |
| Taimitikulla merkitty taimi. Kuvaaja Jari Karhu. |
Polttopuun myynti on Sepolla laajaa ja sitä varten on hankittu Pilkemasterin klapikone ja iso halli oli täynnä klapitavaraa. Sepon kuorma-autossakin lukee ”Pilkettä silmäkulmaan”.
 |
| Sepon kuorma-auto klapien kuljetukseen. Kuvaaja Jari Karhu. |
Kävimme myös Metsolantien varrella olevalla alikersantti Taavetti Muukan muistomerkillä. Taavetti Muukka kuoli surmanluoteihin tuolla paikalla kotirintaman uhrina 46-vuotiaana juhannuksena 1944. Vieläkään ei tiedetä kuoliko hän desanttien vai rintamakarkureiden ampumana. Muistomerkki hänelle pystytettiin kesäkuussa 2020.
 |
| Seppo kertoo Taavetti Muukan kohtalosta. Kuvaaja Jari Karhu. |
Isot Kiitokset Sepolle mielenkiintoisesta tapahtumasta ja tervetuloa Saimaan Metsänomistajien toimintaan mukaan !
30.7.2021
Irma Welling
La 19.6.2021 metsä- ja luontoretkellä Masteensaaressa
 |
| Hyvin helteeseen varustautuneita retkeläisiä odottamassa lähtöseremonioita (kuvaaja Toivo Juntunen) |
 |
| Vasemmalta asiantuntijamme Roope Peuralampi ja Tomi Asikainen Metsä Groupilta sekä Risto Laukas ja Irman takana vasemmalla Seppo Vuokko (kuvaaja Martti Veuro). |
 |
| Rantautuminen paratiisisaarelle m/s Christiina -alukselta (kuvaaja Martti Veuro) |
19 retkeilijää suuntasi helteisenä lauantaina Vesa Tuomikosken kipparoimalla m/s Christina-aluksella Imatran matkustajasatamasta kohti Tiuruniemen kärjen edustalla sijaitsevaa paratiisisaarta, Masteensaarta. Masteensaari on Lappeenrannan kaupungin omistama saari. Aikoinaan Rauhan ja Tiuruniemen sairaaloiden potilaat tekivät saaressa istutus- ja metsänhoitotöitä ja sairaaloiden maatilan lampaat laidunsivat siellä. Saaresta tuotiin polttopuut sairaaloiden käyttöön. Saaressa kohteena olivat luonto ja vuonna 2016 avohakattu ja istutettu alue sekä harvennettu kuusikko. Mukana meillä olin edustava joukko asiantuntijoita.
Vuonna 2016 tehdyt hakkuut
Jäsenemme, metsälakiasiantuntija Risto Laukas, silloinen Lappeenrannan kaupungin metsätalouspäällikkö, kertoi saaren metsä- ja hakkuusuunnitelmista ja hakkuita edeltävistä luontoselvityksistä sekä maisemalupakäsittelystä. Maisemalupakäsittely tarvittiin osayleiskaavan VR (vapaa-aika – ja virkistysalue)-merkinnän vuoksi. Tehdyssä laajoissa luontoselvityksissä arvokkaiksi luontokohteiksi seuloutui kolme kohdetta: hiekkaranta, kosteikko- ja kallioalueet.
Kirjanpainaja oli iskenyt pahasti noin 4 hehtaarin kokoiseen alueeseen. Kuusikossa oli 40-50 kuusen ryppäitä, jotka olivat jo pystyyn kuolleita. Samalla harvennettiin viereinen noin 20 hehtaarin kokoinen kuusikko. Kilpailutuksen jälkeen hakkuut suoritti Metsä Group.
Risto kertoi, kuinka kaikki suunniteltiin huolella ja pieteetillä. Sovittiin muun muassa PEFC-metsäsertifikaatin edellyttämiä suojaetäisyyksiä pidemmistä suojaetäisyyksiä ja säästöpuiden tuplamääristä. Riston mukaan hakkuut onnistuivat hyvin, eikä minkäänlaisia kielteistä palautetta kuulunut. Risto kertoi myös kuinka kaupungin metsissä puuta oli keskimäärin 100 m3/ha vuonna 1982, kun hän tuli kaupungille hommiin. Eläkkeelle siirtymisvaiheessa vuonna 2019 puun määrä oli jo 200 m3/ha. Risto totesi samalla, että aina puhutaan, että lahopuun määrä metsissä on vähentynyt. Varmaan lahopuunkin määrä on lisääntynyt samassa suhteessa kuin puun kokonaismäärä.
Metsä Forestin metsäasiantuntija Tomi Asikainen kertoi vaativan ja herkän saarikorjuun toteutuksesta. Hakkuun rajat merkittiin maastoon tarkasti. Ajankohta, myöhäissyksy 2016, valittiin retkeilyajan ulkopuolelta. Rantaa ei käytetty puutavaran varastointiin, ettei hakkuutähteitä ja ravinteita pääsisi veteen. Hakkuut aloitettiin avohakkuualueesta. Sitä aluetta käytettiin sitten harvennushakkuupuiden varastointialueena. Ajokone ajoi lastin ponttoonilautalle, josta lastaus laivaan tapahtui pitkäpuomisella nosturilla. Laivan kuormaan mahtui 700-800 kuutiota. Kaikkiaan kohteesta puuta kertyi 4 500 kuutiota. Laivalla puut ajettiin lähitehtaille. Kuitupuut ajettiin Metsä Fiberin ja Metsä Boardin tehtaille Joutsenoon, mäntytykit Metsä Fiberin Lappeenrannan sahalle ja koivutukit Metsä Woodin Punkaharjun tehtaalle. Ajoura lastauspaikalle suunniteltiin mutkan avulla niin, että sitä oli vaikeata havaita rannalta käsin.
Mitä on hyvä tietää kirjanpainajista
Matkalla vuonna 2017 istutetulle hakkuuaukolle tarkkailimme kirjanpainajien leviämistä harvennettuun kuusikkoon. Jäsenemme, metsäpalvelu- ja luontoyrittäjä Seppo Repo näytti meille runkoja, joissa oli kirjanpainajien iskeytymiä, ruskean purun täyttämiä pieniä reikiä. Koiras kovertaa reiän kuoreen ja erittää samalla naaraita houkuttelevaa feromonia. Naaraat kaivertavat emokäytävät ja laskevat munat käytäviin. Munista kuoriutuu toukkia, jotka nakertavat omat, emokäytävästä sivullepäin suuntautuvat käytävänsä jälteen ja koteloituvat. Koteloista kuoriutuvat aikuiset kirjanpainajat.
 |
| Kuusen rungossa ruskean purun täyttämiä kirjanpainajan reikiä (kuvaaja Irma Welling) |
Kirjanpainajat saavat aikaan puiden nestevirtausten katkeamisen ja puiden heikkenemisen. Jos syömäkuvioita on laajasti puun rungossa, puut kuolevat. Seppo kertoi, että yhdessä rungossa voi olla 10 000 kirjanpainajaa. Seppo kertoi myös Toto-koirasta, joka on koulutettu löytämään kirjanpainajaiskeytymiä feromonin tuoksun avulla.
Siinä toukkavaiheessa kirjanpainajan iskemien puiden kuivattaminen voi estää uuden sukupolven leviämisen alueen muihin puihin. Seppo kertoi Rauhan metsissä tehdyistä kokeiluista, joissa tuulenkaatopuita, joihin kirjanpainajat olivat iskeytyneet, kuorittiin sahalla. Kuoritut puut kuivuvat nopeasti eikä kirjanpainajan toukille riitä ravintoa ja ne kuolevat. Tuulenkaatopuiden kuoriminen sahalla on nopea, edullinen ja tehokas tapa torjua kirjanpainajien leviämistä. Paras tapa torjua kirjanpainajatuhoja on tehdä harvennuksen ajallaan vielä elinvoimaisessa kuusikossa. Harvennusten tekemistä jo heikentyneestä kasvusta kärsivään kuusikkoon tulee välttää. Juurikäävän heikentämään kuusikkoon kirjanpainaja iskee helposti. Juurikääpä on salakavala tuhoaja, joka leviää juuristossa ja tyvessä kymmeniä vuosia ilman silmin nähtävää puuston kasvun heikkenemistä.
 |
| Sahalla kuorittu tuulenkaatokuusi Rauhan metsässä, johon kirjanpainajat äskettäin iskeneet (kuvaaja Seppo Repo). |
Taimikon tarkastelu
Taimikossa kasvitieteilijä Seppo Vuokko kertoi avohakkuualueelle tyypillisestä kasvilajistosta. Seppo hauskuutti meitä sanomalla, että tämän taimikon kasvilajisto on jo parhaat päivänsä nähnyt. Hän tarkoitti sitä, että enää ei löydy niin paljon kukkivaa, niityille tyypillistä lajistoa. Avohakkuun jälkeen maaperän siemenpankista itää erityisesti marjakasveja: vattua, pihlajaa, tuomea, puolukkaa, mustikkaa ja puolukkaa, joiden siemeniä linnut ovat vuosikymmenten mittaan kuljettaneet metsään. Tällä aukolla oli erityisen runsaasti terttuseljaa, joka on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.
Ensimmäisenä kesänä kasvipeite on aukkoinen, mutta toisena ja kolmantena kesänä tuoreen metsän uudistusala on kuin kukkaniitty. Lajisto on hyvin kirjavaa ja kertoo metsän historiasta. Erityisen vaihteleva kasvipeite on entisillä kaskimailla. Tässä vaiheessa myös hyönteislajisto on hyvin runsas ja muistuttaa niittyjen lajistoa. Peltopillike on nimestään huolimatta alkuperäinen metsäkasvi, joka lisääntyy uudistusaloilla ja odottaa seuraavaa avomaavaihetta maaperän siemenpankissa vuosikymmeniä, ehkä parikin sataa vuotta.
Tämä uudistusala oli jo ohittanut niittyvaiheen ja runsas sananjalka ja heinäkasvillisuus peitti alleen lajien kirjon. Vanhasta laidunkäytöstä kertoivat kuitenkin muun muassa sananjalkojen alla kukoistavat särmä- ja mäkikuisma.
4. , 5. ja 6. vuotena istutuksesta vattu alkaa vallata aluetta. Isoimmat ja vattukuoriaisten toukista vapaat, puhtaimmat vatut, löytyvät pienistä vatun varsista.
Seppo löysi noin 100 kasvilajia reittimme varrelta. Niinpä opimme tunnistamaan kangas- ja metsämaitikat, käenkaalit, vanamot, lehdokit, metsäimarteet, ahomatarat, mäki- ja särmäkuismat. Helka-virsissä kerrottiin jo kuinka nuoret neiet keräsivät ahomataroita ja tekivät niistä punaista väriä kapioidensa kirjailuun.
 |
| Taimikossa asiantuntijamme Seppo Repo vasemmalla ja Seppo Vuokko oikealla (kuvaaja Toivo Juntunen) |
Jälkilöylyjä
Kahvinjuonnin lomassa Metsä Groupin Roope Peuralampi kertoi Metsäliitto Osuuskunnan kuulumisia ja Metsä Forestin tarjoamista palveluista.
Vieraslajeista virisi vilkas keskustelu. Vuokon Sepon mukaan ainoastaan jättiputken torjuntaan kannattaa satsata resursseja mantereella. Sen torjunta pitäisi tehdä viranomaistyönä, koska se aiheuttaa palovamman kaltaisia iho-oireita ja herkille ihmisille allergisia oireita. Taistelu lupiineita vastaan on jo hävitty, mutta huoli niiden siirtymisestä metsiin on turha, koska ne eivät siirry teiden vieriltä metsiin. Suomen valtio on suurin lupiinien kasvattaja. Niitä kasvustoja löytyy arviolta 10 000 kilometrin verran teiden varsilta.
Vaahteran ja haavan herkästä leviämisestä oltiin myös huolissaan. Tarvitaan ”alas vaahtera” -kampanja. Isoja haapoja ei pitäisi kaataa, koska kannosta leviää juuriveroja 15 metrin säteelle jopa tuhansia. Metsä Forestin Roope Peuralammen mukaan juuri suuret haavat ovat erinomaisia säästöpuita. Myöhemmin haavat voi sitten kaulata ja kuivattaa pystyyn lahopuiksi. Risto kertoi nähneensä Raatteentiellä ukrainalaisten hevosten heinien mukana tullutta vieraslajia, räpelöä.
Hirvien, peurojen ja villisikojen aiheuttaista taimituhoista puhuttiin. Peurat eivät lopu ampumalla, vaan niiden talviruokinta pitäisi lopettaa kokonaan. Hirvet voitaisiin ohjata sähkölinjojen alle nuolukivillä ja kasvattamalla siellä pihlajia ja muita hirville mieluisia lajeja. Myös hakkuaukon koosta käytiin keskustelua. Pienaukoilla ei saavuteta lintujen ja kasvien osalta monimuotoisuushyötyjä. Kuulimme myös, että Risto oli nähnyt paluumatkalla metson.
 |
| Raija Kaipainen luonnon helmassa (kuvaaja Sinikka Niemi) |
Metsätaloudellinen kannanotto
Paluumatkalla virisi keskustelu kaupungin mahdollisuuksista hoitaa saaren kirjanpainajan kurittamaa kuusimetsää metsätaloudellisesti tehokkaasti. Vapaa-aika- ja virkistysalueeksi merkityllä alueella (VR-merkintä) avohakkuut ovat poissuljettuja, vaikka metsätaloudellisesti ne olisivat järkevin tapa.
Isot kiitokset retken mahtaville asiantuntijoille, Metsä Groupille kustannusten jaosta ja reippaille retkeilijöille, joita helle ei estänyt osallistumasta !
22.6.2021
Irma Welling
Pe 4.6.2021 metsäretkellä Imatralla Irma Wellingin taimikossa
 |
| Tanja Lukinen mittaamassa taimitiheyttä. |
Mikkelin XAMK:ssa metsätalousinsinööriksi opiskeleva Tanja Lukinen tuli tekemään metsän istutukseen liittyvää harjoitustyötä Irma Wellingin taimikkoon Imatralla. Harjoitustyössä arvioitiin maaperää, maanmuokkausta ja taimitiheyttä. Istutetut ja luonnon taimet laskettiin 3,99 metrin säteeltä. Hehtaarikohtainen taimitiheys saatiin kertomalla laskettujen taimien määrä luvulla 200.
Tutkittava taimikko (2,3 ha) oli perustettu vuonna 2020. Kirjanpainaja iski 53 vuotiaaseen kuusikkoon heti toisen harvennuksen jälkeen. Kuusikko avohakattiin talvella 2020, kääntömätästettiin ja istutettiin koivulle. Haapoja ja keloja jätettiin kuviolle 27 kappaletta (11,7/ha). Koivun taimia istutettiin 2900 kappaletta. Ajatuksen oli hyödyntää ajourilla kasvavaa kuusialikasvosta. Metsäkoneurakoitsijaa oli pyydetty säästämään alikasvosta mahdollisuuksien mukaan. Korjuun yhteydessä selvisi, että kuusikosta löytyi myös juurikääpää. Lahoprosentti oli 4 %. Vaikka määrä ei ollut mitenkään hälyyttävä, metsänomistajaa huolestutti juurikäävän leviäminen säilyneeseen alikasvokseen ja mahdollisiin kuusen istutustaimiin. Siksi puulajiksi vaihdettiin kuusen sijasta koivu siitäkin huolimatta, että hirvien tiedettiin liikkuvan alueella. Metsänomistaja ympäröi alueen hirvinauhalla siinä toivossa, että hirvet pysyisivät poissa taimikosta. Nauhoista huolimatta alueella näkyi runsaasti hirven jälkiä. Alikasvoksena säästyneet kuuset ovat vielä kasvamassa, mutta ne tullaan raivaamaan pois tulevalla pakkaskaudella.
Ongelmia istutukseen aiheuttivat sateen kovettamat kääntömättäät. Taimien saapuminen myöhästyi viikolla. Mätästyksen ja taimien tulemisen väliaikana satoi rankasti, mikä kovetti kuvion alareunan savimaahan tehdyt mättäät. Pottiputkella istutus ei enää onnistunut, vaan istutukseen jouduttiin käyttämään kuokkaa. Keväällä 2021 metsänomistaja korjasi istutuksia, jos routa oli nostanut paakkuja näkyviin.
Neljällä koealalla istutustaimien määrästä laskettu taimitiheys vaihteli välillä 1 200-2 400 tainta hehtaarilla. Luonnontaimia, lähinnä koivun ja kuusen, löytyi sen verran, että taimitiheys vaihteli välillä 2 600-5 600 tainta hehtaarilla. Kun otetaan huomioon, että alikasvoskuuset raivataan pois vuoden sisällä, niin koivun taimien tiheyden vaihteluksi jää 1 800-5 000 tainta hehtaarilla. Koivun suositeltu istutustiheys on 1 600 tainta hehtaarilla. Jokaisella koealueella saavutettiin suositeltu tiheys, kun otetaan huomioon istutustaimien lisäksi luontaisesti syntyneet taimet. Taimikonhoitovaiheeseen jää runsaasti raivattavaa niillä koealueilla, joilla taimitiheys on luokkaa 5 000 tainta hehtaarilla.
Tanjan tavoitteena on kouluttautua vihreän talouden ammattilaiseksi, metsätalousinsinööriksi, joka auttaa metsänomistajaa käyttämään ja hoitamaan metsäänsä kestävästi. Hänellä on nyt menossa 1. lukuvuosi. Tähän mennessä opintoihin on kuulunut puu- ja metsätyyppejä, puunhankintaa, metsän mittausta ja metsän uudistamista. Hän on valmistunut Petroskoin Otto Wille Kuusisen yliopistosta agronomiksi. Hän on muuttanut Suomeen 30 vuotta sitten ja on sen jälkeen sekä käynyt töissä että opiskellut. Hän on suorittanut metsätalousyrittäjän kurssin Hyvinkään aikuiskoulutuskeskuksessa. Valmistuttuaan metsätalousinsinööriksi hän toivoo löytävänsä työtä tutkimuksen piiristä.
5.6.2021
Irma Welling
Ke 26.5.2021 metsäretkellä Kari Monnon metsissä Ruokolahden Kotaniemessä
Kari Monto liittyi Saimaan Metsänomistajiin vuonna 2013 ja on ollut hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja vuodesta 2014 lähtien. Kari on metallimies. Eläkkeelle jäätyään hän kävi metsäkoulun Ruokolahdella ja hoitaa osin veljeltään lunastamiaan kotitilan metsiä.
Karilla on monipuolinen metsien kehitysluokkajakautuma. On hakkuuta odottavaa jykevää kuusikkoa, yläharvennusta odottavaa varttunutta männikköä ja juuri harvennettua nuorta kasvatusmetsää sekä monenlaisia taimikoita.
 |
| Kari mittailee uudistuskypsän metsän puiden pituutta, n. 30 m. |
 |
| Entisellä pellolla kasvavaa kuusikkoa. |
Kari tekee ensimmäiset harvennukset ja väljennyshakkuut itse moottorisahalla. Vasta kolmannen harvennuksen Kari teettää koneilla.
Koivikot Kari on istuttanut kynnettyyn peltoon. Heinäystä on tehty kahden ensimmäisen vuoden aikana kaksi kertaa kesässä. Kuusentaimia on istutettu koivuntaimien kanssa samaan aikaan sähkölinjan alle ja myöhemmin myös aukkopaikkoihin.
 |
| Kari valmiina kepittämään koivuja, jos eivät kasva, kun ovat päässeet "tarkkailuluokalta" |
Mäntyä on kylvetty koneellisesti äestyksen yhteydessä huonolla menestyksellä. Aluetta on paikattu myöhemmin männyn siemenkylvöllä ja kuusentaimien istutuksella. Hirvet ja valkohäntäpeurat ovat kurittaneet männyntaimia paikka paikoin rankasti. Selkeitä taimien kasvuunlähtöeroja on nähtävissä muokattuun maahan istutettujen taimien ja siemenestä lähteneiden taimien tai luonnontaimien välillä. Pituuserot voivat olla parin metrin luokkaa.
 |
| Hirvien tai valkohäntäpeurojen vahingoittama taimi. |
Kari jättää taimikonhoitovaiheessa riistatiheiköitä, joista sitten päätehakkuussa tehdään säästöpuuryhmiä. Lisäksi Karilla on jemmassa kenties tulevaa FSC-metsäsertifiointia varten 0,3 hehtaarin alue käsittelemätöntä metsämaata.
FSC edellyttää, että viisi prosenttia metsämaasta on suojeltava kokonaan. Lisäksi viittä prosenttia on hoidettava ”pehmeämmin keinoin”, joihin luetaan muun muassa jatkuva kasvatus. Ja 28 metriä leveä sähkölinja vie paljon maata pois metsänkasvatuksesta. Tosin nykyään on mahdollista kasvattaa joulukuusia tuon linjan alla.
Karin havainto on, että entisille viljelypelloille perustetut kuusikot eivät ensimmäisen istutuksen jälkeen tuota hyvää puustoa ravinne-epätasapainon vuoksi. Etenkin männiköistä tulee oksaisia liian rehevälle kaskimaan maaperälle perustettuna.
Työkaluvaraston ja taukotuvan ympäristöön Kari kasvattaa puulajipuistoa. Nyt siellä on jo 60-70 erilaista kasvia, on hevoskastanjoita ja Terijoen salavia. On hyönteishotelli ja vieressä Laukkaan Riston tekemä linnunpönttö. On linnuilla ruokapaikka vieressä. Metsästä löytyy vielä puukiipijän erikoinen pönttö.
 |
| Työkaluvaja/taukotupa, jonka ympäristöön Kari on perustanut puulajipuiston. |
 |
| Puukiipijän pönttö. |
Karin metallimiehen taidoilla on ollut käyttöä. Alueelta löytyy monenmoista itse tehtyä ratkaisua. On kätevä puupinojen päätytolpparatkaisu. On suursäkkinostimesta rakennettu sähkökäyttöinen kuormausvinssi, jonka kouralla voidaan nostaa nippuja. On puiden kuljetukseen kesä-talvikärry, josta pyörät irroittamalla saa puiden kuljetusreen. On polttopuiden kuljetuskehikkoa ja erilaisia kuljetuskärryjä. Löytyipä taimikoiden keskeltä kaivokin, jonka kylmässä vedessä Kari säilyttää juomapulloja.
 |
| Kari valmistamat päätytolpat. |
 |
| Karin suursäkkinostimesta rakentama puutavaran kuormausvinssi. |
 |
| Kesäkärri/talvireki. |
 |
| Polttopuiden kuljetuskehikko. |
 |
| Kaivo keskellä taimikkoa...juomat pysyvät kylminä helteelläkin. |
Karin kaikki metsät ovat erinomaisen hyvin hoidettuja. Karista on kehkeytynyt monipuolinen, metsien hyvän kasvun edistäjä ja toteuttaja, jonka luovat metallityötaidot pääsevät hyvään käyttöön metsien hoidossa. Karin aloitteesta toteutettiin Etämetsänomistajien Liiton kuvakilpailu v-2019.
29.5.2021
Irma Welling
To 20.5.2021 metsäretkellä "SuurPeto" ja "TieKarhu" Jari Karhun metsissä
Jari Karhu on varmasti tutumpi kunnallispolitiikasta ja tienvarsimainoksista "Suurpeto valtuustoon" tai "Suurpeto Brysseliin" kuin metsänomistajana ja maanviljelijänä. Jari on monitoimimies ja vastuunkantaja. Hän on Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu, Etelä-Karjalan pelastuslautakunnan puheenjohtaja, Lappeenrannan kaupungin kaupunkikehityslautakunnan varapuheenjohtaja, vammaisneuvoston jäsen ja keskustan Lappeenrannan kunnallisjärjestön puheenjohtaja sekä keskustan Karjalan piirin hallituksen jäsen ja puoluevaltuuston jäsen. Eikä siinä kaikki, Jari toimii muun muassa Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan hallituksessa ja valtuustossa, Lappeen kotiseutuyhdistyksen hallituksessa, Wilkjärven Winssikerhon puheenjohtajana ja Vilkjärven Erä ry:n varapuheenjohtajana sekä Vilkjärven ja lähikylien kylätoimikunnan rahastonhoitajana. Hänen varsinainen leipätyönsä on rakentamisen ja suunnittelun konsulttiyhtiö Mitta Oy:ssä, jossa hän on osakkaana.
Saimaan Metsänomistajat ry:n jäseneksi Jari liittyi helmikuussa 2021 ja osallistui heti " Vauhtia metsien hyvälle kasvulle - hoitorästit nollaan"-hanke-esityksen tekemiseen. Jari on kotoisin Vilkjärveltä ja aloitti metsätyöt jo 6-vuotiaana vuonna 1969 isän katajasta valmistamalla pokasahalla. Kävimme Jarin kanssa katsomassa nykyistä aukkoa, jolta Jari oli aloittanut metsätyöt.
Jarista tuli itsellinen metsänomistaja vuonna 2012, kun hän peri isän puolelta metsää ja lunasti osuudet sisaruksilta. Lisäksi hän on lunastanut metsää äidin puolelta. Peltoa on edelleen viljelyssä 9 hehtaaria jo senkin takia, että EU:n tukijärjestelmän kiemurat tulisivat tutuiksi. Kyntäminen on Jarille mieluisin maanviljelyyn liittyvä työ, kun siinä näkee välittömästi työn tuloksen.
Jarin metsillä on monipuolinen kehitysluokkajakautuma. On komeita varttuneita kasvatusmännikköjä, harvennukseen tulevia nuoria pääasiassa mäntymetsiköitä ja eri vaiheissa olevia taimikoita sekä suojuspuumetsiköitä. Jari itse laikuttaa aukot traktorin taakse laitettavalla kuokkakauhalla, kylvää tai jättää siemenpuuasentoon. Raivaukset ovat tuttuja Jarille ja perheen pojille. Itse koottuja harvennuspuukasoja löytyi monesta paikkaa ja ne Jari myy hakkeeksi. Monet aukot puskevat hieskoivua ja taimia on vaikea erottaa joukosta.
 |
| Komeeta mäntymetsää lihomassa kohti uudistamista. |
 |
| Jarin laikuttamaa ja kylvämää uudistusalaa. Hieskoivua pukkaa runsaasti. |
 |
| Passipaikalta nro 10 Jari ampui elämänsä ensimmäisen hirven syksyllä 2020. |
Toisen nuoren metsikön luona pysähdyimme, kun sinne oli viritelty männyn oksiin saippuapaloja kahvipakkausten folioiden sisälle. Syykin selvisi, niiden tarkoituksena oli pitää hirvet loitolla hajun avulla.
 |
| Hirvien karkoittamiseksi puihin oli ripustettu saippuoita. |
Jarilla on kotitalonsa pihapiirissä edelleen sirkkelisha vuodelta 1938, jolla lautoja sahataan omiksi ja kyläläisten tarpeiksi. Sieltä löytyy myös Ara kaivuri vuodelta 1974, seitsemän traktoria, maatalouskoneita, peräkärri ja metsäkuormain. Onpa Jarilla ollut metsäkonekin, Valmet 901 nro 45 vuosimallia 1985, joka on sittemmin myyty pois. Kävimme katsomassa myös Wilkjärven Winssikerhon pärehöylää, jolla valmistetaan edelleen päreitä männystä, koivusta, haavasta ja lepästä. Päreitä myydään tarjoilualustoiksi kalaravintoloille ja kattotarpeiksi. Päreet toimivat myös Jarin omina käyntikortteina.
 |
| Wilkjärven Winssikerhon pärehöylällä tehtyjä päreitä. |
Jarin perhe on hankkinut Siparin koulun vuonna 2012 ja se toimii nyt kesäasuntona sekä kokoontumistiloina. Pihapiirissä on yli 100 vuotta vanha sauna ja perinteiset löylyt.
Jarin metsänhoidon mottona on hyvä hoito ja metsien pitäminen elinvoimaisina sekä ripeä uudistaminen. Hän on sanojensa mittainen mies metsiensä hoidossakin. Metsät ovat Jarille "pankki" ja hengähdyspaikkoja kiireisiin ruuhkavuosiin.
Ajomatkan varrella selvisi myös mistä Jarin toinen lempinimi "TieKarhu" juontaa juurensa. Jari on ollut yhtenä puuhamiehenä Pulsaan johtavan Ylämaantien käynnissä olevassa kunnostushankkeessa välillä Sipari-Vilkjärvi-Pulsa.
Tsemppiä Jarille tuleviin koitoksiin!
21.5.2021
Irma Welling
Ti 4.5.2021 Eija Sinkon kanssa hirvinauhaa virittämässä
Eija Sinkko on monitoiminainen Lemiltä. Hän on nyt jo eläkkeellä. Ennen vuoden 2003 maatilan sukupolvenvaihdosta hän oli viljelijä. Sen jälkeen hän on toiminut EU-lomakeavustajana ja ollut töissä tilitoimistossa. Lemiläiset muistavat hänet taitavana Maaseutunaisten pitopalvelutoimintaan osallistujana. Hänellä on ollut lukuisia luottamustehtäviä. Hän on ollut mm. Lemin kunnanhallituksen puheenjohtajana ja valtuuston jäsenenä, Lemin Musiikkiyhdistys ry:n puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä, Lemin musiikkijuhlien esiintyvien taiteilijoiden hyvinvointivastaavana ja Eläkeliiton Lemin yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajana.
Eija on osakkaana metsäyhtymässä. Hän on perinyt metsäosuuksia äidiltään ja ostanut äidin kuolinpesältä niitä. Metsät olivat saaneet kasvaa rauhassa ilman hakkuita yli 60 vuotta. Nyt kaikki on käyty läpi, osa on siemenpuuasennossa, osa on istutettuna. Vain yksi kohde on läpikäymättä.
Eijalla on ammattilaisen raivaussaha, Stihl 460, jolla hän hoitaa monessa kasvuvaiheessa olevia taimikoitaan. Heinäystäkin on ollut riittämiin. Olimme 5-vuotiasta mäntytaimikkoa katsomassa. Hirvet ovat vierailleet taimikossa ahkerasti.
 |
| Hyvin kasvaneet taimet ovat jo pitempiä kuin Eija. |
 |
| Tämän taimen latvan ovat hirvet katkaisseet. |
Siksi viritimme (Eija ja Irma) keltaista hirvinauhaa taimikkoalueen ympärille. Oltiin kyllä kuultu hyväntahoisia hymähtelyjä hirviaidan tehosta. Jotkut ovat kutsuneet niitä hirvien korkeushyppyharjoitusradoiksi. Mutta me uskotaan vanhaan sananlaskuun ”Yrittänyttä ei laiteta”.
 |
| Hässäkkä hirvinauhan kanssa. |
 |
| Valmista hirviaitaa. |
 |
| Energiapuukasa viereiseltä lumituhoalueelta odottaa kuljetusta Lemin lämpölaitokselle. |
13.5.2021
Irma Welling
Ke 28.4.2021 Risto Laukkaan männikköä ihailemassa ja nuoren metsän hoitoa oppimassa Pulsassa
 |
| Monitaitoinen metsäammattilainen Risto Laukas ajokuormaa tekemässä. |
Nokipannukahvien lomassa Risto kertoi, että heidän suvun metsät oli edellisten omistajien aikana 1910- luvulla määrämittahakattu eli harsittu. Määrämittahakkuu oli hakkuutapa, jossa poistettiin kaikki määrämitan rinnankorkeudelta (d1.3) ylittäneet rungot. Riston suvulle tila siirtyi 1920-luvulla ja hyvä metsänhoito alkoi. Ryhdyttiin uudistamaan vajaatuottoisia alueita. Ja siihen loppui heidän tiloilla harsinta ja jatkuva kasvatus. Sen jälkeen vajaatuottoisia metsiä uudistettiin kylvämällä ja istuttamalla. Viereinen männikkö on perustettu 1950-luvulla. Se on tehty kylvämällä siemenet Massey-Fergusonilla kynnettyihin vakoihin. Riston isän Paulin ja tämän veljen Jaakon silloin omistamalle maalle. Nyt harsinnan jälkiä ei enää näy, kiitos hyvän metsänhoidon. 1970-luvulla veljekset jakoivat maat ja tämä Helpinkankaan tila jäi Riston isälle. Myöhemmin Risto osti sen itselleen. Risto on tehnyt isän opastuksella metsätöitä pienestä pitäen. Hän muistaa, että tässä männikössä on tehty kaikki taimikonhoitotyöt huolellisesti muutamaan kertaan. Männikön taimikonhoito ja kasvattaminen ovat johtaneet hyvään tulokseen. Nyt tuossa 1950-luvulla uudistetussa metsikössä on yli 200 mottia tukkipuuta kahden harvennuksen jälkeen.
Varsinainen oppimiskohde oli 20 vuotiaan nuoren metsän hoito. Kohteita oli kaksi, 0,6 ja 0,7 hehtaaria. Molempiin oli haettu Kemeran nuoren metsän hoitotukea ja pienpuun keruutukea. Nyt mielenkiinnolla odotamme loppumittausta ja tuloslaskelmaa. Arviolta 0,7 hehtaarin kohteelta kuitupuuta on saatu kerättyä 15-20 kuutiota ja energiapuuta 45-50 kuutiota. Eli energiapuuta on tullut tuplasti hehtaaria kohti verrattuna Kemera-tuen pienpuun ehtoon 35 kuutiota hehtaarilta. Vain isot kuitupuurungot on sahattu kuitupuupinoon. Pienet on pantu energiapuukasaan karsimattomina. Aikaa ei käytetty turhaan viimeisen kuidun ottamiseen. Toiselta, 0,6 hehtaarin kohteelta kuitupuuta saatiin noin 25 kuutiota ja energiapuuta 30 kuutiota.
 |
| Risto, Karhun Jari ja Aapron Riku (jäsenemme Heikki Aapron poika) sekä Riston Valtra |
Jäävän puuston tiheystavoitteena on ollut 1 000-1 100 runkoa hehtaarilla. Ja kysessä on ollut laatuharvennus, jolloin on poistettu pienet, huonolatvaiset ja -runkoiset sekä monihaaraiset puut. Talkoomiehenä ja nuoren metsän hoitoa oppimassa oli naapurin Riku. Rikun mielestä harvennusjäljestä tuli liiankin harvaa, mutta mittaus 4 metrin mitalla osoitti, että oltiin likimain oikeassa tiheydessä harvennuksen jälkeen.
Nuoren metsän hoito aloitettiin urien merkitsemisellä ja avauksella. Kaatoon käytettiin Husqvarana raivaussahaa 545 ja tarvittaessa Stihl MS 201 moottorisahaa. Ajourat tehtiin 4 metriä leveämmiksi korjuuvaurioiden välttämiseksi. Ajokuormasta töröttävät rungot helposti vahingoittavat ajouran vieruspuita, jos ajoura on vain 4 metriä. Ajouran puut kaadettiin ajosuuntaan ja pinottiin kuitukasoille ja energiapuun kasoille ajouran reunoille vinottain kalanruotomaisesti. Välialueiden harvennuksissa puut kaadettiin ajouran ja kasojen suuntaan pöllien nostelun minimoimiseksi.
Kourakasojen poisajon Risto teki Valtralla ja traktorisovitteisella Kesla-kuormaimella ja kouralla juuri ja juuri vielä jäisen maan aikana. Saimme työnäytöksen ja tehokkasti toimi. Risto kertoi, että päivässä jaksaa tehdä 6-8 kuormallista tällaista ajoa. Hakkuukoneen jäljiltä jaksaa tehdä 10 kuormallistakin ajoa.
Näin kätevästi se kuormien tekeminen kävi:
Saimme taidonnäytteen myös kaksiosaisen linnunpöntön tekemisestä moottorisahalla. Muutama täsmäsahaus ja pönttö oli valmis.
 |
| Viiston katon sahaus |
 |
| Pesän sisäosan pois sahaaminen |
 |
| Lentoaukon sahaus |
 |
| Linnunpönttö valmiina. Niitä saa käydä hakemassa vapaaehtoisella maksulla |
Lopuksi arvioimme tienvarsipinojen kuutioita. 0,7 hehtaarin kuvion energiapuupinon kuutioiksi arvioimme: Risto 50 m3, Riku 52 m3, Jari 54 m3 ja Irma 60 m3. Kuitupuupinojen yhteistilavuudeksi arvioimme 15 m3. Kunhan virallinen mittaus tapahtuu, tiedämme kellä on tarkin arviointi. Myöhemmin selviävät myös kuvion työkustannukset ja tulopuoli.
 |
|
Lämpimät kiitokset Ristolle opetuksista, neuvoista, työnäytöksistä, nokipannukahveista+munkeista. Hieno päivä metsäammattilaisen matkassa !
Irma Welling
5.5.2021
4.3.2021 SaiMen vuosikokous
 |
| Paikan päällä kokoukseen osallistui 8 henkilöä ja etäyhteyksin 42 |
(kuvaaja Irma Welling)
Olimme kutsuneet Etämetsänomistajien Liiton tiedotteella mukaan kaikkien yhdistysten väkeä Teams-yhteydellä. Mukana oli 42 osallistujaa etäyhteydellä ja 8 osallistui paikan päällä tilaisuuteen.
Vuosikokousillan aloitti SaiMen jäsen, metsälakiasiantuntija ja -yrittäjä Risto Laukas ja aiheena oli ”Metsänomistajan edunvalvonta kaavoituksessa”. Kaavoituksessa puhuttavat maisematyöluvat, joita pitää hakea ns. vähäisempää suuremmille toimenpiteille. Maisematyölupaa haetaan kunnalta. Maisematyöluvan kustannukset vaihtelevat suuresti kunnittain, esimerkiksi Lappeenrannassa maisematyölupa maksaa 550 € ja Imatralla 130 €. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 140 § mukaan lupa on myönnettävä, jos toimenpide ei heikennä maisemaa tai vaikeuta alueen käyttämistä kaavan mukaiseen tarkoitukseen. 141 § mukaan lupapäätökseen voidaan liittää tarpeellisia määräyksiä, mutta hakkuutapoja ei voi muuttaa lupaprosessissa. Kohtuuttomat lupaehdot vaikeuttavat puukauppaa, kantohinta voi laskea ja voi käydä, että metsänomistaja ei saa lainkaan tarjouksia. Hoitohakkuita voi jäädä tekemättä kustannusten ja byrokratian takia. On arvioitu (case Lahti), että MRL 128 §:n mukaisten toimenpiderajoitusten vaikutuksesta uudistushakkuista saatavat nettokantarahatulot vähenevät keskimäärin noin 12 % . On arvioitu, että maisematyölupamenettelyn tuomat lisäkustannukset vähentävät metsätalouden harjoittajan nettokassavirtaa noin 24 €/ha/vuosi, mikä vastaa 10 %. Risto esitti useita ehdotuksia maisematyölupaprosessin sujuvoittamiseksi. Maisematyölupien käsittelyä pitää nopeuttaa, käsittelyaika maksimissaan 30 vuorokautta. Niin sanotut vähäiset toimenpiteet pitää määritellä. MRL:n vastaiset lupaehdot pitää poistaa tai perustella. Lupamaksuja pitää kohtuullistaa. Yksittäinen metsänomistaja voi olla heikoilla isoa vastapuolta vastaan, jolla on useita lakimiehiä palveluksessa.
Risto Laukas odottamassa esityksen alkamista (kuvaaja Raija Tuuliainen)
Risto päätti esityksensä kertomalla omien metsiensä riistakameroihin tallentuneista eläimistä mm. tästä suosikkiketusta ja Metsäyrittäjä Risto Laukkaan (MRL) palveluista, jonka logoon tuo kettu on myös päässyt.
Risto Laukkaan esityksestä tehty videotallenne tulee tähän myöhemmin.
Risto Laukkaan kirjoitus ” Metsien kaavoitus -uhka vai mahdollisuus ?” julkaistaan Etämetsänomistajat-lehdessä 1/2021.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä otti esille 5 asiaa: Ekana nuoren metsän hoitorästejä on noin 1 miljoona hehtaaria. Niiden hoitamisella tuotettaisiin ilmastohyötyjä, lisätuloja metsänomistajile ja kansantaloudelle. Toiseksi MRL:n uudistaminen on mammuttimainen kokonaisuus, jossa tullaan turvaamaan metsänomistajien omaisuuden suoja. Hallitusohjelmaankin on kirjattu omaisuuden koskematon suoja. Silloin metsien käyttöä ei voida rajoittaa ilman korvauksia. Kolmanneksi tienparannuksiin suunnataan lisärahaa. Neljänneksi, metsäteollisuuden investoinnit vahvistavat aluekehitystä. Viidenneksi, EU:ssa pidetään huoli siitä, että metsiä koskeva päätöksenteko kuuluu kansallisen päätöksenteon piiriin, ei EU:n piiriin. LULUCF (Land Use, Land Use Change, Forest) -päätös kääntyi Suomen mielen mukaiseksi. Keskusteluissa tuotiin esiin tarve korvata metsätalouden matkakulut samalla tavalla kuin maataloudenharjoittajalle ja elinkeinonharjoittajille. Nyt metsätalouden harjoittajan saama korvaus on 0,25 €/km, kun se maataloudenharjoittajalle on 0,44 €/km. Jari Karhu otti esille hakkuurästien hoitamisen ja metsien nopean uudistamisen tärkeyden sekä maisematyölupakäytäntöjen suurien erojen poistamisen. Myös sorkkaeläinten (hirvi, peura, kauris, valkohäntäpeura) kantojen rajoittamista tarvitaan tietyillä alueilla. Paras lääke kantojen rajoittamiseen, on antaa sakolaisen ja lapualaisen laulaa. Lopuksi totesimme, että olemme saaneet Annukka Kimmolta tehtäväksi 9.2 esittää keinoja hoitorästien hoitoon.
Videotallenne Jari Lepän esityksestä liitetään tähän myöhemmin.
Varsinaisessa vuosikokouksessa uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin Erkki Outisen, joka oli itse pyytänyt eroa, tilalle Risto Laukas. Erkki jatkaa aktiivisena rivijäsenenä yhdistyksessä. Puheenjohtajana jatkaa Irma Welling, jolla on takana jo 7 vuotta puheenjohtajuutta. Hän esittikin toiveen, että ensi vuonna valittaisiin uusi puheenjohtaja ja siten annettaisiin muillekin mahdollisuus päästä näköala- ja vaikuttajapaikoille. Toiminnantarkastajina jatkavat Raija Kaipainen ja Esko Haaksluoto. Myös Annukka Kimmo jatkaa rahastonhoitajana.
 |
| Kuva Erkin palkitsemisesta hallitustyöstä jäi ottamatta, mutta tämä kuva metsäretkeltä kuvaa hyvin Erkin yhteistyökykyä (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
Metsäretkikohteiksi valittiin Hämmäaukeensuo, Masteensaari ja Junnolan arboretum. Lisäkohteet ilmoitetaan myöhemmin. Tehdaskohteeski valittiin Timber Wood Mustola. Webinaaritoiminta jatkuu vilkkaana ja ensimmäinen on jo 10.3. Perinteiset Puun päivä ja Kuusijuhla jatkuvat. Pohdittavaksi jäi, perustetaanko koko jäsenistölle yhteinen Whatsapp-ryhmä.
