Tapahtuma- ja kuvagalleria

8.5.2024 Suomen metsäkeskuksen "Taimituhoihin varautumisen maastoretkeily"  Lemillä

Maastoretkeily liittyi " Ilmastokestävän metsätalouden suunnannäyttäjät ja Metsätuhot kuriin Kaakkois-Suomessa"-hankkeiseen, joissa koulutetaan metsäalalla toimivia varautumaan ja torjumaan metsätuhoriskejä ja metsätuhoja.


Maastoretkeilyllä projektipäällikkö Arto Pulkkinen kertoi ilmastonmuutoksen tuomista haasteista eri puulajeille. Koivun kasvun ennustetaan hyötyvän eniten ilmastonmuutoksesta. Männyn kasvu hyötyy myös etenkin pohjois-Suomessa. Kuusen kasvun ennustetaan heikkenevän etelässä, mutta paranevan pohjoisessa. Hyönteis- ja juurikääpätuhoriskien ennustetaan kasvavan samoin tuuli- ja lumituhojen.


Maastokohteena oli Seppo Huttusen v-2017 perustettu mäntytaimikko Lemin Vainikkalantien varrella. Metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen kertoi metsänomistajan mahdollisuuksista suojautua taimituhoilta. Hirvi-/peura-/metsäkauristuhoja voidaan torjua Trico-hirvikarkotteella ja latvasuojilla. Arto Pulkkinen demonstroi Tricon levitystä. Latvasuojina oli esillä Ecopulp-latvasuojia, jotka on valmistettu kierrärtyskuidusta ja jotka on käsitelty Trico-karkotteella. Nämä latvasuojat hajoavat luonnossa 5:ssä vuodessa.

Maastokohteessa esiintyi männyn juurikääpää. Männyn osalta puulajin vaihto koivuun ei onnistu, koska männyn kasvupaikat ovat liian karuja koivulle ja siksi saartamismenetelmä voisi rajoittaa juurikäävän leviämistä mäntytaimikossa.Meille demonstroitiin juurikäävän saartamismenetelmää. Siinä juurikäävän vioittaman/tappaman taimen ympäriltä kaadetaan taimia 2-3 taimirivin verran ja kaadettujen taimien kannot käsitellään Rotstop-kantokäsittelyaineella. Rotstopsisältää juurikäävän luonnollisen kilpailijan harmaaorvakkasienen itiöitä, jotka vievät elintilaa juurikäävältä. Juurikääpä leviää sekä itiöiden kautta tuoreilta kantopinnoilta että juuriyhteyksien kautta. Juurikäävän vioittamista kannoista juurikääpä oli päässyt leviämään juuriyhteyksien kautta lähellä kantoja oleviin taimiin. Tyvitervastaudin saartamista on kannattavaa tiheässä taimikossa, jossa varhaisperkausta ei vielä ole tehty ja missä tautipesäkkeet ovat selvästi näkyvissä.


Maastoretkeily oli havainnollinen ja käytännönläheinen ja osallistujia oli runsaasti, noin 40. Lämpimät kiitokset Metsäkeskuksen väelle!


Kuva1. Vasemmalta projektipäällikkö Arto Pulkkinen ja metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen.

 

 




























Kuva 2. Arto Pulkkinen demonstroi Trico-karkotteen levitystä.


  
































Kuva 3. Taimikon raivaus juurikäävän vioittaman taimen ympäriltä.

 



 

 



















Kuva 4. Kaadettujen taimien kantojen käsittely Rotstop-valmisteella.

 




13.5.2024  Metsäretki Kirstansuolle Ylämaalle

Metsäretken kohteena oli Juha Mikkolan 13 hehtaarin uudistusalue Kirstansuolla. Suoalue on ojitettu aikoinaan ja lannoitettu vuonna 2007 PK-lannoitteella (400 kg/ha). Puusto oli uudistushakkuussa mäntyvaltainen. Hakkuutähteet oli korjattu osalta aluetta. Nyt alueella oli menossa laikutus 2 hehtaarin siemenkylvöalueella ja laikkumätästys 11 hehtaarin istutusalueella. Männyn ja kuusen taimien istutusta oli jo aloitettu. Mäntyjä oli istutettu ja istutetaan karummille kohdille ja kuusta rehevämmille kohdille. Ojia oli kunnostettu 850 metrin pituudelta, kun ojia suolla on arviolta yli 5 kilometriä. Ojiin oli tehty kaivukatkoja lähteen ympäristön ja Kirstanlammen ennallistamiseksi. Uutta ojaa oli kaivettu vain lähteen ohittamiseksi. Kirstanlammen ympäristöön oli jätetty runsaasti, yli 220, säästöpuuta. Jäätävä sade oli kuitenkin katkonut jo muutamia säästöpuita poikki. Kirstanlampi ja lähde oli nimetty "muuksi tärkeäksi elinympäristöksi", mutta ei metsälain 10 §: kohteiksi. Näimme myös piennartien alkua, joka vielä vaati korottamista ympäristöä korkeammalle.

Kuva 1. Taimet ja pottiputket valmiina. Männyntaimia oli laatikossa 400 kappaletta ja kuusen 160. Kuvassa vasemmalta Juha, Tarmo, Eija ja Erkki.


Kuva 2. Entisiä ojia, joista vain murto-osa (n. 500 m) kunnostettiin. 


Nuotiokeskusteluissa tuli esille taimien pitkät kantomatkat istutusalueelle, pisimmillään 400-500 metriä. Keskusteluissa sivuttiin myös "onko metsä pankki"-aihetta ja tiesuunnittelua. Metsä on monelle pankki, mutta jokavuotinen pankkitililtä "nosto" edellyttää reilun kokoista metsätilaa. Kokemusta oli kertynyt myös suunnitellun tien kariutumisesta Ely-rahoitusvarojen loppumisesta kesken vuoden.

Kuva 3. Kaivukatko lähteeseen johtavassa  ojassa. Ely suosittelee kaivukatkojen pituudeksi 15-20 metriä. Lyhyemmätkin kaivukatkot todettiin toimiviksi. Kuvaaja Juha Mikkola.


Kuva 4. Juha uskaltautui maistamaan lähteen vettä.


Kuva 5. Kirstanlampi, joka uudelleen vettämistä edistetään veden pinnan nostamisella. Lammen ympäristöön oli jätetty n. 220 säästöpuuta.


Kuva 6. Piennartien alku. Piennartietä tullaan vielä korottamaan. 


Kuva 7. Nuotiolla maistui Juhan tarjoamat makkarat ja pullat sekä SaiMen kahvit ja voileivät. Kevään ensimmäiset itikatkin löysivät meidät. 



Isot kiitokset Juhalle, joka oli nähnyt paljon vaivaa metsäretken eteen. Juhalle ja kumppaneille toivotamme hyviä istutussäitä ja taimille virkistäviä sateita.



Halkokauppiaan Rouva-yrityksen uusien tilojen avajaisia ja perinteistä Klapipäivää vietettiin Selkäharjussa perjantaina 5.4.2024

Kuva 1. Avajaiset ja klapipäivät saivat väkeä liikkeelle runsaasti.

Vire ja Juha Montosen yritys muutti Selkäharjuun Korkea-ahosta. Nyt käytössä ovat entistä laajemat ulko- ja sisätilat. Esillä oli kansio, josta voi katsella rakentamisen eri vaiheita kuvina. Kansiossa kerrottiin muun muassa kuinka "tuulessa, tuiskussa, pakkasessa ja hymyssä suin" Veljekset Huttunen Oy rakensi hallia. Talvihakkuiden pöllejä on jo aloitettu kalpittamaan ja säkittämään. Avajaisissa nähtiin työnäytöksiä Hakki Pilke 43 pro-klapikoneella. Klapipäivillä esittäytyi laaja joukko muitakin yrityksiä: Hakki Pilke- ja Pilkemaster kalpikonevalmistajat, Stihl-moottori- ja raivaussahoja sekä varusteita myyvä Urheilu Koskimies, klapisäkkejä ja halkaisutelineitä sekä retkeilyvarusteita myyvä Espegard-yritys, rakentamiseen ja työvaatetukseen liittyviä toimijoita sekä metsätalouspalveluita tarjoavia yrityksiä. Nähtiinpä mukana myös homekoirapalveluita tarjoava yritys ja R-Forestin metsätöihin ja koirakuljetuksiin varusteltu auto.

