Tapahtuma- ja kuvagalleria

25.9.2020 Kirsikkapuistoa istuttamassa


SaiMen istutusjoukkue 


Raija, Esko, Hannu, Ilkka ja Irma istuttivat SaiMen kirsikkapuun Lappeenrannan uuteen kirsikkapuistoon lukuisien muiden yhdistysten ja yksityishenkilöiden kanssa. Jäsenemme kaupungin ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori otti vastaan tietoja istutetuista puista. Kaupunginjohtaja Kimmo Jarva avasi tilaisuuden ja kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen antoi istutusohjeita. SaiMen kirsikkapuu oli muita puita hennompi, mutta se  oli kotimainen ja hankittu Mustilan Arboretumista Elimäeltä. Uskomme, että sen talvikestävyys on parempi kuin ulkolaisten yksilöiden. Kaupunki tarjosi pullakahvit istutustapahtuman päätteeksi. 

Kaupunginjohtajakin Kimmo Jarva pysähtyi seuraamaan istutusta (kuvaaja Hannu Turkki)

30.9.2020
Irma Welling

24.9.2020 Kulotuskohteisiin tutustuminen Iitissä, Jaalassa ja Repovedellä

Kulotuskoulu-Taitoa tulenkäyttöön metsässä-hankkeen metsäretkellä tutustuttiin kolmeen metsänhoidolliseen kulotukseen ja yhteen enallistamiskulotukseen. Retkellä oppaina toimivat metsänhoidon asiantuntija Pekka Kuitunen ja projektipäällikkö Sara Lankinen-Timonen Suomen metsäkeskuksesta.

Metsänhoidollinen kulotus on metsän uudistamistapa, jolla tavoitellaan hyvää metsän uudistamista ja nopeaa kasvuun lähtöä sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Kulottaminen parantaa kasvupaikan ravinneoloja. Kulotuksen seurauksena syntyy paljon tuhkaa ja ravinteita, jotka toimivat lannotteina tulevalle kasvulle. Tuhka on emäksistä, jolloin maan happamuus vähenee. Musta maa imee hyvin lämpöä ja kun kunttakerroskin palaa osittain, kivennäismaan lämpötila nousee ja lämpöolot kasvulle paranevat. Kulotuksen ansiosta pintakasvillisuuden kilpailu vähenee muutamaksi vuodeksi. Kulotus on metsän terveyden kannalta myös hyödyllistä, kun se poistaa tuhohyönteisten kuten kuusentähtikirjaajan lisääntymismateriaalia. Kulotus edistää luonnon monimuotoisuutta, kun sillä luodaan paloista ja lahopuista riippuvaisille hyönteisille- ja sienilajeille suotuisia elinympäristöjä. Paloriippuvaiset hyönteiset löytävät uudelle paloalueelle joko hajuaistin tai infrapuna-aistin avulla. Paloalueilla tavataankin mm. kovakuoriaisia, kuplamörsky-sientä ja kulokauniais-perhosia. Kulotuksen jälkeen elpyvät myös mm. uhanalaiset huhtakurjenpolvi, kangasajuruoho ja kangasvuokko. Karhutkin tulevat kaivelemaan palaneista kannoista jääräntoukkia.

Metsäsertifiointijärjestelmät edellyttävät myös kulotusta. FSC-metsäsertifioinnissa metsänomistajan (>10 000 ha) on ylläpidettävä metsäpaloista riippuvaisen lajiston elinympäristöjä kulotuksilla ja poltoilla. Vuosittain tehtyjen kulotusten pinta-alan on oltava vähintään 3 % soveltuvien kohteiden (MT ja karummat kasvupaikat) uudistushakkuupinta-alasta 5-vuotiskaudella. PEFC-metsäsertifioinnin vaatimus edellyttää vähintään yhtä kulotusta vuodessa 200 000 hehtaaria kohti.

Iitin uudistuskulotuskohteen historia

Barbara Huber-Ahosen ja Markus Ahosen 2,7 hehtaarin tuoreen kankaan kuusikko oli hakattu, kuusen oksat ja latvat oli levitetty tasaisesti alueelle ja säästöpuuryhmä oli jätetty. Juurikävän lahottamia kuusia löytyi hakkuussa. Samoin kirjanpainaja oli tuhonnut kuusia ja alueella oli jo maahan kaatuneita kuusia. Kulotus tehtiin toukokuussa 2020. Tavoitteena oli, että tuli polttaisi osan kunttaa. Kulotuksen jälkeen alueelle istutettiin kuusen- ja männyntaimet ilman maan muokkausta.

Havainnot

Osa kuusen- ja männyntaimista oli kärvähtänyt, kun tummunut maanpinta oli kuivunut liikaa. Kevyt maanmuokkaus olisi ollut paikallaan. Toinen taimia tappava tuholainen oli tukkimiehentäi. Kuplamörskyä, joka on tyypillinen paloalueen sieni, näkyi alueella vähäisessä määrin. Sekin voi vahingoittaa taimia. Juurikääpä leviää myös saastuneista kannoista juurien välityksellä taimiin, mutta ei niin helposti istutettuihin taimiin kuin alikasvostaimiin. Maanomistajan toiveena oli, että kulotus hillitsisi myös juurikäävän leviämistä. Säästöpuuhaavan, jota tuli oli vahingoittanut, ympärillä oli jo kasvamassa satamäärin haavantaimia.





Kuplamörsky kulotusalueella (kuvaaja Irma Welling)


Jaalan uudistuskulotuskohteiden historia

Jaalan yhteismetsän ensimmäinen 4,7 hehtaarin kohde oli kulotettu 2012 ja tuoreelle kankaalle oli istutettu kuusentaimet mustaan maahan ilman maan muokkausta. Alue oli raivattu kahteen kertaan. Metsurin Pentti Ahteen havainto oli, että koivua oli vähemmän raivattavana kuin ilman kulotusta.

Havainnot

Kulotuksen jäljet olivat hävinneet. Osa kuusentaimista oli kuollut kuivuuteen. Tilalle oli kasvanut mäntyä ja koivua ja lopputulos oli ihan kohtuullinen sekapuumetsä.


Kulotuksen jäljet olivat hävinneet 8 vuodessa (kuvaaja Irma Welling)


Jaalan yhteismetsän toinen kohde oli 2002 kulotettu 4,2 hehtaarin lehtomainen alue. Kulotuksen jälkeen alue oli äestetty ja kuusentaimet istutettu. Kosteikkokohtaan oli istutettu tervaleppää. Varhaisperkaus ja taimikonhoito olivat tehty.

Havainnot

Tervalepät oli niistä tietämätön metsuri raivannut pois. Alueelle oli tullut paljon paksuoksaista mäntyä ja metsikkö oli tiheää. Edessä on kolmen vuoden sisällä energiapuukorjuu.


18 vuotta kulotuksesta ja alueella tiheä kuusi-mänty-nuori metsä (kuvaaja Irma Welling)

Repoveden Tihvetniemen ennallistamiskulotuskohteen historian esitteli Metsähallituksen erikoissuunnittelija Rauli Perkiö

Metsähallituksen nuoren tuoreen kankaan männikön polttoalue oli 7,5 hehtaaria. Runkoluku oli yli 2000 r/ha ja keskiläpimitta n. 17 cm. Ennen polttoa tehtiin harvennushakkuu ja runkoluvuksi jäi n. 800 r/ha. Poltto tehtiin 2013.

Havainnot

Palojälki vaihteli paljon, osa puustosta oli kuollut heti, osa vaurioitunut ja kuollut myöhemmin ja osa on jatkanut kasvua, vaikka puun tyvi oli mustunut. Mäkien laet ja ylärinteet olivat palaneet voimakkaasti ja puusto kuollut kokonaan. Notkelmissa oli lievää maapaloa ja männyt olivat säilyneet hengissä. Metsään oli muodostunut paljon lahopuuta sekä uutta taimikkoa.



Osa männyistä jatkoi kasvua kulotusalueella (kuvaaja Irma Welling)

30.9.2020

Irma Welling


25.8.2020 Tehdasvierailulla Tiaisen Sahalla Savitaipaleella

SaiMelaiset kokoontuneena sahan  konttorin edessä. Oikealla toimitusjohtaja Tero Tiainen ja hankintaesimies Atso Aarnio (kuvaaja Irma Welling) 


13 Saimaan Metsänomistajaa suuntasi kohti Hämäläisentiellä sijaitsevaa Tiaisen perheyrityssahaa. Sahaa meille esittelivät toimitusjohtaja Tero Tiainen ja hankintaesimies Atso Aarnio.

Sahaustoiminta on aloitettu 1950-luvulla höyrykonekäyttöisellä kenttäsirkkelillä. 1980-luvulla siirryttiin raamisahaan ja nyttemmin pääkoneet ovat pyörösahoja. Tehtaalla sahataan sekä mäntyä että kuusta. Puuta ostetaan suoraan metsänomistajilta pääasiassa päätehakkukohteista, Mhyn kautta ja esimerkiksi Metsä Groupilta. Päätehakkuukohteista koivut myydään Koskitukille ja kuitupuut sekä haketta esimerkiksi Pulpille ja UPM:lle. Hankintapuutakin ostetaan paikallisilta metsänomistajilta. Tällöin erän minimikoko on 20 m3. Pylväskauppaa käydään Talkan kanssa. Sähköisen puukauppapaikan Kuution kautta puuta ei hankita sen kalliiden liittymis- ja käyttökustannusten vuoksi. 98 % ostetusta puusta on PEFC- metsäsertifioitua metsänomistajien mhy-jäsenyyksien kautta. Tiaisen Saha tuottaa noin 40 000 m3 sahatavaraa kotimaan markkinoille ja vienttiin. Kuulimme monia tarinoita eri maiden ostojen erityispiirteistä. Työntekijöitä sahalla on 20.
Aloitimme tutustumisen lämpölaitokselta (10 MW), jossa poltetaan kuorta, haketta ja kutteripurua. Lämpö tuotetaan kamarikuivaamolle, jossa lyhyimmät kuivausajat ovat 3 päivää ja pisimmät 8 päivää. Kuivaamolta jatkettiin tukkilajitteluun, jossa tukit lajitellaan kolmeen luokkaan. A-luokkaan luetaan tyvitukit, B-luokkaan välitukit ja huonommat tyvitukit ja C-luokkaan latvatukit ja kuivaoksaiset välitukit. Oksaisuus ratkaisee mäntytukin laadun. Parasta mäntylaatua saadaan karuilta kankailta ja aluksi tiheänä kasvatetusta männiköstä. Tyvilenkous on suurin syy siihen, että tukki joutuu raakkikasaan. Päämittoina käytetään 4,3 ja 5,2 metriä ja apumittoina 3,7, 4,6 ja 4,9 metriä. Pääperiaatteena on tehdä niitä mittoja, joita saadaan kaupaksi. Halutuimpia latvaläpimittoja ovat 25-30 senttimetriä. Sahalinjalla tukki sahataan laudoiksi ARI- ja HewSaw-sahoilla. Ennen kuivaamoa laudat lajitellaan ja rimoitetaan. Kuivaamolta niput ajetaan pakkamolle tai tarvittaessa höyläämölle.


Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu rontgenin hankinta tukkien lajittelupaikalle. Se mahdollistaisi tukkien kuorettomien mittojen ja sisäisen laadun (esim. oksat) mittauksen. Tukit voitaisiin lajitella silloin oksaisuudenkin mukaan.

Kahvikeskusteluissa pohdittiin mm. tukin ja kuitupuun hinnan muodostusta, Venäjältä tuodun puun hintaa ja laatua, tukista Ruotsissa maksettavaa hintaan ja kuusen kasvatuksen lisääntymistä suhteessa mäntyyn.

Lopuksi Saimaan Metsänomistajat kiittivät monipuolisesta ja asiantuntevasta esittelystä. Merkille pantavaa oli esimerkillisen hyvä järjestys ja siisteys. Lupasimme pitää sahan mielessä suunnitellessamme päätehakkuita sahan lähialueella.

26.8.2020
Irma Welling



18.8.2020 Webinaari "Omatoimisuus ja palvelujen hankinta-metsänomistajan taitolaji"

Metsänhoidon asiantuntija Annika Selander Suomen metsäkeskuksesta esiintyi webinaarissamme 18.8.2020 ja on kirjoittanut oppaan ”Näin tilaat metsänhoitotöitä”. Oppaasta löytyvät mainiot tarkastuslistat uudistamistöille, taimikonhoidolle ja kirjalliselle sopimiselle. Ne löydät linkistä


Metsänomistajan on hyvä tietää, mistä kaikista asioista hän voi neuvotella ja esittää tahtotilansa metsänhoitotöitä tilatessa. Suuremmilla toimijoilla on omat sopimuskaavakkeet ja valmiiksi ruksatut ehdot niissä ellei metsänomistaja ole valppaana. Lopputulokseen tyytymättömyyttä esiintyy eniten silloin, kun tilaus on ollut puutteellinen.

Metsänhoitotöissä noudatetaan aina voimassa olevan lainsäädännön vaatimuksia ja yleensä Tapion ”Hyvän metsänhoidon suosituksia” ellei muusta ole sovittu. Mikäli metsänomistajan metsät on liitetty metsäsertifioinnin ( PEFC/FSC) piiriin, noudatetaan niitä vaatimuksia myös. Juurikäävän torjunnan osalta lainsäädäntö velvoittaa kantokäsittelemään vain yli 10 senttimetriset havupuiden kannot termisellä kaudella. Metsänomistajan näkökulmasta kaikkien havupuiden kantojen käsittely olisi turvallisempaa.

Metsänomistaja voi neuvotella metsänhoitotöitä tilatessaan monista asioista.
- Metsänomistaja voi neuvotella käytetyistä työmenetelmistä ja kysellä niihin liittyvistä seurauksista ja riskeistä. Tällaisia ovat esimerkiksi:
*maanmuokkastapa, onko se sama koko alueella vai vaihteleeko maaston ja maajalajin mukaan
*tehdäänkö reikäperkaus vai täysperkaus
*tehdäänkö ala- vai yläharvennus
*mitä hakkuussa jätetään kasvamaan määrältään ja laadultaan, mitä lehtipuita jätetään ja paljonko
*miten leveät suojakaistaleet jätetään
*mitä puita jätetään säästöpuiksi ja minne
*jätetäänkö kuolleet puut pystyyn
*tehdäänkö tekopökkelöitä
- Metsänomistaja voi neuvotella puiden kuljetusreiteistä ja varastoinnista.
*Harvennus- ja energiapuiden osalta pitää sopia mitä teitä kuljetukseen käytetään ja kuka maksaa teiden käytöstä ja mahdollisesti syntyvistä vaurioista. Pääsääntö on, että käytetään teitä, joihin myyjällä on yksiköt. Jos käytetään muita teitä, silloin maksu määräytyy se mukaan, kuka omistaa puut kulljetusajankohtana. Pystykaupassa omistusoikeus siirtyy yleensä kaadettaessa, hankintakaupassa tien varressa tai maksun yhteydessä.
- Metsänomistajan kannattaa selvittää missä aikataulussa työt tullaan suorittamaan.
*Taimikon varhaisperkauksen ja harvennuksen suhteen ajoitus on kriittinen. Kustannukset nousevat 10 % jokaista myöhästynyttä vuotta kohden.
-Metsänomistajan on hyvä tietää miten työn suorittaja seuraa työnjälkeä.
*Selvitä onko urakoitsijalla käytössä omavalvonta ja seurantamittaukset. Pyydä itsellesi omavalvontaraportit. Palvelutuottajan oman työn seurannan on todettu nostavan laatua. Tarkista työn laatu ennen maksamista. Jos et itse pääse paikan päälle, pyydä urakoitsijalta
valokuvia.

Lopuksi metsänomistajan kannattaa selvittää aiheuttavatko omien vaatimusten/toiveiden esittäminen lisäkustannuksia.

27.8.2020
Irma Welling



17.8.2020 Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ja kansanedustaja Ari Torniainen tapasivat maataloustuottajien yhdistysten ja Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen valtuutettuja Lappeenrannassa 

Maataloustuottajien asioissa esillä olivat mm. valkoposkihanhien aiheuttamat ongelman ja turpeen polttoainekäytön tulevat rajoitukset. Hanhiongelmaan halutaan käyttöön suojametsästysmahdollisuus. Turpeen osalta halutaan hallittua siirtymää polttoainekäytöstä muihin käyttökohteisiin kuten kuiviketurpeisiin, kasvatusalustoiksi ja ympäristönhoitoon.

Etelä-Karjalan mhy:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Kärkäs esitti, että tuleva peltoheittojen metsitystuki voitaisiin ulottaa myös alle 0,5 hehtaarin aloille ja että tulevat Kemera-varat kohdennettaisiin yksinomaan metsäteiden perusparannuksiin ja perustamiseen.

Mhy:n valtuutettuna ja Saimaan Metsänomistajien puheenjohtajana esitin kaksi huolenaihetta. Ensimmäinen liittyi metsätuhotilanteeseen. Juurikääpä jatkaa leviämistään ja se on merkki siitä, että emme tee tarpeeksi sen leviämisen estämikseksi. Kaikki havupuiden kannot myös alle 10 senttimetriset pitäisi kantokäsitellä ja tarvittaessa toukokuun alun ja marraskuun lopun ulkopuolellakin. Urean käyttöä tehokkaapi olisi harmaaorvakkaan käyttö kantokäsittelyssä. Harmaaorvakka syrjäyttää juurikääpää myös juuristossa, jolloin juuriston kautta leviäminen alikasvostaimiin ja uudistusistutustaimiin vähenee. Toisena ongelmana esitin Kari Monnon ehdotuksesta sen,että puolukkatyypin mailla (VT-tyypin metsät) hirvivahinkoja arvioitaessa lasketaan mukaan männyn taimien lisäksi kasvukelpoiset koivun ja kuusen taimet, vaikka koivulla ja kuusella ei ole kasvuedellytyksiä niin kuivissa metsätyypeissä. Tästä aiheutuu metsänomistajalle taloudellisia tappioita. Aikataulusyistä annoin kaksi muuta asiaa paperiversiona ministerille. Toinen koski ensiharvennuksessa poistetuista kuitupuista saatujen korvausten tappiollisuutta. Kustannukset istutetuista, mätästetyistä, taimikkovaiheessa kahteen kertaan hoidetuista kuusen taimista ovat omakohtaisten kokemusten mukaan 0,93 euroa Kemera-tuella ja 1,09 euroa ilman Kemera-tukea. Toinen koski pystykauppassa kantohintaan perustuvan tulon vaikutusta metsävähennykseen. Metsävähennys lasketaan tästä tulosta, josta on jo vähennetty korjuukustannukset, joten metsävähennys on alhaisempi. Metsänomistajalle, jolla on paljon metsävähennyspohjaa, olisi edullisempaa saada tuloutus puhtaasta puun myyntitulosta ja erillinen lasku korjuukustannuksista.

Ministeri pyysi erityisavustajaansa Annukka Kimmoa, joka on myös SaiMe:n perustajajäsen ja rahastonhoitaja, selvittämään hirvivahinkojen arviointiasian nykytilannetta ja sitä onko ongelma ollut esillä ministeriön teettämissä selvityksissä.


Irma Welling luovuttamassa esitystensä paperiversioita ministerille (kuvaaja Annukka Kimmo)




19.8.2020
Irma Welling


4.8.2020 MTK:n metsävaltuuskunnan ylimääräinen kokous Tampereella 


Aloitin ETAMOLin edustajan metsävaltuuskunnassa ns. asiantuntijajäsenenä ilman äänioikeutta Jaakko Temmeksen jälkeen. MTK:n metsävaltuuskuntaa kuuluvat metsänhoitoyhdistysten edustajat ja Etelä-Suomen Yhteismetsät sekä Etämetsänomistajien Liiton edustajat.
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola painotti avauspuheessaan järjestöuudistuksen, metsänomistajien edunvalvonnan ja omaisuuden suojan tärkeyttä. Omaisuuden suojan osalta on käynnissä kolme ajankohtaista asiaa: lunastuslaki, luonnonsuojelulainsäädännön uudistus ja maankäyttö- ja rakennuslain uudistus.

Järjestömuutoksen asioita olivat jäsenmaksujärjestelmän uudistaminen ja metsäperusteisen edunvalvontamaksun rakenne.

Kokouksessa käsiteltiin metsänhakkuusopimuksen (pystykaupan) sopimusehtoja. Yleensä isommat puunostajat käyttävät omia sopimusmalleja ja pienmmät puunostajat tätä mallia. Yleensä puunmyyjän neuvotteluvalta on vähäinen etenkin pienissä kaupoissa ja puunmyyjälle tarjotaan valmiiksi ruksattuja sopimuksia. Hyvänä käytäntönä pidetään neuvottelua myyjätahon kanssa myyjän tahtotilan selvittämiseksi. Tästä mallista puunmyyjä saa tukea niihin tilanteisiin, joista ei ole erikseen sovittu tai joista haluaa puunostajan mallista poikkeavan oman tahtotilan. Tällaisia asioita ovat mm. omistusoikeuden siirtymisen ajankohta, puutavarakuljetusten aloittamisajankohta, teiden ja varastopaikan käytön korvaukset ja vahinkojen korvaaminen. Teiden käytöstä mallissa lukee: ”Ellei muuta ole sovittu, puutavaran myyjä maksaa teiden yksiköintiin perustuvat osakasmaksut ja ostaja suoritteisiin perustuvat tiemaksut sekä lumenaurauskustannukset.”

Kokouksessa käsiteltiin myös metsänhoitoyhdistyksen korjuupalveluiden yleisiä sopimusehtoja. Mhy:n korjuupalveluita käytettäessä puunmyyjä valtuuttaa mhy:n markkinoimaan, hakkaamaan, korjaamaan, kuljettamaan, toimittamaan, mittaamaan ja luovuttamaan puut ostajalle sekä hakemaan hankkeeseen liittyvät tuet ja allekirjoittamaan näiden asioiden hoitamiseen liittyvät asiakirjat myyjän puolesta. Korjuupalvelua käytettäessä puut toimitetaan joko tien varteen, laitokselle, satamaan , juna-asemalle tai vastaavaan paikkaan. Sopimuksella määritetään, kattaako sopimus pelkkää puunkorjuupalvelua vai kuuluuko sopimukseen myös puiden luovutus ostajalle omana kauppanaan, tai mhy:n puunostajien kanssa tekemiin toimitussopimuksiin sisällytettynä. Sopimusehdoissa sovitaan, että hakkuussa noudatetaan Hyvän metsänhoidon suosituksia, tasaikäismetsiköiden harvennusmalleja ja PEFC-sertifioinnin vaatimuksia, ellei muuta ole sovittu. Juurikäävän torjunta tehdään lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Kustannuksista vastaa mhy, ellei muuta ole sovittu. Kuljetuksista sopimuksessa sanotaan, että mhy:llä on oikeus käyttää sopimukseen kuuluvan puutavaran kuljettamiseen korvauksetta myyjän teitä, vesialueita, maa-alueita sekä rasiteoikeuksia ja yksityisteitä, joiden osakkaana myyjä on. Mikäli myyjä ole tien osakas, mutta puiden kuljetus tapahtuu virallista kulkuoikeutta pitkin, myyjä vastaa kuljetukseen liittyvistä kustannuksista.

Oma kysymykseni näiden sopimusten osalta liittyi niihin tiemaksuihin, joissa kuljetus tapahtuu teitä pitkin, joiden osakkaana myyjä ei ole. Tällöin ratkaisevaa on, milloin puiden omistusoikeus siirtyy myyjältä ostajalle. Siirtyykö omistusoikeus kaadettaessa vai maksusuorituksen yhteydessä.

Kokouksen lopun yleiskeskustelussa käytin puheenvuoron juurikäävän tehokkamman torjunnan tarpeesta (kaikkien havupuiden kantojen, ei vain yli 10 cm kantojen, kantokäsittely, harmaaorvakkaan kyky syrjäyttää juurikääpää myös kantojen juurissa). Toinen puheenvuoroni koski tarvetta saada puun korjuukustannuksista aina erillinen lasku ja puun puhtaasta tulosta tuloutus kantohintaan perustuvan tulon sijaan. Tällöin metsävähennys kohdistuisi yksinomaan pääomatuloon eikä siitä olisi vähennetty korjuukustannuksia.  

19.8.2020
Irma Welling


4.6.2020 Metsäretkellä Arboretum Mustilassa Elimäellä






10 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä matkasi Elimäelle Arboretum Mustilaan iltaretkelle. Hannu Turkki ehdotti vuosikokouksessa retkeä rodojen kukkimisaikaan ja Hannulla oli jo tiedossa meille oppaaksi vastaava puutarhuri Kimmo Kuusisto.

Vastaava puutarhuri Kimmo Kuusisto toimi oppaanamme ja osasi kävellä takaperin (kuvaaja Irma Welling)


Retkeläiset kokoontuneena 15 kuution douglaskuusen ympärille (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)


Retkemme alkoi tallinvintiltä, jossa on Arboretumin ja Mustilan tilan historiasta kertova näyttely. Kimmo, jolla on 12 vuoden työhistoria Mustilassa, kertoi Arboretum Mustilan historiasta. Arboretum Mustila on Suomen vanhin, laajin (120 ha) ja monipuolisin arboretum. Arboretumin perusti vuonna 1902 aatelinen, kartanon isäntä ja vuori-insinööri A.F. Tigerstedt, joka peri tilan äitinsä suvulta. Hän oli puutieteen innokas harrastaja. Aluksi hän halusi tutkia ulkomaisten havupuiden selviytymistä kotimaisiin puulajeihin verrattuna. Hän hankki ulkomaisten havupuiden siemeniä hyvien yhteyksiensä ansiosta meidän olosuhteita vastaavilta paikoilta mm. Pohjois-Amerikasta ja Kaukoidästä. Myöhemmin koetoiminta laajeni lehtipuihin ja koristepuihin sekä -pensaisiin. Hänen poikansa C.G. Tigerstedt perusti Alppiruusulaakson puutarhataiteen kokeilualueeksi. Hänen nuorempi veljensä Peter M. A. Tigerstedt, joka oli Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen professori, jatkoi talvenkestävien alppiruusujen jalostusta. Myöhemmin 1980-luvulla toteutettiin atsalean jalostusprojekti ja omatoiminen siementen keruu, tuonti ja kasvatus. Siemeniä on hankittu myös omilla siemenkeruumatkoilla ja kansainvälisten yhteyksien avulla. Tavoitteena on talvenkestävien kasvien etsiminen ja testaaminen sekä jalostaminen.

Tallinvinttikahvien jälkeen lähdimme kierrokselle. Maastoon on merkitty kolme reittiä (punainen, keltainen ja sininen) ja runsaasti nimikylttejä. Alueen kartalta löytyvät Pohjois- ja Etelärinteet, Tammimetsä, Havuterassi, Hemlokkimetsä, Pähkinärinne, Tuijapuisto, Alppiruusulaakso ja Atsalearinne.

Metsäpuisto
Näimme Mustilan kauneimman ja varmaan koko maan kauneimman purppurapihdan. Douglaskuusi voisi olla sopiva puulaji kasvupaikalle, joka on männylle liian rehevä, mutta kuuselle kesäaikana liian kuiva. Parhaiten se viihtyy moreenirinteillä ( Metsälehti Makasiini 7/2019). Se ei kuulu myöskään kirjanpainajan ruokalistalle. Iäkkäimmät Mustilan douglaskuuset ovat jo yli 110 vuotiaita, pisimmät 43-metrisiä ja suurin runkotilavuus liki 15 kuutiota. Suomen pisin puu, 47 m, on euroopanlehtikuusi, joka löytyy Punkaharjulta. Näimme jättiläistuijia, jotka ovat olleet intiaaneille tärkeitä puulajeja. Toteemipaalut tehtiin jättiläistuijista, koska se säilyy lahoamatta useita vuosikymmeniä. Nykyään siitä valmistetaan ulkopenkkejä ja veneen kansia. Katajamaiset vuorihemlokit ovat hidaskasvuisia ja komeita koristepuita. Lännenhemlokit ovat kookkaita puita ja oksat lähes vaakasuoria. Niiden kävyt ovat pieniä ja taimena ne vaativat suojapuustoa. Sitkankuusi on osoittautunut talvenaraksi ja sitä kasvatetaan Mustilassa mänty ylispuuna.

Alppiruusulaakso ja Atsalearinne
Alppiruusulaakson rakentaminen aloitettiin 1920-luvulla. Siitä haluttiin luoda kolmikerroksinen metsäpuisto, jossa kotimaisen metsän sekaan istutettiin ulkomaisia puita ja pensaita. Pensaskerrokseen valittiin alppiruusut ja välikerrokseen mm. korkkipihtaa ja kanadantuijaa. Alppiruusuja jalostetaan Mustilassa talvenkestäviksi kahden tai useamman lajin tai lajikkeen risteytyksinä eli hybrideinä. Alppiruusulaakson tärkein kasvi on mustilanalppiruusu (Rhododendron brachycarpum ssp. tigerstedtii). Se on valkokukkainen ja punaruskeatäpläinen ja sen historiaan liittyy kohtalokas tarina. Mustilan Arboretumiin saatiin vuonna 1931 Pohjois-Koreasta, Pungsan-vuoristosta ohotanalppiruusun siemeniä. Siementenkerääjä oli kuitenkin erehtynyt. Siemenistä piti kasvaa matalaa alppiruusua, mutta niistä kasvoi jotain aivan muuta, rotevakasvuisia, isolehtisiä – ja -kukkaisia alppiruusuja. Näimme myös ensimmäiseksi kotimaiseksi rekisteröidyn keltakukkaisen alppiruusun, jonka jalostustyö on 20 vuoden tulos. Sen jalostaja professori Peter M.A. Tigerstedt halusi antaa lajikkeelle Suomen juhlavuoden kunniaksi nimen ”Suomi 100”. Kimmo piti hyvänä lajikkeena myös ranskalaista 'Boule de Neige' ("lumipallo")-alppiruusua. Reitin varrella näimme Cunningham's White-alppiruusun, joka oli vuosikymmeniä menestynyt lumen suojissa, mutta vähälumisten talvien jäljiltä mennyt surkeaan kuntoon. Reitin varrella oli myös numerollisia, mutta nimettömiä lajikkeita, joiden jalostuksen lopputulos ei kaikilta osin (kauneusarvot, kukintarytmi, talvenkestävyys) osoittautunut riittävän hyväksi. Atsaleoista kauniiksi ja menestyväksi osoittautui kuningasatsalea. Näimme kaukaa myös eksoottisen kiinanlaikkuköynnöksen.


Suomi 100-alppiruusu oikealla (kuvaaja Kari Monto)

"Lumipallo"-alppiruusu (kuvaaja Irmeli Mäkinen)




Alppiruusu, joka kukkii milloin sattuu huvittamaan (kuvaaja Kari Monto)



Samainen alppiruusu lähikuvassa (kuvaaja Irmeli Mäkinen)


Terassialue
1930-luvulla aloitettiin terassialueen rakentaminen. Sodan aikana sotavangit osallistuivat rakennustyöhön. Terassialueella on 20 terassitasoa ja sen laajennus- ja restaurointityöt ovat käynnissä. Isot valkoiset japaninpionit olivat jo nupulla.

Tigerstedtien sukuhauta
Tigerstedtien hautapaasien alueella oli merkillisen rauhallinen tunnelma valon siivilöityessä suurten puiden oksien lävitse.

Tigerstedtien hautapaasit (kuvaaja Hannu Turkki)


Retken lopuksi hankimme kotimetsiimme ja pihoillemme monenlaisia viemisiä kuten Suomi 100-alppiruusua, Mustilanalppiruusua, Illusia-atsaleaa, katsuraa, lyhtysorvarinpensasta, japaninlikusteristyreeniä....

Kaiken kaikkiaan kyllä opastettu kierros antoi paljon enemmän kuin omatoiminen tutustuminen. Kimmon eloisat tarinat jäivät mieleen elämään. Mustila on ainutlaatuinen !

Isot kiitokset Kimmolle ja Hannulle retken toteuttamisesta ! Yritämme muistaa aina taimia hankkiessamme  tarkistaa, että ne on kasvatettu siemenistä, joiden luontainen kasvupaikka vastaa meidän tulevaa istutuspaikkaa ! 


Lemillä 5.6.2020
Irma Welling

3.4.2020 Tutustumassa metsätuhoalueeseen Ylämaan Pienaitassa



Etualalla näkyvät jo pystyyn kuolleet männyt ja maassa sananjalkaa (kuvaaja Irma Welling)



Kävin metsänomistajan ja jäsenemme Pekka Peräkylän kanssa tutustumassa hänen 37 vuotiaaseen mäntymetsäänsä Ylätupa-tilalla, josta on alkanut kuolla pystyyn runsaasti mäntyjä ja josta tuuli on jo kaatanut osan pystyyn kuolleista maahan. Alue on harvennettu v-2008 ja jo silloin havaittiin muutamia pystyyn kuolleita mäntyjä. Alueella on sodanaikaisia juoksuhautoja ja alueella on saatettu harjoittaa tervanpolttoakin.