7.3.2021
Irma Welling
La 20.2.2021 Hakkuutyömaalla Saviosuolla Vainikkalassa
 |
| Juha Mikkola oikealla kertoo hakkuutyömaasta nuotion äärellä, meitä oli kaikkiaan 17 osallistujaa. Juhasta vasemmalle Pekka Peräkylä, Pertti Metsämuuronen, Hannu Turkki ...(kuvaaja Irma Welling) |
 |
| Aina välillä ehdimme makkaran paistoonkin (kuvaaja Tauno Lakkala) |
 |
| Raine Kälviäinen motohommissa (kuvaaja Irma Welling) |
Urakoitsija Raine oli aloittanut puunkorjuun ensin maataloustraktorilla 80 -luvun alkuvuosina, sitten vuonna 1992 hän oli rakentanut ensimmäisen hakkuukoneen kaivuriin ja nyt ajossa oli Ponsse Beaver. Moton käynnistyksen jälkeen tapahtui paksuusmittauksen anturin kalibrointi. Koneen tietokoneelta löytyi hintalista, jossa olivat eri puulajien (tukki, parru, kuitu) suhteelliset hinnat. Samoin löytyi matriisi, jossa olivat käytettävissä olevat pituudet ja paksuudet. Näiden avulla kone maksimoi puun arvoa ja ehdottaa katkontaa. Raine kertoi riitelevänsä aina silloin tällöin koneen kanssa ja korjaavansa koneen ehdottamaa katkontaa. Usein lumpin ottaminen tyvestä, voi siirtää seuraavan pätkän tukiksi kuitupuun sijaan. Puuta ostavalta taholta tulee taas ns. jakaumataulukko, jossa kerrotaan paljonko mitäkin pituus- ja paksuusluokkaa halutaan. Moton puomi on 10,8 metriä pitkä. Hydrauliletut koneessa vaativat eniten huoltoa. Ajokonetta varten parrut merkittiin sinisellä ja tukit punaisella värillä. Motokouran mukana tuodaan aina ajouralle latvoja painaumien vähentämiseksi. Ei nuo koneet ihan halpojakaan ole, vuonna 2018 tämä kone oli maksanut 470 000 €.
 |
| Tämän linnunpesäpuun Raine säästi (kuvaaja Irma Welling) |
 |
| Ajourakuvasta näkyy, että 60 m sarakkeille tehtiin 3 ajouraa ja 40 m sarakkeille 2 ajouraa (kuvaaja Irma Welling) |
Ajokoneella Juha puikkelehti hakemaan alkukuorman suon pehmeämmältä alueelta ja kuormaa täydennettiin lopuksi kovemmilta alueilta. Ajokone liikkui ketterästi ja tarkasti. Ajokoneessa olleet telat, leveys 0,8-1 m, vähensivät painaumia. Kuormasta piti tehdä tasainen ja koivut, parrut ja kuidut piti lastata fiksusti, että purku eri pinoihin onnstuisi näppärästi.
 |
| Juha Mikkola lastaamassa kuormaa, takakamera helpottaa ajokoneen peruutusta (kuvaaja Irma Welling) |
 |
| Tuuliaisen Raija paistamassa makkaraa, sinitakkinen on metsäonomistaja Pertti |
Sipiläinen, hänen vieressään vasemmalla Tauno Lakkala ja Ilkka Snellman (kuvaaja Irma Welling)
Nuotiolla Outisen Erkki tarjoili nokipannukahvit, paistoimme Raineja Juhan tarjoamia makkaroita ja nautimme SaiMen tarjoamia muita eväitä, unohtamatta Metsän Henkeä. Nuotiolla kuulimme, että turvetta suolla oli paksuimmillaan 8 m. Seisoen puun juurella on vaikea havaita puunrungon vikoja, niinpä rakennushirsien hakijat käyvät selälleen maahan ja valitsevat puut sieltä käsin. Peräkylän Pekka oli varannut arvottavaksi Karin Havupuu-uutejuomaa ja kuinka ollakaan se osui minulle. Jään odottamaan luvattuja energisoivia vaikutuksia, siiskö lisää kierroksia ! Tauno Lakkala DigiTanesta, joka koulutti meitä yhdistystoiminnan digitaitoihin, oli mukan kameran ja dronen kanssa. Saas nähdä mitä sieltä vielä tulee kuvien kera.
Rainelle ja Juhalle Suuret Kiitokset järjestelyistä ja hienoista opetuksista ! Nauttikaa Metsän Henkeä tätä lukiessanne ja kuvia katsellessanne !
21.2.2021
Irma Welling
La 7.11.2020 Saimaan Metsänomistajat raivausta harjoittelemassa ja tutustumassa akkusahoihin
7 Saimaan Metsänomistajaa kokoontui Lappeenrannan kaupungin metsään Mustolassa harjoittelemaan raivausta ja terähuoltoa yhdistyksen jäsenen Kari Monnon opastuksella. Kohteen meille valitsi Lappeenrannan kaupungin metsätalouspäällikkö Janne-Perttu Rantonen. Paikalla olivat myös paikallisen Husqvarna-koneiden ja -laitteiden edustajan Kärkipyörä Oy:n toimitusjohtaja Yrjö ”Ykä” Pylvänäinen ja Saija Lyijynen. Päästiin kokeilemaan akkukäyttöistä metsänraivaussahaa Husku 535iFR ja paria akkukäyttöistä moottorisahaa, Husku 540iXP ja 330i, sekä raivausketjusahoja. Raivaussahojen kokeilussa olivat mukana mm. Scarlett-teriä, V-Klingan ja CMT:n kovapalaraivausterät.
Hommat aloitettiin ketjuraivaussahojen työnäytöksellä. Todettiin, että ketjuraivaussahat ovat parhaimmillaan ojien penkkojen ja tiheiden puskien raivauksessa. Niillä on helppo myös pätkiä vielä pystyssä olevia puita ja jo maassa olevia rankoja. Sen jälkeen siirryttiin istutetun nuoren kuusikon raivaukseen 5 raivaussahan voimalla. Kyllä kuulosti tehokkaalta ”orkesterilta” korvissa.
Kari risukon kimpussa. Kuvaaja Irma Welling
Saija lähdössä raivaamaan akkuraivausahalla Ykän opastuksella. Kuvaaja Irma Welling
Eija jo hommissa, Kari ja Hannu valmistautumassa. Kuvaaja Irma Welling
Kesken työntouhun tuli tarvetta säätää Irman sahan joutokäyntiä. Saman sahan kovapalaraivausterä passitettiin teroitukseen. Raivaussahan terien teroitus on tuottanut ongelmia aiemmin ainakin Eijalle, Irmalle ja Sinikalle. Saimme kertausta viilauskulmista, eiköhän se siitä !
Lopuksi harjoittelimme puiden katkomista akkumoottorisahoilla ja vertailimme tylsää ja terävää ketjua.
Kaikki havupuiden kannot käsiteltiin urealla juurikäävän torjumiseksi. Lopuksi olisi ollut hyvä tarkistaa taimitiheys raivauksen jälkeen 4 metrin onkivapalla, mutta se jäi tekemättä siinä tohinassa.
Turvallisuus ennen kaikkea moottorisahaa käytettäessä. Ykä esittelemässä turvalahkeita (chaps). Kuvaaja Irma Welling
Saija pukemassa turvalahkeita. Kuvaaja Irma Welling
Sinikka harjoittelee akkumoottorisahalla Ykän opastuksella. Kuvaaja Irma Welling
Pyörö-ja lattaviilan yhdistelmätyökalulla (Chain Sharp viilanohjain, sininen maassa) moottorisahan ketjun viilaus onnistuu kätevästi. Kuvaaja Irma Welling
Hannun kokemuksen mukaan vanhemman mallinen Husku-raivaussaha toimii paremmin levähdysistuimena kuin nykysahat. Kuvaaja Irma Welling
Juhan kypärään nikkaroima otsalamppu. Kuvaaja Irma Welling
 |
| Tältä näyttää raivattu alue. Kuvaaja Irma Welling |
Lisää juttua ja kuvia löytyy Kärkipyörän sivuilta
7.11.2020
Irma Welling
Kuulumisia MTK:n metsävaltuuskunnan seminaarista ja kokouksesta Jyväskylässä 28.-29.10.2020
Osallistuin Etämetsänomistajien Liiton edustajana sekä seminaariin että kokoukseen. Tilaisuuksiin osallistui paikan päällä noin 40 henkilöä ja metsänhoitoyhdistysten ja MTK:n väkeä etäyhteyksillä. Seminaarissa työstettiin osallistavalla tavalla MTK:n Metsänomistajat-strategiaa. Strategiatyötä ohjasi Humap Oy:n toimitusjohtaja ja konsultti Olli-Pekka Juoperi ja työssä hyödynnettiin digitaalisia prosessityökaluja. En voi olla ihmettelemättä ja ihailematta sitä, että niin isolla joukolla saatiin aikaiseksi timantiksikin kutsuttu lopputulos, johon jokainen saattoi osallistua ja josta jäi fiilis, että on saanut olla mukana.
Kokouksen aluksi Jyväskylän alueelta kotoisin olevat mepiti Henna Virkkunen ja Mauri Pekkarinen loivat katsauksen siitä, mitä EU:ssa menossa metsäpuolella. Keväällä EU:n komissio antoi tiedonantona biodiversiteetti/monimuotoisuusstrategian, jonka tavoitteena on pysäyttää monimuotoisuuden köyhtyminen. Strategiassa esitetään mm. merkittäviä lisäyksiä suojelualueiden pinta-aloihin. Komissio esittää suojeltavaksi 30 % maa- ja merialueista. Samoin turvemaille kohdistetaan merkittäviä suojelupaineita. Kaikki vanhat ja koskemattomat metsät tulisivat tiukan suojelun piiriin. Samalla toimeenpannaan EU:n vihreän kehityksen ohjelma/European Green Deal. EU:n parlamentti hyväksyi lokakuussa meppi Petri Sarvamaan neuvotteleman metsästrategiaa käsittelevän mietinnön. Siinä huomioidaan metsien kestävä, monipuolinen (ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen) käyttö eikä yksinomaan suojelutarpeet. Metsien kestävällä hoidolla voidaan auttaa hiilen sitomista ja tehdä tuotteita, jotka korvaavat muovia ja muita fossiilisia raaka-aineita. Kuulimme myös, että LULUCF (Land Use, Land Use Change, Forestry)-säädös tullaan avaamaan. Mauri Pekkarisella olivat numerot hallussa, kun hän luetteli asioihin liittyvät numerot ulkomuistista.Saimme esittää kysymyksiä mepeille ja itse esitin huolen, joka liittyi metsäpaloissa vapautuviin hurjiin päästöihin. Vuonna 2018 metsäpalojen vapauttamat päästöt olivat samaa suuruusluokkaa kuin koko maailman liikenteen hiilidioksidipäästöt.
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ja MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiivola toivat esille tarpeen valvoa metsänomistajien etua kaavoituksessa ja antoivat tukensa biokaasun uudelle tulemiselle sekä jokamiehenoikeuksien päivittämiselle. Huoli metsäteollisuuden rakennemuutoksesta jatkuu, samoin huoli metsätilojen siirtymisestä rahastojen hallintaan. Jo yli 50 % myyntiin tulevista metsätiloista on siirtynyt rahastoille. Rahasto-omistuksen laajeneminen vaikuttaa myös metsänhoitoyhdistyksiin, kun rahastot hankkivat metsäpalveluita omilta sopimuskumppaneiltaan. Rahastojen hallitsemat metsät voivat myös jäädä hirvenmetsästyksen ulkopuolelle korkeiden vuokravaatimuksen takia. Juha Marttila nosti esiin myös Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteerin Petteri Taalaksen näkemykset siitä, että ilmastonmuutoksen torjunnan keskiössä on eli pihvi on fossiilisten polttoaineiden käytön alasajo energian tuotannossa, teollisuudessa ja liikenteessä. Sen sijaan keskiöön on nostettu koko globaalin maailman kannalta vähemmän keskeiset torjuntakeinot kuten metsät ja ruoka. Metsillä on EU-maista vain Suomelle, Ruotsille ja Itävallalle suurempi merkitys hiilineutrauliuteen pyrittäessä. Yleiskeskustelun kyselyosuudella toivoin MTK:n edistävän ns. lisäisen hiilen kompensointia metsänomistajille. Kuulimme, että työ on käynnissä ja tuloksia esitellään metsävaltuuskunnalle jo ensi vuonna.
Metsänhoitoyhdistys Savotta valittiin metsänhoitoyhdistysten Vuoden Kympiksi.
Valintaan vaikutti se, että Savotta on edistänyt metsänhoitoyhdistystoimintaa ja kestävää metsätaloutta ansiokkaasti kotimaan lisäksi myös ulkomailla mm. Vietnamissa. Meistä useille on tuttu myös Savotta Puoti monine metsäalan tuotteineen.
Kokouksessa valittiin uusia jäseniä metsäjohtokuntaan, keskusliiton valtuuskuntaan ja erilaisiin valiokuntiin. Etämetsänomistajien Liiton edustajan status on olla asiantuntija ilman äänioikeutta.
Matkan varrelta visakoivikko, jossa oli runsaasti lumen kaarelle taivuttamia runkoja. Kuvaaja Irma Welling
30.10.2020
Irma Welling
30.10.2020
25.9.2020 Kirsikkapuistoa istuttamassa
 |
| SaiMen istutusjoukkue |
Raija, Esko, Hannu, Ilkka ja Irma istuttivat SaiMen kirsikkapuun Lappeenrannan uuteen kirsikkapuistoon lukuisien muiden yhdistysten ja yksityishenkilöiden kanssa. Jäsenemme kaupungin ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori otti vastaan tietoja istutetuista puista. Kaupunginjohtaja Kimmo Jarva avasi tilaisuuden ja kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen antoi istutusohjeita. SaiMen kirsikkapuu oli muita puita hennompi, mutta se oli kotimainen ja hankittu Mustilan Arboretumista Elimäeltä. Uskomme, että sen talvikestävyys on parempi kuin ulkolaisten yksilöiden. Kaupunki tarjosi pullakahvit istutustapahtuman päätteeksi.
 |
| Kaupunginjohtajakin Kimmo Jarva pysähtyi seuraamaan istutusta (kuvaaja Hannu Turkki) |
30.9.2020
Irma Welling
24.9.2020 Kulotuskohteisiin tutustuminen Iitissä, Jaalassa ja Repovedellä
Kulotuskoulu-Taitoa tulenkäyttöön metsässä-hankkeen metsäretkellä tutustuttiin kolmeen metsänhoidolliseen kulotukseen ja yhteen enallistamiskulotukseen. Retkellä oppaina toimivat metsänhoidon asiantuntija Pekka Kuitunen ja projektipäällikkö Sara Lankinen-Timonen Suomen metsäkeskuksesta.
Metsänhoidollinen kulotus on metsän uudistamistapa, jolla tavoitellaan hyvää metsän uudistamista ja nopeaa kasvuun lähtöä sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Kulottaminen parantaa kasvupaikan ravinneoloja. Kulotuksen seurauksena syntyy paljon tuhkaa ja ravinteita, jotka toimivat lannotteina tulevalle kasvulle. Tuhka on emäksistä, jolloin maan happamuus vähenee. Musta maa imee hyvin lämpöä ja kun kunttakerroskin palaa osittain, kivennäismaan lämpötila nousee ja lämpöolot kasvulle paranevat. Kulotuksen ansiosta pintakasvillisuuden kilpailu vähenee muutamaksi vuodeksi. Kulotus on metsän terveyden kannalta myös hyödyllistä, kun se poistaa tuhohyönteisten kuten kuusentähtikirjaajan lisääntymismateriaalia. Kulotus edistää luonnon monimuotoisuutta, kun sillä luodaan paloista ja lahopuista riippuvaisille hyönteisille- ja sienilajeille suotuisia elinympäristöjä. Paloriippuvaiset hyönteiset löytävät uudelle paloalueelle joko hajuaistin tai infrapuna-aistin avulla. Paloalueilla tavataankin mm. kovakuoriaisia, kuplamörsky-sientä ja kulokauniais-perhosia. Kulotuksen jälkeen elpyvät myös mm. uhanalaiset huhtakurjenpolvi, kangasajuruoho ja kangasvuokko. Karhutkin tulevat kaivelemaan palaneista kannoista jääräntoukkia.
Metsäsertifiointijärjestelmät edellyttävät myös kulotusta. FSC-metsäsertifioinnissa metsänomistajan (>10 000 ha) on ylläpidettävä metsäpaloista riippuvaisen lajiston elinympäristöjä kulotuksilla ja poltoilla. Vuosittain tehtyjen kulotusten pinta-alan on oltava vähintään 3 % soveltuvien kohteiden (MT ja karummat kasvupaikat) uudistushakkuupinta-alasta 5-vuotiskaudella. PEFC-metsäsertifioinnin vaatimus edellyttää vähintään yhtä kulotusta vuodessa 200 000 hehtaaria kohti.
Iitin uudistuskulotuskohteen historia
Barbara Huber-Ahosen ja Markus Ahosen 2,7 hehtaarin tuoreen kankaan kuusikko oli hakattu, kuusen oksat ja latvat oli levitetty tasaisesti alueelle ja säästöpuuryhmä oli jätetty. Juurikävän lahottamia kuusia löytyi hakkuussa. Samoin kirjanpainaja oli tuhonnut kuusia ja alueella oli jo maahan kaatuneita kuusia. Kulotus tehtiin toukokuussa 2020. Tavoitteena oli, että tuli polttaisi osan kunttaa. Kulotuksen jälkeen alueelle istutettiin kuusen- ja männyntaimet ilman maan muokkausta.
Havainnot
Osa kuusen- ja männyntaimista oli kärvähtänyt, kun tummunut maanpinta oli kuivunut liikaa. Kevyt maanmuokkaus olisi ollut paikallaan. Toinen taimia tappava tuholainen oli tukkimiehentäi. Kuplamörskyä, joka on tyypillinen paloalueen sieni, näkyi alueella vähäisessä määrin. Sekin voi vahingoittaa taimia. Juurikääpä leviää myös saastuneista kannoista juurien välityksellä taimiin, mutta ei niin helposti istutettuihin taimiin kuin alikasvostaimiin. Maanomistajan toiveena oli, että kulotus hillitsisi myös juurikäävän leviämistä. Säästöpuuhaavan, jota tuli oli vahingoittanut, ympärillä oli jo kasvamassa satamäärin haavantaimia.
 |
| Kuplamörsky kulotusalueella (kuvaaja Irma Welling) |
Jaalan uudistuskulotuskohteiden historia
Jaalan yhteismetsän ensimmäinen 4,7 hehtaarin kohde oli kulotettu 2012 ja tuoreelle kankaalle oli istutettu kuusentaimet mustaan maahan ilman maan muokkausta. Alue oli raivattu kahteen kertaan. Metsurin Pentti Ahteen havainto oli, että koivua oli vähemmän raivattavana kuin ilman kulotusta.
Havainnot
Kulotuksen jäljet olivat hävinneet. Osa kuusentaimista oli kuollut kuivuuteen. Tilalle oli kasvanut mäntyä ja koivua ja lopputulos oli ihan kohtuullinen sekapuumetsä.
 |
| Kulotuksen jäljet olivat hävinneet 8 vuodessa (kuvaaja Irma Welling) |
Jaalan yhteismetsän toinen kohde oli 2002 kulotettu 4,2 hehtaarin lehtomainen alue. Kulotuksen jälkeen alue oli äestetty ja kuusentaimet istutettu. Kosteikkokohtaan oli istutettu tervaleppää. Varhaisperkaus ja taimikonhoito olivat tehty.
Havainnot
Tervalepät oli niistä tietämätön metsuri raivannut pois. Alueelle oli tullut paljon paksuoksaista mäntyä ja metsikkö oli tiheää. Edessä on kolmen vuoden sisällä energiapuukorjuu.
 |
| 18 vuotta kulotuksesta ja alueella tiheä kuusi-mänty-nuori metsä (kuvaaja Irma Welling) |
Repoveden Tihvetniemen ennallistamiskulotuskohteen historian esitteli Metsähallituksen erikoissuunnittelija Rauli Perkiö
Metsähallituksen nuoren tuoreen kankaan männikön polttoalue oli 7,5 hehtaaria. Runkoluku oli yli 2000 r/ha ja keskiläpimitta n. 17 cm. Ennen polttoa tehtiin harvennushakkuu ja runkoluvuksi jäi n. 800 r/ha. Poltto tehtiin 2013.
Havainnot
Palojälki vaihteli paljon, osa puustosta oli kuollut heti, osa vaurioitunut ja kuollut myöhemmin ja osa on jatkanut kasvua, vaikka puun tyvi oli mustunut. Mäkien laet ja ylärinteet olivat palaneet voimakkaasti ja puusto kuollut kokonaan. Notkelmissa oli lievää maapaloa ja männyt olivat säilyneet hengissä. Metsään oli muodostunut paljon lahopuuta sekä uutta taimikkoa.
 |
| Osa männyistä jatkoi kasvua kulotusalueella (kuvaaja Irma Welling) |
30.9.2020
Irma Welling
25.8.2020 Tehdasvierailulla Tiaisen Sahalla Savitaipaleella
SaiMelaiset kokoontuneena sahan konttorin edessä. Oikealla toimitusjohtaja Tero Tiainen ja hankintaesimies Atso Aarnio (kuvaaja Irma Welling)
13 Saimaan Metsänomistajaa suuntasi kohti Hämäläisentiellä sijaitsevaa Tiaisen perheyrityssahaa. Sahaa meille esittelivät toimitusjohtaja Tero Tiainen ja hankintaesimies Atso Aarnio.
Sahaustoiminta on aloitettu 1950-luvulla höyrykonekäyttöisellä kenttäsirkkelillä. 1980-luvulla siirryttiin raamisahaan ja nyttemmin pääkoneet ovat pyörösahoja. Tehtaalla sahataan sekä mäntyä että kuusta. Puuta ostetaan suoraan metsänomistajilta pääasiassa päätehakkukohteista, Mhyn kautta ja esimerkiksi Metsä Groupilta. Päätehakkuukohteista koivut myydään Koskitukille ja kuitupuut sekä haketta esimerkiksi Pulpille ja UPM:lle. Hankintapuutakin ostetaan paikallisilta metsänomistajilta. Tällöin erän minimikoko on 20 m3. Pylväskauppaa käydään Talkan kanssa. Sähköisen puukauppapaikan Kuution kautta puuta ei hankita sen kalliiden liittymis- ja käyttökustannusten vuoksi. 98 % ostetusta puusta on PEFC- metsäsertifioitua metsänomistajien mhy-jäsenyyksien kautta. Tiaisen Saha tuottaa noin 40 000 m3 sahatavaraa kotimaan markkinoille ja vienttiin. Kuulimme monia tarinoita eri maiden ostojen erityispiirteistä. Työntekijöitä sahalla on 20.
Aloitimme tutustumisen lämpölaitokselta (10 MW), jossa poltetaan kuorta, haketta ja kutteripurua. Lämpö tuotetaan kamarikuivaamolle, jossa lyhyimmät kuivausajat ovat 3 päivää ja pisimmät 8 päivää. Kuivaamolta jatkettiin tukkilajitteluun, jossa tukit lajitellaan kolmeen luokkaan. A-luokkaan luetaan tyvitukit, B-luokkaan välitukit ja huonommat tyvitukit ja C-luokkaan latvatukit ja kuivaoksaiset välitukit. Oksaisuus ratkaisee mäntytukin laadun. Parasta mäntylaatua saadaan karuilta kankailta ja aluksi tiheänä kasvatetusta männiköstä. Tyvilenkous on suurin syy siihen, että tukki joutuu raakkikasaan. Päämittoina käytetään 4,3 ja 5,2 metriä ja apumittoina 3,7, 4,6 ja 4,9 metriä. Pääperiaatteena on tehdä niitä mittoja, joita saadaan kaupaksi. Halutuimpia latvaläpimittoja ovat 25-30 senttimetriä. Sahalinjalla tukki sahataan laudoiksi ARI- ja HewSaw-sahoilla. Ennen kuivaamoa laudat lajitellaan ja rimoitetaan. Kuivaamolta niput ajetaan pakkamolle tai tarvittaessa höyläämölle.
Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu rontgenin hankinta tukkien lajittelupaikalle. Se mahdollistaisi tukkien kuorettomien mittojen ja sisäisen laadun (esim. oksat) mittauksen. Tukit voitaisiin lajitella silloin oksaisuudenkin mukaan.
Kahvikeskusteluissa pohdittiin mm. tukin ja kuitupuun hinnan muodostusta, Venäjältä tuodun puun hintaa ja laatua, tukista Ruotsissa maksettavaa hintaan ja kuusen kasvatuksen lisääntymistä suhteessa mäntyyn.
Lopuksi Saimaan Metsänomistajat kiittivät monipuolisesta ja asiantuntevasta esittelystä. Merkille pantavaa oli esimerkillisen hyvä järjestys ja siisteys. Lupasimme pitää sahan mielessä suunnitellessamme päätehakkuita sahan lähialueella.
26.8.2020
Irma Welling
18.8.2020 Webinaari "Omatoimisuus ja palvelujen hankinta-metsänomistajan taitolaji"
Metsänhoidon asiantuntija Annika Selander Suomen metsäkeskuksesta esiintyi webinaarissamme 18.8.2020 ja on kirjoittanut oppaan ”Näin tilaat metsänhoitotöitä”. Oppaasta löytyvät mainiot tarkastuslistat uudistamistöille, taimikonhoidolle ja kirjalliselle sopimiselle. Ne löydät linkistä
Metsänomistajan on hyvä tietää, mistä kaikista asioista hän voi neuvotella ja esittää tahtotilansa metsänhoitotöitä tilatessa. Suuremmilla toimijoilla on omat sopimuskaavakkeet ja valmiiksi ruksatut ehdot niissä ellei metsänomistaja ole valppaana. Lopputulokseen tyytymättömyyttä esiintyy eniten silloin, kun tilaus on ollut puutteellinen.
Metsänhoitotöissä noudatetaan aina voimassa olevan lainsäädännön vaatimuksia ja yleensä Tapion ”Hyvän metsänhoidon suosituksia” ellei muusta ole sovittu. Mikäli metsänomistajan metsät on liitetty metsäsertifioinnin ( PEFC/FSC) piiriin, noudatetaan niitä vaatimuksia myös. Juurikäävän torjunnan osalta lainsäädäntö velvoittaa kantokäsittelemään vain yli 10 senttimetriset havupuiden kannot termisellä kaudella. Metsänomistajan näkökulmasta kaikkien havupuiden kantojen käsittely olisi turvallisempaa.
Metsänomistaja voi neuvotella metsänhoitotöitä tilatessaan monista asioista.
- Metsänomistaja voi neuvotella käytetyistä työmenetelmistä ja kysellä niihin liittyvistä seurauksista ja riskeistä. Tällaisia ovat esimerkiksi:
*maanmuokkastapa, onko se sama koko alueella vai vaihteleeko maaston ja maajalajin mukaan
*tehdäänkö reikäperkaus vai täysperkaus
*tehdäänkö ala- vai yläharvennus
*mitä hakkuussa jätetään kasvamaan määrältään ja laadultaan, mitä lehtipuita jätetään ja paljonko
*miten leveät suojakaistaleet jätetään
*mitä puita jätetään säästöpuiksi ja minne
*jätetäänkö kuolleet puut pystyyn
*tehdäänkö tekopökkelöitä
- Metsänomistaja voi neuvotella puiden kuljetusreiteistä ja varastoinnista.
*Harvennus- ja energiapuiden osalta pitää sopia mitä teitä kuljetukseen käytetään ja kuka maksaa teiden käytöstä ja mahdollisesti syntyvistä vaurioista. Pääsääntö on, että käytetään teitä, joihin myyjällä on yksiköt. Jos käytetään muita teitä, silloin maksu määräytyy se mukaan, kuka omistaa puut kulljetusajankohtana. Pystykaupassa omistusoikeus siirtyy yleensä kaadettaessa, hankintakaupassa tien varressa tai maksun yhteydessä.
- Metsänomistajan kannattaa selvittää missä aikataulussa työt tullaan suorittamaan.
*Taimikon varhaisperkauksen ja harvennuksen suhteen ajoitus on kriittinen. Kustannukset nousevat 10 % jokaista myöhästynyttä vuotta kohden.
-Metsänomistajan on hyvä tietää miten työn suorittaja seuraa työnjälkeä.
*Selvitä onko urakoitsijalla käytössä omavalvonta ja seurantamittaukset. Pyydä itsellesi omavalvontaraportit. Palvelutuottajan oman työn seurannan on todettu nostavan laatua. Tarkista työn laatu ennen maksamista. Jos et itse pääse paikan päälle, pyydä urakoitsijalta
valokuvia.
Lopuksi metsänomistajan kannattaa selvittää aiheuttavatko omien vaatimusten/toiveiden esittäminen lisäkustannuksia.
27.8.2020
Irma Welling
17.8.2020 Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ja kansanedustaja Ari Torniainen tapasivat maataloustuottajien yhdistysten ja Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen valtuutettuja Lappeenrannassa
Maataloustuottajien asioissa esillä olivat mm. valkoposkihanhien aiheuttamat ongelman ja turpeen polttoainekäytön tulevat rajoitukset. Hanhiongelmaan halutaan käyttöön suojametsästysmahdollisuus. Turpeen osalta halutaan hallittua siirtymää polttoainekäytöstä muihin käyttökohteisiin kuten kuiviketurpeisiin, kasvatusalustoiksi ja ympäristönhoitoon.
Etelä-Karjalan mhy:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Kärkäs esitti, että tuleva peltoheittojen metsitystuki voitaisiin ulottaa myös alle 0,5 hehtaarin aloille ja että tulevat Kemera-varat kohdennettaisiin yksinomaan metsäteiden perusparannuksiin ja perustamiseen.
Mhy:n valtuutettuna ja Saimaan Metsänomistajien puheenjohtajana esitin kaksi huolenaihetta. Ensimmäinen liittyi metsätuhotilanteeseen. Juurikääpä jatkaa leviämistään ja se on merkki siitä, että emme tee tarpeeksi sen leviämisen estämikseksi. Kaikki havupuiden kannot myös alle 10 senttimetriset pitäisi kantokäsitellä ja tarvittaessa toukokuun alun ja marraskuun lopun ulkopuolellakin. Urean käyttöä tehokkaapi olisi harmaaorvakkaan käyttö kantokäsittelyssä. Harmaaorvakka syrjäyttää juurikääpää myös juuristossa, jolloin juuriston kautta leviäminen alikasvostaimiin ja uudistusistutustaimiin vähenee. Toisena ongelmana esitin Kari Monnon ehdotuksesta sen,että puolukkatyypin mailla (VT-tyypin metsät) hirvivahinkoja arvioitaessa lasketaan mukaan männyn taimien lisäksi kasvukelpoiset koivun ja kuusen taimet, vaikka koivulla ja kuusella ei ole kasvuedellytyksiä niin kuivissa metsätyypeissä. Tästä aiheutuu metsänomistajalle taloudellisia tappioita. Aikataulusyistä annoin kaksi muuta asiaa paperiversiona ministerille. Toinen koski ensiharvennuksessa poistetuista kuitupuista saatujen korvausten tappiollisuutta. Kustannukset istutetuista, mätästetyistä, taimikkovaiheessa kahteen kertaan hoidetuista kuusen taimista ovat omakohtaisten kokemusten mukaan 0,93 euroa Kemera-tuella ja 1,09 euroa ilman Kemera-tukea. Toinen koski pystykauppassa kantohintaan perustuvan tulon vaikutusta metsävähennykseen. Metsävähennys lasketaan tästä tulosta, josta on jo vähennetty korjuukustannukset, joten metsävähennys on alhaisempi. Metsänomistajalle, jolla on paljon metsävähennyspohjaa, olisi edullisempaa saada tuloutus puhtaasta puun myyntitulosta ja erillinen lasku korjuukustannuksista.
Ministeri pyysi erityisavustajaansa Annukka Kimmoa, joka on myös SaiMe:n perustajajäsen ja rahastonhoitaja, selvittämään hirvivahinkojen arviointiasian nykytilannetta ja sitä onko ongelma ollut esillä ministeriön teettämissä selvityksissä.
Irma Welling luovuttamassa esitystensä paperiversioita ministerille (kuvaaja Annukka Kimmo)
19.8.2020
Irma Welling
4.8.2020 MTK:n metsävaltuuskunnan ylimääräinen kokous Tampereella
Aloitin ETAMOLin edustajan metsävaltuuskunnassa ns. asiantuntijajäsenenä ilman äänioikeutta Jaakko Temmeksen jälkeen. MTK:n metsävaltuuskuntaa kuuluvat metsänhoitoyhdistysten edustajat ja Etelä-Suomen Yhteismetsät sekä Etämetsänomistajien Liiton edustajat.
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola painotti avauspuheessaan järjestöuudistuksen, metsänomistajien edunvalvonnan ja omaisuuden suojan tärkeyttä. Omaisuuden suojan osalta on käynnissä kolme ajankohtaista asiaa: lunastuslaki, luonnonsuojelulainsäädännön uudistus ja maankäyttö- ja rakennuslain uudistus.
Järjestömuutoksen asioita olivat jäsenmaksujärjestelmän uudistaminen ja metsäperusteisen edunvalvontamaksun rakenne.
Kokouksessa käsiteltiin metsänhakkuusopimuksen (pystykaupan) sopimusehtoja. Yleensä isommat puunostajat käyttävät omia sopimusmalleja ja pienmmät puunostajat tätä mallia. Yleensä puunmyyjän neuvotteluvalta on vähäinen etenkin pienissä kaupoissa ja puunmyyjälle tarjotaan valmiiksi ruksattuja sopimuksia. Hyvänä käytäntönä pidetään neuvottelua myyjätahon kanssa myyjän tahtotilan selvittämiseksi. Tästä mallista puunmyyjä saa tukea niihin tilanteisiin, joista ei ole erikseen sovittu tai joista haluaa puunostajan mallista poikkeavan oman tahtotilan. Tällaisia asioita ovat mm. omistusoikeuden siirtymisen ajankohta, puutavarakuljetusten aloittamisajankohta, teiden ja varastopaikan käytön korvaukset ja vahinkojen korvaaminen. Teiden käytöstä mallissa lukee: ”Ellei muuta ole sovittu, puutavaran myyjä maksaa teiden yksiköintiin perustuvat osakasmaksut ja ostaja suoritteisiin perustuvat tiemaksut sekä lumenaurauskustannukset.”
Kokouksessa käsiteltiin myös metsänhoitoyhdistyksen korjuupalveluiden yleisiä sopimusehtoja. Mhy:n korjuupalveluita käytettäessä puunmyyjä valtuuttaa mhy:n markkinoimaan, hakkaamaan, korjaamaan, kuljettamaan, toimittamaan, mittaamaan ja luovuttamaan puut ostajalle sekä hakemaan hankkeeseen liittyvät tuet ja allekirjoittamaan näiden asioiden hoitamiseen liittyvät asiakirjat myyjän puolesta. Korjuupalvelua käytettäessä puut toimitetaan joko tien varteen, laitokselle, satamaan , juna-asemalle tai vastaavaan paikkaan. Sopimuksella määritetään, kattaako sopimus pelkkää puunkorjuupalvelua vai kuuluuko sopimukseen myös puiden luovutus ostajalle omana kauppanaan, tai mhy:n puunostajien kanssa tekemiin toimitussopimuksiin sisällytettynä. Sopimusehdoissa sovitaan, että hakkuussa noudatetaan Hyvän metsänhoidon suosituksia, tasaikäismetsiköiden harvennusmalleja ja PEFC-sertifioinnin vaatimuksia, ellei muuta ole sovittu. Juurikäävän torjunta tehdään lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Kustannuksista vastaa mhy, ellei muuta ole sovittu. Kuljetuksista sopimuksessa sanotaan, että mhy:llä on oikeus käyttää sopimukseen kuuluvan puutavaran kuljettamiseen korvauksetta myyjän teitä, vesialueita, maa-alueita sekä rasiteoikeuksia ja yksityisteitä, joiden osakkaana myyjä on. Mikäli myyjä ole tien osakas, mutta puiden kuljetus tapahtuu virallista kulkuoikeutta pitkin, myyjä vastaa kuljetukseen liittyvistä kustannuksista.
Oma kysymykseni näiden sopimusten osalta liittyi niihin tiemaksuihin, joissa kuljetus tapahtuu teitä pitkin, joiden osakkaana myyjä ei ole. Tällöin ratkaisevaa on, milloin puiden omistusoikeus siirtyy myyjältä ostajalle. Siirtyykö omistusoikeus kaadettaessa vai maksusuorituksen yhteydessä.
Kokouksen lopun yleiskeskustelussa käytin puheenvuoron juurikäävän tehokkamman torjunnan tarpeesta (kaikkien havupuiden kantojen, ei vain yli 10 cm kantojen, kantokäsittely, harmaaorvakkaan kyky syrjäyttää juurikääpää myös kantojen juurissa). Toinen puheenvuoroni koski tarvetta saada puun korjuukustannuksista aina erillinen lasku ja puun puhtaasta tulosta tuloutus kantohintaan perustuvan tulon sijaan. Tällöin metsävähennys kohdistuisi yksinomaan pääomatuloon eikä siitä olisi vähennetty korjuukustannuksia.
19.8.2020
Irma Welling
4.6.2020 Metsäretkellä Arboretum Mustilassa Elimäellä
10 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä matkasi Elimäelle Arboretum Mustilaan iltaretkelle. Hannu Turkki ehdotti vuosikokouksessa retkeä rodojen kukkimisaikaan ja Hannulla oli jo tiedossa meille oppaaksi vastaava puutarhuri Kimmo Kuusisto.
Vastaava puutarhuri Kimmo Kuusisto toimi oppaanamme ja osasi kävellä takaperin (kuvaaja Irma Welling)
Retkeläiset kokoontuneena 15 kuution douglaskuusen ympärille (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)
Retkemme alkoi tallinvintiltä, jossa on Arboretumin ja Mustilan tilan historiasta kertova näyttely. Kimmo, jolla on 12 vuoden työhistoria Mustilassa, kertoi Arboretum Mustilan historiasta. Arboretum Mustila on Suomen vanhin, laajin (120 ha) ja monipuolisin arboretum. Arboretumin perusti vuonna 1902 aatelinen, kartanon isäntä ja vuori-insinööri A.F. Tigerstedt, joka peri tilan äitinsä suvulta. Hän oli puutieteen innokas harrastaja. Aluksi hän halusi tutkia ulkomaisten havupuiden selviytymistä kotimaisiin puulajeihin verrattuna. Hän hankki ulkomaisten havupuiden siemeniä hyvien yhteyksiensä ansiosta meidän olosuhteita vastaavilta paikoilta mm. Pohjois-Amerikasta ja Kaukoidästä. Myöhemmin koetoiminta laajeni lehtipuihin ja koristepuihin sekä -pensaisiin. Hänen poikansa C.G. Tigerstedt perusti Alppiruusulaakson puutarhataiteen kokeilualueeksi. Hänen nuorempi veljensä Peter M. A. Tigerstedt, joka oli Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen professori, jatkoi talvenkestävien alppiruusujen jalostusta. Myöhemmin 1980-luvulla toteutettiin atsalean jalostusprojekti ja omatoiminen siementen keruu, tuonti ja kasvatus. Siemeniä on hankittu myös omilla siemenkeruumatkoilla ja kansainvälisten yhteyksien avulla. Tavoitteena on talvenkestävien kasvien etsiminen ja testaaminen sekä jalostaminen.
Tallinvinttikahvien jälkeen lähdimme kierrokselle. Maastoon on merkitty kolme reittiä (punainen, keltainen ja sininen) ja runsaasti nimikylttejä. Alueen kartalta löytyvät Pohjois- ja Etelärinteet, Tammimetsä, Havuterassi, Hemlokkimetsä, Pähkinärinne, Tuijapuisto, Alppiruusulaakso ja Atsalearinne.
Metsäpuisto
Näimme Mustilan kauneimman ja varmaan koko maan kauneimman purppurapihdan. Douglaskuusi voisi olla sopiva puulaji kasvupaikalle, joka on männylle liian rehevä, mutta kuuselle kesäaikana liian kuiva. Parhaiten se viihtyy moreenirinteillä ( Metsälehti Makasiini 7/2019). Se ei kuulu myöskään kirjanpainajan ruokalistalle. Iäkkäimmät Mustilan douglaskuuset ovat jo yli 110 vuotiaita, pisimmät 43-metrisiä ja suurin runkotilavuus liki 15 kuutiota. Suomen pisin puu, 47 m, on euroopanlehtikuusi, joka löytyy Punkaharjulta. Näimme jättiläistuijia, jotka ovat olleet intiaaneille tärkeitä puulajeja. Toteemipaalut tehtiin jättiläistuijista, koska se säilyy lahoamatta useita vuosikymmeniä. Nykyään siitä valmistetaan ulkopenkkejä ja veneen kansia. Katajamaiset vuorihemlokit ovat hidaskasvuisia ja komeita koristepuita. Lännenhemlokit ovat kookkaita puita ja oksat lähes vaakasuoria. Niiden kävyt ovat pieniä ja taimena ne vaativat suojapuustoa. Sitkankuusi on osoittautunut talvenaraksi ja sitä kasvatetaan Mustilassa mänty ylispuuna.
Alppiruusulaakso ja Atsalearinne
Alppiruusulaakson rakentaminen aloitettiin 1920-luvulla. Siitä haluttiin luoda kolmikerroksinen metsäpuisto, jossa kotimaisen metsän sekaan istutettiin ulkomaisia puita ja pensaita. Pensaskerrokseen valittiin alppiruusut ja välikerrokseen mm. korkkipihtaa ja kanadantuijaa. Alppiruusuja jalostetaan Mustilassa talvenkestäviksi kahden tai useamman lajin tai lajikkeen risteytyksinä eli hybrideinä. Alppiruusulaakson tärkein kasvi on mustilanalppiruusu (Rhododendron brachycarpum ssp. tigerstedtii). Se on valkokukkainen ja punaruskeatäpläinen ja sen historiaan liittyy kohtalokas tarina. Mustilan Arboretumiin saatiin vuonna 1931 Pohjois-Koreasta, Pungsan-vuoristosta ohotanalppiruusun siemeniä. Siementenkerääjä oli kuitenkin erehtynyt. Siemenistä piti kasvaa matalaa alppiruusua, mutta niistä kasvoi jotain aivan muuta, rotevakasvuisia, isolehtisiä – ja -kukkaisia alppiruusuja. Näimme myös ensimmäiseksi kotimaiseksi rekisteröidyn keltakukkaisen alppiruusun, jonka jalostustyö on 20 vuoden tulos. Sen jalostaja professori Peter M.A. Tigerstedt halusi antaa lajikkeelle Suomen juhlavuoden kunniaksi nimen ”Suomi 100”. Kimmo piti hyvänä lajikkeena myös ranskalaista 'Boule de Neige' ("lumipallo")-alppiruusua. Reitin varrella näimme Cunningham's White-alppiruusun, joka oli vuosikymmeniä menestynyt lumen suojissa, mutta vähälumisten talvien jäljiltä mennyt surkeaan kuntoon. Reitin varrella oli myös numerollisia, mutta nimettömiä lajikkeita, joiden jalostuksen lopputulos ei kaikilta osin (kauneusarvot, kukintarytmi, talvenkestävyys) osoittautunut riittävän hyväksi. Atsaleoista kauniiksi ja menestyväksi osoittautui kuningasatsalea. Näimme kaukaa myös eksoottisen kiinanlaikkuköynnöksen.
Suomi 100-alppiruusu oikealla (kuvaaja Kari Monto)
"Lumipallo"-alppiruusu (kuvaaja Irmeli Mäkinen)
Alppiruusu, joka kukkii milloin sattuu huvittamaan (kuvaaja Kari Monto)
Samainen alppiruusu lähikuvassa (kuvaaja Irmeli Mäkinen)
Terassialue
1930-luvulla aloitettiin terassialueen rakentaminen. Sodan aikana sotavangit osallistuivat rakennustyöhön. Terassialueella on 20 terassitasoa ja sen laajennus- ja restaurointityöt ovat käynnissä. Isot valkoiset japaninpionit olivat jo nupulla.
Tigerstedtien sukuhauta
Tigerstedtien hautapaasien alueella oli merkillisen rauhallinen tunnelma valon siivilöityessä suurten puiden oksien lävitse.
Tigerstedtien hautapaasit (kuvaaja Hannu Turkki)
Retken lopuksi hankimme kotimetsiimme ja pihoillemme monenlaisia viemisiä kuten Suomi 100-alppiruusua, Mustilanalppiruusua, Illusia-atsaleaa, katsuraa, lyhtysorvarinpensasta, japaninlikusteristyreeniä....
Kaiken kaikkiaan kyllä opastettu kierros antoi paljon enemmän kuin omatoiminen tutustuminen. Kimmon eloisat tarinat jäivät mieleen elämään. Mustila on ainutlaatuinen !
Isot kiitokset Kimmolle ja Hannulle retken toteuttamisesta ! Yritämme muistaa aina taimia hankkiessamme tarkistaa, että ne on kasvatettu siemenistä, joiden luontainen kasvupaikka vastaa meidän tulevaa istutuspaikkaa !
Lemillä 5.6.2020
Irma Welling
3.4.2020 Tutustumassa metsätuhoalueeseen Ylämaan Pienaitassa
Etualalla näkyvät jo pystyyn kuolleet männyt ja maassa sananjalkaa (kuvaaja Irma Welling)
Kävin metsänomistajan ja jäsenemme Pekka Peräkylän kanssa tutustumassa hänen 37 vuotiaaseen mäntymetsäänsä Ylätupa-tilalla, josta on alkanut kuolla pystyyn runsaasti mäntyjä ja josta tuuli on jo kaatanut osan pystyyn kuolleista maahan. Alue on harvennettu v-2008 ja jo silloin havaittiin muutamia pystyyn kuolleita mäntyjä. Alueella on sodanaikaisia juoksuhautoja ja alueella on saatettu harjoittaa tervanpolttoakin.