Kuva 2. Virve Montonen esittelemässä tiloja ja toimintaa.


Kuva 3. Juha Montonen siirtämässä työnäytöksessä tehtyjä klapeja ulos kuivumaan.


Kuva 4. Urheilu Koskimiehen esittelypistessä oli saha poikineen.


Kuva 5. Espegardin osatolla oli esittelyssä klapisäkkejä, nuotiogrillejä ja tulipatoja sekä tarjolla nokipannukahvit.

Suuresta yleisämäärästä (500-600 henkilöä) päätellen polttopuulla on nyt kova kysyntä. Ensi talveen on varauduttu entistä suuremmilla puukaupoilla. Talvihakkuiden klapitus ja säkitys on jo aloitettu. Säkeissä klapit kuivahtavat ulkoilmassa ja kesä-elokuussa niitä aloitetaan ajamaan asiakkaille tai siirtämään varastoon. Puuta kuten koivua, mäntyä ja kuusta sekä muitakin lehtipuita ostetaan hankintakaupalla ja pystykaupalla noin 100 kilometrin säteellä. Metsänomistajien kannattaa tarjota puuta hyvissä ajoin alkusyksystä, kun jo tammikuun alkupuolella on hyvä olla tiedossa ostetut ja hakattavat määrät.


Hannu Turkin muistokirjoitus Etelä-Saimaassa

3.2.2024 Metsäretkellä Teemu Törön ja kumppaneiden Orkosuon harvennustyömaalla
Kuva 1. Teemu Törö vasemmalla, Roope Tonteri toinen oikealta ja Johannes Kinnunen oikealla. Kuvaaja Juha Mikkola.

Tutustumiskohteena oli Teemu Törön ja kumppaneiden vuonna 2023 ostaman metsä. 6 hehtaarin kuviolla ei ole uudistamisen jälkeen tehty mitään toimenpiteitä. Todennäköisesti avohakkuu on tehty 1980-luvulla. Tietoa ei ole myöskään siitä, onko käytetty viljelyä vai luontaista uudistamista. Metsään.fi-aineistojen mukaan pääpuulajina on kuusi. Kuusien keskitilavuudeksi on annettu 93 litraa, mäntyjen 45 litraa ja lehtipuiden 50 litraa. Korjuulle on haettu nuoren metsän ja pienpuun keruun Kemera-tukea. Alueelta kerätään aines- ja energiapuuta. Ainespuukoivut menevät paikalliselle Halkokauppiaan Rouva-puutavaraliikkeelle. Muu ainespuu ja energiapuu myydään työmaan valmistuttua.

Metsäalan yrittäjä Roope Tonteri Metsätyöt Tonterista teki harvennushakkuuta metsävarustellulla Valtralla, jonka puomi on 8,5 metriä. Roopen yhteistyökumppani Johannes Kinnunen ajoi puuta Malwa-ajokoneella. Ajouran leveys jää Malwa-ajokoneella 2,5-3 metriin. Roopen mukaan kyseessä on alustava hakkuu. Hoitamattomalla kohteella ei kannata alkajaiseksi tehdä liian voimakasta harvennusta. Kohteella ei oltu tehty ennakkoraivausta. Ennakkoraivaus olisi Roopen mukaan helpottanut kyllä työtä, vaikka risujen keruussa voitiin hyödyntää joukkokäsittelyäkin. Lehtipuuta jätettiin runsaasti. Männyn osalta ongelmaksi on muodostunut ytimennäivertäjä, jota leviää alueelle läheiseltä metsäyhtiön havupuuvarastoalueelta. Hakkuussa on Roopen mukaan kyseessä kokeilusta, jolla kerätään kannattavuustietoa tulevia urakoita varten. Lanssiin oli kertynyt jo 230 kuutiota ainespuuta ja 100 kuutiota energiapuuta. 

Videolla Roope aloittelee harvennusta metsävarustellulla Valtralla (kuvaaja Irma Welling):

https://youtu.be/2I6IKIllGKw

Videolla Johannes harjoittelee kuorman tekoa Malwa-ajokoneella (kuvaaja Juha Mikkola):

https://youtu.be/fbtBrUyxrLo

Roopella on visio sellaisesta suometsien monitoimimetsäkoneesta, jolla kaadettaisiin ja ajettaisiin puut sekä tehtäisiin tuhkalannoitus samalla. Kaikki kerralla kuntoon.

Nuotiokeskusteluissa pidettiin hyvänä kapeita ajouria ja sekapuustoisuutta. Lehtipuiden karikkeella arvioitiin olevan suuri ravinnetasapainoa parantava vaikutus. Monilla oli kokemuksia entisille pelloille istutetuista kuusikoista, joihin niitä lehtipuita ei luonnostaan vaan tule. Lehtipuita olisi pitänyt istuttaa sinne sekaan jo taimikkovaiheessa.




Kuva 2. Roope paistamassa makkaraa vasemmalla. Kuvaaja Irma Welling.

Isot kiitokset Teemulle, Roopelle ja Johannekselle opettavaisesta retkestä!  

Pe 13.10.2023 metsäretkellä  Ollinmajan maastosssa

Metsäretken kohteella olivat Irman 20 vuotta sitten männylle ja kuuselle istutetut noin 8 hehtaarin nuoret metsät. Nuoren metsän hoitoa ja pienpuun keruuta teki Metsätyö Tonterin Roope Tonteri nyt metsurin työnä ja Malwa-ajokoneella. Keskijäreydeksi arvioitiin 45 litraa. Energiapuuta kerättiin kokorunkoina ja kuitupuuta 3 metrisinä. Metsurin ja Malwa-ajokoneen käytöllä tavoiteltiin tasaisempaa runkotiheyttä ja kapeampia ajouria.

Kuva 1. Roope ja Malwa-ajokone työkohteessa. Kuvaaja Hannu Turkki.


Raivaus- ja moottorisahoilla Roope raivasi  kallioiselle osuudelle siemenistä kylvetyn taimikon.


Kuva 2. Kahvi lämmitti Roopea kallioisen metsäkuvion raivausurakan jälkeen sateisena päivänä. Sadevarusteista huolimatta Roope oli niin märkä, että kumartuessa märät vaatteet  koskettivat ilkeästi ihon pintaa. Kalliolta näkyivät  Stora Enson Kaukopään tehtaiden savut. 





Osan kohteesta ja viereiset 5 hehtaaria oli Roope tehnyt metsävarustellulla Valtra-traktorilla talvella 2023. Silloin pienpuut korjattiin karsittuna rankana ja 3 metrisinä kuitupuina. 

Metsävarustellulla traktorilla tehdyssä 5 hehtaarin kohteessa puut olivat isompia ja maasto tasaisempaa. Metsurin työkohteen maasto oli mäkistä, kallioista ja kivistä ja traktorilla liikkuminen olisi ollut hankalaa. Ajomatkaa lisäsi se, että metsäpalsta on kapea ja pitkä ja lanssipaikat sijaitsivat vain palstan molemmissa päissä.

Metrurityön työtavassa kaadettiin puut ensin ajourilta ja ajettiin ne lanssipaikalle. Sen jälkeen harvennettiin ajourien välit. Kannot käsiteltiin harmaaorvakkaliuoksella (ROTSTOP) juurikääpää vastaan.

Metsurityön optimaalisena järeytenä pidettiin 30-50 litraisia puita. 50 litrainen puu vastaa läpimitaltaan 10 senttisiä ja pituudeltaan 12 metrisiä puita.

Hakukoneella  järeyden alarajana pidetään yleensä  70 litraisia runkoja. Tämä vastaa 12 sentin läpimittaa ja 12 metrin pituutta. 


(Puun tilavuustaulukoita pituuden ja läpimitan mukaan löytyy esimerkiksi linkistä:


Jos kohteella olisi tehty pelkkä raivaus ja jätetty rungot maahan, olisi tämän maksanut metsänomistajalle 800-1 000 euroa hehtaarilta. Pienpuun keruulla voidaan päästä kohteen työmäärästä riippuen +/- nolla- tai positiiviseen tulokseen. Hyvässä tapauksessa metsänomistajalle voi jäädä myös Kemera-avustustuloa.