Ensimmäisenä tulee mieleen juurikäävän aiheuttama tyvitervastauti. Juurikäävän itiöt tarttuvat tuoreilta kantojen pinnoilta kantoihin ja leviävät juuristoon lahottaen niitä. Mänty yrittää estää sienen rihmaston nousua puun runkoon erittämällä pihkaa puun tyveen. Dosentti Yrjö Norokorven mukaan juurikääpä jää männyllä juuristoon ja nousee enintään muutaman kymmenen senttiä tyvellä. Kunnoltaan heikentyneisiin puihin voi iskeytyä seurannaistuhoja kuten kaarnakuoriaisia ja lopulta muita puuaineksen lahottajia. Siellä kuolevien/kuolleitten puiden rungon yläosissa ei ole juurikääpä. Kannosta juurikäävän rihmasto leviää juuriyhteyden kautta lähellä olevien puiden juuriin ja runkoihin. Juuristossa juurikäävän rihmasto etenee Norokorven mukaan muutamista senteistä muutamiin kymmeniin sentteihin vuodessa. Sairastuneiden mäntyjen tyvelle ja juuristoon kehittyy itiöemiä eli kääpiä, jotka ovat yläpuolelta ruskeita ja alapuolelta hohtavan valkoisia. Itiöemät tuottavat uusia itiöitä, jotka levittävät tautia ilmasta käsin tuoreisiin kantoihin.

Pekka sahasi yhden äsken kaatuneen männyn 3 metrin pölleiksi. Tosiaan tyvellä näkyi pihkaantumista ja lahovaurioita näkyi vielä 9 metrin korkeudella. Tutkimme kaatuneen puun juurakkoa, mutta emme silmämääräisesti havainneet itiöemiä. Yrjö Norokorvelta saimme tiedon, että männyn itiöemät voivat olla hyvin pieniä, muutamien millien kokoisia. Eli juurakko pitää tutkia uudestaan tarkemmin ja suurennuslasilla.

Huomasimme myös,että mäntytuhoalueella kasvoi paljon sananjalkaa (kalmankouraa). Sananjalka tiedetään myrkylliseksi ja Makasiini Metsälehdessä olleen kasvitieteilijä Seppo Vuokon kirjoituksen mukaan maahan kaatuneiden sananjalkojen lehdistä ja varsista siirtyy maahan myrkkyjä. Jäimme miettimään onko jotain yhteyttä sananjalan esiintymisen ja juurikäävän välillä. Yrjö Norokorven arvion mukaan metsätuhoalueen edulliset valo-olosuhteet ovat houkutelleet sananjalan paikalle. Olisi kuitenkin mielenkiintoista ottaa maanäyte sananjalka-alueelta ja tutkia mitä myrkkyjä ja missä pitoisuuksissa sieltä löytyy.

Kävimme läpi tilanteita, milloin metsätuho olisi voinut saada alkusysäyksen. Kesällä tehdyt raivaukset ja harvennukset ilman kantokäsittelyä ovat voineet lisätä tartuntariskiä kohtalokkaasti, jos lähistöllä on ollut itiöitä tuottavia kääpiä. Alkusysäyksenä tulivat mieleen mahdollinen tervanpoltto alueella ja puiden kaataminen juoksuhautojen rakentamisen yhteydessä. Pitää myös selvittää mihin vuodenaikaan tehtiin vuoden 2008 harvennus.

Kunhan päästään koronaviruksesta eroon voisimme käydä porukalla tutustumassa kohteeseen ja miettimässä tulevia toimenpiteitä !



Kaatuneen männyn juurissa näkyvä valkoinen ei välttämättä ole  juurikäävän itiöpesäkkeitä (kuvaaja Pekka Peräkylä)

Pihkoittumista kuolleen männyn tyvessä (kuvaaja Irma Welling) 




4.4.2020 
Irma Welling




24.3.2020 Tekopesä kalasääskelle Ylämaalla

Jäsenemme Pekka Peräkylän metsään Ylämaan Pukalusjärven seudulle on rakennettu kalasääskelle tekopesä. Aikaisemmin paikalla on ollut risupesä, joka on ollut asuttuna kolmisenkymmentä vuotta. Risupesä oli kuitenkin tullut alas, eikä ylhäälle jäänyt kuin muutama risu. Oli oletettavissa, ettei kalasääski olisi enää pystynyt sitä korjaamaan. Tekopesän rakensi lintuharrastaja Marko Ruti, joka on tehnyt jo 55 kalasääsken pesää ja rengastanut 250 poikasta. Hän on myös Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen (EKLY) lehden Ornis Karelican päätoimittaja. Pesän puuhun hinaamisessa Marko Rutia auttoivat Pekka Peräkylä ja Petri Nurmela.




Tekopesän kehikko (kuvaaja Pekka Peräkylä)



Kalasääsken tekopesä vielä maassa (kuvaaja Pekka Peräkylä)

Marko Ruti rakentamassa pesää 24-25 metrin korkeuteen (kuvaaja Pekka Peräkylä)

Pekka Peräkylä ja Petri Nurmela avustivat tekopesän pystyttämisessä (kuva Marko Ruti)


4.3.2020 Stora Enso Metsän vieraina ja vuosikokouksessa


Ostopäällikkö Jyri Änäkkälä vasemmalla ja metsäasiantuntija Antti Savonen oikealla (kuvaaja Irma Welling)
 

Saimaan Metsänomistajien osallistujat (kuvaaja Irma Welling)

20 metsänomistajaa kokoontui Stora Enso Metsän Lappeenrannan konttorille kuulemaan puumarkkinakatsausta ja kaksijaksoisen kuusi-koivumetsän kasvatuksesta ja hoidosta. Ostopäällikkö Jyri Änäkkälä aloitti arvuuttelemalla montako yhden litran maitopurkkipakkausta saadaan yhdestä kuitupuukuormasta (60 m3). Eipä arvattu, että niitä saadaan 500 000. Koko Suomen nestepakkauskartonkitarve (sisältää muutakin kuin maitopurkit) ehditään tuottaa yhdessä viikossa. Tutustuimme myös Varkauden LVL-tehtaalla tuotettuun liimapuupalkkinäytteeseen. Puun korjuun kannalta roudaton ja märkä talvi on ollut haasteellinen. Lakon aikana varastoja on purettu teiden varsilta. Kesä – ja kelirikkoleimikot ovat nyt haluttuja. Stora Enso Metsän raakapuun toimitustarve asiakastehtaille Suomessa on tänä vuonna 19 milj. m3. FSC-sertifioidulla puulla on kysyntää ja metsänomistaja voi liittyä Stora Enso Metsän FSC®-ryhmään. FSC-serfifioinnilla varmistetaan ja osoitetaan,että metsien hoidossa otetaan huomioon metsäluonnon monimuotoisuutta sekä taloudellista kestävyyttä että kuttuuri- ja virkistysarvoja. Metsien erikoiskohteet kuten luontokohteet ja juoksuhaudat otetaan huomion toimenpiteiden ja hakkuiden suunnitteluvaiheessa. Keskusteluosassa kyseltiin voidaanko puita kaataa juoksuhautametsistä. Voidaan kyllä, mutta juoksuhautojen ylitykseen tarvitaan Museovirastolta lupa. Kysyttiin myös, milloin puu siirtyy ostajalle. Normaali käytäntö on, että pystykaupassa puu siirtyy ostajan omistukseen kaadettaessa .

Seuraavaksi metsäasiantuntijan Antti Savosen kanssa pohdittiin millaisena koivu-kuusimetsää kannattaa kasvattaa. Vanha viisaus sanoo, että koivu kasvattaa kuusen. Koivua on kasvatettu kuusen päällä hallavaurioiden takia. Kun tavoitellaan vanerikoivun tuotantoa, kannattaa koivua kasvattaa harvassa kuusen seassa. Pienet kuuset voidaan harventaa raivausahalla ja koivut koneella tai moottorisahatyönä. Paras ilma koivujen kaatamiseen on sellainen, kun päivällä on plussakeli ja yöllä pakkasta. Silloin kuusen latvat eivät katkea niin helposti koivuja kaadettaessa. Omakohtaisia kokemuksia koivu-kuusimetsän hoidosta kertoivat Lauri Nevalainen ja Seppo Repo. Laurin ei pitänyt koivun merkitystä suojuspuuna kovin tärkeänä. Seppo oli korjannut vanhalle kaskimaalle perustetusta rauduskoivikosta koivut pois 50 vuotiaina, kun kuuset olivat olleet 2 metristä 10 metriin.

Tässä muutamia linkkejä kaksijaksoisen kuusi-koivumetsän kasvatuksesta:

Kaksijaksoiset koivu-kuusisekametsät, s 99-100

Sauli Valkonen: Kuusen alikasvos ja kaksijaksoinen metsikkö-mahdollisuudet ja kannattavuus

Kari Mielikäinen ja Sauli Valkonen: Kaksijaksoisen kuusi-koivu-sekametsikön kasvu

Jatkoimme iltaa vuosikokouksella. Hallituksen uudeksi jäseneksi valittiin erovuoroisen Sinikka Niemen tilalle Seppo Repo. Puheenjohtajana jatkaa Irma Welling.
Vuoden 2020 toimintasuunnitelmaan hyväksyttiin tehdaskäynti Tiaisen sahalle Savitaipaleelle. Raivaussahaharjoittelun paikaksi kysytään Lappeenrana kaupungin tai seurakunnan lähimetsää. Mustilan Arboretum-matka ajoitetaan kesäkuulle alppiruusujen kukinta-aikaan. Oppaaksi saadaan Hannu Turkin tuntema Kimmo Kuusisto. Etämetsänomistajien Liiton, Metsä Groupin ja Opn yhteisiä webinaareja järjestetään kaksi. Muita metsäkohteita ovat harvennustyömaa, lannoituskohde ja konkelon kaato. Lisäksi toteutetaan perinteinen Puun päivän tilaisuus ja kuusijuhla.

Kokouksen lopuksi virisi vilkas keskustelu tuhkalannoituksesta. Lauri Nevalaisen metsässä, jossa harvennushakkuu oli tehty vuonna 2014, tuhkalannoituksen suoritti vuonna 2018 Konetyö J.Koskelainen Lappeenrannasta. Tuhkan levityksessä käytettiin samoja ajouria kuin harvennushakkuussa eikä eikä ainuttakaan puuta kolhittu. Tuhkana oli Simpeleen tehtaan tuhkaa irtotavaraa 5 tn/ha. Kemera avustusta saatiin 30% kustannusarviosta eikä neulasanalyysiä tarvittu. Kemera avustuksen jälkeen kustannukseksi jäi 300 €/ha sisältäen kuljetuksen ja levityksen. Koskelainen tekee tätä työtä kevättalvella, jolloin lumi tallaantuu telojen alle, silloin myös lumi parantaa kantavuutta.




Tuhkan lastaus käynnissä (kuvaaja Lauri Nevalainen)
Metsä tuhkan levityksen jälkeen (kuvaaja Lauri Nevalainen)

Toiseksi keskusteluaiheeksi nousi energiapuun korjuu hoitorästimetsistä. Metsänomistajalle tärkeintä on se, että nuori metsä tulee hyvään kasvukuntoon. Energiapuuta korjaavalle yrittäjälle energiapuukohteet ovat useinkin tappiollisia ja siksi niiden korjaamiseen ei tahdo löytyä yrittäjiä. Metsänomistaja voi helpottaa tilannetta siten, että ei edellytä korvausta korjatusta energiapuusta. Toinen vaihtoehto hoitorästimetsissä on kaataa harvennettavat puut maahan ja maksaa korvaus tehdystä hoitotyöstä. Metsien eri käsittelyvaihtoehdoista ja ratkaisuista toivotaan uudenlaisten keskustelua ja yhteistyötä paikallisten yhteistyötahojen ja toimijoiden kanssa.

Kari Monto ehdotti, että Etämetsänomistajien Liitto jatkaa kuvakilpailua.

6.3.2020
Irma Welling
Lauri Nevalainen
Seppo Repo


15.1.2020 Metsäretkellä Ruokolahden Kotaniemessä



Vasemmalta Reino Rannanvaara, Kari Monto ja Juha Mikkola (kuvaaja Irma Welling)







































4 metsänomistajaa matkasi Ruokolahden Kotaniemeen tutustumaan Kari Monnon nuoren metsän hoitoon.

Mukana oli Karin naapuri Reino Rannanvaara, jolla on 20 vuoden kokemus metsäkoulun opettajana Ruokolahden metsäkoulussa. Juttelimme sateen ajan Karin taukotuvassa metsään liittyvistä Reinon kokemuksista. Reinolla on omia metsiä Ruokolahden Kaljulan kylässä. Siellä hänellä on 10 kirjanpainajapyydystä*. Kun maanpinnan lämpötila ylittää 18 astetta, kirjanpainajat lähtevät karikkeesta lentoon ja silloin pitää pyydysten olla valmiina. Pyydyksissä käytetään feromonia houkuttelemaan kirjanpainajia. Reinon mukaan omin korvin voi kuulla kirjanpainajan rouskeen,kun ne porautuvat kuusen kuoren läpi.

Reinon metsäharrastus alkoi jo lapsena omien puuntaimien kasvattamisella. Reino laski kasvattaneensa 20 000 tainta siemenistä. Aikoinaan taimet istutettiin kaskimaille syntyneiden hieskoivikoiden alle. Aikoinaan koivut korjattiin hevospeleillä pois.

Sittemmin Reino työskenteli Ekströmin koneliikkeessä, jossa hän koulutti moottorisahan käyttäjiä, metsäkoulujen opettajia ja asentajia. Reino kävi kahteen otteeseen kouluttamassa puunkorjuuta Tansaniassa. Hän kertoi puunkaadon onnistumisesta Kilimanjaron rinteillä. Tansaniassa puut tulevat päätehakkuuseen jo 30 vuotiaina ja harvennushakkuuseen 10 vuotiaina.

Ruokolahden metsäkoulussa työvuosia kertyi 20. Reinolla on käytössä oma myrskytuhojen torjuntakeino. Reunametsien harvennuksessa ensimmäinen ajouraväli jätetään harventamatta. Eläkkeelle jäätyään Reino harrasti moottorisahataidetta ja hoiti metsää rajamuseon alueella. Nyttemmin hän harrastaa edelleen kirjanpainajien pyytämistä, puupiirrostöitä, akvarelleja ja afrikkalaisia öljyväritöitä. Hänellä on myös tekeillä oma historiikkinsa.

Jatkoimme kokemusten vaihtoa Karin nuoren metsän kuvioilla. 2,2 hehtaarin kuviolla metsään.fi antaa keskipituudeksi 9 m ja kokonaistilavuudeksi 170 m3. Pohdimme voidaanko kuviolta saada nuoren metsän hoitotukea. Poistuman vähimmäismäärä on 1 500 runkoa (yli 2 cm). Keskipituuden alarajalla kasvatettavaa puustoa voi olla enintään 3 000 runkoa hehtaaria kohti. Metsaan.fin mukaa runkoluku on 3 890 kpl/ha, joten poistettavia puita on reilusti yli 1 500 runkoa/ha.

Kari oli kehitellyt meille tehtäviä:
-runkoluvun arviointia16 %)
-sekametsien prosenttiosuuden arviointia Suomessa (16 %)
-hirvenpapanoista piti arvailla ovatko uroksen vai naaraan (naaraan, koska pitkulaisia)
-millä puuntaimella on pitkät neulaset (kontorta-mänty)

Puukiipijää, joka asustaa metsässä, emme onnistuneet näkemään. Sen sijaan näimme juoksuhautoja ja tuliasemien paikkoja.

Kaiken kaikkiaan monipuolinen ja monimuotoinen metsäretki ! Isot kiitokset Karille ja Reinolle. Toivomme,että näemme Reinoa muissakin SaiMen tilaisuuksissa ja kuulemme lisää metsäkokemuksia.

*Kirjanpainajapyydyksiä (Multiwit Ipsowit)ja feromoniliuskoja (Ipsowit) myy Savotan Puoti (www.savotanpuoti.fi, myynti@savotanpuoti.fi, Päivi Karma 0400 174028). 

16.1.2020
Irma Welling


7.12.2019 Kuusijuhla Kehruuhuoneella




24 metsänomistajaa kokoontui Kuusijuhlaan Kehruuhuoneelle Lappeenrannan Linnoitukseen. Juhla aloitettiin perinteisellä ”Oi kuusipuu” laululla. Herkutteluhetken ja arpajaisten jälkeen vuorossa oli metsäaiheisia ja leikkimielisiä tehtäviä.


Karin, Heikin A, Toivon ja Eskon ryhmä sai tehtäväksi havainnollistaa puun pituuden mittausta keppimenetelmällä. Kohteena oli Heikin pituuden mittaus.


Erkin, Juhan ja Lea ryhmä keksi käyttökohteita kaulaimelle ja jykevälle poranterälle. Työvälineet näyttivät niin antiikkisilta, että ryhmän mielestä poraa oltaisiin voitu käyttää entisinä aikoina norsun ja dinosauruksen hampaiden poraamiseen ja kaulaimella oltaisiin voitu pyydystää saalista bumerangin lailla.



Marjutin, Pirkon, Merjan ja Pertin ryhmä demonstroi puun kaatoa kaatokolon saahamisella ja pitopuun jättämisellä. Puun kaatumissuunnaksi pääteltiin kaatokolon suunta.





Metsäristikkoa ratkoivat Raija T, Tytti, Ilkka, Eija ja Heikki. Nuoren metsän synonyymiksi sopi taimikko, maanmuokkausmenetelmäksi sopi perkuu (oikeasti äestys), puun vihreäksi osaksi latvus, moton toiseksi nimeksi kävi metsäkone, puunkaadon apuvälineeksi vänkäri, ikimännyn synonyymiksi honka, pystyyn kuolleen havupuun synonyymiksi kelo ja kuitumassan sellu. Kpl/ha tarkoitti runkolukua, vuosirengas lustoa ja propal torjuntaa. Propalin kohdalla piti lukea propsi eli kuitupuu. Kuinka ollakaan lopputulos oli oikein eli METSÄKESKUS.



Hannu, Helka ja Seija saivat poistaa puita koemetsiköstä, kun tavoiteltiin tasaikäisrakenteista tai eri-ikäisrakenteista metsää. Lahopuun ja koivujen poistamisesta käytiin keskustelua ja monimuotoisuuden kannalta ne olisi hyvä jättää poistamatta.



Raija K, Esko, Sinikka ja Anna-Kaisa kompensoivat Hki-Thaimaan edestakaisen lennon hiilidioksidipäästöjä metsän vuotuisella kasvulla. Tarvittiin 1/5-osa hehtaarin vuotuinen 


Lopuksi kuultiin yhdistyksen ensi vuoden tapahtumista ja vanhan ajan ennuste siitä millainen vuosi ensi vuodesta tulee, kun ”Joulu-Päiwä käski wikon pääle lange. Sipuli kaswa hywästi. Hunajata silloin tahdotan kallisti myydä. Omenia ei paljon paisteta.”

7.12.2019
Irma Welling


29.10.2019  "Erilaiset metsänkäsittelymenetelmät ja niiden käyttömahdollisuudet " -webinaari 



Illan esiintyjät oikealla Anu Rautiainen ja Arto Teittinen (kuvaaja Irma Welling) 


16 metsänomistajaa osallistui Etelä-Karjan Osuuspankin Imatran konttorin tiloissa järjestettyyn webinaariin.

Metsäasiantuntija Anu Rautiainen, Metsä Group toi esityksessään esille seuraavia asioita:
*Metsäliitto Osuuskunnan hyvät osuuskorot. Vuodelta 2018 perusosuuden osuuskorko oli 7,5 %.
*Kattavat metsänhoidon ja puukaupan palvelut.
*Erilaisia metsänkäsittelyvaihtoehtoja tuodaan esille jokaiselle nimetyn metsäasiantuntijan välityksellä.
*Metsä Group on aloittanut männyn ja kuusen sekaviljelyn markkinoinnin metsänomistajille. Sekaviljelyllä saadaan aikaan metsä, joka on yhden puulajin metsää kestävämpi ja monimuotoisempi sekä kasvaa hyvin. Sekaviljelyssä kuusen taimien väliin kylvetään männyn siemeniä. Kuusentaimien määräksi riittää 1100kappaletta hehtaaria kohti.
*Jalostetut taimet kasvavat tilavuutta 15-20 % enemmän kuin jalostamattomat taimet.
*Lannoitus harvennuksen jälkeen alkaa tuottamaan heti lisäkasvua.


Tutkimusprofessori Jari Hynynen, Luonnonvarakeskus

Metsävarat ja hakkuut eilen, tänään ja huomenna
*Suomen metsien vuotuinen kasvu on noin 107 milj.m3 ja vuonna 2018 hakkuut olivat 78 milj.m3.
*Keinoina lisätä kasvua tuotiin esiin mm. jalostetun materiaalin käyttö, metsänviljely, puulajivalinnat, maanmuokkaus, taimikon hyvä hoito, harvennukset, lannoitus ja kunnostusojitus.
*40 vuoden aikana puuston vuotuinen kasvu on lisääntynyt 47 milj. m3 (81 %) ja tästä kasvusta 63 % selittyy metsien käsittelyllä ja 37 % kasvuympäristön tekijöillä.

Tasaikäisen metsän kasvatus
*Tasaikäisen metsän kasvatus on ketju toimenpiteitä, joista kriittisiä vaiheita ovat uudistamisen onnistuminen ja taimikonhoito. Näissä avainasemassa on toimenpiteiden ajoissa tekeminen. Etelä-Suomessa 2 vuoden päästä päätehakkuusta puolet metsistä on uudistettu. Jos uudistaminen viivästyy esim. 5 vuotta, alentaa se koko kiertoajan tuottoa 14-18 % laskentakoroilla 3-4 %.
*Jalostetulla siemenellä saadaan nopeampaa kasvua ja parempaa laatua. Esim. männyllä saadaan lisäystä pituuskasvuun 7-8 % ja tilavuuskasvuun 15-20 %. Vilpas- Metsänviljelijän opas on Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin metsäntutkimuslaitoksen yhteistyössä kehittämä verkkosovellus, joka auttaa valitsemaan parhaan mahdollisen jalostetun viljelyaineiston kullekin metsänuudistamisalalle.
*Taimikon hoito nopeuttaa puuston järeytymistä ja lisää tukkipuun tuotosta: Esimerkkilaskelmassa Etelä-Suomen tuoreen kankaan hoidetussa kuusentaimikossa puiden keskipaksuus ensiharvennusvaiheessa on 16 cm ja koko kiertoajan tukkipuun keskituotos on 5,4 m3/ha/v. Hoitamattomassa taimikossa puiden keskiläpimitta ensiharvennusvaiheessa  on vain 11 cm ja kiertoajan tukkituotos 3,8 m3/ha/v. Hyvällä taimikonhoidolla ja harvennuksilla kiertoa voidaan aikaistaa 20 vuodella, kun järeyskriteerinä päätehakkuulle käytetään 28 cm.
*Vuotuinen keskikasvu pysyy melko samana kiertoajoilla 60-80 v. Tällöin päätehakkuun siirtäminen 20 vuodella 60 vuodesta 80 vuoteen ja 3 % korkokannalla vähentää tuottoa noin 25 %, vaikka kasvu ei vähenisikään.
*Metsän lannoitus on kannattavaa ja kannattaa tehdä 10 vuotta ennen seuraavaa harvennusta tai päätehakkuuta. 
*Kunnostusojitus kannattaa ajoittaa harvennuksen yhteyteen ja sen vesistövaikutukset pitää ottaa huomioon.
*Puuston elinvoiman ylläpitämiseksi vältä ylitiheyttä ja rajuja toimenpiteitä sekä panosta juurikäävän torjuntaan jo ennakolta. 
*Hakkuiden ja metsänhoitotoimenpiteiden ajallisella keskittämisellä saadaan aikaan isompia kokonaisuuksia ja tehokkuutta.

Jatkuva kasvatus
*Jatkuvan kasvatuksen eri metsänkäsittelytapoja ovat poimintahakkuut, pienaukkohakkuut ja männikön ylispuukasvatus. 
*Jatkuvaan kasvatukseen liittyy isompi epävarmuus kuin tasaikäiseen kasvatukseen. Se voidaanko poimintahakkuita, n 100 m3/ha, jatkaa 10-15 vuoden välein riippuu siitä tuleeko uusia taimia. Pomminvarmasti ei pystytä sanomaan saadaanko uusia taimia kasvamaan koko ajan. Kuusikaan ei ole puhdas varjopuu ja kärsii varjosta. Poimintahakkuilla syntyy helposti aukkoja ja epätasaisia taimikoita sekä ryhmittäisiä taimitihentymiä, jotka kasvavat hitaasi. Varjossa 1,3 m taimen kasvamiseen voi kulua aikaa 40-60 vuotta. Tihentymien harventamiseen tarvitaan sielläkin raivaussahatyötä. Pienaukoissa Etelä-Suomen OMT ja MT+ kasvupaikoilla taimettuminen on vaikeaa pintakasvillisuuden rehevöitymisen vuoksi.
*Poimintahakkuissa kuusikoissa puuntuotos on pitkällä aikavälillä jäänyt 15-20 % alhaisemmaksi kuin tasaikäiskasvatuksessa. 
*Kenttäkokeissa on verrattu kuusikon kasvureaktiota alaharvennus- ja poimintahakkuiden jälkeen. Poimintahakkuun jälkeen (pohjapinta-ala 12 m2/ha ja 50 % poistuma) puuston kasvureaktio oli selvästi hitaampi verrattuna alaharvennettuun kuusikkoon (pohjapinta-ala 20 m2/ha ja 33 % poistuma). Ero oli suurin aikavälillä 0-5 vuotta harvennuksen jälkeen, mutta vielä aikavälillä 10-15 vuotta ero oli havaittavissa.
*Jatkuvan kasvatuksen ja päätehakkuisiin perustuvan metsän kasvatuksen kannattavuusvertailuissa, joissa jatkuvaan kasvatukseen ei ole liitetty investointi- eikä hoitokuluja, jatkuva kasvatus on taloudellisesti sitä kannattavampaa mitä korkeampaa korkokantaa on käytetty.
*Nettotulovertailussa, jota ei ole vielä julkaistu, päätehakkuuseen perustuvassa metsän kasvatuksessa nettotulot olivat 29 % suuremmat kuin jatkuvassa kasvatuksessa johtuen tasaikäiskasvatuksen tutkimuksissa todennetusta korkeammasta vuosikasvusta (8,3 m3/ha vs 7,2 m3/ha). Vertailu on tehty MOTTI-mallin avulla ja käyttämällä tilastoista saatuja keskimääräisiä kustannuksia. Poimintahakkuussa kantohintana käytettiin toisen harvennuksen kantohintaa. Ero pienenee, jos poimintahakkuussa käytetään lähes päätehakkuun kantohintoja. 

Tasaikäiskasvatuksen ja jatkuvan kasvatuksen vertailu
*Talousvertailun tulokset ovat ristiriitaisia.
*Jatkuvaa kasvatusta on perusteltu monimuotoisuusasioilla. Vanhan metsän lajiston on todettu säilyvän, jos poistetaan korkeintaan puolet puustosta. Mm. mustikka, metso, kanalinnut, tiaiset ja kuukkelit hyötyvät jatkuvasta kasvatuksesta. Uhanalaisten lajien kannalta jatkuva kasvatus ja tasaikäiskasvatus ovat yhtä huonoja vaihtoehtoja, koska kummassakaan ei välttämättä muodostu lahopuuta tai jää lehtipuita.
*Juurikäävän osalta jatkuva kasvatus luo juurikäävälle paremmat leviämisolosuhteet alikasvoksen juuriston kautta. Jatkuvan kasvatuksen hakkuita ei pitäisi toteuttaa sulanmaan aikana.
*Mustikka kasvaa jatkuvan kasvatuksen metsissä, puolukka ja sienet tasaikäiskasvatusmetsissä.
*Lehti-havupuusekametsät lisäävät metsän vastustuskykyä tuhoja vastaan molemmissa kasvatustavoissa.
*Kivennäismaiden runsas puusto toimii isona hiilivarastona ja nopea kasvu sitoo isosti hiiltä. Turvemailla maahan on sitoutuneena hiiltä 5-kertaa enemmän ja jatkuvassa kasvatuksessa maaperään sitoutunut hiili pysyy maaperässä paremmin. Juurikäävän tulemiseen turvemaille pitää varautua. Mikäli kaikki hakkuut lopetettaisiin, metsien  hiilivarasto kyllä aluksi kasvaisi, mutta ajan mittaan se pienenisi puuston lisääntyvän kuolleisuuden ja tuhojen vuoksi.

Tilaisuudessa esitettiin runsaasti kysymyksiä, mutta kaikkiin kysymyksiin ei ehditty vastata.

Asiakkuusjohtaja Arto Teittinen, Etelä-Karjalan OP, valaisi eri sijoitusmuotojen tuottohistoriaa. Hän esitteli myös OP:n vastuullisia rahastoja: OP-Ilmasto, OP-Kestävä Maailma, OP-Puhdas Vesi, OP-Vähähiilinen Maailma. Näkyvissä on ollut sijoitusrahastojen suuri kiinnostus myynnissä olleita metsätiloja kohtaan. OP-Metsänomistaja-rahaston kautta voi myös päästä omistamaan metsää ilman metsänomistamisen vaatimaa työtä.

Tilaisuuteen osallistui webinaarin välityksellä 10 Etämetsänomistajien Liito jäsenyhdistystä. Osuuspankki tarjosi tilat ja kahvit ja Metsä Group kustansi Jari Hynysen esitelmästä aiheutuneet kustannukset. Isot kiitokset molemmille tahoille !

12.11.2019 
Irma Welling


27.9.2019 Puun päivän julistus Greenreality-puistossa Lappeenrannan Lauritsalassa


Irma Welling esittämässä Puun päivän julistusta, taustalla fanfaarin soittajat ja eri yhdistysten istuttajia (kuvaaja Raija Kaipainen)

7 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä ja satakunta kaupungin ja eri yhdistysten jäsentä istutti puuntaimia uutteen Greenreality-puistoon. Tilaisuuden avasi Greenreality-puiston idean isä, kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen. Fanfaarin, kaupunginjohtaja Kimmo Jarvan ja ympäristöjohtaja Ilkka Räsäsen puheiden jälkeen SaiMen puheenjohtaja Irma Welling esitti Puun päivän julistuksen. SaiMen jäsen ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori ahkeroi  tilaisuuden järjestelytehtävissä.

Puun päivän julistus
"Puun päivänä meitä muistutetaan metsien suuresta merkityksestä ja kehoitetaan istuttamaan puita.
Tänä vuonna painotetaan metsien merkitystä ilmastonmuutoksen torjujana ja hillitsijänä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tärkein keino on päästöjen vähentäminen. Hyvänä esimerkkinä tästä on Äänekosken uusi biotuotetehdas, joka ei käytä lainkaan fossiilisia polttoaineita. Toisena keinona on hiilidioksidin sitominen ilmasta. Metsät torjuvat ilmastonmuutosta, kun ne sitovat ilmasta hiilidioksidia ja varastoivat hiiltä. Hiilen sidonnassa on kaksi tärkeää mittaria: hiilivarasto ja hiilinielu ja molempia tarvitaan. Hiilinielusta puhutaan, kun hiilivarasto kasvaa. Näin ollen vanha metsä, jonka kasvu on jo pysähtynyt, on iso hiilivarasto, vaikka nielu on alhainen. Nuoren metsän, jonka kasvu on nopeaa, varasto on vielä alhainen, mutta nielu suuri. Taimikko muuttuu avohakkuun jälkeen 20-30 vuodessa nieluksi.
Millaisilla teoilla metsät olisivat hyviä hiilivarastoja ja nieluja ? Yhtenä esimerkkinä ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat soista ojittamalla tehdyt talousmetsät. Turvemaan avaamisella ja muokkaamisella turpeeseen sitoutunut hiili karkaa ilmaan. Siksi turvemaametsien osalta avohakkuita ei suositella ja niissä jatkuva kasvatus on parempi vaihtoehto. 
Tämä Greenreality -puisto on osoitus puiden tärkeyden ymmärtämisestä ja siitä kiitos Lappeenrannan kaupungille. Toteuttakoon tämä puisto Aleksis Kiven ajatusta siitä, että metsä avaa mielen kaikelle ihanuudelle.
Saimaan Metsänomistajat ry valitsi istutettavaksi puuksi tammen. Tammen valintaan vaikuttivat Kalevalasta löytyvät säkeet, joiden perusteella tammi soveltuu hyvin puistopuuksi.

Kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen;
kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;
kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.”


SaiMen jäseniä (Irmeil,Sinikka,Raija,Esko,Irma)  aloittamassa istutusta


28.9.2019
Irma Welling




26.8.2019 Tehdasvierailu Metsä Boardin Simpeleen kartonkitehtaalle



Retkeläiset tehtaan voimalaitoksen edessä (kuvaaja Kaisa Munukka)

Esittelyjä kuuntelemassa, oikealla Anne Lehtipuro ja vasemmalla Jaakko Rantanen (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)

14 metsänomistajaa matkasi Simpeleelle Metsä Boardin kartonkitehtaalle. Vierailu alkoi lounaalla ja jatkui Metsä Forestin Päivi Huutoniemen esityksellä Metsäliitto Osuuskunnan toiminnasta ja Metsä Forestin kehittämishankkeista. Kimmo Kylämies voitti kisan vuonna 2018 maksetuista osuuskoroista: perusosuuksien korko oli 7,5 % ja puukauppatuloilla hankittavien A-lisäosuuksien korko 7 %. Vuonna 2018 panostettiin virtuaalimetsähankkeeseen ja puukaupan digitaalisiin palveluihin. Vuonna 2019 on kehitetty dronien käyttöä metsäsuunnitelmien tekemisessä. Metsä Forest kehittää aktiivisesti talousmetsien luonnonhoitoa. 88 % Metsä Groupin käyttämästä puusta on sertifioitua puuta. Sertifiointi on ilmaista Metsäliitto Osuuskunnan jäsenille. Saimme myös katsauksen korkean suojeluarvon alueiden (HCV) luokituksesta.