Ensimmäisenä tulee mieleen juurikäävän aiheuttama tyvitervastauti. Juurikäävän itiöt tarttuvat tuoreilta kantojen pinnoilta kantoihin ja leviävät juuristoon lahottaen niitä. Mänty yrittää estää sienen rihmaston nousua puun runkoon erittämällä pihkaa puun tyveen. Dosentti Yrjö Norokorven mukaan juurikääpä jää männyllä juuristoon ja nousee enintään muutaman kymmenen senttiä tyvellä. Kunnoltaan heikentyneisiin puihin voi iskeytyä seurannaistuhoja kuten kaarnakuoriaisia ja lopulta muita puuaineksen lahottajia. Siellä kuolevien/kuolleitten puiden rungon yläosissa ei ole juurikääpä. Kannosta juurikäävän rihmasto leviää juuriyhteyden kautta lähellä olevien puiden juuriin ja runkoihin. Juuristossa juurikäävän rihmasto etenee Norokorven mukaan muutamista senteistä muutamiin kymmeniin sentteihin vuodessa. Sairastuneiden mäntyjen tyvelle ja juuristoon kehittyy itiöemiä eli kääpiä, jotka ovat yläpuolelta ruskeita ja alapuolelta hohtavan valkoisia. Itiöemät tuottavat uusia itiöitä, jotka levittävät tautia ilmasta käsin tuoreisiin kantoihin.
Pekka sahasi yhden äsken kaatuneen männyn 3 metrin pölleiksi. Tosiaan tyvellä näkyi pihkaantumista ja lahovaurioita näkyi vielä 9 metrin korkeudella. Tutkimme kaatuneen puun juurakkoa, mutta emme silmämääräisesti havainneet itiöemiä. Yrjö Norokorvelta saimme tiedon, että männyn itiöemät voivat olla hyvin pieniä, muutamien millien kokoisia. Eli juurakko pitää tutkia uudestaan tarkemmin ja suurennuslasilla.
Huomasimme myös,että mäntytuhoalueella kasvoi paljon sananjalkaa (kalmankouraa). Sananjalka tiedetään myrkylliseksi ja Makasiini Metsälehdessä olleen kasvitieteilijä Seppo Vuokon kirjoituksen mukaan maahan kaatuneiden sananjalkojen lehdistä ja varsista siirtyy maahan myrkkyjä. Jäimme miettimään onko jotain yhteyttä sananjalan esiintymisen ja juurikäävän välillä. Yrjö Norokorven arvion mukaan metsätuhoalueen edulliset valo-olosuhteet ovat houkutelleet sananjalan paikalle. Olisi kuitenkin mielenkiintoista ottaa maanäyte sananjalka-alueelta ja tutkia mitä myrkkyjä ja missä pitoisuuksissa sieltä löytyy.
Kävimme läpi tilanteita, milloin metsätuho olisi voinut saada alkusysäyksen. Kesällä tehdyt raivaukset ja harvennukset ilman kantokäsittelyä ovat voineet lisätä tartuntariskiä kohtalokkaasti, jos lähistöllä on ollut itiöitä tuottavia kääpiä. Alkusysäyksenä tulivat mieleen mahdollinen tervanpoltto alueella ja puiden kaataminen juoksuhautojen rakentamisen yhteydessä. Pitää myös selvittää mihin vuodenaikaan tehtiin vuoden 2008 harvennus.
Kunhan päästään koronaviruksesta eroon voisimme käydä porukalla tutustumassa kohteeseen ja miettimässä tulevia toimenpiteitä !
25.8.2020 Tehdasvierailulla Tiaisen Sahalla Savitaipaleella
 |
| SaiMelaiset kokoontuneena sahan konttorin edessä. Oikealla toimitusjohtaja Tero Tiainen ja hankintaesimies Atso Aarnio (kuvaaja Irma Welling) |
13 Saimaan Metsänomistajaa suuntasi kohti Hämäläisentiellä sijaitsevaa Tiaisen perheyrityssahaa. Sahaa meille esittelivät toimitusjohtaja Tero Tiainen ja hankintaesimies Atso Aarnio.
Sahaustoiminta on aloitettu 1950-luvulla höyrykonekäyttöisellä kenttäsirkkelillä. 1980-luvulla siirryttiin raamisahaan ja nyttemmin pääkoneet ovat pyörösahoja. Tehtaalla sahataan sekä mäntyä että kuusta. Puuta ostetaan suoraan metsänomistajilta pääasiassa päätehakkukohteista, Mhyn kautta ja esimerkiksi Metsä Groupilta. Päätehakkuukohteista koivut myydään Koskitukille ja kuitupuut sekä haketta esimerkiksi Pulpille ja UPM:lle. Hankintapuutakin ostetaan paikallisilta metsänomistajilta. Tällöin erän minimikoko on 20 m3. Pylväskauppaa käydään Talkan kanssa. Sähköisen puukauppapaikan Kuution kautta puuta ei hankita sen kalliiden liittymis- ja käyttökustannusten vuoksi. 98 % ostetusta puusta on PEFC- metsäsertifioitua metsänomistajien mhy-jäsenyyksien kautta. Tiaisen Saha tuottaa noin 40 000 m3 sahatavaraa kotimaan markkinoille ja vienttiin. Kuulimme monia tarinoita eri maiden ostojen erityispiirteistä. Työntekijöitä sahalla on 20.
Aloitimme tutustumisen lämpölaitokselta (10 MW), jossa poltetaan kuorta, haketta ja kutteripurua. Lämpö tuotetaan kamarikuivaamolle, jossa lyhyimmät kuivausajat ovat 3 päivää ja pisimmät 8 päivää. Kuivaamolta jatkettiin tukkilajitteluun, jossa tukit lajitellaan kolmeen luokkaan. A-luokkaan luetaan tyvitukit, B-luokkaan välitukit ja huonommat tyvitukit ja C-luokkaan latvatukit ja kuivaoksaiset välitukit. Oksaisuus ratkaisee mäntytukin laadun. Parasta mäntylaatua saadaan karuilta kankailta ja aluksi tiheänä kasvatetusta männiköstä. Tyvilenkous on suurin syy siihen, että tukki joutuu raakkikasaan. Päämittoina käytetään 4,3 ja 5,2 metriä ja apumittoina 3,7, 4,6 ja 4,9 metriä. Pääperiaatteena on tehdä niitä mittoja, joita saadaan kaupaksi. Halutuimpia latvaläpimittoja ovat 25-30 senttimetriä. Sahalinjalla tukki sahataan laudoiksi ARI- ja HewSaw-sahoilla. Ennen kuivaamoa laudat lajitellaan ja rimoitetaan. Kuivaamolta niput ajetaan pakkamolle tai tarvittaessa höyläämölle.
Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu rontgenin hankinta tukkien lajittelupaikalle. Se mahdollistaisi tukkien kuorettomien mittojen ja sisäisen laadun (esim. oksat) mittauksen. Tukit voitaisiin lajitella silloin oksaisuudenkin mukaan.
Kahvikeskusteluissa pohdittiin mm. tukin ja kuitupuun hinnan muodostusta, Venäjältä tuodun puun hintaa ja laatua, tukista Ruotsissa maksettavaa hintaan ja kuusen kasvatuksen lisääntymistä suhteessa mäntyyn.
Lopuksi Saimaan Metsänomistajat kiittivät monipuolisesta ja asiantuntevasta esittelystä. Merkille pantavaa oli esimerkillisen hyvä järjestys ja siisteys. Lupasimme pitää sahan mielessä suunnitellessamme päätehakkuita sahan lähialueella.
26.8.2020
Irma Welling
18.8.2020 Webinaari "Omatoimisuus ja palvelujen hankinta-metsänomistajan taitolaji"
Metsänhoidon asiantuntija Annika Selander Suomen metsäkeskuksesta esiintyi webinaarissamme 18.8.2020 ja on kirjoittanut oppaan ”Näin tilaat metsänhoitotöitä”. Oppaasta löytyvät mainiot tarkastuslistat uudistamistöille, taimikonhoidolle ja kirjalliselle sopimiselle. Ne löydät linkistä
Metsänomistajan on hyvä tietää, mistä kaikista asioista hän voi neuvotella ja esittää tahtotilansa metsänhoitotöitä tilatessa. Suuremmilla toimijoilla on omat sopimuskaavakkeet ja valmiiksi ruksatut ehdot niissä ellei metsänomistaja ole valppaana. Lopputulokseen tyytymättömyyttä esiintyy eniten silloin, kun tilaus on ollut puutteellinen.
Metsänhoitotöissä noudatetaan aina voimassa olevan lainsäädännön vaatimuksia ja yleensä Tapion ”Hyvän metsänhoidon suosituksia” ellei muusta ole sovittu. Mikäli metsänomistajan metsät on liitetty metsäsertifioinnin ( PEFC/FSC) piiriin, noudatetaan niitä vaatimuksia myös. Juurikäävän torjunnan osalta lainsäädäntö velvoittaa kantokäsittelemään vain yli 10 senttimetriset havupuiden kannot termisellä kaudella. Metsänomistajan näkökulmasta kaikkien havupuiden kantojen käsittely olisi turvallisempaa.
Metsänomistaja voi neuvotella metsänhoitotöitä tilatessaan monista asioista.
- Metsänomistaja voi neuvotella käytetyistä työmenetelmistä ja kysellä niihin liittyvistä seurauksista ja riskeistä. Tällaisia ovat esimerkiksi:
*maanmuokkastapa, onko se sama koko alueella vai vaihteleeko maaston ja maajalajin mukaan
*tehdäänkö reikäperkaus vai täysperkaus
*tehdäänkö ala- vai yläharvennus
*mitä hakkuussa jätetään kasvamaan määrältään ja laadultaan, mitä lehtipuita jätetään ja paljonko
*miten leveät suojakaistaleet jätetään
*mitä puita jätetään säästöpuiksi ja minne
*jätetäänkö kuolleet puut pystyyn
*tehdäänkö tekopökkelöitä
- Metsänomistaja voi neuvotella puiden kuljetusreiteistä ja varastoinnista.
*Harvennus- ja energiapuiden osalta pitää sopia mitä teitä kuljetukseen käytetään ja kuka maksaa teiden käytöstä ja mahdollisesti syntyvistä vaurioista. Pääsääntö on, että käytetään teitä, joihin myyjällä on yksiköt. Jos käytetään muita teitä, silloin maksu määräytyy se mukaan, kuka omistaa puut kulljetusajankohtana. Pystykaupassa omistusoikeus siirtyy yleensä kaadettaessa, hankintakaupassa tien varressa tai maksun yhteydessä.
- Metsänomistajan kannattaa selvittää missä aikataulussa työt tullaan suorittamaan.
*Taimikon varhaisperkauksen ja harvennuksen suhteen ajoitus on kriittinen. Kustannukset nousevat 10 % jokaista myöhästynyttä vuotta kohden.
-Metsänomistajan on hyvä tietää miten työn suorittaja seuraa työnjälkeä.
*Selvitä onko urakoitsijalla käytössä omavalvonta ja seurantamittaukset. Pyydä itsellesi omavalvontaraportit. Palvelutuottajan oman työn seurannan on todettu nostavan laatua. Tarkista työn laatu ennen maksamista. Jos et itse pääse paikan päälle, pyydä urakoitsijalta
valokuvia.
Lopuksi metsänomistajan kannattaa selvittää aiheuttavatko omien vaatimusten/toiveiden esittäminen lisäkustannuksia.
27.8.2020
Irma Welling
17.8.2020 Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ja kansanedustaja Ari Torniainen tapasivat maataloustuottajien yhdistysten ja Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen valtuutettuja Lappeenrannassa
Maataloustuottajien asioissa esillä olivat mm. valkoposkihanhien aiheuttamat ongelman ja turpeen polttoainekäytön tulevat rajoitukset. Hanhiongelmaan halutaan käyttöön suojametsästysmahdollisuus. Turpeen osalta halutaan hallittua siirtymää polttoainekäytöstä muihin käyttökohteisiin kuten kuiviketurpeisiin, kasvatusalustoiksi ja ympäristönhoitoon.
Etelä-Karjalan mhy:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Kärkäs esitti, että tuleva peltoheittojen metsitystuki voitaisiin ulottaa myös alle 0,5 hehtaarin aloille ja että tulevat Kemera-varat kohdennettaisiin yksinomaan metsäteiden perusparannuksiin ja perustamiseen.
Mhy:n valtuutettuna ja Saimaan Metsänomistajien puheenjohtajana esitin kaksi huolenaihetta. Ensimmäinen liittyi metsätuhotilanteeseen. Juurikääpä jatkaa leviämistään ja se on merkki siitä, että emme tee tarpeeksi sen leviämisen estämikseksi. Kaikki havupuiden kannot myös alle 10 senttimetriset pitäisi kantokäsitellä ja tarvittaessa toukokuun alun ja marraskuun lopun ulkopuolellakin. Urean käyttöä tehokkaapi olisi harmaaorvakkaan käyttö kantokäsittelyssä. Harmaaorvakka syrjäyttää juurikääpää myös juuristossa, jolloin juuriston kautta leviäminen alikasvostaimiin ja uudistusistutustaimiin vähenee. Toisena ongelmana esitin Kari Monnon ehdotuksesta sen,että puolukkatyypin mailla (VT-tyypin metsät) hirvivahinkoja arvioitaessa lasketaan mukaan männyn taimien lisäksi kasvukelpoiset koivun ja kuusen taimet, vaikka koivulla ja kuusella ei ole kasvuedellytyksiä niin kuivissa metsätyypeissä. Tästä aiheutuu metsänomistajalle taloudellisia tappioita. Aikataulusyistä annoin kaksi muuta asiaa paperiversiona ministerille. Toinen koski ensiharvennuksessa poistetuista kuitupuista saatujen korvausten tappiollisuutta. Kustannukset istutetuista, mätästetyistä, taimikkovaiheessa kahteen kertaan hoidetuista kuusen taimista ovat omakohtaisten kokemusten mukaan 0,93 euroa Kemera-tuella ja 1,09 euroa ilman Kemera-tukea. Toinen koski pystykauppassa kantohintaan perustuvan tulon vaikutusta metsävähennykseen. Metsävähennys lasketaan tästä tulosta, josta on jo vähennetty korjuukustannukset, joten metsävähennys on alhaisempi. Metsänomistajalle, jolla on paljon metsävähennyspohjaa, olisi edullisempaa saada tuloutus puhtaasta puun myyntitulosta ja erillinen lasku korjuukustannuksista.
Ministeri pyysi erityisavustajaansa Annukka Kimmoa, joka on myös SaiMe:n perustajajäsen ja rahastonhoitaja, selvittämään hirvivahinkojen arviointiasian nykytilannetta ja sitä onko ongelma ollut esillä ministeriön teettämissä selvityksissä.
 |
| Irma Welling luovuttamassa esitystensä paperiversioita ministerille (kuvaaja Annukka Kimmo) |
19.8.2020
Irma Welling
4.8.2020 MTK:n metsävaltuuskunnan ylimääräinen kokous Tampereella
Aloitin ETAMOLin edustajan metsävaltuuskunnassa ns. asiantuntijajäsenenä ilman äänioikeutta Jaakko Temmeksen jälkeen. MTK:n metsävaltuuskuntaa kuuluvat metsänhoitoyhdistysten edustajat ja Etelä-Suomen Yhteismetsät sekä Etämetsänomistajien Liiton edustajat.
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola painotti avauspuheessaan järjestöuudistuksen, metsänomistajien edunvalvonnan ja omaisuuden suojan tärkeyttä. Omaisuuden suojan osalta on käynnissä kolme ajankohtaista asiaa: lunastuslaki, luonnonsuojelulainsäädännön uudistus ja maankäyttö- ja rakennuslain uudistus.
Järjestömuutoksen asioita olivat jäsenmaksujärjestelmän uudistaminen ja metsäperusteisen edunvalvontamaksun rakenne.
Kokouksessa käsiteltiin metsänhakkuusopimuksen (pystykaupan) sopimusehtoja. Yleensä isommat puunostajat käyttävät omia sopimusmalleja ja pienmmät puunostajat tätä mallia. Yleensä puunmyyjän neuvotteluvalta on vähäinen etenkin pienissä kaupoissa ja puunmyyjälle tarjotaan valmiiksi ruksattuja sopimuksia. Hyvänä käytäntönä pidetään neuvottelua myyjätahon kanssa myyjän tahtotilan selvittämiseksi. Tästä mallista puunmyyjä saa tukea niihin tilanteisiin, joista ei ole erikseen sovittu tai joista haluaa puunostajan mallista poikkeavan oman tahtotilan. Tällaisia asioita ovat mm. omistusoikeuden siirtymisen ajankohta, puutavarakuljetusten aloittamisajankohta, teiden ja varastopaikan käytön korvaukset ja vahinkojen korvaaminen. Teiden käytöstä mallissa lukee: ”Ellei muuta ole sovittu, puutavaran myyjä maksaa teiden yksiköintiin perustuvat osakasmaksut ja ostaja suoritteisiin perustuvat tiemaksut sekä lumenaurauskustannukset.”
Kokouksessa käsiteltiin myös metsänhoitoyhdistyksen korjuupalveluiden yleisiä sopimusehtoja. Mhy:n korjuupalveluita käytettäessä puunmyyjä valtuuttaa mhy:n markkinoimaan, hakkaamaan, korjaamaan, kuljettamaan, toimittamaan, mittaamaan ja luovuttamaan puut ostajalle sekä hakemaan hankkeeseen liittyvät tuet ja allekirjoittamaan näiden asioiden hoitamiseen liittyvät asiakirjat myyjän puolesta. Korjuupalvelua käytettäessä puut toimitetaan joko tien varteen, laitokselle, satamaan , juna-asemalle tai vastaavaan paikkaan. Sopimuksella määritetään, kattaako sopimus pelkkää puunkorjuupalvelua vai kuuluuko sopimukseen myös puiden luovutus ostajalle omana kauppanaan, tai mhy:n puunostajien kanssa tekemiin toimitussopimuksiin sisällytettynä. Sopimusehdoissa sovitaan, että hakkuussa noudatetaan Hyvän metsänhoidon suosituksia, tasaikäismetsiköiden harvennusmalleja ja PEFC-sertifioinnin vaatimuksia, ellei muuta ole sovittu. Juurikäävän torjunta tehdään lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Kustannuksista vastaa mhy, ellei muuta ole sovittu. Kuljetuksista sopimuksessa sanotaan, että mhy:llä on oikeus käyttää sopimukseen kuuluvan puutavaran kuljettamiseen korvauksetta myyjän teitä, vesialueita, maa-alueita sekä rasiteoikeuksia ja yksityisteitä, joiden osakkaana myyjä on. Mikäli myyjä ole tien osakas, mutta puiden kuljetus tapahtuu virallista kulkuoikeutta pitkin, myyjä vastaa kuljetukseen liittyvistä kustannuksista.
Oma kysymykseni näiden sopimusten osalta liittyi niihin tiemaksuihin, joissa kuljetus tapahtuu teitä pitkin, joiden osakkaana myyjä ei ole. Tällöin ratkaisevaa on, milloin puiden omistusoikeus siirtyy myyjältä ostajalle. Siirtyykö omistusoikeus kaadettaessa vai maksusuorituksen yhteydessä.
Kokouksen lopun yleiskeskustelussa käytin puheenvuoron juurikäävän tehokkamman torjunnan tarpeesta (kaikkien havupuiden kantojen, ei vain yli 10 cm kantojen, kantokäsittely, harmaaorvakkaan kyky syrjäyttää juurikääpää myös kantojen juurissa). Toinen puheenvuoroni koski tarvetta saada puun korjuukustannuksista aina erillinen lasku ja puun puhtaasta tulosta tuloutus kantohintaan perustuvan tulon sijaan. Tällöin metsävähennys kohdistuisi yksinomaan pääomatuloon eikä siitä olisi vähennetty korjuukustannuksia.
19.8.2020
Irma Welling
4.6.2020 Metsäretkellä Arboretum Mustilassa Elimäellä
10 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä matkasi Elimäelle Arboretum Mustilaan iltaretkelle. Hannu Turkki ehdotti vuosikokouksessa retkeä rodojen kukkimisaikaan ja Hannulla oli jo tiedossa meille oppaaksi vastaava puutarhuri Kimmo Kuusisto.
 |
| Vastaava puutarhuri Kimmo Kuusisto toimi oppaanamme ja osasi kävellä takaperin (kuvaaja Irma Welling) |
 |
| Retkeläiset kokoontuneena 15 kuution douglaskuusen ympärille (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
Retkemme alkoi tallinvintiltä, jossa on Arboretumin ja Mustilan tilan historiasta kertova näyttely. Kimmo, jolla on 12 vuoden työhistoria Mustilassa, kertoi Arboretum Mustilan historiasta. Arboretum Mustila on Suomen vanhin, laajin (120 ha) ja monipuolisin arboretum. Arboretumin perusti vuonna 1902 aatelinen, kartanon isäntä ja vuori-insinööri A.F. Tigerstedt, joka peri tilan äitinsä suvulta. Hän oli puutieteen innokas harrastaja. Aluksi hän halusi tutkia ulkomaisten havupuiden selviytymistä kotimaisiin puulajeihin verrattuna. Hän hankki ulkomaisten havupuiden siemeniä hyvien yhteyksiensä ansiosta meidän olosuhteita vastaavilta paikoilta mm. Pohjois-Amerikasta ja Kaukoidästä. Myöhemmin koetoiminta laajeni lehtipuihin ja koristepuihin sekä -pensaisiin. Hänen poikansa C.G. Tigerstedt perusti Alppiruusulaakson puutarhataiteen kokeilualueeksi. Hänen nuorempi veljensä Peter M. A. Tigerstedt, joka oli Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen professori, jatkoi talvenkestävien alppiruusujen jalostusta. Myöhemmin 1980-luvulla toteutettiin atsalean jalostusprojekti ja omatoiminen siementen keruu, tuonti ja kasvatus. Siemeniä on hankittu myös omilla siemenkeruumatkoilla ja kansainvälisten yhteyksien avulla. Tavoitteena on talvenkestävien kasvien etsiminen ja testaaminen sekä jalostaminen.
Tallinvinttikahvien jälkeen lähdimme kierrokselle. Maastoon on merkitty kolme reittiä (punainen, keltainen ja sininen) ja runsaasti nimikylttejä. Alueen kartalta löytyvät Pohjois- ja Etelärinteet, Tammimetsä, Havuterassi, Hemlokkimetsä, Pähkinärinne, Tuijapuisto, Alppiruusulaakso ja Atsalearinne.
Metsäpuisto
Näimme Mustilan kauneimman ja varmaan koko maan kauneimman purppurapihdan. Douglaskuusi voisi olla sopiva puulaji kasvupaikalle, joka on männylle liian rehevä, mutta kuuselle kesäaikana liian kuiva. Parhaiten se viihtyy moreenirinteillä ( Metsälehti Makasiini 7/2019). Se ei kuulu myöskään kirjanpainajan ruokalistalle. Iäkkäimmät Mustilan douglaskuuset ovat jo yli 110 vuotiaita, pisimmät 43-metrisiä ja suurin runkotilavuus liki 15 kuutiota. Suomen pisin puu, 47 m, on euroopanlehtikuusi, joka löytyy Punkaharjulta. Näimme jättiläistuijia, jotka ovat olleet intiaaneille tärkeitä puulajeja. Toteemipaalut tehtiin jättiläistuijista, koska se säilyy lahoamatta useita vuosikymmeniä. Nykyään siitä valmistetaan ulkopenkkejä ja veneen kansia. Katajamaiset vuorihemlokit ovat hidaskasvuisia ja komeita koristepuita. Lännenhemlokit ovat kookkaita puita ja oksat lähes vaakasuoria. Niiden kävyt ovat pieniä ja taimena ne vaativat suojapuustoa. Sitkankuusi on osoittautunut talvenaraksi ja sitä kasvatetaan Mustilassa mänty ylispuuna.
Alppiruusulaakso ja Atsalearinne
Alppiruusulaakson rakentaminen aloitettiin 1920-luvulla. Siitä haluttiin luoda kolmikerroksinen metsäpuisto, jossa kotimaisen metsän sekaan istutettiin ulkomaisia puita ja pensaita. Pensaskerrokseen valittiin alppiruusut ja välikerrokseen mm. korkkipihtaa ja kanadantuijaa. Alppiruusuja jalostetaan Mustilassa talvenkestäviksi kahden tai useamman lajin tai lajikkeen risteytyksinä eli hybrideinä. Alppiruusulaakson tärkein kasvi on mustilanalppiruusu (Rhododendron brachycarpum ssp. tigerstedtii). Se on valkokukkainen ja punaruskeatäpläinen ja sen historiaan liittyy kohtalokas tarina. Mustilan Arboretumiin saatiin vuonna 1931 Pohjois-Koreasta, Pungsan-vuoristosta ohotanalppiruusun siemeniä. Siementenkerääjä oli kuitenkin erehtynyt. Siemenistä piti kasvaa matalaa alppiruusua, mutta niistä kasvoi jotain aivan muuta, rotevakasvuisia, isolehtisiä – ja -kukkaisia alppiruusuja. Näimme myös ensimmäiseksi kotimaiseksi rekisteröidyn keltakukkaisen alppiruusun, jonka jalostustyö on 20 vuoden tulos. Sen jalostaja professori Peter M.A. Tigerstedt halusi antaa lajikkeelle Suomen juhlavuoden kunniaksi nimen ”Suomi 100”. Kimmo piti hyvänä lajikkeena myös ranskalaista 'Boule de Neige' ("lumipallo")-alppiruusua. Reitin varrella näimme Cunningham's White-alppiruusun, joka oli vuosikymmeniä menestynyt lumen suojissa, mutta vähälumisten talvien jäljiltä mennyt surkeaan kuntoon. Reitin varrella oli myös numerollisia, mutta nimettömiä lajikkeita, joiden jalostuksen lopputulos ei kaikilta osin (kauneusarvot, kukintarytmi, talvenkestävyys) osoittautunut riittävän hyväksi. Atsaleoista kauniiksi ja menestyväksi osoittautui kuningasatsalea. Näimme kaukaa myös eksoottisen kiinanlaikkuköynnöksen.
 |
| Suomi 100-alppiruusu oikealla (kuvaaja Kari Monto) |
 |
| "Lumipallo"-alppiruusu (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
 |
| Alppiruusu, joka kukkii milloin sattuu huvittamaan (kuvaaja Kari Monto) |
 |
| Samainen alppiruusu lähikuvassa (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
Terassialue
1930-luvulla aloitettiin terassialueen rakentaminen. Sodan aikana sotavangit osallistuivat rakennustyöhön. Terassialueella on 20 terassitasoa ja sen laajennus- ja restaurointityöt ovat käynnissä. Isot valkoiset japaninpionit olivat jo nupulla.
Tigerstedtien sukuhauta
Tigerstedtien hautapaasien alueella oli merkillisen rauhallinen tunnelma valon siivilöityessä suurten puiden oksien lävitse.
 |
| Tigerstedtien hautapaasit (kuvaaja Hannu Turkki) |
Retken lopuksi hankimme kotimetsiimme ja pihoillemme monenlaisia viemisiä kuten Suomi 100-alppiruusua, Mustilanalppiruusua, Illusia-atsaleaa, katsuraa, lyhtysorvarinpensasta, japaninlikusteristyreeniä....
Kaiken kaikkiaan kyllä opastettu kierros antoi paljon enemmän kuin omatoiminen tutustuminen. Kimmon eloisat tarinat jäivät mieleen elämään. Mustila on ainutlaatuinen !
Isot kiitokset Kimmolle ja Hannulle retken toteuttamisesta ! Yritämme muistaa aina taimia hankkiessamme tarkistaa, että ne on kasvatettu siemenistä, joiden luontainen kasvupaikka vastaa meidän tulevaa istutuspaikkaa !
Lemillä 5.6.2020
Irma Welling
3.4.2020 Tutustumassa metsätuhoalueeseen Ylämaan Pienaitassa
 |
| Etualalla näkyvät jo pystyyn kuolleet männyt ja maassa sananjalkaa (kuvaaja Irma Welling) |
Kävin metsänomistajan ja jäsenemme Pekka Peräkylän kanssa tutustumassa hänen 37 vuotiaaseen mäntymetsäänsä Ylätupa-tilalla, josta on alkanut kuolla pystyyn runsaasti mäntyjä ja josta tuuli on jo kaatanut osan pystyyn kuolleista maahan. Alue on harvennettu v-2008 ja jo silloin havaittiin muutamia pystyyn kuolleita mäntyjä. Alueella on sodanaikaisia juoksuhautoja ja alueella on saatettu harjoittaa tervanpolttoakin.
Ensimmäisenä tulee mieleen juurikäävän aiheuttama tyvitervastauti. Juurikäävän itiöt tarttuvat tuoreilta kantojen pinnoilta kantoihin ja leviävät juuristoon lahottaen niitä. Mänty yrittää estää sienen rihmaston nousua puun runkoon erittämällä pihkaa puun tyveen. Dosentti Yrjö Norokorven mukaan juurikääpä jää männyllä juuristoon ja nousee enintään muutaman kymmenen senttiä tyvellä. Kunnoltaan heikentyneisiin puihin voi iskeytyä seurannaistuhoja kuten kaarnakuoriaisia ja lopulta muita puuaineksen lahottajia. Siellä kuolevien/kuolleitten puiden rungon yläosissa ei ole juurikääpä. Kannosta juurikäävän rihmasto leviää juuriyhteyden kautta lähellä olevien puiden juuriin ja runkoihin. Juuristossa juurikäävän rihmasto etenee Norokorven mukaan muutamista senteistä muutamiin kymmeniin sentteihin vuodessa. Sairastuneiden mäntyjen tyvelle ja juuristoon kehittyy itiöemiä eli kääpiä, jotka ovat yläpuolelta ruskeita ja alapuolelta hohtavan valkoisia. Itiöemät tuottavat uusia itiöitä, jotka levittävät tautia ilmasta käsin tuoreisiin kantoihin.
Pekka sahasi yhden äsken kaatuneen männyn 3 metrin pölleiksi. Tosiaan tyvellä näkyi pihkaantumista ja lahovaurioita näkyi vielä 9 metrin korkeudella. Tutkimme kaatuneen puun juurakkoa, mutta emme silmämääräisesti havainneet itiöemiä. Yrjö Norokorvelta saimme tiedon, että männyn itiöemät voivat olla hyvin pieniä, muutamien millien kokoisia. Eli juurakko pitää tutkia uudestaan tarkemmin ja suurennuslasilla.
Huomasimme myös,että mäntytuhoalueella kasvoi paljon sananjalkaa (kalmankouraa). Sananjalka tiedetään myrkylliseksi ja Makasiini Metsälehdessä olleen kasvitieteilijä Seppo Vuokon kirjoituksen mukaan maahan kaatuneiden sananjalkojen lehdistä ja varsista siirtyy maahan myrkkyjä. Jäimme miettimään onko jotain yhteyttä sananjalan esiintymisen ja juurikäävän välillä. Yrjö Norokorven arvion mukaan metsätuhoalueen edulliset valo-olosuhteet ovat houkutelleet sananjalan paikalle. Olisi kuitenkin mielenkiintoista ottaa maanäyte sananjalka-alueelta ja tutkia mitä myrkkyjä ja missä pitoisuuksissa sieltä löytyy.
Kävimme läpi tilanteita, milloin metsätuho olisi voinut saada alkusysäyksen. Kesällä tehdyt raivaukset ja harvennukset ilman kantokäsittelyä ovat voineet lisätä tartuntariskiä kohtalokkaasti, jos lähistöllä on ollut itiöitä tuottavia kääpiä. Alkusysäyksenä tulivat mieleen mahdollinen tervanpoltto alueella ja puiden kaataminen juoksuhautojen rakentamisen yhteydessä. Pitää myös selvittää mihin vuodenaikaan tehtiin vuoden 2008 harvennus.
Kunhan päästään koronaviruksesta eroon voisimme käydä porukalla tutustumassa kohteeseen ja miettimässä tulevia toimenpiteitä !
Kaatuneen männyn juurissa näkyvä valkoinen ei välttämättä ole juurikäävän itiöpesäkkeitä (kuvaaja Pekka Peräkylä)
Pihkoittumista kuolleen männyn tyvessä (kuvaaja Irma Welling)
4.4.2020
Irma Welling
24.3.2020 Tekopesä kalasääskelle Ylämaalla
Jäsenemme Pekka Peräkylän metsään Ylämaan Pukalusjärven seudulle on rakennettu kalasääskelle tekopesä. Aikaisemmin paikalla on ollut risupesä, joka on ollut asuttuna kolmisenkymmentä vuotta. Risupesä oli kuitenkin tullut alas, eikä ylhäälle jäänyt kuin muutama risu. Oli oletettavissa, ettei kalasääski olisi enää pystynyt sitä korjaamaan. Tekopesän rakensi lintuharrastaja Marko Ruti, joka on tehnyt jo 55 kalasääsken pesää ja rengastanut 250 poikasta. Hän on myös Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen (EKLY) lehden Ornis Karelican päätoimittaja. Pesän puuhun hinaamisessa Marko Rutia auttoivat Pekka Peräkylä ja Petri Nurmela.
Tekopesän kehikko (kuvaaja Pekka Peräkylä)
Kalasääsken tekopesä vielä maassa (kuvaaja Pekka Peräkylä)
Marko Ruti rakentamassa pesää 24-25 metrin korkeuteen (kuvaaja Pekka Peräkylä)
Pekka Peräkylä ja Petri Nurmela avustivat tekopesän pystyttämisessä (kuva Marko Ruti)
4.3.2020 Stora Enso Metsän vieraina ja vuosikokouksessa
Ostopäällikkö Jyri Änäkkälä vasemmalla ja metsäasiantuntija Antti Savonen oikealla (kuvaaja Irma Welling)
Saimaan Metsänomistajien osallistujat (kuvaaja Irma Welling)
20 metsänomistajaa kokoontui Stora Enso Metsän Lappeenrannan konttorille kuulemaan puumarkkinakatsausta ja kaksijaksoisen kuusi-koivumetsän kasvatuksesta ja hoidosta. Ostopäällikkö Jyri Änäkkälä aloitti arvuuttelemalla montako yhden litran maitopurkkipakkausta saadaan yhdestä kuitupuukuormasta (60 m3). Eipä arvattu, että niitä saadaan 500 000. Koko Suomen nestepakkauskartonkitarve (sisältää muutakin kuin maitopurkit) ehditään tuottaa yhdessä viikossa. Tutustuimme myös Varkauden LVL-tehtaalla tuotettuun liimapuupalkkinäytteeseen. Puun korjuun kannalta roudaton ja märkä talvi on ollut haasteellinen. Lakon aikana varastoja on purettu teiden varsilta. Kesä – ja kelirikkoleimikot ovat nyt haluttuja. Stora Enso Metsän raakapuun toimitustarve asiakastehtaille Suomessa on tänä vuonna 19 milj. m3. FSC-sertifioidulla puulla on kysyntää ja metsänomistaja voi liittyä Stora Enso Metsän FSC®-ryhmään. FSC-serfifioinnilla varmistetaan ja osoitetaan,että metsien hoidossa otetaan huomioon metsäluonnon monimuotoisuutta sekä taloudellista kestävyyttä että kuttuuri- ja virkistysarvoja. Metsien erikoiskohteet kuten luontokohteet ja juoksuhaudat otetaan huomion toimenpiteiden ja hakkuiden suunnitteluvaiheessa. Keskusteluosassa kyseltiin voidaanko puita kaataa juoksuhautametsistä. Voidaan kyllä, mutta juoksuhautojen ylitykseen tarvitaan Museovirastolta lupa. Kysyttiin myös, milloin puu siirtyy ostajalle. Normaali käytäntö on, että pystykaupassa puu siirtyy ostajan omistukseen kaadettaessa .
Seuraavaksi metsäasiantuntijan Antti Savosen kanssa pohdittiin millaisena koivu-kuusimetsää kannattaa kasvattaa. Vanha viisaus sanoo, että koivu kasvattaa kuusen. Koivua on kasvatettu kuusen päällä hallavaurioiden takia. Kun tavoitellaan vanerikoivun tuotantoa, kannattaa koivua kasvattaa harvassa kuusen seassa. Pienet kuuset voidaan harventaa raivausahalla ja koivut koneella tai moottorisahatyönä. Paras ilma koivujen kaatamiseen on sellainen, kun päivällä on plussakeli ja yöllä pakkasta. Silloin kuusen latvat eivät katkea niin helposti koivuja kaadettaessa. Omakohtaisia kokemuksia koivu-kuusimetsän hoidosta kertoivat Lauri Nevalainen ja Seppo Repo. Laurin ei pitänyt koivun merkitystä suojuspuuna kovin tärkeänä. Seppo oli korjannut vanhalle kaskimaalle perustetusta rauduskoivikosta koivut pois 50 vuotiaina, kun kuuset olivat olleet 2 metristä 10 metriin.
Tässä muutamia linkkejä kaksijaksoisen kuusi-koivumetsän kasvatuksesta:
Kaksijaksoiset koivu-kuusisekametsät, s 99-100
Sauli Valkonen: Kuusen alikasvos ja kaksijaksoinen metsikkö-mahdollisuudet ja kannattavuus
Kari Mielikäinen ja Sauli Valkonen: Kaksijaksoisen kuusi-koivu-sekametsikön kasvu
Jatkoimme iltaa vuosikokouksella. Hallituksen uudeksi jäseneksi valittiin erovuoroisen Sinikka Niemen tilalle Seppo Repo. Puheenjohtajana jatkaa Irma Welling.
Vuoden 2020 toimintasuunnitelmaan hyväksyttiin tehdaskäynti Tiaisen sahalle Savitaipaleelle. Raivaussahaharjoittelun paikaksi kysytään Lappeenrana kaupungin tai seurakunnan lähimetsää. Mustilan Arboretum-matka ajoitetaan kesäkuulle alppiruusujen kukinta-aikaan. Oppaaksi saadaan Hannu Turkin tuntema Kimmo Kuusisto. Etämetsänomistajien Liiton, Metsä Groupin ja Opn yhteisiä webinaareja järjestetään kaksi. Muita metsäkohteita ovat harvennustyömaa, lannoituskohde ja konkelon kaato. Lisäksi toteutetaan perinteinen Puun päivän tilaisuus ja kuusijuhla.
Kokouksen lopuksi virisi vilkas keskustelu tuhkalannoituksesta. Lauri Nevalaisen metsässä, jossa harvennushakkuu oli tehty vuonna 2014, tuhkalannoituksen suoritti vuonna 2018 Konetyö J.Koskelainen Lappeenrannasta. Tuhkan levityksessä käytettiin samoja ajouria kuin harvennushakkuussa eikä eikä ainuttakaan puuta kolhittu. Tuhkana oli Simpeleen tehtaan tuhkaa irtotavaraa 5 tn/ha. Kemera avustusta saatiin 30% kustannusarviosta eikä neulasanalyysiä tarvittu. Kemera avustuksen jälkeen kustannukseksi jäi 300 €/ha sisältäen kuljetuksen ja levityksen. Koskelainen tekee tätä työtä kevättalvella, jolloin lumi tallaantuu telojen alle, silloin myös lumi parantaa kantavuutta.
Tuhkan lastaus käynnissä (kuvaaja Lauri Nevalainen)
Metsä tuhkan levityksen jälkeen (kuvaaja Lauri Nevalainen)
Toiseksi keskusteluaiheeksi nousi energiapuun korjuu hoitorästimetsistä. Metsänomistajalle tärkeintä on se, että nuori metsä tulee hyvään kasvukuntoon. Energiapuuta korjaavalle yrittäjälle energiapuukohteet ovat useinkin tappiollisia ja siksi niiden korjaamiseen ei tahdo löytyä yrittäjiä. Metsänomistaja voi helpottaa tilannetta siten, että ei edellytä korvausta korjatusta energiapuusta. Toinen vaihtoehto hoitorästimetsissä on kaataa harvennettavat puut maahan ja maksaa korvaus tehdystä hoitotyöstä. Metsien eri käsittelyvaihtoehdoista ja ratkaisuista toivotaan uudenlaisten keskustelua ja yhteistyötä paikallisten yhteistyötahojen ja toimijoiden kanssa.
Kari Monto ehdotti, että Etämetsänomistajien Liitto jatkaa kuvakilpailua.
6.3.2020
Irma Welling
Lauri Nevalainen
Seppo Repo
 |
| Pihkoittumista kuolleen männyn tyvessä (kuvaaja Irma Welling) |
4.4.2020
Jäsenemme Pekka Peräkylän metsään Ylämaan Pukalusjärven seudulle on rakennettu kalasääskelle tekopesä. Aikaisemmin paikalla on ollut risupesä, joka on ollut asuttuna kolmisenkymmentä vuotta. Risupesä oli kuitenkin tullut alas, eikä ylhäälle jäänyt kuin muutama risu. Oli oletettavissa, ettei kalasääski olisi enää pystynyt sitä korjaamaan. Tekopesän rakensi lintuharrastaja Marko Ruti, joka on tehnyt jo 55 kalasääsken pesää ja rengastanut 250 poikasta. Hän on myös Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen (EKLY) lehden Ornis Karelican päätoimittaja. Pesän puuhun hinaamisessa Marko Rutia auttoivat Pekka Peräkylä ja Petri Nurmela.
 |
| Tuhkan lastaus käynnissä (kuvaaja Lauri Nevalainen) |
 |
| Metsä tuhkan levityksen jälkeen (kuvaaja Lauri Nevalainen) |
15.1.2020 Metsäretkellä Ruokolahden Kotaniemessä
 |
| Vasemmalta Reino Rannanvaara, Kari Monto ja Juha Mikkola (kuvaaja Irma Welling) |
4 metsänomistajaa matkasi Ruokolahden Kotaniemeen tutustumaan Kari Monnon nuoren metsän hoitoon.
Mukana
oli Karin naapuri Reino Rannanvaara, jolla on 20 vuoden kokemus
metsäkoulun opettajana Ruokolahden
metsäkoulussa. Juttelimme sateen ajan Karin taukotuvassa metsään
liittyvistä Reinon kokemuksista. Reinolla on omia metsiä
Ruokolahden Kaljulan kylässä. Siellä hänellä on 10
kirjanpainajapyydystä*. Kun maanpinnan lämpötila ylittää 18
astetta, kirjanpainajat lähtevät karikkeesta lentoon ja silloin
pitää pyydysten olla valmiina. Pyydyksissä käytetään feromonia
houkuttelemaan kirjanpainajia. Reinon mukaan omin korvin voi kuulla
kirjanpainajan rouskeen,kun ne porautuvat kuusen kuoren läpi.
Reinon
metsäharrastus alkoi jo lapsena omien puuntaimien kasvattamisella.
Reino laski kasvattaneensa 20 000 tainta siemenistä. Aikoinaan
taimet istutettiin kaskimaille syntyneiden hieskoivikoiden alle.
Aikoinaan koivut korjattiin hevospeleillä pois.
Sittemmin
Reino työskenteli Ekströmin koneliikkeessä, jossa hän koulutti
moottorisahan käyttäjiä, metsäkoulujen opettajia ja asentajia.
Reino kävi kahteen otteeseen kouluttamassa puunkorjuuta Tansaniassa.
Hän kertoi puunkaadon onnistumisesta Kilimanjaron rinteillä.
Tansaniassa puut tulevat päätehakkuuseen jo 30 vuotiaina ja
harvennushakkuuseen 10 vuotiaina.
Ruokolahden
metsäkoulussa työvuosia kertyi 20. Reinolla on käytössä oma
myrskytuhojen torjuntakeino. Reunametsien harvennuksessa ensimmäinen
ajouraväli jätetään harventamatta. Eläkkeelle jäätyään Reino
harrasti moottorisahataidetta ja hoiti metsää rajamuseon alueella.
Nyttemmin hän harrastaa edelleen kirjanpainajien pyytämistä,
puupiirrostöitä, akvarelleja ja afrikkalaisia öljyväritöitä.
Hänellä on myös tekeillä oma historiikkinsa.
Jatkoimme
kokemusten vaihtoa Karin nuoren metsän kuvioilla. 2,2 hehtaarin
kuviolla metsään.fi antaa keskipituudeksi 9 m ja
kokonaistilavuudeksi 170 m3. Pohdimme voidaanko kuviolta saada
nuoren metsän hoitotukea. Poistuman vähimmäismäärä on 1 500
runkoa (yli 2 cm). Keskipituuden alarajalla kasvatettavaa puustoa voi
olla enintään 3 000 runkoa hehtaaria kohti. Metsaan.fin mukaa
runkoluku on 3 890 kpl/ha, joten poistettavia puita on reilusti yli 1
500 runkoa/ha.
Kari
oli kehitellyt meille tehtäviä:
-runkoluvun
arviointia16 %)
-sekametsien
prosenttiosuuden arviointia Suomessa (16 %)
-hirvenpapanoista
piti arvailla ovatko uroksen vai naaraan (naaraan, koska pitkulaisia)
-millä
puuntaimella on pitkät neulaset (kontorta-mänty)
Puukiipijää,
joka asustaa metsässä, emme onnistuneet näkemään. Sen sijaan
näimme juoksuhautoja ja tuliasemien paikkoja.