Kuvat 3 ja 4. Jutustelua metsäretken herättämistä asioista Ollinmajan laavulla. Kuvassa vasemmalla Roopen opissa ollut metsäopiskelija Kristian. Nautimme myös Monnon Karin (oikealla) viinihapolla tekemää marja-aroniamehua.




Nuotiokeskusteluissa puhuttiin siitä milloin kannattaa teettää metsurityönä ja milloin hakkuukoneella sekä milloin tarvitaan ennakkoraivausta. Hakkuukoneella ilman ennakkoraivausta kaikki risukot jäävät pystyyn eikä työn jälki hivele ainakaan metsänomistajan silmää. Roope oli sitä mieltä, että jos tämä olisi ollut hänen oma metsänsä, hän olisi tehnyt kaiken metsurityönä. 

Metsurityö on näyttäytynyt  metsänomistajalle tosi rankkana työnä, johon tarvitaan hyvää parempaa kuntoa. Ennustan, että metsurityötä tekevistä on jo  tai ainakin pian huutava pula. Metsurityön tekijät  ansaitsevat arvostusta ja kunnon liksaa! 

Puhuttiin myös alikasvoksen hyödyntämisestä uudistusaloilla. Alikasvoksen hyödyntämisellä saataisiin sekametsiä ja säästettäisiin istutuskustannuksia. Juurikäävän esiintyminen rajoittaa kuitenkin alikasvoksen hyödyntämistä.


Kuva 5. Tässä näkymä tehdystä kohdasta. Metsänomistajan silmää lopputulos ainakin hivelee! 

 


9.10.2023 Akkukäyttöisiin moottori- ja raivaussahoihin tutustumassa Kärkikoneessa

Tuokiokuvia akkukäyttöisiin moottori- ja raivaussahojen tutustumistapahtumasta Kärkikoneelta. Pääsimme kokeilemaan sahausta kapearunkoisella Husqvarnan 340i-moottorisahalla, jonka ketjunopeus on n 20 m/s.  Esittelyraivaussahana oli Irman akkuraivuri 535iFR. Raivurissa oli monta kunnostettavaa kohtaa ja se sai todella hyvää hoitoa esittelyn lomassa. 

Akkukäyttöisten moottorisahojen esittely: 



Monnon Kari kokeilemassa akkukäyttöistä moottorisahaa:




Akkukäyttöisen raivaussahan kunnostus käynnissä:



Ihailimme Aapron Rikun auton lavettiratkaisua:


Kiitokset Kärkikoneelle esittelyistä ja tarjoiluista! 

14.7.2023 Tutustumassa Kari Junnolan yksityiseen arboretumiin Ylämaan Tielisentiellä


Kuva 1. Kari Junnola vasemmalla.


Arboretumissa on 1 550 erilaista puuvartista kasvia ja lisäksi 1 300 ruohovartista kasvia. Kari muistaa kaikkien nimet ja arboretumiin saapumishistorian. Arboretum on perustettu hänen kotitilansa entisille pelloille. Polut risteilevät alueella ja selkeän eri alueen muodostavat kääpiöhavupuut, jonne on nyt istutettu noin 100 kääpiöhavupuuta.

Karin puistosta löytyy Suomen paras kirvelilajisto. Sielä löytyvät ainakin kulta-, karva-, mukula-, vuori-, saksan- ja tuoksukirvelit. Vuorikirvelillä oli komia latinalainen nimikin Molopospermum peloponnesiacum. Muuten kirveli juontuu kreikkalaisesta sanasta, joka tarkoittaa "ilon lehteä".

Karin puistosta löytyy ehkäpä Suomen suurin mongolianlehmus.

Pähkinäpuita ja -pensaita oli runsaasti. Näimme amerikan-, japanin-, euroopan-, kiinan-, amerikantaika- ja mantsurianpähkinäpensaat sekä japanin- ja kiinansiipipähkinät ja mustajalopähkinät. Puolalaisen euroopanpähkinäpensaan lajike on "Syrena". Kullakin on sille ominainen pähkinän muoto. Punapähkinäpensaan Kari oli onnistunut kasvattamaan pähkinästä. Olisi varmaan paikallaan istuttaa pähkinäpensaita enemmänkin puistoihin ja metsiin. Osalla pähkinät ovat ihan syötäviä, osalla ne kelpaavat vain oraville.

Vaahteroita oli myös paljon. Oli mm. oregonin-, mantsurian-, amurin-, royal red- ja vuorivaahterat. Ne eroavat toisistaan lehden muodon ja koon sekä syysvärityksen suhteen. Oregoninvaahtera on maailman isolehtisin vaahtera. Karin mantsurianvaahtera on ehkäpä Suomen hienoin yksilö.

Erikoisempiin kasveihin kuuluvat kompassikukka, jonka lehdet seuraavat auringon liikkeitä kuten auringonkukan kukka. Taatanpihlaja on saanut nimensä kirjailija Frans Eemil Sillanpään mukaan. Löytyy päärynäpuu, jonka päärynät ovat supin herkkua. Isopukinjuuri tuli Suomeen saksalaisten sota-ajoneuvojen matkassa. Hapsuharmaaleppäkin on kaunis koristepuu. Pensaista kauniita ja tuoksuvia isokukkaisia jasmikkeita oli runsaasti. Kaunis oli kehtokuusamapensaan keltainen kukka ja sitä reunustava punainen kehto. Sitruunaköynnöksen eli palsamiköynnöksen hedelmät ovat erittäin terveellisiä, mutta happamia. Pöytäkuusi eli "Tapion pöytä" on erikoinen. Se kasvaa enemmän leveyttä kuin pituutta ja muodostaa pöytämäisen kasvuston. Samoin löytyi kaneliherukka eli amerikankarviainen. Mukuraharmaaleppä oli erikoisen näköinen. Erikoisuuksiin kuului myös pensaspihlaja, joka menee maatamyöten.

Kuva 2. Hapsuharmaaleppä.



Kuva 3. Isokukkainen jasmike.

Kuva 4. Kehtokuusama.

Kuva 5. Pöytäkuusi eli "Tapion kuusi".


Kuva 6. Mukuraharmaaleppä.


Kuva 7. Maatamyöten kasvava pihlaja.


Alppiruusujen alkuperäinen pioneeri on ruostealppiruusu vaaleanpunaisine kukkineen. Näimme ison mikkelinalppiruusun. Ne voivat kasvaa 6 metrin korkuisiksikin.

Kuva 8. Ruostealppiruusu.


Kuva 9. Mikkelinalppiruusu.


Nähtiin myös kaksivärinen lehtomaitikka. Sen sukulaiset, kangas- ja metsämaitikka ovat metsätaitokilpailuiden tunnistuskasveja.

Kuva 10.  Lehtomaitikka.


Vieraslajeista löytyivät lupiini, hamppuvillakko, tatareita ja keltamajavankaali. Keltamajavankaalia on hävitetty pressuilla/katekangailla.

Kuva 11. Hamppuvillakko.


Kuva 12.  Keltamajavankaali.



Kysyimme Karilta mitä puuta hän istuttaisi kuusen tilalle, jos ilmastonmuutos tuo mukanaan enemmän kuivuutta ja kuumuutta. Pitkän miettimisen jälkeen Kari ehdotti makedonianmäntyä. Se kasvaa sekä tuoreissa metsissä että kuivilla kallioilla.

Kolmituntiseen kierrokseen mahtui paljon paljon muutakin. Kari tunsi kukat, pensaat ja puut kuin omat taskunsa. Arboretumin hoito ja laajentaminen vaatii paljon työtä. Työ palkitsee tekijänsä, joskin talvi ja pakkaset verottavat kasvustoja. Hienoa ja kunnioitusta herättävää työtä! Isot kiitokset opastuskierroksesta!

30.6.2023 Mhy Etelä-Karjalan Metsäiltamat Parikkalan Kisapirtissä

Metsäiltamat avasi Mhy Etelä-Karjalan johtaja Jarkko Ruokonen kertomalla miltä mhy:n tilanne näyttää. Vuoden kiireisin sesonki kylvöineen ja taimien istutuksineen alkaa olla ohi. Mhy välitti noin 1,5 miljoonaa tainta ja istutti niistä noin 1 miljoonaa. Maata muokattiin noin 800 hehtaaria. Puukauppaa tehtiin vahvasti, noin 1,6 miljoonaa kuutiota, vuonna 2022. Nyt ollaan puukaupassa hieman jäljessä viimevuotisesta. Puun kysyntä on edelleen vahvaa, vaikka sahurit ja Sunilan uutiset viittaavat jo toiseenkin suuntaan. Puukauppaa kannattaa edelleen tehdä.