Jaakko Rantanen tehtaan mitta-asemalta kertoi hiokkeeksi tulevan kuusen mitta- ja laatuvaatimuksista. Läpimitan vaihteluväli on 7-40 cm. Käytetyt pituudet ovat 280, 375 ja 470 cm. Hionnassa ongelmia aiheuttavat ylisuuret tyvet, tyvihaarat, poikaoksat, karsiutumattomat oksat, mutkat, halkeamat, laho ja epätasainen katkaisu. Hiottavaksi tulevalta kuuselta vaaditaan tuoreutta, vaaleutta ja puhtautta.

Tuotepäällikkö Kaisa Munukka kertoi Metsä Boardin tuoteperheestä: taivekartongeista, valkopintaisista lainereista ja tarjoilupakkauskartongeista. Simpeleellä valmistetaan taivekartonkia. Kevyttä ja kestävää kartonkia käytetään esimerkiksi ruokapakkaamiseen, jossa puhdas ensikuitukartonki on kierrätyskuitua turvallisempi vaihtoehto.  Tuotteista yli 90 % myydään Eurooppaan. Tuotteiden pintapainovalikoima on 200-340 g/m2. Työntekijöitä Simpeleellä on 270. Raaka-ainepuun käyttö on 280 000 m3/vuosi.
Tehdaskierroksella näimme havainnollisesti kuinka hiomakoneet jauhoivat kuorituista ja 95 cm pitkistä puista hiokemassaa ja kuinka taivekartongin kolme kerrosta (keskellä hioke ja kemikuumahierre (CTMP) ja ylä- ja alapuolella sellu) muodostettiin viiraosalla, kuinka vettä poistettiin huopien välissä puristinosalla, kuinka kuivatusosalla kuumat sylinterit poistivat vettä lisää. Pintaan lisättiin kalsiumkarbonaattipäällystettä ja kalantereilla tasoitettiin tuotteen paksuutta. Lopputuotteena syntyi konerullia (30 tn) tai konerullat leikattiin pienemmiksi rulliksi tai rullista ajettiin arkittamossa eri mittaisia arkkeja.

Olimme vaikuttuneita asiantuntevista esittelyistä, tuotannon sujuvuudesta, tehdastilojen siisteydestä ja hyvästä järjestyksestä. Kotiin viemisiksi saimme esitteen Metsä Groupin mittavista jäseneduista, leivinpaperinäytteet ja Metsä-logon hirvenpääheijastimet.

Isot kiitokset matkan järjestelyihin osallistuneille piiripäällikkö Jari Makkoselle, johdon assistentti Anne Lehtipurolle, metsäasiantuntija Päivi Huutoniemelle, tuotepäällikkö Kaisa Munukalle ja Jaakko Rantaselle mitta-asemalta.


28.8.2019
Irma Welling

24.8.2019 Metsäretkellä Ruokolahdella ja Imatralla




Retkeläiset Rahavuoren lehdossa (kuvaaja Irma Welling)

8 metsänomistajaa oppaananaan Monnon Kari ja hänen poikansa, miniä ja heidä lapsensa suuntasi Puntalan koululta Rahavuorelle. Historiatiedon mukaan alueen asukkaat ovat paenneet venäläisiä miehittäjiä isonvihan alla (1713-1721) turvaan Rahavuoren luolaan, eli kivikirkkoon. Emme menneet luolaan vaan tutustuimme arvokkaaseen lehtomaiseen luontokohteeseen jyrkän kalliorinteen ja lohkareikon vieressä. Arvioimme Metsälain 10 § mukaan suojellun alueen olevan 2-3 hehtaaria.




Pakko uskoa lilan värisiä sinivuokon lehtiä (kuvaaja Irma Welling)


Kari Monto esittelemässä kätevää metsurin sadeasua (kuvaaja Irma Welling) 

Puntalan Rahavuorelta suuntasimme Lassilan Linnavuorelle. Linnavuori kohooa Latvajärven rannalla Myllylahdenpolun varrella. Luola on rakoluola korkeassa graniittikalliossa ja luolan suulle pääsi tikkaita kiipeämällä. Historiatiedon mukaan 40 kyläläistä on ollut vuoren luolassa piilossa venäläisiä miehittäjiä isonvihan aikaan. Alueelta löytyy myös ”Esikunnaksi” nimetty nuotiopaikka. Nautimme Latvajärven maisemista ja eväistä Karin vaimon suvun grillikatoksella. Samalla saimme tietoa ja esitteen Työtehoseuran ja Päijät-Hämeen Metsänhoitoyhdistyksen järjestämästä ”Metsänomistajan talouskoulusta”, joka alkaa syksyllä 2019 ja päättyy keväällä 2020. Koulutukseen kuuluu 8 moduulia, joita käydään läpi pienryhmissä lähialueella. Kari kertoi myös Luken sivuilta löytyvistä tuulituhoriskikartoista. 

Riipisen Esko löysi suojaisan nuotiopaikan (kuvaaja Irma Welling) 

Retken järjestelyistä vastannut Monnon Kari Lassilan luolan suulla (kuvaaja Toivo Juntunen)



Retkeläiset metsäkahveilla (kuvaaja Toivo Juntunen)




Retkeläiset ihmettelemässä sormuksen  muotoista kuusenoksaa Koivuniemessä (kuvaaja Irma Welling)


Suurkiitokset Karille, joka oli nähnyt paljon vaivaa metsäretken toteuttamisen eteen !


24.8.2019
Irma Welling

20.7.2019 Kokemuksia Suomenniemen metsätaitokilpailuista

 
Metsätaitokilpailut Myllysillan lavan maastossa (kuvaaja Irma Welling)




Metsätaitokilpailut järjesti Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaa yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa ja niihin osallistui lähes 120 kilpailijaa. Lähdin kilpailuihin oppiakseni leimausta. Siellä huomasin, että paljon muustakin tietämyksestä olisi ollut hyöty siellä. Esimerkiksi siitä, miten metsämaitikka eroaa kangasmaitikasta. Ketunleipää olisi kannattanut etsiä tarkemmin lehtomaiselta kankaalta. Lehtomainen kangas tuli luokiteltua tuoreeksi kankaaksi. Leimaustehtävän aloitin leimaamalla pois huonolatvaiset ja huonorunkoiset puut sekä liian lähellä toisiaan kasvavat puut. Tällä tavoin leimasin pois 70 puusta vain 14 puuta. Loput jätin kasvamaan. Oikeassa ratkaisussa yli puolet (40 puuta) oli merkitty poistettavaksi, jotta lopuille jäisi riittävästi kasvutilaa. Ilmankos joudun käymään harventamassa omia kasvatusmetsiä kolmekin kertaa. Yhdessä tehtävässä piti arvioida runkolukua/ha. Sain tuplarunkoluvun, kun en ollut huomannut ohjetta, jossa pyydettiin arvioimaan vain yli 6 cm paksuiset rungot. Vaikein tehtävä oli yksittäisen puun iän arviointi. Puu oli rajattu nauhoilla niin, että puuta ei päässyt tarkkailemaan kuin yhden metrin päästä. Opastukseksi oli annettu, että rinnankorkeusikään lisätään 11 vuotta. Puun todellisen iän suora määrittäminen oli vaikeaa, kun tiedossa ei ollut taimen istutusvuotta eikä oksakiehkuroita pystynyt laskemaan latvaosasta. Lähistöllä ei myöskään ollut samankokoisen puun kantoa, josta vuosilustojen määrän volisi voinut laskea eikä kairaakaan saanut käyttää. Säteen avulla arvioin ikää, olettamalla vuosiluston leveydeksi 2 mm. Kun rinnankorkeudelta halkaisijaa ei päässyt läheltä mittaamaan, 20 mm relaskoopin aukon avulla se onnistui. Etäisyys (m), jolla puu täytti aukon kokonaan kerrottiin kahdella ja siitä saatiin halkaisja. Jäin kaipaamaan taulukkoa, jossa olisi puun ikä puun pituuden tai rinnankorkeushalkaisijan mukaan eri lämpösummille ja kasvupaikoille. Etsin sellaista taulukkoa, sellainen löytyi 25 vuoden ikään asti, mutta ei sen iäkkäämmille puille.


Tehtäväkortti oikeine vastauksineen (kuvaaja Irma Welling)





Joka tapauksessa paljon on vielä opittavaa, olin 17 naiskilpailijasta se viimeinen 93 pisteellä ja pääasiassa leimauksen suuren virhepistemäärän vuoksi. Parhaimmat naiset ylsivät 143, miehet 164 ja nuoret 128 pisteeseen, kun maksimipistemäärä oli 185. Jäi sen verran kaivelemaan, että taidan lähteä metsästämään parempia pisteitä Harjun metsätaitokilpailuihin 20.9.

Lemillä 24.7.2019
Irma Welling


8.6.2019 Metsäretki Hevoshaan Arboretumiin Sippolaan

Retken alkuopastus (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)

Retkeläiset lähdössä kierrokselle (kuvaaja Raija Tuuliainen)







 6 SaiMelaista retkeili Hevoshaan Arboretumiin eli puulajipuisoon helteisenä lauantaina. Varjoisassa metsässä ei ollut läkähdyttävän kuumaan,mutta itikoita sitäkin enemmän. Arboretum on 1800 luvulla kuulunut vielä Sippolan Hoville,jonka metsänvartija August Harvinainen aloitti erikoispuulajien istutuksen. Sittemmin alue siirtyi nykyiselle UPMlle. Taimia 25 hehtaarin alueelle on istutettu noin 200 000, päävoimat 1930-luvulla. Hybridihaavat on istutettu 1950 lluvulla ja viimeisimmät merkityt istutukset olivat vuodelta 2002.  

Hybridihaapoja (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)


Aloitimme metsäretken entisen metsäkoulun läheiseltä opastaululta hybridihaapojen alueelta. Hybridihaapa on kotimaisen ja pohjoisamerikkalaisen haavan risteytys,joka on nopeakasvuinen (kiertoaika 20-25 v) ja jonka puutuotos on kotimaista haapaa 1,5-2 kertaa suurempi. Haapojen pituudeksi arvioimme Mikkolan Juhan menetelmällä 37 metriä. Arvauksemme olivat lyhyempiä, 30-35 m. Haapojen reunassa oli kaksi jyhkeätä mäntyä, joiden rinnanympäryshalkaisijaksi mittasimme 47 cm ja tilavuudeksi arvioimme 2,6 m3. Viereisen alueen vuonna 2002 istutetut metsävaahterat olivat haaroittuneita, lyhytkasvuisia ja kaposia. Matkan varrella opimme miltä näyttää mustikkapuupensas. Serbiankuusien kohdalla pohdimme,että kapea kasvutapa mahdollistaa tiheämmän kasvatuksen ja niin ollen puuntuotos hehtaaria kohden olisi suurempi. Ilmastonmuutoksen edetessä serbiankuusi olisi varteenotettava vaihtoehto. Löysimme lähteen ja vaaleanpunaisia kukkia kukkivan tuomenkin. Harmaarunkoiset ja pitkäneulaiset kontortamännyt, jotka oli istutettu vuonna 1932, olivat elinvoimaisen näköisiä vieläkin. Lajiahan kokeiltiin nopeakasvuisuutensa vuoksi kasvattaa sellun raaka-aineeksi 1970-luvulla. Mustakuuset olivat nuoria, vuonna 2002 istutettuja ja sangen heiveröisiä samoin hemlokit, joita kukaan ei tuntenut entuudestaan. Opimme,että saarnin tunnistaa pihlajamaisista lehdistä. Voisiko siitä tulla ilmastonmuutoksen myötä Suomessakin rehevillä kasvupaikoilla kasvatettava puulaji ? Näimme tummia pystyasentoon kasvavia käpyjä jo varsin nuorissa puissa, arvelimme puiden olevan koreanpihtoja. Pihdoissa on pehmeät neulaset ja niiden rungon kuori on sileä. Vuonna 1932 istutetut douglaskuuset olivat jo järeitä, rungon rinnanympärysmitta oli 65 cm. Tilavuudeksi arvioimme ainakin 4 m3. Niiden runko oli muuttunut jo kaarnamaiseksi samoin kuin siperianlehtikuustenkin. Kyllä douglaskuusi menestyy Suomessakin ja sen tiedetään olevan lahonkestävää. Douglaskuuset voivat kasvaa 60-75 metrisiksi ja 1,5-4 metrin paksuisiksi, joten kasvuaikaa noilla on vielä satoja vuosia. Purolaaksosta löytyi jo kukkivia alppiruusuja.

Koreanpihdan tummat, ylöspäin suuntautuneet kävyt (kuvaaja Raija Tuuliainen) 


Rodot kukkivat jo purolaaksossa (kuvaaja Raija Tuuliainen)

Kahvitauolla summasimme retken antia:
*Opimme tunnistamaan useita lajeja mm. mustikkapuun, saarnin, kontortan, lehmuksen.
*Matkan varrella olimme pohtineet, miten raidan erottaa muista pajuista. Raidan kaarna halkeilee pitkittäin raidalliseksi ja raidan lehden alus on harmaa ja nukkainen. Juha tiesi myös,että raidan lehtiruodot eivät haaraannu lehden reunoilla kuten muilla pajuilla. Raidat ovat tärkeitä monimuotoisuuden kannalta.
*Opimme Juhalta puun läpimitan arviointimenetelmän relaskoopin (hahlo 2 cm) avulla. Siinä mennään puusta sellaiselle etäisyydelle, että puun runko on relaskoopin hahlon levyinen. Mitataan etäisyys puuhun askelilla ja kerrotaan se kahdella. Tulokseksi saadaan puun läpimitta senttimetreinä.
*Omilla silmillä näimme,että hyvin kasvaviksi erikoispuiksi valikoituivat ainakin serbiankuusi, douglaskuusi, pihdat, kontortamänty, lehtikuuset, tammi ja hybridihaapa. Jos ilmastonmuutos etenee, näillä puulajeilla voisi olla menestymisen mahdollisuuksia.
*Havaitsimme,että 139 vuotta vanhassa metsässä oli runsaasti alikasvastoa ja runsaasti tammen ja saarnin taimia ja vain vähän koivun taimia.  

Olimme varanneet makkaraa nuotiolla paistettavaksi. Nuotiopaikka löytyikin vaan emme saaneet tulta aikaiseksi. Tulitikkujen päiden syttymisherkät ainekset olivat hapertuneet. Sytkärissäkin oli liian heikko liekki. Tulta yritettiin saada aikaan myös silmälasien linssien ja auringonsäteiden avulla. Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että onneksi emme saaneet tulta aikaiseksi, koska Kymenlaaksossakin oli päällä metsäpalovaroitus.

Silmuntien varrelta löytyi myös Karl August Wreden hautakappeli.



Pertti tekemässä tulta silmälasien linssien avulla (kuvaaja Raija Tuuliainen)

9.6.2019
Irma Welling

PS. UPMn metsäasiakaspäällikkö Jouni Kohoselle kiitokset retken järjestelyihin osallistumisesta !  Irmalta saa Hevoshaan Arboretumin opaslehtisiä omatoimista tutustumista varten.

7.5.2019 "Päämäärätietoinen metsätalous"-tilaisuus


16 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä kokoontui Metsä Groupin Lappeenrannan toimipisteen auditorioon ”Päämäärätietoinen metsätalous”-tilaisuuteen. Tilaisuuden aluksi piiripäällikkö Jari Makkonen kertoi Metsä Groupin ja sen emoyrityksen Metsäliitto Osuukunnan kuulumisia. 
*Metsäliitto Osuuskunnan omistaa 103 000 suomalaista metsänomistajaa.
*Vuoden 2018 vertailukelpoinen liiketulos oli 14,9 % liikevaihdosta. Liiketuloksen kasvaminen perustui sellun kohonneisiin toimitusmääriin ja hintoihin.
*Metsä Groupin strategisiin tavoitteisiin kuuluvat mm. suomalaisen metsän arvon lisääminen, kannattava kasvu yhdessä asiakkaiden kanssa, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen, uusiutuvan energian tuotannon määrän kasvu ja hiilen lisääntyvä sitominen pitkäikäisiin puutuotteisiin.
*Metsä Group haluaa olla metsänomistajien paras kumppani metsävarallisuuden arvon kasvattajana ja monipuolisten palveluiden tarjoajana.
*Omistajajäsenet voivat ilmoittautua mukaan PEFC-sertifiointiin maksutta. Jäsenetu- ja metsänomaisuuden hoitosopimusasiaakaille tarjotaan maksutta liittymistä myös FSC-ryhmäsertifiointiin.
*Puun kysyntä kohdistuu tällä hetkellä sulan maan harvennusleimikoihin. Hankintapuista kiinnostavat lähinnä kuitupuut.
*Äänekosken biotuotetehtaan vaikutuksesta puunhankintamäärät tällä alueella ovat lisääntyneet 20 %:lla, vaikka alueelta ei mene puuta Äänekoskelle asti.
*Metsä Group on aloittanut hankesuunnittelun uuden biotuotetehtaan rakentamiseksi Kemiin, uuden mäntysahan rakentamiseksi Raumalle ja Ruotsissa sijaitsevan Husumin sellutehtaan uudistamisen ensimmäisestä vaiheesta.

Jari Makkosen esityksen jälkeen liityimme useiden muiden jäsenyhdistysten kanssa ”Päämäärätietoinen metsätalous”-esitelmän seurantaan. Esitys striimattiin (suoratoistettiin) Tapio Oy:n tiloista ja esityksen piti puutuotannon asiantuntija Arto Koistinen.
*Metsätalous on jo valtiovallankin mielestä yrittämistä (vrt yrittäjävähennys).
*Ihmiset tekevät päätöksiä pitkälti tunnepohjalta, ei järkeen perustuen.
*Metsänomistajakunnassa havaittuja muutoksia: maatalouskytkentä entistä harvemmalla, suuret ikäluokat luopuvat metsistä, metsälle hyvää kysyntää.
*Metsätalouden erityispiirteitä: epätasainen kassavirta, metsä ei muutu rahaksi yhdessä yössä, metsä sitoo paljon pääomaa (muokkaus,taimet, istutus, taimikonhoito).
*Vuonna 2018 yksityismetsätalouden puuntuotannon tulot hehtaaria kohti laskettuna olivat 170 €/ha, menot 21 €/ha, Kemera-tuki 3,7 €/ha ja liiketulos 153 €/ha.
*Puuntuotannon riskit: puun hinnan kehitys+metsätuhot muuttuvassa ilmastossa. Kirjanpainajatuhojen riskin arvioidaan kasvavan kuusikoissa alueellamme vv 2020-2040 jonkin verran ja vv 2040-2070 paljon. Juurikäävän riskin arvioidaan kasvavan kuusikoissa ja männiköissä alueellamme vv 2020-2040 jonkin verran ja vv 2040-2070 paljon. Riskien toteutuminen epätodennäköisempää,jos kuusta ei istuteta sinne mikä on männylle sopivampaa.
*Sukupolvenvaihdoksen tulisi näkyä metsäomistuksen strategisissa tavoitteissa.
*Tuottavuuden/kannattavuuden kannalta tärkeätä: järkevät käsittelykokonaisuudet, töiden oikea ajoitus, omien ratkaisuiden perustelut, sähköiset metsäsuunnitelmat, toimenpidehistoriat, arvokasvu, kassavirtaennuste, toimivat operaatiot (puunmyynti,metsänhoito, työmaiden ohjaus+valvonta, kannattavuuden seuranta.
*Metsänomistajan taloudelliset strategiat: tulojen nettonykyarvon maksimointi vs pääoman tuottoasteen maksimointi, pääoman kartuttaminen, tasainen kassavirta heikentää kannattavuutta, korkea arvokasvu (kuitupuusta tukiksi), uudistamisajankohdan optimointi.
*Jatkuvassa kasvatuksessa hyödynnetään luontainen taimiaines ja valinta tehdään nykyhetken pohjalta. Ei tarvitse miettiä mitä tehdään 50 vuoden kuluttua.
*Verosuunnittelu: aktiivinen puukauppa ja sen jaksottaminen, ei käytetä metsää ”pankkina”, kustannustehokas hoito, onnistuneet ostot.
*Metsät hiilinieluna: hiilikompensaatiomaksut voivat olla realistisia, kiertoaikaa voidaan pidentää 10-20 jopa 30 vuotta.
*Tapio Oy tarjoaa TAPIO ForestKIT-metsäjärjestelmää ( https://tapio.fi/forestkit) ammattilaisille, suurille metsätalouksille, yhteismetsille jne. Sen avulla on helppo tehdä metsäsuunnitelmia, leimikkosuunnitelmia, tila-arvioita ja hallita metsätöitä ja metsätiedon ylläpitämistä.

Suositukset kannattavaan metsätalouteen löydät linkistä:

Striimauksen jälkeen nautimme Metsä Groupin tarjoamaa iltapala ja metsäasiantuntija Olli Harju kertoi miten metsärahat pannaan tuottamaan.
*Metsäliitto Osuuskunnan jäsenyys: jäseneksi voi liittyä, jos omistaa vähintään 3 hehtaaria metsää. Jäsenet sijoittavat osuussijoitusta 12,5-65 € metsämaan hehtaaria kohti.Etelä-Suomessa maksu on 65 €/ha. Metsäliitto maksaa osuussijoitukselle vuosikorkoa. Hallitus esittää v-2018 vuosikoroksi 7,5 %. Osuussijoituksen voi maksaa heti tai puukauppojen yhteydessä 5 vuoden aikana.
*Puukauppa- ja korkotulojen sijoittaminen A-lisäosuuksiin: niille maksettavaksi vuosikoroksi v-2018 esitetään 7 %. Kun sijoitat A-lisäosuuksiin, saat oikeuden pääomabonukseen. Pääomabonus tarkoittaa,että voit merkitä puukauppatuloilla uusia A-lisäosuuksia merkintävuotta seuraavien kahden vuoden aikana edullisemmin eli maksat niistä vain 85 % merkintähinnasta.Metsäliitto Osuuskunta maksaa loput 15 %.
*Sijoittaminen B-lisäosuuksiin: niihin voit sijoittaa muitakin kuin puukauppa – tai korkotuloja. Niiden vuosikoroksi v-2018 esitetään 2,5 %.
*Osuuskorkojen verotus: alle 5000 € suuruisista osuuskoroista 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa. 5000 € ylittävältä osuudelta 85 % osuuskoroista on verollista ja 15 % verovapaata.
*Jäsenedun vaikutus puukauppahintaan: sopimustarkastuksen ja hintatakuun ja osuuskorkojen vaikutus oli v-2018 vähän alle 6 €/m3. Tarjouspyyntöhintoihin tätä ei ole integroitu.

Saimaan metsänomistajat kiittävät illan annista ja herkuista Jaria ja Ollia sekä esitelmästä Arto Koistista Tapio Oystä.

Lemillä 12.5.2019
Irma Welling

7.3.2019 Kärkipyörässä sahan ja raivurin kunnossapitoa oppimassa


Ykä Pylvänäinen opastamassa raivaussahan terän teroitusta. Kuvassa Seija Leinonen (kuvaaja Irma Welling)





Ykä Pylvänäinen esittelee kätevää raivaussahan terän viilauspenkkiä (kuvaaja Irma Welling)



Ykä Pykäläinen esittelee Husqvarnan akkukäyttöistä ketjuraivaussahaa (kuvaaja Irma Welling) 



4.3.2019 Vuosikokous Etelä-Karjalan Osuuspankissa


Arto Teittinen kertomassa OP Metsä-palveluista (kuvaaja Irma Welling)

15 metsänomistajaa osallistui Saimaan Metsänomistajien vuosikokoustapahtumaan. 

Etelä-Karjalan Osuuspankin tarjoaminen kahvien jälkeen Etelä-Karjalan Osuuspankin asiakkuusjohtaja, metsänhoitaja Arto Teittinen kertoi OP Metsä-palveluista. OP Metsä on kaikkien metsänomistajien käytettävissä oleva palvelu. Palvelun tavoitteena on tarjota metsänomistajalle kokonaiskuva metsäomaisuudesta ja hakkuumahdollisuuksista. Palvelusta löytyy myös neuvoja siitä miten metsää kannattaa hoitaa osana taloudellista varallisuutta ja luontoa. Metsäarvio perustuu Suomen metsäkeskuksen ylläpitämään metsävaratietoon ja summa-arvolaskentaan. OP Metsän veromuistio on ilmainen työkalu, jolla hallinnoidaan metsätalouden harjoittamiseen liittyviä tulo- ja menotositteita sekä ajopäiväkirjaa. Veromuistiota käytetään älypuhelimella, jolla tositteet kuvataan ja tallennetaan sekä merkitään muistiin metsänhoitoon liittyvät ajokilometrit. Koko verovuoden tositteet pystyy lähettämään pdf-tiedostona omaan sähköpostiosoitteeseen arkistointia ja veroilmoituksen täyttöä varten. OP:lla on sopimus Metsä Groupin ja UPM:n kanssa siitä,että puukauppaan liittyviä tuloja voidaan aikaistaa kohtuullisella toimitusmaksulla ja korkokuluilla. Arto luonnehti OP:n metsävakuutuksia kattavimmiksi ja hinta-laatusuhteeltaan parhaimmiksi.


Suomen Puukauppa Oy:n toimitusjohtaja Aku Mäkelä kertoi maailman ensimmäisestä kaikille avoimesta sähköisestä puumarkkinapaikasta, Kuutiosta. Kuution kehittämisen tavoitteena on ollut puumarkkinoiden toimivuuden parantaminen ja puunhankinnan prosessien kustannustehokkuuden parantaminen.
Kuution avulla metsänomistaja tavoittaa kaikki alueen puunostajat, eli lähettämällä yhden tarjouspyynnön voi saada ostotarjoukset kaikilta alueen toimijoilta. Kuutiossa metsänomistaja voi kilpailuttaa sekä pysty- että hankintakaupat joko asiantuntijan avustamana (esimerkiksi Mhy:t ja metsäpalveluyritykset) tai lähettämällä itse puukaupan tarjouspyynnön suoraan puunostajille. Kuutiossa voi puukaupan tarjouspyynnön lisäksi lähettää yhteydenottopyynnön asiantuntijapalveluista, jolla tavoittaa kaikki alueen metsäammattilaiset. Asiantuntijan avulla voi esimerkiksi tehdä puukauppaa (valtuuttamalla asiantuntijatahon tekemään puukaupat puolestaan), tilata metsäsuunnitelman ja määrittää metsätilan arvon. Omat metsävaratiedot voi ladata Kuutioon suoraan Metsään.fi-palvelusta tai sähköisestä metsäsuunnitelmasta (XML-muotoisesta tiedostosta, jonka saa omalta metsäsuunnitelman tekijältä pyytämällä). Kuution käyttö on metsänomistajalle maksutonta. Puunostajat ja metsäalan ammattilaiset maksavat Kuution käytöstä. Kuutiossa on mukana on jo 141 metsäalan organisaatiota.
Etämetsänomistajien Liitolla ja Kuutiolla on käynnissä kampanja, jossa palkitaan Kuutioon 18.4.2019 mennessä rekisteröityneitä Liiton jäsenyhdistyksiä ja metsänomistajajäseniä. Rekisteröityneiden jäsenten kesken arvotaan 12 kpl 50 € lahjakorttia Metsäkustannuksen Metsäkirjakauppaan. Lisäksi asiantuntijapalveluiden yhteydenottopyynnön tai puukaupan tarjouspyynnön 18.4.2019 mennessä jättäneiden metsänomistajien kesken arvotaan kolme Makitan akkuketjusahaa (arvo 599 €). Nyt kannattaa tutustua Kuutioon ja rekisteröityä osoitteessa: www.kuutio.fi.


Aku Mäkelä kuvassa 7. oikealta (kuvaaja Arto Teittinen)

Vuosikokouksessa hyväksyttiin yhdistykselle uudistetut säännöt. Johtokunta muuttuu hallitukseksi ja tilintarkastajat toiminnantarkastajiksi. Uuteen hallitukseen valittiin Annukka Kimmon tilalle Kimmo Kylämies ja Esko Tikanmäen tilalle Juha Mikkola. Annukka Kimmo jatkaa edelleen yhdistyksen taloudenpitoa. Toiminnantarkastajiksi valittiin Raija Kaipainen ja Esko Haaksluoto. Puheenjohtajana jatkaa Irma Welling,joka on toiminut puheenjohtajana edelliset 5 vuotta. Vuoden 2019 toimintasuunnitelmaan hyväksyttiin tehdaskäynti Metsä Groupin Punkaharjun tehtaille ja 3 metsäretkeä, joista yksi on leimausharjoituskoulutus. Lisäksi toteutetaan perinteinen Puun päivän tilaisuus ja kuusijuhla. 

Esko Tikanmäki kukitettiin kiitokseksi johtokuntatyöskentelystä (kuvaaja Hannu Turkki)

6.2.2019
Irma Welling


1.12.2018 Kuusijuhla Kehruuhuoneella


Kuusijuhlan leikkimielisiä tehtäviä pähkäiltiin yhteisvoimin (kuvaajat Irma Welling ja Raija Tuuliainen):











18 metsänomistajaa kokoontui Kuusijuhlaan Kehruuhuoneelle Lappeenrannan Linnoitukseen. Juhla aloitettiin perinteisellä ”Oi kuusipuu” laululla. Herkutteluhetken jälkeen vuorossa oli metsäaiheisia ja leikkimielisiä tehtäviä. Ilkan, Tytin, Eskon ja Seijan ryhmä sai tunnistettavakseen loimukoivunäytteen. Loimukoivu tunnistettiin 50-60-luvun huonekaluissa käytetyksi puutavaraksi,jossa on visakoivua loivemmat aaltokuviot. Loimukoivun kuvio muistuttaa revontulia. Nykyään loimukoivusta valmistetaan kitaria. Marjutin, Heikin ja Erkin ryhmä sai tehtäväksi löytää karhulle kiertoilmauksia, kun karhun nimeä ei saanut sanoa ääneen. Tällaisia nimityksiä löytyi: Otso, Mesikämmen, Metsän omena, Metsän kuningas, Nalle, Karhun eraus, Ohto. Juhan, Teuvon ja Hannun ryhmä sai leimausharjoitustehtävän. Leimaus tehtiin reippaasti alaharvennusperiaatteella poistamalla 13 puuta ja jättämällä 5 puuta. Tehtävän laatija oli vähän varovaisempi ja oli leimannut vain 6 puuta poistettavaksi. Raija, Pertti ja Sinikka saivat tehtäväksi listata käytäväharvennuksen hyviä ja huonoja puolia. Käytäväharvennuksessa kaikki puut kaadetaan ajourien välistä 1-2 metrin levyisiltä käytäviltä eikä käytävien ulkopuolelta harvenneta mitään. Käytäväharvennusta pidettiin ensiharvennuksessa nopeampana ja vähemmän runkovaurioita aiheuttavana. Huonona puolena pidettiin epätasaisempaa harvennusjälkeä. Karin, Toivon, Raijan ja Eskon ryhmä sai tehtäväkseen arvioida monenko metsurin työn tekee pelkkä hakkuukone päivässä. Ensimmäinen arvio oli,että eihän pelkkä hakkukone vielä toimi ilman koneenkuljettajaa. Päätehakkuussa hakkuukone koneenkuljettajineen tekee 20 metsurin työn. Tehtävä jatkui ja piti arvioida montako WC- ja talouspaperirullaa voidaan valmistaa yhdestä havupuusellutonnista. Ryhmän tarkat laskelmat perustuivat WC-rullan 100 g painoon ja havupuusellutonnin painoon 1000 kg. WC-rullien lukumääräksi arvioitiin 10 000 ja talouspaperirullien 5000. WC- ja talouspaperirullien painohan riippuu paperikerrosten määrästä ja ohuempien paperien osalta havupuusellutonnista saa 50 000 WC-paperirullaa ja 30 000 talouspaperirullaa. Metsäarpajaisten voitot liittyivät metsään ja metsän tuotteisiin. Päävoiton Metsänhenki-pullon (32 %) voitti Tikanmäen Esko. Lukuisat metsänomistajat voittivat Versowoodin lahjoittamat kuusiheijastimet. Lopuksi kuultiin yhdistyksen ensi vuoden tapahtumista ja ohjeita liukkaalla liikkumiseen sekä ennuste vuodelle 2019.

”Jokaisen kansalaisen -varsinkin vanhempien naishenkilöitten on ennen kadulle menoa ahkerasti kotona tai kotipihalla harjoiteltava kaatumista, jotta se sitten kadulla tapahtuu mahdollisimman sujuvasti, sievästi ja pehmeästi. Mikäli luumurtumisia ei osata kokonaan välttää, olisi pyrittävä harjaantumaan siten,että kaaduttaessa ainoastaan vähäpätöisempiä luita katkeaa. ”

”Jos Joulu-Päiwä tiistain päälle lange. Silloin tule kylmä talwi, paljon lumen ja tuulen kansza. Märkä kesä, keskinkertainen wuoden tulo, Woita. Hunajata ja Pellawasta, saat hyödytyxexi. Siat kuolewat, ja lambat häviäwät, monda siwiätä Ihmistä myös kuole. Laiwat Merellä owat hädässä . Monda Pappia Kuolema myös pojes otta: tänä wuonna on hywä sowindo Kuningain ja Ruhtinain wälillä.”