Kaiken
kaikkiaan monipuolinen ja monimuotoinen metsäretki ! Isot kiitokset
Karille ja Reinolle. Toivomme,että näemme Reinoa muissakin SaiMen
tilaisuuksissa ja kuulemme lisää metsäkokemuksia.
*Kirjanpainajapyydyksiä (Multiwit Ipsowit)ja feromoniliuskoja (Ipsowit) myy Savotan Puoti (www.savotanpuoti.fi, myynti@savotanpuoti.fi, Päivi Karma 0400 174028).
*Kirjanpainajapyydyksiä (Multiwit Ipsowit)ja feromoniliuskoja (Ipsowit) myy Savotan Puoti (www.savotanpuoti.fi, myynti@savotanpuoti.fi, Päivi Karma 0400 174028).
16.1.2020
Irma Welling
7.12.2019 Kuusijuhla Kehruuhuoneella
Karin,
Heikin A, Toivon ja Eskon ryhmä sai tehtäväksi havainnollistaa
puun pituuden mittausta keppimenetelmällä. Kohteena oli Heikin
pituuden mittaus.
Erkin,
Juhan ja Lea ryhmä keksi käyttökohteita kaulaimelle ja jykevälle
poranterälle. Työvälineet näyttivät niin antiikkisilta, että
ryhmän mielestä poraa oltaisiin voitu käyttää entisinä aikoina
norsun ja dinosauruksen hampaiden poraamiseen ja kaulaimella
oltaisiin voitu pyydystää saalista bumerangin lailla.
Marjutin,
Pirkon, Merjan ja Pertin ryhmä demonstroi puun kaatoa kaatokolon
saahamisella ja pitopuun jättämisellä. Puun kaatumissuunnaksi
pääteltiin kaatokolon suunta.
Metsäristikkoa
ratkoivat Raija T, Tytti, Ilkka, Eija ja Heikki. Nuoren metsän
synonyymiksi sopi taimikko, maanmuokkausmenetelmäksi sopi perkuu
(oikeasti äestys), puun vihreäksi osaksi latvus, moton toiseksi
nimeksi kävi metsäkone, puunkaadon apuvälineeksi vänkäri,
ikimännyn synonyymiksi honka, pystyyn kuolleen havupuun synonyymiksi
kelo ja kuitumassan sellu. Kpl/ha tarkoitti runkolukua, vuosirengas
lustoa ja propal torjuntaa. Propalin kohdalla piti lukea propsi eli
kuitupuu. Kuinka ollakaan lopputulos oli oikein eli METSÄKESKUS.
Hannu,
Helka ja Seija saivat poistaa puita koemetsiköstä, kun tavoiteltiin
tasaikäisrakenteista tai eri-ikäisrakenteista metsää. Lahopuun ja
koivujen poistamisesta käytiin keskustelua ja monimuotoisuuden
kannalta ne olisi hyvä jättää poistamatta.
Raija
K, Esko, Sinikka ja Anna-Kaisa kompensoivat Hki-Thaimaan edestakaisen
lennon hiilidioksidipäästöjä metsän vuotuisella kasvulla.
Tarvittiin 1/5-osa hehtaarin vuotuinen
Lopuksi
kuultiin yhdistyksen ensi vuoden tapahtumista ja vanhan ajan ennuste
siitä millainen vuosi ensi vuodesta tulee, kun ”Joulu-Päiwä
käski wikon pääle lange. Sipuli kaswa hywästi. Hunajata silloin
tahdotan kallisti myydä. Omenia ei paljon paisteta.”
7.12.2019
Irma
Welling
29.10.2019 "Erilaiset metsänkäsittelymenetelmät ja niiden käyttömahdollisuudet " -webinaari
 |
| Illan esiintyjät oikealla Anu Rautiainen ja Arto Teittinen (kuvaaja Irma Welling) |
16
metsänomistajaa osallistui Etelä-Karjan Osuuspankin Imatran
konttorin tiloissa järjestettyyn webinaariin.
Metsäasiantuntija
Anu Rautiainen, Metsä Group toi esityksessään esille seuraavia
asioita:
*Metsäliitto
Osuuskunnan hyvät osuuskorot. Vuodelta 2018 perusosuuden osuuskorko
oli 7,5 %.
*Kattavat
metsänhoidon ja puukaupan palvelut.
*Erilaisia
metsänkäsittelyvaihtoehtoja tuodaan esille jokaiselle nimetyn
metsäasiantuntijan välityksellä.
*Metsä
Group on aloittanut männyn ja kuusen sekaviljelyn markkinoinnin
metsänomistajille. Sekaviljelyllä saadaan aikaan metsä, joka on
yhden puulajin metsää kestävämpi ja monimuotoisempi sekä kasvaa
hyvin. Sekaviljelyssä kuusen taimien väliin kylvetään männyn
siemeniä. Kuusentaimien määräksi riittää 1100kappaletta
hehtaaria kohti.
*Jalostetut
taimet kasvavat tilavuutta 15-20 % enemmän kuin jalostamattomat
taimet.
*Lannoitus
harvennuksen jälkeen alkaa tuottamaan heti lisäkasvua.
Tutkimusprofessori Jari Hynynen, Luonnonvarakeskus
Metsävarat ja hakkuut eilen, tänään ja huomenna
*Suomen metsien vuotuinen kasvu on noin 107 milj.m3 ja vuonna 2018 hakkuut olivat 78 milj.m3.
*Keinoina lisätä kasvua tuotiin esiin mm. jalostetun materiaalin käyttö, metsänviljely, puulajivalinnat, maanmuokkaus, taimikon hyvä hoito, harvennukset, lannoitus ja kunnostusojitus.
*40 vuoden aikana puuston vuotuinen kasvu on lisääntynyt 47 milj. m3 (81 %) ja tästä kasvusta 63 % selittyy metsien käsittelyllä ja 37 % kasvuympäristön tekijöillä.
Tasaikäisen metsän kasvatus
*Tasaikäisen metsän kasvatus on ketju toimenpiteitä, joista kriittisiä vaiheita ovat uudistamisen onnistuminen ja taimikonhoito. Näissä avainasemassa on toimenpiteiden ajoissa tekeminen. Etelä-Suomessa 2 vuoden päästä päätehakkuusta puolet metsistä on uudistettu. Jos uudistaminen viivästyy esim. 5 vuotta, alentaa se koko kiertoajan tuottoa 14-18 % laskentakoroilla 3-4 %.
*Jalostetulla siemenellä saadaan nopeampaa kasvua ja parempaa laatua. Esim. männyllä saadaan lisäystä pituuskasvuun 7-8 % ja tilavuuskasvuun 15-20 %. Vilpas- Metsänviljelijän opas on Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin metsäntutkimuslaitoksen yhteistyössä kehittämä verkkosovellus, joka auttaa valitsemaan parhaan mahdollisen jalostetun viljelyaineiston kullekin metsänuudistamisalalle.
*Taimikon hoito nopeuttaa puuston järeytymistä ja lisää tukkipuun tuotosta: Esimerkkilaskelmassa Etelä-Suomen tuoreen kankaan hoidetussa kuusentaimikossa puiden keskipaksuus ensiharvennusvaiheessa on 16 cm ja koko kiertoajan tukkipuun keskituotos on 5,4 m3/ha/v. Hoitamattomassa taimikossa puiden keskiläpimitta ensiharvennusvaiheessa on vain 11 cm ja kiertoajan tukkituotos 3,8 m3/ha/v. Hyvällä taimikonhoidolla ja harvennuksilla kiertoa voidaan aikaistaa 20 vuodella, kun järeyskriteerinä päätehakkuulle käytetään 28 cm.
*Vuotuinen keskikasvu pysyy melko samana kiertoajoilla 60-80 v. Tällöin päätehakkuun siirtäminen 20 vuodella 60 vuodesta 80 vuoteen ja 3 % korkokannalla vähentää tuottoa noin 25 %, vaikka kasvu ei vähenisikään.
*Metsän lannoitus on kannattavaa ja kannattaa tehdä 10 vuotta ennen seuraavaa harvennusta tai päätehakkuuta.
*Kunnostusojitus kannattaa ajoittaa harvennuksen yhteyteen ja sen vesistövaikutukset pitää ottaa huomioon.
*Puuston elinvoiman ylläpitämiseksi vältä ylitiheyttä ja rajuja toimenpiteitä sekä panosta juurikäävän torjuntaan jo ennakolta.
*Hakkuiden ja metsänhoitotoimenpiteiden ajallisella keskittämisellä saadaan aikaan isompia kokonaisuuksia ja tehokkuutta.
Jatkuva kasvatus
*Jatkuvan kasvatuksen eri metsänkäsittelytapoja ovat poimintahakkuut, pienaukkohakkuut ja männikön ylispuukasvatus.
*Jatkuvaan kasvatukseen liittyy isompi epävarmuus kuin tasaikäiseen kasvatukseen. Se voidaanko poimintahakkuita, n 100 m3/ha, jatkaa 10-15 vuoden välein riippuu siitä tuleeko uusia taimia. Pomminvarmasti ei pystytä sanomaan saadaanko uusia taimia kasvamaan koko ajan. Kuusikaan ei ole puhdas varjopuu ja kärsii varjosta. Poimintahakkuilla syntyy helposti aukkoja ja epätasaisia taimikoita sekä ryhmittäisiä taimitihentymiä, jotka kasvavat hitaasi. Varjossa 1,3 m taimen kasvamiseen voi kulua aikaa 40-60 vuotta. Tihentymien harventamiseen tarvitaan sielläkin raivaussahatyötä. Pienaukoissa Etelä-Suomen OMT ja MT+ kasvupaikoilla taimettuminen on vaikeaa pintakasvillisuuden rehevöitymisen vuoksi.
*Poimintahakkuissa kuusikoissa puuntuotos on pitkällä aikavälillä jäänyt 15-20 % alhaisemmaksi kuin tasaikäiskasvatuksessa.
*Kenttäkokeissa on verrattu kuusikon kasvureaktiota alaharvennus- ja poimintahakkuiden jälkeen. Poimintahakkuun jälkeen (pohjapinta-ala 12 m2/ha ja 50 % poistuma) puuston kasvureaktio oli selvästi hitaampi verrattuna alaharvennettuun kuusikkoon (pohjapinta-ala 20 m2/ha ja 33 % poistuma). Ero oli suurin aikavälillä 0-5 vuotta harvennuksen jälkeen, mutta vielä aikavälillä 10-15 vuotta ero oli havaittavissa.
*Jatkuvan kasvatuksen ja päätehakkuisiin perustuvan metsän kasvatuksen kannattavuusvertailuissa, joissa jatkuvaan kasvatukseen ei ole liitetty investointi- eikä hoitokuluja, jatkuva kasvatus on taloudellisesti sitä kannattavampaa mitä korkeampaa korkokantaa on käytetty.
*Nettotulovertailussa, jota ei ole vielä julkaistu, päätehakkuuseen perustuvassa metsän kasvatuksessa nettotulot olivat 29 % suuremmat kuin jatkuvassa kasvatuksessa johtuen tasaikäiskasvatuksen tutkimuksissa todennetusta korkeammasta vuosikasvusta (8,3 m3/ha vs 7,2 m3/ha). Vertailu on tehty MOTTI-mallin avulla ja käyttämällä tilastoista saatuja keskimääräisiä kustannuksia. Poimintahakkuussa kantohintana käytettiin toisen harvennuksen kantohintaa. Ero pienenee, jos poimintahakkuussa käytetään lähes päätehakkuun kantohintoja.
Tasaikäiskasvatuksen ja jatkuvan kasvatuksen vertailu
*Talousvertailun tulokset ovat ristiriitaisia.
*Jatkuvaa kasvatusta on perusteltu monimuotoisuusasioilla. Vanhan metsän lajiston on todettu säilyvän, jos poistetaan korkeintaan puolet puustosta. Mm. mustikka, metso, kanalinnut, tiaiset ja kuukkelit hyötyvät jatkuvasta kasvatuksesta. Uhanalaisten lajien kannalta jatkuva kasvatus ja tasaikäiskasvatus ovat yhtä huonoja vaihtoehtoja, koska kummassakaan ei välttämättä muodostu lahopuuta tai jää lehtipuita.
*Juurikäävän osalta jatkuva kasvatus luo juurikäävälle paremmat leviämisolosuhteet alikasvoksen juuriston kautta. Jatkuvan kasvatuksen hakkuita ei pitäisi toteuttaa sulanmaan aikana.
*Mustikka kasvaa jatkuvan kasvatuksen metsissä, puolukka ja sienet tasaikäiskasvatusmetsissä.
*Lehti-havupuusekametsät lisäävät metsän vastustuskykyä tuhoja vastaan molemmissa kasvatustavoissa.
*Kivennäismaiden runsas puusto toimii isona hiilivarastona ja nopea kasvu sitoo isosti hiiltä. Turvemailla maahan on sitoutuneena hiiltä 5-kertaa enemmän ja jatkuvassa kasvatuksessa maaperään sitoutunut hiili pysyy maaperässä paremmin. Juurikäävän tulemiseen turvemaille pitää varautua. Mikäli kaikki hakkuut lopetettaisiin, metsien hiilivarasto kyllä aluksi kasvaisi, mutta ajan mittaan se pienenisi puuston lisääntyvän kuolleisuuden ja tuhojen vuoksi.
Tilaisuudessa
esitettiin runsaasti kysymyksiä, mutta kaikkiin kysymyksiin ei
ehditty vastata.
Asiakkuusjohtaja Arto Teittinen, Etelä-Karjalan OP, valaisi eri sijoitusmuotojen
tuottohistoriaa. Hän esitteli myös OP:n vastuullisia rahastoja:
OP-Ilmasto, OP-Kestävä Maailma, OP-Puhdas Vesi, OP-Vähähiilinen
Maailma. Näkyvissä on ollut sijoitusrahastojen suuri kiinnostus
myynnissä olleita metsätiloja kohtaan. OP-Metsänomistaja-rahaston
kautta voi myös päästä omistamaan metsää ilman
metsänomistamisen vaatimaa työtä.
Tilaisuuteen
osallistui webinaarin välityksellä 10 Etämetsänomistajien Liito
jäsenyhdistystä. Osuuspankki tarjosi tilat ja kahvit ja Metsä
Group kustansi Jari Hynysen esitelmästä aiheutuneet kustannukset.
Isot kiitokset molemmille tahoille !
12.11.2019
Irma Welling
27.9.2019 Puun päivän julistus Greenreality-puistossa Lappeenrannan Lauritsalassa
 |
| Irma Welling esittämässä Puun päivän julistusta, taustalla fanfaarin soittajat ja eri yhdistysten istuttajia (kuvaaja Raija Kaipainen) |
7 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä ja satakunta kaupungin ja eri yhdistysten jäsentä istutti puuntaimia uutteen Greenreality-puistoon. Tilaisuuden avasi Greenreality-puiston idean isä, kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen. Fanfaarin, kaupunginjohtaja Kimmo Jarvan ja ympäristöjohtaja Ilkka Räsäsen puheiden jälkeen SaiMen puheenjohtaja Irma Welling esitti Puun päivän julistuksen. SaiMen jäsen ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori ahkeroi tilaisuuden järjestelytehtävissä.
"Puun päivänä meitä muistutetaan metsien suuresta merkityksestä ja kehoitetaan istuttamaan puita.
Tänä vuonna painotetaan metsien merkitystä ilmastonmuutoksen torjujana ja hillitsijänä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tärkein keino on päästöjen vähentäminen. Hyvänä esimerkkinä tästä on Äänekosken uusi biotuotetehdas, joka ei käytä lainkaan fossiilisia polttoaineita. Toisena keinona on hiilidioksidin sitominen ilmasta. Metsät torjuvat ilmastonmuutosta, kun ne sitovat ilmasta hiilidioksidia ja varastoivat hiiltä. Hiilen sidonnassa on kaksi tärkeää mittaria: hiilivarasto ja hiilinielu ja molempia tarvitaan. Hiilinielusta puhutaan, kun hiilivarasto kasvaa. Näin ollen vanha metsä, jonka kasvu on jo pysähtynyt, on iso hiilivarasto, vaikka nielu on alhainen. Nuoren metsän, jonka kasvu on nopeaa, varasto on vielä alhainen, mutta nielu suuri. Taimikko muuttuu avohakkuun jälkeen 20-30 vuodessa nieluksi.
Millaisilla teoilla metsät olisivat hyviä hiilivarastoja ja nieluja ? Yhtenä esimerkkinä ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat soista ojittamalla tehdyt talousmetsät. Turvemaan avaamisella ja muokkaamisella turpeeseen sitoutunut hiili karkaa ilmaan. Siksi turvemaametsien osalta avohakkuita ei suositella ja niissä jatkuva kasvatus on parempi vaihtoehto.
Tämä Greenreality -puisto on osoitus puiden tärkeyden ymmärtämisestä ja siitä kiitos Lappeenrannan kaupungille. Toteuttakoon tämä puisto Aleksis Kiven ajatusta siitä, että metsä avaa mielen kaikelle ihanuudelle.
Saimaan Metsänomistajat ry valitsi istutettavaksi puuksi tammen. Tammen valintaan vaikuttivat Kalevalasta löytyvät säkeet, joiden perusteella tammi soveltuu hyvin puistopuuksi.
”Kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen;
kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;
kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.”
 |
| SaiMen jäseniä (Irmeil,Sinikka,Raija,Esko,Irma) aloittamassa istutusta |
28.9.2019
Irma Welling
26.8.2019 Tehdasvierailu Metsä Boardin Simpeleen kartonkitehtaalle
 |
| Retkeläiset tehtaan voimalaitoksen edessä (kuvaaja Kaisa Munukka) |
 |
| Esittelyjä kuuntelemassa, oikealla Anne Lehtipuro ja vasemmalla Jaakko Rantanen (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
14
metsänomistajaa matkasi Simpeleelle Metsä Boardin
kartonkitehtaalle. Vierailu alkoi lounaalla ja jatkui Metsä Forestin
Päivi Huutoniemen esityksellä Metsäliitto Osuuskunnan toiminnasta
ja Metsä Forestin kehittämishankkeista. Kimmo Kylämies voitti
kisan vuonna 2018 maksetuista osuuskoroista: perusosuuksien korko oli
7,5 % ja puukauppatuloilla hankittavien A-lisäosuuksien korko 7 %.
Vuonna 2018 panostettiin virtuaalimetsähankkeeseen ja puukaupan
digitaalisiin palveluihin. Vuonna 2019 on kehitetty dronien käyttöä
metsäsuunnitelmien tekemisessä. Metsä Forest kehittää
aktiivisesti talousmetsien luonnonhoitoa. 88 % Metsä Groupin
käyttämästä puusta on sertifioitua puuta. Sertifiointi on
ilmaista Metsäliitto Osuuskunnan jäsenille. Saimme myös katsauksen
korkean suojeluarvon alueiden (HCV) luokituksesta.
Jaakko
Rantanen tehtaan mitta-asemalta kertoi hiokkeeksi tulevan kuusen
mitta- ja laatuvaatimuksista. Läpimitan vaihteluväli on 7-40 cm.
Käytetyt pituudet ovat 280, 375 ja 470 cm. Hionnassa ongelmia
aiheuttavat ylisuuret tyvet, tyvihaarat, poikaoksat, karsiutumattomat
oksat, mutkat, halkeamat, laho ja epätasainen katkaisu. Hiottavaksi
tulevalta kuuselta vaaditaan tuoreutta, vaaleutta ja puhtautta.
Tuotepäällikkö
Kaisa Munukka kertoi Metsä Boardin tuoteperheestä:
taivekartongeista, valkopintaisista lainereista ja
tarjoilupakkauskartongeista. Simpeleellä valmistetaan
taivekartonkia. Kevyttä ja kestävää kartonkia käytetään
esimerkiksi ruokapakkaamiseen, jossa puhdas ensikuitukartonki on
kierrätyskuitua turvallisempi vaihtoehto. Tuotteista yli 90 %
myydään Eurooppaan. Tuotteiden pintapainovalikoima on
200-340 g/m2. Työntekijöitä Simpeleellä on 270. Raaka-ainepuun
käyttö on 280 000 m3/vuosi.
Tehdaskierroksella
näimme havainnollisesti kuinka hiomakoneet jauhoivat kuorituista ja
95 cm pitkistä puista hiokemassaa ja kuinka taivekartongin kolme
kerrosta (keskellä hioke ja kemikuumahierre (CTMP) ja ylä- ja
alapuolella sellu) muodostettiin viiraosalla, kuinka vettä
poistettiin huopien välissä puristinosalla, kuinka kuivatusosalla
kuumat sylinterit poistivat vettä lisää. Pintaan lisättiin
kalsiumkarbonaattipäällystettä ja kalantereilla tasoitettiin
tuotteen paksuutta. Lopputuotteena syntyi konerullia (30 tn) tai
konerullat leikattiin pienemmiksi rulliksi tai rullista ajettiin
arkittamossa eri mittaisia arkkeja.
Olimme
vaikuttuneita asiantuntevista esittelyistä, tuotannon sujuvuudesta,
tehdastilojen siisteydestä ja hyvästä järjestyksestä. Kotiin
viemisiksi saimme esitteen Metsä Groupin mittavista jäseneduista,
leivinpaperinäytteet ja Metsä-logon hirvenpääheijastimet.
Isot
kiitokset matkan järjestelyihin osallistuneille piiripäällikkö
Jari Makkoselle, johdon assistentti Anne Lehtipurolle,
metsäasiantuntija Päivi Huutoniemelle, tuotepäällikkö Kaisa
Munukalle ja Jaakko Rantaselle mitta-asemalta.
28.8.2019
Irma Welling
24.8.2019 Metsäretkellä Ruokolahdella ja Imatralla
 |
| Retkeläiset Rahavuoren lehdossa (kuvaaja Irma Welling) |
8 metsänomistajaa oppaananaan Monnon
Kari ja hänen poikansa, miniä ja heidä lapsensa suuntasi Puntalan
koululta Rahavuorelle. Historiatiedon mukaan alueen asukkaat ovat
paenneet venäläisiä miehittäjiä isonvihan alla (1713-1721)
turvaan Rahavuoren luolaan, eli kivikirkkoon. Emme menneet luolaan
vaan tutustuimme arvokkaaseen lehtomaiseen luontokohteeseen jyrkän
kalliorinteen ja lohkareikon vieressä. Arvioimme Metsälain 10 §
mukaan suojellun alueen olevan 2-3 hehtaaria.
 |
| Pakko uskoa lilan värisiä sinivuokon lehtiä (kuvaaja Irma Welling) |
 |
| Kari Monto esittelemässä kätevää metsurin sadeasua (kuvaaja Irma Welling) |
Puntalan Rahavuorelta suuntasimme
Lassilan Linnavuorelle. Linnavuori kohooa Latvajärven rannalla
Myllylahdenpolun varrella. Luola on rakoluola korkeassa
graniittikalliossa ja luolan suulle pääsi tikkaita kiipeämällä.
Historiatiedon mukaan 40 kyläläistä on ollut vuoren luolassa
piilossa venäläisiä miehittäjiä isonvihan aikaan. Alueelta
löytyy myös ”Esikunnaksi” nimetty nuotiopaikka. Nautimme
Latvajärven maisemista ja eväistä Karin vaimon suvun
grillikatoksella. Samalla saimme tietoa ja esitteen Työtehoseuran
ja Päijät-Hämeen Metsänhoitoyhdistyksen järjestämästä
”Metsänomistajan talouskoulusta”, joka alkaa syksyllä 2019 ja
päättyy keväällä 2020. Koulutukseen kuuluu 8 moduulia, joita
käydään läpi pienryhmissä lähialueella. Kari kertoi myös Luken sivuilta löytyvistä tuulituhoriskikartoista.
 |
| Riipisen Esko löysi suojaisan nuotiopaikan (kuvaaja Irma Welling) |
 |
| Retken järjestelyistä vastannut Monnon Kari Lassilan luolan suulla (kuvaaja Toivo Juntunen) |
 |
| Retkeläiset metsäkahveilla (kuvaaja Toivo Juntunen) |
 |
| Retkeläiset ihmettelemässä sormuksen muotoista kuusenoksaa Koivuniemessä (kuvaaja Irma Welling) |
Suurkiitokset Karille, joka oli nähnyt
paljon vaivaa metsäretken toteuttamisen eteen !
24.8.2019
Irma Welling
20.7.2019 Kokemuksia Suomenniemen metsätaitokilpailuista
 |
| Metsätaitokilpailut Myllysillan lavan maastossa (kuvaaja Irma Welling) |
Metsätaitokilpailut järjesti
Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaa yhdessä yhteistyökumppaneiden
kanssa ja niihin osallistui lähes 120 kilpailijaa. Lähdin
kilpailuihin oppiakseni leimausta. Siellä huomasin, että paljon
muustakin tietämyksestä olisi ollut hyöty siellä. Esimerkiksi
siitä, miten metsämaitikka eroaa kangasmaitikasta. Ketunleipää
olisi kannattanut etsiä tarkemmin lehtomaiselta kankaalta.
Lehtomainen kangas tuli luokiteltua tuoreeksi kankaaksi.
Leimaustehtävän aloitin leimaamalla pois huonolatvaiset ja
huonorunkoiset puut sekä liian lähellä toisiaan kasvavat puut.
Tällä tavoin leimasin pois 70 puusta vain 14 puuta. Loput jätin
kasvamaan. Oikeassa ratkaisussa yli puolet (40 puuta) oli merkitty
poistettavaksi, jotta lopuille jäisi riittävästi kasvutilaa.
Ilmankos joudun käymään harventamassa omia kasvatusmetsiä
kolmekin kertaa. Yhdessä tehtävässä piti arvioida runkolukua/ha.
Sain tuplarunkoluvun, kun en ollut huomannut ohjetta, jossa
pyydettiin arvioimaan vain yli 6 cm paksuiset rungot. Vaikein tehtävä
oli yksittäisen puun iän arviointi. Puu oli rajattu nauhoilla
niin, että puuta ei päässyt tarkkailemaan kuin yhden metrin
päästä. Opastukseksi oli annettu, että rinnankorkeusikään
lisätään 11 vuotta. Puun todellisen iän suora määrittäminen
oli vaikeaa, kun tiedossa ei ollut taimen istutusvuotta eikä
oksakiehkuroita pystynyt laskemaan latvaosasta. Lähistöllä ei
myöskään ollut samankokoisen puun kantoa, josta vuosilustojen
määrän volisi voinut laskea eikä kairaakaan saanut käyttää.
Säteen avulla arvioin ikää, olettamalla vuosiluston leveydeksi 2
mm. Kun rinnankorkeudelta halkaisijaa ei päässyt läheltä
mittaamaan, 20 mm relaskoopin aukon avulla se onnistui. Etäisyys
(m), jolla puu täytti aukon kokonaan kerrottiin kahdella ja siitä
saatiin halkaisja. Jäin kaipaamaan taulukkoa, jossa olisi puun ikä
puun pituuden tai rinnankorkeushalkaisijan mukaan eri lämpösummille
ja kasvupaikoille. Etsin sellaista taulukkoa, sellainen löytyi 25
vuoden ikään asti, mutta ei sen iäkkäämmille puille.
 |
| Tehtäväkortti oikeine vastauksineen (kuvaaja Irma Welling) |
Joka tapauksessa paljon on vielä
opittavaa, olin 17 naiskilpailijasta se viimeinen 93 pisteellä ja
pääasiassa leimauksen suuren virhepistemäärän vuoksi. Parhaimmat
naiset ylsivät 143, miehet 164 ja nuoret 128 pisteeseen, kun
maksimipistemäärä oli 185. Jäi sen verran kaivelemaan, että
taidan lähteä metsästämään parempia pisteitä Harjun
metsätaitokilpailuihin 20.9.
Lemillä 24.7.2019
Irma Welling
8.6.2019 Metsäretki Hevoshaan Arboretumiin Sippolaan
 |
| Retken alkuopastus (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
 |
| Retkeläiset lähdössä kierrokselle (kuvaaja Raija Tuuliainen) |
 |
| Hybridihaapoja (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
Aloitimme metsäretken entisen
metsäkoulun läheiseltä opastaululta hybridihaapojen alueelta.
Hybridihaapa on kotimaisen ja pohjoisamerikkalaisen haavan
risteytys,joka on nopeakasvuinen (kiertoaika 20-25 v) ja jonka
puutuotos on kotimaista haapaa 1,5-2 kertaa suurempi. Haapojen
pituudeksi arvioimme Mikkolan Juhan menetelmällä 37 metriä.
Arvauksemme olivat lyhyempiä, 30-35 m. Haapojen reunassa oli kaksi
jyhkeätä mäntyä, joiden rinnanympäryshalkaisijaksi mittasimme 47
cm ja tilavuudeksi arvioimme 2,6 m3. Viereisen alueen vuonna 2002
istutetut metsävaahterat olivat haaroittuneita, lyhytkasvuisia ja
kaposia. Matkan varrella opimme miltä näyttää mustikkapuupensas.
Serbiankuusien kohdalla pohdimme,että kapea kasvutapa mahdollistaa
tiheämmän kasvatuksen ja niin ollen puuntuotos hehtaaria kohden
olisi suurempi. Ilmastonmuutoksen edetessä serbiankuusi olisi
varteenotettava vaihtoehto. Löysimme lähteen ja vaaleanpunaisia
kukkia kukkivan tuomenkin. Harmaarunkoiset ja pitkäneulaiset
kontortamännyt, jotka oli istutettu vuonna 1932, olivat
elinvoimaisen näköisiä vieläkin. Lajiahan kokeiltiin
nopeakasvuisuutensa vuoksi kasvattaa sellun raaka-aineeksi
1970-luvulla. Mustakuuset olivat nuoria, vuonna 2002 istutettuja ja
sangen heiveröisiä samoin hemlokit, joita kukaan ei tuntenut
entuudestaan. Opimme,että saarnin tunnistaa pihlajamaisista
lehdistä. Voisiko siitä tulla ilmastonmuutoksen myötä Suomessakin
rehevillä kasvupaikoilla kasvatettava puulaji ? Näimme tummia
pystyasentoon kasvavia käpyjä jo varsin nuorissa puissa, arvelimme
puiden olevan koreanpihtoja. Pihdoissa on pehmeät neulaset ja
niiden rungon kuori on sileä. Vuonna 1932 istutetut douglaskuuset
olivat jo järeitä, rungon rinnanympärysmitta oli 65 cm.
Tilavuudeksi arvioimme ainakin 4 m3. Niiden runko oli muuttunut jo
kaarnamaiseksi samoin kuin siperianlehtikuustenkin. Kyllä
douglaskuusi menestyy Suomessakin ja sen tiedetään olevan
lahonkestävää. Douglaskuuset voivat kasvaa 60-75 metrisiksi ja
1,5-4 metrin paksuisiksi, joten kasvuaikaa noilla on vielä satoja
vuosia. Purolaaksosta löytyi jo kukkivia alppiruusuja.
 |
| Koreanpihdan tummat, ylöspäin suuntautuneet kävyt (kuvaaja Raija Tuuliainen) |
 |
| Rodot kukkivat jo purolaaksossa (kuvaaja Raija Tuuliainen) |
Kahvitauolla summasimme retken antia:
*Opimme tunnistamaan useita lajeja mm.
mustikkapuun, saarnin, kontortan, lehmuksen.
*Matkan varrella olimme pohtineet,
miten raidan erottaa muista pajuista. Raidan kaarna halkeilee
pitkittäin raidalliseksi ja raidan lehden alus on harmaa ja
nukkainen. Juha tiesi myös,että raidan lehtiruodot eivät haaraannu
lehden reunoilla kuten muilla pajuilla. Raidat ovat tärkeitä
monimuotoisuuden kannalta.
*Opimme Juhalta puun läpimitan
arviointimenetelmän relaskoopin (hahlo 2 cm) avulla. Siinä mennään
puusta sellaiselle etäisyydelle, että puun runko on relaskoopin
hahlon levyinen. Mitataan etäisyys puuhun askelilla ja kerrotaan se
kahdella. Tulokseksi saadaan puun läpimitta senttimetreinä.
*Omilla silmillä näimme,että hyvin
kasvaviksi erikoispuiksi valikoituivat ainakin serbiankuusi,
douglaskuusi, pihdat, kontortamänty, lehtikuuset, tammi ja
hybridihaapa. Jos ilmastonmuutos etenee, näillä puulajeilla voisi
olla menestymisen mahdollisuuksia.
*Havaitsimme,että 139 vuotta vanhassa metsässä oli runsaasti alikasvastoa ja runsaasti tammen ja saarnin taimia ja vain vähän koivun taimia.
*Havaitsimme,että 139 vuotta vanhassa metsässä oli runsaasti alikasvastoa ja runsaasti tammen ja saarnin taimia ja vain vähän koivun taimia.
Olimme varanneet makkaraa nuotiolla
paistettavaksi. Nuotiopaikka löytyikin vaan emme saaneet tulta
aikaiseksi. Tulitikkujen päiden syttymisherkät ainekset olivat
hapertuneet. Sytkärissäkin oli liian heikko liekki. Tulta
yritettiin saada aikaan myös silmälasien linssien ja
auringonsäteiden avulla. Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että
onneksi emme saaneet tulta aikaiseksi, koska Kymenlaaksossakin oli
päällä metsäpalovaroitus.
Silmuntien varrelta löytyi myös Karl
August Wreden hautakappeli.
Pertti tekemässä tulta silmälasien linssien avulla (kuvaaja Raija Tuuliainen)
9.6.2019
Irma Welling
PS. UPMn metsäasiakaspäällikkö Jouni Kohoselle kiitokset retken järjestelyihin osallistumisesta ! Irmalta saa Hevoshaan Arboretumin opaslehtisiä omatoimista tutustumista varten.
7.5.2019 "Päämäärätietoinen metsätalous"-tilaisuus
16 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä kokoontui Metsä Groupin Lappeenrannan toimipisteen auditorioon ”Päämäärätietoinen metsätalous”-tilaisuuteen. Tilaisuuden aluksi piiripäällikkö Jari Makkonen kertoi Metsä Groupin ja sen emoyrityksen Metsäliitto Osuukunnan kuulumisia.
*Metsäliitto Osuuskunnan omistaa 103 000 suomalaista metsänomistajaa.
*Vuoden 2018 vertailukelpoinen liiketulos oli 14,9 % liikevaihdosta. Liiketuloksen kasvaminen perustui sellun kohonneisiin toimitusmääriin ja hintoihin.
*Metsä Groupin strategisiin tavoitteisiin kuuluvat mm. suomalaisen metsän arvon lisääminen, kannattava kasvu yhdessä asiakkaiden kanssa, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen, uusiutuvan energian tuotannon määrän kasvu ja hiilen lisääntyvä sitominen pitkäikäisiin puutuotteisiin.
*Metsä Group haluaa olla metsänomistajien paras kumppani metsävarallisuuden arvon kasvattajana ja monipuolisten palveluiden tarjoajana.
*Omistajajäsenet voivat ilmoittautua mukaan PEFC-sertifiointiin maksutta. Jäsenetu- ja metsänomaisuuden hoitosopimusasiaakaille tarjotaan maksutta liittymistä myös FSC-ryhmäsertifiointiin.
*Puun kysyntä kohdistuu tällä hetkellä sulan maan harvennusleimikoihin. Hankintapuista kiinnostavat lähinnä kuitupuut.
*Äänekosken biotuotetehtaan vaikutuksesta puunhankintamäärät tällä alueella ovat lisääntyneet 20 %:lla, vaikka alueelta ei mene puuta Äänekoskelle asti.
*Metsä Group on aloittanut hankesuunnittelun uuden biotuotetehtaan rakentamiseksi Kemiin, uuden mäntysahan rakentamiseksi Raumalle ja Ruotsissa sijaitsevan Husumin sellutehtaan uudistamisen ensimmäisestä vaiheesta.
Jari Makkosen esityksen jälkeen liityimme useiden muiden jäsenyhdistysten kanssa ”Päämäärätietoinen metsätalous”-esitelmän seurantaan. Esitys striimattiin (suoratoistettiin) Tapio Oy:n tiloista ja esityksen piti puutuotannon asiantuntija Arto Koistinen.
*Metsätalous on jo valtiovallankin mielestä yrittämistä (vrt yrittäjävähennys).
*Ihmiset tekevät päätöksiä pitkälti tunnepohjalta, ei järkeen perustuen.
*Metsänomistajakunnassa havaittuja muutoksia: maatalouskytkentä entistä harvemmalla, suuret ikäluokat luopuvat metsistä, metsälle hyvää kysyntää.
*Metsätalouden erityispiirteitä: epätasainen kassavirta, metsä ei muutu rahaksi yhdessä yössä, metsä sitoo paljon pääomaa (muokkaus,taimet, istutus, taimikonhoito).
*Vuonna 2018 yksityismetsätalouden puuntuotannon tulot hehtaaria kohti laskettuna olivat 170 €/ha, menot 21 €/ha, Kemera-tuki 3,7 €/ha ja liiketulos 153 €/ha.
*Puuntuotannon riskit: puun hinnan kehitys+metsätuhot muuttuvassa ilmastossa. Kirjanpainajatuhojen riskin arvioidaan kasvavan kuusikoissa alueellamme vv 2020-2040 jonkin verran ja vv 2040-2070 paljon. Juurikäävän riskin arvioidaan kasvavan kuusikoissa ja männiköissä alueellamme vv 2020-2040 jonkin verran ja vv 2040-2070 paljon. Riskien toteutuminen epätodennäköisempää,jos kuusta ei istuteta sinne mikä on männylle sopivampaa.
*Sukupolvenvaihdoksen tulisi näkyä metsäomistuksen strategisissa tavoitteissa.
*Tuottavuuden/kannattavuuden kannalta tärkeätä: järkevät käsittelykokonaisuudet, töiden oikea ajoitus, omien ratkaisuiden perustelut, sähköiset metsäsuunnitelmat, toimenpidehistoriat, arvokasvu, kassavirtaennuste, toimivat operaatiot (puunmyynti,metsänhoito, työmaiden ohjaus+valvonta, kannattavuuden seuranta.
*Metsänomistajan taloudelliset strategiat: tulojen nettonykyarvon maksimointi vs pääoman tuottoasteen maksimointi, pääoman kartuttaminen, tasainen kassavirta heikentää kannattavuutta, korkea arvokasvu (kuitupuusta tukiksi), uudistamisajankohdan optimointi.
*Jatkuvassa kasvatuksessa hyödynnetään luontainen taimiaines ja valinta tehdään nykyhetken pohjalta. Ei tarvitse miettiä mitä tehdään 50 vuoden kuluttua.
*Verosuunnittelu: aktiivinen puukauppa ja sen jaksottaminen, ei käytetä metsää ”pankkina”, kustannustehokas hoito, onnistuneet ostot.
*Metsät hiilinieluna: hiilikompensaatiomaksut voivat olla realistisia, kiertoaikaa voidaan pidentää 10-20 jopa 30 vuotta.
*Tapio Oy tarjoaa TAPIO ForestKIT-metsäjärjestelmää ( https://tapio.fi/forestkit) ammattilaisille, suurille metsätalouksille, yhteismetsille jne. Sen avulla on helppo tehdä metsäsuunnitelmia, leimikkosuunnitelmia, tila-arvioita ja hallita metsätöitä ja metsätiedon ylläpitämistä.
Suositukset kannattavaan metsätalouteen löydät linkistä:
Striimauksen jälkeen nautimme Metsä Groupin tarjoamaa iltapala ja metsäasiantuntija Olli Harju kertoi miten metsärahat pannaan tuottamaan.
*Metsäliitto Osuuskunnan jäsenyys: jäseneksi voi liittyä, jos omistaa vähintään 3 hehtaaria metsää. Jäsenet sijoittavat osuussijoitusta 12,5-65 € metsämaan hehtaaria kohti.Etelä-Suomessa maksu on 65 €/ha. Metsäliitto maksaa osuussijoitukselle vuosikorkoa. Hallitus esittää v-2018 vuosikoroksi 7,5 %. Osuussijoituksen voi maksaa heti tai puukauppojen yhteydessä 5 vuoden aikana.
*Puukauppa- ja korkotulojen sijoittaminen A-lisäosuuksiin: niille maksettavaksi vuosikoroksi v-2018 esitetään 7 %. Kun sijoitat A-lisäosuuksiin, saat oikeuden pääomabonukseen. Pääomabonus tarkoittaa,että voit merkitä puukauppatuloilla uusia A-lisäosuuksia merkintävuotta seuraavien kahden vuoden aikana edullisemmin eli maksat niistä vain 85 % merkintähinnasta.Metsäliitto Osuuskunta maksaa loput 15 %.
*Sijoittaminen B-lisäosuuksiin: niihin voit sijoittaa muitakin kuin puukauppa – tai korkotuloja. Niiden vuosikoroksi v-2018 esitetään 2,5 %.
*Osuuskorkojen verotus: alle 5000 € suuruisista osuuskoroista 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa. 5000 € ylittävältä osuudelta 85 % osuuskoroista on verollista ja 15 % verovapaata.
*Jäsenedun vaikutus puukauppahintaan: sopimustarkastuksen ja hintatakuun ja osuuskorkojen vaikutus oli v-2018 vähän alle 6 €/m3. Tarjouspyyntöhintoihin tätä ei ole integroitu.
Saimaan metsänomistajat kiittävät illan annista ja herkuista Jaria ja Ollia sekä esitelmästä Arto Koistista Tapio Oystä.
Lemillä 12.5.2019
Irma Welling
7.3.2019 Kärkipyörässä sahan ja raivurin kunnossapitoa oppimassa
 |
| Ykä Pylvänäinen opastamassa raivaussahan terän teroitusta. Kuvassa Seija Leinonen (kuvaaja Irma Welling) |
 |
| Ykä Pylvänäinen esittelee kätevää raivaussahan terän viilauspenkkiä (kuvaaja Irma Welling) |
 |
| Ykä Pykäläinen esittelee Husqvarnan akkukäyttöistä ketjuraivaussahaa (kuvaaja Irma Welling) |
4.3.2019 Vuosikokous Etelä-Karjalan Osuuspankissa
 |
| Arto Teittinen kertomassa OP Metsä-palveluista (kuvaaja Irma Welling) |
Etelä-Karjalan Osuuspankin tarjoaminen kahvien jälkeen Etelä-Karjalan Osuuspankin asiakkuusjohtaja, metsänhoitaja Arto Teittinen kertoi OP Metsä-palveluista. OP Metsä on kaikkien metsänomistajien käytettävissä oleva palvelu. Palvelun tavoitteena on tarjota metsänomistajalle kokonaiskuva metsäomaisuudesta ja hakkuumahdollisuuksista. Palvelusta löytyy myös neuvoja siitä miten metsää kannattaa hoitaa osana taloudellista varallisuutta ja luontoa. Metsäarvio perustuu Suomen metsäkeskuksen ylläpitämään metsävaratietoon ja summa-arvolaskentaan. OP Metsän veromuistio on ilmainen työkalu, jolla hallinnoidaan metsätalouden harjoittamiseen liittyviä tulo- ja menotositteita sekä ajopäiväkirjaa. Veromuistiota käytetään älypuhelimella, jolla tositteet kuvataan ja tallennetaan sekä merkitään muistiin metsänhoitoon liittyvät ajokilometrit. Koko verovuoden tositteet pystyy lähettämään pdf-tiedostona omaan sähköpostiosoitteeseen arkistointia ja veroilmoituksen täyttöä varten. OP:lla on sopimus Metsä Groupin ja UPM:n kanssa siitä,että puukauppaan liittyviä tuloja voidaan aikaistaa kohtuullisella toimitusmaksulla ja korkokuluilla. Arto luonnehti OP:n metsävakuutuksia kattavimmiksi ja hinta-laatusuhteeltaan parhaimmiksi.
Suomen Puukauppa Oy:n toimitusjohtaja Aku Mäkelä kertoi maailman ensimmäisestä kaikille avoimesta sähköisestä puumarkkinapaikasta, Kuutiosta. Kuution kehittämisen tavoitteena on ollut puumarkkinoiden toimivuuden parantaminen ja puunhankinnan prosessien kustannustehokkuuden parantaminen.