Kuvassa 1 Jarkko Ruokonen oikealla ja Pekka Kärkäs vasemmalla.

Hallituksen puheenjohtaja Pekka Kärkäs puolestaan kehoitti käyttämään yhdistyksen palveluita ja katselemaan omia kuusikoita. Kirjanpainajia on runsaasti liikkeellä kuumien ja kuivien kelin vuoksi.

Pihan teltoilla esiteltiin toimintaa monipuolisesti. Bongasin taskuun sopivan istutusohjeen. Tänä vuonna arviointitehtävänä oli koivun pituuden ja läpimitan arviointi. Pihalta löytyi myös feromoniansa esim. kirjanpainajien houkutteluun ja seurantaan.

Kuva 2. Toiminnan esittelyä pihalla.


Kuva 3. Istutusopas.



Kuva 4. Feromoniansa.


Tansseja tahditti Pepe Kovasen kitaraorkesteri. Oli ilo  huomata, että Mhy:n Metsäiltamat kokoavat paljon väkeä metsäisten keskustelujen äärelle ja panemaan jalalla koreasti.



20.6.2023 Kirjanpainaja-koulutuspäivät Imatran Vallinkoskella

Kuva 1. Kirjanpainajista kiinnostuneita metsänomistajia.

Kyllä kirjanpainajat huolestuttavat metsänomistajia, kun koulutukseen osallistujia oli 50. Lämpimät ja vähäsateiset kesät ovat lisänneet kuusien alttiutta kaarnakuoriaistuhoille:  kirjanpainajan, kuusentähtikirjaajan ja aitomonikirjaajan vioittamat puut ovat lisääntyneet maisemassa. Tuoreiden avohakkuiden luomat paahteiset etelään päin aukeavat reunametsät ovat kaikista suurimmat riskipaikat kirjanpainajatuhon alulle. Juurikääpä on osasyynä kirjanpainajan lisääntymiseen tuulituhojen myötä. Kirjanpainajat ovat juurikäävän jälkeen kuusikon tärkein vihollinen.

Metsänomistajan tulisi tunnistaa heikentyneet ja kasvuvoimansa menettäneet kuuset ja toimia ajoissa puun jalostusarvon säilyttämiseksi.

Antoisan koulutuspäivän järjestivät Suomen metsäkeskus ja Luonnonvarakeskus Metsätuhot Kuriin Kaakkois-Suomessa-hankkeessa yhteistyössä Imatran kaupungin kanssa. Suomen metsäkeskuksesta oli mukana metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen. Luonnonvarakeskuksesta olivat mukana tutkimusinsinööri Leena Aarnio ja MMT, tutkija Tiina Ylioja. Imatran kaupungista mukana oli metsätalousinsinööri Teemu ViljakainenMaisa Kinnunen oli mukana Toto-koiran kanssa Scent Scount koirakoulusta. Saimaan Metsänomistajat ry:stä koulutukseen osallistuivat Seppo Repo ja Irma Welling.

Kuva 2. Kouluttajat ja asiantuntijat vasemmalta Leena Aarnio (Luke), Juho Kokkonen (Suomen metsäkeskus) ja Tiina Ylioja (Luke).

Kuva 3. Teemu Viljakainen (Imatran kaupunki).


Kuva 4. Maisa Kinnunen ja Toto-koira (Scent Scount -koirakoulu) valmiina hommiin.

Kohteen esittely

-Kohteena oli noin 14  hehtaarin laajuinen Imatran kaupungin kuusikko Vallinkoskella.

-Kirjanpainajan leviämistä on hillitty noin  5 vuoden ajan korjaamalla kirjanpainajan iskemät puut ja tuulenkaadot pois ennen kuin munista on kehittynyt aikuisia.

-Tällä hetkellä löytyi 2 kirjanpainajan iskemää kuusta.

Kirjanpainajan käyttäytyminen

-Kirjanpainaja-toukat talvehtivat yleensä karikkeessa. Kun lämpötila kokoaa 18-20 asteeseen ne lähtevät liikkeelle etsimään heikentyneitä kuusia. Urokset pääsevät porautumaan kuusiin, joiden pihkan tuotanto on heikentynyt eikä se pysty estämään porautumista. Porautumisen voi havaita ruskeana puruna. Jos porautuminen tapahtuu tyveä korkeammalla, on vaikeata havaita purua paljain silmin kirjanpainajan parveilun alkuvaiheessa. Koiraat erittävät feromoni-hormonia, joka houkuttelee paikalle lisää koiraita ja naaraita, jotka alkavat erittämään myös feromonia. Parittelun seurauksena naaraat munivat munat, joista kehittyy riisinjyvän kokoisia vaaleita toukkia. Toukista kehittyy aikuisia kirjanpainajia, jotka ovat aluksi vaaleamman ruskeita ja tummuvat lähes mustiksi ajan myötä. Kirjanpainaja kuljettaa mukanaan puuta kuivattavan sinistäjäsienen, jonka heikentämää nilaa toukat syövät. Munasta aikuiseksi kehittyminen riippuu lämpötilasta ja vie aikaa noin 8 viikkoa. Uudet aikuiset, ns. ensimmäinen sukupolvi poraa itselleen ulostuloreiät ja lähtee etsimään uusia heikentyneitä kuusia. Hyvissä sääolosuhteissa myös ensimmäiseksi tulleet, jo munineet aikuiset lähtevät etsimään uusia kohteita ja munimaan uutta ns. sisarsukupolvea. Sisarsukupolvi kehittyy aikuisiksi loppukesällä. Kirjanpainajan jälkeläiset leviävät keskimäärin 500 metrin säteelle syntymäpaikastaan, suotuisien tuulien mukana jopa kilometrien päähän.

Minkälainen määrä kirjanpainajia riittää nujertamaan kuusen

-Kuusen nujertamiseen tarvitaan noin 3 500 kirjanpainajaa.

Miten kuusesta voi havaita kirjanpainajan iskeytymisen

-Kuusen latvan väri alkaa vaaleta ja harsuuntua. Värinmuutoksen ja harsuuntumisen alkaa huomata noin kuukauden kuluessa ensimmäisten kirjanpainajien porautumisesta, lämpimillä sääjaksoilla jo aikaisemmin.

-Iskeytymäkohtaan muodostuu ruskeata purua, joka varisee kuusen tyvelle tai oksien- ja kaarnan hankoihin.

-Kuusen kuoleminen voi viedä vain pari viikkoa pitkien hellejaksojen aikana ja kirjanpainajakannan ollessa korkea.

Kuva 5. Kirjanpainajan juurella jo paljon ruskeata purua.


Kuva 6. Seppo Repo (Saimaan Metsänomistajat ry) tutkimassa kirjanpainajia.



Koiran käyttäminen kirjanpainajien varhaiseen havaitsemiseen


-Toto-koira löytää iskeytymät ennen kuin silmä niitä havaitsee.

-Hellepäivänä tunnistamista vaikeutti feromonien nouseminen ylöspäin (tuulisuus). 

-Toto-koira tunnisti kohteessa olleet kaksi kirjanpainajan valtaamaa  kuusta. Toto-koira nousi haukkumaan vasten näiden kuusien tyveä.

Kuva 7. Toto-koira merkkaamassa kuusta.


Mitä toimenpiteitä kannattaa tehdä kirjanpainajan leviämisen hillitsemiseksi

-Ennen toukkien kehittymistä iskeytymäkuuset kaadetaan ja kuljetetaan pois sekä kuoritaan. Kaato ja poiskuljetus pitää tehdä ajoissa, sääolosuhteiden ja kaarnakuoriaisten elinkierron mukaan ennen kaarnakuoriaisten jälkeläisten aikuistumista. Yleensä poiskuljetus pitää tehdä juhannuksesta heinäkuun puoleen väliin mennessä.