Metsänomistajille tuunatut kuusilasit (kuvaaja Raija Tuuliainen)













2.12.2018
Irma Welling   

27.9.2018 Puun päivän - tapahtuma Lappeenrannan Arboretumissa




18 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä ja kaupunkilaista  kymmenkunta osallistui Puun päivän viettoon varsin tuulisessa säässä. Ohjelma alkoi  ”Jo Karjalan kunnailla lehtii puu” fanfaarilla,jonka soittavat nuoret puhaltajat Kaisla Rautiainen, Jonatan Länsivuori ja Aleksi Tuovinen opettajansa Ismo Variksen johdolla.






Oikealta Kaisla Rautiainen, Aleksi Tuovinen, Jonatan Länsivuori ja Ismo Varis (kuvaaja Hannu Turkki)



Vasemmalla Hannu Tolonen ja liuskavisakoivun taimi sekä Anne Veijovuori (kuvaaja Hannu Turkki)

Erkki Outinen ja Esko Haaksluoto taimen istutuspuuhissa (kuvaaja Hannu Turkki)


Sen jälkeen Saimaan Metsänomistajat ryn puheenjohtaja Irma Welling luki Puun päivän julistuksen,jonka jälkeen istutettiin liuskavisakoivu ”Kalervo”. Istutuspaikan ja taimen olivat  valinneet Lappeenrannan kaupungin puutarhuri Hannu Tolonen ja ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori.

Puun päivän julistus: 

Metsien kestävä käyttö ja hoito

Viime vuonna Puun päivänä painotettiin metsien ilmastollista merkitystä. Metsäthän torjuvat ilmastonmuutosta,kun ne sitovat ilmasta hiilidioksidia ja varastoivat hiiltä. Tänä vuonna painotetaan metsien kestävää käyttöä ja hoitoa. Kestävyyteen sisältyy se,että metsiä ei käytetä enempää kuin niiden vuotuinen kasvu on. Kestävä käyttö edellyttää metsien uudistamista. Viime vuosina metsänkäsittelytavat ovat monipuolistuneet. Avohakkuita korvaavat käsittelytavat, pienaukkohakkuut ja jatkuva kasvatus, ovat yleistyneet. Mikäli luontainen uudistuminen ei tuota riittävästi taimia, tarvitaan siementen kylvöä tai taimien istutusta. Suomessa yksityismetsiin istutetaan vuosittain noin 100 milj.puuntainta ja kylvetään siemeniä noin 22 000 hehtaarille. Suurimman osan tästä työstä tekevät metsänhoitoyhdistykset, mutta myös metsänomistajat itse ja metsäpalveluyrittäjät. 

Metsien kestävään hoitoon sisältyy myös monimuotoisuuden edistäminen. Arkimetsänhoidossa arvokkaat luontokohteet tulee jättää käsittelemättä, lahopuut säästää ja jättää säästöpuita ja suojavyöhykkeit. Monipuolinen puulajivalikoima pienentää tuhoriskiä ja takaa puille parhaat kasvuedellytykset monipuolisen sienijuuri- eli mykorritsasymbioosin ansiosta. 

Uudet biotuotetehtaat kuten Äänekosken uusi biotuotetehdas ovat entistä energia-, materiaali- ja ympäristötehokkaampia. Niissä ei käytetä lainkaan fossiilisia polttoaineita. Ei liene pitkä aika siihen,kun paperikoneen vieressä on tekstiilikuitua valmistava linja ja kun kuljemme ”puupalttoissa”.

Puun päivän puulaji

Tämä on kahdeksas kerta,kun Saimaan Metsänomistajat ry istuttaa puuntaimen Puun päivän kunniaksi. Viime vuonna istutimme Tulevaisuuden kuusen Suomi 100-hengessä ja sitä ennen olemme istuttaneet erilaisia koivuja. Tänä vuonna istutamme liuskavisakoivun ”Kalervo” (Betula pendula var.carelica f. Laciniata). Tämä ”Kalervo” on lähisukua vuonna 2016 istutetulle ”Kaarlolle”.

Vanha viisaus sanoo ”Joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan”.

Lemillä 27.9.2018
Irma Welling


17.9.2018 Pakurin ymppäystä koivuihin Lemillä 

Pakurien ymppäys käynnissä, Kalle  Korpi vasemmalla poraa reikiä ja Mikko Rämö neljäs vasemmalta laittaa tappeja (kuvaaja Kari Monto)

 6 metsänomistajaa kokoontui Irma Wellingin Lemin kotimetsään katsomaan, kun Mikko Rämö ja Kalle Korpi Suomen Pakuri Oy:stä ymppäsivät pakuria harvennuskoivuihin. Koivuseen tappiin oli istutettu laboratoriossa pakurisienen itiöitä. Homma alkoi sopivan koivurungon valinnalla. Koivun piti olla vähintään 10 cm paksuinen ja valinnassa otettiin huomioon se,että koivu kaadetaan ja korjataan polttopuuksi pakurien tuottamisen jälkeen. Runkoon porattiin 2-4 reikää tapeille. Normaalisti reikiä ei tehdä ajotien puolelle,etteivät pakurit ala myöhemmin kiinnostaa ohikulkijoita. Jos pora osui lahoon tai muuten vioittuneeseen kohtaan,pora desinfioitiin. Tappi upotettiin n. 7 cm pituiseen reikään ja reikään siveltiin haavansuoja-ainetta. Homma kävi kätevästi,kun Kalle merkkasi puun ja porasi reiät ja Mikko istutti ympit ja siveli haavansuoja-aineen. Tällä kertaa ympättiin 200 pakuritikkua.


Kolmantena vuotena ymppäyksestä pitäisi jo olla havaittavissa mustanpuhuva epämuodostuma eli pakuri. 5-8 vuoden kuluttua on odotettavissa keräyskuntoista pakuria. Yhdestä ympistä saa n. 1 kg pakuria,jonka kilohinta on n. 40 euroa/kg. Tutkimuksissa on todettu,että neljä viidestä ympistä alkaa tuottaa pakuria.

Lemin koivikon osalta Irma oli solminut avaimet käteen toimituksen,jossa Suomen Pakuri ymppää pakurit koivuihin ja hoitaa pakurien irroittamisen ja myynnin. Avaimet käteentoimituksena yhden ympin hinta on 5 €. Itse ymppäämällä hinta on 1,5-2 euroa edullisempi. Pakurin markkinat ovat Aasiassa sen terveydellisten vaikutusten ansiosta. Suomeen on tulossa myyntiin valmista pakuriteetä 2,5 dl pakkauksissa.

Suomen Pakurilla on ollut pitkäaikaista tutkimusyhteistyötä Luken ja Itä-Suomen yliopiston kanssa viljelymenetelmän kehittämiseksi. Nyt on menossa kolmas vuosi,kun ymppejä myydään asiakkaille. Toiminta-alueena on koko Suomi ja asiaakkaita on jo yli 200. Suurimmilla viljelmillä on yli 10 000 ymppiä. Ymppejä ei laiteta valtateiden varteen eikä tehtaiden lähelle ilmaan vapautuvien epäpuhtauksien takia.

Pakurin viljelemisestä kiinnostui muutama muukin metsänomistaja. Jäämme nyt suurella mielenkiinnolla seuraamaan punaisella maalilla merkittyjen koivujen pakurien kehitystä.

Ymppejä ja muita palveluita voi tilata Suomen Pakuri Oy:stä puh. 0400 922520.


Pakurilla ympätyt puut merkittiin punaisella maalilla (kuvaaja Kari Monto)

Mäkisen Erkki toi tuliaisiksi loimukoivunäytteitä (kuvaaja Kari Monto)

22.9.2018
Irma Welling

8.9.2018 Stora Enson Imatran tehtailla Koko Perheen Metsäpäivät 



Kävivät  siellä ainakin Monnon Kari ja Juntusen Toivo


20.8.2018 Vierailu Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaalla

Valmiina portilla (kuvaaja:Irma Welling)

Opas Sonja Laitinen, metsäasiantuntija Markku Paananen ja oppaat Maria Latokartano ja Pia Puurtinen  (kuvaaja: Hannu Turkki)

9 Saimaan ja 15 Kajaanin Seudun Metsänomistajien jäsentä matkasi Äänekoskelle Metsä Groupin uudelle biotuotetehtaalle. Tutustuminen alkoi yleisesittelyllä. Yleisesittelyssä kuulimme,että uusi tehdas käynnistettiin elokuussa 2017 ja se rakennettiin vanhan 1985 valmistuneen sellutehtaan tilalle. Uusi tehdas on pohjoisen pallonpuoliskon suurin puuta jalostava laitos ja sen investointikustannukset olivat 1,2 miljardia euroa. Enää ei puhuta pelkästä sellutehtaasta vaan biotuotetehtaasta, koska tehdas valmistaa sellun lisäksi mm. mäntyöljyä, tärpättiä, tuotekaasua, biokaasua ja rikkihappoa. Biotuotetehdas on energia-, materiaali- ja ympäristötehokkuudeltaan maailman huippua. Vaikka tuotantokapasiteetti on lähes kolminkertainen aikaisempaan sellutehtaaseen verrattuna, toimii se aiemman tehtaan ympäristöluvan päästöarvojen mukaisesti. Lisäksi tehdas tuottaa biopohjaista sähköenergiaa 2,4-kertaisesti omaan kulutukseen nähden eikä käytä lainkaan fossiilisia polttoaineita vaan valmistaa tarvitsemansa energian tuotannon sivuvirroista. Kuoresta valmistetaan tuotekaasua meesauunin käyttöön. Jätevesilietteestä valmistetaan biokaasua ja biopolttoainepellettejä. Tehtaan savukaasuista pestään rikkihappoa tuotannon käyttöön. Metsäasiantuntija Markku Paananen tiivistikin tehtaan tehokkuuden lauseeseen ” Tikkukaan ei mene hukkaan ”.

Metsäomistajia kiinnosti puun hankinta. Markku Paanaselta kuulimme,että puuta täytetään vuodessa 6,5 milj. m3. Lisäys on 4,5 milj.m3 aikaisempaan sellutehtaaseen verrattuna. Päivittäin tarvitaan 20 000 m3. Kuitupuutarve on vilkastuttanut erityisesti Keski-Suomen harvennushakkuita. Puuta tuodaan päivittäin 240 rekallista (rekka joka 6 minuutti) 100-150 kilometrin säteeltä ja kolmella junalla ympäri maata. Tehtaalla ei ole isoja varastoja vaan tehtaan ympäristössä on 15 puuterminaalia. Tehtaalta lähtee päivittäin 44 junavaunua Vuosaaren satamaan ja vie tuotteita ympäri maailmaa. Äänekoskella työskentelee 150 henkilöä ja tehdas luo työtä välillisesti 2500 muulle työntekijälle (metsätalous, kuljetusala, huolto- ja kunnossapito jne.) Lisäystä sellutehtaan aikaan on arviolta 1500 työpaikkaa.

Esittelyjen jälkeen siirryimme Pro Nemus (Metsän puolesta) -vierailukeskuksen näyttelyihin. Pro Nemus itsessään on kunnianosoitus puurakentamiselle ja metsälle. Rakentamiseen on käytetty Metsä Groupin Kerto-LVL-palkkeja, pilareita, katto- ja seinäelementtejä. Kahdesta kurkistusluukusta pääsi tutustumaan ulkoseinä- ja väliseinärakenteisiin. Yhtenä seinänä oli sammal- ja jäkäläviherseinä. Esillä olivat myös oikeat pohjoisen puut. Hakkuukonesimulaattori oli sijoitettu vanerista valmistettuun ”käpyyn”. Katosta leijaili vaahdotetusta sellusta valmistettu ”Uusi kulottuvuus” -taideteos,joka oli voittanut muotoilukilpailun.


Hakkuukonesimulaattori "Kävyn" sisällä (kuvaaja: Kari Monto)

Sammalseinä (kuvaaja: Raija Kaipainen)

"Uusi kulottuvuus"-taideteos (kuvaaja:Raija Kaipainen)

Hakkuusimulaattorin huipputekniikalla hommia teki Riipisen Esko. Kuulimme,että motonkuljettaja käsittelee työvuoron aikana n. 600 runkoa.

Virtuaalisilla tehdaskierroksilla pääsi tutustumaan mm. Äänekosken ja Punkaharjun prosesseihin. Oli tuotenäyttely ja kartta,jolla havainnollistettiin tuotteiden kulkua maailmalle. Saimme kuulla,että tuotteita viedään 120 maahan ja 250 satamaan.

Otatimme itsestämme luonto-tai teknologialisukkeilla varustettuja valokuvia. Metsäkokemus-tilassa havainnollistettiin miten puu kasvaa pituutta ja ympärysmittaa vuosien varrella. Oli myös virtuaalisimulaatio harvennuskohteesta,johon harvennettavat puut oli merkitty oranssilla ja jätettävät puut vihreällä. Oli ideatori,johon oli koottu kävijöiden ehdottamia uusia tuotteita. Niitä oli jo niin runsaasti,että oli vaikeuksia ehdottaa todella uusia.

Meihin tekivät vaikutuksen biotuotetehtaan raaka-ainetehokkuus, kuitupuun parantuneet markkinat, Pro Nemus rakennuksen kauneus ja esittelyjen havainnollisuus. Jäämme odottamaan niitä puupalttoita ja muita sellupohjaisia tekstiilejä.

Saimaan Metsänomistajat kiittävät retken järjestelyistä ja toteuttamisesta jäsenpalvelujohtaja Juha Jumppasta, johdon assistenttia Soile Kortelaitaa, metsäasiantuntija Markku Paanasta ja oppaita Sonja Laitinen, Maria Latokartano ja Pia Puurtinen  !

Reissukahvit ja Puulan muikkuleipiä ja marjapiirakkaa nautimme Kangasniemen Reissupannussa (kuvaaja:kahvilan emäntä)

Moottorisaha Druzba löytyi Äänekosken IKH-myymälästä (kuvaaja: Kari Monto)


22.8.2018
Irma Welling



16.6.2018 Metsäretkellä  Ylämaalla


31 metsänomistajaa ja kyläläistä kokoontui Juha Hovin Kasarin sahalle ja höyläämölle aloittamaan metsäretkeä.

Saha toiminut jo kolmessa polvessa eikä jatkajasta ole valitettavasti nyt tietoa. Näytillä oli vuonna 1903 sahatun ja höylätyn ulkoseinäpanelin näyte.  Aikoinaan kylällä tarvittava rakennuspuutavara on tullut oman kylän sahalta. Toinen mallikappale oli Venäjältä tulleesta puusta, jossa kahdenkymmenen viiden sentin matkalla oli 550 vuoden vuosirenkaat. Tällaista puuta ei tule Suomessa vastaan. Juha näytti myös metalliosia, joita on sahatessa löytynyt ja jotka ovat olleet  sahan terän surma. Pihapuista eritoten löytyy nauloja, piikkilankaa, aspeja ja vielä tulee sahalle pöllejä, joita on vahvistettu sota-aikaisilla luodeilla, sirpaleilla tai muilla ammusten kappaleilla.


Tämän päivän tuotetaan sahalla  mm. pöllejä graniittilohkareiden kuljetustuiksi ja lankkuja betonitehtaille muottitarpeiksi.

Kasarin sahan omistaja Juha Hovi kertomassa sahan historiaa (kuvaaja Irmeli Mäkinen)

Alaspäin ripustettu kuusen oksa toimi ilman kosteuden muutoksen  osoittimena (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) 

Sahalla sahattua Venäjältä tuotua 550 vuotta vanhaa kuusta,josta oli juoksutettu pihkaa  ja vuonna 1903 sahattua ulkoseinäpaneelia (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)

























































Juha Hovi sahaushommissa (kuvaaja Hannu Turkki)























Sahan ja höyläämön jälkeen siirryttiin Pertti Metsämuurosen 22 vuotta sitten ostamaan mäntymetsään,josta 15 hehtaaria oli harvennettu talvella 2017-2018. Harvennus tehtiin alaharvennuksena, jolloin kasvatukseen kohti päätehakkuuta jätettiin järeimmät puut. Edellinen harvennus oli tehty koneellisesti vuonna 2009. Ensimmäisen harvennuksen Pertti oli tehnyt moottorisahalla vuosina 1999-2000. Tuolloin kertyi kuitupuuta 635 m3. 

Pertti Metsämuuronen (viirupaita) johdattaa retkeläiset harvennusmetsää katsomaan (kuvaaja Hannu Turkki)




Pertin metsän vieressä kasvoi Yhteismetsä Tuohen jatkuvan kasvatuksen metsä, jota esitteli metsänhoitaja ja hoitokunnan puheenjohtaja Jussi Saarinen. Yhteismetsässä oli tehty yläharvennus, jolloin pyrittiin poistamaan mahdollisimman paljon tukkipuuta. Lyhytkasvuisuudesta huolimatta osasta saatiin jo kolme tukkia, suurimmasta osasta kaksi. Jäljelle jäi runkoja, joista saadaan taas tukkia 10-15 vuoden kuluttua. Jussi Saarisen mukaan tällä menetelmällä tulee tasaisempi tulovirta. Retkeilijöitä  mietitytti kasvaako puuston alle riittävän voimakkaita luonnontaimi, jotta jatkuvasti olisi kasvatusvaiheessa olevaa puuta.


Jussi Saarinen (vasemmalla) esittelemässä jatkuva kasvatuksen metsää  (kuvaaja Hannu Turkki)














Laavulla nautimme kahvia ja voileipiä sekä Kärkipyörän tarjoamaa kääretorttua ja UPM Metsän tarjoamia makkaroita. Samalla Jussi Saarinen kertoi Yhteismetsä Tuohesta ja jatkuvan kasvatuksen metsänhoitotavoista sekä Metsätietopalvelu Silmu Oy:stä.  Yhteismetsä Tuohi perustettiin 2015 ajatuksena tarjota tuottava ja aidosti kestävä metsäsijoituskohde sijoittajille sekä vaivaton metsänomistamismuoto metsänomistajille. Tuohen käyttämässä jatkuvassa kasvatuksessa saavutetaan huomattavia talousetuja verrattuna viljelymetsätalouteen, jossa metsä uudistetaan useimmiten avohakkuun ja taimien istuttamisen/siementen kylvämisen kautta.Jatkuvassa kasvatuksessa metsiä hoidetaan toistuvin yläharvennuksin ja luontaisella taimettumisella. Hakkuut kohdistetaan taloudellisesti kypsiin runkoihin eli tukkipuihin,jolloin rungosta saatava hinta on jo välillä 30-60 euroa. Pienemmistä puista, joista hakattuna saataisiin vain 1-15 euroa runkolta, kasvatetaan ajan mittaan uusia tukkeja. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä pysyy jatkuvasti puustoisena ja metsän maisema- ja luontoarvot säilyvät. Samalla vältytään kalliilta istutusinvestoinneilta. Jopa 50-100 vuotta alikasvoksena kasvaneiden taimien elpyminen alkaa yläharvennuksen jälkeen ja niillä on selvä etumatka istutettuihin taimiin verrattuna. Voidaan myös käyttää laatuharvennusta,jos puusto on liian tieheää. Metsätietopalvelu Silmu  Oy on erikoistunut jatkuvan kasvatuksen palveluiden tuottamiseen. Tällaisia palveluita ovat mm. leimikon suunnittelu, kilpailutus, korjuun ohjeistus kuvioittain, pitemmän tähtäimen metsäsuunnittelu, metsänhoitotyöt tarvittaessa ja uutuutena pakurisienten viljelyn organisointi. Pakurisienten kasvatuksella koivusta,josta kuituna tienaa 1-2 euroa/runko, voi saada 6-7 vuoden kuluttua pakurisienen ymppäyksestä 60 euroa/runko.


Jussi Saarisen kuvataulut jatkuvan kasvatuksen menetelmistä (kuvaaja Hannu Turkki)





















Mukana retkellä olivat myös Kärkipyörän kauppias Yrjö Pylvänäinen ja Lappeenrannan liikkeen vastaava Risto Makkonen. Kärkipyörä on alunperin Mäntyharjulla 1982 perustettu pienkoneliike, joka on edelleen keskittynyt metsän ja  puutarhan koneiden myyntiin ja huoltoon.  Lappeenrannan toimipisteellä tulee syksyllä kolme vuotta täyteen ja huollon kapasiteettia sekä metsäalaa tuntevaa voimaa on jo pystytty lisäämään. Valikoimiin kuuluvat mm. Husqvarnan tuotteet, ArcticCat-, Honda ja Trapper-mönkijät. Lisäksi löytyy työkaluja koneiden huoltoon ja apuvälineitä metsätöihin. Tavoitteena on taata metsäalalle luotettavat koneet, joilla pitkä turvallinen ja tuottava elinkaari.


Esittelyssä oli Husqvarnan uusia akkusähkökäyttöistä metsätyövälineitä kuten ammattilaisen moottorisahaa, siimaleikkuria,  ruohoraivuria ja oksa/ketjuraivaussahaa sekä perinteistä polttomoottoriraivaussahaa 545 FX autotune. Uusien  akkukäyttöisten ammattitason sahojen ketjunopeus on 20m/s ja se vastaa leikkuuteholtaan 40 cm3 isäntälinjan  sahoja. Akku kestää yhtämittaista käyttöä noin tunnin työskentelyn  ja  akku kestää n.1500 latauskertaa.  Akkusahalla työskentely on polttomoottorisahaa miellyttävämpää, sillä tärinä on huomattavasti pienempi eikä pakokaasut ole haittana. Akkukäyttöisellä moottorisahalla voi siis työskennellä sisätiloissa rakennustöissä tai suljetussa hallissa. Mukava puoli on, myös, ettei kone enää pörise, kun siirtelee pöllejä tai siirtyy toisen puun luokse.  Käynnistäminen tapahtuu vain nappulasta painaen ilman nykimisiä.  

Metsänomistajan omatoimiseeen raivaustyöhön kaikkein sopivimmat akkutyökalut ovat moottorisaha ja oksa/ketjuraivaussaha. Ketjuraivaussahan kanssa on miellyttävää edetä taimikossa ilman pakokaasuja ja suurta melua. Ketjusahalla pystyy erittäin tarkkaan sahauskohteen valintaan pöheikössä ja  kaatamaan suuriakin puita yhdeltä puolelta sahaten ja samalla työkalulla voi tehdä reikäperkausta tai oksia säästöpuut. Akkuraivurilla kynnys lähteä metsätöihin on alhainen.

Polttomoottorikoneiden puolella tapahtuu myös kehittymistä. Nyt Husqvarnan suosittu 45 kuutioinen saha on varustettu elektroonisella polttoaineen syötön ohjauksella. Ennestäänkin nopea kaasun painalluksen vaste on nyt välitön. joka tekee raivauksesta miellyttävämpää. Entisen rikastin- tai ryyppynappulan sijasta koneessa on nyt start-kytkin, joka säätää koneen lämpötilan ja polttoaineen mukaan kaasuttimen arvot kohdalleen kevyttä käynnistysnykäystä varten.

Raivaussahan käytössä, oli sitten perinteinen polttomoottorisaha tai akkukäyttöinen työn mielekkyyden perusta ja kunnon valjaat sekä työasu.  Husqvarnan XT Balance valjailla, joissa on koko selän mittainen tuki, sahan paino jakautuu olkapäiden lisäksi lantiolle. Saha ei vedä silloin valjaita alas sivulle tai kantajaa vinoon. Näissä valjaissa on otettu huomioon myös etuhihnojen sopivuus naisille. Optimisäätöjen tekoon omalle kropalle vie muutaman minuutin ja se  kannattaa sillä hyvillä valjailla jaksaa taas raivata muutaman tankillisen enemmän päivässä.  

Kärkipyörän esittelykoneet (kuvaaja Hannu Turkki)


Kärkipyärän Yrjö Pylvänäinen karsimassa oksia ketjuraivaussahalla (kuvaaja Hannu Turkki)


































Pertti Myyrän puusta valmistamia esineitä oli näytillä laavulla (kuvaaja Irmeli Mäkinen)


Päivän päätteeksi ajoimme Heikkilään Liirintielle Aimo Kapiaisen kotitilalle tutustumaan ikimetsään ja monenlaisiin puulajeihin. Alueen suurimman kuusen halkaisijaksi mitattiin 74 cm. Alueen vanhimman koivun ikää arvuuteltiin. Arvaukset osuivat välille 66,5-180 vuotta. Lähimmäksi arvioitua 155 vuoden ikää arvasi Raija Kaipainen, jonka arvio oli 145 vuotta. Raija sai omistuskirjoituksella varustetun Aimon kirjoittaman kirjauutuuden ”Sodan jälkeen”. Miehet Eskoa lukuun ottamatta arvioivat iän alle sadaksi vuodeksi ja kaikki naiset yli sadaksi vuodeksi. Siitäpä Hannu lohkaisi määrittelyn pessimistin ja optimistin erolle. ”Pessimisti pelkää,että eukko lähtee ja optimisti toivoo sitä.” Tutustuimme luonnontilaiseen Metsäkeskuksen määräaikaisen ympäristötuen piirissä olevaan ikimetsään. Suojelumetsä pysyy metsänomistajan omistuksessa,mutta se jätetään metsätalouskäytön ulkopuolelle. Metsässä oli vuonna 1870 rakennettu heinälato puisine saranoineen ja viirupöllön pönttö. Retkipolun varrella oli visakoivikko, vuorijalavaa, tammia, amurinvaahteraa, punakoivua, saarnia,punasaarnia, siperianlehtikuusta, hybridihaapaa, douglasmäntyä, lehtikuusia, visatervaleppää, visasaarnia, visapihlajaa ja lehmuksia. Näimme myös laaja-alaisen lähteen, harvennusta odottavan komean männikön, oikean sudenkuopan eli maahan kaivetun syvän kuopan,jolla pyydystettiin aikoinaan susia. Kuoppa katettiin risuilla,jotta eläin ei sitä huomaisi ja kuopan pohjalle pystytettiin teräviä seipäitä/tikkuja eläimen haavoittamiseksi /tappamiseksi.

Aimo Kapiainen mittaamassa suuren kuusen halkaisijaa (kuvaaja Hannu Turkki)



















Raija Kaipainen vastaanottaa arviointikisan palkinnon Aimo Kapiaiselta (kuvaaja Hannu Turkki)
















Laaja lähde (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)


Heinäladon puiset saranat (kuvaaja Hannu Turkki)

Sudenkuoppa (kuvaaja Hannu Turkki)





















Aimo Kapiainen ja amurinvaahtera (kuvaaja Hannu Turkki)


































Ylämaalla on hyvä meininki ! Ylämaalaiset ovat toiminnan väkeä, etenkin Metsämuuroset, kun olivat järjestäneet meille niin monipuolisen metsäretkipäivän ja puitteet sekä saaneet myös kyläläiset liikkeelle !

Lemillä 17.6.2018
Irma Welling


2.6.2018 Metsäretkellä Ylämaalla

Monnon Kari selvittää taimitiheyttä Sinikan ja Irmelin kuusi-mänty-koivikossa (kuvaaja Hannu Turkki)














13 metsänomistajaa suuntasi metsäretkelle Ylämaalle, Metsäyhtymän Mäkinen Irmeli ja Niemi Sinikka taimikoihin. Ensimmäisenä tutustumiskohteena oli 7 hehtaarin alue,jolta oli vuonna 2012 kaadettu sankka kuusikko. Syksyllä 2012 istutetussa kuusitaimikossa havaittiin keväällä runsaasti ruskettuneita taimia ja Metsä Groupin asiantuntijoiden mukaan ruskettumiseen ei ollut syynä rouste (pintaroudan aiheuttama kuivuus) taikka taimien heikko laatu vaan halla alavalla maalla. Ruskettuneiden taimien tilalle istutettiin mäntyä tai  kuusta tai jätettiin hyvä luonnontaimi,joten  kuusikon tilalle kasvoi  kuusi-mänty-koivikko. Vuonna 2015 alueella kasvoi runsaasti vattua ja lehtipuut putsattiin pois sirpillä ja raivausveitsellä. Vuonna 2017 alueelta raivattiin Kemera-tuella ylimääräiset lehtipuut pois. Monnon Karin pistokoeluonteinen taimitiheysmittaus tuotti tiheydeksi 2200 tainta/ha. Nyt koivun ja pihlajan taimet olivat jo ehtineet taimien korkuisiksi ja retkeläisten toimenpidesuositusten kirjo oli seuraava:
-raivaus ensi keväänä, 2 hlöä
-reikäperkaus 3 v päästä, 1 hlö
-raivaus 4-5 vuoden päästä, 1 hlö
-raivaus 5 v päästä, 2 hlöä
Saman alueen mäenpäällistä männyntaimikkoa vaivasivat hirvet ja pellon reunan aluetta myyrät. Kaiken kaikkiaan Sinikka ja Irmeli olivat nähneet paljon vaivaa riittävän tiheiden taimikoiden aikaan saamiseksi !

Toisena kohteena oli tänä keväänä raivattu 4 vuotias mäntytaimikko,jonka taimet olivat hyvässä kasvussa.

Metsäretkeläiset visakoivikossa (kuvaaja Hannu Turkki)

Kolmantena kohteena oli Mäkisen Erkin 27 vuotias visakoivikko,joka oli perustettu entiselle pellolle. Istutukseen oli käytetty mikrolisättyjä kloonitaimia. Taimien välimatkana käytetty 1,8 m on osoittautunut liian lyhyeksi.Taimet ovat vaatineet karsintatyötä ja lumien karistelua. Visakoivut olivat korkeudeltaan noin puolet samaan aikaan istutettujen koivujen korkeudesta. Samalla alueella kavoi käärmekuusi, metsälehmuksia, serbiankuusia ja jalavia. Laavun maastossa kasvoi myös mustakuusia,joita on perinteisesti istutettu hallanaroille paikoille. Erkin mukaan mustakuuset ovat osoittautuneet hidaskasvuisiksi ja oikukkaiksi.

Erkki esittelemässä käärmekuusta (kuvaaja Irmeli Mäkinen)







































Erkki ja Hannu mustakuusen vieressä (kuvaaja Irma Welling)

















Erkin laavua koristivat soutuveneen puolikkaat (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)



















Retki jatkui Erkin laavulle, jossa nautittiin Sinikan leipomaa omanaherkkua ja Erkin grillaamaa makkaraa. Erkki oli tuonut kulohälytystilan vuoksi paikalle kaasugrillinkin. Saimme laavulle vieraaksi myös tulevia metsänomistajia: Venlan, Veeran, Saaran ja Veikon. Erkki kertoi meille perinteisistä hirvien karkoituskeinoista. Esillä oli puuhun narun päähän kiikkumaan laitettava putken pätkä,jonka sisällä oli Palmolive-saippua. Toinen käytetty keino oli ripustaa puiden oksiin sukkahousuihin sullottuja naisten hiuksia. Sinikka on selvittänyt,että keltaista hirvinauhaa voi kysellä Jouni Tolvaselta puh. 029 431 2223, joka on Suomen Riistakeskuksen Kaakkois-Suomen riistasuunnittelija.
Sinikka kuuli myös Tolvaselta, että Trico on hyvä hirvien ja peurojen karkoteaine,jota ruiskutetaan taimien latvaan. Se on valkoista ainetta ja valmistetaan lampaan munuaisrasvasta ja siten egologinenkin. Ainetta saa 10-litran astioissa ja maksaa n. 50 euroa. Sitä voi käyttää tuhoeläinten karkottamiseen myös puutarhan havu- ja lehtipuista sekä pensaista.


Erkin kädessä hirvikarkoitin,jonka sisään laitetaan Palmolive-saippua (kuvaaja Hannu Turkki)




Jaakko ja kuvauskopteri (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)







Kuvauskopteri jo ilmassa (kuvaaja Hannu Turkki)














































Herkuttelun jälkeen Etämetsänomistajien Liiton uusi puheenjohtaja Jaakko Temmes kertoi ajankohtaisista metsäasioista kuten kuitupuun hintatilanteesta, Kuutiosta eli sähköisestä puunmyyntipaikasta, metsävaratietojen julkisuudesta ja siitä kuinka metsäteollisuus janoaa FSC-sertifioitua puuta. Tutustuttiin myös Jaakon lennättämään kuvauskopteriin eli droneen. Jaakolla oli DJI:n nelikopteri, jossa oli kamera. Kamera oli ripustettuna vakaajaan heilumisen ja tärinän poistamiseksi. Kopteria ohjattiin maasta ohjaimella, jossa oli näyttö. Ohjaimen toimintaetäisyys on kilometrin luokkaa. Maksimilentoaika yhdellä akulla on n. 15 minuuttia ja sen aikana ehtii kartoittaa 50 hehtaarin alueen, sillä kopteri on nopealiikkeinen. Hyvänä kuvauskorkeutena Jaakko piti 50 metriä. Parhaita kartoitusajankohtia ovat kevät ja syksy, jolloin lehtipuut erottuvat hyvin sekä toisistaan että havupuista.


Kopterin kuvaama video löytyy  täältä:


Muita metsäkuvausvideoita löytyy Jaakko Temmeksen  nimellä Youtubesta. 

Isot kiitokset puuhanaisille ja -miehille monipuolisesta metsäretkestä !