Kuution avulla metsänomistaja tavoittaa kaikki alueen puunostajat, eli lähettämällä yhden tarjouspyynnön voi saada ostotarjoukset kaikilta alueen toimijoilta. Kuutiossa metsänomistaja voi kilpailuttaa sekä pysty- että hankintakaupat joko asiantuntijan avustamana (esimerkiksi Mhy:t ja metsäpalveluyritykset) tai lähettämällä itse puukaupan tarjouspyynnön suoraan puunostajille. Kuutiossa voi puukaupan tarjouspyynnön lisäksi lähettää yhteydenottopyynnön asiantuntijapalveluista, jolla tavoittaa kaikki alueen metsäammattilaiset. Asiantuntijan avulla voi esimerkiksi tehdä puukauppaa (valtuuttamalla asiantuntijatahon tekemään puukaupat puolestaan), tilata metsäsuunnitelman ja määrittää metsätilan arvon. Omat metsävaratiedot voi ladata Kuutioon suoraan Metsään.fi-palvelusta tai sähköisestä metsäsuunnitelmasta (XML-muotoisesta tiedostosta, jonka saa omalta metsäsuunnitelman tekijältä pyytämällä). Kuution käyttö on metsänomistajalle maksutonta. Puunostajat ja metsäalan ammattilaiset maksavat Kuution käytöstä. Kuutiossa on mukana on jo 141 metsäalan organisaatiota.
Etämetsänomistajien Liitolla ja Kuutiolla on käynnissä kampanja, jossa palkitaan Kuutioon 18.4.2019 mennessä rekisteröityneitä Liiton jäsenyhdistyksiä ja metsänomistajajäseniä. Rekisteröityneiden jäsenten kesken arvotaan 12 kpl 50 € lahjakorttia Metsäkustannuksen Metsäkirjakauppaan. Lisäksi asiantuntijapalveluiden yhteydenottopyynnön tai puukaupan tarjouspyynnön 18.4.2019 mennessä jättäneiden metsänomistajien kesken arvotaan kolme Makitan akkuketjusahaa (arvo 599 €). Nyt kannattaa tutustua Kuutioon ja rekisteröityä osoitteessa: www.kuutio.fi.
 |
| Aku Mäkelä kuvassa 7. oikealta (kuvaaja Arto Teittinen) |
Vuosikokouksessa hyväksyttiin yhdistykselle uudistetut säännöt. Johtokunta muuttuu hallitukseksi ja tilintarkastajat toiminnantarkastajiksi. Uuteen hallitukseen valittiin Annukka Kimmon tilalle Kimmo Kylämies ja Esko Tikanmäen tilalle Juha Mikkola. Annukka Kimmo jatkaa edelleen yhdistyksen taloudenpitoa. Toiminnantarkastajiksi valittiin Raija Kaipainen ja Esko Haaksluoto. Puheenjohtajana jatkaa Irma Welling,joka on toiminut puheenjohtajana edelliset 5 vuotta. Vuoden 2019 toimintasuunnitelmaan hyväksyttiin tehdaskäynti Metsä Groupin Punkaharjun tehtaille ja 3 metsäretkeä, joista yksi on leimausharjoituskoulutus. Lisäksi toteutetaan perinteinen Puun päivän tilaisuus ja kuusijuhla.
 |
| Esko Tikanmäki kukitettiin kiitokseksi johtokuntatyöskentelystä (kuvaaja Hannu Turkki) |
6.2.2019
Irma Welling
1.12.2018 Kuusijuhla Kehruuhuoneella
Kuusijuhlan leikkimielisiä tehtäviä pähkäiltiin yhteisvoimin (kuvaajat Irma Welling ja Raija Tuuliainen):
18 metsänomistajaa kokoontui
Kuusijuhlaan Kehruuhuoneelle Lappeenrannan Linnoitukseen. Juhla
aloitettiin perinteisellä ”Oi kuusipuu” laululla.
Herkutteluhetken jälkeen vuorossa oli metsäaiheisia ja
leikkimielisiä tehtäviä. Ilkan, Tytin, Eskon ja Seijan ryhmä sai
tunnistettavakseen loimukoivunäytteen. Loimukoivu tunnistettiin
50-60-luvun huonekaluissa käytetyksi puutavaraksi,jossa on
visakoivua loivemmat aaltokuviot. Loimukoivun kuvio muistuttaa
revontulia. Nykyään loimukoivusta valmistetaan kitaria. Marjutin,
Heikin ja Erkin ryhmä sai tehtäväksi löytää karhulle
kiertoilmauksia, kun karhun nimeä ei saanut sanoa ääneen.
Tällaisia nimityksiä löytyi: Otso, Mesikämmen, Metsän omena,
Metsän kuningas, Nalle, Karhun eraus, Ohto. Juhan, Teuvon ja Hannun
ryhmä sai leimausharjoitustehtävän. Leimaus tehtiin reippaasti
alaharvennusperiaatteella poistamalla 13 puuta ja jättämällä 5
puuta. Tehtävän laatija oli vähän varovaisempi ja oli leimannut
vain 6 puuta poistettavaksi. Raija, Pertti ja Sinikka saivat
tehtäväksi listata käytäväharvennuksen hyviä ja huonoja puolia.
Käytäväharvennuksessa kaikki puut kaadetaan ajourien välistä 1-2
metrin levyisiltä käytäviltä eikä käytävien ulkopuolelta
harvenneta mitään. Käytäväharvennusta pidettiin
ensiharvennuksessa nopeampana ja vähemmän runkovaurioita
aiheuttavana. Huonona puolena pidettiin epätasaisempaa
harvennusjälkeä. Karin, Toivon, Raijan ja Eskon ryhmä sai
tehtäväkseen arvioida monenko metsurin työn tekee pelkkä
hakkuukone päivässä. Ensimmäinen arvio oli,että eihän pelkkä
hakkukone vielä toimi ilman koneenkuljettajaa. Päätehakkuussa
hakkuukone koneenkuljettajineen tekee 20 metsurin työn. Tehtävä
jatkui ja piti arvioida montako WC- ja talouspaperirullaa voidaan
valmistaa yhdestä havupuusellutonnista. Ryhmän tarkat laskelmat
perustuivat WC-rullan 100 g painoon ja havupuusellutonnin painoon
1000 kg. WC-rullien lukumääräksi arvioitiin 10 000 ja
talouspaperirullien 5000. WC- ja talouspaperirullien painohan riippuu
paperikerrosten määrästä ja ohuempien paperien osalta
havupuusellutonnista saa 50 000 WC-paperirullaa ja 30 000
talouspaperirullaa. Metsäarpajaisten voitot liittyivät metsään
ja metsän tuotteisiin. Päävoiton Metsänhenki-pullon (32 %)
voitti Tikanmäen Esko. Lukuisat metsänomistajat voittivat
Versowoodin lahjoittamat kuusiheijastimet. Lopuksi kuultiin
yhdistyksen ensi vuoden tapahtumista ja ohjeita liukkaalla
liikkumiseen sekä ennuste vuodelle 2019.
”Jokaisen kansalaisen -varsinkin
vanhempien naishenkilöitten on ennen kadulle menoa ahkerasti kotona
tai kotipihalla harjoiteltava kaatumista, jotta se sitten kadulla
tapahtuu mahdollisimman sujuvasti, sievästi ja pehmeästi. Mikäli
luumurtumisia ei osata kokonaan välttää, olisi pyrittävä
harjaantumaan siten,että kaaduttaessa ainoastaan vähäpätöisempiä
luita katkeaa. ”
”Jos Joulu-Päiwä tiistain päälle
lange. Silloin tule kylmä talwi, paljon lumen ja tuulen kansza.
Märkä kesä, keskinkertainen wuoden tulo, Woita. Hunajata ja
Pellawasta, saat hyödytyxexi. Siat kuolewat, ja lambat häviäwät,
monda siwiätä Ihmistä myös kuole. Laiwat Merellä owat hädässä
. Monda Pappia Kuolema myös pojes otta: tänä wuonna on hywä
sowindo Kuningain ja Ruhtinain wälillä.”
 |
| Metsänomistajille tuunatut kuusilasit (kuvaaja Raija Tuuliainen) |
2.12.2018
Irma Welling
27.9.2018 Puun päivän - tapahtuma Lappeenrannan Arboretumissa
18 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä ja kaupunkilaista kymmenkunta osallistui Puun päivän
viettoon varsin tuulisessa säässä. Ohjelma alkoi ”Jo Karjalan kunnailla lehtii puu” fanfaarilla,jonka
soittavat nuoret puhaltajat Kaisla Rautiainen, Jonatan Länsivuori ja
Aleksi Tuovinen opettajansa Ismo Variksen johdolla.
 |
| Oikealta Kaisla Rautiainen, Aleksi Tuovinen, Jonatan Länsivuori ja Ismo Varis (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Vasemmalla Hannu Tolonen ja liuskavisakoivun taimi sekä Anne Veijovuori (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Erkki Outinen ja Esko Haaksluoto taimen istutuspuuhissa (kuvaaja Hannu Turkki) |
Puun päivän julistus:
Metsien
kestävä käyttö ja hoito
Viime vuonna
Puun päivänä painotettiin metsien ilmastollista merkitystä.
Metsäthän torjuvat ilmastonmuutosta,kun ne sitovat ilmasta
hiilidioksidia ja varastoivat hiiltä. Tänä vuonna painotetaan
metsien kestävää käyttöä ja hoitoa. Kestävyyteen sisältyy
se,että metsiä ei käytetä enempää kuin niiden vuotuinen kasvu
on. Kestävä käyttö edellyttää metsien uudistamista. Viime
vuosina metsänkäsittelytavat ovat monipuolistuneet. Avohakkuita
korvaavat käsittelytavat, pienaukkohakkuut ja jatkuva kasvatus, ovat
yleistyneet. Mikäli luontainen uudistuminen ei tuota riittävästi
taimia, tarvitaan siementen kylvöä tai taimien istutusta. Suomessa
yksityismetsiin istutetaan vuosittain noin 100 milj.puuntainta ja
kylvetään siemeniä noin 22 000 hehtaarille. Suurimman osan tästä
työstä tekevät metsänhoitoyhdistykset, mutta myös
metsänomistajat itse ja metsäpalveluyrittäjät.
Metsien
kestävään hoitoon sisältyy myös monimuotoisuuden edistäminen.
Arkimetsänhoidossa arvokkaat luontokohteet tulee jättää
käsittelemättä, lahopuut säästää ja jättää säästöpuita
ja suojavyöhykkeit. Monipuolinen puulajivalikoima pienentää
tuhoriskiä ja takaa puille parhaat kasvuedellytykset monipuolisen
sienijuuri- eli mykorritsasymbioosin ansiosta.
Uudet
biotuotetehtaat kuten Äänekosken uusi biotuotetehdas ovat entistä
energia-, materiaali- ja ympäristötehokkaampia. Niissä ei käytetä
lainkaan fossiilisia polttoaineita. Ei liene pitkä aika siihen,kun
paperikoneen vieressä on tekstiilikuitua valmistava linja ja kun
kuljemme ”puupalttoissa”.
Puun päivän
puulaji
Tämä on
kahdeksas kerta,kun Saimaan Metsänomistajat ry istuttaa puuntaimen
Puun päivän kunniaksi. Viime vuonna istutimme Tulevaisuuden kuusen
Suomi 100-hengessä ja sitä ennen olemme istuttaneet erilaisia
koivuja. Tänä vuonna istutamme liuskavisakoivun
”Kalervo” (Betula pendula var.carelica f. Laciniata). Tämä
”Kalervo” on lähisukua vuonna 2016 istutetulle ”Kaarlolle”.
Vanha
viisaus sanoo ”Joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan”.
Lemillä 27.9.2018
Irma
Welling
17.9.2018 Pakurin ymppäystä koivuihin Lemillä
 |
| Pakurien ymppäys käynnissä, Kalle Korpi vasemmalla poraa reikiä ja Mikko Rämö neljäs vasemmalta laittaa tappeja (kuvaaja Kari Monto) |
Kolmantena
vuotena ymppäyksestä pitäisi jo olla havaittavissa mustanpuhuva
epämuodostuma eli pakuri. 5-8 vuoden kuluttua on odotettavissa
keräyskuntoista pakuria. Yhdestä ympistä saa n. 1 kg pakuria,jonka
kilohinta on n. 40 euroa/kg. Tutkimuksissa on todettu,että neljä
viidestä ympistä alkaa tuottaa pakuria.
Lemin
koivikon osalta Irma oli solminut avaimet käteen toimituksen,jossa
Suomen Pakuri ymppää pakurit koivuihin ja hoitaa pakurien
irroittamisen ja myynnin. Avaimet käteentoimituksena yhden ympin
hinta on 5 €. Itse ymppäämällä hinta on 1,5-2 euroa
edullisempi. Pakurin markkinat ovat Aasiassa sen terveydellisten
vaikutusten ansiosta. Suomeen on tulossa myyntiin valmista
pakuriteetä 2,5 dl pakkauksissa.
Suomen
Pakurilla on ollut pitkäaikaista tutkimusyhteistyötä Luken ja
Itä-Suomen yliopiston kanssa viljelymenetelmän kehittämiseksi. Nyt
on menossa kolmas vuosi,kun ymppejä myydään asiakkaille.
Toiminta-alueena on koko Suomi ja asiaakkaita on jo yli 200.
Suurimmilla viljelmillä on yli 10 000 ymppiä. Ymppejä ei laiteta
valtateiden varteen eikä tehtaiden lähelle ilmaan vapautuvien
epäpuhtauksien takia.
Pakurin
viljelemisestä kiinnostui muutama muukin metsänomistaja. Jäämme
nyt suurella mielenkiinnolla seuraamaan punaisella maalilla
merkittyjen koivujen pakurien kehitystä.
Ymppejä ja muita palveluita voi tilata Suomen Pakuri Oy:stä puh. 0400 922520.
 |
| Pakurilla ympätyt puut merkittiin punaisella maalilla (kuvaaja Kari Monto) |
 |
| Mäkisen Erkki toi tuliaisiksi loimukoivunäytteitä (kuvaaja Kari Monto) |
22.9.2018
Irma
Welling
8.9.2018 Stora Enson Imatran tehtailla Koko Perheen Metsäpäivät
 |
| Kävivät siellä ainakin Monnon Kari ja Juntusen Toivo |
20.8.2018 Vierailu Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaalla
 |
| Valmiina portilla (kuvaaja:Irma Welling) |
 |
| Opas Sonja Laitinen, metsäasiantuntija Markku Paananen ja oppaat Maria Latokartano ja Pia Puurtinen (kuvaaja: Hannu Turkki) |
9 Saimaan ja 15 Kajaanin Seudun Metsänomistajien jäsentä matkasi Äänekoskelle Metsä Groupin uudelle biotuotetehtaalle. Tutustuminen alkoi yleisesittelyllä. Yleisesittelyssä kuulimme,että uusi tehdas käynnistettiin elokuussa 2017 ja se rakennettiin vanhan 1985 valmistuneen sellutehtaan tilalle. Uusi tehdas on pohjoisen pallonpuoliskon suurin puuta jalostava laitos ja sen investointikustannukset olivat 1,2 miljardia euroa. Enää ei puhuta pelkästä sellutehtaasta vaan biotuotetehtaasta, koska tehdas valmistaa sellun lisäksi mm. mäntyöljyä, tärpättiä, tuotekaasua, biokaasua ja rikkihappoa. Biotuotetehdas on energia-, materiaali- ja ympäristötehokkuudeltaan maailman huippua. Vaikka tuotantokapasiteetti on lähes kolminkertainen aikaisempaan sellutehtaaseen verrattuna, toimii se aiemman tehtaan ympäristöluvan päästöarvojen mukaisesti. Lisäksi tehdas tuottaa biopohjaista sähköenergiaa 2,4-kertaisesti omaan kulutukseen nähden eikä käytä lainkaan fossiilisia polttoaineita vaan valmistaa tarvitsemansa energian tuotannon sivuvirroista. Kuoresta valmistetaan tuotekaasua meesauunin käyttöön. Jätevesilietteestä valmistetaan biokaasua ja biopolttoainepellettejä. Tehtaan savukaasuista pestään rikkihappoa tuotannon käyttöön. Metsäasiantuntija Markku Paananen tiivistikin tehtaan tehokkuuden lauseeseen ” Tikkukaan ei mene hukkaan ”.
Metsäomistajia kiinnosti puun
hankinta. Markku Paanaselta kuulimme,että puuta täytetään
vuodessa 6,5 milj. m3. Lisäys on 4,5 milj.m3 aikaisempaan
sellutehtaaseen verrattuna. Päivittäin tarvitaan 20 000 m3.
Kuitupuutarve on vilkastuttanut erityisesti Keski-Suomen
harvennushakkuita. Puuta tuodaan päivittäin 240 rekallista (rekka
joka 6 minuutti) 100-150 kilometrin säteeltä ja kolmella junalla
ympäri maata. Tehtaalla ei ole isoja varastoja vaan tehtaan
ympäristössä on 15 puuterminaalia. Tehtaalta lähtee päivittäin
44 junavaunua Vuosaaren satamaan ja vie tuotteita ympäri maailmaa.
Äänekoskella työskentelee 150 henkilöä ja tehdas luo työtä
välillisesti 2500 muulle työntekijälle (metsätalous, kuljetusala,
huolto- ja kunnossapito jne.) Lisäystä sellutehtaan aikaan on
arviolta 1500 työpaikkaa.
Esittelyjen jälkeen siirryimme Pro
Nemus (Metsän puolesta) -vierailukeskuksen näyttelyihin. Pro Nemus
itsessään on kunnianosoitus puurakentamiselle ja metsälle.
Rakentamiseen on käytetty Metsä Groupin Kerto-LVL-palkkeja,
pilareita, katto- ja seinäelementtejä. Kahdesta kurkistusluukusta
pääsi tutustumaan ulkoseinä- ja väliseinärakenteisiin. Yhtenä
seinänä oli sammal- ja jäkäläviherseinä. Esillä olivat myös
oikeat pohjoisen puut. Hakkuukonesimulaattori oli sijoitettu
vanerista valmistettuun ”käpyyn”. Katosta leijaili vaahdotetusta
sellusta valmistettu ”Uusi kulottuvuus” -taideteos,joka oli
voittanut muotoilukilpailun.
 |
| Hakkuukonesimulaattori "Kävyn" sisällä (kuvaaja: Kari Monto) |
 |
| Sammalseinä (kuvaaja: Raija Kaipainen) |
 |
| "Uusi kulottuvuus"-taideteos (kuvaaja:Raija Kaipainen) |
Hakkuusimulaattorin huipputekniikalla
hommia teki Riipisen Esko. Kuulimme,että motonkuljettaja käsittelee
työvuoron aikana n. 600 runkoa.
Virtuaalisilla tehdaskierroksilla pääsi
tutustumaan mm. Äänekosken ja Punkaharjun prosesseihin. Oli
tuotenäyttely ja kartta,jolla havainnollistettiin tuotteiden kulkua
maailmalle. Saimme kuulla,että tuotteita viedään 120 maahan ja 250
satamaan.
Otatimme itsestämme luonto-tai
teknologialisukkeilla varustettuja valokuvia. Metsäkokemus-tilassa
havainnollistettiin miten puu kasvaa pituutta ja ympärysmittaa
vuosien varrella. Oli myös virtuaalisimulaatio
harvennuskohteesta,johon harvennettavat puut oli merkitty oranssilla
ja jätettävät puut vihreällä. Oli ideatori,johon oli koottu
kävijöiden ehdottamia uusia tuotteita. Niitä oli jo niin
runsaasti,että oli vaikeuksia ehdottaa todella uusia.
Meihin tekivät vaikutuksen
biotuotetehtaan raaka-ainetehokkuus, kuitupuun parantuneet markkinat,
Pro Nemus rakennuksen kauneus ja esittelyjen havainnollisuus. Jäämme
odottamaan niitä puupalttoita ja muita sellupohjaisia tekstiilejä.
Saimaan Metsänomistajat kiittävät
retken järjestelyistä ja toteuttamisesta jäsenpalvelujohtaja Juha
Jumppasta, johdon assistenttia Soile Kortelaitaa, metsäasiantuntija
Markku Paanasta ja oppaita Sonja Laitinen, Maria Latokartano ja Pia Puurtinen !
 |
| Reissukahvit ja Puulan muikkuleipiä ja marjapiirakkaa nautimme Kangasniemen Reissupannussa (kuvaaja:kahvilan emäntä) |
 |
| Moottorisaha Druzba löytyi Äänekosken IKH-myymälästä (kuvaaja: Kari Monto) |
22.8.2018
Irma Welling
16.6.2018 Metsäretkellä Ylämaalla
Saha toiminut jo kolmessa polvessa eikä jatkajasta ole valitettavasti nyt tietoa. Näytillä oli vuonna 1903 sahatun ja höylätyn ulkoseinäpanelin näyte. Aikoinaan kylällä tarvittava rakennuspuutavara on tullut oman kylän sahalta. Toinen mallikappale oli Venäjältä tulleesta puusta, jossa kahdenkymmenen viiden sentin matkalla oli 550 vuoden vuosirenkaat. Tällaista puuta ei tule Suomessa vastaan. Juha näytti myös metalliosia, joita on sahatessa löytynyt ja jotka ovat olleet sahan terän surma. Pihapuista eritoten löytyy nauloja, piikkilankaa, aspeja ja vielä tulee sahalle pöllejä, joita on vahvistettu sota-aikaisilla luodeilla, sirpaleilla tai muilla ammusten kappaleilla.
Tämän päivän tuotetaan sahalla mm. pöllejä graniittilohkareiden kuljetustuiksi ja lankkuja betonitehtaille muottitarpeiksi.
 |
| Kasarin sahan omistaja Juha Hovi kertomassa sahan historiaa (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
 |
| Alaspäin ripustettu kuusen oksa toimi ilman kosteuden muutoksen osoittimena (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
 |
| Sahalla sahattua Venäjältä tuotua 550 vuotta vanhaa kuusta,josta oli juoksutettu pihkaa ja vuonna 1903 sahattua ulkoseinäpaneelia (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
 |
| Juha Hovi sahaushommissa (kuvaaja Hannu Turkki) |
Sahan ja höyläämön jälkeen siirryttiin Pertti Metsämuurosen 22 vuotta sitten ostamaan mäntymetsään,josta 15 hehtaaria oli harvennettu talvella 2017-2018. Harvennus tehtiin alaharvennuksena, jolloin kasvatukseen kohti päätehakkuuta jätettiin järeimmät puut. Edellinen harvennus oli tehty koneellisesti vuonna 2009. Ensimmäisen harvennuksen Pertti oli tehnyt moottorisahalla vuosina 1999-2000. Tuolloin kertyi kuitupuuta 635 m3.
 |
| Pertti Metsämuuronen (viirupaita) johdattaa retkeläiset harvennusmetsää katsomaan (kuvaaja Hannu Turkki) |
Pertin metsän vieressä kasvoi
Yhteismetsä Tuohen jatkuvan kasvatuksen metsä, jota esitteli
metsänhoitaja ja hoitokunnan puheenjohtaja Jussi Saarinen. Yhteismetsässä oli tehty yläharvennus, jolloin pyrittiin poistamaan mahdollisimman paljon tukkipuuta. Lyhytkasvuisuudesta huolimatta osasta saatiin jo kolme tukkia, suurimmasta osasta kaksi. Jäljelle jäi runkoja, joista saadaan taas tukkia 10-15 vuoden kuluttua. Jussi Saarisen mukaan tällä menetelmällä tulee tasaisempi tulovirta. Retkeilijöitä mietitytti kasvaako puuston alle riittävän voimakkaita luonnontaimi, jotta jatkuvasti olisi kasvatusvaiheessa olevaa puuta.
 |
| Jussi Saarinen (vasemmalla) esittelemässä jatkuva kasvatuksen metsää (kuvaaja Hannu Turkki) |
Laavulla nautimme kahvia ja voileipiä sekä Kärkipyörän tarjoamaa kääretorttua ja UPM Metsän tarjoamia makkaroita. Samalla Jussi Saarinen kertoi Yhteismetsä Tuohesta ja jatkuvan kasvatuksen metsänhoitotavoista sekä Metsätietopalvelu Silmu Oy:stä. Yhteismetsä Tuohi perustettiin 2015 ajatuksena tarjota tuottava ja aidosti kestävä metsäsijoituskohde sijoittajille sekä vaivaton metsänomistamismuoto metsänomistajille. Tuohen käyttämässä jatkuvassa kasvatuksessa saavutetaan huomattavia talousetuja verrattuna viljelymetsätalouteen, jossa metsä uudistetaan useimmiten avohakkuun ja taimien istuttamisen/siementen kylvämisen kautta.Jatkuvassa kasvatuksessa metsiä hoidetaan toistuvin yläharvennuksin ja luontaisella taimettumisella. Hakkuut kohdistetaan taloudellisesti kypsiin runkoihin eli tukkipuihin,jolloin rungosta saatava hinta on jo välillä 30-60 euroa. Pienemmistä puista, joista hakattuna saataisiin vain 1-15 euroa runkolta, kasvatetaan ajan mittaan uusia tukkeja. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä pysyy jatkuvasti puustoisena ja metsän maisema- ja luontoarvot säilyvät. Samalla vältytään kalliilta istutusinvestoinneilta. Jopa 50-100 vuotta alikasvoksena kasvaneiden taimien elpyminen alkaa yläharvennuksen jälkeen ja niillä on selvä etumatka istutettuihin taimiin verrattuna. Voidaan myös käyttää laatuharvennusta,jos puusto on liian tieheää. Metsätietopalvelu Silmu Oy on erikoistunut jatkuvan kasvatuksen palveluiden tuottamiseen. Tällaisia palveluita ovat mm. leimikon suunnittelu, kilpailutus, korjuun ohjeistus kuvioittain, pitemmän tähtäimen metsäsuunnittelu, metsänhoitotyöt tarvittaessa ja uutuutena pakurisienten viljelyn organisointi. Pakurisienten kasvatuksella koivusta,josta kuituna tienaa 1-2 euroa/runko, voi saada 6-7 vuoden kuluttua pakurisienen ymppäyksestä 60 euroa/runko.
 |
| Jussi Saarisen kuvataulut jatkuvan kasvatuksen menetelmistä (kuvaaja Hannu Turkki) |
Mukana retkellä olivat myös Kärkipyörän kauppias Yrjö Pylvänäinen ja Lappeenrannan liikkeen vastaava Risto Makkonen. Kärkipyörä on alunperin Mäntyharjulla 1982 perustettu pienkoneliike, joka on edelleen keskittynyt metsän ja puutarhan koneiden myyntiin ja huoltoon. Lappeenrannan toimipisteellä tulee syksyllä kolme vuotta täyteen ja huollon kapasiteettia sekä metsäalaa tuntevaa voimaa on jo pystytty lisäämään. Valikoimiin kuuluvat mm. Husqvarnan tuotteet, ArcticCat-, Honda ja Trapper-mönkijät. Lisäksi löytyy työkaluja koneiden huoltoon ja apuvälineitä metsätöihin. Tavoitteena on taata metsäalalle luotettavat koneet, joilla pitkä turvallinen ja tuottava elinkaari.
Esittelyssä oli Husqvarnan uusia akkusähkökäyttöistä metsätyövälineitä kuten ammattilaisen moottorisahaa, siimaleikkuria, ruohoraivuria ja oksa/ketjuraivaussahaa sekä perinteistä polttomoottoriraivaussahaa 545 FX autotune. Uusien akkukäyttöisten ammattitason sahojen ketjunopeus on 20m/s ja se vastaa leikkuuteholtaan 40 cm3 isäntälinjan sahoja. Akku kestää yhtämittaista käyttöä noin tunnin työskentelyn ja akku kestää n.1500 latauskertaa. Akkusahalla työskentely on polttomoottorisahaa miellyttävämpää, sillä tärinä on huomattavasti pienempi eikä pakokaasut ole haittana. Akkukäyttöisellä moottorisahalla voi siis työskennellä sisätiloissa rakennustöissä tai suljetussa hallissa. Mukava puoli on, myös, ettei kone enää pörise, kun siirtelee pöllejä tai siirtyy toisen puun luokse. Käynnistäminen tapahtuu vain nappulasta painaen ilman nykimisiä.
Metsänomistajan omatoimiseeen raivaustyöhön kaikkein sopivimmat akkutyökalut ovat moottorisaha ja oksa/ketjuraivaussaha. Ketjuraivaussahan kanssa on miellyttävää edetä taimikossa ilman pakokaasuja ja suurta melua. Ketjusahalla pystyy erittäin tarkkaan sahauskohteen valintaan pöheikössä ja kaatamaan suuriakin puita yhdeltä puolelta sahaten ja samalla työkalulla voi tehdä reikäperkausta tai oksia säästöpuut. Akkuraivurilla kynnys lähteä metsätöihin on alhainen.
Polttomoottorikoneiden puolella tapahtuu myös kehittymistä. Nyt Husqvarnan suosittu 45 kuutioinen saha on varustettu elektroonisella polttoaineen syötön ohjauksella. Ennestäänkin nopea kaasun painalluksen vaste on nyt välitön. joka tekee raivauksesta miellyttävämpää. Entisen rikastin- tai ryyppynappulan sijasta koneessa on nyt start-kytkin, joka säätää koneen lämpötilan ja polttoaineen mukaan kaasuttimen arvot kohdalleen kevyttä käynnistysnykäystä varten.
 |
| Kärkipyörän esittelykoneet (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Kärkipyärän Yrjö Pylvänäinen karsimassa oksia ketjuraivaussahalla (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Pertti Myyrän puusta valmistamia esineitä oli näytillä laavulla (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
Päivän päätteeksi ajoimme Heikkilään Liirintielle Aimo Kapiaisen kotitilalle tutustumaan ikimetsään ja monenlaisiin puulajeihin. Alueen suurimman kuusen halkaisijaksi mitattiin 74 cm. Alueen vanhimman koivun ikää arvuuteltiin. Arvaukset osuivat välille 66,5-180 vuotta. Lähimmäksi arvioitua 155 vuoden ikää arvasi Raija Kaipainen, jonka arvio oli 145 vuotta. Raija sai omistuskirjoituksella varustetun Aimon kirjoittaman kirjauutuuden ”Sodan jälkeen”. Miehet Eskoa lukuun ottamatta arvioivat iän alle sadaksi vuodeksi ja kaikki naiset yli sadaksi vuodeksi. Siitäpä Hannu lohkaisi määrittelyn pessimistin ja optimistin erolle. ”Pessimisti pelkää,että eukko lähtee ja optimisti toivoo sitä.” Tutustuimme luonnontilaiseen Metsäkeskuksen määräaikaisen ympäristötuen piirissä olevaan ikimetsään. Suojelumetsä pysyy metsänomistajan omistuksessa,mutta se jätetään metsätalouskäytön ulkopuolelle. Metsässä oli vuonna 1870 rakennettu heinälato puisine saranoineen ja viirupöllön pönttö. Retkipolun varrella oli visakoivikko, vuorijalavaa, tammia, amurinvaahteraa, punakoivua, saarnia,punasaarnia, siperianlehtikuusta, hybridihaapaa, douglasmäntyä, lehtikuusia, visatervaleppää, visasaarnia, visapihlajaa ja lehmuksia. Näimme myös laaja-alaisen lähteen, harvennusta odottavan komean männikön, oikean sudenkuopan eli maahan kaivetun syvän kuopan,jolla pyydystettiin aikoinaan susia. Kuoppa katettiin risuilla,jotta eläin ei sitä huomaisi ja kuopan pohjalle pystytettiin teräviä seipäitä/tikkuja eläimen haavoittamiseksi /tappamiseksi.
 |
| Aimo Kapiainen mittaamassa suuren kuusen halkaisijaa (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Raija Kaipainen vastaanottaa arviointikisan palkinnon Aimo Kapiaiselta (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Laaja lähde (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
 |
| Heinäladon puiset saranat (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Sudenkuoppa (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Aimo Kapiainen ja amurinvaahtera (kuvaaja Hannu Turkki) |
Ylämaalla on hyvä meininki ! Ylämaalaiset ovat toiminnan väkeä, etenkin Metsämuuroset, kun olivat järjestäneet meille niin monipuolisen metsäretkipäivän ja puitteet sekä saaneet myös kyläläiset liikkeelle !
Lemillä 17.6.2018
Irma Welling
2.6.2018 Metsäretkellä Ylämaalla
 |
| Monnon Kari selvittää taimitiheyttä Sinikan ja Irmelin kuusi-mänty-koivikossa (kuvaaja Hannu Turkki) |
13 metsänomistajaa suuntasi metsäretkelle Ylämaalle, Metsäyhtymän Mäkinen Irmeli ja Niemi Sinikka taimikoihin. Ensimmäisenä tutustumiskohteena oli 7 hehtaarin alue,jolta oli vuonna 2012 kaadettu sankka kuusikko. Syksyllä 2012 istutetussa kuusitaimikossa havaittiin keväällä runsaasti ruskettuneita taimia ja Metsä Groupin asiantuntijoiden mukaan ruskettumiseen ei ollut syynä rouste (pintaroudan aiheuttama kuivuus) taikka taimien heikko laatu vaan halla alavalla maalla. Ruskettuneiden taimien tilalle istutettiin mäntyä tai kuusta tai jätettiin hyvä luonnontaimi,joten kuusikon tilalle kasvoi kuusi-mänty-koivikko. Vuonna 2015 alueella kasvoi runsaasti vattua ja lehtipuut putsattiin pois sirpillä ja raivausveitsellä. Vuonna 2017 alueelta raivattiin Kemera-tuella ylimääräiset lehtipuut pois. Monnon Karin pistokoeluonteinen taimitiheysmittaus tuotti tiheydeksi 2200 tainta/ha. Nyt koivun ja pihlajan taimet olivat jo ehtineet taimien korkuisiksi ja retkeläisten toimenpidesuositusten kirjo oli seuraava:
-raivaus ensi keväänä, 2 hlöä
-reikäperkaus 3 v päästä, 1 hlö
-raivaus 4-5 vuoden päästä, 1 hlö
-raivaus 5 v päästä, 2 hlöä
Saman alueen mäenpäällistä männyntaimikkoa vaivasivat hirvet ja pellon reunan aluetta myyrät. Kaiken kaikkiaan Sinikka ja Irmeli olivat nähneet paljon vaivaa riittävän tiheiden taimikoiden aikaan saamiseksi !
Toisena kohteena oli tänä keväänä raivattu 4 vuotias mäntytaimikko,jonka taimet olivat hyvässä kasvussa.
 |
| Metsäretkeläiset visakoivikossa (kuvaaja Hannu Turkki) |
Kolmantena kohteena oli Mäkisen Erkin 27 vuotias visakoivikko,joka oli perustettu entiselle pellolle. Istutukseen oli käytetty mikrolisättyjä kloonitaimia. Taimien välimatkana käytetty 1,8 m on osoittautunut liian lyhyeksi.Taimet ovat vaatineet karsintatyötä ja lumien karistelua. Visakoivut olivat korkeudeltaan noin puolet samaan aikaan istutettujen koivujen korkeudesta. Samalla alueella kavoi käärmekuusi, metsälehmuksia, serbiankuusia ja jalavia. Laavun maastossa kasvoi myös mustakuusia,joita on perinteisesti istutettu hallanaroille paikoille. Erkin mukaan mustakuuset ovat osoittautuneet hidaskasvuisiksi ja oikukkaiksi.
 |
| Erkki esittelemässä käärmekuusta (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
 |
| Erkki ja Hannu mustakuusen vieressä (kuvaaja Irma Welling) |
 |
| Erkin laavua koristivat soutuveneen puolikkaat (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
Retki jatkui Erkin laavulle, jossa nautittiin Sinikan leipomaa omanaherkkua ja Erkin grillaamaa makkaraa. Erkki oli tuonut kulohälytystilan vuoksi paikalle kaasugrillinkin. Saimme laavulle vieraaksi myös tulevia metsänomistajia: Venlan, Veeran, Saaran ja Veikon. Erkki kertoi meille perinteisistä hirvien karkoituskeinoista. Esillä oli puuhun narun päähän kiikkumaan laitettava putken pätkä,jonka sisällä oli Palmolive-saippua. Toinen käytetty keino oli ripustaa puiden oksiin sukkahousuihin sullottuja naisten hiuksia. Sinikka on selvittänyt,että keltaista hirvinauhaa voi kysellä Jouni Tolvaselta puh. 029 431 2223, joka on Suomen Riistakeskuksen Kaakkois-Suomen riistasuunnittelija.
Sinikka kuuli myös Tolvaselta, että Trico on hyvä hirvien ja peurojen karkoteaine,jota ruiskutetaan taimien latvaan. Se on valkoista ainetta ja valmistetaan lampaan munuaisrasvasta ja siten egologinenkin. Ainetta saa 10-litran astioissa ja maksaa n. 50 euroa. Sitä voi käyttää tuhoeläinten karkottamiseen myös puutarhan havu- ja lehtipuista sekä pensaista.
 |
| Erkin kädessä hirvikarkoitin,jonka sisään laitetaan Palmolive-saippua (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Jaakko ja kuvauskopteri (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
 |
| Kuvauskopteri jo ilmassa (kuvaaja Hannu Turkki) |
Herkuttelun jälkeen Etämetsänomistajien Liiton uusi puheenjohtaja Jaakko Temmes kertoi ajankohtaisista metsäasioista kuten kuitupuun hintatilanteesta, Kuutiosta eli sähköisestä puunmyyntipaikasta, metsävaratietojen julkisuudesta ja siitä kuinka metsäteollisuus janoaa FSC-sertifioitua puuta. Tutustuttiin myös Jaakon lennättämään kuvauskopteriin eli droneen. Jaakolla oli DJI:n nelikopteri, jossa oli kamera. Kamera oli ripustettuna vakaajaan heilumisen ja tärinän poistamiseksi. Kopteria ohjattiin maasta ohjaimella, jossa oli näyttö. Ohjaimen toimintaetäisyys on kilometrin luokkaa. Maksimilentoaika yhdellä akulla on n. 15 minuuttia ja sen aikana ehtii kartoittaa 50 hehtaarin alueen, sillä kopteri on nopealiikkeinen. Hyvänä kuvauskorkeutena Jaakko piti 50 metriä. Parhaita kartoitusajankohtia ovat kevät ja syksy, jolloin lehtipuut erottuvat hyvin sekä toisistaan että havupuista.
Kopterin kuvaama video löytyy täältä:
Muita metsäkuvausvideoita löytyy Jaakko Temmeksen nimellä Youtubesta.
Isot kiitokset puuhanaisille ja -miehille monipuolisesta metsäretkestä !
3.6.2018
Irma Welling
19.2.2018 Osuuspankissa OP Metsä-palveluita, edunvalvontavaltakirja-asiaa ja uutta metsätietolakia oppimassa
 |
| Näkymä OPn yläkerrasta Saimaalle (kuvaaja Kimmo Kylämies) |
18 Saimaan Metsänomistajat ry:n jäsentä kokoontui vuosikokoukseen. Vuosikokouksen aluksi Etelä-Karjalan OPn asiakkuusjohtaja/maa- ja metsätalous Arto Teittinen kertoi miten OP auttaa metsäomaisuuden hoidossa.
*OP Metsä-palvelun (https://www.op-metsa.fi) käyttö on ilmaista ja se on kaikkien
metsänomistajien hyödynnettävissä.
*OP Metsässä voit käydä arvioittamassa metsäsi arvon antamalla kiinteistötunnuksen. Palvelu hyödyntää valtakunnan metsien inventointiaineistoa, maanmittauslaitoksen karttatietoa sekä metsäkeskuksen metsää.fi palvelua.
*Sukupolvenvaihdokseen saa apua Op:n lakimiehiltä Jere Holopaiselta (Lpr) ja Katri Vanhatalolta (Imatra) sekä muilta pankin maa- ja metsätalousasiantuntijoilta. Verottajalta kannattaa hakea usein ennakkoratkaisu.
*Metsää voidaan käyttää lainan vakuutena,jolloin metsän vakuusarvo on 60 % käyvästä arvosta ja edellyttää vakuutusta palo- ja myrskytuhoja varalta.
*Yhteismetsästä saa tasaista tuloa,mutta harvoin rahoitusta elämän isoihin hankintoihin. *Metsät kannattaa vakuuttaa. Vakuutusmaksuun voi vaikuttaa omavastuutta säätelemällä. Esimerkiksi 50 ha metsätilan vakuutusmaksu putoaa noin puoleen,jos omavastuuta nostetaan 300 eurosta 4 000 euroon.
*OP Metsän veromuistio (https://www.op-metsa.fi/veromuistio) on uusin palvelu,jonka avulla hallinnoidaan tulo- ja menotositteita. Veromuistiota käytetään suoraan älypuhelimella kuvaamalla ja tallentamalla tositteet. Vuoden lopussa verovuoden tositteet saat yhtenä pdf-tiedostona sähköpostiosoitteeseen.
Opn lakimies Jere Holopainen esitti tiiviin paketin edunvalvontavaltakirjasta. *Edunvalvontavaltakirjan tekijä itse päättää mitä hänen asioitaan ja ketkä hoitavat silloin,kun hän itse on kykenemätön huolehtimaan asioistaan sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveyden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Edunvalvontavaltakirja on asianhoidollisesti edunvalvontaa kevyempi tapa hoitaa asioita. Edunvalvoja sen sijaan voidaan määrätä silloin, kun henkilö ei pysty sairauden tms. vuoksi valvomaan etujaan ja huolehtimaan omaisuudestaan, eikä näin ollen ole enää kykenevä tekemään edunvalvontavaltakirjaakaan.
*Edunvalvontavaltakirjaan tarvitaan kaksi samanaikaisesti läsnäolevaa esteetöntä todistajaa, eli perintökaaren mukaisia sukulaisia tai heidän puolisoitaan ei tule käyttää todistajina. Valtuutettu ei saa lähtökohtaisesti lahjoittaa valtuuttajan omaisuutta yleisvaltuuksin. Kiinteää omaisuutta saa luovuttaa (realisoida) vain, jos valtakirjassa niin on erikseen määrätty.
*Valtuutetun on hyvä tietää,missä valtakirjaa säilytetään tekemisen jälkeen, ennen vahvistustarvetta. Tallelokero ei ole paras säilytyspaikka, mikäli valtuutetulla ei ole käyttöoikeutta siihen. Järkevintä olisi antaa valtakirja sen tekemisen jälkeen valtuutetun säilytettäväksi.
*Kun valtuutetun fyysinen tai henkinen tilanne edellyttää valtakirjan käyttöönottoa, mennään lääkäriin valtakirjan kanssa ja pyydetään lääkärinlausuntoa valtakirjan vahvistamiseksi, joka toimitetaan sitten maistraattiin. Maistraatti pyytää vahvistamisvaiheessa valtuutetun kirjallisen suostumuksen tehtävään ja luettelon omaisuudesta, jota valtuutetun on tarkoitus käydä hoitamaan.
*Valtuutettu on oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen valtuutettuna toimimisesta, ohjeellisesti voidaan käyttää edunvalvonnan palkkioiden määräytymisperusteita.
Metsäkeskuksen elinkeinopäällikkö Pekka Vainikka kertoi metsätietolaista,joka astuu voimaan 1.3.2018.
*OP Metsässä voit käydä arvioittamassa metsäsi arvon antamalla kiinteistötunnuksen. Palvelu hyödyntää valtakunnan metsien inventointiaineistoa, maanmittauslaitoksen karttatietoa sekä metsäkeskuksen metsää.fi palvelua.
*Sukupolvenvaihdokseen saa apua Op:n lakimiehiltä Jere Holopaiselta (Lpr) ja Katri Vanhatalolta (Imatra) sekä muilta pankin maa- ja metsätalousasiantuntijoilta. Verottajalta kannattaa hakea usein ennakkoratkaisu.
*Metsää voidaan käyttää lainan vakuutena,jolloin metsän vakuusarvo on 60 % käyvästä arvosta ja edellyttää vakuutusta palo- ja myrskytuhoja varalta.
*Yhteismetsästä saa tasaista tuloa,mutta harvoin rahoitusta elämän isoihin hankintoihin. *Metsät kannattaa vakuuttaa. Vakuutusmaksuun voi vaikuttaa omavastuutta säätelemällä. Esimerkiksi 50 ha metsätilan vakuutusmaksu putoaa noin puoleen,jos omavastuuta nostetaan 300 eurosta 4 000 euroon.
*OP Metsän veromuistio (https://www.op-metsa.fi/veromuistio) on uusin palvelu,jonka avulla hallinnoidaan tulo- ja menotositteita. Veromuistiota käytetään suoraan älypuhelimella kuvaamalla ja tallentamalla tositteet. Vuoden lopussa verovuoden tositteet saat yhtenä pdf-tiedostona sähköpostiosoitteeseen.
Opn lakimies Jere Holopainen esitti tiiviin paketin edunvalvontavaltakirjasta. *Edunvalvontavaltakirjan tekijä itse päättää mitä hänen asioitaan ja ketkä hoitavat silloin,kun hän itse on kykenemätön huolehtimaan asioistaan sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveyden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Edunvalvontavaltakirja on asianhoidollisesti edunvalvontaa kevyempi tapa hoitaa asioita. Edunvalvoja sen sijaan voidaan määrätä silloin, kun henkilö ei pysty sairauden tms. vuoksi valvomaan etujaan ja huolehtimaan omaisuudestaan, eikä näin ollen ole enää kykenevä tekemään edunvalvontavaltakirjaakaan.