-Jos sisarsukupolvi ehtii kehittyä niin elokuussa on reagoitava sen osalta. Sisarsukupolven jälkeen 1. sukupolven perustama 2. sukupolvi voi kehittyä tai jäädä kehittymään vallattuihin kuusiin ja aiheuttaa tuhoja loppukesän tai syksyn aikana.

-Metsäyhtiöt eivät osta tukkina sellaista kuusta, jonka kouri irtoaa motokäsittelyssä ja kirjanpainajapuut joutuvat energiapuukasaan. Siksi metsänomistajan on tunnistettava heikentyneet ja kasvuvoimansa menettäneet kuuset ja toimittava ajoissa puun jalostusarvon säilyttämiseksi.

Luke:n kirjanpainajaseuranta löytyy täältä:

Ajankohtaista | Luonnonvarakeskus (luke.fi) ( tulokset viikolla 29 )

Metsäkeskuksen hyönteistuhohakkuisiin perustuva riskikartta sekä välilehdeltä löytyvä lämpösummakartta kirjanpainajajälkeläisten aikuistumisen seurantaan löytyy täältä:

Kirjanpainajan iskeymälle alttiit alueet (arcgis.com)

Uusi kirjanpainajaopas löytyy täältä:

https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/kirjanpainajatuhon-torjuntaopas.pdf

Metsäkeskuksen verkkokoulutukseen "Metsätuhot, kirjanpainaja kuusikossa: Ennakointi, hallinta ja torjunta" pääsee kirjautumalla Metsäkeskuksen verkko-oppimisympäristöön:

https://www.metsakeskus.fi/fi/ajankohtaista/koulutukset-ja-tapahtumat/verkkokoulutukset#anchor-metsatuhot-kirjanpainaja-kuusikossa-ennakointi-hallinta-ja-torjunta.

Verkkokurssit vaativat rekisteröitymisen ja kirjautumisen. Käyttäjätunnus ja salasana on hyvä ottaa talteen rekisteröitymisen jälkeen.

Metsätuhoviestintää löytyy somesta: 

Twitter: #MetuKKa, @YliOjan, @MarkusMelin1

Koulutuspäivä oli erittäin antoisa ja havainnollinen. Kouluttajat olivat asiantuntevia ja niin innostuneita kirjanpainajista! Isot kiitokset kaikkien puolesta!


19.6.2023 Matti Kiviniemelle Kaakkois-Suomen metsäneuvoston Pro metsä-palkinto


Kaakkois-Suomen metsäneuvosto luovutti Pro metsä-palkinnon varatuomari Matti Kiviniemelle (Tmi Metsälaki Matti Kiviniemi) maanantaina 19.6.2023 Röytyn kotiseututalolla Taipalsaarella. Palkintoon kuuluva metsäkuusi istutettiin tilaisuudessa kunnan maalle Röytyn lähimaastoon. Palkintopuu kuvastaa kasvua, tulevaisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Palkinnon luovutuspuheet pitivät metsäneuvoston varapuheenjohtaja Mika Jormakka (Koneyrittäjien liitto ry) ja sihteeri Jouni Väkevä (Suomen metsäkeskus). Puheissa tuotiin esille Matin pitkäaikainen ja monipuolinen metsäoikeuden hyväksi tekemä työ. Matti on metsälakimiesurallaan tarjonnut lakipalveluita ja kirjoittanut lukuisia kansantajuista lakioppaita muun muassa sukupolvenvaidon järkevä hoitaminen. Hän on myös aktiivinen mielipidekirjoittaja ja pohdiskeleva metsänkasvattaja, joka ymmärtää myös luontoarvoja, mutta seuraa myös metsätalouden kannattavuutta.

Puheenvuorossaan Matti luonnehti itseään moniottelijaksi. Lakimiestyön lisäksi Matti omistaa metsää vaimonsa kanssa Taipalsaarelta ja Parikkalasta. Matti on etämetsänomistaja, kun hän asuu talvet Helsingissä. Matti on myös verkostoituja. Hän turvautuu ammattiapuun metsäasioissa. Hänen pitkäaikainen metsäasiantuntijansa on Urpo Korhonen (Mhy Etelä-Karjala). Matti on myös Saimaan Metsänomistajat ry:n jäsen ja sieltä on saatavissa tukea ja kokemusasiantuntemusta. Matti pitää Metsään.fi-tietojärjestelmiä maailman parhaina.

Kahvipöytäkeskusteluissa sivuttiin uutisointia liian rankoista harvennushakkuista. Tarkastusmittauksissa korjuujälki on osoittautunut paremmaksi. Puheilla on kuitenkin ollut negatiivinen vaikutus halukkuuteen jatkaa ja ryhtyä metsäkoneenkuljettajaksi. Metsäalan pitäisi entistä pontevammin korjata faktatiedolla todellisuudesta harhautuneet mielipiteet. Hallitusohjelmaa pidettiin metsäalan kannalta toiveikkaana.

Kuvassa vasemmalta Matti Kiviniemi, Jouni Väkevä, Risto Laukas, Urpo Korhonen ja Mika Jortikka. 


Puheiden videolinkki:


Istutusvaiheen video löytyy täältä:


13.6.2023 Pätärin talomuseoon ja Turkin Hannun Ylämaan Ylijärven metsään tutustumassa

Pätärin talomuseo, Mätöntie 36, Ylijärvi, Ylämaa.



Talomuseota meille esitteli jäsenemme ja Ylämaan Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Mäkinen. 

Mäkisen Erkki esittelee polkupyörän karbidilamppua.



Talon keskiosa, tupa on tuotu nykyiselle paikalle 1880-luvulla ja kammarit, kuisti, porstupa ja maitokammari on rakennettu paikan päällä. Ensimmäiset asujat 150 hehtaarin tilalla (12 ha peltoa ja loput metsää) Antti ja Valpuri Pätäti saivat 4 poikaa ja yhden tytön. Pojat jäivät naimattomiksi ja talon tyttären poika kaatui jatkosodassa. Talo jäi valtiolla viimeisen pojan kuoltua vuonna 1976. Valtiolta talo siirtyi Ylämaan kunnalle ja myöhemmin Lappeenrannan kaupungille, joka luovutti lahjakirjalla rakennukset ja esineistön Ylämaan Kotiseutuyhdistykselle. Sirkka Aapron aloitteesta ja toimesta talomuseo avattiin vuonna 2020.

Talossa on rikas, noin 1200 esineen kokoelma. Voit kamerakierroksen avulla tutustua taloon ja sen esineistöön linkistä:

https://talomuseo.fi

Esineistön joukosta metsäihmiset löysivät kätevät saappaiden kuivauspuut ja sahanterän piikkien tasaukseen käytetyn mittavempaimen.

Saappaiden kuivauspuut.



Sahanterän piikkien tasaukseen käytetty vempain.



Pätärin talomuseolta siirryimme Turkin Hannun Mätöntien metsään, jonka Hannu oli ostanut marraskuussa 2022. Mielenkiinnon kohteina meillä oli taimikkoa ja nuorta metsää. Meillä oli arvioitavana pitävätkö kuvioiden metsään.fi-tiedot paikkansa ja pohdittavana, mitä metsille  pitäisi tehdä seuraavaksi. Mukana oli metsäalan ammattilaisia: jäsenemme metsä- ja luontopalveluita tarjoava Seppo Repo (Metsäseppo), koneurakoitsija Raine Kälviäinen, jäsenemme metsätalousyrittäjä Riku Aapro (R-Forest) ja metsätalousyrittäjä Roope Tonteri (Metsätyöt Tonteri).

Alueella on liikkunut paljon hirviä jätöksistä päätellen.



Kuvio 6, kuusitaimikko, keskipituus 3 m, jossa paljon koivua, myös etukasvuista koivua. Metsään.fi ilmoittaa runkoluvuksi 16 720 kpl/ha.





Ehdotetut toimenpidevaihtoehdot:

-Metsurityönä reikäperkaus,

-Metsurityönä taimikon varhaisperkaus runkolukuun 3 000 r/ha.

Soveltuu nuoren metsän Kemera-tuen (240 €/ha) kohteeksi. Kemera-kelpoisuuden kriteerit:

*Tukea on haettava kerralla vähintään 2 hehtaarille. Hakemus voi sisältää eri omistajien eri puolilla maata olevia kuvioita. 