3.6.2018
Irma Welling


19.2.2018 Osuuspankissa OP Metsä-palveluita, edunvalvontavaltakirja-asiaa  ja uutta metsätietolakia oppimassa





Näkymä OPn yläkerrasta Saimaalle (kuvaaja Kimmo Kylämies)

18 Saimaan Metsänomistajat ry:n jäsentä kokoontui vuosikokoukseen. Vuosikokouksen aluksi Etelä-Karjalan OPn asiakkuusjohtaja/maa- ja metsätalous Arto Teittinen kertoi miten OP auttaa metsäomaisuuden hoidossa.
*OP Metsä-palvelun (https://www.op-metsa.fi) käyttö on ilmaista ja se on kaikkien metsänomistajien hyödynnettävissä.
*OP Metsässä voit käydä arvioittamassa metsäsi arvon antamalla kiinteistötunnuksen. Palvelu hyödyntää valtakunnan metsien inventointiaineistoa, maanmittauslaitoksen karttatietoa sekä metsäkeskuksen metsää.fi palvelua.
*Sukupolvenvaihdokseen saa apua Op:n lakimiehiltä Jere Holopaiselta (Lpr) ja Katri Vanhatalolta (Imatra) sekä muilta pankin maa- ja metsätalousasiantuntijoilta. Verottajalta kannattaa hakea usein ennakkoratkaisu.
*Metsää voidaan käyttää lainan vakuutena,jolloin metsän vakuusarvo on 60 % käyvästä arvosta ja edellyttää vakuutusta palo- ja myrskytuhoja varalta.
*Yhteismetsästä saa tasaista tuloa,mutta harvoin rahoitusta elämän isoihin hankintoihin. *Metsät kannattaa vakuuttaa. Vakuutusmaksuun voi vaikuttaa omavastuutta säätelemällä. Esimerkiksi 50 ha metsätilan vakuutusmaksu putoaa noin puoleen,jos omavastuuta nostetaan 300 eurosta 4 000 euroon.

*OP Metsän veromuistio (https://www.op-metsa.fi/veromuistio) on uusin palvelu,jonka avulla hallinnoidaan tulo- ja menotositteita. Veromuistiota käytetään suoraan älypuhelimella kuvaamalla ja tallentamalla tositteet. Vuoden lopussa verovuoden tositteet saat yhtenä pdf-tiedostona sähköpostiosoitteeseen.

Opn lakimies Jere Holopainen esitti tiiviin paketin edunvalvontavaltakirjasta. *Edunvalvontavaltakirjan tekijä itse päättää mitä hänen asioitaan ja ketkä hoitavat silloin,kun hän itse on kykenemätön huolehtimaan asioistaan sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveyden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Edunvalvontavaltakirja on asianhoidollisesti edunvalvontaa kevyempi tapa hoitaa asioita. Edunvalvoja sen sijaan voidaan määrätä silloin, kun henkilö ei pysty sairauden tms. vuoksi valvomaan etujaan ja huolehtimaan omaisuudestaan, eikä näin ollen ole enää kykenevä tekemään edunvalvontavaltakirjaakaan.
*Edunvalvontavaltakirjaan tarvitaan kaksi samanaikaisesti läsnäolevaa esteetöntä todistajaa, eli perintökaaren mukaisia sukulaisia tai heidän puolisoitaan ei tule käyttää todistajina. Valtuutettu ei saa lähtökohtaisesti lahjoittaa valtuuttajan omaisuutta yleisvaltuuksin. Kiinteää omaisuutta saa luovuttaa (realisoida) vain, jos valtakirjassa niin on erikseen määrätty.
*Valtuutetun on hyvä tietää,missä valtakirjaa säilytetään tekemisen jälkeen, ennen vahvistustarvetta. Tallelokero ei ole paras säilytyspaikka, mikäli valtuutetulla ei ole käyttöoikeutta siihen. Järkevintä olisi antaa valtakirja sen tekemisen jälkeen valtuutetun säilytettäväksi.
*Kun valtuutetun fyysinen tai henkinen tilanne edellyttää valtakirjan käyttöönottoa, mennään lääkäriin valtakirjan kanssa ja pyydetään lääkärinlausuntoa valtakirjan vahvistamiseksi, joka toimitetaan sitten maistraattiin. Maistraatti pyytää vahvistamisvaiheessa valtuutetun kirjallisen suostumuksen tehtävään ja luettelon omaisuudesta, jota valtuutetun on tarkoitus käydä hoitamaan.
*Valtuutettu on oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen valtuutettuna toimimisesta, ohjeellisesti voidaan käyttää edunvalvonnan palkkioiden määräytymisperusteita.

Metsäkeskuksen elinkeinopäällikkö Pekka Vainikka kertoi metsätietolaista,joka astuu voimaan 1.3.2018.

*Lappeenrannan ja Imatran seudun laserkeilauksen tulokset saadaan metsään.fi- palveluun syyskuun aikana.
*Metsätietolain mukaan ympäristötiedoksi katsottavat metsätiedot ovat jatkossa sähköisesti saatavissa nykyistä avoimemmin.

*Metsäkeskus avaa tiedon jakelua varten metsään.fi-verkkosivulle uuden avoimen metsätiedon osion. Siellä avointa metsätietoa voi selailla, ladata tiedostoina tai ottaa käyttöön teknisen rajapinnan kautta.
*Metsäkeskus ei luovuta metsänomistajan nimi- tai yhteystietoja, tilanrajoja tai kiinteistötunnuksia avoimen metsätiedon osiossa.

*Avoin metsätieto sisältää hilamuotoiset tiedot (16 m x 16 m), niistä jalostetut puulaji- ja kuutiotiedot sekä toimenpide-esitykset kuvioittain. Myös tiedot metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä (10 §), metsänkäyttöilmoitukset ja tiedot Kemera-töistä avautuvat.
*Odotettavissa on,että isot metsäalan yritykset yhdistelevät avointa Metsään.fi-dataa Maanmittauslaitoksen tilaraja- ja rekisterinumerotietoihin ja lähestyvät sopimusasiakkaitaan palveluillaan.
*Yhteinen tavoite on saada lisää puuta markkinoille ja metsätiet kuntoon ! *Taimikonhoitotarpeen selvittämiseen laserkeilaus ei anna riittävän tarkkaa kuvaa. Siksi on meneillään yhteishanke kuvauskoptereiden ja satelliittikuvien hyödyntämisestä taimikon hoitotarpeen arvioinnissa. 

Esitysten jälkeen pidettiin ripeä vuosikokous. Johtokunnassa jatkavat Annukka Kimmo, Kari Monto, Erkki Outinen, Sinikka Niemi, Seija Leinonen ja Esko Tikanmäki. Vuoden 2018 puheenjohtajaksi valittiin Irma Welling.    

20.2.2018
Irma Welling

2.12.2017 Kuusijuhla Kehruuhuoneella



Kuvaaja Ilkka Snellman




Kuvaaja Hannu Turkki

Saimaan Metsänomistajat ryn kuusijuhlaan Linnoituksen Kehruuhuoneella osallistui 21 henkilöä. Herkuttelun jälkeen pidimme arpajaiset ja arpaonni suosi erityisesti Pekka Peräkylää, Ilkka Snellmania ja Heikki Aaproa. 
Leikkimielisenä tehtävänä oli Kaipaisen Raijan ryhmällä keksiä syitä sille miksi metsä paukkuu pakkasella. Leikkimielinen vastaus oli,että paukkeella metsä kutsuu eläimiä ja ihmisiä lämmittämään palelevia puita. Googlettamalla löydetty tieteellinen selitys oli ”Puun runko muodostuu useista sisäkkäisistä kerroksista, joiden tilavuus supistuu pakkasilmassa. Kun lämpötila laskee, puun pintakerros jäähtyy ja kutistuu sisäkerroksia nopeammin, eivätkä sisäkerrokset enää mahdu pintakerroksen sisään. Silloin pintakerros voi haljeta paukahtaen rungon pituuden suuntaisesti.” Snellmanin Ilkan ryhmä tehtävänä oli arvuutella montako pino- ja heittokuutiometriä saadaan kiintokuutiometristä puuta. Pinokuutiometrejä saadaan 1,4-1,6 ja heittokuutiometrejä 2,5. Marjutin ja Tuuliaisen Raijan ryhmän tehtävänä oli keksiä Snellmanin Ilkan tuomalle puunäytteelle puulaji ja metsämessuilta ostetulle työvälineelle käyttötarkoitus. Kun Ilkasta on kyse niin puulajihan oli visakoivua. Ja työväline oli aivan oikein kantoon lyötävä teroitustuki moottorisahan ketjun viilaukseen. Irmeli arvasi messuhinnankin oikein, 25 €. Uittokalusteesta sitä saa hintaan 12,90 €. Pekan ja Hannun ryhmän tehtävänä oli arvioida pöllin painoa. Painoksi ryhmä arvioi 3,2 kg±0,3 kg. Pölliä kierrätettiin ja joku vertasi sitä vauvan painoon joku oman kissan painoon...vainavampi kuin vauva ja kissa. Oikea paino oli 5 kg. Sinikan ja Irmelin ryhmän tehtävänä oli löytää viidelle metsien tuholaiselle reitti Suomen metsiin. Vaihtoehtoina olivat pakkausmateriaalit, havupuutavara, lehtipuun taimet, hake ja lehtipuutavara. Mäntyankeroiset tuhoavat havupuita ja jäärät sekä soukot lehtipuita.







Raija Kaipainen kertomassa metsän paukkumisesta pakkasella (kuvaaja Ilkka Snellman)


Marjut ja Tuuliaisen Raija kertomassa teroitustuesta (kuvaaja Hannu Turkki)
Irmeli, Seija ja Esko esittelemässä  tuholaisten kulkeutumisreittejä (kuvaaja Hannu Turkki)

Saimme ihailla Ilkan tuomia visakoivusta ja koivun pahkasta tehtyjä koristepalloja. Ilkka kertoi myös Sydänyhdistyksessä vireillä olevasta yöllisestä metsäretkestä,jonka voisimme yhdessä toteuttaa.

Ylämaan ryhmän kantavat voimat Pekka ja Hannu ojensivat puheenjohtaja Irmalle kiitokseksi Ylämaan Kotiseutuyhdistyksen kirjan ”Yl'maan messäläiset puun ja metsän käyttäjinä”. Irma lupasi kiteyttää koosteen sen sisällöstä Metsäkynä-sivuillemme.


Marjutin ja Merjan pihdanoksasta tuunaamat kaulakorut (kuvaaja Hannu Turkki)

Juhlat päättyivät ”Oi kuusipuu”-yhteislauluun ja ensi vuoden sääennustukseen ”Jos joulu maanantai päiwän päälle lange, niin tule sekaisin suoja ja kylmä talwi, eli kohtuullinen ilma. Kaunis kewät, myrskyinen kesä. Syxy anda wijna kyllä, waan wähän hunajata, mesiäiset ja eläimet silloin kuole,että hunajata ja maitoa puuttu, moni waimo silloin miehensä kuolemasta saapi surta. Muutamat kuitengin saawat iloita toinen toistensa kanza laula ja juoda sanoden: Ne kuollet annamme me olla, wielä monda miestä elä.”

Lemillä 5.12.2017
Irma Welling


3.10.2017 Metsäretki Hannu Perälän Luumäen metsiin


10 metsänomistajaa suuntasi tihkusateesta huolimatta Luumäelle Korpilahdentielle katsomaan Hannu Perälän metsätyömaita. Hannu tunnetaan omaperäisestä ”laiskan miehen metsänhoitofilosofiasta”,jonka mukaan vain laiska saa palkan metsätaloudesta. Retken jälkeen ehdottaisin Hannun metsänhoitofilosofialle uutta nimeä, kustannustietoisen miehen metsänhoitofilosofia. Kustannustietoisen miehen metsänhoidossa Hannu jättää aukot käsittelemättä 15-20 vuodeksi. Hannu tykkää moottorisahasta, mutta ei raivaussahasta eikä isoista metsäkoneista,joiden jäljiltä jää runsaasti ajouria.


Hannu Perälä kertomassa kustannustietoisesta  metsänhoidosta (kuvaaja: Hannu Turkki)

Hannulla on yli 60 ha metsää, joka on hankittu pääosin ostamalla ja 37 ha viljeltyä. Omien sanojensa mukaan Hannu ”ei siedä olla metsästä pois” vaikka metsät ovat jo pojan nimissä. Hannulla ja Teija vaimolla on Etelä-Karjalan ainoa luomumansikkatila Luumäen Nuppolassa. jossa viljellään Polkaa ja Bountya.

Tutustuimme 17 ha kuvioon,josta Hannu oli puolet hoitanut edellisinä vuosina. Nyt siinä hoidetulla osalla kasvoi kuusivaltainen verrattain tiheä metsä ja viereinen hoitamaton kuvio oli lähes läpipääsemätöntä kuusi-koivutaimikkoa. Hannu käynnistää moottorisahan sen osalta vasta 5-10 vuoden päästä, kun koivut ovat 10 metrisiä ja kuuset 5 metrisiä. Tällöin kertyy jo myytävää kuitupuuta ja rankaa. Hannu tekee vuosittain metsänhoitoa 100 päivää 6 kuukauden aikana, jolloin myytävää kertyy 300-400 k-m3. Rangat hän myy hakkeeksi n 17 €/k-m3. Lisäksi kuviolle on saatu Kemera-avustukset.

Tämä kuvio saa odottaa vielä 5-10 vuotta Hannun moottorisahaa (kuvaaja: Hannu Turkki) 
Hannun viime vuonna raivaama kuvio hyvässä kasvussa (kuvaaja: Hannu Turkki)


Jos aukolle istutettaisiin taimet,kustannuksia kertyisi laikutuksesta ja mätästyksestä (n 400-450€/ha) ja taimista ( kuusella 520-560 €/ha) ja taimikon parista raivauksesta ennen ensiharvennusta (2x 300-400 €/ha) yhteensä 1500-1800 €/ha. Kun ensiharvennus istutettuun metsään tehdään 25-30 vuotta istutuksen jälkeen, on luvassa ensimmäinen tili n 50 m3/ha kuitupuuta (koivukuitu 14-16 €/m3). Hannulla ensimmäiset tilit ropsahtavat rangoista jo 15-20 vuoden kuluttua ilman taimikon perustamiskuluja.

Hannu kertoi myös yrittäneensä kasvattaa metsitettävää peltoa varten koivuntaimia siemenistä laittamalla ne lannoitettuun multaa. Itävyys oli huonoa,mutta uusi yritys lannoittamattomaan multaturpeeseen tuotti jo riittävästi taimia.

Hannu kertoi suuntaa antavan esimerkin kuinka hehtaarin alueen kantojen ja risujen energiasisältö on luokkaa 200 MWh sähköä/lämpöä. Mökin mummo maksaa sähköenergiasta 15 snt/kWh. Sillä energian ulosmyyntihinnalla hehtaarin alueelta kerättyjen kantojen ja hakkutähteiden tuotto olisi 30 000 €.

Omin silmin saimme nähdä,kuinka hyvä kuusitaimikko oli jäänyt Hannun jo käsittelemälle kuviolle. Vieressä odotti moottorisaharaivaajaa lähes läpipääsemätön koivu-kuusitaimikko. Vaatii hyviä hermoja odottaa niin kauan,että siitä saadaan haketettavia rankoja kuusikon lisäksi.


Irmelin kanssa pähkäilimme,että meiltä naisilta ihan tekemätön paikka,kun pitäisi olla traktori, vinssi ja metsäkärri ja kun moorrorisahatyö on paljon raskaampaa kuin raivaussahatyö. Joudumme jatkossakin pärisyttelemään raivaussahoja istutetuissa taimikoissa tietoisina siitä,että palkaksi jää vain työnilo. Joka tapauksessa ryhdymme suosimaan jatkuvaa kasvatusta ilman taimikon perustamista.  


Metsäretken päätteeksi nautimme kahvit makkaroiden kera Pupu-Hirvaksen laavulla (kuvaaja:Hannu Turkki)
5.10.2017
Irma  Welling


27.9.2017 Puun päivän tilaisuus Lappeenrannan Arboretumissa



Yli 100 henkilöä oli tullut seuraamaan Tulevaisuuden kuusien istutusta. Kaupunginjohtaja Kimmo Jarva kuvan keskellä (kuvaaja: Ilkka Snellman)





















Lappeenrannan kaupunki järjesti eri yhdistyksille mahdollisuuuden istuttaa Suomi 100 hengessä Tulevaisuuden kuusi Veteraanipuiston viereiselle alueelle perinteisenä Puun päivänä. Tilaisuus alkoi kaupungin puutarhurin Hannu Tolosen tervetulotoivotuksella. Kaupunginjohtaja Kimmo Jarvan puheen jälkeen fanfaarin puhalsivat Aleksi Tuovinen, Joel Hassinen ja Jonatan Länsivuori opettajansa Ismo Variksen johdolla. 

Hannu Tolonen avaamassa tilaisuutta (kuvaaja: Ilkka Snellman)




Fanfaarin soittoa johti Ismo Varis (kuvaaja: Ilkka Snellman)

























Fanfaarin jälkeen kuultiin puheenjohtajamme  Irma Wellingin Puun päivän julistus.

Irma Welling pitämässä Puun päivän julistusta (kuvaaja: Irmeli Mäkinen)



























Puun päivää on Suomessa vietetty vuodesta 1998 lähtien. Puun päivänä meitä kehoitetaan istuttamaan puita. Suomessa istutetaan vuosittain 100 miljoonaan puuntainta. Tämä on seitsemäs kerta, kun Saimaan Metsänomistajat istuttavat Puun päivänä nuoren puun eli vesan Lappeenrannan Arboretumiin. Aikaisempina vuosina on istutettu erilaisia koivuja vesitornin alueelle. Nyt istutetaan Suomi 100 hengessä Tulevaisuuden kuusi,joka on kasvatettu Itsenäisyyden kuusen siemenistä.

Tänä vuonna painotetaan metsien ilmansuojelullista merkitys. Suomi on Euroopan metsäisin maa,jonka metsät ovat merkittäviä ilmastomuutoksen torjujia. Puut sitovat ilmasta hiilidioksidia ja hidastavat ilmaston lämpenemistä ja kasvihuoneilmiötä. Suomessa metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään. Metsät ja puutuotteet ovat suuria hiilivarastoja. Hiilinielusta puhutaan,kun metsien hiilivarasto kasvaa. Hyvässä kasvuiässä metsän hiilinielu on suurempi kuin vanhoissa metsissä,vaikka niiden hiilivarasto voi olla moninkertainen. Taimikko muuttuu hiilinieluksi noin 20-30 vuoden iässä. Jopa puun energiakäyttö parantaa hiilitasetta,jos se vähentää fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia päästöjä. Täällä Etelä-Karjalassa hyödynnetään jo sellutehtaan jätelietettä ns. nollakuitua lannoitteena Juuso Joonan pelloilla Aholassa, mikä tekee pelloistakin hiilivarastoja ja jopa nieluja,kun kasvien hiilidioksidin sidonta lisääntyy.

Metsät vähentävät myös ravinteiden valumista vesistöihin ja hidastavat siten vesistöjen rehevöittymistä.

Puusta voi tehdä paljon muutakin kuin sellua, paperia, kartonkia tai sahatavaraa. Tunnettuja uutuustuotteita ovat liukosellusta valmistetut puupohjaiset tekstiilikuidut,joista tehdään puulankaa. Puun hienokemikaaleja hyödynnetään jo lääke-, elintarvike- ja kemianteollisuudessa. Enää ei pidä paikkaansa selluteollisuuden vanha sanonta,että luonnon omasta liimasta, puun ligniinistä voi tehdä kaikkea paitsi rahaa. Nyt ligniinillä voi tehdä myös rahaa,kun sitä käytetään liimojen, polyuretaatyyppisten muovien ja hiilikuitukomposiittien valmistukseen. Ligniinin avulla on mahdollista laskea auto-, lentokone- ja urheiluvälinekomponenttien painoa neljänneksellä.

Puun käytön soisi lisääntyvän myös rakentamisessa. Mikkelin asuntomessujen vetonauloja olivat kuusihirsiset Talo Wave ja Villa Saimaanhelmi. Imatralla harkitaan Mansikkalaan Eco school -konseptilla Stora Enson puumateriaaleista rakennettavaa koulukeskusta. Suomessa on nyt 52 asuinpuukerrostaloa ja 4 toimistopuukerrostaloa.

Metsät ovat myös tärkeitä virkistäytymispaikkoja ja voimanlähteitä. Metsän voi avata mielemme kaikelle ihanuudelle !

Metsien suuren merkityksen vuoksi on tärkeätä pitää niistä hyvää huolta. Suosikaamme kestävää metsätaloutta, jatkuvaa kasvatusta ja kasvattakaamme hakatun metsän tilalle uusi metsä. Varjelkaamme metsiemme monimuotoisuutta ja luontoarvoja arkimetsänhoidon käytännöissä jättämällä arvokkaat elinympäristöt käsittelemättä. 

Vanha viisaus sanoo ”Joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan. Tämä on lupaus meille !”

Julistuksen jälkeen monet yhdistykset istuttivat oman Tulevaisuuden kuusensa yhdessä kahdeksan Saimaan Metsänomistajat ryn jäsenen kanssa. Kuusen istuttajien laatat kiinnitetään alueen kivipaasiin.


Hannu Turkki ja Pertti Myyrä istutuspuuhissa (kuvaaja: Ilkka Snellman)


SaiMelaisia taimen juurta tamppaamassa (kuvaaja: Ilkka Snellman)


Kivipaasi,johon laattamme kiinnitetään (kuvaaja: Irmeli Mäkinen)


























29.9.2007 
Irma Welling


6.6.2017 Metsäretki Tyynelän Tilalle Aholaan

16 metsänomistajaa matkasi Aholaan agronomi Juuso Joonan Tyynelän tilalle tutustumaan uusiin lannoite- ja maanparannusratkaisuihin sekä jatkuvan kasvatuksen toteuttamiseen. Mukana oli myös emeritusprofessori ja jatkuvan kasvatuksen pioneeri Erkki Lähde.

Agronomi Juuso Joonasta tuli Tyynelän tilalle suvun neljäs isäntä,kun sukupolvenvaihdos toteutettiin vuonna 2009. Tilaan kuuluu nyt 120 ha viljeltyä, josta 90 ha on omaa ja 50 ha metsää. Lisäksi hän on jäsen Yhteismetsässä Tuohessa, jossa metsiä hoidetaan jatkuvalla kasvatuksella. Hän on mukana Soilfood Oy:ssä,joka kehittää ja myy orgaanisia ja kierrätettyjä lannoite- ja maanparannusaineita.

Tila on sertifioitua luomutila,jossa toteutetaan monipuolista viljelykiertoa ja aluskasvien viljelyä sekä kierrätettyjä maanparannusaineita. Kierrätettyinä maanparannusaineina mm. puukuidut (esim.. paperiteollisuuden nollakuidut) parantavat maaperän vedenpidätyskykyä, lisäävät pieneliötoimintaa ja korjaavat maan rakennetta. Käyttämällä puukuituja maan parannukseen, sitoutuu hiiltä maahan ja se torjuu ilmastonmuutosta. Näimme omin silmin kaurakylvöksen, jossa maan sadontuottoa oli parannettu puukuiduilla ja mädätyslietteellä. Aluskasvina oli valkoapila. Aluskasvin tarkoituksena on typen tuottaminen ja rikkakasvien hillintä. Tosin Juuso Joonas ei puhunut rikkakasveista vaan oheiskasveista. Vain ohdaketta Juuso piti häiritsevänä oheiskasvina. Toisella lohkolla oli kasvamassa öljyhamppua ja kolmannella lohkolla kasvoi viljavaa syysviljaa.

Juuso Joonan kotimetsässä tutustuimme kohteeseen,joka oli ollut tasarakenteinen ja jota nyt ollaan muuttamassa jatkuvan kasvatuksen metsäksi. 6 vuotta sitten oli toteutettu motolla (Martti Sjöholm Oy) yläharvennus, jossa tukkisaanto oli 101 m3/ha ja tukkiosuus 78 %. Tavoitteena oli 16-20 m2 pohjapinta-ala, sillä liian harvaksi ei kannata ensivaiheessa harventaa heinittymisen vuoksi. Yläharvennuksessa kypsät tukkipuut poimittiin pois samoin vialliset puut. Näimme kuinka alikasvoskuuset olivat alkaneet elpyä ja uusia taimia oli alkanut kasvaa etenkin ajourien kohdalle. Motokuski sai kiitokset siitä, että metsään jääviin puihin ei ollut tullut kolhuja.
Juuso Joonan jatkuvan kasvatuksen kotimetsässä (kuvaaja Hannu Turkki)

Pysähdyimme matkan varrella arvioimaan toisen kuvion toimenpidetarpeita, pitäisikö jo mennä harventamaan ?


Retkeläiset arvioimassa harvennustarvetta (kuvaaja Hannu Turkki)

Lopputulemana oli Erkki Lähteen seuraavat neuvot:
  • Toimenpiteiden pitää olla taloudellisesti kannattavia eli ne kannatta tehdä vasta,kun pientukkeja/tukkeja on saatavissa. Yläharvennuksia tehdään 5-10 vuoden välein, kun hakkuukertymä on noin 100 m3/ha. Optimaalisessa mustikkametsässä puuston pohjapinta-ala on 15 m2, mikä vastaa 100-150 m3/ha. Taimettuminen alkaa ja taimet kehittyvät sitten,kun metsä harvenee. Avohakkuita vain erikoiskohteisiin kuten maannousema-ja kirjanpainaja-tuhoalueille ja alueille,joissa on entuudestaan tasarakenteinen kypsä metsä.
  • Toimenpiteillä ei saa pilata ympäristöä. Totaalikielto voimakkaille maan muokkauksille, koska niissä vapautuu hiiltä taivaalle ja haitta-aineita kuten elohopeaa vesistöihin.
  • Toimenpiteillä ei saa aiheuttaa haittaa naapurin metsille.

Toisessa 16 hehtaarin Yhteismetsä Tuohen kohteessa Suokumaan Lipiälässä oli tehty yläharvennus viime vuonna. Jäljellä oli hyvä erirakenteinen puusto. Kahvittelun ja omenamehun juonnin lomassa Erkki Lähde esitteli meille sienijuuria eli mykorritsoja, jotka auttavat puita ravinnon saannissa ja jatkuvan kasvatuksen puun poikkileikkausnäytettä. Siinä ydinpuun vuosirenkaat olivat tiheässä ja puuaines kestävää verrattuna istutuspuiden höttöpuutavaraan. Erkki kertoi tutkimuksista,joissa oli osoitettu puiden väliset yhteydet hiili-isotooppien avulla. Isot douglaskuuset auttoivat vielä lehdettömiä paperikoivun taimia antamalla niille ravinteita sienirihmastojen kautta. Loppukesällä paperikoivut maksoivat avun antamalla vastaavasti sienijuuriyhteyksien kautta vettä ja ravinteita douglaskuusille. Puiden välillä siirtyi myös tietoa uhkaavista tuholaisista.
Erkki Lähde esittelemässä jatkuvan kasvatuksen tiheäsyistä ydinpuuta (kuvaaja Hannu Turkki)


Juuso kertoi,että jatkuvan kasvatuksen yhteismetsä on kiinnostunut runsaspuustoisista ja harventamattomista metsistä. Ostettava metsä käydään itse mittaamassa ja sen odotettavissa olevien nettotuottojen arvo määritetään 100 vuoden kasvuajalta käyttäen 4 % korko-odotusta. Kukin osakas ostaa omiin nimiinsä osia,jotka liitetään myöhemmin yhteismetsään. Yhteismetsä Tuohi on saanut hankittua omistukseensa metsiä, vaikka tarjoushinta ei ole ollut se korkein, koska myyjä on arvostanut avohakkaamattomuutta.

Juuso Joonaan ja Erkki Lähteen ajatuksissa oli kirkkaana se tuottavatko suunnitteilla olevat toimenpiteet taloudellista tuottoa vai ovatko ne vain aiemmin tehtyjen virheiden korjaamista. Niinpä raivaussahaa näissä fundeerauksissa voitiin kutsua ”pirun keksimäksi helvetin koneeksi”.

Retken päätteeksi Monnon Kari esitteli kehittämäänsä heinäystyökalua,jolla saadaan jo kuolleet heinät kätevästi siirrettyä pois taimien päältä. Kuvan työkalusta löydät Metsäkynä-sivuiltamme.

Isot kiitokset Juusolle ja Erkille, kun saimme kuulla ja omin silmin nähdä uraauurtavia peltojen maanparannustoimenpiteitä ja sadontuoton nostamiskeinoja, jatkuvaan kasvatukseen siirtymisen toteuttamista sekä nauttia kokemustiedosta ja retkieväistä. Avoimin mielin ja kyseenalaistamalla sekä kokeiluja tekemällä oppii ymmärtämään mikä on hyväksi metsän kasvulle ja luonnon monimuotoisuudelle.


21.6.2017

Irma Welling

6.6.2017 Metsä-äkeen laatoitus ja Mhyn ojitushankkeeseen tutustuminen Ylämaalla





Metsä-äkeen puuhamies Hannu Turkki (kuvaaja Irmeli Mäkinen)

6 SaiMelaista ja kymmenkunta ylämaalaista kokoontui hevosvetoisen metsä-äkeen laatan kiinnitykseen  Tielisentien varteen Ylämaalle. Hannu Turkki oli urakoinut metsä-äkeelle kivijalustan ja laatalle syvennyksen kiven kylkeen sekä penkit vieraille. 




Hannu Turkki kiinnittämässä laattaa metsä-äkeen jalustakiveen (kuvaaja Irmeli Mäkinen)






















Laatan kiinnityksen jälkeen Jouko Toivari kertoi kuinka hän oli käyttänyt nuorukaisen tätä äestä isänsä hevosen kanssa. Kumiteräsaappaat rikkoutuivat terävistä männynoksista,joita äes keräsi kasalle ja mankeloi alleen. Jo iltapäivällä varpaista alkoi vuotaa vertaa. Paidan hihasta piti repiä rättejä varpaiden suojaksi. Seuraavana päivänä työt jatkuivat töppöset ja villasukat jaloissa. Parhaita olivat tuplapohjilla varustetut töppöset. Metsä-äkeen tekemiin aukkoihin nuoret koululaiset laittoivat hyppysillään sitten männyn siemeniä. Myöhemmin Koskenkorva-pullon korkkiin tehtiin reikä ja siemenet ravisteltiin siitä maahan. Jukka Lohko muisteli läheisellä alueella ensimmäisten taimien istutusta. Silloin tehtiin taimelle reikä rautakangella. Siinä menetelmässä oli se varjopuoli,että taimet jäivät kuoppaan,johon helposti kerääntyi vettä.

Jouko Toivari kertomassa metsä-äkeen käytöstä (kuvaaja Irmeli Mäkinen)






















Hannun ottama kuva metsä-äkeestä on myös Metsälehden lukijoiden kuvastossa. Voit käydä arvioimassa/kannattamassa kuvaa tässä osoitteessa:


Metsä-äkeen laatoituksen jälkeen Mhyn Teppo Oksanen kertoi läheisestä ojitushankkeesta. Ojitushanke käynnistyi,kun yksi alueen metsänomistaja suunnitteli hakkuita suoalueelle,johon oli aikoinaan kaivettu suo-ojat ja hän otti yhteyttä Metsänhoitoyhdistykseen. Hankkeeseen saatiin mukaan 5 alueen metsänomistajaa ja Mhy toimi hankkeen organisoijana ja Kemera-avustuksen hakijana. Ojien aukikaivuu toteutetaan kesäkaivuna ja Kemera avustus kattaa 60 % kustannuksista.

Teppo Oksanen Mhystä (vasemmalla)  kertoi ojitushankkeesta (kuvaaja Hannu Turkki)


















Hannu Turkki oli sahannut poikkileikkausnäytteen alueelta kaadetusta männystä. Vuosirenkaiden mukaan puu oli 100 vuotias ja vuonna 1977 tehty ojitus näkyi nelinkertaisena paksuuskasvuna aikaisempiin vuosiin verrattuna.
Ojituksen jälkeen nelinkertaistui männyn vuosikasvu edellisiin vuosiin verrattuna (kuvaaja Hannu Turkki)

















Nuotiolla Hannun tarjoamien makkaroiden paiston lomassa kuulimme kertomuksia kuinka tällä alueella, joka on noin 1000 ha ja vesistöjen rajaama, oli pidetty useiden talojen lampaita kesäisin. Koko kylän kesän kohokohta oli,kun lampaita tultiin keritsemään pariksi päiväksi. Lampaita myös katosi ja niitä etsittiin. Laumasta eksyneitä lampaita saatiin kiinni juoksuttamalla ne väsyksiin. Joskus sattui,että lammas juosi veteen. Silloin piti piiloutua kaislikkoon ja matkia lampaiden määintää. Laumaeläimenä lammas palasi rantaan.

Kuulimme myös tarinoita ankeriaiden ja taimenien pyydystyksestä läheisistä järvistä ja joista. Ankeriaasta saadaan maittava ateria,kun sitä ensin keitetään kattilassa ja vasta sitten paistetaan. Osa ankeriaan rasvasta jää silloin keitinveteen.
Illan päätteeksi Pertti Myyrä (oikealla) esitteli valmistamiaan puukkoja (kuvaaja Hannu Turkki)


















Isot kiitokset Hannulle, Tepolle, Joukolle ja tarinoiden kertojille !