*Edunvalvontavaltakirjaan tarvitaan kaksi samanaikaisesti läsnäolevaa esteetöntä todistajaa, eli perintökaaren mukaisia sukulaisia tai heidän puolisoitaan ei tule käyttää todistajina. Valtuutettu ei saa lähtökohtaisesti lahjoittaa valtuuttajan omaisuutta yleisvaltuuksin. Kiinteää omaisuutta saa luovuttaa (realisoida) vain, jos valtakirjassa niin on erikseen määrätty.
*Valtuutetun on hyvä tietää,missä valtakirjaa säilytetään tekemisen jälkeen, ennen vahvistustarvetta. Tallelokero ei ole paras säilytyspaikka, mikäli valtuutetulla ei ole käyttöoikeutta siihen. Järkevintä olisi antaa valtakirja sen tekemisen jälkeen valtuutetun säilytettäväksi.
*Kun valtuutetun fyysinen tai henkinen tilanne edellyttää valtakirjan käyttöönottoa, mennään lääkäriin valtakirjan kanssa ja pyydetään lääkärinlausuntoa valtakirjan vahvistamiseksi, joka toimitetaan sitten maistraattiin. Maistraatti pyytää vahvistamisvaiheessa valtuutetun kirjallisen suostumuksen tehtävään ja luettelon omaisuudesta, jota valtuutetun on tarkoitus käydä hoitamaan.
*Valtuutettu on oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen valtuutettuna toimimisesta, ohjeellisesti voidaan käyttää edunvalvonnan palkkioiden määräytymisperusteita.
Metsäkeskuksen elinkeinopäällikkö Pekka Vainikka kertoi metsätietolaista,joka astuu voimaan 1.3.2018.
*Lappeenrannan ja Imatran seudun laserkeilauksen tulokset saadaan metsään.fi-
palveluun syyskuun aikana.
*Metsätietolain mukaan ympäristötiedoksi katsottavat metsätiedot ovat jatkossa sähköisesti saatavissa nykyistä avoimemmin.
*Metsäkeskus avaa tiedon jakelua varten metsään.fi-verkkosivulle uuden avoimen metsätiedon osion. Siellä avointa metsätietoa voi selailla, ladata tiedostoina tai ottaa käyttöön teknisen rajapinnan kautta.
*Metsäkeskus ei luovuta metsänomistajan nimi- tai yhteystietoja, tilanrajoja tai kiinteistötunnuksia avoimen metsätiedon osiossa.
*Avoin metsätieto sisältää hilamuotoiset tiedot (16 m x 16 m), niistä jalostetut puulaji- ja kuutiotiedot sekä toimenpide-esitykset kuvioittain. Myös tiedot metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä (10 §), metsänkäyttöilmoitukset ja tiedot Kemera-töistä avautuvat.
*Odotettavissa on,että isot metsäalan yritykset yhdistelevät avointa Metsään.fi-dataa Maanmittauslaitoksen tilaraja- ja rekisterinumerotietoihin ja lähestyvät sopimusasiakkaitaan palveluillaan.
*Yhteinen tavoite on saada lisää puuta markkinoille ja metsätiet kuntoon ! *Taimikonhoitotarpeen selvittämiseen laserkeilaus ei anna riittävän tarkkaa kuvaa. Siksi on meneillään yhteishanke kuvauskoptereiden ja satelliittikuvien hyödyntämisestä taimikon hoitotarpeen arvioinnissa.
*Metsätietolain mukaan ympäristötiedoksi katsottavat metsätiedot ovat jatkossa sähköisesti saatavissa nykyistä avoimemmin.
*Metsäkeskus avaa tiedon jakelua varten metsään.fi-verkkosivulle uuden avoimen metsätiedon osion. Siellä avointa metsätietoa voi selailla, ladata tiedostoina tai ottaa käyttöön teknisen rajapinnan kautta.
*Metsäkeskus ei luovuta metsänomistajan nimi- tai yhteystietoja, tilanrajoja tai kiinteistötunnuksia avoimen metsätiedon osiossa.
*Avoin metsätieto sisältää hilamuotoiset tiedot (16 m x 16 m), niistä jalostetut puulaji- ja kuutiotiedot sekä toimenpide-esitykset kuvioittain. Myös tiedot metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä (10 §), metsänkäyttöilmoitukset ja tiedot Kemera-töistä avautuvat.
*Odotettavissa on,että isot metsäalan yritykset yhdistelevät avointa Metsään.fi-dataa Maanmittauslaitoksen tilaraja- ja rekisterinumerotietoihin ja lähestyvät sopimusasiakkaitaan palveluillaan.
*Yhteinen tavoite on saada lisää puuta markkinoille ja metsätiet kuntoon ! *Taimikonhoitotarpeen selvittämiseen laserkeilaus ei anna riittävän tarkkaa kuvaa. Siksi on meneillään yhteishanke kuvauskoptereiden ja satelliittikuvien hyödyntämisestä taimikon hoitotarpeen arvioinnissa.
Esitysten jälkeen pidettiin ripeä vuosikokous. Johtokunnassa jatkavat Annukka Kimmo, Kari Monto, Erkki Outinen, Sinikka Niemi, Seija Leinonen ja Esko Tikanmäki. Vuoden 2018 puheenjohtajaksi valittiin Irma Welling.
20.2.2018
Irma Welling
2.12.2017 Kuusijuhla Kehruuhuoneella
 |
| Kuvaaja Ilkka Snellman |
 |
| Kuvaaja Hannu Turkki |
Saimaan Metsänomistajat ryn kuusijuhlaan Linnoituksen Kehruuhuoneella osallistui 21 henkilöä. Herkuttelun jälkeen pidimme arpajaiset ja arpaonni suosi erityisesti Pekka Peräkylää, Ilkka Snellmania ja Heikki Aaproa.
Leikkimielisenä tehtävänä oli Kaipaisen Raijan ryhmällä keksiä syitä sille miksi metsä paukkuu pakkasella. Leikkimielinen vastaus oli,että paukkeella metsä kutsuu eläimiä ja ihmisiä lämmittämään palelevia puita. Googlettamalla löydetty tieteellinen selitys oli ”Puun runko muodostuu useista sisäkkäisistä kerroksista, joiden tilavuus supistuu pakkasilmassa. Kun lämpötila laskee, puun pintakerros jäähtyy ja kutistuu sisäkerroksia nopeammin, eivätkä sisäkerrokset enää mahdu pintakerroksen sisään. Silloin pintakerros voi haljeta paukahtaen rungon pituuden suuntaisesti.” Snellmanin Ilkan ryhmä tehtävänä oli arvuutella montako pino- ja heittokuutiometriä saadaan kiintokuutiometristä puuta. Pinokuutiometrejä saadaan 1,4-1,6 ja heittokuutiometrejä 2,5. Marjutin ja Tuuliaisen Raijan ryhmän tehtävänä oli keksiä Snellmanin Ilkan tuomalle puunäytteelle puulaji ja metsämessuilta ostetulle työvälineelle käyttötarkoitus. Kun Ilkasta on kyse niin puulajihan oli visakoivua. Ja työväline oli aivan oikein kantoon lyötävä teroitustuki moottorisahan ketjun viilaukseen. Irmeli arvasi messuhinnankin oikein, 25 €. Uittokalusteesta sitä saa hintaan 12,90 €. Pekan ja Hannun ryhmän tehtävänä oli arvioida pöllin painoa. Painoksi ryhmä arvioi 3,2 kg±0,3 kg. Pölliä kierrätettiin ja joku vertasi sitä vauvan painoon joku oman kissan painoon...vainavampi kuin vauva ja kissa. Oikea paino oli 5 kg. Sinikan ja Irmelin ryhmän tehtävänä oli löytää viidelle metsien tuholaiselle reitti Suomen metsiin. Vaihtoehtoina olivat pakkausmateriaalit, havupuutavara, lehtipuun taimet, hake ja lehtipuutavara. Mäntyankeroiset tuhoavat havupuita ja jäärät sekä soukot lehtipuita.
 |
| Raija Kaipainen kertomassa metsän paukkumisesta pakkasella (kuvaaja Ilkka Snellman) |
 |
| Marjut ja Tuuliaisen Raija kertomassa teroitustuesta (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Irmeli, Seija ja Esko esittelemässä tuholaisten kulkeutumisreittejä (kuvaaja Hannu Turkki) |
Saimme ihailla Ilkan tuomia
visakoivusta ja koivun pahkasta tehtyjä koristepalloja. Ilkka kertoi
myös Sydänyhdistyksessä vireillä olevasta yöllisestä
metsäretkestä,jonka voisimme yhdessä toteuttaa.
Ylämaan ryhmän kantavat voimat Pekka
ja Hannu ojensivat puheenjohtaja Irmalle kiitokseksi Ylämaan
Kotiseutuyhdistyksen kirjan ”Yl'maan messäläiset puun ja metsän
käyttäjinä”. Irma lupasi kiteyttää koosteen sen sisällöstä
Metsäkynä-sivuillemme.
 |
| Marjutin ja Merjan pihdanoksasta tuunaamat kaulakorut (kuvaaja Hannu Turkki) |
Juhlat päättyivät ”Oi
kuusipuu”-yhteislauluun ja ensi vuoden sääennustukseen ”Jos
joulu maanantai päiwän päälle lange, niin tule sekaisin suoja ja
kylmä talwi, eli kohtuullinen ilma. Kaunis kewät, myrskyinen kesä.
Syxy anda wijna kyllä, waan wähän hunajata, mesiäiset ja eläimet
silloin kuole,että hunajata ja maitoa puuttu, moni waimo silloin
miehensä kuolemasta saapi surta. Muutamat kuitengin saawat iloita
toinen toistensa kanza laula ja juoda sanoden: Ne kuollet annamme me
olla, wielä monda miestä elä.”
Lemillä 5.12.2017
Irma Welling
3.10.2017 Metsäretki Hannu Perälän Luumäen metsiin
10 metsänomistajaa suuntasi
tihkusateesta huolimatta Luumäelle Korpilahdentielle katsomaan Hannu
Perälän metsätyömaita. Hannu tunnetaan omaperäisestä ”laiskan
miehen metsänhoitofilosofiasta”,jonka mukaan vain laiska saa
palkan metsätaloudesta. Retken jälkeen ehdottaisin Hannun
metsänhoitofilosofialle uutta nimeä, kustannustietoisen miehen
metsänhoitofilosofia. Kustannustietoisen miehen metsänhoidossa
Hannu jättää aukot käsittelemättä 15-20 vuodeksi. Hannu tykkää
moottorisahasta, mutta ei raivaussahasta eikä isoista
metsäkoneista,joiden jäljiltä jää runsaasti ajouria.
 |
| Hannu Perälä kertomassa kustannustietoisesta metsänhoidosta (kuvaaja: Hannu Turkki) |
Hannulla on yli 60 ha metsää, joka on
hankittu pääosin ostamalla ja 37 ha viljeltyä. Omien sanojensa
mukaan Hannu ”ei siedä olla metsästä pois” vaikka metsät ovat
jo pojan nimissä. Hannulla ja Teija vaimolla on Etelä-Karjalan
ainoa luomumansikkatila Luumäen Nuppolassa. jossa viljellään
Polkaa ja Bountya.
Tutustuimme 17 ha kuvioon,josta Hannu
oli puolet hoitanut edellisinä vuosina. Nyt siinä hoidetulla osalla
kasvoi kuusivaltainen verrattain tiheä metsä ja viereinen
hoitamaton kuvio oli lähes läpipääsemätöntä
kuusi-koivutaimikkoa. Hannu käynnistää moottorisahan sen osalta
vasta 5-10 vuoden päästä, kun koivut ovat 10 metrisiä ja kuuset
5 metrisiä. Tällöin kertyy jo myytävää kuitupuuta ja rankaa.
Hannu tekee vuosittain metsänhoitoa 100 päivää 6 kuukauden
aikana, jolloin myytävää kertyy 300-400 k-m3. Rangat hän myy
hakkeeksi n 17 €/k-m3. Lisäksi kuviolle on saatu
Kemera-avustukset.
 |
| Tämä kuvio saa odottaa vielä 5-10 vuotta Hannun moottorisahaa (kuvaaja: Hannu Turkki) |
 |
| Hannun viime vuonna raivaama kuvio hyvässä kasvussa (kuvaaja: Hannu Turkki) |
Jos aukolle istutettaisiin
taimet,kustannuksia kertyisi laikutuksesta ja mätästyksestä (n
400-450€/ha) ja taimista ( kuusella 520-560 €/ha) ja taimikon
parista raivauksesta ennen ensiharvennusta (2x 300-400 €/ha)
yhteensä 1500-1800 €/ha. Kun ensiharvennus istutettuun metsään
tehdään 25-30 vuotta istutuksen jälkeen, on luvassa ensimmäinen
tili n 50 m3/ha kuitupuuta (koivukuitu 14-16 €/m3). Hannulla
ensimmäiset tilit ropsahtavat rangoista jo 15-20 vuoden kuluttua
ilman taimikon perustamiskuluja.
Hannu kertoi myös yrittäneensä
kasvattaa metsitettävää peltoa varten koivuntaimia siemenistä
laittamalla ne lannoitettuun multaa. Itävyys oli huonoa,mutta uusi
yritys lannoittamattomaan multaturpeeseen tuotti jo riittävästi
taimia.
Hannu kertoi suuntaa antavan esimerkin
kuinka hehtaarin alueen kantojen ja risujen energiasisältö on
luokkaa 200 MWh sähköä/lämpöä. Mökin mummo maksaa
sähköenergiasta 15 snt/kWh. Sillä energian ulosmyyntihinnalla
hehtaarin alueelta kerättyjen kantojen ja hakkutähteiden tuotto
olisi 30 000 €.
Omin silmin saimme nähdä,kuinka hyvä
kuusitaimikko oli jäänyt Hannun jo käsittelemälle kuviolle.
Vieressä odotti moottorisaharaivaajaa lähes läpipääsemätön
koivu-kuusitaimikko. Vaatii hyviä hermoja odottaa niin kauan,että
siitä saadaan haketettavia rankoja kuusikon lisäksi.
Irmelin kanssa pähkäilimme,että
meiltä naisilta ihan tekemätön paikka,kun pitäisi olla traktori,
vinssi ja metsäkärri ja kun moorrorisahatyö on paljon raskaampaa
kuin raivaussahatyö. Joudumme jatkossakin pärisyttelemään
raivaussahoja istutetuissa taimikoissa tietoisina siitä,että
palkaksi jää vain työnilo. Joka tapauksessa ryhdymme suosimaan
jatkuvaa kasvatusta ilman taimikon perustamista.
 |
| Metsäretken päätteeksi nautimme kahvit makkaroiden kera Pupu-Hirvaksen laavulla (kuvaaja:Hannu Turkki) |
Irma Welling
27.9.2017 Puun päivän tilaisuus Lappeenrannan Arboretumissa
 |
| Yli 100 henkilöä oli tullut seuraamaan Tulevaisuuden kuusien istutusta. Kaupunginjohtaja Kimmo Jarva kuvan keskellä (kuvaaja: Ilkka Snellman) |
Lappeenrannan kaupunki järjesti eri yhdistyksille mahdollisuuuden istuttaa Suomi 100 hengessä Tulevaisuuden kuusi Veteraanipuiston viereiselle alueelle perinteisenä Puun päivänä. Tilaisuus alkoi kaupungin puutarhurin Hannu Tolosen tervetulotoivotuksella. Kaupunginjohtaja Kimmo Jarvan puheen jälkeen fanfaarin puhalsivat Aleksi Tuovinen, Joel Hassinen ja Jonatan Länsivuori opettajansa Ismo Variksen johdolla.
 |
| Hannu Tolonen avaamassa tilaisuutta (kuvaaja: Ilkka Snellman) |
 |
| Fanfaarin soittoa johti Ismo Varis (kuvaaja: Ilkka Snellman) |
Fanfaarin jälkeen kuultiin puheenjohtajamme Irma Wellingin Puun päivän julistus.
 |
| Irma Welling pitämässä Puun päivän julistusta (kuvaaja: Irmeli Mäkinen) |
”Puun päivää on Suomessa vietetty vuodesta 1998 lähtien. Puun päivänä meitä kehoitetaan istuttamaan puita. Suomessa istutetaan vuosittain 100 miljoonaan puuntainta. Tämä on seitsemäs kerta, kun Saimaan Metsänomistajat istuttavat Puun päivänä nuoren puun eli vesan Lappeenrannan Arboretumiin. Aikaisempina vuosina on istutettu erilaisia koivuja vesitornin alueelle. Nyt istutetaan Suomi 100 hengessä Tulevaisuuden kuusi,joka on kasvatettu Itsenäisyyden kuusen siemenistä.
Tänä
vuonna painotetaan metsien ilmansuojelullista merkitys. Suomi on
Euroopan metsäisin maa,jonka metsät ovat merkittäviä
ilmastomuutoksen torjujia. Puut sitovat ilmasta hiilidioksidia ja
hidastavat ilmaston lämpenemistä ja kasvihuoneilmiötä. Suomessa
metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään. Metsät ja
puutuotteet ovat suuria hiilivarastoja. Hiilinielusta puhutaan,kun
metsien hiilivarasto kasvaa. Hyvässä kasvuiässä metsän
hiilinielu on suurempi kuin vanhoissa metsissä,vaikka niiden
hiilivarasto voi olla moninkertainen. Taimikko muuttuu hiilinieluksi
noin 20-30 vuoden iässä. Jopa puun energiakäyttö parantaa
hiilitasetta,jos se vähentää fossiilisten polttoaineiden käytön
aiheuttamia päästöjä. Täällä Etelä-Karjalassa hyödynnetään
jo sellutehtaan jätelietettä ns. nollakuitua lannoitteena Juuso
Joonan pelloilla Aholassa, mikä tekee pelloistakin hiilivarastoja ja
jopa nieluja,kun kasvien hiilidioksidin sidonta lisääntyy.
Metsät
vähentävät myös ravinteiden valumista vesistöihin ja hidastavat
siten vesistöjen rehevöittymistä.
Puusta
voi tehdä paljon muutakin kuin sellua, paperia, kartonkia tai
sahatavaraa. Tunnettuja uutuustuotteita ovat liukosellusta
valmistetut puupohjaiset tekstiilikuidut,joista tehdään puulankaa.
Puun hienokemikaaleja hyödynnetään jo lääke-, elintarvike- ja
kemianteollisuudessa. Enää ei pidä paikkaansa selluteollisuuden
vanha sanonta,että luonnon omasta liimasta, puun ligniinistä voi
tehdä kaikkea paitsi rahaa. Nyt ligniinillä voi tehdä myös
rahaa,kun sitä käytetään liimojen, polyuretaatyyppisten muovien
ja hiilikuitukomposiittien valmistukseen. Ligniinin avulla on
mahdollista laskea auto-, lentokone- ja urheiluvälinekomponenttien
painoa neljänneksellä.
Puun
käytön soisi lisääntyvän myös rakentamisessa. Mikkelin
asuntomessujen vetonauloja olivat kuusihirsiset Talo Wave ja Villa
Saimaanhelmi. Imatralla harkitaan Mansikkalaan Eco
school -konseptilla Stora Enson puumateriaaleista rakennettavaa
koulukeskusta. Suomessa on nyt 52
asuinpuukerrostaloa ja 4 toimistopuukerrostaloa.
Metsät
ovat myös tärkeitä virkistäytymispaikkoja ja voimanlähteitä.
Metsän voi avata mielemme kaikelle ihanuudelle !
Metsien
suuren merkityksen vuoksi on tärkeätä pitää niistä hyvää
huolta. Suosikaamme kestävää metsätaloutta, jatkuvaa
kasvatusta ja kasvattakaamme hakatun metsän tilalle uusi metsä.
Varjelkaamme metsiemme monimuotoisuutta ja luontoarvoja
arkimetsänhoidon käytännöissä jättämällä arvokkaat
elinympäristöt käsittelemättä.
Vanha viisaus sanoo ”Joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan. Tämä on lupaus meille !””
Julistuksen jälkeen monet yhdistykset istuttivat oman Tulevaisuuden kuusensa yhdessä kahdeksan Saimaan Metsänomistajat ryn jäsenen kanssa. Kuusen istuttajien laatat kiinnitetään alueen kivipaasiin.
 |
| Hannu Turkki ja Pertti Myyrä istutuspuuhissa (kuvaaja: Ilkka Snellman) |
 |
| SaiMelaisia taimen juurta tamppaamassa (kuvaaja: Ilkka Snellman) |
 |
| Kivipaasi,johon laattamme kiinnitetään (kuvaaja: Irmeli Mäkinen) |
29.9.2007
Irma Welling
6.6.2017 Metsäretki Tyynelän Tilalle Aholaan
16 metsänomistajaa matkasi Aholaan agronomi Juuso Joonan Tyynelän tilalle tutustumaan uusiin lannoite- ja maanparannusratkaisuihin sekä jatkuvan kasvatuksen toteuttamiseen. Mukana oli myös emeritusprofessori ja jatkuvan kasvatuksen pioneeri Erkki Lähde.
Agronomi Juuso Joonasta
tuli Tyynelän tilalle suvun neljäs isäntä,kun sukupolvenvaihdos
toteutettiin vuonna 2009. Tilaan kuuluu nyt 120 ha viljeltyä, josta
90 ha on omaa ja 50 ha metsää. Lisäksi hän on jäsen
Yhteismetsässä Tuohessa, jossa metsiä hoidetaan jatkuvalla
kasvatuksella. Hän on mukana Soilfood Oy:ssä,joka kehittää ja myy
orgaanisia ja kierrätettyjä lannoite- ja maanparannusaineita.
Tila on sertifioitua
luomutila,jossa toteutetaan monipuolista viljelykiertoa ja
aluskasvien viljelyä sekä kierrätettyjä maanparannusaineita.
Kierrätettyinä maanparannusaineina mm. puukuidut (esim..
paperiteollisuuden nollakuidut) parantavat maaperän
vedenpidätyskykyä, lisäävät pieneliötoimintaa ja korjaavat maan
rakennetta. Käyttämällä puukuituja maan parannukseen, sitoutuu
hiiltä maahan ja se torjuu ilmastonmuutosta. Näimme omin silmin
kaurakylvöksen, jossa maan sadontuottoa oli parannettu puukuiduilla
ja mädätyslietteellä. Aluskasvina oli valkoapila. Aluskasvin
tarkoituksena on typen tuottaminen ja rikkakasvien hillintä. Tosin
Juuso Joonas ei puhunut rikkakasveista vaan oheiskasveista. Vain
ohdaketta Juuso piti häiritsevänä oheiskasvina. Toisella lohkolla
oli kasvamassa öljyhamppua ja kolmannella lohkolla kasvoi viljavaa
syysviljaa.
Juuso Joonan kotimetsässä
tutustuimme kohteeseen,joka oli ollut tasarakenteinen ja jota nyt
ollaan muuttamassa jatkuvan kasvatuksen metsäksi. 6 vuotta sitten
oli toteutettu motolla (Martti Sjöholm Oy) yläharvennus, jossa
tukkisaanto oli 101 m3/ha ja tukkiosuus 78 %. Tavoitteena oli 16-20
m2 pohjapinta-ala, sillä liian harvaksi ei kannata ensivaiheessa
harventaa heinittymisen vuoksi. Yläharvennuksessa kypsät tukkipuut
poimittiin pois samoin vialliset puut. Näimme kuinka
alikasvoskuuset olivat alkaneet elpyä ja uusia taimia oli alkanut
kasvaa etenkin ajourien kohdalle. Motokuski sai kiitokset siitä,
että metsään jääviin puihin ei ollut tullut kolhuja.
 |
| Juuso Joonan jatkuvan kasvatuksen kotimetsässä (kuvaaja Hannu Turkki) |
Pysähdyimme matkan
varrella arvioimaan toisen kuvion toimenpidetarpeita, pitäisikö jo
mennä harventamaan ?
Lopputulemana oli Erkki Lähteen seuraavat neuvot:
 |
| Retkeläiset arvioimassa harvennustarvetta (kuvaaja Hannu Turkki) |
Lopputulemana oli Erkki Lähteen seuraavat neuvot:
- Toimenpiteiden pitää olla taloudellisesti kannattavia eli ne kannatta tehdä vasta,kun pientukkeja/tukkeja on saatavissa. Yläharvennuksia tehdään 5-10 vuoden välein, kun hakkuukertymä on noin 100 m3/ha. Optimaalisessa mustikkametsässä puuston pohjapinta-ala on 15 m2, mikä vastaa 100-150 m3/ha. Taimettuminen alkaa ja taimet kehittyvät sitten,kun metsä harvenee. Avohakkuita vain erikoiskohteisiin kuten maannousema-ja kirjanpainaja-tuhoalueille ja alueille,joissa on entuudestaan tasarakenteinen kypsä metsä.
- Toimenpiteillä ei saa pilata ympäristöä. Totaalikielto voimakkaille maan muokkauksille, koska niissä vapautuu hiiltä taivaalle ja haitta-aineita kuten elohopeaa vesistöihin.
- Toimenpiteillä ei saa aiheuttaa haittaa naapurin metsille.
Toisessa 16 hehtaarin
Yhteismetsä Tuohen kohteessa Suokumaan Lipiälässä oli tehty
yläharvennus viime vuonna. Jäljellä oli hyvä erirakenteinen
puusto. Kahvittelun ja omenamehun juonnin lomassa Erkki Lähde
esitteli meille sienijuuria eli mykorritsoja, jotka auttavat puita
ravinnon saannissa ja jatkuvan kasvatuksen puun
poikkileikkausnäytettä. Siinä ydinpuun vuosirenkaat olivat
tiheässä ja puuaines kestävää verrattuna istutuspuiden
höttöpuutavaraan. Erkki kertoi tutkimuksista,joissa oli osoitettu
puiden väliset yhteydet hiili-isotooppien avulla. Isot douglaskuuset
auttoivat vielä lehdettömiä paperikoivun taimia antamalla niille
ravinteita sienirihmastojen kautta. Loppukesällä paperikoivut
maksoivat avun antamalla vastaavasti sienijuuriyhteyksien kautta
vettä ja ravinteita douglaskuusille. Puiden välillä siirtyi myös
tietoa uhkaavista tuholaisista.
 |
| Erkki Lähde esittelemässä jatkuvan kasvatuksen tiheäsyistä ydinpuuta (kuvaaja Hannu Turkki) |
Juuso
kertoi,että jatkuvan kasvatuksen yhteismetsä on kiinnostunut
runsaspuustoisista ja harventamattomista metsistä. Ostettava metsä
käydään itse mittaamassa ja sen odotettavissa olevien
nettotuottojen arvo määritetään 100 vuoden kasvuajalta
käyttäen 4 % korko-odotusta. Kukin osakas ostaa omiin nimiinsä
osia,jotka liitetään myöhemmin yhteismetsään. Yhteismetsä Tuohi
on saanut hankittua omistukseensa metsiä, vaikka tarjoushinta ei ole
ollut se korkein, koska myyjä on arvostanut avohakkaamattomuutta.
Juuso Joonaan ja Erkki
Lähteen ajatuksissa oli kirkkaana se tuottavatko suunnitteilla
olevat toimenpiteet taloudellista tuottoa vai ovatko ne vain aiemmin
tehtyjen virheiden korjaamista. Niinpä raivaussahaa näissä
fundeerauksissa voitiin kutsua ”pirun keksimäksi helvetin
koneeksi”.
Retken päätteeksi Monnon
Kari esitteli kehittämäänsä heinäystyökalua,jolla saadaan jo
kuolleet heinät kätevästi siirrettyä pois taimien päältä. Kuvan työkalusta löydät Metsäkynä-sivuiltamme.
Isot kiitokset Juusolle ja
Erkille, kun saimme kuulla ja omin silmin nähdä uraauurtavia
peltojen maanparannustoimenpiteitä ja sadontuoton nostamiskeinoja,
jatkuvaan kasvatukseen siirtymisen toteuttamista sekä nauttia
kokemustiedosta ja retkieväistä. Avoimin mielin ja
kyseenalaistamalla sekä kokeiluja tekemällä oppii ymmärtämään
mikä on hyväksi metsän kasvulle ja luonnon monimuotoisuudelle.
21.6.2017
Irma Welling
6.6.2017 Metsä-äkeen laatoitus ja Mhyn ojitushankkeeseen tutustuminen Ylämaalla
 |
| Metsä-äkeen puuhamies Hannu Turkki (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
6 SaiMelaista ja kymmenkunta ylämaalaista kokoontui hevosvetoisen metsä-äkeen laatan kiinnitykseen Tielisentien varteen Ylämaalle. Hannu Turkki oli urakoinut metsä-äkeelle kivijalustan ja laatalle syvennyksen kiven kylkeen sekä penkit vieraille.
 |
| Hannu Turkki kiinnittämässä laattaa metsä-äkeen jalustakiveen (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
Laatan kiinnityksen jälkeen Jouko Toivari kertoi kuinka hän oli käyttänyt nuorukaisen tätä äestä isänsä hevosen kanssa. Kumiteräsaappaat rikkoutuivat terävistä männynoksista,joita äes keräsi kasalle ja mankeloi alleen. Jo iltapäivällä varpaista alkoi vuotaa vertaa. Paidan hihasta piti repiä rättejä varpaiden suojaksi. Seuraavana päivänä työt jatkuivat töppöset ja villasukat jaloissa. Parhaita olivat tuplapohjilla varustetut töppöset. Metsä-äkeen tekemiin aukkoihin nuoret koululaiset laittoivat hyppysillään sitten männyn siemeniä. Myöhemmin Koskenkorva-pullon korkkiin tehtiin reikä ja siemenet ravisteltiin siitä maahan. Jukka Lohko muisteli läheisellä alueella ensimmäisten taimien istutusta. Silloin tehtiin taimelle reikä rautakangella. Siinä menetelmässä oli se varjopuoli,että taimet jäivät kuoppaan,johon helposti kerääntyi vettä.
 |
| Jouko Toivari kertomassa metsä-äkeen käytöstä (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
Hannun ottama kuva metsä-äkeestä on myös Metsälehden lukijoiden kuvastossa. Voit käydä arvioimassa/kannattamassa kuvaa tässä osoitteessa:
Metsä-äkeen laatoituksen
jälkeen Mhyn Teppo Oksanen kertoi läheisestä ojitushankkeesta.
Ojitushanke käynnistyi,kun yksi alueen metsänomistaja suunnitteli
hakkuita suoalueelle,johon oli aikoinaan kaivettu suo-ojat ja hän
otti yhteyttä Metsänhoitoyhdistykseen. Hankkeeseen saatiin mukaan 5
alueen metsänomistajaa ja Mhy toimi hankkeen organisoijana ja
Kemera-avustuksen hakijana. Ojien aukikaivuu toteutetaan kesäkaivuna
ja Kemera avustus kattaa 60 % kustannuksista.
 |
| Teppo Oksanen Mhystä (vasemmalla) kertoi ojitushankkeesta (kuvaaja Hannu Turkki) |
Hannu Turkki oli sahannut
poikkileikkausnäytteen alueelta kaadetusta männystä.
Vuosirenkaiden mukaan puu oli 100 vuotias ja vuonna 1977 tehty ojitus
näkyi nelinkertaisena paksuuskasvuna aikaisempiin vuosiin
verrattuna.
 |
| Ojituksen jälkeen nelinkertaistui männyn vuosikasvu edellisiin vuosiin verrattuna (kuvaaja Hannu Turkki) |
Nuotiolla Hannun
tarjoamien makkaroiden paiston lomassa kuulimme kertomuksia kuinka
tällä alueella, joka on noin 1000 ha ja vesistöjen rajaama, oli
pidetty useiden talojen lampaita kesäisin. Koko kylän kesän
kohokohta oli,kun lampaita tultiin keritsemään pariksi päiväksi.
Lampaita myös katosi ja niitä etsittiin. Laumasta eksyneitä
lampaita saatiin kiinni juoksuttamalla ne väsyksiin. Joskus
sattui,että lammas juosi veteen. Silloin piti piiloutua kaislikkoon
ja matkia lampaiden määintää. Laumaeläimenä lammas palasi
rantaan.
Kuulimme myös tarinoita
ankeriaiden ja taimenien pyydystyksestä läheisistä järvistä ja
joista. Ankeriaasta saadaan maittava ateria,kun sitä ensin keitetään
kattilassa ja vasta sitten paistetaan. Osa ankeriaan rasvasta jää
silloin keitinveteen.
 |
| Illan päätteeksi Pertti Myyrä (oikealla) esitteli valmistamiaan puukkoja (kuvaaja Hannu Turkki) |
Isot kiitokset Hannulle, Tepolle, Joukolle ja tarinoiden kertojille !
9.6.2017
Irma Welling
6.5.2017 Suomen Pakuri Oy:n Valkealan pakuriviljelmään tutustumassa
 |
| Suomen Pakuri Oy:stä Janne Mankin (oikealla) ja Mikko Rämön kanssa pakurikoeviljelmään tutustumassa (kuvaaja: Hannu Turkki) |
4
metsänomistajaa matkasi Kouvolan Valkealaan Suomen Pakuri Oy:n
koeviljelmälle tutustumaan siihen, miten pakuriviljelyllä saadaan
lisätuottoa esimerkiksi harvennuskoivikoista, pellonreunakoivuista
ja rääseiköistä. Pakurikääpä on lahottajasienen aiheuttama
mustanpuhuva epämuodostuma eli pakuri koivun kyljessä. Pakurilla on
hyvät markkinat Venäjällä ja Aasiassa sen terveydellisten
vaikutusten ansiosta (mm. hillitsee tulehduksia, parantaa
vastustuskykyä, aktivoi aineenvaihduntaa). Luonnonvarakeskuksen
(aiemmin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen) ja Itä-Suomen
yliopiston RahaRääseikkö-hankkeessa on kehitetty menetelmä
pakurin viljelyyn. Hankkeessa kehitettiin ymppi eli
sieni-istukastappi,johon on istutettu sieniviljelmäkantaa,joka on
eristetty pakurikääpätartunnan saaneesta koivusta. Erilaisia
kantoja on käytössä 30 ja niistä on tehty dna-testit lajin
varmistamiseksi. Valkealan koeviljelmällä pari vuotta sitten
pakurilla ympätyissä koivuissa näkyi jo pakurikasvaimia.
Ensimmäiset sadot voi korjata 5-6 vuoden kuluttua ymppäyksestä.
Korjuun jälkeen tilalle kasvaa uusi pakuri 2-3 vuodessa. Yhteen
koivunrunkoon istutetaan 4-5 ymppiä niin,että ymppien välimatka
on metri. Yksi ymppi tuottaa pakuria noin yhden kilogramman. Yhdestä
pakurikilogrammasta maksetaan 30-50 €. Metsänomistaja voi itse
hoitaa ymppäyksen ja pakurien keruun sekä käsittelyn
(kuivaus+paloittelu) Toinen vaihtoehto on antaa Suomen Pakuri Oy:n
hoitaa ymppäys, keruu ja käsittely ”avaimet
käteen”-periaatteella. Suomen Pakuri ostaa halutessasi kaiken
tuottamasi pakurin. Pakurin lahottamat puut tulee kaataa ja korjata
esimerkiksi polttopuiksi tai myydä energiapuiksi pakurin tahattoman
leviämisen välttämiseksi. Leviäminen tapahtuu vain,jos kuolleesta
isäntäpuusta leviävät itiöt löytävät haavapintaisen koivun.
Suomen Pakurilla on jo kesällä 2016 toteutettuna metsänomistajien
kanssa 94 kappaletta 200-10 000 ympin pakuriviljelmää.
Kapasiteettia on nelinkertaistettu nyt ja jo tulevana kesäkuuna voit
saada pakuriviljelmän perustettua omaan koivikkoosi.
 |
| Janne näyttää ympin paikan ja sen alapuolelle on alkanut jo kehittyä pakuri (kuvaaja: Hannu Turkki) |
Nyt harvennus-, rääseikkö- ja pellonreunuskoivikoita tarkastelemaan-pakuriviljeljelmillä saat parempaa tuottoa niiden koivuille ! Etämetsänomistajien Liiton jäsenille on tarjolla edullisia sopimuksia Suomen Pakurin kanssa.
Vaikka
sienten/kääpien keruu kuuluu jokamiehenoikeuksiin, pakurin keruuta
ei tähän lueta,koska pakuria ei saa kerättyä puuta
vahingoittamatta.
Suomen Pakuri Oy:n yhteyshenkilö: hallituksen puheenjohtaja Janne Mankki, 0400 922 520, janne.mankki@suomenpakuri.fi.
 |
| Janne esittelee pakuriteetä,jota saimme nauttia ja joka tulee markkinoille jo ensi kesänä (kuvaaja: Hannu Turkki) |
 |
| Kotimatkalla pysähdyimme Valkealan Sisätorille,jossa ihastuimme aitoon tiehöylään (kuvaaja: Hannu Turkki) |
7.5.2017
Irma Welling
20.4.2017 Kontorta- ja Lauri Nevalaisen Puralan männiköihin tutustumassa
 |
| Metsänomistajia kontortapöllipinoa tutkailemassa (kuvaaja: Hannu Turkki) |
 |
| Runsasoksainen ja tummarunkoinen kontorta (kuvaaja: Hannu Turkki) |
9
metsänomistajaa suunnisti Syvämaisentien varteen tutustumaan
kontortamännikköön. Kontortamännikön oli perustanut Enso
Gutzeit,jolle jäsenemme Nevalaisen Laurin tädit olivat myyneet 86
hehtaarin alueen vuonna 1968. Kontortamänty on nopeakasvuinen ja
runsasoksainen sekä tummarunkoisempi kuin normaalimänty ja sitä
kasvatetaan sellun raaka-aineeksi. Tornatorin nykyään omistamalla
alueella oli avohakkuita tehty nyt talvella ja osa kontortamänniköstä
oli jätetty vielä kasvamaan. Lanssissa suurimmat kontortamännyt
olivat halkaisijaltaan lähes 40 cm ja vuosirenkaita oli
laskettavissa 40. Jäämme odottamaan mitä hakatulle alueelle
tullaan istuttamaan, kontortaa vai normaalimäntyä !
Toinen
kohteemme oli Puralassa sijaitseva Lauri Nevalaisen 19,5 hehtaarin
mäntymetsä,jonka Lauri sai hoitoonsa 15 vuotiaana isän kuoltua.
Laurin isä oli ostanut 37 hehtaarin alueen vuonna 1962,kun sen
silloinen omistaja oli tehnyt alueella laittomia hakkuita ja alue oli
pantu hakkuukieltoon. Laittomien hakkuiden jäljiltä alueella kasvoi
19,5 hehtaarin kokoinen alikasvoskuusikko. Kuusikko hakattiin vuonna
1964 ja juontotraktorilla tehtyihin laikkuihin kylvettiin männyn
siementä. Kylvö lähti hyvään kasvuun,kun oli kostean kevät. Piirimetsälautakunnan vaatimasta vakuudesta uuden kasvun aikaansaamiseksi Piirimetsälautakunnan vaatimasta
vakuudesta uuden kasvun aikaansaamiseksi tuli käytettyä vain
puolet tällä tavalla uudistettaessa. 1970-luvun
alussa alueen valtasi koivupusikko,joka ruiskutettiin syksyllä
vesakontuhoaineella selkäreppuruiskulla. Hommaan tarvittiin 200 l
vettä,jota Lauri oli itse kantamassa ruikuttajalle. Ruiskutus
onnistui hyvin ja koivikko hävisi ja taimet eivät vahingoittuneet.
Ruiskutuksen jälkeen hirvetkin karttoivat aluetta ja taimet
säästyivät latvavaurioilta. Männyn
kylvön jälkeen ryppäässä kasvaneet taimet harvennettiin
raivaussahalla. Vuosina
1991-1992 tehtiin ensiharvennus metsurityönä ja saanto oli 40
m3/ha. Toinen harvennus tehtiin 2-4 vuotta sitten ja saanto oli jo 80
m3/ha. Männikkö on nyt upeassa kunnossa ja odottaa päätehakkuuta
15-20 vuoden päästä.
 |
| Lauri Nevalainen (3.vasemmalta) kertomassa männikön tarinaa (kuvaaja: Hannu Turkki) |
Matkan
varrella näimme myös nuoren mäntytaimikon, joka oli ympäröity
keltaisella hirvinauhalla, Lauri Nevalaisen kokemuksen mukaan sillä
voidaan suojata hehtaarin parin mäntytaimokoita hirviltä varsin
hyvällä menestyksellä. Tuota nauhaa saa metsästysseuroilta/riistanhoitoyhdistyksiltä
ilmaiseksi.
 |
| Keltainen hirviaita suojaa männyntaimia hirviltä (kuvaaja: Hannu Turkki) |
Irma Welling
21.4.2017
4.4.2017 Tehdasvierailu Stora Ensolle Honkalahteen
 |
| Stora Enson Jari Vainikka vasemmalla ja metsänomistajia kokoontuneena Honkalahden konttorin edessä (kuvaaja: Hannu Turkki) |
20
metsänomistajaa matkasi Joutsenoon Stora Enson Honkalahden sahalle
ja komponenttitehtaalle. Saha
täytti 100 vuotta vuonna 2006. Sahan omisti aluksi Honkalahti
Puutavara Oy ja sen jälkeen 80 vuoden ajan Oy Hackman Ab ja vuonna
1991 saha siirtyi Enso-Gutzeit Oy:lle. 100-vuotishistoriikin mukaan
Hackman Honkalahti oli Joutsenon täyspuinen sydän,joka työllisti
parhaimmillaan yli 1 000 ihmistä. Tänä päivänä saha työllistää
130 työntekijää. Automaattisen mittauksen ja ohjauksen avulla
työtehtävät sahalinjoilla ovat muuttuneet ja historiikissa
sanottiinkin, että sahalla yksinkertaiset miehet eivät tee
yksinkertaisia tehtäviä. Linjan nopeuskin on lähes
kaksinkertaistunut alun 100 metristä minuutissa.
Ennen
saha- ja komponenttilinjojen kierroksia saimme turvallisuusohjeet ja
-varusteet.
 |
| Stora Enson Markus Ylönen vasemmalla ja metsänomistajat turvallisuusvarusteissa valmiina kierrokselle (kuvaaja: Hannu Turkki) |
Sahan
tuotantopäällikkö Markus Ylönen kertoi sahan tuotannon olevan n.
310 000 m3. Raaka-aineena käytetään yksinomaan mäntyä, joka
tulee 98 %:sti lähimetsistä 140 km säteellä. Tukkeja tarvitaan
vuositasolla n. 600 000 m3. Mäntytukilla käytetyt pituusmitat ovat
välillä 4,3-5.5 metriä ja läpimitat 15-45 senttimetriä. Tukkeja
sahalle tulee n. 3000 m3 päivässä ja tukkilajittelussa ne kuvataan
röntgenillä ja lajitellaan laatuluokkiin. Sahaamossa näimme pää-
ja pienpuulinjat toiminnassa. Päälinjalla pääkoneina olivat
vannesahat ja pelkkahakkurit. Pienpuulinjalla pääkoneina olivat
pelkkahakkurit ja pyörösaha. Sahaamosta menimme
dimensiolajitteluun ja rimoittamoon.
Rimoittamosta
kuormat viedään kuivaamoon. Suuntana on 18 % laivakuivaa tavaraa
kuivempi, 8-12 % tavara. Sahatavaran vientikohteita ovat
Pohjois-Afrikan maat ja Japani.
Sahan
tuotannosta 55 000 m3 menee komponenttitehtaalle, joka tuottaa
niistä 28 000 m3 oksatonta sormijatkettua tavaraa varsinkin
ikkunatehtaille. Komponenttitehdasta meille esitteli Jani Kokkonen.
Karkeasti voidaan sanoa,että yhden sahatavarakuution tuottamiseen
tarvitaan 2 m3 tukkia ja yhden oksattoman sormijatketun kuution
tuottamiseen tarvitaan 4 m3 tukkia. Tukin pituudesta n. 60 % on
oksatonta ja oksien osuus on n. 40 %. Saimme myös ihastella
uutuustuotetta, Effex-oksatonta paneelia.
 |
| Sormijatkosten tekemistä komponenttitehtaalla (kuvaaja: Hannu Turkki) |
Kahvittelun
jälkeen Stora Enso Metsän ostopäällikkö Jari Vainikka kertoi
Stora Enson maailmanlaajuisesta toiminnasta ja puuraaka-aineen
hankinnasta. Metsäpuolella on 540 työntekijää ja 160 yrittäjää
alihankkijoina ja heillä 990 erlaista korjuukonetta. Myös
metsänhoitopalveluiden osuus on kasvamassa. Puuraaka-aineesta 40 %
hankitaan yksityisiltä metsänomistajilta. Kuulimme,että yhdestä
50 m3 tukkikuormasta saadaan 2,1 miljoonaa kahvikuppia tai 1,2
miljoonaa kopiopaperia tai 80 kWh hakkuutähdettä, jolla
omakotitaloa voidaan lämmittää 3 vuotta tai 150 m2
CLT-liimapalkkiseinää. Kuulimme myös,että SE Metsä kerää
palautetta puukaupan eri vaiheiden jälkeen toiminnan kehittämiseksi. Mukan olleet metsänomistajat saivat edullisen taimikonhoitotalkoiden tarjouksen.