*Yksittäisen kuvion koko vähintään 0,5 ha.

*Kasvatuskelpoisen puuston pituus työn jälkeen yli 3 metriä.

*Kasvatuskelpoisen puuston pohjapinta-alalla painotettu keskiläpimitta ennen työn aloittamista ja työn jälkeen on enintään 16 cm rinnan korkeudelta mitattuna. Kasvatuskelpoisella puustolla tarkoitetaan pääpuulajina kasvatettavaa puustoa.

*1.6.2022 lähtien saapuneet rahoitushakemukset: Poistuma on vähintään 1000 runkoa/ha. Poistumaan lasketaan mukaan kannot, joiden läpimitta on vähintään 3 cm.

*Poistumaan laskettavien runkojen pituuden on pitänyt olla vähintään puolet vallitsevan jakson keskipituudesta.

*Toimenpiteen jälkeen kasvatettavan puuston määrän tulee olla enintään 3 000 runkoa hehtaaria kohden. Sallittu enimmäisrunkoluku pienenee puuston pituuden kasvaessa. Jos kohde on aukkoinen tai epätasainen, tuki myönnetään työn tehoalan mukaisena. Perkaamattomat riistatiheiköt luetaan tehoalaan silloin, kun niiden yhteinen pinta-ala on alle 10 % kuvion pinta-alasta.


Kuvio 9, mäntyvaltaista nuorta metsää, keskipituus 8 m, runkoluku 2 480 kpl/ha (metsään.fi).  Arviomme mukaan runkoluku oli rankasti alakanttiin. 

Roope tutkii kuviota 9. Kuvaaja Hannu Turkki.



Ehdotetut toimenpidevaihtoehdot:

-Vain risujen raivaus nyt ja ensiharvennus myöhemmin. Kaupallinen hakkuu jo muutaman vuoden päästä.

-Metsurityönä nuoren metsän hoito. 

-Koneellinen nuoren metsän hoito ja karsitun rangan keruu Kemera -tuella.

Täyttää nuoren metsän hoidon Kemera-tuen (240 €/ha) ja pienpuun keruutuen ehdot (yht.450 €/ha).


Kuvio 11, kuusivaltaista nuorta metsää, keskipituus 6 m, runkoluku 5 140 kpl/ha (metsään.fi).  Arviomme mukaan runkoluku oli alakanttiin. 

Roope, Jani ja Kari kuviolla 11. Kuvaaja Hannu Turkki.



Ehdotetut toimenpitevaihtoehdot:

-Metsurityönä nuoren metsän hoito, jätetään 3 000 r/ha.

-Nuoren metsän hoito ja pienpuun keruu kokopuuna pienellä koneella.

Täyttää nuoren metsän Kemera-tuen /240 €/ha) ja pienpuun keruutuen (450 €/ha) ehdot.


Kuvio 8, kuusi -mänty-valtainen, keskipituus 8 m, runkoluku 2 590 kpl/ha (metsään.fi). Arviomme mukaan runkoluku reilusti alakanttiin.


Leiripaikan takana kuvion 8 metsä.


Ehdotettu toimenpide

*Nuoren metsän hoito ja pienpuun keruu metsurityönä ja kokopuuna. 

Täyttää nuoren metsän Kemera-tuen (240 €/ha) ja pienpuun keruutuen (450 €/ha) ehdot.

Metsään.fi:n ilmoittamat keskipituudet ja -läpimitat näyttivät olevan kohdillaan. Sen sijaan runkoluvut olivat alakanttiin, jopa reilusti alakanttiin kuvioilla 8, 9 ja 11. 

Hannun kysymys mikä olisi luonnon kannalta hyvää hoitoa

-Monimuotoisuutta voidaan toteuttaa jättämällä lehtipuuta. 

Hannun kysymykseen kiinnostavatko kohteet tekijöitä vastaus oli kyllä kiinnostavat.

Entä löytyykö pienpuulle ostajia? Kyllä löytyy ja karsitun rangan tienvarishinnat  ovat luokkaa 45-47 €/m3.

Taloudellisuuskysymyksiä:

-Pitääkö minimoida nykyisiä kustannuksia vai maksimoida tulevia tuloja?

-Se millä kustannuksilla nuori metsä tulee hoidetuksi riippuu poistettavien runkojen määrästä ja järeydestä. Lähtökohtana on, että pääasia on, että nuori metsä tulee hoidettua. Työmäärästä ja pienpuusta saatavasta hinnasta riippuen vaihtoehtoja ovat, että Kemera-tuki ja pienpuun myyntitulot jäävät tekijälle tai Kemera-tuki jää metsänomistajalle tai Kemera-tuki ja osa pienpuun myyntituloista jäävät metsänomistajalle. 

-Kemera-tuella pienpuun keruun taloudellinen tuki jopa luokkaa 10 €/m3.

-Hannun vinkki taloudellisuusajatteluun löytyy  Metsolan Metsäkoulun osasta 41, jossa  pohditaan  ensiharvennusten  taloudellista merkitystä nykyarvolaskelmien avulla. Pohdinta löytyy linkistä:

https://www.youtube.com/watch?v=2YZPoOiDpDo


Metsolan esimerkissä lasketaan tulevien metsätulojen nykyarvot eri tuottoprosenttiodotuksilla. Taulukosta huomataan, että suurilla koroprosenttiodotuksilla ensiharvennuksen nykyarvo on suurempi jo kuin toisen harvennuksen ja päätehakkuun. Alhaisella korkoprosenttiodotuksella sen sijaan toisen harvennuksen ja päätehakkuun tulojen nykyarvot suuremmat kuin ensiharvennuksen. 





Tuleva-arvo, €

Nykyarvo, €


Ikä

v

Kuutioita m3

Hinta

€/m3

Tulo

3,00%


6,00%


8%


Ensiharvennus

30

70

15

1050

432,59

182,82

104,35

Toinen harvennus

50

120

25

3000

684,32

162,87

63,96

Päätehakkuu

70

350

50

17500

2210,2

296,23

80,05

Hannu oli rakentanut metsään leiripaikan  penkkeineen ja peräkärrissä  kulki pöytätaso ja kaasugrilli makkaran paistoa varten. Kyllä oli hienot puitteet pohtia tulevia metsänkäsittelyjä!


Isot kiitokset Hannulle järjestelyistä ja makkaratarjoilusta! Toivottavasti Hannu sai neuvoa-antavia vinkkejä   tuleviin metsänhoitotoimenpiteisiin! 

Hannu kuvassa 5. vasemmalta leiripaikalla.


Ke 7.6.2023 vierailulla Metsä Groupin Lappeenrannan piiritoimistolla

7 SaiMelaista kokoontui kuulemaan Metsä Groupin ajankohtaisista asioista ja metsänhoitosuositusten päivittämisestä ilmastokestävyyden osalta ja tekeillä olevista harvennusmalleista.

Piiripäällikkö Jari Makkonen kertoi, että Metsäliiton jäsenet omistavat yli puolet Suomen metsistä. Puuta niistä käytetään liki 34 miljoonaa kuutiota vuodessa. Puusta 89 % hankitaan sertifioiduista metsistä. Puuta korjaa yli 550 koneketjua ja kuljettaa noin 470 puutavara-autoa. Metsänhoitotöiden tekijöitä on yli 600. Metsä Group on lanseerannut uudistava metsätalous-ohjelman. Ohjelman tavoitteena on siirtää metsät seuraavalle sukupolvelle monimuotoisempina, ilmastokestävämpinä ja elinvoimaisempina kuin ne olivat silloin, kun edeltävä sukupolvi sai ne. Jari Makkonen kertoi kuinka Timo Lehesvirta oli Lappeenrannan luontoillassa maininnut, että ilmastonmuutoksen seurauksena Suomen ilmasto tulee muistuttamaan Unkarin nykyistä ilmastoa. Jari Makkosen mukaan puukaupassa on hyvää kysyntää etenkin koivutukilla ja että koneketjut priorisoivat kirjanpainajakuusikoiden korjuita.