9.6.2017
Irma Welling


6.5.2017  Suomen Pakuri Oy:n Valkealan pakuriviljelmään tutustumassa  


Suomen Pakuri Oy:stä Janne Mankin (oikealla) ja Mikko Rämön kanssa pakurikoeviljelmään tutustumassa (kuvaaja: Hannu Turkki)

4 metsänomistajaa matkasi Kouvolan Valkealaan Suomen Pakuri Oy:n koeviljelmälle tutustumaan siihen, miten pakuriviljelyllä saadaan lisätuottoa esimerkiksi harvennuskoivikoista, pellonreunakoivuista ja rääseiköistä. Pakurikääpä on lahottajasienen aiheuttama mustanpuhuva epämuodostuma eli pakuri koivun kyljessä. Pakurilla on hyvät markkinat Venäjällä ja Aasiassa sen terveydellisten vaikutusten ansiosta (mm. hillitsee tulehduksia, parantaa vastustuskykyä, aktivoi aineenvaihduntaa). Luonnonvarakeskuksen (aiemmin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen) ja Itä-Suomen yliopiston RahaRääseikkö-hankkeessa on kehitetty menetelmä pakurin viljelyyn. Hankkeessa kehitettiin ymppi eli sieni-istukastappi,johon on istutettu sieniviljelmäkantaa,joka on eristetty pakurikääpätartunnan saaneesta koivusta. Erilaisia kantoja on käytössä 30 ja niistä on tehty dna-testit lajin varmistamiseksi. Valkealan koeviljelmällä pari vuotta sitten pakurilla ympätyissä koivuissa näkyi jo pakurikasvaimia. Ensimmäiset sadot voi korjata 5-6 vuoden kuluttua ymppäyksestä. Korjuun jälkeen tilalle kasvaa uusi pakuri 2-3 vuodessa. Yhteen koivunrunkoon istutetaan 4-5 ymppiä niin,että ymppien välimatka on metri. Yksi ymppi tuottaa pakuria noin yhden kilogramman. Yhdestä pakurikilogrammasta maksetaan 30-50 €. Metsänomistaja voi itse hoitaa ymppäyksen ja pakurien keruun sekä käsittelyn (kuivaus+paloittelu) Toinen vaihtoehto on antaa Suomen Pakuri Oy:n hoitaa ymppäys, keruu ja käsittely ”avaimet käteen”-periaatteella. Suomen Pakuri ostaa halutessasi kaiken tuottamasi pakurin. Pakurin lahottamat puut tulee kaataa ja korjata esimerkiksi polttopuiksi tai myydä energiapuiksi pakurin tahattoman leviämisen välttämiseksi. Leviäminen tapahtuu vain,jos kuolleesta isäntäpuusta leviävät itiöt löytävät haavapintaisen koivun. Suomen Pakurilla on jo kesällä 2016 toteutettuna metsänomistajien kanssa 94 kappaletta 200-10 000 ympin pakuriviljelmää. Kapasiteettia on nelinkertaistettu nyt ja jo tulevana kesäkuuna voit saada pakuriviljelmän perustettua omaan koivikkoosi.

Janne näyttää ympin paikan ja sen alapuolelle on alkanut jo kehittyä pakuri (kuvaaja: Hannu Turkki)















Nyt harvennus-, rääseikkö- ja pellonreunuskoivikoita tarkastelemaan-pakuriviljeljelmillä saat parempaa tuottoa niiden koivuille ! Etämetsänomistajien Liiton jäsenille on tarjolla edullisia sopimuksia Suomen Pakurin kanssa.

Vaikka sienten/kääpien keruu kuuluu jokamiehenoikeuksiin, pakurin keruuta ei tähän lueta,koska pakuria ei saa kerättyä puuta vahingoittamatta.



Suomen Pakuri Oy:n yhteyshenkilö: hallituksen puheenjohtaja Janne Mankki, 0400 922 520, janne.mankki@suomenpakuri.fi. 



Janne esittelee pakuriteetä,jota saimme nauttia ja joka tulee markkinoille jo ensi kesänä (kuvaaja: Hannu Turkki)




















Kotimatkalla pysähdyimme Valkealan Sisätorille,jossa ihastuimme aitoon  tiehöylään (kuvaaja: Hannu Turkki) 







7.5.2017
Irma Welling

20.4.2017 Kontorta- ja Lauri Nevalaisen Puralan männiköihin tutustumassa


Metsänomistajia kontortapöllipinoa tutkailemassa (kuvaaja: Hannu Turkki) 


Runsasoksainen ja tummarunkoinen kontorta (kuvaaja: Hannu Turkki)


























9 metsänomistajaa suunnisti Syvämaisentien varteen tutustumaan kontortamännikköön. Kontortamännikön oli perustanut Enso Gutzeit,jolle jäsenemme Nevalaisen Laurin tädit olivat myyneet 86 hehtaarin alueen vuonna 1968. Kontortamänty on nopeakasvuinen ja runsasoksainen sekä tummarunkoisempi kuin normaalimänty ja sitä kasvatetaan sellun raaka-aineeksi. Tornatorin nykyään omistamalla alueella oli avohakkuita tehty nyt talvella ja osa kontortamänniköstä oli jätetty vielä kasvamaan. Lanssissa suurimmat kontortamännyt olivat halkaisijaltaan lähes 40 cm ja vuosirenkaita oli laskettavissa 40. Jäämme odottamaan mitä hakatulle alueelle tullaan istuttamaan, kontortaa vai normaalimäntyä !

Toinen kohteemme oli Puralassa sijaitseva Lauri Nevalaisen 19,5 hehtaarin mäntymetsä,jonka Lauri sai hoitoonsa 15 vuotiaana isän kuoltua. Laurin isä oli ostanut 37 hehtaarin alueen vuonna 1962,kun sen silloinen omistaja oli tehnyt alueella laittomia hakkuita ja alue oli pantu hakkuukieltoon. Laittomien hakkuiden jäljiltä alueella kasvoi 19,5 hehtaarin kokoinen alikasvoskuusikko. Kuusikko hakattiin vuonna 1964 ja juontotraktorilla tehtyihin laikkuihin kylvettiin männyn siementä. Kylvö lähti hyvään kasvuun,kun oli kostean kevät. Piirimetsälautakunnan vaatimasta vakuudesta uuden kasvun aikaansaamiseksi Piirimetsälautakunnan vaatimasta  vakuudesta uuden kasvun aikaansaamiseksi  tuli käytettyä vain puolet tällä tavalla uudistettaessa. 1970-luvun alussa alueen valtasi koivupusikko,joka ruiskutettiin syksyllä vesakontuhoaineella selkäreppuruiskulla. Hommaan tarvittiin 200 l vettä,jota Lauri oli itse kantamassa ruikuttajalle. Ruiskutus onnistui hyvin ja koivikko hävisi ja taimet eivät vahingoittuneet. Ruiskutuksen jälkeen hirvetkin karttoivat aluetta ja taimet säästyivät latvavaurioilta. Männyn kylvön jälkeen ryppäässä kasvaneet taimet harvennettiin raivaussahalla. Vuosina 1991-1992 tehtiin ensiharvennus metsurityönä ja saanto oli 40 m3/ha. Toinen harvennus tehtiin 2-4 vuotta sitten ja saanto oli jo 80 m3/ha. Männikkö on nyt upeassa kunnossa ja odottaa päätehakkuuta 15-20 vuoden päästä.
Lauri Nevalainen (3.vasemmalta) kertomassa männikön tarinaa (kuvaaja: Hannu Turkki)














Matkan varrella näimme myös nuoren mäntytaimikon, joka oli ympäröity keltaisella hirvinauhalla, Lauri Nevalaisen kokemuksen mukaan sillä voidaan suojata hehtaarin parin mäntytaimokoita hirviltä varsin hyvällä menestyksellä. Tuota nauhaa saa metsästysseuroilta/riistanhoitoyhdistyksiltä ilmaiseksi.

Keltainen hirviaita suojaa männyntaimia hirviltä (kuvaaja: Hannu Turkki)














Irma Welling
21.4.2017


4.4.2017 Tehdasvierailu Stora Ensolle Honkalahteen




Stora Enson Jari Vainikka vasemmalla ja metsänomistajia kokoontuneena Honkalahden konttorin edessä (kuvaaja: Hannu Turkki)


20 metsänomistajaa matkasi Joutsenoon Stora Enson Honkalahden sahalle ja komponenttitehtaalle. Saha täytti 100 vuotta vuonna 2006. Sahan omisti aluksi Honkalahti Puutavara Oy ja sen jälkeen 80 vuoden ajan Oy Hackman Ab ja vuonna 1991 saha siirtyi Enso-Gutzeit Oy:lle. 100-vuotishistoriikin mukaan Hackman Honkalahti oli Joutsenon täyspuinen sydän,joka työllisti parhaimmillaan yli 1 000 ihmistä. Tänä päivänä saha työllistää 130 työntekijää. Automaattisen mittauksen ja ohjauksen avulla työtehtävät sahalinjoilla ovat muuttuneet ja historiikissa sanottiinkin, että sahalla yksinkertaiset miehet eivät tee yksinkertaisia tehtäviä. Linjan nopeuskin on lähes kaksinkertaistunut alun 100 metristä minuutissa.

Ennen saha- ja komponenttilinjojen kierroksia saimme turvallisuusohjeet ja -varusteet.

Stora Enson Markus Ylönen vasemmalla ja metsänomistajat turvallisuusvarusteissa valmiina kierrokselle (kuvaaja: Hannu Turkki)












Sahan tuotantopäällikkö Markus Ylönen kertoi sahan tuotannon olevan n. 310 000 m3. Raaka-aineena käytetään yksinomaan mäntyä, joka tulee 98 %:sti lähimetsistä 140 km säteellä. Tukkeja tarvitaan vuositasolla n. 600 000 m3. Mäntytukilla käytetyt pituusmitat ovat välillä 4,3-5.5 metriä ja läpimitat 15-45 senttimetriä. Tukkeja sahalle tulee n. 3000 m3 päivässä ja tukkilajittelussa ne kuvataan röntgenillä ja lajitellaan laatuluokkiin. Sahaamossa näimme pää- ja pienpuulinjat toiminnassa. Päälinjalla pääkoneina olivat vannesahat ja pelkkahakkurit. Pienpuulinjalla pääkoneina olivat pelkkahakkurit ja pyörösaha. Sahaamosta menimme dimensiolajitteluun ja rimoittamoon.
Rimoittamosta kuormat viedään kuivaamoon. Suuntana on 18 % laivakuivaa tavaraa kuivempi, 8-12 % tavara. Sahatavaran vientikohteita ovat Pohjois-Afrikan maat ja Japani.

Sahan tuotannosta 55 000 m3 menee komponenttitehtaalle, joka tuottaa niistä 28 000 m3 oksatonta sormijatkettua tavaraa varsinkin ikkunatehtaille. Komponenttitehdasta meille esitteli Jani Kokkonen. Karkeasti voidaan sanoa,että yhden sahatavarakuution tuottamiseen tarvitaan 2 m3 tukkia ja yhden oksattoman sormijatketun kuution tuottamiseen tarvitaan 4 m3 tukkia. Tukin pituudesta n. 60 % on oksatonta ja oksien osuus on n. 40 %. Saimme myös ihastella uutuustuotetta, Effex-oksatonta paneelia.

Sormijatkosten tekemistä  komponenttitehtaalla (kuvaaja: Hannu Turkki)












Kahvittelun jälkeen Stora Enso Metsän ostopäällikkö Jari Vainikka kertoi Stora Enson maailmanlaajuisesta toiminnasta ja puuraaka-aineen hankinnasta. Metsäpuolella on 540 työntekijää ja 160 yrittäjää alihankkijoina ja heillä 990 erlaista korjuukonetta. Myös metsänhoitopalveluiden osuus on kasvamassa. Puuraaka-aineesta 40 % hankitaan yksityisiltä metsänomistajilta. Kuulimme,että yhdestä 50 m3 tukkikuormasta saadaan 2,1 miljoonaa kahvikuppia tai 1,2 miljoonaa kopiopaperia tai 80 kWh hakkuutähdettä, jolla omakotitaloa voidaan lämmittää 3 vuotta tai 150 m2 CLT-liimapalkkiseinää. Kuulimme myös,että SE Metsä kerää palautetta puukaupan eri vaiheiden jälkeen toiminnan kehittämiseksi. Mukan olleet metsänomistajat saivat edullisen taimikonhoitotalkoiden tarjouksen.

Keskusteluissa selvisi,että uutta tienvarsihinnoittelua sovelletaan harvennushakkuille. Siinä metsänomistajalle puusta maksettava hinta tarkentuu vasta korjuun jälkeen, kun sovitusta tienvarsihinnasta vähennetään korjuun kustannukset. Harvennushakkuiden korjuukustannukset vaihtelevat voimakkaasti puun järeyden ja metsäkuljetusmatkan mukaan. Jari Vainikan mukaan uusi hinnoittelumenetelmä palkitsee aktiivisia ja hyvin metsäänsä hoitaneita metsänomistajia.  Keskustelua käytiin siitä kannattaako mäntyjen pystykarsinta. Tapio Suomalaiselle on kertynyt kokemusta siitä,että tuoreena karsitun männyn oksan kohdalle on jäänyt reikä. Tapio kyseli näkyykö ilmiö sahalla. Sahaihmiset eivät olleet havainneet ilmiötä. Männyn pystykarsinta on vähentynyt sen työläyden vuoksi. Männyn oksaisuutta voidaan vähentää tiheällä istutuksella ja valitsemalla kasvupaikaksi riittävän kuiva kangas. Toisena kysymyksenä tuli esiin koivujen jättäminen istutettuun kuusikkoon taimikonhoidon yhteydessä. Lauri Nevalaisen ohjeen mukaan koivu kannattaa jättää vain aukkokohtaan,jos kuusen tainta ei ole 3 metriä lähempänä eikä reikäperkausta kannata suosia.

5.4.2017 Irma Welling

25.3.2017 Laavun tekemistä oppimassa Ylämaalla

6 Saimaan Metsänomistajaa ja lähes 30 ylämaalaista kokoontui laavua tekemään Ylämaalle Leinontien varteen Pekka Peräkylän maille. Veistopaikan nimi oli Korttikangas johtuen siitä,että 1950-1960 luvuilla siellä oli pelattu korttia yötä päivää perjantai-illasta maanantaiaamuun. Korttirinkejä oli kolmekin,joten pelaajia saattoi olla parikymmentä. Korttipelissä vaihtoivat omistajaa härät, vasikat ja lampaatkin. Öiseen aikaan valoa tuotettiin polkupyörän dynamolla.

Peräkylän Pekka oli urakoinut kuusihirret paikalle Goes-625 nelivetomönkijällä,jossa oli tukkikärry, vaijerinostin ja sähkövinssi. Laavun hirsikehikon pohjavarvi oli halkaistu sirkkelisahalla jo aikaisemmin ja aseteltu paikoilleen. Tukkien kuorimista harjoiteltiin K-Maatalouden lahjoittamalla vuoluraudalla ja vanhalla Kari Monnon perinnetyökalulla. 

Pekka Peräkylä ja mönkijä (kuvaaja: Hannu Turkki)




Outisen Erkin vuolutyönäyte (kuvaaja: Hannu Turkki)


















Ennen tositoimiin ryhtymistä juotiin Mhyn tarjoamat ja Petri Nurmelan keittämät nokipannukahvit sekä paistettiin Pekka Peräkylän tarjoamat makkarat ja syötiin Saimaan Metsänomistajien tarjoamia voileipiä. Kahvittelun lomassa pidettiin arpajaiset. K-Maatalouden lahjoittaman vuoluraudan voitti hirsiveistäjämestari Raimo Ihaksi. Säkkijärvi-lehden lahjoittaman neulehuivin voitti Matti Häkämies. Mhyn lahjoittaman huomioliivin voitti Seppo Tilli. Samalla luovutettiin hevosvetoisen metsä-äkeen laatta Hannu Turkille kiinnitettäväksi kohteeseen.


Pekan tarjoamat makkarat maistuivat (kuvaaja: Hannu Turkki)















Pj Irma Welling ojentaa metsä-äkeen laatan Hannu Turkille (kuvaaja: Kari Monto)

Hirsiveistäjämestari Raimo Ihaksi vastaanotti K-Maatalouden lahjoittaman vuoluraudan. Mhyn Petri Nurmela kuvassa toinen oikealta. (kuva: Hannu Turkki)
Matti Häkämies vastaanotti Säkkijärvi-lehden arpajaispalkinnon ja takana Mhyn huomioliivin voittanut Seppo Tilli (kuvaaja: Hannu Turkki)









Outisen Erkin kosmoskynä kätevästi kelautuvan narun päässä (kuvaaja: Hannu Turkki)
































































Hirsikehikon teossa työjärjestys on tärkeää. Vuollut hirret aseteltiin päällekkäin tyvi- ja latvapäitä vuorotellen. Hirren kaareva osa aseteltiin ylöspäin. Salvoksen kohdat sahattiin karkeasti hirren pöyrimisen estämiseksi. Hirren keskilinja merkattiin kosmoskynällä hirteen ja samoin salvoksen kohta suunnilleen. Outisen Erkki kertoi käyttävänsä harppia salvoksen kohdan merkkaamiseen. Salvoksen karkea sahaus tehtiin moottorisahalla. Käytössä oli käteviä Husqvarna 82 ja Stihl 192 sahoja. Vaativa työvaihe oli varauksen teko, jonka vain mestari Raimo suoritti. Varaus merkittiin varausraudalla,jossa oli kaksi terävää kärkeä. Varausradalla vedettiin viirut ylä- ja alapuoliseen hirteen. Outisen Erkki kertoi käyttävänsä sopivan levyistä talttaa viirujen tekemiseen. Kosmoskynällä merkattuja viiruja myöten sitten uusi hirsi veistettiin sopivaksi alahirren päälle. Samalla tavalla vedettiin varalla viiru uuden hirren nurkkaliitoksen lopullista veistämistä varten. Lopulliseen muotoiluun käytettiin moottorisahan lisäksi veistokirvestä ja kaarevaa talttaa. Sitten hirren alapintaan veistettiin varaus/uurre,jonka tarkoituksena oli sovittaa päällekkäiset hirret tiiviisti toisiinsa. Saarisen Jari sahasi moottorisahalla varauksen taidokkaasti kolmella vedolla pukin päällä.


Saarisen Jari varauksen teossa (kuvaaja: Hannu Turkki) 












Joku kertoi käyttävänsä hollihakoja hirsien pyörimisen estämiseen ja poskeamista poistamaan hirren ulkonevaa pyöreyttä. Havaitsimme,että kosmoskynä piirtää hyvin kosteaankin puuhun, vaan niitä on vaikea löytää enää. Niitä on nyt tilattu neton kautta suoraan J&C Hardtmuthin tehtaalta Tšekistä. Saapa nähdä saadaanko niitä jakeluun ! Oli mielenkiintoista kuulla erilaisista työtavoista ja nähdä perinnetyökaluja,joita on jo vaikea löytää paikallisten kauppojen hyllyiltä. Uittokalustolta (https://www.uittokalusto.fi/metsatarvikkeet/puuntyosto/hirsityokalut.html) löytyy hollihakoja, talttakirveitä, hirsivaraa, tilkerautaa, kyniä tarkkuusvaraan yms.

Hirsiveistämisestä ja salvoksen tekemisestä löytyy ohjeita ja videoita :




Kaiken kaikkiaan päivä oli todella antoisa ja oli ilo seurata mestareiden ja ”oppilaiden” sujuvaa yhteistyötä. Ylämaalla on hyvä meininki,kun koko kyläyhteisö saapui paikalle vaihtamaan kokemuksia ja katselemaan työn edistymistä. Kaiken lisäksi Turkin Hannu oli valmistanut jokaiselle linnupöntön kotiin vietäväski ja tuonut paikan päälle modernin version paanukattorakennelmasta.

Saimaan Metsänomistajat kiittävät puuhamiehiä: Pekkaa, Raimoa, Hannua, Petriä ja Jaria.

Irma Welling
27.3.2017



6.3.2017  Osuuspankissa katkontaa oppimassa ja pitämässä vuosikokousta



Näkymä Osuupankin yläkerroksesta  (kuvaaja: Kimmo Kylämies)


17 yhdistyksen jäsentä kokoontui Etelä-Karjalan Osuuspankin City-korttelin uusiin tiloihin kuulemaan Etelä-Karjalan Opn ja Metsänhoitoyhdistyksen metsäpalveluista sekä pitämään vuosikokousta.

Kahvittelun lomassa jäsenemme Kimmo Kylämies Taipalsaarelta kertoi Biowin Saimaa Oy:n, joka tuotti metsähakelämpöä Taipalsaaren kunnalle, toiminnasta. Laitos toimi vuodesta 2010 asti yksityisten omistuksessa ja myytiin nyt Taipalsaaren Lämmölle,jolla oli Taipalsaaren kylällä ennen hakelämpölaitosta lämmön tuottajana kunnan öljylämpölaitos. Biowin Saimaan laitoksen vuosittainen energian tuotanto on ollut n. 3000 MWh ja siihen on käytetty haketta n. 3000 m3. Tuohon aiempaan tapaan verrattuna säästöä tuli noin 100 000 € vuosittain kunnalle. Hakelämpölaitos toimi kaikki 7 vuotta ennen myyntiä teknisesti hienosti eikä seisokkipäiviä ollut 7 vuodessa kuin 2 (huoltoseisokit). Myös laitoksen talous tyydytti omistajia.

Opn asiakkuusjohtaja Arto Teittinen kertoi mm. OP-metsärahasta,jonka avulla puukaupparahat saa käyttöönsä nopeasti hakkuun ajankohdasta riippumatta. Kuulimme myös Opn Metsä -palvelusta, jolla voidaan arvioida metsävarallisuuden arvo, ennustaa sen arvon muutoksia ja hakkuutuloja. Palvelu on maksuton ja avoin kaikille ja se löytyy netistä osoitteesta op-metsa.fi. Lisäksi kuulimme metsään liittyvistä 9 riskistä, joiden vuoksi metsä kannattaa vakuuttaa. Harvemmin esiin nostettuina riskeinä mainittiin varkaudet (esim. taimi- ja puutavaravarkaudet) ja metsäkanalintujen aiheuttamat taimikkovahingot.

Etelä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksen johtaja Markku Vaario aloitti kertomalla Mhyn jäseneduista. Mhyn jäsenet ovat mukana PEFC-ryhmämetsäsertifioinnissa ilman erillistä maksu. Esille nousi myös Metsäselain-sovellus,jonka avulla jäsenet voivat selata mobiililaitteella metsäsuunnitelmaa ja etsiä mm. metsätilan rajoja. Metsänhoitoyhdistykset huolehtivat metsänomistajien edunvalvonnasta kannolta Brysseliin MTKn metsälinjan kautta.
Puukaupan hintavertailut ovat osoittaneett,että paras puukaupan ajankohta on ollut touko-kesäkuun vaihde. Markku Vaarion pääaiheena oli katkonnan vaikutus tukkisaantoon/metsätiliin ja katkonnan seurantamahdollisuudet. Keskeisiä kysymyksiä ovat, miten metsänomistaja voi tarkistaa,että katkonta tapahtuu tehdyn puukaupan sopimusten mukaan eikä sahan sahatavarakaupasta puuttuvan erän mittojen mukaan eli onko katkottu kaikkia sovittuja pituuksia ja onko sovittuja minimilatvaläimittoja käytetty. Katkonnan arvioinnissa katsotaan ensin leimikon järeyttä ja sen jälkeen tukkisaantoa. Esim. Mhyn vertailuissa 600 l mäntytukeilla tukkisaanto oli huonoimmillaan 64 % ja parhaimmillaan 74 %. Yksittäiselle metsänomistajille katkonnan arviointi on hankalaa,mutta Mhy käyttää katkonnan arvioinnissa aiemmista toteutuneista puukaupoista kerättyjä tilastoja,joissa eri järeyden omaaville leimikoille on koottu eri ostajien tukkisaannon prosenttiosuuksia. Kuulimme myös moton pölkkytaulukoista,joihin kootaan eri puutavaralajien pölkkyjen lukumäärät pituuksittain ja läpimitoittain. Metsänomistajan on hyvä tietää,että hän voi pyytää tiedot moton kontrollimittauksista ja tarvittaessa pyytää tarkistusmittauksen. Metsänomistajan on myös hyvä tietää,että allekirjoittamalla mittaustodistuksen, hän hyväksyy korjuujäljen ja kuutiot. Metsänomistaja voi itsekin laskea mittaustodistuksesta tukkiprosentin.


Esitysten jälkeen pidettiin ripeä vuosikokous. Johtokunnan erovuoroiset paikalla olleet jäsenet sihteeri Anne Veijovuori ja Pertti Myyrä kiiteltiin ja kukitettiin. Tiedotusvastaava Ilkka Snellman oli kukitettu ja kiitelty jo aiemmin päivällä. Johtokuntaan valittiin kolme uutta jäsentä: Seija Leinonen, Sinikka Niemi ja Esko Tikanmäki. Johtokunnassa jatkavat Annukka Kimmo, Kari Monta ja Erkki Outinen. Vuoden 2017 puheenjohtajaksi valittiin Irma Welling.    

3.12.2016 Kuusi- ja 10-vuotisjuhlat 

Juhlavieraita (kuvaaja Ilkka Snellman)
Saimaan Metsänomistajat ry vietti kuusi- ja 10-vuotisjuhlaa Kasinolla 28 osallistujan voimalla. Kaukaisimmat vieraat tulivat Torniosta ja Luvialta. Yhdistyksen perustajajäsen ja ensimmäisen johtokunnan varapuheenjohtaja Heikki Kärki vaikuttaa nykyään Torniossa Meän Mettäkerho ry:ssä. Etämetsänomistajien Liitto ry:n puheenjohtaja Rauno Numminen saapui juhliin Luvialta, läheltä Poria. Ensimmäisen johtokunnan jäsenistä olivat paikalla myös ensimmäinen puheenjohtaja Annukka Kimmo ja johtokunnan jäsen Raija Kaipainen. Yhdistyksellä on vuosien varrella ollut kolme puheenjohtajaa ja kaikki naisia. Juhlapuheessaan Annukka Kimmo kiteytti alkuvuosien toiminnan metsätaitoiluun, taimikonhoitoon ja metsäsuunnitelman tekemiseen keskittyneeksi. Vaikka yhdistys on toiminut pienellä budjetilla, rahan puute ei ole ollut toiminnan este. Tapahtumista nousivat esiin Lappeenrannan Arboretumiin vuonna 2007 tehty iltakävely ja siitä virinnyt vuosittainen Puun päivän-tapahtuma Vesan nimipäivänä 27.9. Lappeenrannan kaupungin puutarhuri Hannu Tolonen ja yhdistyksemme nykyinen sihteeri, ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori saivat kiitokset Puun päivän-yhteistyöstä. Myös jäsenemme Marjut Sassi sai kiitokset Pien-Saimaan suojeluyhdistystyöstä, Raija Tuuliainen Metso-suojelukohteista ja Tapio Suomalainen aktiivisesta yhdistystoiminnasta ja yhteishengen luomisesta sekä Ilkka Snellman blogivastaavan työstä ja puunsorvaajien toimintaan tutustuttamisesta. Hän sivusi myös puheessaan sitä,kuinka Metsäkeskuksen, Tapion ja metsänhoitoyhdistysten rooleissa on tapahtunut muutoksia yhdistyksen toiminnan aikana. Kaikki nämä tahot ja metsäteollisuusyritysten yhdyshenkilöt Jari Makkonen (MG), Merja Nieminen (UPM) ja nyt jo edesmennyt Raimo Summanen (SE) mainittiin kiitospuheessa.

Etelä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Markku Vaario kertoi puheenvuorossaan,kuinka Kaakkois-Suomessa metsien hyödyntäminen on jo nyt täyskäytössä ja kantohinnat maan korkeimmat. Kuulimme myös,että Mhy järjestää tammikuussa alueellamme sukupolvenvaihdoksesta ja metsätalousverotuksen muutoksista tietoiltoja. Kuulimme myös,että yhdistyksen puheenjohtaja Irma Welling tuli valituksi uuteen Mhyn valtuustoon kaudelle 2017-2018. Irma kiitti yhdistyksen jäsenistöä saamistaan äänistä ja kannustuksesta.


Markku Vaario, Rauno Numminen ja Heikki Kärki (kuvaaja Ilkka Snellman)


Raija K, Annukka, Rauno Numminen, Heikki Kärki ja Irma  (kuvaaja Ilkka Snellman)
Pekka, Pirkko ja Marjut (kuvaaja Ilkka Snellman)
Raija T ja Pertti K (kuvaaja Ilkka Snellman)








































Etämetsänomistajien Liiton pitkäaikainen puheenjohtaja Rauno Numminen kertoi,että pisimpään toiminut jäsenyhdistys Pääkaupunkiseudun Metsänomistajat on toiminut lähes 35 vuotta ja Satakunnan Metsänomistajat yli 20 vuotta. Rauno kiertää parasta aikaa Suomea ristiin rastiin uusien jäsenyhdistysten perustamiseksi.

Illan laulutähtenä oli lukiolainen Anni Vesterinen,joka lauloi laulut ”Valkea Joulu/White Christmas”, ”Ihmisten edessä”, ”Elämän nälkä”, ”Valot pimeyksien reunalla” ja ” Sinun vuorosi loistaa”. Yhdistystoiminnankin voi nähdä mahdollisuutena antaa valomme loistaa!

Anni laulamassa Tonyn säestyksellä (kuvaaja Ilkka Snellman)












Yhteistoimintaa toteutimme pöytäkunnittaisilla tehtävillä. Tapion ryhmän tehtävänä oli tunnistaa uusi lehtipuiden tuholainen,josta oli Eviran näytteet. Ryhmä tunnisti ne lehtipuiden  tuholaisiksi,mutta ei muistanut nimeä. Kyseessä oli aasianrunkojäärä. Marjutin ryhmän tehtävänä oli luoda tarina,miten nuo tuholaiset ovat matkanneet Kiinasta Vantaalle. No, sehän kävi niin,että bisnesmies Pekka tilasi Kiinasta tenniskenkiä,jotka lastattiin lehtipuista tehdyille kuormauslavoille,jotka oli unohdettu kuumakäsitellä ja ötökät rantautuivat Sompasaaren tai Vuosaaren satamaan. Sieltä niiden matka jatkui läheiseen koivikkoon tunnetuin seurauksia. Pertti K oli aivan oikeassa,että toukat ne tekevät niitä käytäviä puun runkoon ja toukasta rungon sisällä kuoriutuva aikuinen jäärä tekee vain itselleen rungosta ulostuloreiän. Aikuinen jäärä syö sitten kaarnaa ja lehtipuiden lehtiä. Karin ryhmän tehtävänä oli löytää painemittarin näköiselle Silva-mittarille käyttöä metsätaloudessa. Käyttökohteiksi kirkastuivat puun kuljetusmatkojen mittaaminen ja muukin etäisyysmittaus. Oikealta nimeltään vempain on karttamittari,jossa on viisi eri mittakaavaa matkan mittaamiseen kartalta. Markun ryhmä äänesti raivaussahalle soveltuvasta varastointiasennosta ja kaikki vaihtoehdot saivat ääniä. Suositusasennoksi nimettiin kuitenkin terä alaspäin asento,koska siinä terävaihde ei pääse niin helposti kuivumaan. Tavoitteeksi esitettiin kuitenkin,että saha pitää pitää koko ajan liikkeessä ! Ilkan ryhmä arvuutteli valokuvissa esiintyneen Pertti Myyrän moottorisahan painoksi 11 kg ja vuosimalliksi 1967-1969. Saha osoittautui amerikkalaiseksi ”Indian”-sahaksi, joka painoikin 16,5 kg ja oli vuosimallia 1958-61. Raija K:n ryhmä arvuutteli mustan loodan käyttötarkoitusta. Ensi näkemältä loodaa arveltiin vauvan kuljetuskaukaloksi,mutta kun muistivat nähneensä Turkin Hannun moottorisahan kuljetuslaatikon,päätyivät,että kaukaloa voisi käyttää moottorisahan kuljetukseen.

Aasianrunkojäärä (kuvaaja Ilkka Snellman)










Tapio esittelemässä ryhmätyön tuloksia (kuvaaja Ilkka Snellman)














Seija ja Hannu (kuvaaja Ilkka Snellman)
Tytti ,Toivo ja Pekka (kuvaaja Ilkka Snellman)


Anna-Kaisa ja Lea (kuvaaja Ilkka Snellman)
 Seija,Tapio, Pertti M ja Raimo (kuvaaja Ilkka Snellman)














































Erkki, Kari, Annukka ja Anni (kuvaaja Ilkka Snellman)













Juhlat päättyivät ”Oi kuusipuu”-yhteislauluun ja ensi vuoden sääennustukseen ”Jos joulu Sunnuntai päiwän päälle lange, niin ei tule Kylmä waan tuulinen ja tuiskunen talwi. Kewät tule lämmin ja Pellawas kaswa hywästi, kesä wari ja kuiwa. Syxyn ja talwen pitä kylmän oleman. Hywää vuoden tuloa taidamme odotta; mutta sinä wuona ei lambat menesty. Hunajata saadan paljon, Yrttejä, Omenoja ja senkaldaisia hedelmiä pitä ylltäkyllin kaswaman. Wanhat kuolevat pois, hedelmälliset waimot menestywät ja Awioskäskyn sääty saapi siunauxen, johonga Jumala armonsa lainatkohon.”




14.11.2016 Pertti Myyrän taidokkaita sorvaustuotteita



Saimaan Metsänomistajien johtokunnan jäsen Pertti Myyrä lahjoitti puheenjohtaja Irma Wellingille ja sihteeri Anne Veijovuorelle itse sorvaamansa taidokkaat puukulhot. Kulhot on valmistettu segmenttisorvaamalla Pertti Myyrän omasta haavasta, Tapio Suomalaisen mahongista ja Erkki Potinkaran tervalepästä.