Keskusteluissa
selvisi,että uutta tienvarsihinnoittelua sovelletaan
harvennushakkuille. Siinä metsänomistajalle puusta maksettava hinta
tarkentuu vasta korjuun jälkeen, kun sovitusta tienvarsihinnasta
vähennetään korjuun kustannukset. Harvennushakkuiden
korjuukustannukset vaihtelevat voimakkaasti puun järeyden ja
metsäkuljetusmatkan mukaan. Jari Vainikan mukaan uusi
hinnoittelumenetelmä palkitsee aktiivisia ja hyvin metsäänsä
hoitaneita metsänomistajia. Keskustelua käytiin
siitä kannattaako mäntyjen pystykarsinta. Tapio Suomalaiselle on
kertynyt kokemusta siitä,että tuoreena karsitun männyn oksan
kohdalle on jäänyt reikä. Tapio kyseli näkyykö ilmiö sahalla.
Sahaihmiset eivät olleet havainneet ilmiötä. Männyn
pystykarsinta on vähentynyt sen työläyden vuoksi. Männyn
oksaisuutta voidaan vähentää tiheällä istutuksella ja
valitsemalla kasvupaikaksi riittävän kuiva kangas. Toisena
kysymyksenä tuli esiin koivujen jättäminen istutettuun kuusikkoon
taimikonhoidon yhteydessä. Lauri Nevalaisen ohjeen mukaan koivu
kannattaa jättää vain aukkokohtaan,jos kuusen tainta ei ole 3
metriä lähempänä eikä reikäperkausta kannata suosia.
5.4.2017 Irma Welling
25.3.2017 Laavun tekemistä oppimassa Ylämaalla
6 Saimaan Metsänomistajaa ja lähes 30
ylämaalaista kokoontui laavua tekemään Ylämaalle Leinontien
varteen Pekka Peräkylän maille. Veistopaikan nimi oli Korttikangas
johtuen siitä,että 1950-1960 luvuilla siellä oli pelattu korttia
yötä päivää perjantai-illasta maanantaiaamuun. Korttirinkejä
oli kolmekin,joten pelaajia saattoi olla parikymmentä.
Korttipelissä vaihtoivat omistajaa härät, vasikat ja lampaatkin.
Öiseen aikaan valoa tuotettiin polkupyörän dynamolla.
Peräkylän Pekka oli urakoinut
kuusihirret paikalle Goes-625 nelivetomönkijällä,jossa oli
tukkikärry, vaijerinostin ja sähkövinssi. Laavun hirsikehikon
pohjavarvi oli halkaistu sirkkelisahalla jo aikaisemmin ja aseteltu
paikoilleen. Tukkien kuorimista harjoiteltiin K-Maatalouden
lahjoittamalla vuoluraudalla ja vanhalla Kari Monnon
perinnetyökalulla.
 |
| Pekka Peräkylä ja mönkijä (kuvaaja: Hannu Turkki) |
 |
Outisen Erkin vuolutyönäyte (kuvaaja: Hannu Turkki)
|
Ennen tositoimiin ryhtymistä juotiin Mhyn tarjoamat ja Petri Nurmelan keittämät nokipannukahvit sekä paistettiin Pekka Peräkylän tarjoamat makkarat ja syötiin Saimaan Metsänomistajien tarjoamia voileipiä. Kahvittelun lomassa pidettiin arpajaiset. K-Maatalouden lahjoittaman vuoluraudan voitti hirsiveistäjämestari Raimo Ihaksi. Säkkijärvi-lehden lahjoittaman neulehuivin voitti Matti Häkämies. Mhyn lahjoittaman huomioliivin voitti Seppo Tilli. Samalla luovutettiin hevosvetoisen metsä-äkeen laatta Hannu Turkille kiinnitettäväksi kohteeseen.
 |
| Pekan tarjoamat makkarat maistuivat (kuvaaja: Hannu Turkki) |
 |
| Pj Irma Welling ojentaa metsä-äkeen laatan Hannu Turkille (kuvaaja: Kari Monto) |
 |
| Hirsiveistäjämestari Raimo Ihaksi vastaanotti K-Maatalouden lahjoittaman vuoluraudan. Mhyn Petri Nurmela kuvassa toinen oikealta. (kuva: Hannu Turkki) |
 |
| Matti Häkämies vastaanotti Säkkijärvi-lehden arpajaispalkinnon ja takana Mhyn huomioliivin voittanut Seppo Tilli (kuvaaja: Hannu Turkki) |
 |
| Outisen Erkin kosmoskynä kätevästi kelautuvan narun päässä (kuvaaja: Hannu Turkki) |
Hirsikehikon teossa työjärjestys on tärkeää. Vuollut hirret aseteltiin päällekkäin tyvi- ja latvapäitä vuorotellen. Hirren kaareva osa aseteltiin ylöspäin. Salvoksen kohdat sahattiin karkeasti hirren pöyrimisen estämiseksi. Hirren keskilinja merkattiin kosmoskynällä hirteen ja samoin salvoksen kohta suunnilleen. Outisen Erkki kertoi käyttävänsä harppia salvoksen kohdan merkkaamiseen. Salvoksen karkea sahaus tehtiin moottorisahalla. Käytössä oli käteviä Husqvarna 82 ja Stihl 192 sahoja. Vaativa työvaihe oli varauksen teko, jonka vain mestari Raimo suoritti. Varaus merkittiin varausraudalla,jossa oli kaksi terävää kärkeä. Varausradalla vedettiin viirut ylä- ja alapuoliseen hirteen. Outisen Erkki kertoi käyttävänsä sopivan levyistä talttaa viirujen tekemiseen. Kosmoskynällä merkattuja viiruja myöten sitten uusi hirsi veistettiin sopivaksi alahirren päälle. Samalla tavalla vedettiin varalla viiru uuden hirren nurkkaliitoksen lopullista veistämistä varten. Lopulliseen muotoiluun käytettiin moottorisahan lisäksi veistokirvestä ja kaarevaa talttaa. Sitten hirren alapintaan veistettiin varaus/uurre,jonka tarkoituksena oli sovittaa päällekkäiset hirret tiiviisti toisiinsa. Saarisen Jari sahasi moottorisahalla varauksen taidokkaasti kolmella vedolla pukin päällä.
 |
| Saarisen Jari varauksen teossa (kuvaaja: Hannu Turkki) |
Joku kertoi käyttävänsä hollihakoja hirsien pyörimisen estämiseen ja poskeamista poistamaan hirren ulkonevaa pyöreyttä. Havaitsimme,että kosmoskynä piirtää hyvin kosteaankin puuhun, vaan niitä on vaikea löytää enää. Niitä on nyt tilattu neton kautta suoraan J&C Hardtmuthin tehtaalta Tšekistä. Saapa nähdä saadaanko niitä jakeluun ! Oli mielenkiintoista kuulla erilaisista työtavoista ja nähdä perinnetyökaluja,joita on jo vaikea löytää paikallisten kauppojen hyllyiltä. Uittokalustolta (https://www.uittokalusto.fi/metsatarvikkeet/puuntyosto/hirsityokalut.html) löytyy hollihakoja, talttakirveitä, hirsivaraa, tilkerautaa, kyniä tarkkuusvaraan yms.
Hirsiveistämisestä ja salvoksen
tekemisestä löytyy ohjeita ja videoita :
Kaiken kaikkiaan päivä oli todella
antoisa ja oli ilo seurata mestareiden ja ”oppilaiden” sujuvaa
yhteistyötä. Ylämaalla on hyvä meininki,kun koko kyläyhteisö
saapui paikalle vaihtamaan kokemuksia ja katselemaan työn
edistymistä. Kaiken lisäksi Turkin Hannu oli valmistanut
jokaiselle linnupöntön kotiin vietäväski ja tuonut paikan päälle
modernin version paanukattorakennelmasta.
Saimaan Metsänomistajat kiittävät
puuhamiehiä: Pekkaa, Raimoa, Hannua, Petriä ja Jaria.
Irma Welling
27.3.2017
Irma Welling
27.3.2017
6.3.2017 Osuuspankissa katkontaa oppimassa ja pitämässä vuosikokousta
 |
| Näkymä Osuupankin yläkerroksesta (kuvaaja: Kimmo Kylämies) |
17 yhdistyksen jäsentä kokoontui
Etelä-Karjalan Osuuspankin City-korttelin uusiin tiloihin kuulemaan
Etelä-Karjalan Opn ja Metsänhoitoyhdistyksen metsäpalveluista
sekä pitämään vuosikokousta.
Kahvittelun
lomassa jäsenemme Kimmo Kylämies Taipalsaarelta kertoi Biowin
Saimaa Oy:n, joka tuotti metsähakelämpöä Taipalsaaren kunnalle,
toiminnasta. Laitos toimi vuodesta 2010 asti yksityisten omistuksessa
ja myytiin nyt Taipalsaaren Lämmölle,jolla oli Taipalsaaren kylällä
ennen hakelämpölaitosta lämmön
tuottajana kunnan öljylämpölaitos. Biowin Saimaan
laitoksen vuosittainen energian tuotanto on ollut n. 3000 MWh ja
siihen on käytetty haketta n. 3000 m3. Tuohon
aiempaan tapaan verrattuna säästöä tuli noin 100 000 €
vuosittain kunnalle. Hakelämpölaitos toimi kaikki 7 vuotta ennen
myyntiä teknisesti hienosti eikä seisokkipäiviä ollut 7 vuodessa
kuin 2 (huoltoseisokit). Myös laitoksen talous tyydytti omistajia.
Opn asiakkuusjohtaja Arto Teittinen
kertoi mm. OP-metsärahasta,jonka avulla puukaupparahat saa
käyttöönsä nopeasti hakkuun ajankohdasta riippumatta. Kuulimme
myös Opn Metsä -palvelusta, jolla voidaan arvioida
metsävarallisuuden arvo, ennustaa sen arvon muutoksia ja
hakkuutuloja. Palvelu on maksuton ja avoin kaikille ja se löytyy
netistä osoitteesta op-metsa.fi. Lisäksi kuulimme metsään
liittyvistä 9 riskistä, joiden vuoksi metsä kannattaa vakuuttaa.
Harvemmin esiin nostettuina riskeinä mainittiin varkaudet (esim.
taimi- ja puutavaravarkaudet) ja metsäkanalintujen aiheuttamat
taimikkovahingot.
Etelä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksen
johtaja Markku Vaario aloitti kertomalla Mhyn jäseneduista. Mhyn
jäsenet ovat mukana PEFC-ryhmämetsäsertifioinnissa ilman erillistä
maksu. Esille nousi myös Metsäselain-sovellus,jonka avulla jäsenet
voivat selata mobiililaitteella metsäsuunnitelmaa ja etsiä mm.
metsätilan rajoja. Metsänhoitoyhdistykset huolehtivat
metsänomistajien edunvalvonnasta kannolta Brysseliin MTKn
metsälinjan kautta.
Puukaupan hintavertailut ovat
osoittaneett,että paras puukaupan ajankohta on ollut touko-kesäkuun
vaihde. Markku Vaarion pääaiheena oli katkonnan vaikutus
tukkisaantoon/metsätiliin ja katkonnan seurantamahdollisuudet.
Keskeisiä kysymyksiä ovat, miten metsänomistaja voi tarkistaa,että
katkonta tapahtuu tehdyn puukaupan sopimusten mukaan eikä sahan
sahatavarakaupasta puuttuvan erän mittojen mukaan eli onko
katkottu kaikkia sovittuja pituuksia ja onko sovittuja
minimilatvaläimittoja käytetty. Katkonnan arvioinnissa katsotaan
ensin leimikon järeyttä ja sen jälkeen tukkisaantoa. Esim. Mhyn
vertailuissa 600 l mäntytukeilla tukkisaanto oli huonoimmillaan 64 %
ja parhaimmillaan 74 %. Yksittäiselle metsänomistajille katkonnan
arviointi on hankalaa,mutta Mhy käyttää katkonnan arvioinnissa
aiemmista toteutuneista puukaupoista kerättyjä tilastoja,joissa
eri järeyden omaaville leimikoille on koottu eri ostajien
tukkisaannon prosenttiosuuksia. Kuulimme myös moton
pölkkytaulukoista,joihin kootaan eri puutavaralajien pölkkyjen
lukumäärät pituuksittain ja läpimitoittain. Metsänomistajan on
hyvä tietää,että hän voi pyytää tiedot moton
kontrollimittauksista ja tarvittaessa pyytää tarkistusmittauksen.
Metsänomistajan on myös hyvä tietää,että allekirjoittamalla
mittaustodistuksen, hän hyväksyy korjuujäljen ja kuutiot.
Metsänomistaja voi itsekin laskea mittaustodistuksesta
tukkiprosentin.
Esitysten jälkeen pidettiin ripeä
vuosikokous. Johtokunnan erovuoroiset paikalla olleet jäsenet
sihteeri Anne Veijovuori ja Pertti Myyrä kiiteltiin ja kukitettiin.
Tiedotusvastaava Ilkka Snellman oli kukitettu ja kiitelty jo aiemmin
päivällä. Johtokuntaan valittiin kolme uutta jäsentä: Seija
Leinonen, Sinikka Niemi ja Esko Tikanmäki. Johtokunnassa jatkavat
Annukka Kimmo, Kari Monta ja Erkki Outinen. Vuoden 2017
puheenjohtajaksi valittiin Irma Welling.
3.12.2016 Kuusi- ja 10-vuotisjuhlat
 |
| Juhlavieraita (kuvaaja Ilkka Snellman) |
Etelä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Markku Vaario kertoi puheenvuorossaan,kuinka Kaakkois-Suomessa metsien hyödyntäminen on jo nyt täyskäytössä ja kantohinnat maan korkeimmat. Kuulimme myös,että Mhy järjestää tammikuussa alueellamme sukupolvenvaihdoksesta ja metsätalousverotuksen muutoksista tietoiltoja. Kuulimme myös,että yhdistyksen puheenjohtaja Irma Welling tuli valituksi uuteen Mhyn valtuustoon kaudelle 2017-2018. Irma kiitti yhdistyksen jäsenistöä saamistaan äänistä ja kannustuksesta.
 |
| Markku Vaario, Rauno Numminen ja Heikki Kärki (kuvaaja Ilkka Snellman) |
 |
| Raija K, Annukka, Rauno Numminen, Heikki Kärki ja Irma (kuvaaja Ilkka Snellman) |
 |
| Pekka, Pirkko ja Marjut (kuvaaja Ilkka Snellman) |
 |
| Raija T ja Pertti K (kuvaaja Ilkka Snellman) |
Etämetsänomistajien Liiton pitkäaikainen puheenjohtaja Rauno Numminen kertoi,että pisimpään toiminut jäsenyhdistys Pääkaupunkiseudun Metsänomistajat on toiminut lähes 35 vuotta ja Satakunnan Metsänomistajat yli 20 vuotta. Rauno kiertää parasta aikaa Suomea ristiin rastiin uusien jäsenyhdistysten perustamiseksi.
Illan laulutähtenä oli lukiolainen Anni Vesterinen,joka lauloi laulut ”Valkea Joulu/White Christmas”, ”Ihmisten edessä”, ”Elämän nälkä”, ”Valot pimeyksien reunalla” ja ” Sinun vuorosi loistaa”. Yhdistystoiminnankin voi nähdä mahdollisuutena antaa valomme loistaa!
 |
| Anni laulamassa Tonyn säestyksellä (kuvaaja Ilkka Snellman) |
Yhteistoimintaa toteutimme pöytäkunnittaisilla tehtävillä. Tapion ryhmän tehtävänä oli tunnistaa uusi lehtipuiden tuholainen,josta oli Eviran näytteet. Ryhmä tunnisti ne lehtipuiden tuholaisiksi,mutta ei muistanut nimeä. Kyseessä oli aasianrunkojäärä. Marjutin ryhmän tehtävänä oli luoda tarina,miten nuo tuholaiset ovat matkanneet Kiinasta Vantaalle. No, sehän kävi niin,että bisnesmies Pekka tilasi Kiinasta tenniskenkiä,jotka lastattiin lehtipuista tehdyille kuormauslavoille,jotka oli unohdettu kuumakäsitellä ja ötökät rantautuivat Sompasaaren tai Vuosaaren satamaan. Sieltä niiden matka jatkui läheiseen koivikkoon tunnetuin seurauksia. Pertti K oli aivan oikeassa,että toukat ne tekevät niitä käytäviä puun runkoon ja toukasta rungon sisällä kuoriutuva aikuinen jäärä tekee vain itselleen rungosta ulostuloreiän. Aikuinen jäärä syö sitten kaarnaa ja lehtipuiden lehtiä. Karin ryhmän tehtävänä oli löytää painemittarin näköiselle Silva-mittarille käyttöä metsätaloudessa. Käyttökohteiksi kirkastuivat puun kuljetusmatkojen mittaaminen ja muukin etäisyysmittaus. Oikealta nimeltään vempain on karttamittari,jossa on viisi eri mittakaavaa matkan mittaamiseen kartalta. Markun ryhmä äänesti raivaussahalle soveltuvasta varastointiasennosta ja kaikki vaihtoehdot saivat ääniä. Suositusasennoksi nimettiin kuitenkin terä alaspäin asento,koska siinä terävaihde ei pääse niin helposti kuivumaan. Tavoitteeksi esitettiin kuitenkin,että saha pitää pitää koko ajan liikkeessä ! Ilkan ryhmä arvuutteli valokuvissa esiintyneen Pertti Myyrän moottorisahan painoksi 11 kg ja vuosimalliksi 1967-1969. Saha osoittautui amerikkalaiseksi ”Indian”-sahaksi, joka painoikin 16,5 kg ja oli vuosimallia 1958-61. Raija K:n ryhmä arvuutteli mustan loodan käyttötarkoitusta. Ensi näkemältä loodaa arveltiin vauvan kuljetuskaukaloksi,mutta kun muistivat nähneensä Turkin Hannun moottorisahan kuljetuslaatikon,päätyivät,että kaukaloa voisi käyttää moottorisahan kuljetukseen.
 |
| Aasianrunkojäärä (kuvaaja Ilkka Snellman) |
 |
| Tapio esittelemässä ryhmätyön tuloksia (kuvaaja Ilkka Snellman) |
 |
| Seija ja Hannu (kuvaaja Ilkka Snellman) |
 |
| Tytti ,Toivo ja Pekka (kuvaaja Ilkka Snellman) |
 |
Anna-Kaisa ja Lea (kuvaaja Ilkka Snellman) |
 |
| Erkki, Kari, Annukka ja Anni (kuvaaja Ilkka Snellman) |
Juhlat päättyivät ”Oi kuusipuu”-yhteislauluun ja ensi vuoden sääennustukseen ”Jos joulu Sunnuntai päiwän päälle lange, niin ei tule Kylmä waan tuulinen ja tuiskunen talwi. Kewät tule lämmin ja Pellawas kaswa hywästi, kesä wari ja kuiwa. Syxyn ja talwen pitä kylmän oleman. Hywää vuoden tuloa taidamme odotta; mutta sinä wuona ei lambat menesty. Hunajata saadan paljon, Yrttejä, Omenoja ja senkaldaisia hedelmiä pitä ylltäkyllin kaswaman. Wanhat kuolevat pois, hedelmälliset waimot menestywät ja Awioskäskyn sääty saapi siunauxen, johonga Jumala armonsa lainatkohon.”
14.11.2016 Pertti Myyrän taidokkaita sorvaustuotteita
Saimaan Metsänomistajien johtokunnan
jäsen Pertti Myyrä lahjoitti puheenjohtaja Irma Wellingille ja
sihteeri Anne Veijovuorelle itse sorvaamansa taidokkaat puukulhot.
Kulhot on valmistettu segmenttisorvaamalla Pertti Myyrän omasta
haavasta, Tapio Suomalaisen mahongista ja Erkki Potinkaran
tervalepästä.
Voit halutessasi tiedustella Pertti
Myyrältä muita segmenttisorvaustuotteita puh. 0400 154 332.
 |
| Pertti Myyrä lahjoitti pj Irma Wellingille ja sihteeri Anne Veijovuorelle segmenttisorvaamalla tekemänsä kulhot (kuvaaja Anne Veijovuori) |
27.9.2016 Puun päivän tapahtuma Lappeenrannan Arboretumissa
25
henkilöä, joista 10 oli Saimaan Metsänomistajat yhdistyksen
jäsentä, osallistui Puun päivän tapahtumaan. Tilaisuus alkoi Miko
Sederholmin trumpettifanfaarilla.
 |
| Miko Sederholm puhaltamassa trumpettifanfaaria (kuvaaja Anne Veijovuori) |
”Puun
päivää on Suomessa vietetty vuodesta 1998 lähtien. Sen
tarkoituksena on kiinnittää huomiota puiden ja metsien
merkitykseen.
Metsistä
ei suotta puhuta vihreänä kultana, onhan metsäsektori Suomen
tärkein vientitoimiala. Etelä-Karjalassa meillä on Suomen suurin
metsäteollisuuskeskittymä, metsien taloudellinen ja työllistävä
merkitys on helppo ymmärtää.
Itä-Suomen
yliopiston professorin Reijo Lappalaisen mukaan puun hyödyntämisessä
eletään nyt samanlaista murrosta kuin öljyssä silloin,kun siitä
keksittiin ryhtyä valmistamaan muoveja ja kumia. Puun kuituja ja
hienokemikaaleja hyödynnetään jo vaate-, lääke-, elintarvike- ja
kemianteollisuudessa. Tunnettuja uutuustuotteita ovat ekologiset
tekstiilikuidut, syöpälääkkeet ja aromiaineet. Myös puupohjaisia
hiilikuituja kehitetään ja niille löytyy käyttökohteita mm.
auto- , lentokone- ja urheiluvälineteollisuudesta.
Puu
käytön soisi lisääntyvän myös rakentamisessa. Tiettävästi
maailman suurin hirsikoulu on valmistunut tänä kesänä
Pudasjärvelle. Siihen käytettyjen hirsien yhteenlaskettu pituus on
yli 30 kilometriä eli Lappeenrannasta Ylämaalle asti. Koulua on
kuvattu tunnelmalliseksi opinahjoksi,jossa on helppo hengittää.
Metsillä
on myös tärkeä ilmasuojelullinen merkitys. Ne sitovat ilmasta
hiilidioksidia ja hidastavat ilmaston lämpenemistä ja
kasvihuoneilmiötä. Puut ja puutuotteet toimivat hiilen varastoina.
Metsät vähentävät myös ravinteiden valumista vesistöihin ja
hidastavat siten vesistöjen rehevöittymistä.
Metsät
ovat myös tärkeitä virkistäytymispaikkoja ja voimanlähteitä.
Aleksis Kivi on kauniisti kirjoittanut ” Metsä avaa mielen
kaikelle ihanuudelle”.
Metsien
suuren merkityksen vuoksi on tärkeätä pitää hyvää huolta
niistä. Varjelkaamme metsien monimuotoisuutta ja luontoarvoja
arkimetsänhoidon käytännöissä jättämällä arvokkaat
elinympäristöt käsittelemättä. Näin turvaamme uhanalaisille
kasveille ja eläimille riittävät elinolosuhteet.
Puun
päivänä meitä kehoitetaan istuttamaan puita. Vanha viisaus sanoo
”Joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan”. Saimaan
Metsänomistajien yhdistys on vaalinut puun päivän viettoa
istuttamalla oman puun Lappeenrannan Arboretumiin vuodesta 2010
lähtien. Ensin istutettiin Pirkkalan koivu (Betula
pendula f. bircalensis),
sitten purppurakoivu
(Betula
pendula ´Purpurea'),
pylväskoivu
(Betula
pubescens f. columnaris)
sekä liuskavisakoivu ´Kaarlo´ (Betula
pendula var Carelica ´Kaarlo´) ja
punakoivu
(Betula
pubescens f. rubra).
Tänä vuonna on vuorossa rauduskoivu
(Betula
pendula).
Puulajin ja istutuspaikan valinnan on tehnyt
kaupungin puutarhuri Hannu
Tolonen. ”
Julistuksen
jälkeen tapahtui istutus Lappeenrannan kaupungin
ympäristösuunnittelijan Anne Veijovuoren ohjeiden saattelemana.
 |
| Saimaan Metsänomistajat ry:n jäsenet rauduskoivun istutuksessa (kuvaaja Anne Veijovuori) |
Istutuksen jälkeen hortonomiopiskelija Mirja Heikkinen kertoi arboretumin puiden rekisteröinnistä. Arboretumissa on yli 1 600 puuta. Rekisteriin on merkitty puun nimen lisäksi sen kunto. Puut on ryhmitelty kuuteen osakokonaisuuteen,joille on annettu kuvaavat nimet. Yhden ryhmän muodostavat ” kevätkukinnan hurmaa” puut ja toisen ”pihlajapotpurit männikössä” puut. Puistoon on myös suunniteltu koululaisreittejä. Kuulimme myös Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuonna 1987 istutetuista kahdesta ITLA-kuusesta, jotka kaupunki oli hankkinut ja kartuttanut niillä Suomen itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahastoa 5 000 markalla/puu.
Kaikki
juhlakuusiperinteen yksilöt ovat Helsingin Kaivopuistossa kasvavan
itsenäisyyden kuusen siemenjälkeläisiä. Tämä itsenäisyyden
kuusi on vuonna 1917 kylvetty puu, joka istutettiin Kaivopuistoon
vuonna 1931. Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuonna 1967
istutettiin 30 000 Kotikuusta, joita löytyy myös Lappeenrannasta.
Ensi vuonna on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi
vuorossa Tulevaisuuden kuusi-kampanja. Metsänhoito- ja 4H-
yhdistykset organisoivat tulevaisuuden juhlakuusien jakelua.
Tulevaisuuden kuusien istuttamisella korostetaan uskoa
tulevaisuuteen, myönteistä yhdessä tekemistä ja
kansainvälisyyttä.
 |
| Mirja Heikkinen (vaaleatakkinen) kertomassa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1987 ITLA-kuusesta (kuvaaja Anne Veijovuori) |
 |
| ITLA-kuusen laatta (kuvaaja Anne Veijovuori)
Irma Welling
29.9.2016
|
17.9.2016 Metsäkeskuksen Luonnon helmaan-koulutus Taipalsaarella
30 osallistujaa,joista kolme oli
Saimaan Metsänomistajat ry:n jäsentä, suuntasi Taipalsaarella
kolmeen kohteeseen Metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntijan Seppo
Ollikaisen ja asiakasneuvojan Tiina Karjalaisen johdolla.
Ensimmäisen Kurenlahden kohteen
teemana oli METSO-suojeluohjelma. METSOssa suojelu perustuu
metsänomistajan vapaaehtoisuuteen. METSO-ohjelmassa suojelu voi
olla pysyvää tai kestää määräajan tai kyseeseen voi tulla
myynti valtiolle. Pysyvässä suojelussa korvaus perustuu puuston
hakkuuarvoon ja se maksetaan suojelun alussa. METSO
suojelukohteeksi anominen tapahtuu ELY-keskuksen kautta. METSOn yksi
tärkeä valintaperuste on lahopuiden määrä, koska arviolta
neljäsosa uhanalaisista lajeista elää lahopuissa.
Kaakkois-Suomessa suojeltavien kohteiden määrä haluttaisiin
kaksinkertaistaa. Suojelusta maksetaan kertakorvaus heti sopimuksen
teon jälkeen. Kurenlahden kohteen pinta ala on noin 6 ha,josta 1 ha
on lehtoaluetta. Kuulimme kuinka haapa on arvokasta ja suositeltavaa
jättöpuuna. Mm. haavan kuori on emäksistä ja tarjoaa
elinympäristön useille, vain haavan rungolla elävälle lajille.
Kohteen arviointitehtävänä oli arvioida Suomen metsien vuotuista
kasvua. Oikea arvio liikkuu 102-103 milj. m3.
 |
| Seppo Ollikainen esittelemässä Kurenlahden METSO-suojelukohdetta (kuvaaja Hannu Turkki) |
Toisen kohteen teemana oli
metsätalouden vesiensuojelu. Kyseessä oli Suolahden 180 ha ojitettu
suo,josta laskee yksi oja Maaveteen. Laskuojaan oli kaivettu
laskeutusaltaita kiintoaineen erottamiseen. Kosteikon
perustamiskustannukset ovat noin 10 000 €/ha. Kohteen
arviointitehtävänä oli arvioida laskeutusallasalueen yhden haavan
korkeutta. Oikeaan osunut arvaus oli 26 m. Suolahden suon metsiin
sopisi puutuhkalannitus (sis. fosforia ja kalia) muutama vuosi
ensimmäisen harvennuksen jälkeen. Tuhkan levityksellä vauhditetaan
kasvua ja samalla edesautetaan kuivatusta.
 |
| Suolahden laskeutusaltaita (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Vasemmalla haapa,jonka pituudeksi arvioitiin 26 m (kuvaaja Irma Welling) |
Kolmannen kohteen, Paakkolan kohteen teemana oli metsätalouden ympäristötuet. Ympäristötukia haetaan Metsäkeskuksen kautta ja niillä tavoitellaan metsän monimuotoisuuden ylläpitämistä. Kohteet ovat pinta-alaltaan 1-2 ha. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat mm. purojen lähiympäristöt. Tuen myöntämisen edellytyksenä on mm. että elinympäristön hakkuuarvon on yli 4 % metsänomistajan samalla tilalla olevan metsän hakkuuarvosta. Ympäristötukikohde jää metsänomistajan omistukseen,mutta kohde jätetään luonnontilaan 10 vuoden määräajaksi. Ympäristötuen minimi on 500 € ja ympäristötukikorvaus on verotettavaa tukea. Paakkolan kohteen erityinen elinympäristönä on puro, ja sen varrelle jätetty suojavyöhyke. Suojavyöhykkeen laajuutta pidettiin riittävänä ja se oli ainakin puun pituuden levyinen. Kohteen arviointitehtävänä oli PEFC-sertifionnin edellyttämien jättöpuiden määrä. Oikea vastaus oli 10 puuta/ha. Lisäksi arvioimme jättöpuiden määrää, puulajin soveltuvuutta ja sijoittelua viereisellä avohakkuualueella. Jättöpuiksi männyn siemenkylvöalueella jätetyt rauduskoivut ihmetyttivät. Toisaalta hyvänä pidettiin sitä,että jättöpuut tukivat puron suojavyöhykkeen jatkumista.
 |
| Jättöpuiden arviointia Paakkolan hakkuuaukolla (kuvaaja Hannu Turkki) |
Kohteisiin tutustumisen jälkeen nautimme pullakahvit Taipalsaaren kunnan kahviossa. Koulutus oli monipuolinen ja mielenkiintoinen ...siitä kiitokset Metsäkeskuksen Tiinalle ja Sepolle !
7.9.2016 Saimaan Metsänomistajat retkellä Ylämaalla
 |
| Retkeläisiä Hannu Turkin kuusitaimikossa (kuvaaja Hannu Turkki) |
20 metsänomistajaa matkasi hyvässä syyssäässä Ylämaan Korupirtin kautta Hannu Turkin metsävaltakuntaan. Ensin saimme ihastella hevosvetoista metsä-äestä,jonka Hannu oli löytänyt hylättynä metsästä 1980 luvulla. Äkeen lavat pyörivät vieläkin ruosteesta huolimatta ja käätöavain kulki mukana kätevästi. Äestä ihaillessamme virisi ehdotus, että ellei Luston metsämuseo ole kiinnostunut äkeestä niin eivätkö Saimaan Metsänomistajat voisi urakoida äkeen kivilohkareen päälle ja varustaa sen nimikyltillä. Niin harvinaisesta vempaimesta on kyse. Hevosen vetourakka sai retkeläiset myös huokailemaan.
 |
| Hevosvetoinen metsä-äes (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
Seuraavaksi tutustuimme 2012 koneella istutettuun kuusikkoon, josta oli kannot poistettu hakkuun yhteydessä 2011. Parhaimmillaan vuosikasvuksi mitattiin yli 80 cm. Siirryttäessä mäntymetsän reunaan kuivalle kankaalle,kuusien pituuskasvu oli pysähtynyt n. 0,5 m korkeudelle.
 |
| Hyvin kasvanut kuusentaimi (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
 |
| Saman taimikon karun kohdan kuusentaimi (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
Istutettuja taimia löysimme 4m ympyrän koealueelta yhteensä 10, mikä vastaa 2 000 tainta/ha. Hannu esitti retkeläisille visaisen kysymyksen ”Kannattaisiko alue raivata nyt vai 2-3 vuoden päästä ?” Arvioimme,että koivut ohittavat kuuset pituuskasvussa tuota pikaa, mutta toisaalta koivuja oli vain harvakseltaan. Päädyimme siihen lopputulemaan,että ei Hannu malta odottaa vuosia vaan jatkaa raivaamista heti retkemme jälkeen. Seuraavaksi arvioimme kuivan kankaan männikköä. Poikkipinta-alaksi saimme relaskooppimittauksella 11-12 m2/ha ja keskipituudeksi 22 m. Läpimitat olivat luokkaa 31-35 cm. Hannu oli varannut yhden jo kuivahtaneen männyt pituuden tarkempaan arviointiin. Arviomme pituudesta vaihtelivat 23,5-24,5 m. Arviotulosten varmentamiseksi puu kaadettiin ja mitattiin. Rungon pituudeksi tuli 24 m. Olimmepa tarkkoja...hyvä me !
 |
| Hannun "kolmiomitta" puun pituuden määrittämiseen (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
 |
| Yhteispelillä se sujui...kaadetun puun pyöritystä, sahurina Hannu Turkki keskellä (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
Vuosirenkaita emme jääneet laskemaan,kun aurinko alkoi jo laskea metsän taakse, mutta arviot liikkuivat väillä 80-100 vuotta.
 |
| Kaadetun puun kanto...ikä 80-100v (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
Panimme myös merkille,että nämä metsät olivat FSC-sertifioinnin piirissä. Saimme ihailla myös Hannun pyörien päälle rakentamaa taukotupaa ja moottorisahan kuljetuslaatikkoa mallia kätevä !
 |
| Hannun tekemä taukotupa varustettuna pyörien aurinkosuojilla ja lapiolla (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Hannun kätevä sahan kuljetuslaatikko (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
Seuraavana kohteena oli metsäautotie ja sen varrella kasvava kuusikko. Metsäautotie on 1 200 m pitkä ja sen kuluiksi muodostui 4 350 € vuonna 2008. Alhaisia kustannuksia selittää osittain se,että soraa otettiin etupäässä tienpohjasta. Kulut jaettiin lopulta 4 osakkaan kesken. Viereisen kuusikon kohdalla Hannu kyseli meiltä,mitä tälle kuusikolle pitäisi tehdä. Tarkkasilmäisimmät meistä osasivat ehdottaa heti,että hakkuuseen nopeasti,koska kuusien kasvu kuivalla kankaalla oli pysähtynyt jo aikoja sitten. Itse ehdotin harvennushakkuita,mutta peruin ne heti,kun kuulin,että kuusikko on jo 80-100 vuotta vanha.
 |
| Retkeläiset metsäautotietä ja vanhaa kuusikkoa tutkailemassa (kuvaaja Hannu Turkki) |
Hannun
metsävaltakunnasta ajoimme Erkki Outisen perheen laavulle Likolammen
rannalle ja Hautasuon reunaan. Erkki oli tehnyt aikaisemmin
ojitetusta suo-osuudestaan vapaaehtoisen luonnonsuojelukohteen
tukkimalla kaivetut ojat. Saimme ihailla auringon laskua ja nauttia
Pirjo Outisen emännöimänä omenapiirakkaa ja kahvia sekä
nuotiomakkaraa.
 |
| Erkki Outinen kertomassa luonnonsuojelukohteestaan (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Retkeläiset Pirjo Outisen herkkuja maistelemassa (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
| Retkeläiset auringon laskua ihailemassa (kuvaaja Hannu Turkki) |
Isot kiitokset Hannulle, Outisille ja kaikille retkeläisille...kyllä metsäily avarsi !
Irma
Welling
10.9.2016
Partanaavaa Pertti Myyrän pihan hopeakuusissa
Naavat ovat hyvin herkkiä ilmansaasteille,varsinkin rikkidioksille. Jos sitä esintyy ilmassa runsaasti, naavat kasvavat vain muutaman millimetrin pituisiksi,mikäli lainkaan pysyvät elossa. Puhtaassa ilmassa ne voivat kasvaa 10 tai 20 senttimetrin pituisiksi. Pertti Myyrän kostean paikan hopeakuusiin naavaa on kasvanut 1990-luvun alkupuolelta saakka.
 |
| Partanaavaa hopeakuusessa (kuvaaja Pertti Myyrä) |
18.8.2016
8.6.2016 Saimaan Metsänomistajat metsäretkellä Lemillä
 |
| Metsäretkeläiset ja Raijan ja Pertin Bella-koira (kuvaaja Anu Rautiainen) |
16 metsäretkeilijää tutustui Raija ja Ossi Tuuliaisen Säätiön Metso-suojelumetsään Lemin Ehättäväntien varrella. Raija ja edesmennyt Ossi Tuuliainen olivat ostaneet 15 hehtaarin metsän 70-luvulla lapsettomalta poikamieheltä. Raija kertoi,että Ossi Tuuliaisen toivomuksena oli ollut säilyttää metsä luonnontilaisena elinympäristönä eläimille ja kasveille sekä sienille. Alueelta korjattiin vain tuulenkaatopuita ja 2000-luvun alussa alueeseen kuuluvalle niitylle istutettiin kuusentaimet. Alue saatiin liitettyä vapaaehtoiseen metsien suojeluohjelmaan METSOon 2000-luvulla. Alueelta löytyy useita METSO-valintakriteerit täyttäviä luontoarvoja: lahopuiden runsaus, lehtomaisuus, kalliojyrkänteet ja louhikot, lähde ja sen lähialueet, lähdepuro, ikikuusia jne. Suojelussa alue rauhoitettiin pysyvästi,mutta omistusoikeus säilytettiin me 16 tsänomistajalla. Alueelta ei saa kerätä edes risuja eikä sytyttää tulia. Marjoja ja sieniä saa poimia ja eläimiä jahdata,mutta eläimiä ei saa ampua alueella.
 |
| Upeita kalliojyrkänteitä (kuvaaja Anne Veijovuori) |
 |
| Raija lähteellä jakamassa lähdevettä (kuvaaja Anne Veijovuori) |
Retkellä oli mukana metsäasiantuntija Anu Rautiainen Metsä Groupista, joka oli käynyt arvioimassa alueen luontoarvot ja tekemässä puustoarvion sekä auttanut METSO-hakemuksen tekemisessä. Anu kertoi METSO-ohjelman valintakriteereistä ja opasti meitä tunnistamaan mm. kilpikaarnaisia mäntyjä, hiirenportaita, kotkansiipiä ja korpi-imarteita. Saimme kuulla,että kilpikaarnaisen männyn ikä on vähintään 120 vuotta ja että jos alueelta löytyy kotkansiipiä, ne nostavat alueen suojeluarvoa merkittävästi ja ovat merkki pohjavesialueen läheisyydestä. Anu kehoitti myös jättämään vanhoja haapoja jättöpuiksi, koska haapa on monimuotoisuuden avainlaji,sillä sen kuori on emäksisempi kuin havupuiden ja sen vuoksi sillä on omanlaisensa pieneliölajikkeisto.
 |
| Anu Rautiainen (violetti takki) kertomassa METSO-suojelukohteesta (kuvaaja Anne Veijovuori) |
 |
| Kaksi tarvittiin ikikuusen ympäryksen (212 cm) mittaamiseen (kuvaaja Anne Veijovuori) |
Metsäretken jälkeen kokoonnuimme Huttulan Marttojen kodalle nauttimaan Riitta Huttusen maukkaita raparperileivonnaisia ja pitkoa sekä raparperijuomaa. Saimme samalla raparperijuoman teko-ohjeen: 5 l vettä, ½ kg raparperiä ja ½ kg sokeria kiehautetaan, valmiiseen keitokseen lisätään kourallinen mustanviinimarjan lehtiä ja seoksen annetaan seistä yön yli. Aamulla seos siivilöidään ja pullotetaan. Makkaranpaistajana toimi Huttusen Matti.
 |
| Retkeläiset nauttimassa Huttulan Marttojen herkkuja (kuvaaja Anne Veijovuori) |
Raija Tuuliainen kertoi,että Raija ja
Ossi Tuuliaisen Säätiön omistuksessa on 70 ha METSO-suojelun
piiriin kuuluva metsää. Säätiö käyttää vuosittain n. 0,5
milj. € eläinten ja luonnon suojeluun. Eläimistä suojelua ovat
saaneet mm. Saimaan norppa, Laatokan norppa, valkoselkätikka ja
maakotka. Muita avustuskohteita ovat olleet luontofilmit ja
dokumenttielokuvat mm. Metsän tarina, Järven tarina. Tänä keväänä
tarjottiin Lemin ja 400:lle Lappeenrannan koululaisille Järven
tarina elokuva.
Australian Melbournesta retkelle
osallistunut Oili kertoi pitkäneulasista havupuista ja
eukalyptusmetsistä,jotka öljyisyytensä vuoksi ovat erittäin
tulipaloherkkiä.
Poislähtiessä Kangaskolkan Pertin
auton lavalta pilkoitti nippu pajun varsista itsetehtyjä
taimikeppejä.
 |
| Pertti Kangaskolkan mainiot taimitikut (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
Sammaleisen vanhan metsän tunnelma,
jylhät kalliorinteet, isot lohkareet ja raikas lähdevesi tekivät
metsäretkeläisiin lähtemättömän vaikutuksen ja ehkäpä kipinän
toteuttaa suojeluhankkeita myös omissa metsissä.
 |
| Sammaleisen metsän lumoa (kuvaaja Anne Veijovuori) |
21.5.2016 Saimaan Metsänomistajat metsäretkellä Imatralla
Useiden viikkojen aurinkoisen jakson
jälkeen sade oli odotettu ja virkisti luontoa sekä erityisesti
istutettuja puun taimia. Kuusi sadetta pelkäämätöntä metsänomistajaa
suuntasi Imatran Lapinkävijöiden Ollin ulkoilumajalle.
Retki aloitettiin vertailemalla samana vuonna istutettuja
männyntaimia siemenistä maastoon kylvettyihin taimiin. Pituusero oli
keskimäärin 2,5 metiä. Siemenistä maastoon kylvettyjen taimien
harvennusnäytös jätettiin väliin sateen vuoksi ja matkaa
jatkettiin tänä keväänä täydennysistutetulle alueelle, joka oli
jäänyt epähuomiossa mätästämättä. Siksi taimitassut oli
laitettu taimien juurelle. Tuuli oli riepotellut taimitassuja ja osa
jouduttiin asettamaan uudelleen pienten taimien juurelle.
Huomasimme,kuinka sateen kastelemat taimitassut hajosivat helposti
palasiksi tässä uudelleen asettamisessa. Matkan varrella ohitimme
savilammikon,jonka ääreltä löysimme karhun jälkiä muistuttavat
jäljet.
 |
| Karhunko jäljet savessa? (kuvaaja Anne Veijovuori) |
Tämän kevään viimeisillä lumilla harvennetussa
kuusikossa arvioimme ja mittailimme puuston tiheyttä...arviomme
mukaan tiheys oli välillä 600-800 puuta/ha. Matkan varrella näimme
naapurin kuusikossa kirjanpainajan tuhoamin kuusia ja liito-oravalle
suojeltuja haapoja. Viimeisenä kohteena oli pellolle istutetut
kuusen taimet, joiden ympärillä heinien torjuntaa oli jouduttu
tekemään jo neljänä vuotena. Vieläkin on odotettavissa
loppukesästä, että horsmat, nokkoset, vuohenputket ja pillikkeet
kasvavat taimia korkeammiksi. Retken päätteeksi paistoimme makkaraa
Ollin majan laavulla ja kertasimme matkalla nähtyä.
 |
| Eila,Raija, Anne, Irma,Hannu ja Esko (kuvaaja Toivo Juntunen) |
Juntusen Toivo taltioi kännykällä reittimme ja kuinka ollakaan
tulimme kävelleeksi Suomen kartan muotoisen reitin.
 |
| Toivo Juntusen kännykällä taltioima reittimme |
20.4.2016 Saimaan Metsänomistajat vierailulla UPM Kaukaalla
 |
| Jouni Kohonen esittelemässä UPM:n toimintaa (kuvaaja Anne Veijovuori) |
25
jäsentämme pääsi tutustumaan UPM:n monipuoliseen toimintaan
esitysten, illallisen ja tehdasaluekierroksen avulla.