Metsäasiantuntija Anu Rautiainen kertoi metsien ekologisesta kestävyydestä, metsänhoitosuositusten päivityksestä ilmastokestävyyden osalta ja Metsä Groupin Plus-hoitomallista. Plus-hoitomallissa jätetään hakkuissa enemmän säästöpuita ja tehdään enemmän tekopökkelöitä per hehtaari. Säästöpuuryhmien polttoa lisätään. Plus-mallin taso on sertifioinnin tasoa vaativampi. Metsä Group maksaa omistajajäsenille Plus-puusta hehtaarikohtaisen bonuksen korvaamaan lisätoimista aiheutuvat kustannukset. Plus-mallin käytännön toimenpiteet on kuvattu Metsä Groupin Viesti-lehdessä 2/2023:




Anu näytti myös "Kauko Viksun -Kaukaa viisaan metsänomistajan"-youtube-videon, johon oli koottu ilmastonmuutokseen valmistautumisen kannalta keskeiset asiat:

https://www.youtube.com/watch?v=dW6QI8eAoV8

Anu esitti Tapio Oy:n kokoamat keinot maksimoida metsien hiilihyödyt:

*Maksimoidaan metsien hiilivarasto, jolloin metsiin on sitoutuneena eniten hiiltä ilmakehästä. Tällöin metsiä ei hakata ollenkaan, mutta ei myöskään saada puuta yhteiskunnan käyttöön

*Maksimoidaan metsien ja puutuotteiden yhteinen hiilivarasto, jolloin metsiin ja puutuotteisiin on sitoutuneena eniten hiiltä ilmakehästä.

*Metsiä hakataan, mutta saadusta raaka-aineesta valmistetaan vain mahdollisimman pitkäikäisiä puutuotteita.

*Maksimoidaan puuntuotos, jolloin saadaan eniten puuta korvaamaan uusiutumattomia raaka-aineita.
*Hakataan metsät riittävän nuorina, jolloin saadaan maksimoitua vuosituotos tarkasteltuna yli ajan.
*Maksimoidaan yhteenlaskettuna substituutiohyödyt (eli vältetyt päästöt) ja metsien ja puutuotteiden hiilivarasto.

Tiedoksi, että Tapio Oy on alkanut julkaista hoidettujen metsien harvennusmallien beta-versioita. 17.5.2023 on julkaistu uudet alaharvennusmallit:

Mallin valinnassa lähtötiedoiksi annetaan:

  • metsän sijainti

  • pääpuulaji

  • kasvupaikka

  • onko metsä kivennäis- vai turvemaalla sekä

  • korkoprosentti, eli metsänomistajan asettama taloustavoite.

Tietoa malleista löytyy linkistä:

https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/hoidettujen-kasvatusmetsien-harvennusmallit

Keskusteluissa tuotiin esille huolestuttava kirjanpainajatilanne. Nyt alkukesästä kirjanpainajahyökkäyksen kohteeksi joutuneet puut pitäisi tuhojen rajoittamiseksi kaataa ja kuoria ennen heinäkuun puolta väliä.


Tiedoksi myös, että piiripäällikkö Jari Makkonen jää eläkkeelle tulevana syksynä 1.9.2023.


Kiitoksia Anulle ja Jarille sisältörikkaan tapahtuman annista ja toiveikasta kesää Teille!


Ti 30.5.2023 Kuukanniemen 1-5 luokkalaiset luontoretkellä Lemin Riistamiesten majalla ti 30.5.2023

Luontoretkellä oli monenlaista toiminnallista oppimista. Riistamiesten jälkimatoilla opeteltiin tunnistamaan eläinten jälkiä. Villiyrttirastilla etsittiin kuvien avulla maastosta yrttejä ja sen jälkeen niistä vasaroitiin lakanakankaalle kuva. Länsi-Saimaan 4H-yhdistyksen  ranskalaiset nuorisovaihdokkaat Julia ja Anatole sekä espanjalainen Celia järjestivät lapsille metsäparkouria ja luontotaideteosten tekemistä. Julia kertoi myös Ranskan ja Espanjan metsistä. Itse kerroin puulajeista, uuden metsän aikaansaamisesta, puun iän arvioinnista ja metsänhoidosta. Metsästä on moneksi. Se tarjoaa työtä ja toimeentuloa, virkistystä ja luonnonantimia sekä torjuu ilmastonmuutosta! 

Isot kiitokset Sini Karhulle Länsi- Saimaan 4H-yhdistyksestä ja opettajille retken järjestelyistä! Hyvät eväät ja kaunis ilma kruunasivat retken vielä!

Ensimmäisessä kuvassa vasemmalta ranskalainen Anatole, Sini Karhu, espanjalainen Celia ja ranskalainen Julia. Toisessa kuvassa jälkimatto, kolmannessa lasten tekemä luontotaideteos ja neljännessä lasten tekemiä villiyrttikuvia.









La 6.5.2023 SaiMelaiset olivat metsäretkellä Imatralla oppimassa miten juurikääpää voidaan torjua tehokkaammin ja miten metsänomistaja voi hankkia tokeneille eli hiilidioksiditonneille oman lompakon ja käydä kompensaatiokauppaa. Olipa mukana Tonterin Roopekin ja kuulimme Roopen "out of the box"-ajatuksia.



Metsäasiantuntija Lauri Lappalainen Lallemand Finland Oy:stä kertoi meille karuja faktoja juurikäävän leviämisestä ja hyvistä keinoista juurikäävän huomioimiseksi metsien käsittelyissä. Ollinmajalla oltiin "pelipaikalla", kun kuusenjuurikääpää ja kirjanpainaja yhdessä olivat aikaistaneet lähellä kasvaneen 50 vuotiaan kuusikon hakkuun. Kuulimme, että juurikääpä leviää ilmassa itiöinä, mutta myös juuristoyhteyksien kautta. Ilmassa itiöiden leviäminen voi olla satoja kilometrejä tuulen mukana . Puussa lahon leviäminen voi olla 20 senttiäkin vuodessa. Juurikäävän sairastuttamat puut ovat alttiita tuulituhoille ja kirjanpainajille. Kuusenjuurikääpä on salakavala ja se havaitaan yleensä vasta hakkuun yhteydessä, vaikka se on voinut aiheuttaa jo pituuskasvun tyrehtymistä, latvuksen harsuuntumista ja neulasten värin haalistumista sekä rungossa pihkavuotoja ja tyviosan paksuuntumista. Männynjuurikääpä aiheuttaa aluksi yksittäisten mäntyjen tai katajien kuolemista ja laajenee siitä juuriston kautta viereisiin puihin. Männynjuurikääpä kuivilla kankailla voi olla paha este harjoittaa metsätaloutta, kun ei löydy korvaavaa puulajia. Tehokkain keino juurikäävän torjunnassa on hakkuiden ajoittaminen talviaikaan. Tosin sekään ei estä kasvupaikalla jo olevan juurikäävän leviämistä juuriston kautta seuraavaan sukupolveen. Puulajin vaihtaminen uudistamisessa lehtipuihin ehkäisee juurikäävän itiövälitteisen ja kasvullisen leviämisen. Hyvällä kasvupaikalla jalostettu rauduskoivu voi olla päätehakkuukypsä jo 40 vuodessa. Tämä ei välttämättä riitä juurikäävän hävittämiseen ja koivikon alikasvoskuusikossa tauti voi jatkaa leviämistä. Alikasvoksen käyttöä metsän uudistamiseen kannattaa silloin välttää. Metsätuholaina ja valtioneuvoston astetuksen mukaan juurikäävän uusia tartuntoja on torjuttava kantokäsittelyllä termisellä kasvukaudella. Laurin edustama ROTSTOP -kantokäsittelyaine on biologinen ja sisältää juurikäävän luonnollisen kilpailijan harmaaorvakan itiöitä. Harmaaorvakka asuttaa kannon ja vie elintilaa haitallisen juurikäävän itiöiltä myös juuristossa. Harmaaorvakka on laajavaikutteisempi kuin urealiuos, joka vaikuttaa vain kannon pinnalla. Lisäksi ROTSTOP on ympäristöystävällinen ja sen käyttö on sallittu myös luomumetsissä. 50 grammaa ROTSTOP-kantokäsittelyainetta sekoitetaan 50 litraan vettä.  Liuosta kuluu noin 0,4-1,1 litraa mottia kohti riippuen katkottavan puun järeydestä.  Hankintahakkaaja ja raivaussahalla nuoren metsän hoitoa tekevä joutuu askartelemaan itse toimivan levityslaitteen kantokäsittelyyn tai käyttämään sivellintä tai sumutinpulloa kantokäsittelyaineen levittämiseen. Lisäksi kantokäsittelyaineen ostoon ja levittämiseen tarvitaan kasvinsuojelututkinnon suorittaminen. Tonterin Roope esitti "out of the box"-ajatteluna idean, että tuleville ajourille ja niiden reunoille täsmäistutetaan vain koivua juurenniskavaurioiden välttämiseksi. 