Voit halutessasi tiedustella Pertti Myyrältä muita segmenttisorvaustuotteita puh. 0400 154 332.

Pertti Myyrä lahjoitti pj Irma Wellingille ja sihteeri Anne Veijovuorelle segmenttisorvaamalla tekemänsä kulhot (kuvaaja Anne Veijovuori)












27.9.2016 Puun päivän tapahtuma Lappeenrannan Arboretumissa


25 henkilöä, joista 10 oli Saimaan Metsänomistajat yhdistyksen jäsentä, osallistui Puun päivän tapahtumaan. Tilaisuus alkoi Miko Sederholmin trumpettifanfaarilla.

Miko Sederholm puhaltamassa trumpettifanfaaria (kuvaaja Anne Veijovuori)


Fanfaarin jälkeen yhdistksen puheenjohtaja Irma Welling esitti Puun päivän julistuksen. Julistuksen sisältö:
Puun päivää on Suomessa vietetty vuodesta 1998 lähtien. Sen tarkoituksena on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen. 

Metsistä ei suotta puhuta vihreänä kultana, onhan metsäsektori Suomen tärkein vientitoimiala. Etelä-Karjalassa meillä on Suomen suurin metsäteollisuuskeskittymä, metsien taloudellinen ja työllistävä merkitys on helppo ymmärtää.

Itä-Suomen yliopiston professorin Reijo Lappalaisen mukaan puun hyödyntämisessä eletään nyt samanlaista murrosta kuin öljyssä silloin,kun siitä keksittiin ryhtyä valmistamaan muoveja ja kumia. Puun kuituja ja hienokemikaaleja hyödynnetään jo vaate-, lääke-, elintarvike- ja kemianteollisuudessa. Tunnettuja uutuustuotteita ovat ekologiset tekstiilikuidut, syöpälääkkeet ja aromiaineet. Myös puupohjaisia hiilikuituja kehitetään ja niille löytyy käyttökohteita mm. auto- , lentokone- ja urheiluvälineteollisuudesta.

Puu käytön soisi lisääntyvän myös rakentamisessa. Tiettävästi maailman suurin hirsikoulu on valmistunut tänä kesänä Pudasjärvelle. Siihen käytettyjen hirsien yhteenlaskettu pituus on yli 30 kilometriä eli Lappeenrannasta Ylämaalle asti. Koulua on kuvattu tunnelmalliseksi opinahjoksi,jossa on helppo hengittää.

Metsillä on myös tärkeä ilmasuojelullinen merkitys. Ne sitovat ilmasta hiilidioksidia ja hidastavat ilmaston lämpenemistä ja kasvihuoneilmiötä. Puut ja puutuotteet toimivat hiilen varastoina. Metsät vähentävät myös ravinteiden valumista vesistöihin ja hidastavat siten vesistöjen rehevöittymistä.

Metsät ovat myös tärkeitä virkistäytymispaikkoja ja voimanlähteitä. Aleksis Kivi on kauniisti kirjoittanut ” Metsä avaa mielen kaikelle ihanuudelle”.

Metsien suuren merkityksen vuoksi on tärkeätä pitää hyvää huolta niistä. Varjelkaamme metsien monimuotoisuutta ja luontoarvoja arkimetsänhoidon käytännöissä jättämällä arvokkaat elinympäristöt käsittelemättä. Näin turvaamme uhanalaisille kasveille ja eläimille riittävät elinolosuhteet.

Puun päivänä meitä kehoitetaan istuttamaan puita. Vanha viisaus sanoo ”Joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan”. Saimaan Metsänomistajien yhdistys on vaalinut puun päivän viettoa istuttamalla oman puun Lappeenrannan Arboretumiin vuodesta 2010 lähtien. Ensin istutettiin Pirkkalan koivu (Betula pendula f. bircalensis), sitten purppurakoivu (Betula pendula ´Purpurea'), pylväskoivu (Betula pubescens f. columnaris) sekä liuskavisakoivu ´Kaarlo´ (Betula pendula var Carelica ´Kaarlo´) ja punakoivu (Betula pubescens f. rubra). Tänä vuonna on vuorossa rauduskoivu (Betula pendula). Puulajin ja istutuspaikan valinnan on tehnyt kaupungin puutarhuri Hannu Tolonen. ”

Julistuksen jälkeen tapahtui istutus Lappeenrannan kaupungin ympäristösuunnittelijan Anne Veijovuoren ohjeiden saattelemana.


Saimaan Metsänomistajat ry:n jäsenet rauduskoivun istutuksessa (kuvaaja Anne Veijovuori)























Istutuksen jälkeen hortonomiopiskelija Mirja Heikkinen kertoi arboretumin puiden rekisteröinnistä. Arboretumissa on yli 1 600 puuta. Rekisteriin on merkitty puun nimen lisäksi sen kunto. Puut on ryhmitelty kuuteen osakokonaisuuteen,joille on annettu kuvaavat nimet. Yhden ryhmän muodostavat ” kevätkukinnan hurmaa” puut ja toisen ”pihlajapotpurit männikössä” puut. Puistoon on myös suunniteltu koululaisreittejä. Kuulimme myös Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuonna 1987 istutetuista kahdesta ITLA-kuusesta, jotka kaupunki oli hankkinut ja kartuttanut niillä Suomen itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahastoa 5 000 markalla/puu.

Kaikki juhlakuusiperinteen yksilöt ovat Helsingin Kaivopuistossa kasvavan itsenäisyyden kuusen siemenjälkeläisiä. Tämä itsenäisyyden kuusi on vuonna 1917 kylvetty puu, joka istutettiin Kaivopuistoon vuonna 1931. Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuonna 1967 istutettiin 30 000 Kotikuusta, joita löytyy myös Lappeenrannasta. Ensi vuonna on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi vuorossa Tulevaisuuden kuusi-kampanja. Metsänhoito- ja 4H- yhdistykset organisoivat tulevaisuuden juhlakuusien jakelua. Tulevaisuuden kuusien istuttamisella korostetaan uskoa tulevaisuuteen, myönteistä yhdessä tekemistä ja kansainvälisyyttä.
Mirja Heikkinen (vaaleatakkinen) kertomassa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1987 ITLA-kuusesta (kuvaaja Anne Veijovuori)

ITLA-kuusen laatta (kuvaaja Anne Veijovuori)



Irma Welling
29.9.2016
























17.9.2016 Metsäkeskuksen Luonnon helmaan-koulutus Taipalsaarella


30 osallistujaa,joista kolme oli Saimaan Metsänomistajat ry:n jäsentä, suuntasi Taipalsaarella kolmeen kohteeseen Metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntijan Seppo Ollikaisen ja asiakasneuvojan Tiina Karjalaisen johdolla.

Ensimmäisen Kurenlahden kohteen teemana oli METSO-suojeluohjelma. METSOssa suojelu perustuu metsänomistajan vapaaehtoisuuteen. METSO-ohjelmassa suojelu voi olla pysyvää tai kestää määräajan tai kyseeseen voi tulla myynti valtiolle. Pysyvässä suojelussa korvaus perustuu puuston hakkuuarvoon ja se maksetaan suojelun alussa. METSO suojelukohteeksi anominen tapahtuu ELY-keskuksen kautta. METSOn yksi tärkeä valintaperuste on lahopuiden määrä, koska arviolta neljäsosa uhanalaisista lajeista elää lahopuissa. Kaakkois-Suomessa suojeltavien kohteiden määrä haluttaisiin kaksinkertaistaa. Suojelusta maksetaan kertakorvaus heti sopimuksen teon jälkeen. Kurenlahden kohteen pinta ala on noin 6 ha,josta 1 ha on lehtoaluetta. Kuulimme kuinka haapa on arvokasta ja suositeltavaa jättöpuuna. Mm. haavan kuori on emäksistä ja tarjoaa elinympäristön useille, vain haavan rungolla elävälle lajille. Kohteen arviointitehtävänä oli arvioida Suomen metsien vuotuista kasvua. Oikea arvio liikkuu 102-103 milj. m3.



Seppo Ollikainen esittelemässä Kurenlahden METSO-suojelukohdetta (kuvaaja Hannu Turkki) 



Toisen kohteen teemana oli metsätalouden vesiensuojelu. Kyseessä oli Suolahden 180 ha ojitettu suo,josta laskee yksi oja Maaveteen. Laskuojaan oli kaivettu laskeutusaltaita kiintoaineen erottamiseen. Kosteikon perustamiskustannukset ovat noin 10 000 €/ha. Kohteen arviointitehtävänä oli arvioida laskeutusallasalueen yhden haavan korkeutta. Oikeaan osunut arvaus oli 26 m. Suolahden suon metsiin sopisi puutuhkalannitus (sis. fosforia ja kalia) muutama vuosi ensimmäisen harvennuksen jälkeen. Tuhkan levityksellä vauhditetaan kasvua ja samalla edesautetaan kuivatusta.

Suolahden laskeutusaltaita (kuvaaja Hannu Turkki)

Vasemmalla haapa,jonka pituudeksi arvioitiin 26 m (kuvaaja Irma Welling)








































Kolmannen kohteen, Paakkolan kohteen teemana oli metsätalouden ympäristötuet. Ympäristötukia haetaan Metsäkeskuksen kautta ja niillä tavoitellaan metsän monimuotoisuuden ylläpitämistä. Kohteet ovat pinta-alaltaan 1-2 ha. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat mm. purojen lähiympäristöt. Tuen myöntämisen edellytyksenä on mm. että elinympäristön hakkuuarvon on yli 4 % metsänomistajan samalla tilalla olevan metsän hakkuuarvosta. Ympäristötukikohde jää metsänomistajan omistukseen,mutta kohde jätetään luonnontilaan 10 vuoden määräajaksi. Ympäristötuen minimi on 500 € ja ympäristötukikorvaus on verotettavaa tukea. Paakkolan kohteen erityinen elinympäristönä on puro, ja sen varrelle jätetty suojavyöhyke. Suojavyöhykkeen laajuutta pidettiin riittävänä ja se oli ainakin puun pituuden levyinen. Kohteen arviointitehtävänä oli PEFC-sertifionnin edellyttämien jättöpuiden määrä. Oikea vastaus oli 10 puuta/ha. Lisäksi arvioimme jättöpuiden määrää, puulajin soveltuvuutta ja sijoittelua viereisellä avohakkuualueella. Jättöpuiksi männyn siemenkylvöalueella jätetyt rauduskoivut ihmetyttivät. Toisaalta hyvänä pidettiin sitä,että jättöpuut tukivat puron suojavyöhykkeen jatkumista.

Jättöpuiden arviointia Paakkolan hakkuuaukolla (kuvaaja Hannu Turkki)




















Kohteisiin tutustumisen jälkeen nautimme pullakahvit Taipalsaaren kunnan kahviossa. Koulutus oli monipuolinen ja mielenkiintoinen ...siitä kiitokset Metsäkeskuksen Tiinalle ja Sepolle !  


7.9.2016 Saimaan Metsänomistajat retkellä Ylämaalla



Retkeläisiä Hannu Turkin kuusitaimikossa (kuvaaja Hannu Turkki)
















20 metsänomistajaa matkasi hyvässä syyssäässä Ylämaan Korupirtin kautta Hannu Turkin metsävaltakuntaan. Ensin saimme ihastella hevosvetoista metsä-äestä,jonka Hannu oli löytänyt hylättynä metsästä 1980 luvulla. Äkeen lavat pyörivät vieläkin ruosteesta huolimatta ja käätöavain kulki mukana kätevästi. Äestä ihaillessamme virisi ehdotus, että ellei Luston metsämuseo ole kiinnostunut äkeestä niin eivätkö Saimaan Metsänomistajat voisi urakoida äkeen kivilohkareen päälle ja varustaa sen nimikyltillä. Niin harvinaisesta vempaimesta on kyse. Hevosen vetourakka sai retkeläiset myös huokailemaan.

Hevosvetoinen metsä-äes (kuvaaja Irmeli Mäkinen)




Seuraavaksi tutustuimme 2012 koneella istutettuun kuusikkoon, josta oli kannot poistettu hakkuun yhteydessä 2011. Parhaimmillaan vuosikasvuksi mitattiin yli 80 cm. Siirryttäessä mäntymetsän reunaan kuivalle kankaalle,kuusien pituuskasvu oli pysähtynyt n. 0,5 m korkeudelle.

Hyvin kasvanut kuusentaimi (kuvaaja Irmeli Mäkinen)



Saman taimikon karun kohdan kuusentaimi (kuvaaja Irmeli Mäkinen)























Istutettuja taimia löysimme 4m ympyrän koealueelta yhteensä 10, mikä vastaa  2 000 tainta/ha. Hannu esitti retkeläisille visaisen kysymyksen ”Kannattaisiko alue raivata nyt vai 2-3 vuoden päästä ?” Arvioimme,että koivut ohittavat kuuset pituuskasvussa tuota pikaa, mutta toisaalta koivuja oli vain harvakseltaan. Päädyimme siihen lopputulemaan,että ei Hannu malta odottaa vuosia vaan jatkaa raivaamista heti retkemme jälkeen. Seuraavaksi arvioimme kuivan kankaan männikköä. Poikkipinta-alaksi saimme relaskooppimittauksella 11-12 m2/ha ja keskipituudeksi 22 m. Läpimitat olivat luokkaa 31-35 cm. Hannu oli varannut yhden jo kuivahtaneen männyt pituuden tarkempaan arviointiin. Arviomme pituudesta vaihtelivat 23,5-24,5 m. Arviotulosten varmentamiseksi puu kaadettiin ja mitattiin. Rungon pituudeksi tuli 24 m. Olimmepa tarkkoja...hyvä me ! 

Hannun "kolmiomitta" puun pituuden määrittämiseen (kuvaaja Irmeli Mäkinen)


Yhteispelillä se sujui...kaadetun puun pyöritystä, sahurina Hannu Turkki keskellä (kuvaaja Irmeli Mäkinen)










































Vuosirenkaita emme jääneet laskemaan,kun aurinko alkoi jo laskea metsän taakse, mutta arviot liikkuivat väillä 80-100 vuotta.
Kaadetun puun kanto...ikä 80-100v (kuvaaja Irmeli Mäkinen)



























Panimme myös merkille,että nämä metsät olivat FSC-sertifioinnin piirissä. Saimme ihailla myös Hannun pyörien päälle rakentamaa taukotupaa ja moottorisahan kuljetuslaatikkoa mallia kätevä !

Hannun tekemä taukotupa varustettuna pyörien aurinkosuojilla ja lapiolla (kuvaaja Hannu Turkki)















Hannun kätevä sahan kuljetuslaatikko (kuvaaja Irmeli Mäkinen)























Seuraavana kohteena oli metsäautotie ja sen varrella kasvava kuusikko. Metsäautotie on 1 200 m pitkä ja sen kuluiksi muodostui 4 350 € vuonna 2008. Alhaisia kustannuksia selittää osittain se,että soraa otettiin etupäässä tienpohjasta. Kulut jaettiin lopulta 4 osakkaan kesken. Viereisen kuusikon kohdalla Hannu kyseli meiltä,mitä tälle kuusikolle pitäisi tehdä. Tarkkasilmäisimmät meistä osasivat ehdottaa heti,että hakkuuseen nopeasti,koska kuusien kasvu kuivalla kankaalla oli pysähtynyt jo aikoja sitten. Itse ehdotin harvennushakkuita,mutta peruin ne heti,kun kuulin,että kuusikko on jo 80-100 vuotta vanha.


Retkeläiset metsäautotietä ja vanhaa kuusikkoa tutkailemassa (kuvaaja Hannu Turkki)



Hannun metsävaltakunnasta ajoimme Erkki Outisen perheen laavulle Likolammen rannalle ja Hautasuon reunaan. Erkki oli tehnyt aikaisemmin ojitetusta suo-osuudestaan vapaaehtoisen luonnonsuojelukohteen tukkimalla kaivetut ojat. Saimme ihailla auringon laskua ja nauttia Pirjo Outisen emännöimänä omenapiirakkaa ja kahvia sekä nuotiomakkaraa.


Erkki Outinen kertomassa luonnonsuojelukohteestaan (kuvaaja Hannu Turkki)

Retkeläiset Pirjo Outisen herkkuja maistelemassa (kuvaaja Hannu Turkki) 

Retkeläiset auringon laskua ihailemassa (kuvaaja Hannu Turkki)
















































Isot kiitokset Hannulle, Outisille ja kaikille retkeläisille...kyllä metsäily avarsi !

Irma Welling
10.9.2016




Partanaavaa Pertti Myyrän pihan hopeakuusissa

Naavat ovat hyvin herkkiä ilmansaasteille,varsinkin rikkidioksille. Jos sitä esintyy  ilmassa runsaasti, naavat kasvavat vain muutaman millimetrin pituisiksi,mikäli lainkaan pysyvät elossa. Puhtaassa ilmassa ne voivat kasvaa 10 tai 20 senttimetrin pituisiksi. Pertti Myyrän kostean paikan hopeakuusiin naavaa on kasvanut 1990-luvun alkupuolelta saakka.


Partanaavaa hopeakuusessa (kuvaaja Pertti Myyrä)

















Pertti Myyrä
18.8.2016


8.6.2016 Saimaan Metsänomistajat metsäretkellä Lemillä


Metsäretkeläiset ja Raijan ja Pertin Bella-koira (kuvaaja Anu Rautiainen)
















16 metsäretkeilijää tutustui Raija ja Ossi Tuuliaisen Säätiön Metso-suojelumetsään Lemin Ehättäväntien varrella. Raija ja edesmennyt Ossi Tuuliainen olivat ostaneet 15 hehtaarin metsän 70-luvulla lapsettomalta poikamieheltä. Raija kertoi,että Ossi Tuuliaisen toivomuksena oli ollut säilyttää metsä luonnontilaisena elinympäristönä eläimille ja kasveille sekä sienille. Alueelta korjattiin vain tuulenkaatopuita ja 2000-luvun alussa alueeseen kuuluvalle niitylle istutettiin kuusentaimet. Alue saatiin liitettyä vapaaehtoiseen metsien suojeluohjelmaan METSOon 2000-luvulla. Alueelta löytyy useita METSO-valintakriteerit täyttäviä luontoarvoja: lahopuiden runsaus, lehtomaisuus, kalliojyrkänteet ja louhikot, lähde ja sen lähialueet, lähdepuro, ikikuusia jne. Suojelussa alue rauhoitettiin pysyvästi,mutta omistusoikeus säilytettiin me 16 tsänomistajalla. Alueelta ei saa kerätä edes risuja eikä sytyttää tulia. Marjoja ja sieniä saa poimia ja eläimiä jahdata,mutta eläimiä ei saa ampua alueella.


Upeita kalliojyrkänteitä (kuvaaja Anne Veijovuori)






















Raija lähteellä jakamassa lähdevettä (kuvaaja Anne Veijovuori)

























Retkellä oli mukana metsäasiantuntija Anu Rautiainen Metsä Groupista, joka oli käynyt arvioimassa alueen luontoarvot ja tekemässä puustoarvion sekä auttanut METSO-hakemuksen tekemisessä. Anu kertoi METSO-ohjelman valintakriteereistä ja opasti meitä tunnistamaan mm. kilpikaarnaisia mäntyjä, hiirenportaita, kotkansiipiä ja korpi-imarteita. Saimme kuulla,että kilpikaarnaisen männyn ikä on vähintään 120 vuotta ja että jos alueelta löytyy kotkansiipiä, ne nostavat alueen suojeluarvoa merkittävästi ja ovat merkki pohjavesialueen läheisyydestä. Anu kehoitti myös jättämään vanhoja haapoja jättöpuiksi, koska haapa on monimuotoisuuden avainlaji,sillä sen kuori on emäksisempi kuin havupuiden ja sen vuoksi sillä on omanlaisensa pieneliölajikkeisto.


Anu Rautiainen (violetti takki) kertomassa METSO-suojelukohteesta (kuvaaja Anne Veijovuori)



















Kaksi tarvittiin ikikuusen ympäryksen (212 cm) mittaamiseen (kuvaaja Anne Veijovuori)


























Metsäretken jälkeen kokoonnuimme Huttulan Marttojen kodalle nauttimaan Riitta Huttusen maukkaita raparperileivonnaisia ja pitkoa sekä raparperijuomaa. Saimme samalla raparperijuoman teko-ohjeen: 5 l vettä, ½ kg raparperiä ja ½ kg sokeria kiehautetaan, valmiiseen keitokseen lisätään kourallinen mustanviinimarjan lehtiä ja seoksen annetaan seistä yön yli. Aamulla seos siivilöidään ja pullotetaan. Makkaranpaistajana toimi Huttusen Matti.


Retkeläiset nauttimassa Huttulan Marttojen herkkuja (kuvaaja Anne Veijovuori)



















Raija Tuuliainen kertoi,että Raija ja Ossi Tuuliaisen Säätiön omistuksessa on 70 ha METSO-suojelun piiriin kuuluva metsää. Säätiö käyttää vuosittain n. 0,5 milj. € eläinten ja luonnon suojeluun. Eläimistä suojelua ovat saaneet mm. Saimaan norppa, Laatokan norppa, valkoselkätikka ja maakotka. Muita avustuskohteita ovat olleet luontofilmit ja dokumenttielokuvat mm. Metsän tarina, Järven tarina. Tänä keväänä tarjottiin Lemin ja 400:lle Lappeenrannan koululaisille Järven tarina elokuva.

Australian Melbournesta retkelle osallistunut Oili kertoi pitkäneulasista havupuista ja eukalyptusmetsistä,jotka öljyisyytensä vuoksi ovat erittäin tulipaloherkkiä.

Poislähtiessä Kangaskolkan Pertin auton lavalta pilkoitti nippu pajun varsista itsetehtyjä taimikeppejä.



Pertti Kangaskolkan mainiot taimitikut (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)
























Sammaleisen vanhan metsän tunnelma, jylhät kalliorinteet, isot lohkareet ja raikas lähdevesi tekivät metsäretkeläisiin lähtemättömän vaikutuksen ja ehkäpä kipinän toteuttaa suojeluhankkeita myös omissa metsissä.


Sammaleisen metsän lumoa (kuvaaja Anne Veijovuori)












21.5.2016 Saimaan Metsänomistajat metsäretkellä Imatralla


Useiden viikkojen aurinkoisen jakson jälkeen sade oli odotettu ja virkisti luontoa sekä erityisesti istutettuja puun taimia. Kuusi sadetta pelkäämätöntä metsänomistajaa suuntasi Imatran Lapinkävijöiden Ollin ulkoilumajalle. Retki aloitettiin vertailemalla samana vuonna istutettuja männyntaimia siemenistä maastoon kylvettyihin taimiin. Pituusero oli keskimäärin 2,5 metiä. Siemenistä maastoon kylvettyjen taimien harvennusnäytös jätettiin väliin sateen vuoksi ja matkaa jatkettiin tänä keväänä täydennysistutetulle alueelle, joka oli jäänyt epähuomiossa mätästämättä. Siksi taimitassut oli laitettu taimien juurelle. Tuuli oli riepotellut taimitassuja ja osa jouduttiin asettamaan uudelleen pienten taimien juurelle. Huomasimme,kuinka sateen kastelemat taimitassut hajosivat helposti palasiksi tässä uudelleen asettamisessa. Matkan varrella ohitimme savilammikon,jonka ääreltä löysimme karhun jälkiä muistuttavat jäljet.
Karhunko jäljet  savessa? (kuvaaja Anne Veijovuori)
Tämän kevään viimeisillä lumilla harvennetussa kuusikossa arvioimme ja mittailimme puuston tiheyttä...arviomme mukaan tiheys oli välillä 600-800 puuta/ha. Matkan varrella näimme naapurin kuusikossa kirjanpainajan tuhoamin kuusia ja liito-oravalle suojeltuja haapoja. Viimeisenä kohteena oli pellolle istutetut kuusen taimet, joiden ympärillä heinien torjuntaa oli jouduttu tekemään jo neljänä vuotena. Vieläkin on odotettavissa loppukesästä, että horsmat, nokkoset, vuohenputket ja pillikkeet kasvavat taimia korkeammiksi. Retken päätteeksi paistoimme makkaraa Ollin majan laavulla ja kertasimme matkalla nähtyä. 
Eila,Raija, Anne, Irma,Hannu ja Esko (kuvaaja Toivo Juntunen)
Juntusen Toivo taltioi kännykällä reittimme ja kuinka ollakaan tulimme kävelleeksi Suomen kartan muotoisen reitin.
Toivo Juntusen kännykällä taltioima reittimme


     

20.4.2016 Saimaan Metsänomistajat vierailulla UPM Kaukaalla 



Jouni Kohonen esittelemässä UPM:n toimintaa (kuvaaja Anne Veijovuori)




25 jäsentämme pääsi tutustumaan UPM:n monipuoliseen toimintaan esitysten, illallisen ja tehdasaluekierroksen avulla.

Metsäasiakaspäällikkö Jouni Kohonen kertoi alkajaisiksi kuinka metsänomistajan on Etelä-Karjalassa hyvä kasvattaa puuta, kun alueella ovat UPM:n Euroopan suurin mäntysaha, Euroopan suurin vanerin valmistaja (lähitehtaat Ristiinassa ja Savonlinnassa), sellu- ja paperitehdas sekä biojalostamo, joka tuottaa dieseliä mäntyöljystä ja Kaukaan Voima, joka tuottaa höyryä paperitehtaan tarpeisiin ja energiaa omaan ja Lappeenrannan kaupungin käyttöön.

UPM on strategisesti viisaasti säilyttänyt omaa metsää 700 000 hehtaaria. Niillä turvataan osin puun saannin tasaisuus ja niistä saadaan arvokasta kokemustietoa metsänkasvatuksen ja korjuun kehittämiseen.

Etelä-Karjalan teillä voi kohdata jo myös suuren kuljetuskapasiteetin HCT (High Capacity Transport)-rekkoja, jotka ajavat UPM:n Lappeenrannan, Ristiinan ja Kuusaan tehtaiden kolmiota.

UPM:n tavoitteena on löytää lisää metsänomistajia FSC-sertifioinnin piiriin, koska FSC-sertifioidun puun tarve kasvaa. UPM:n omat metsät ovat FSC-sertifioituja ja UPM takaa FSC-kumppaneilleen hyvän puun menekin ja parhaat asiakasedut.

Metsäpalvelupäällikkö Merja Nieminen kertoi metsäsuunnittelusta ja -arvioinnista. Metsäsuunnitelman tekeminen alkaa olemassa olevista metsävaratiedoista (metsien inventointiohjelmat, laserkelausaineistot, ilmakuva-aineistot) ja jatkuu maastotyönä. Kuvioinnissa pyritään puustoltaan ja maastoltaan tasalaatuisiin alueisiin ja tavoitteena on järkevänkokoiset alueet,joihin voidaan soveltaa samaa metsänhoito- ja hakkuuaikataulua. Metsänomistajien oma toive on myös, että nykyisistä liian pienistä alle yhden hehtaarin kuvioista päästäisiin eroon.
UPM MetsäSopista,joka on metsäpalveluasiakkaiden verkkopalvelu,löytyvät ajantasaiset metsäsuunnitelmat. Saimme myös hyvän konkreettisen ohjeen: 17-20 % hakkuutuloista on hyvä palauttaa hoitotöinä (muokkaus,taimet,istutus,hoitotyöt) metsään.

Herkullisen illallisen lomassa saimme kuulla Kaukaan kerhon historiasta ja ihailla pihalla seisovaa Lykken, Onni -patsasta. Sen naishahmo on kullattu ja ainoa kullattu ulkopatsas Suomessa.

Illallisen jälkeen Jouni Kohonen valoitti meille puukaupan vaiheita ja hinnoittelua.
Saimme kuulla,miten korjuukustannukset vaikuttavat puukaupan hintaan. Puunkorjuun yksikkökustannukset ovat suuruusluokaltaan – riippuen tietenkin poistettavien runkojen koosta:
-n. 8 €/m3 päätehakkuissa
-n. 18 €/m3 ensiharvennuksessa
-n.13 €/m3 muussa harvennuksessa.
Lisäksi kuitupuun korjuukustannukset ovat 1,5 -kertaiset tukkipuuhun verrattuna.
Metsäkuljetuksessa ajomatkan 100 m lisäys kasvattaa puunkorjuukustannuksia noin 0,30 €/m3 päätehakkuissa. Etäisyys metsästä tehtaaseen vaikuttaa autokuljetuskustannuksiin seuraavasti
-20 km n. 4 €/m3
-80 km n. 7 €/m3
-140 km n. 10 €/m3

Kuulimme,että optimaalisia mittoja ovat
-sahalla 225 l tukit
-kuusivaneritehtalla 400 l tukit

Koivuvanerin valmistuksessa halutuimpia ovat 6,7 m pintavirheettömät tukit. Mäntytukin hinnoitteluun vaikuttavia tekijöitä ovat oksattoman A-tyven osuus ja runkojen järeys. Oksattomasta männyn huipputyvitukista maksetaan parhaiten. Kuusitukilla 1 cm lisäys latvaläpimitassa parantaa jalostusarvoa- vaikutus tukkimotille euron luokkaa. Ensiharvennuksessa puun koolla on myös merkitystä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, sitä että rungon koon kasvaessa10 litraa, korjuukustannukset alenevat yli euron. Sellupuun jalostusarvo kasvaa myös runkojen järeytyessä, koska puukuidun pituus kasvaa.
Eli puukauppatiliä voi lihottaa kasvattamalla oksatonta männyn tyvitukkia, pitkää pintavirheetöntä koivutukkia ja järeätä kuusta. Kuusen ensiharvennuksessa tavoitteeksi kannattaa asettaa yli 100 l rungot. Myös FSC-sertifioinnilla voi kasvattaa puukauppatiliä.
Illan päätteeksi teimme kiertoajelun tehdasalueella...näimme meesauunin pöyrivän, valtaisat hakekasat, putkien ja kuljettimien paljouden, yli 100 m korkeat uudet laitokset, sahan puukentän lukuisine tukkilokeroineen ja historiallisen vanhan paloaseman. Vaikuttavaa !
Lämpimät kiitokset kaikille mukana olleille isännille; Jouni Kohoselle, Merja Niemiselle, Pertti Nuortimolle, Olli-Pekka Eskeliselle ja Maria Klemettilälle.
Antoisien esitysten lomassa saimme nauttia Kerhon keittiön herkullisen illallisen (kuvaaja Anne Veijovuori)









5.12.2015 Saimaan Metsänomistajien kuusijuhla


25 Saimaan Metsänomistajaa seuralaisineen kokoontui kuusijuhlaan Kasinolle. Luvassa oli yhteislaulua, herkuttelua, Marjut Sassin laulua, tietokilpailu, arpajaiset ja leikkimielisiä tehtäviä.
























Herkuttelukuvia (kuvaaja Ilkka Snellman)



















Marjut Sassi lauloi paimenpojan laulun viime vuoden kuusijuhlassa laadituin metsämiehen/naisen elämään liittyvin sanoin:

Jäi toiset aamulla nukkumaan, 
kun otin vesurin naulastaan
ja kiiruhdin metsäteille,
mä katsoin karsinnat, vesaikot
ja hakkuut, raivuut ja taimikot. 
Niin paljon työtä on vielä, työtä vielä. ”

Tietokilpailussa arvuuteltiin kenkärenkiä, Ponssen äänenvaimenninta, kirjanpainajapyydystä, taimitikkujen kantoputkea ja tehoheinäintä.

Arpajaispalkintoina oli Pertti Myyrän taidokkaita sorvaustöitä, UPM:n lakkeja ja tuubeja, Metsäkeskuksen ”Metsänhoitotöiden omavalvontaoppaita”, Fazerin herkkumuki, puolukkashampoota ja paljon hyödyllistä tunnelmointiin ja harrastamiseen.
Arpajaispalkintopöytä (kuvaaaja Ilkka Snellman)









Nella ja Miro toimivat onnettarina (kuvaaja Anne Veijovuori)
















Leikkimielisissä tehtävissä valutettiin koivusta mahlaa, määritettiin relaskoopilla läsnäolijoiden pinta-alaa/hehtaari, kaadettiin moottorisahalla kuusta haluttuun suuntaan, laadittiin saunavastojen teko-ohjetta ja harjoiteltiin raivausvaljaiden pukemista.



Raija ja Pertti esittelevät mahlan juoksutusta (kuvaaja Ilkka Snellman)









Kari ja Eero suorittamassa relaskooppimittausta (kuvaaja Anne Veijovuori)


Marjatta, Raija ja Hannu kuusta kaatamassa Boschin sahalla (kuvaaja Anne Veijovuori)












                                 Pertti ja Maarit kertomassa vastan teosta (kuvaajsa Anne Veijovuori)



















Vastojen tekemiseen liittyviä vaiheita ja ohjeita:


-Tehdään juhannuksen jälkeen 
ennen heinäkuun kymmenettä päivää.

-Tehdään rauduskoivusta, tuoksuksi hieskoivua, yksi tammen oksa pitkän iän

 taiaksi.

-Vastan koko: Kun olalta vitmasoo, niin kakkurakoon pitää yltää.
-Sidotaan vitsaksella, ladotessa siivotaan alaosa, ladotaan vuorotellen.

-Sirottellaan merisuolaa laatikkoon kerrosten väliin...suola sitoo kosteuden,

 suojataan laatikko valolta.