Metsäasiakaspäällikkö
Jouni Kohonen kertoi alkajaisiksi kuinka metsänomistajan on
Etelä-Karjalassa hyvä kasvattaa puuta, kun alueella ovat UPM:n
Euroopan suurin mäntysaha, Euroopan suurin vanerin valmistaja
(lähitehtaat Ristiinassa ja Savonlinnassa), sellu- ja paperitehdas
sekä biojalostamo, joka tuottaa dieseliä mäntyöljystä ja
Kaukaan Voima, joka tuottaa höyryä paperitehtaan tarpeisiin ja
energiaa omaan ja Lappeenrannan kaupungin käyttöön.
UPM
on strategisesti viisaasti säilyttänyt omaa metsää 700 000
hehtaaria. Niillä turvataan osin puun saannin tasaisuus ja niistä
saadaan arvokasta kokemustietoa metsänkasvatuksen ja korjuun
kehittämiseen.
Etelä-Karjalan
teillä voi kohdata jo myös suuren kuljetuskapasiteetin HCT (High
Capacity Transport)-rekkoja, jotka ajavat UPM:n Lappeenrannan,
Ristiinan ja Kuusaan tehtaiden kolmiota.
UPM:n
tavoitteena on löytää lisää metsänomistajia FSC-sertifioinnin
piiriin, koska FSC-sertifioidun puun tarve kasvaa. UPM:n omat metsät
ovat FSC-sertifioituja ja UPM takaa FSC-kumppaneilleen hyvän puun
menekin ja parhaat asiakasedut.
Metsäpalvelupäällikkö
Merja
Nieminen kertoi metsäsuunnittelusta ja -arvioinnista.
Metsäsuunnitelman tekeminen alkaa olemassa olevista
metsävaratiedoista (metsien inventointiohjelmat,
laserkelausaineistot, ilmakuva-aineistot) ja jatkuu maastotyönä.
Kuvioinnissa pyritään puustoltaan ja maastoltaan tasalaatuisiin
alueisiin ja tavoitteena on järkevänkokoiset alueet,joihin voidaan
soveltaa samaa metsänhoito- ja hakkuuaikataulua. Metsänomistajien
oma toive on myös, että nykyisistä liian pienistä alle yhden
hehtaarin kuvioista päästäisiin eroon.
UPM
MetsäSopista,joka on metsäpalveluasiakkaiden
verkkopalvelu,löytyvät ajantasaiset metsäsuunnitelmat. Saimme myös
hyvän konkreettisen ohjeen: 17-20 % hakkuutuloista on hyvä
palauttaa hoitotöinä (muokkaus,taimet,istutus,hoitotyöt) metsään.
Herkullisen
illallisen lomassa saimme kuulla Kaukaan kerhon historiasta ja
ihailla pihalla seisovaa Lykken, Onni -patsasta. Sen naishahmo on
kullattu ja ainoa kullattu ulkopatsas Suomessa.
Illallisen
jälkeen Jouni Kohonen valoitti meille puukaupan vaiheita ja
hinnoittelua.
Saimme
kuulla,miten korjuukustannukset vaikuttavat puukaupan hintaan.
Puunkorjuun
yksikkökustannukset ovat suuruusluokaltaan – riippuen tietenkin
poistettavien runkojen koosta:
-n.
8 €/m3 päätehakkuissa
-n.
18 €/m3 ensiharvennuksessa
-n.13
€/m3 muussa harvennuksessa.
Lisäksi
kuitupuun korjuukustannukset ovat 1,5 -kertaiset tukkipuuhun
verrattuna.
Metsäkuljetuksessa
ajomatkan 100 m lisäys kasvattaa puunkorjuukustannuksia noin
0,30 €/m3 päätehakkuissa. Etäisyys metsästä tehtaaseen
vaikuttaa autokuljetuskustannuksiin seuraavasti
-20
km n. 4 €/m3
-80
km n. 7 €/m3
-140
km n. 10 €/m3
Kuulimme,että
optimaalisia mittoja ovat
-sahalla
225 l tukit
-kuusivaneritehtalla
400 l tukit
Koivuvanerin
valmistuksessa halutuimpia ovat 6,7 m pintavirheettömät tukit.
Mäntytukin hinnoitteluun vaikuttavia tekijöitä ovat oksattoman
A-tyven osuus ja runkojen järeys. Oksattomasta männyn
huipputyvitukista maksetaan parhaiten. Kuusitukilla 1 cm lisäys
latvaläpimitassa parantaa jalostusarvoa- vaikutus tukkimotille euron
luokkaa. Ensiharvennuksessa puun koolla on myös merkitystä.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, sitä että rungon koon
kasvaessa10 litraa, korjuukustannukset alenevat yli euron. Sellupuun
jalostusarvo kasvaa myös runkojen järeytyessä, koska puukuidun
pituus kasvaa.
Eli
puukauppatiliä voi lihottaa kasvattamalla oksatonta männyn
tyvitukkia, pitkää pintavirheetöntä koivutukkia ja järeätä
kuusta. Kuusen ensiharvennuksessa tavoitteeksi kannattaa asettaa yli
100 l rungot. Myös FSC-sertifioinnilla voi kasvattaa puukauppatiliä.
Illan
päätteeksi teimme kiertoajelun tehdasalueella...näimme meesauunin
pöyrivän, valtaisat hakekasat, putkien ja kuljettimien paljouden,
yli 100 m korkeat uudet laitokset, sahan puukentän lukuisine
tukkilokeroineen ja historiallisen vanhan paloaseman. Vaikuttavaa !
Lämpimät
kiitokset kaikille mukana olleille isännille; Jouni Kohoselle, Merja
Niemiselle, Pertti Nuortimolle, Olli-Pekka Eskeliselle ja Maria
Klemettilälle.
 |
| Antoisien esitysten lomassa saimme nauttia Kerhon keittiön herkullisen illallisen (kuvaaja Anne Veijovuori) |
5.12.2015 Saimaan Metsänomistajien kuusijuhla
25
Saimaan Metsänomistajaa seuralaisineen kokoontui kuusijuhlaan
Kasinolle. Luvassa oli yhteislaulua,
herkuttelua, Marjut Sassin laulua,
tietokilpailu, arpajaiset ja leikkimielisiä tehtäviä.
 |
| Herkuttelukuvia (kuvaaja Ilkka Snellman) |
Marjut
Sassi lauloi paimenpojan laulun viime vuoden
kuusijuhlassa laadituin metsämiehen/naisen elämään
liittyvin sanoin:
”Jäi
toiset aamulla nukkumaan,
kun
otin vesurin naulastaan
ja
kiiruhdin metsäteille,
mä
katsoin karsinnat, vesaikot,
ja hakkuut,
raivuut ja taimikot.
Niin
paljon työtä on vielä, työtä vielä. ”
Tietokilpailussa
arvuuteltiin kenkärenkiä, Ponssen
äänenvaimenninta, kirjanpainajapyydystä, taimitikkujen kantoputkea
ja tehoheinäintä.
Arpajaispalkintoina
oli Pertti Myyrän taidokkaita sorvaustöitä, UPM:n lakkeja ja
tuubeja, Metsäkeskuksen ”Metsänhoitotöiden omavalvontaoppaita”,
Fazerin herkkumuki, puolukkashampoota ja paljon hyödyllistä
tunnelmointiin ja harrastamiseen.
 |
| Arpajaispalkintopöytä (kuvaaaja Ilkka Snellman) |
 |
| Nella ja Miro toimivat onnettarina (kuvaaja Anne Veijovuori) |
Leikkimielisissä tehtävissä valutettiin koivusta mahlaa, määritettiin relaskoopilla läsnäolijoiden pinta-alaa/hehtaari, kaadettiin moottorisahalla kuusta haluttuun suuntaan, laadittiin saunavastojen teko-ohjetta ja harjoiteltiin raivausvaljaiden pukemista.
 |
| Raija ja Pertti esittelevät mahlan juoksutusta (kuvaaja Ilkka Snellman) |
 |
| Kari ja Eero suorittamassa relaskooppimittausta (kuvaaja Anne Veijovuori) |
 |
| Marjatta, Raija ja Hannu kuusta kaatamassa Boschin sahalla (kuvaaja Anne Veijovuori) |
 | |
Pertti ja Maarit kertomassa vastan teosta (kuvaajsa Anne Veijovuori)
Vastojen tekemiseen liittyviä vaiheita ja ohjeita: -Tehdään juhannuksen jälkeen ennen heinäkuun kymmenettä päivää.
-Tehdään rauduskoivusta, tuoksuksi hieskoivua, yksi tammen oksa pitkän iän
taiaksi.
-Vastan koko: Kun olalta vitmasoo, niin kakkurakoon pitää yltää.
-Sidotaan vitsaksella, ladotessa siivotaan alaosa, ladotaan vuorotellen.
-Sirottellaan merisuolaa laatikkoon kerrosten väliin...suola sitoo kosteuden,
suojataan laatikko valolta.
Tilaisuus päättyi ”Oi kuusipuu”-lauluun ja perinnetietoon tulevasta vuodesta:
”Jos Joulu-Päiwä Perjantain päälle lange. SIlloin on talwi kowa ja wakawa. Kewät hywä, Kesä pyöriwän ilman kansza, kaunis ja hywä. Syxy; Paljon Heiniä, Jywiä ja wijnan, Lambahat tahtowat kuolla, ja Silmä tauti waiwa monda, Sipulin siemenet silloin owat kallit, Omena Puut kandawat paljon Hedelmätä, waikka mato monda pilaa. Lapet ovat paljon kiwulliset.”
|
Puun päivä 27.9.2015
 |
| Jarno Lantta soittamassa fanfaaria |
Puun päivän julistuksen esitti puheenjohtaja Irma Welling. Julistuksen jälkeen jäsenemme Anne Veijovuori, Pertti Myyrä, Tapio Suomalainen ja Hannu Turkki istuttivat punakoivun multiin. Istutuksen jälkeen hortonomiopiskelija Tarja Turtia kertoi puulajipuistosta.
 |
| Tapio Suomalainen, Hannu Turkki ja Pertti Myyrä istutustoimissa (kuvaaja Jari Lantta) |
 |
| Puun päivään osallistujia oli yli 45. Punakoivua kastelemassa Irma Welling |
 |
| Tarja Turtia esittelemässä arboretumia |
Puun
päivän julistus 2015
Puun
päivää vietetään nuoren puun eli Vesan päivänä 27.9. Suomessa
puun päivää on vietetty vuodesta 1998 lähtien.
Puun
päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota puiden ja metsien
merkitykseen. Metsät ovat tärkein luonnonvaramme, vihreää kultaa.
Metsien taloudellisen ja työllistävän merkityksen lisäksi
metsillä on tärkeä ilmasuojelullinen merkitys, ne toimivat
hiilidioksidinieluina ja hiilivarastoina. Puuta hyöynnetään
paperi– ja kartonkiteollisuudessa, energiatuotannossa,
rakentamisessa ja entistä enemmän tektiiliteollisuudessa. Metsät
ovat myös tärkeitä virkistäytymispaikkoja, ne ovat maapallon
keuhkot.
Suomen
metsäteollisuudessa eletään valoisia aikoja. Tiedossa on uusia
selluloosatehtaita, paperikoneiden vaihtoja kartonkikoneiksi ja
Aalto-yliopiston puunalostustekniikan laitoksella kehitetään ekologista tekstiilikuitua (ioncell-F),jota valmistetaan
koivusellusta. Eli joidenkin vuosien päästä voimme pukea päällemme
puupalttoot ! Marimekon tämän kevään muotinäytöksessä
esiteltiin jo Allu-mekko, joka oli valmistettu koivun
selluloosakuidusta.
Puu
on materiaalina uusiutuvaa ja puu käytön soisi lisääntyvän myös
kaupunkirakentamisessa. Tänään meillä on hienoja esimerkkejä
puurakentamisesta. Lahden Sibeliustalo, Tampereen Pauhupaviljonki,
Jyväskylän Puukuokka ja Suomen luontokeskus Haltia ovat aloittaneet
puurakentamisen uuden aikakauden.
Guggenheim Helsinki -arkkitehtuurikilpailun voittajassa käytetään
materiaaleina hiiltynyttä puuta ja lasia. Hiiltyneen puun käyttö
julkisivuissa herättää mielikuvia palon jälkeisestä
uudistumisesta,jossa metsät nousevat uudelleen vahvempina kuin
koskaan.
Metsien
suuren merkityksen vuoksi on tärkeätä pitää hyvää huolta
metsistämme. Puun päivänä meitä kehoitetaan istuttamaan puita.
Saimaan Metsänomistajien yhdistys on vaalinut puun päivän viettoa
istuttamalla oman puun Lappeenrannan Arboretumiin. Ensin istutettiin
Pirkkalan koivu (Betula pendula f. bircalensis), sitten
purppurakoivu
(Betula pendula ´Purpurea'), pylväskoivu
(Betula pubescens f. columnaris) sekä liuskavisakoivu ´Kaarlo´
(Betula
pendula var Carelica ´Kaarlo´).
Tänä vuonna vuorossa on punakoivu
(Betula pubescens f. rubra).
Puulajin valinnassa ja istutuspaikan määrittelyssä ovat auttaneet
kaupungin puutarhuri Hannu
Tolonen
ja ympäristösuunnittelija
Anne
Veijovuori.
Pikku
Prinssin viesti puun päivän viettäjille ”Mitä enemmän kasvamme
kuin puut,sitä enemmän saamme syvyyttä ”.
Saimaan Metsänomistajat tehdasvierailulla UPM Kalsolla to 29.1.2015
5 yhdistyksemme jäsentä osallistui
Metsäkeskuksen järjestämälle tehdasvierailulle. Kalson tehdas
sijaitsee Vuohijärvellä n. 30 km päässä Kouvolan keskustasta.
Puunjalostusta tehtaalla on tehty jo 80 vuotta. Tehtaanjohtaja Mikko
Miettinen toimi vierailun isäntänä yhdessä Mikkelin alueen
metsäasiakasyksikön vetäjän Jouni Kohosen ja paikallisten
päälliköiden kanssa. Kalson tehtailla sorvataan kuusitukeista
parketin alusviilua, jonka paksuus on 2 mm. Yhdestä tukista saadaan
n. 25 m viilumattoa ja sorvaukseen kuluu aikaa 7 sekuntia. Tehdas on
pitkälle automatisoitu. Saimme tehdaskierroksella tutustua viilun
valmistusprosessin eri osiin mm. tukkien käsittelyyn, sorvaukseen,
kuivaukseen, lajitteluun, haluttuun kokoon leikkaukseen ja
pakkaukseen. Prosessissa ei tarvita kemikaaleja lainkaan.
Työntekijöitä on 120 ja tehdas toimii 5 päivänä kolmessa
vuorossa.
Puun ostotilanne on hyvä kuusen ja
männyn päätehakkuiden osalta. Kysyntätilanne on hyvä
erityisesti FSC (Forest Stepward Council) -sertifioidusta puusta, kun
loppukäyttäjät haluavat sitä ja siksi siitä maksetaan hiukan
parempaa hintaakin. Metsäsuunnitelmien tekemiseen kannustetaan nyt
kampanjalla, tutustu kampanjaan (www.metsamaailma.fi).
UPM:n metsäpalveluiden mottona on ”Tehdään yhdessä toiveidesi
metsä”.
Vesa Hyppönen kertoi millaiset
kuusitukit soveltuvat sorviviilun tekemiseen. Kriittisiä tekijöitä
ovat oksan kohdat. Oksatonta kuusen ei tarvitse olla, mutta oksan
kohta ei saa olla yli 30 mm halkaisijaltaan, ettei oksan kohta putoa
pois kuivauksessa. Pellonreuna- ja pihakuuset eivät siksi sovellu
sorvaukseen. Toinen kriittinen tekijä on tyvi, tyvessä ei saa
esiintyä tyvilaajentumaa eikä piparkakkutyveä. Tyven
maksimipaksuus saa olla 75 cm. Lisäksi ei saa esiintyä esim. lahoa,
kaksoissydäntä, vinopäisyyttä, koroja, liikaa lenkoutta tai
mutkaisuutta. Paljon viilua saadaan,jos tukissa on paksulti
pintapuuta ja pieni sydänpuu. Joten nopeasti kasvanut puu soveltuu
sorvattavaksi hyvin.
Metsänkasvattajana ei voinut kuin
ihmetellä miten monia vaiheita tarvitaan, miten automaattisesti
kaikki kävi, kuinka vähän jätettä syntyi ja kuinka
viimeisteltyjä valmiit viilupaketit olivat.
Isot kiitokset kalsolaisille antoisasta
tehdasvierailusta !
5.12.2014 Saimaan Metsänomistajien
kuusijuhla
![WP_20141205_18_04_32_Pro[1]](http://lh4.ggpht.com/-2QvmbbRlr_8/VIXAZR7d6hI/AAAAAAAAAz4/dQJa7jcGnK4/s1600-h/WP_20141205_18_04_32_Pro%25255B1%25255D%25255B3%25255D.jpg "WP_20141205_18_04_32_Pro[1]") |
| Anne, Toivo ja kutsuvieraamme Markku Savolainen (kuvaaja I. Snellman) |
![WP_20141205_19_32_37_Pro[1]](http://lh3.ggpht.com/-CNr0EKwULXY/VIXAagp7pOI/AAAAAAAAA0E/efoSyMN-n44/s1600-h/WP_20141205_19_32_37_Pro%25255B1%25255D%25255B3%25255D.jpg "WP_20141205_19_32_37_Pro[1]") |
| Saimme nauttia Annin musisoinnista (kuvaaja I. Snellman) |
![WP_20141205_18_05_10_Pro__highres[1]](http://lh6.ggpht.com/-cipUb4fAXG4/VIXAb6zZ3MI/AAAAAAAAA0Y/r59nQ1c3gTQ/s1600-h/WP_20141205_18_05_10_Pro__highres%25255B1%25255D%25255B3%25255D.jpg "WP_20141205_18_05_10_Pro__highres[1]") |
| Annukka, Anni,Kimmo ja paljon muita (kuvaaja I. Snellman) |
Retkeilykohde-ehdotuksista
eniten kannatusta saivat Repoveden ja Valkmusan kansallispuistot sekä
YLE-Pasila. Vuoden 2015 kokousaiheiksi puheenjohtaja ehdotti
laki/astusmuutosten vaikutuksia (Metsälaki, Metsäkeskus,
metsänhoitoyhdistykset, Kemera), sertifiointia, kartelliasiaa ja
verotusta.
Pöydän
yksi tehtävänä oli laatia paimenpojan lauluun metsämiehen/naisen
elämään liittyvä sanoitus. Marjut Sassin laulamana sai
ensi-iltansa seuraava sanoitus:
”Jäi
toiset aamulla nukkumaan,
kun
otin vesurin naulastaan
ja
kiiruhdin metsäteille,
mä
katsoin karsinnat, vesaikot,
ja hakkuut,
raivuut ja taimikot.
Niin
paljon työtä on vielä, työtä vielä. ”
ja
jatko Marjutin jälkitoimituksena
”Mä
tunnen polkuja paljonkin
Siel
isän kanssa jo taivalsin.
En
eksynyt konsaan siellä.
Mä
tiedän kuusikot varjoisat,
ja
honkaholvistot avarat
ja
heljät koivikot siellä, koivikot siellä.
On
armas sunnuntaiaamu tää
se
toivon mielessäin herättää
Nyt
tytär kanssain on siellä.
Mäe
etsin karttani laukustain,
ne
isävainaalta joskus sain.
On
metsät tallella vielä, tallella vielä .
Nään
kohta tuomet ja vaahterat,
lehmuksen
sekä pihlajat
on
pihametsämme siellä.
Ja tammi
kaikista korkehin,
sen
itse lapsena istutin
sen
varjoon kuljemme vielä, kuljemme vielä.
Nyt
tytär hoitoonsa metsät saa,
hän
niitä hoitaa ja kasvattaa
ja
jatkaa työtäni siellä.
Näin
sukupolvien useiden,
vuosikymmenten,
satojen
on
Suomi metsäinen vielä, metsäinen vielä.”
Tästähän
saisi tunnuslaulun vaikka Perhemetsä 3G-hankkeelle!
Pöydän
2 pohdinnoissa merkittävät taloudelliset menetykset mainittiin
Suureen Savottaan mukaan lähtemistä puoltaviksi tekijöiksi.
Edunvalvonnat kustannukset ja riskit, että homma läsähtää, eivät
taas kannustaneet mukaan lähtemiseen.
Pöytä
3 demonstroi konkelopuun kaatoa. Ryhmä ei suositellut sahaan
tarttumista vaan suositteli moton kutsumista paikalle.
Pöytä
4 pohti liito-oravan pysäyttämistä. Onhan tunnettua, että tuo
pieni ja suhteellisen viattoman näköinen eläin jaksaa siirtää
teitä ja pysäyttää metsäkoneita. Keinoiksi mainittiin
liito-orvatietoisuuden lisääminen...liito-orava ei ole niin
harvinainen kuin luullaan. Sen suojelu on jo hieman liiallista.
Pöytä
5 laati seuraavan joulukuusen käsittelyohjeen:
-Kaadetaan
itsenäisyyspäivän aikoihin, ei kuitenkaan pakkasella.
-Säilytetään
ulkotiloissa.
-Sulatetaan
hitaasti esim. autotallissa.
-Sahataan
pois pieni pala tyvestä, näin saadaan parempi imupinta.
Pöytä
6 ideoi muovia korvaaviksi tuotteiksi, jotka ovat valmistettu
puupohjaisista aineista
esim.
keittiövälineitä (lusikat,kaulimet,kauhat,survimet,lastat,
leikkuulaudat, tarjottimet), puuveneitä,korurasioita ja
maitopurkkeja.
Tilaisuus
päättyi perinnetietoon tulevasta vuodesta:
Jos
Joulu-Päiwä Torstain päälle lange; Niin tule hywä ja sateinen
talwi, kewät tuulinen, kesä hywä ja Syxy tervehellinen, satehen ja
wilun kansza; kuitengin pellot kaunistuwat hedelmällä ja
siemenellä; Jonga edestä Jumalata tule kijttä. Kohtullinen wijnan
saalis, Woita kylläldä, ja wähän Hunajata. Kuitengin moni Herra
ja Kuningas ynnä onnettoman wäen pitä kuoleman. Esiwalda elä tänä
wuona rauhallisesti.
27.9.2014 Puun päivä
Etelä-Saimaan
digilehti: Kaarlo kotiutui Lappeenrannan Arboretumiin
Irma
Welling kasteli Kaarlon heti istutuksen jälkeen.
Lappeenrannassa
vietettiin tänään kansainvälistä Puun päivää. Päivän
kunniaksi Saimaan metsänomistajat ry istutti Lappeenrannan puupuisto
Arboretumiin liuskavisakoivun.
Koivu
on nimetty Kaarloksi. Istutusta todista kymmenkunta yhdistyksen
jäsentä.
— Te
kaikki olette nyt Kaarlon kummeja. Kesähelteillä te voitte tulla
tänne, ottaa vesipullosta huikat ja kaataa loput Kaarlolle, Welling
ohjeisti paikalla olleita.
Saimaan metsänomistajat
juhlistivat Puun päivää tänään neljännen kerran. Aikaisempina
vuosina Arboretumiin on istutettu Pirkkalan koivu, punakoivu ja
pylväskoivu.
5.9.2014 Markku Savolaisen
höylähirsituotantolaitokset
Saimaan Metsänomistajista 7 hlöä
vieraili Ruokolahdella Markku Savolaisen
höylähirsituotantolaitoksilla. Vuonna 1970 rakennetut
tuotantolaitokset sijaitsevat Niskapietilässä. Markku Savolaisen
isällä oli jo saha Niskapietilässä ja nyt oma poika työskentelee
jo mukana yrityksessä. Puutavara, lähinnä mänty, ostetaan
lähialueelta pyöreänä, kuoritaan ja sahataan talvella sekä
ulkokuivataan. Ylivuotisesta ja ilmakuivasta tavarasta valmistetaan
hirsitaloja, huviloita, saunamökkejä, saunoja ja grillikatoksia
oman malliston mukaisesti sekä asiakkaan suunnitelmien mukaan.
Rakennuksia on toimitettu myös avaimet käteen-periaatteella.
Toimituksia on ollut aina Ranskaan ja Norjaan asti. Hirsien välinen
sauma toteutetaan ponttirakenteella ja saumojen välisenä
tiivisteenä käytetään luonnon materiaalia. Koneita on ostettu
valmiina,mutta myös suunniteltu ja toteutettu itse. Konekanta on
moninainen, on kuorimakone, pyörösaha tukin sahaukseen ja höylä
hirsiprofiilien tuottamiseen, koneet salvosten ja sormijatkosten
tekemiseen. Tutustuimme myös esittelyrakennuksiin ja saimme itse
todeta työn korkean laadun ja tilan käytön toimivuuden.
18.6.2014 Kari Junnolan arboretum
Ylämaalla
13 metsänomistajaa osallistui ainutlaatuiselle retkelle Kari Junnolan (kuvassa toinen vasemmalta) arboretumiin.
Saimaan Metsänomistajat saivat
keskiviikkona 18.6.2014 tutustua Ylämaalla sijaitsevaan Kari
Junnolan arboretumiin. Arboretumissa on 4 hehtaarin alueella noin
1500 puuvartisen kasvin lisäksi lukematon määrä ruohovartisia
kasveja ja lukuisia lampeja. Kari aloitti arboretumin kasvattamisen
80-luvun loppupuolella. Arboretumia edelsi lintu-, kasvi- ja
valokuvaharrastukset. Ja kaikkessa harrastamisessa Kari Junnola on
ollut täysillä mukana. Hän elävästi kertoi kunkin kasvin elämän
vaiheet; mistä hankittu, mitä sille on tapahtunut vuosien
varrella, missä olosuhteissa se viihtyy parhaiten.
Ruohovartisista kasveista erikoisimpia
olivat kollinkäpälä, punakukkainen sinivuokko, haisukurjenpolvi ja
jättilehtinen majavankaali. Näimme myös kauniiden
köynnöshortensioiden kiipeilevän puiden runkoja pitkin. Saniaiset
ja liekolajit olivat myös kasvattamisen kohteina.
Puuvartisista kasveista nähtävillä
oli eri alueiden lajeja esim. Siperian, Amerikan (esim. Kanadan,
Alaskan, Pensylvanian, Ohion, Oregonin, Brittiläinen Kolumbian) ja
Aasian (Japanin, Hokkaidon, Kiinan, Korean, Sahalin, Mantŝurian,
Mongolian) lajeja. Lehtipuista eniten oli erilaisia
vaahteroita ja pihjajia. Näimme maailman isolehtisemmän vaahteran,
oregoninvaahteran, ja lukuisia eri värisiä ja lehtimuodoltaan
erilaisia vaahteroita kuten sokeri- ja huntuvaahterat. Myös
jalopähkinäpuita oli runsaasti ja ne poikkesivat toisistaan
pähkinöiden muodon esim. sarvipähkinäpuun sarvimaisten
pähkinöiden ja koon mukaan. Näimme myös Amerikan taikapähkinän,
joka kukkii vasta loka-marraskuussa. Havupuista mieleen jäivät
erityisesti surukuusi, kultakuusi, hemlokit, kontortamännyt ja
purppura/mansikkakuusi. Näimme myös Kari Junnolan komeimman pihdan,
sahalininpihdan ja suosikkituijan, koreantuijan sekä maailman
kauneimmaksi havupuuksi mainitun purppurapihdan. Nähtyihin
erikoisuuksin kuuluivat mukuraharmaaleppä ja tuohikääröjen
peittämä tuomen runko sekä valkomulperi eli silkkiäispuu ja
höyhenpensas, kiinanlaikkuköynnös sekä keltainen kanerva.
Hauskin puun nimi oli pirunkeppi eli
piikkiaralia ja liekojen nimi konnanlieko.
Ruohovartisista kasveista riesoiksi
olivat muodostuneet erityisesti kirvelit ja väinönputket ja
eläimistä peltomyyrät.
Voimme vain aavistella kuinka paljon
työtä ja vaivannäköä alueen perustaminen ja hoitaminen vaativat.
Lähetämme ihailevat kiitoksemme
Karille ja kannustamme jatkamaan arvokasta työtä !
24.5.2014 Metsän kasvun -tilaisuus
Lahden satamassa
Neljä Saimaan Metsänomistajien
(Raimo H, Hannu T, Pertti M ja Irma W) ja kuusi Kouvolan Seudun
Metsänomistajien jäsentä osallistui Metsäkeskuksen järjestämään
bussiretkeen. Lahden satamassa tutustuttiin metsä- ja puualan
organisaatioiden toimintaan (mm. Metsä Group, Harvestia, Koskitukki,
Stora Enso, UPM, Metsäkeskus, metsänhoitoyhdistykset, Hamk) ja
tuotemyyntiosastoihin (mm. kuusenpihkatuotteet, pajutuotteet,
kirjat). Metsänhoitoyhdistyksen osastolla oli esillä eläviä
kirjanpainajia … ne olivat pieniä, mustia ja kovakuorisia.
Kirjaosastolla oli myynnissä Mikko Riikilän ”Moottorisaha-
satavuotta Suomessa”. Kirjaosaston vieressä oli näyttävä
kokelma moottorisahoja eri aikakausilta (kuva 1).
Kuva 1. Näyttävä kokoelma
moottorisahoja.
Satamatorilla oli mahdollisuus myös
seurata halonhakkuun SM-kisojen välieriä. Halonhakkuu oli hikistä
hommaa 30 asteen helteessä (kuva 2).
Kuva 2. Halonhakkuun SM-kisan välierät
käynnissä.
ProPuu-galleriassa oli puisten ja
metsäisten innovaatiotuotteiden näyttely, jossa oli esillä mm.
puiset silmälasien kehykset ja uudistunut pärekori.
ProPuu-gallerian pihalla oli näytillä moto, WoodMizer-vannesaha ja
Koskitukki Oy:n runkoauto kokonaisten runkojen kuljetuksiin (kuva
3). Pihalla oli myös Kantosen Puutyön vanhojen ikkunoiden
kunnostustyöpiste.
Kuva 3. Koskitukki Oy:n tukkirunkoauto.
Maastokohteina oli Koskitukki Oy:n
päätehakkuukuusikko ja suppamuodostuma Hollolassa. Koskipuu on
ainoa osarunkokorjaaja Suomessa. Osarunkojen pituudet vaihtelivat
12-20 m. Osarunkokorjuulla pyritään vastaamaan nopeasti asiakkaan
tarpeisiin ja tavara saadaan asiakkaalle 3 päivässä. Runkoon
sovelletaan yhtä kuutiohintaa. Koskitukin hankinta-alue ulottuu
Mikkeliin ja Kuopioon asti Järvelästä läheltä Lahtea.
Korjuukohteen vieressä oli 30 m syvä suppa eli painauma, joka oli
muodostunut jääkaudella. Supan pohjalla ilman lämpötila oli vain
15 C,kun supan reunoilla ilman lämpötila oli 30 C. Supassa kasvoi
erityisen pitkää kuusta.
Lentävä lause bussimatkalta ”
Kulotettavan alueen pinta-ala varminta määritellä jälkikäteen”.
Reissulaiset kiittävät Soile Hiitolaa
ja Leena Levästä Metsäkeskuksesta mainioista matkajärjestelyistä
!
8.5.2014
Metsän taloudellisen tuoton optimointi ja monimuotoisuuden
lisääminen-tilaisuus Upseerikerholla
Metsäpalvelu Arvometsästä
toimitusjohtaja Sami Koskimaa ja metsänhoitaja Timo Vartiainen
valoittivat jatkuvan kasvatuksen/peitteisen
metsätalouden/erirakenteisen metsän kasvattamisen periaatteita ja
hyötyjä. Tavoitteena on pienentää kuluja ja maksimoida tuottoja.
Kulujen pienentämiseen päästään luontaisella uudistumisella,
jolloin taimi-, maan muokkaus- ja mätästys- ja istutus kustannukset
sekä heiniminen jäävät pois. Ja huonosti tuottavat
ensiharvennukset ja alaharvennukset vaihtuvat tuottaviin
yläharvennuksiin. Yläharvennuksilla luodaan valoisuutta
alikasvustoon ja saadaan alikasvuston taimet elpymään. Tuottojen
maksimointiin päästään 15-25 vuoden välein tehtävillä
yläharvennuksilla, joissa poistetaan vain isoja tukkipuita, mutta
ei tukkimittaa lähestyviä puita. Taloudellisuuden lisäksi metsä
säilyy metsän näköisenä ja tuotetun puun laatu paranee sekä
myrsky-, myyrä- ja hirvituhot vähenevät. Tasaikäisrakenteisina
perustettuihin ja hoidettuihin metsiin tarvitaan uudet
käsittelymallit, joilla metsät voidaan palauttaa erirakenteisiksi
ja siihen Arvometsällä on tarjolla kokemusta ja osaamista.
Kuva 1. Toimitusjohtaja Sami Koskimaa
Metsäpalvelu Arvometsästä kertomassa metsän taloudellisen
tuoton optimoinnista ja monimuotoisuuden lisäämisestä.
Kuva 2. Saimaan Metsänomistajia oli
paikalla 11 henkilöä. Metsänhoitaja Timo Vartiainen Arvometsästä
kuvassa etualalla vasemmalla.
Vuosi 2013
Yhdistys luovutti Tuula Haaraselle Raimo Niittymäen tekemän riipuksen muistoksi monivuotisesta työstä yhdistyksen hyväksi
14.6.2013 Kouvolan seudun metsänomistajat ry vieraina
Kouvolan seudun metsänomistajat kävivät parinkymmenen osanottajan voimin meidän vieraana perjantaina 14.6.2013. Päivää sävytti ilmailunäytöksen melu sekä ajoittaiset sadekuurot, mutta ohjelma vedettiin läpi ilman suurempia ongelmia.
Ensin tutustuttiin Hannu Tolosen johdolla arboreettumiin, joka sijaitsee kaupungin keskustassa. Sitten mentiin Saimaan kanavan museoon, jossa nautimme maukasta välipalaa. Päivän päätti risteily Saimaalla El Faro-laivalla.
Kiitokset vieraille, joita veti pj Juha Nikula.
Kouvolan seudun metsänomistajat kävivät parinkymmenen osanottajan voimin meidän vieraana perjantaina 14.6.2013. Päivää sävytti ilmailunäytöksen melu sekä ajoittaiset sadekuurot, mutta ohjelma vedettiin läpi ilman suurempia ongelmia.
Ensin tutustuttiin Hannu Tolosen johdolla arboreettumiin, joka sijaitsee kaupungin keskustassa. Sitten mentiin Saimaan kanavan museoon, jossa nautimme maukasta välipalaa. Päivän päätti risteily Saimaalla El Faro-laivalla.
Kiitokset vieraille, joita veti pj Juha Nikula.
Vuoden 2013 aikana tapahtunutta
Metsänhoitoyhdistyksen tulevaisuuden mahdollisuudet, Markku Vaario
Kesäretkipäivä yhdessä Kouvolan Seudun Metsätilanomistajien kanssa: tutustuminen Lappeenrannan arboretumiin ja Saimaan kanavan museoon, ilta Saimaa-risteilyllä
Nuotiokahvit Haikolan laavulla Karvajalanjoen suojeluyhdistyksen kanssa, keskustelua jokamiehenoikeuksista, Marjut Sassi esitteli Karvajalan kosteikkoa
Puun päivänä istutettiin pylväskoivu Lappeenrannan arboretumiin
Tutustuminen Etelä-Karjalan puunsorvaajien tiloihin ja toimintaan
Metsämessumatka Helsinkiin yhteistyössä metsäkeskuksen kanssa
Pikkujoulut Lappeen Ruustinnassa, Ismo Talka kertoi pylvästuotannosta
Vuoden 2012 aikana tapahtunutta
- Erikoispuun jalostaminen ja kauppa, Heikki Rytkönen
- ja Tutustuminen Finnstamm Oy:n toimintaan
- Vierailu Savitaipaleen Puupajassa, puuseppä Saara Heikkinen
- Kannattava metsänkasvatus, Raimo Summanen, Stora Enso
- Metsänomistajan ABC-päivä yhdessä Metsäkeskuksen kanssa.
- Säästöpuuryhmän poltto Luumäellä, asiantuntijana Merja Nieminen, UPM Metsä
-Tutustuminen Taimi-Tapio Oy:n Ukonniemen taimitarhaan Imatralla
-Retki Repoveden kansallispuistoon yhdessä Kouvolan Seudun Metsätilanomistajien ja metsäkeskuksen kanss
-Nuotiokahvit Tapavainolan kodalla
Vuoden 2011 aikana tapahtunutta
-Pikkujoulut Taipalsaarella perinteikkäässä Röytyn talossa.
-Yhteismetsäilta Imatralla Nordean vieraana.
-Syysmetsäpäivät Tampereella, Metsäkeskuksen retki.
-Puun päivä. Punakoivun istuttaminen Lappeenrannan Arboretumiin.
-Hakkuutyömaakäynti
-Tehdasretkeily UPM-Kymmenen ja Kaukaan Voima Oy:n tehdasalueeseen.
-Metsätilan sukupolvenvaihdos
-Suomen Metsätilanomistajien Liiton vuosikokous Lappeenrannassa
-Metsätilan kartta- ja kiinteistötiedot
-Vuosikokous ja ajankohtaista asiaa metsäsektorilla.
Metsässä on voimaa
 |
| Saimaan metsänomistajat tutustuivat Kaukaan Voima Oy:n biovoimalaitokseen Lappeenrannassa. |
Metsäenergia on keskeisessä asemassa valtion uusiutuvalle energialle asettamien tavoitteiden saavuttamisessa. Etelä-Karjalaan valmistui vuonna 2009 pieni hakelämpölaitos Taipalsaarelle (1 MW) ja suuri biovoimalaitos Lappeenrantaan (sähköä 125, lämpöä 110 ja prosessihöyryä 152 MW). Saimaan metsänomistajat tutustuivat molempiin kohteisiin.
Ensin perehdyimme kuntakeskuksen kiinteistöjä lämmittävän Biowin Saimaa Oy:n toimintaan. Keväällä 2011 ihmettelimme Kaukaan Voima Oy:n valtavan kokoista kattilaa ja uutuuttaan kiiltäviä putkistoja. Kolmannen energiaillan aiheena oli metsäenergian korjuu, kuljetus ja varastointi. UPM-Kymmene Oyj:n maastokohteissa näimme nuoren metsän kunnostusta ja energiapuun hakkuuta.
Kaukaan Voima Oy:n biovoimalaitoksen omistavat Pohjolan Voima (54 %) ja Lappeenrannan Energia( 46 %). Biovoimalaitoksen 115 m korkea piippu sijaitsee UPM Kaukaan tehdasalueella. Turpeella ja biopolttoaineella on erilliset vastaanottoasemat ja varastoalueet. Kannot ja risut joutuvat murskaimeen. Tehdasalueella syntyvät kuori, puru ja bioliete kattavat polttoaineen vuositarpeesta 40 %.
- Uutta kuljetinlinjaa on valmistunut tehdasalueelle 2 km, viestintäpäällikkö - Mariitta Stenbäck kertoi.
Kaukaan Voima on Suomen suurin laitos, jolla on tekninen valmius polttaa pelkkää puuta. Vara- ja käynnistyspolttoaine on maakaasu. Polttoainetta tarvitaan noin 2 000 GWh/vuosi. Yhden rekkakuorman purkaminen kestää 20 min ja polttaminen 15 min. Polttoainetta lisätään kattilaan neljästä aukosta. Kattilan sisällä lämpötila on 850 astetta. Polttoprosessissa syntyvä lentotuhka rakeistetaan ja käytetään metsänlannoitukseen. Pohjatuhka menee kaatopaikalle.
Saimme suojalasit, kuulosuojaimet ja keltaiset huomioliivit. Nousimme hissillä ylös, sitten ritiläkäytäviä ja portaita eteenpäin melussa ja kuumuudessa. Aavemaista; ei yhtään työntekijää missään.
- Voimalaitosta käytetään UPM:n Kaukaan sellutehtaan - soodakattilalaitoksen valvomosta, Mariitta Stenbäck tiesi.
Laitoksen rakenteet ja toiminta, koko tekninen osaaminen, herätti kunnioitusta vierailijoissa.
- Mutta työllistää hämmästyttävän vähän!
- Omia työntekijöitä on vain kaksi. Lisäksi laitoksella käy ulkopuolisia huolto- - ja tarkastushenkilöitä, Mariitta Stenbäck vastasi.
Lämpöyrittäjyyteen erikoistuneet urakoitsijat huolehtivat pienten lämpövoimaloiden käyttö- ja huoltotehtävistä. He työskentelevät metsäenergian korjuussa, kuljetuksessa ja loppukäytössä.
Teksti ja kuva:Tuula Haaranen, pj, Saimaan Metsänomistajat ry
Julkaistu Etämetsänomistaja 4/2011
Vuoden 2010 toimintaa
-Metsäveroilta
ja vuosikokous.
-Pirkkalankoivun
istutus Lappeenrannan Arboretumiin.
-Tutustuminen
Biowin Saimaa Oy:n hakelämpölaitokseen
Taipalsaarella.
-Pikkujoulut
Linnoituksen Krouvissa. Mukana UPM:n edustaja.
Vuoden 2009 toimintaa
-Vuosikokous
ja Metsäveroilta
-Sijoitus-
ja verosuunnitteluilta, Bon Life
-Metsätaitoilta,
Metsätaitokisoihin osallistuminen Evolla
-Silva
metsämessut ”Iloa metsästä!” Joensuussa
-Metsäsuunnitelmiin
ja -ohjelmiin tutustuminen, PienSaimaan tila.
-Metsämessut
Helsingissä
-Pikkujoulut.
Vuoden 2008 toimintaa
-Kaukaan
tehdasmuseoon tutustuminen.
-Vuosikokous
ja Metsäveroilta
-Etelä-Suomen
Metsiensuojeluohjelma METSO II
-Raivauskurssi,
yhteistyökumppanina Husqvarna.
-Kesäretkellä
tutustuttiin Verlan tehdasmuseoalueeseen, joka on Unescon
maailmanperintö-kohde. Ja matka jatkui Elimäen Mustilan
Arboretumiin tutustumaan erääseen Suomen hienoimpaan
puulajipuistoon. Retkellä käytiin alppiruusujen parhaimpaan
kukinta-aikaan alkukesästä.
-Sthil
moottori- ja raivaussahojen huoltoilta Urheilu-Koskimiehessä
-Ajankohtainen
metsäilta; puukauppa, MHY ja MTK:n metsäasiaa.
-Retki
Metsämessuille Helsingissä.
Vuoden 2007 toimintaa
-Metsäveroilta
ja UPM:n toiminnan esittely, vuosikokous
-Metsänhoitoyhdistyksen
sekä Kaakkois-Suomen Metsätilat Oy LKV:n toiminnan esittely
-Sukupolvenvaihdosilta
Lappeenrannan Osuuspankilla.
-Tutustuminen
metsän harvennushakkuuseen ja korjuujälkeen yhteistyössä
Metsäliiton kanssa.
-Metsätaitoihin
opastus Tuosassa
-Iltakävely
Lappeenrannassa Pappilan Arboretumissa.
-Retki
Punkaharjulle. Tutustuminen FinnForestin tehtaaseen sekä Luston
metsämuseoon yhteistyössä Metsäliiton kanssa.
-Retki
Metsämessuille Helsingissä.
Vuoden 2006 toimintaa
-Metsätaitoihin
opastustapahtuma Tuosassa
-Metsäsuunnitelmaan
tutustuminen Tapiolassa
-Uusiin
metsänhoito-ohjeisiin tutustuminen
-Taimikon
istutus ja hoito.
Yhdistyksemme
perustettiin syksyllä 2006. Saimaan Metsänomistajien toiminnassa
alusta asti on ollut aktiivisesti mukana yhdistyksen ensimmäinen
puheenjohtaja Annukka Kimmo ja varapuheenjohtaja Heikki Kärki. Muita
perustamisvaiheen pitkäaikaisia jäseniä ovat olleet Jouko Lautala,
Raija Kaipainen, Kimmo Kylämies, Maarit Pimiä ja Jaakko Venesoja.