Tilaisuus päättyi ”Oi kuusipuu”-lauluun ja perinnetietoon tulevasta vuodesta:



Jos Joulu-Päiwä Perjantain päälle lange. SIlloin on talwi kowa ja wakawa. Kewät hywä, Kesä pyöriwän ilman kansza, kaunis ja hywä. Syxy; Paljon Heiniä, Jywiä ja wijnan, Lambahat tahtowat kuolla, ja Silmä tauti waiwa monda, Sipulin siemenet silloin owat kallit, Omena Puut kandawat paljon Hedelmätä, waikka mato monda pilaa. Lapet ovat paljon kiwulliset.”


































Puun päivä 27.9.2015



Tänä vuonna Saimaan Metsänomistajat ry istutti Lappeenrannan Arboretumiin punakoivun. Tämä oli viides puu,jonka yhdistys on istuttanut puulajipuistoon. Tapahtumassa  fanfaarin esitti Jarno Lantta (videon kuvaaja Jari Lantta). 

Jarno Lantta soittamassa fanfaaria 


Puun päivän julistuksen esitti puheenjohtaja Irma Welling. Julistuksen jälkeen jäsenemme Anne Veijovuori, Pertti Myyrä, Tapio Suomalainen ja Hannu Turkki istuttivat punakoivun multiin. Istutuksen jälkeen hortonomiopiskelija Tarja Turtia kertoi puulajipuistosta. 


Tapio Suomalainen, Hannu Turkki ja Pertti Myyrä istutustoimissa (kuvaaja Jari Lantta)

Puun päivään osallistujia oli yli 45. Punakoivua kastelemassa Irma Welling
Tarja Turtia esittelemässä arboretumia



Puun päivän julistus 2015

Puun päivää vietetään nuoren puun eli Vesan päivänä 27.9. Suomessa puun päivää on vietetty vuodesta 1998 lähtien.

Puun päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen. Metsät ovat tärkein luonnonvaramme, vihreää kultaa. Metsien taloudellisen ja työllistävän merkityksen lisäksi metsillä on tärkeä ilmasuojelullinen merkitys, ne toimivat hiilidioksidinieluina ja hiilivarastoina. Puuta hyöynnetään paperi– ja kartonkiteollisuudessa, energiatuotannossa, rakentamisessa ja entistä enemmän tektiiliteollisuudessa. Metsät ovat myös tärkeitä virkistäytymispaikkoja, ne ovat maapallon keuhkot.

Suomen metsäteollisuudessa eletään valoisia aikoja. Tiedossa on uusia selluloosatehtaita, paperikoneiden vaihtoja kartonkikoneiksi ja Aalto-yliopiston puunalostustekniikan laitoksella kehitetään ekologista tekstiilikuitua (ioncell-F),jota valmistetaan koivusellusta. Eli joidenkin vuosien päästä voimme pukea päällemme puupalttoot ! Marimekon tämän kevään muotinäytöksessä esiteltiin jo Allu-mekko, joka oli valmistettu koivun selluloosakuidusta.

Puu on materiaalina uusiutuvaa ja puu käytön soisi lisääntyvän myös kaupunkirakentamisessa. Tänään meillä on hienoja esimerkkejä puurakentamisesta. Lahden Sibeliustalo, Tampereen Pauhupaviljonki, Jyväskylän Puukuokka ja Suomen luontokeskus Haltia ovat aloittaneet puurakentamisen uuden aikakauden. Guggenheim Helsinki -arkkitehtuurikilpailun voittajassa käytetään materiaaleina hiiltynyttä puuta ja lasia. Hiiltyneen puun käyttö julkisivuissa herättää mielikuvia palon jälkeisestä uudistumisesta,jossa metsät nousevat uudelleen vahvempina kuin koskaan.

Metsien suuren merkityksen vuoksi on tärkeätä pitää hyvää huolta metsistämme. Puun päivänä meitä kehoitetaan istuttamaan puita. Saimaan Metsänomistajien yhdistys on vaalinut puun päivän viettoa istuttamalla oman puun Lappeenrannan Arboretumiin. Ensin istutettiin Pirkkalan koivu (Betula pendula f. bircalensis), sitten purppurakoivu (Betula pendula ´Purpurea'), pylväskoivu (Betula pubescens f. columnaris) sekä liuskavisakoivu ´Kaarlo´ (Betula pendula var Carelica ´Kaarlo´). Tänä vuonna vuorossa on punakoivu (Betula pubescens f. rubra). Puulajin valinnassa ja istutuspaikan määrittelyssä ovat auttaneet kaupungin puutarhuri Hannu Tolonen ja ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori.

Pikku Prinssin viesti puun päivän viettäjille ”Mitä enemmän kasvamme kuin puut,sitä enemmän saamme syvyyttä ”.




Saimaan Metsänomistajat tehdasvierailulla UPM Kalsolla to 29.1.2015



5 yhdistyksemme jäsentä osallistui Metsäkeskuksen järjestämälle tehdasvierailulle. Kalson tehdas sijaitsee Vuohijärvellä n. 30 km päässä Kouvolan keskustasta. Puunjalostusta tehtaalla on tehty jo 80 vuotta. Tehtaanjohtaja Mikko Miettinen toimi vierailun isäntänä yhdessä Mikkelin alueen metsäasiakasyksikön vetäjän Jouni Kohosen ja paikallisten päälliköiden kanssa. Kalson tehtailla sorvataan kuusitukeista parketin alusviilua, jonka paksuus on 2 mm. Yhdestä tukista saadaan n. 25 m viilumattoa ja sorvaukseen kuluu aikaa 7 sekuntia. Tehdas on pitkälle automatisoitu. Saimme tehdaskierroksella tutustua viilun valmistusprosessin eri osiin mm. tukkien käsittelyyn, sorvaukseen, kuivaukseen, lajitteluun, haluttuun kokoon leikkaukseen ja pakkaukseen. Prosessissa ei tarvita kemikaaleja lainkaan. Työntekijöitä on 120 ja tehdas toimii 5 päivänä kolmessa vuorossa.



Puun ostotilanne on hyvä kuusen ja männyn päätehakkuiden osalta. Kysyntätilanne on hyvä erityisesti FSC (Forest Stepward Council) -sertifioidusta puusta, kun loppukäyttäjät haluavat sitä ja siksi siitä maksetaan hiukan parempaa hintaakin. Metsäsuunnitelmien tekemiseen kannustetaan nyt kampanjalla, tutustu kampanjaan (www.metsamaailma.fi). UPM:n metsäpalveluiden mottona on ”Tehdään yhdessä toiveidesi metsä”.



Vesa Hyppönen kertoi millaiset kuusitukit soveltuvat sorviviilun tekemiseen. Kriittisiä tekijöitä ovat oksan kohdat. Oksatonta kuusen ei tarvitse olla, mutta oksan kohta ei saa olla yli 30 mm halkaisijaltaan, ettei oksan kohta putoa pois kuivauksessa. Pellonreuna- ja pihakuuset eivät siksi sovellu sorvaukseen. Toinen kriittinen tekijä on tyvi, tyvessä ei saa esiintyä tyvilaajentumaa eikä piparkakkutyveä. Tyven maksimipaksuus saa olla 75 cm. Lisäksi ei saa esiintyä esim. lahoa, kaksoissydäntä, vinopäisyyttä, koroja, liikaa lenkoutta tai mutkaisuutta. Paljon viilua saadaan,jos tukissa on paksulti pintapuuta ja pieni sydänpuu. Joten nopeasti kasvanut puu soveltuu sorvattavaksi hyvin.



Metsänkasvattajana ei voinut kuin ihmetellä miten monia vaiheita tarvitaan, miten automaattisesti kaikki kävi, kuinka vähän jätettä syntyi ja kuinka viimeisteltyjä valmiit viilupaketit olivat.



Isot kiitokset kalsolaisille antoisasta tehdasvierailusta !




5.12.2014 Saimaan Metsänomistajien kuusijuhla


WP_20141205_18_04_32_Pro[1]
Anne, Toivo ja kutsuvieraamme Markku Savolainen (kuvaaja I. Snellman)


WP_20141205_19_32_37_Pro[1]
Saimme nauttia Annin musisoinnista (kuvaaja I. Snellman)
WP_20141205_18_05_10_Pro__highres[1]
Annukka, Anni,Kimmo ja paljon muita (kuvaaja I. Snellman)
22 Saimaan Metsänomistajaa seuralaisineen ja yksi kutsuvieras, Markku Savolainen Niska-Pietilästä, kokoontui kuusijuhlaan Kasinolle. Luvassa oli herkuttelua, Vesterisen Annin laulua kitaran säestyksellä, arpajaiset ja leikkimielisiä tehtäviä.



Retkeilykohde-ehdotuksista eniten kannatusta saivat Repoveden ja Valkmusan kansallispuistot sekä YLE-Pasila. Vuoden 2015 kokousaiheiksi puheenjohtaja ehdotti laki/astusmuutosten vaikutuksia (Metsälaki, Metsäkeskus, metsänhoitoyhdistykset, Kemera), sertifiointia, kartelliasiaa ja verotusta.



Pöydän yksi tehtävänä oli laatia paimenpojan lauluun metsämiehen/naisen elämään liittyvä sanoitus. Marjut Sassin laulamana sai ensi-iltansa seuraava sanoitus:



Jäi toiset aamulla nukkumaan, 

kun otin vesurin naulastaan

ja kiiruhdin metsäteille,

mä katsoin karsinnat, vesaikot

ja hakkuut, raivuut ja taimikot. 

Niin paljon työtä on vielä, työtä vielä. ”



ja jatko Marjutin jälkitoimituksena



Mä tunnen polkuja paljonkin

Siel isän kanssa jo taivalsin.

En eksynyt konsaan siellä.  

Mä tiedän kuusikot varjoisat,

ja honkaholvistot avarat

ja heljät koivikot siellä, koivikot siellä.



On armas sunnuntaiaamu tää

se toivon mielessäin herättää

Nyt tytär kanssain on siellä.

Mäe etsin karttani laukustain,

ne isävainaalta joskus sain.

On metsät tallella vielä, tallella vielä .



Nään kohta tuomet ja vaahterat,

lehmuksen sekä pihlajat 

on pihametsämme siellä. 

Ja tammi kaikista korkehin, 

sen itse lapsena istutin

sen varjoon kuljemme vielä, kuljemme vielä.



Nyt tytär hoitoonsa metsät saa,

hän niitä hoitaa ja kasvattaa

ja jatkaa työtäni siellä.

Näin sukupolvien useiden,

vuosikymmenten, satojen

on Suomi metsäinen vielä, metsäinen vielä.”



Tästähän saisi tunnuslaulun vaikka Perhemetsä 3G-hankkeelle!



Pöydän 2 pohdinnoissa merkittävät taloudelliset menetykset mainittiin Suureen Savottaan mukaan lähtemistä puoltaviksi tekijöiksi. Edunvalvonnat kustannukset ja riskit, että homma läsähtää, eivät taas kannustaneet mukaan lähtemiseen.



Pöytä 3 demonstroi konkelopuun kaatoa. Ryhmä ei suositellut sahaan tarttumista vaan suositteli moton kutsumista paikalle.



Pöytä 4 pohti liito-oravan pysäyttämistä. Onhan tunnettua, että tuo pieni ja suhteellisen viattoman näköinen eläin jaksaa siirtää teitä ja pysäyttää metsäkoneita. Keinoiksi mainittiin liito-orvatietoisuuden lisääminen...liito-orava ei ole niin harvinainen kuin luullaan. Sen suojelu on jo hieman liiallista.



Pöytä 5 laati seuraavan joulukuusen käsittelyohjeen:

-Kaadetaan itsenäisyyspäivän aikoihin, ei kuitenkaan pakkasella.

-Säilytetään ulkotiloissa.

-Sulatetaan hitaasti esim. autotallissa.

-Sahataan pois pieni pala tyvestä, näin saadaan parempi imupinta.



Pöytä 6 ideoi muovia korvaaviksi tuotteiksi, jotka ovat valmistettu puupohjaisista aineista

esim. keittiövälineitä (lusikat,kaulimet,kauhat,survimet,lastat, leikkuulaudat, tarjottimet), puuveneitä,korurasioita ja maitopurkkeja.



Tilaisuus päättyi perinnetietoon tulevasta vuodesta:



Jos Joulu-Päiwä Torstain päälle lange; Niin tule hywä ja sateinen talwi, kewät tuulinen, kesä hywä ja Syxy tervehellinen, satehen ja wilun kansza; kuitengin pellot kaunistuwat hedelmällä ja siemenellä; Jonga edestä Jumalata tule kijttä. Kohtullinen wijnan saalis, Woita kylläldä, ja wähän Hunajata. Kuitengin moni Herra ja Kuningas ynnä onnettoman wäen pitä kuoleman. Esiwalda elä tänä wuona rauhallisesti.


27.9.2014 Puun päivä




Etelä-Saimaan digilehti: Kaarlo kotiutui Lappeenrannan Arboretumiin

Irma Welling kasteli Kaarlon heti istutuksen jälkeen.

Lappeenrannassa vietettiin tänään kansainvälistä Puun päivää. Päivän kunniaksi Saimaan metsänomistajat ry istutti Lappeenrannan puupuisto Arboretumiin liuskavisakoivun.

Koivu on nimetty Kaarloksi. Istutusta todista kymmenkunta yhdistyksen jäsentä.

— Te kaikki olette nyt Kaarlon kummeja. Kesähelteillä te voitte tulla tänne, ottaa vesipullosta huikat ja kaataa loput Kaarlolle, Welling ohjeisti paikalla olleita.

Saimaan metsänomistajat juhlistivat Puun päivää tänään neljännen kerran. Aikaisempina vuosina Arboretumiin on istutettu Pirkkalan koivu, punakoivu ja pylväskoivu.

5.9.2014 Markku Savolaisen höylähirsituotantolaitokset



Saimaan Metsänomistajista 7 hlöä vieraili Ruokolahdella Markku Savolaisen höylähirsituotantolaitoksilla. Vuonna 1970 rakennetut tuotantolaitokset sijaitsevat Niskapietilässä. Markku Savolaisen isällä oli jo saha Niskapietilässä ja nyt oma poika työskentelee jo mukana yrityksessä. Puutavara, lähinnä mänty, ostetaan lähialueelta pyöreänä, kuoritaan ja sahataan talvella sekä ulkokuivataan. Ylivuotisesta ja ilmakuivasta tavarasta valmistetaan hirsitaloja, huviloita, saunamökkejä, saunoja ja grillikatoksia oman malliston mukaisesti sekä asiakkaan suunnitelmien mukaan. Rakennuksia on toimitettu myös avaimet käteen-periaatteella. Toimituksia on ollut aina Ranskaan ja Norjaan asti. Hirsien välinen sauma toteutetaan ponttirakenteella ja saumojen välisenä tiivisteenä käytetään luonnon materiaalia. Koneita on ostettu valmiina,mutta myös suunniteltu ja toteutettu itse. Konekanta on moninainen, on kuorimakone, pyörösaha tukin sahaukseen ja höylä hirsiprofiilien tuottamiseen, koneet salvosten ja sormijatkosten tekemiseen. Tutustuimme myös esittelyrakennuksiin ja saimme itse todeta työn korkean laadun ja tilan käytön toimivuuden.



18.6.2014 Kari Junnolan arboretum Ylämaalla

13 metsänomistajaa osallistui ainutlaatuiselle retkelle Kari Junnolan (kuvassa toinen vasemmalta) arboretumiin.




Saimaan Metsänomistajat saivat keskiviikkona 18.6.2014 tutustua Ylämaalla sijaitsevaan Kari Junnolan arboretumiin. Arboretumissa on 4 hehtaarin alueella noin 1500 puuvartisen kasvin lisäksi lukematon määrä ruohovartisia kasveja ja lukuisia lampeja. Kari aloitti arboretumin kasvattamisen 80-luvun loppupuolella. Arboretumia edelsi lintu-, kasvi- ja valokuvaharrastukset. Ja kaikkessa harrastamisessa Kari Junnola on ollut täysillä mukana. Hän elävästi kertoi kunkin kasvin elämän vaiheet; mistä hankittu, mitä sille on tapahtunut vuosien varrella, missä olosuhteissa se viihtyy parhaiten.



Ruohovartisista kasveista erikoisimpia olivat kollinkäpälä, punakukkainen sinivuokko, haisukurjenpolvi ja jättilehtinen majavankaali. Näimme myös kauniiden köynnöshortensioiden kiipeilevän puiden runkoja pitkin. Saniaiset ja liekolajit olivat myös kasvattamisen kohteina.



Puuvartisista kasveista nähtävillä oli eri alueiden lajeja esim. Siperian, Amerikan (esim. Kanadan, Alaskan, Pensylvanian, Ohion, Oregonin, Brittiläinen Kolumbian) ja Aasian (Japanin, Hokkaidon, Kiinan, Korean, Sahalin, Mantŝurian, Mongolian) lajeja. Lehtipuista eniten oli erilaisia vaahteroita ja pihjajia. Näimme maailman isolehtisemmän vaahteran, oregoninvaahteran, ja lukuisia eri värisiä ja lehtimuodoltaan erilaisia vaahteroita kuten sokeri- ja huntuvaahterat. Myös jalopähkinäpuita oli runsaasti ja ne poikkesivat toisistaan pähkinöiden muodon esim. sarvipähkinäpuun sarvimaisten pähkinöiden ja koon mukaan. Näimme myös Amerikan taikapähkinän, joka kukkii vasta loka-marraskuussa. Havupuista mieleen jäivät erityisesti surukuusi, kultakuusi, hemlokit, kontortamännyt ja purppura/mansikkakuusi. Näimme myös Kari Junnolan komeimman pihdan, sahalininpihdan ja suosikkituijan, koreantuijan sekä maailman kauneimmaksi havupuuksi mainitun purppurapihdan. Nähtyihin erikoisuuksin kuuluivat mukuraharmaaleppä ja tuohikääröjen peittämä tuomen runko sekä valkomulperi eli silkkiäispuu ja höyhenpensas, kiinanlaikkuköynnös sekä keltainen kanerva.



Hauskin puun nimi oli pirunkeppi eli piikkiaralia ja liekojen nimi konnanlieko.



Ruohovartisista kasveista riesoiksi olivat muodostuneet erityisesti kirvelit ja väinönputket ja eläimistä peltomyyrät.



Voimme vain aavistella kuinka paljon työtä ja vaivannäköä alueen perustaminen ja hoitaminen vaativat.



Lähetämme ihailevat kiitoksemme Karille ja kannustamme jatkamaan arvokasta työtä !



24.5.2014 Metsän kasvun -tilaisuus Lahden satamassa



Neljä Saimaan Metsänomistajien (Raimo H, Hannu T, Pertti M ja Irma W) ja kuusi Kouvolan Seudun Metsänomistajien jäsentä osallistui Metsäkeskuksen järjestämään bussiretkeen. Lahden satamassa tutustuttiin metsä- ja puualan organisaatioiden toimintaan (mm. Metsä Group, Harvestia, Koskitukki, Stora Enso, UPM, Metsäkeskus, metsänhoitoyhdistykset, Hamk) ja tuotemyyntiosastoihin (mm. kuusenpihkatuotteet, pajutuotteet, kirjat). Metsänhoitoyhdistyksen osastolla oli esillä eläviä kirjanpainajia … ne olivat pieniä, mustia ja kovakuorisia. Kirjaosastolla oli myynnissä Mikko Riikilän ”Moottorisaha- satavuotta Suomessa”. Kirjaosaston vieressä oli näyttävä kokelma moottorisahoja eri aikakausilta (kuva 1).



Kuva 1. Näyttävä kokoelma moottorisahoja.




Satamatorilla oli mahdollisuus myös seurata halonhakkuun SM-kisojen välieriä. Halonhakkuu oli hikistä hommaa 30 asteen helteessä (kuva 2).



Kuva 2. Halonhakkuun SM-kisan välierät käynnissä.




ProPuu-galleriassa oli puisten ja metsäisten innovaatiotuotteiden näyttely, jossa oli esillä mm. puiset silmälasien kehykset ja uudistunut pärekori. ProPuu-gallerian pihalla oli näytillä moto, WoodMizer-vannesaha ja Koskitukki Oy:n runkoauto kokonaisten runkojen kuljetuksiin (kuva 3). Pihalla oli myös Kantosen Puutyön vanhojen ikkunoiden kunnostustyöpiste.



Kuva 3. Koskitukki Oy:n tukkirunkoauto.




Maastokohteina oli Koskitukki Oy:n päätehakkuukuusikko ja suppamuodostuma Hollolassa. Koskipuu on ainoa osarunkokorjaaja Suomessa. Osarunkojen pituudet vaihtelivat 12-20 m. Osarunkokorjuulla pyritään vastaamaan nopeasti asiakkaan tarpeisiin ja tavara saadaan asiakkaalle 3 päivässä. Runkoon sovelletaan yhtä kuutiohintaa. Koskitukin hankinta-alue ulottuu Mikkeliin ja Kuopioon asti Järvelästä läheltä Lahtea. Korjuukohteen vieressä oli 30 m syvä suppa eli painauma, joka oli muodostunut jääkaudella. Supan pohjalla ilman lämpötila oli vain 15 C,kun supan reunoilla ilman lämpötila oli 30 C. Supassa kasvoi erityisen pitkää kuusta.



Lentävä lause bussimatkalta ” Kulotettavan alueen pinta-ala varminta määritellä jälkikäteen”.



Reissulaiset kiittävät Soile Hiitolaa ja Leena Levästä Metsäkeskuksesta mainioista matkajärjestelyistä !



8.5.2014 Metsän taloudellisen tuoton optimointi ja monimuotoisuuden lisääminen-tilaisuus Upseerikerholla



Metsäpalvelu Arvometsästä toimitusjohtaja Sami Koskimaa ja metsänhoitaja Timo Vartiainen valoittivat jatkuvan kasvatuksen/peitteisen metsätalouden/erirakenteisen metsän kasvattamisen periaatteita ja hyötyjä. Tavoitteena on pienentää kuluja ja maksimoida tuottoja. Kulujen pienentämiseen päästään luontaisella uudistumisella, jolloin taimi-, maan muokkaus- ja mätästys- ja istutus kustannukset sekä heiniminen jäävät pois. Ja huonosti tuottavat ensiharvennukset ja alaharvennukset vaihtuvat tuottaviin yläharvennuksiin. Yläharvennuksilla luodaan valoisuutta alikasvustoon ja saadaan alikasvuston taimet elpymään. Tuottojen maksimointiin päästään 15-25 vuoden välein tehtävillä yläharvennuksilla, joissa poistetaan vain isoja tukkipuita, mutta ei tukkimittaa lähestyviä puita. Taloudellisuuden lisäksi metsä säilyy metsän näköisenä ja tuotetun puun laatu paranee sekä myrsky-, myyrä- ja hirvituhot vähenevät. Tasaikäisrakenteisina perustettuihin ja hoidettuihin metsiin tarvitaan uudet käsittelymallit, joilla metsät voidaan palauttaa erirakenteisiksi ja siihen Arvometsällä on tarjolla kokemusta ja osaamista.



Kuva 1. Toimitusjohtaja Sami Koskimaa Metsäpalvelu Arvometsästä kertomassa metsän taloudellisen tuoton optimoinnista ja monimuotoisuuden lisäämisestä.






Kuva 2. Saimaan Metsänomistajia oli paikalla 11 henkilöä. Metsänhoitaja Timo Vartiainen Arvometsästä kuvassa etualalla vasemmalla.










Vuosi 2013


Yhdistys luovutti Tuula Haaraselle Raimo Niittymäen tekemän riipuksen muistoksi monivuotisesta työstä yhdistyksen hyväksi

14.6.2013 Kouvolan seudun metsänomistajat ry vieraina


Kouvolan seudun metsänomistajat kävivät parinkymmenen osanottajan voimin meidän vieraana perjantaina 14.6.2013. Päivää sävytti ilmailunäytöksen melu sekä ajoittaiset sadekuurot, mutta ohjelma vedettiin läpi ilman suurempia ongelmia.
Ensin tutustuttiin Hannu Tolosen johdolla arboreettumiin, joka sijaitsee kaupungin keskustassa. Sitten mentiin Saimaan kanavan museoon, jossa nautimme maukasta välipalaa. Päivän päätti risteily Saimaalla  El Faro-laivalla.
Kiitokset vieraille, joita veti pj Juha Nikula.
















Vuoden 2013 aikana tapahtunutta


Metsänhoitoyhdistyksen tulevaisuuden mahdollisuudet, Markku Vaario

Kesäretkipäivä yhdessä Kouvolan Seudun Metsätilanomistajien kanssa: tutustuminen Lappeenrannan arboretumiin ja Saimaan kanavan museoon, ilta Saimaa-risteilyllä

Nuotiokahvit Haikolan laavulla Karvajalanjoen suojeluyhdistyksen kanssa, keskustelua jokamiehenoikeuksista, Marjut Sassi esitteli Karvajalan kosteikkoa

Puun päivänä istutettiin pylväskoivu Lappeenrannan arboretumiin

Tutustuminen Etelä-Karjalan puunsorvaajien tiloihin ja toimintaan

Metsämessumatka Helsinkiin yhteistyössä metsäkeskuksen kanssa

Pikkujoulut Lappeen Ruustinnassa, Ismo Talka kertoi pylvästuotannosta  












Vuoden 2012 aikana tapahtunutta


- Erikoispuun jalostaminen ja kauppa, Heikki Rytkönen
- ja Tutustuminen Finnstamm Oy:n toimintaan
- Vierailu Savitaipaleen Puupajassa, puuseppä Saara Heikkinen
- Kannattava metsänkasvatus, Raimo Summanen, Stora Enso
- Metsänomistajan ABC-päivä yhdessä Metsäkeskuksen kanssa.
- Säästöpuuryhmän poltto Luumäellä, asiantuntijana Merja Nieminen, UPM Metsä
-Tutustuminen Taimi-Tapio Oy:n Ukonniemen taimitarhaan Imatralla
-Retki Repoveden kansallispuistoon yhdessä Kouvolan Seudun Metsätilanomistajien ja metsäkeskuksen kanss
-Nuotiokahvit Tapavainolan kodalla

Vuoden 2011 aikana tapahtunutta



-Pikkujoulut Taipalsaarella perinteikkäässä Röytyn talossa. 
-Yhteismetsäilta Imatralla Nordean vieraana.
-Syysmetsäpäivät Tampereella, Metsäkeskuksen retki.
-Puun päivä. Punakoivun istuttaminen Lappeenrannan Arboretumiin.
-Hakkuutyömaakäynti
-Tehdasretkeily UPM-Kymmenen ja Kaukaan Voima Oy:n tehdasalueeseen.
-Metsätilan sukupolvenvaihdos
-Suomen Metsätilanomistajien Liiton vuosikokous Lappeenrannassa
-Metsätilan kartta- ja kiinteistötiedot
-Vuosikokous ja ajankohtaista asiaa metsäsektorilla.

Metsässä on voimaa



Saimaan metsänomistajat tutustuivat Kaukaan Voima Oy:n biovoimalaitokseen Lappeenrannassa.
Saimaan metsänomistajat tutustuivat Kaukaan Voima Oy:n
biovoimalaitokseen Lappeenrannassa.
Metsäenergia on keskeisessä asemassa valtion uusiutuvalle energialle asettamien tavoitteiden saavuttamisessa. Etelä-Karjalaan valmistui vuonna 2009 pieni hakelämpölaitos Taipalsaarelle (1 MW) ja suuri biovoimalaitos Lappeenrantaan (sähköä 125, lämpöä 110 ja prosessihöyryä 152 MW). Saimaan metsänomistajat tutustuivat molempiin kohteisiin.
Ensin perehdyimme kuntakeskuksen kiinteistöjä lämmittävän Biowin Saimaa Oy:n toimintaan. Keväällä 2011 ihmettelimme Kaukaan Voima Oy:n valtavan kokoista kattilaa ja uutuuttaan kiiltäviä putkistoja. Kolmannen energiaillan aiheena oli metsäenergian korjuu, kuljetus ja varastointi. UPM-Kymmene Oyj:n maastokohteissa näimme nuoren metsän kunnostusta ja energiapuun hakkuuta. 

Kaukaan Voima Oy:n biovoimalaitoksen omistavat Pohjolan Voima (54 %) ja Lappeenrannan Energia( 46 %). Biovoimalaitoksen 115 m korkea piippu sijaitsee UPM Kaukaan tehdasalueella. Turpeella ja biopolttoaineella on erilliset vastaanottoasemat ja varastoalueet. Kannot ja risut joutuvat murskaimeen. Tehdasalueella syntyvät kuori, puru ja bioliete kattavat polttoaineen vuositarpeesta 40 %.
  • Uutta kuljetinlinjaa on valmistunut tehdasalueelle 2 km, viestintäpäällikkö - Mariitta Stenbäck kertoi.

Kaukaan Voima on Suomen suurin laitos, jolla on tekninen valmius polttaa pelkkää puuta. Vara- ja käynnistyspolttoaine on maakaasu. Polttoainetta tarvitaan noin 2 000 GWh/vuosi. Yhden rekkakuorman purkaminen kestää 20 min ja polttaminen 15 min. Polttoainetta lisätään kattilaan neljästä aukosta. Kattilan sisällä lämpötila on 850 astetta. Polttoprosessissa syntyvä lentotuhka rakeistetaan ja käytetään metsänlannoitukseen. Pohjatuhka menee kaatopaikalle.
Saimme suojalasit, kuulosuojaimet ja keltaiset huomioliivit. Nousimme hissillä ylös, sitten ritiläkäytäviä ja portaita eteenpäin melussa ja kuumuudessa. Aavemaista; ei yhtään työntekijää missään.
  • Voimalaitosta käytetään UPM:n Kaukaan sellutehtaan - soodakattilalaitoksen valvomosta, Mariitta Stenbäck tiesi.

Laitoksen rakenteet ja toiminta, koko tekninen osaaminen, herätti kunnioitusta vierailijoissa.
  • Mutta työllistää hämmästyttävän vähän! 
  • Omia työntekijöitä on vain kaksi. Lisäksi laitoksella käy ulkopuolisia huolto- - ja tarkastushenkilöitä, Mariitta Stenbäck vastasi.

Lämpöyrittäjyyteen erikoistuneet urakoitsijat huolehtivat pienten lämpövoimaloiden käyttö- ja huoltotehtävistä. He työskentelevät metsäenergian korjuussa, kuljetuksessa ja loppukäytössä.


Teksti ja kuva:Tuula Haaranen, pj, Saimaan Metsänomistajat ry
Julkaistu Etämetsänomistaja 4/2011






Vuoden 2010 toimintaa


-Metsäveroilta ja vuosikokous.
-Pirkkalankoivun istutus Lappeenrannan Arboretumiin.
-Tutustuminen Biowin Saimaa Oy:n hakelämpölaitokseen
Taipalsaarella.
-Pikkujoulut Linnoituksen Krouvissa. Mukana UPM:n edustaja.

Vuoden 2009 toimintaa


-Vuosikokous ja Metsäveroilta
-Sijoitus- ja verosuunnitteluilta, Bon Life
-Metsätaitoilta, Metsätaitokisoihin osallistuminen Evolla
-Silva metsämessut ”Iloa metsästä!” Joensuussa
-Metsäsuunnitelmiin ja -ohjelmiin tutustuminen, PienSaimaan tila.
-Metsämessut Helsingissä
-Pikkujoulut.


Vuoden 2008 toimintaa


-Kaukaan tehdasmuseoon tutustuminen.
-Vuosikokous ja Metsäveroilta
-Etelä-Suomen Metsiensuojeluohjelma METSO II
-Raivauskurssi, yhteistyökumppanina Husqvarna.
-Kesäretkellä tutustuttiin Verlan tehdasmuseoalueeseen, joka on Unescon maailmanperintö-kohde. Ja matka jatkui Elimäen Mustilan Arboretumiin tutustumaan erääseen Suomen hienoimpaan puulajipuistoon. Retkellä käytiin alppiruusujen parhaimpaan kukinta-aikaan alkukesästä.
-Sthil moottori- ja raivaussahojen huoltoilta Urheilu-Koskimiehessä
-Ajankohtainen metsäilta; puukauppa, MHY ja MTK:n metsäasiaa.
-Retki Metsämessuille Helsingissä.

Vuoden 2007 toimintaa


-Metsäveroilta ja UPM:n toiminnan esittely, vuosikokous
-Metsänhoitoyhdistyksen sekä Kaakkois-Suomen Metsätilat Oy LKV:n toiminnan esittely
-Sukupolvenvaihdosilta Lappeenrannan Osuuspankilla.
-Tutustuminen metsän harvennushakkuuseen ja korjuujälkeen yhteistyössä Metsäliiton kanssa.
-Metsätaitoihin opastus Tuosassa
-Iltakävely Lappeenrannassa Pappilan Arboretumissa.
-Retki Punkaharjulle. Tutustuminen FinnForestin tehtaaseen sekä Luston metsämuseoon yhteistyössä Metsäliiton kanssa.
-Retki Metsämessuille Helsingissä.

Vuoden 2006 toimintaa


-Metsätaitoihin opastustapahtuma Tuosassa
-Metsäsuunnitelmaan tutustuminen Tapiolassa
-Uusiin metsänhoito-ohjeisiin tutustuminen
-Taimikon istutus ja hoito.
Yhdistyksemme perustettiin syksyllä 2006. Saimaan Metsänomistajien toiminnassa alusta asti on ollut aktiivisesti mukana yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Annukka Kimmo ja varapuheenjohtaja Heikki Kärki. Muita perustamisvaiheen pitkäaikaisia jäseniä ovat olleet Jouko Lautala, Raija Kaipainen, Kimmo Kylämies, Maarit Pimiä ja Jaakko Venesoja.