Metsien digitalisoinnista, hiilensidonnan volyymistä, "hiilidioksidilompakosta" ja kompensaatiokaupasta meille kertoi Panu Torniainen ZertiForestilta Mikkelistä. ZertiForest tuottaa dronen lennätyksellä ja puuston skannauksella tarkkaa digitaalista mittausdataa metsien puustosta (GPS-paikkatieto, puulaji, korkeus ja rinnankorkeusläpimitta). Puustokartan avulla lasketaan sidotun hiilen määrä. Tokenisaation avulla erotetaan vuosittain tapahtuva lisäkasvu Luken tuottamista puukohtaisista kasvuoletuksista, ns. oletusarvoista. Metsän lisäkasvu (lisäisyys) muunnetaan hillintäyksiköiksi (CO2 token tonni). Hillintäyksikön ostaja voi luottaa siihen, että metsä on olemassa, eikä sitä ole myyty kahteen kertaan. Metsänomistajan on myös sitouduttava hoitamaan metsäänsä ilmastoviisaitten periaatteitten mukaisesti. Vapaaehtoisessa päästökaupassa myytävien tokenisoitujen hiilidioksiditonnien hinta on nousemassa kovan kysynnän myötä. ZertiForestin ja ZertiCarbonin kehittämällä mallilla voit käydä päästökompensaatiokauppaa. Päästökompensaatio tarkoittaa hyvitystä, jolla kumotaan aiheutettujen kasvihuonekaasupäästöjen vaikutukset rahoittamalla päästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia toisaalla. ZertiForestin ilmastoviisaitten metsäpalveluiden avulla voit myös lisätä metsiesi hiilidioksidinsidontaa yli Luken kasvuoletusten ja saada päästökauppatuloa puuntuotannon tuoman tulon lisäksi.


Kuva. Esiintyjät Roope Tonteri (toinen vasemmalta), Torniaisen Panu (kolmas vasemmalta) ja Lappalaisen Lauri (reppu selässä). Kuvaaja Juha Mikkola.



Päivän päätteeksi kävimme nuoren metsän hoitokohteella ja kuinka ollakaan löysimme pystyyn kuolleen männyn ja kuolleita katajia sekä vierestä vanhan kannon, jossa oli valkoista sienikasvustoa ja pihkottumista. Heräsi kysymys, voiko kyseessä olla männynjuurikääpä. Sen todentamiseksi otimme kuvia ja näytteitä Luken juurikääpätutkijoille Tuula Pirille ja Jarkko Hantulalle.

Kuva. Tarmo ja Juha tutkivat löytyykö juurikäävän itiöemiä pystyynkuolleen männyn juuresta.



Päivän opit tiivistettynä olivat: harmaaorvakka juurikäävältä myös elintilaa vievänä torjuntakeinona on tehokkaampi kuin ureakäsittely ja metsien hyvän hoidon tuottama lisäkasvu on hyödynnettävissä päästökompensaatiokauppassa. Ja paljon muuta! 

SaiMelaiset lähettävät isot kiitokset Laurille, Panulle ja Roopelle!  


14.4.2023 SaiMelaiset oppimassa Metsään.fi:n käyttöä Metsäkeskuksessa Lappeenrannassa


14 SaiMelaista kokoontui metsän- ja luonnonhoidon neuvojan Jussi Kemppaisen opastuksella monipuolistamaan Metsään.fi-palveluiden käyttöään.





Kemera- ja Metka-kannustejärjestelmät

*Kemera-tukia koskevan lain voimassaolo päättyy 31.12.2023. Tukia koskevat hakemukset tulee toimittaa Metsäkeskukseen viimeistään 30.9.2023.  Kemeran toteutusilmoituksia  voi toimittaa vielä 31.12.2023 jälkeenkin. Metsäkeskus ilmoittaa päivämäärän päätöksen yhteydessä.  

*Uusi Metka-kannustejärjestelmä tulee korvaamaan nykyisen Kemera-tuen vuonna 2024. Nykyinen Metka-asetusehdotus löytyy linkistä:

https://mmm.fi/documents/1410837/136656007/METKA+asetukset+luonnos+13102022.pdf/ed7a2185-3c9a-7997-4e61-5f917315795a/METKA+asetukset+luonnos+13102022.pdf?t=1665686356820

*Metka- metsätalouden kannustejärjestelmäehdotuksessa nuoren metsän hoidon tukea haetaan työn toteuttamisen jälkeen eikä ennakkosuunnitelmaa tarvitse tehdä. Metka-tuki edellyttää kuitenkin, että metsänhoitotyö on aloitettu vasta lain voimaantulon jälkeen. Nuoren metsän hoidon Metka-tukea ei voi saada vuoden 2023 puolella tehdylle työlle.

*Suometsän hoidontuki ehdotetaan muuttuvaksi niin, että tukea ei enää voi saada kunnostusojitukseen. Kunnostusojituksen tuet kannattaa hakea viimeistään 30.9.2023.

*Ehdotuksessa taimikon ja nuoren metsän hoidon kohteen pinta-alaa tulee olla vähintään hehtaari. Kohde voi koostua useasta eri kuviosta. Kasvatettavan taimikon tai nuoren metsän keskipituuden tulee työn jälkeen olla vähintään 0,7 m ja enenintään 12 m. Myöskin taimien keskipituudesta riippuen, kohteelle jäävälle puustolle annetaan maksimimäärät. 

*Pienpuun keruuta tuetaan jatkossakin nuoren metsän hoidon yhteydessä. Tukea ehdotetaan korotettavaksi 20 eurolla (tuki 470 €/ha). 

Metsään.fi-palvelut

*Metsään.fi-palveluissa on menossa päivityskatkos, joka alkoi lokakuussa 2022 ja päättyy toukokuuss 2023

*Metsään.fi:n kuvioiden rajoja ei pysty itse muuttamaan nykyisessä versiossa. Kemera-toteutusilmoituksen yhteydessä kuvioiden rajoja pystyy muuttamaan. 

*Kemera-tukea kannattaa hakea alle 5 hehtaarin alueelle yhdellä hakemuksella, jos aikoo itse tehdä työn. Jos tekee toteutusilmoituksen vain osalle haetuista kuvioista, niin loppujen osalta pitää tehdä uusi anomus ja toteutusilmoitus. Työlajin voi muuttaa toteutusilmoituksessa toiseksi kuin oli hakemuksessa.

*Energiapuukasasta kannattaa ottaa kuva ja säilyttää moton mittaustulos tai oma mittaustulos mahdollista tarkastusta varten.

*Viranomaisasioinnin alta löytyvät metsänkäyttöilmoitukset ja Kemera-hakemukset ja -toteuttamisilmoitukset sekä -tarkastuskohteet.

*Muut aineistot-osan alta löytyvät mm. korjuukelpoisuuskartat, hyönteistuhot, myrskytuhot, riistametsät, kaavamerkinnät, pohjavesialueet, pintavesien virtausmallit.

Maanmittaulaitoksen karttapalvelu

*Maanmittauslaitoksen sivuilta löydät vanhoja karttoja ja maastokarttoja, ilmakuvia, kiinteistötunnuksia ja paljon muuta mm. linkistä:

https://www.maanmittauslaitos.fi/kartat-ja-paikkatieto

https://www.maanmittauslaitos.fi/kartat-ja-paikkatieto

Paljon oli kysymyksiä ja keskustelua. Sutkautuksista jäi mieleeni: "Jatkuvan kasvatuksen utopia: raivaussahaa ei tarvita".

Jussille suuret kiitokset perehdytyksestä! Palkitsimme Jussin Aapron Rikun sahaamalla linnunpöntöllä tykötarpeineen.


24.3.2023 TERVEISET  KLAPIPÄIVILTÄ VIRVE JA JUHA MONTOSELTA KORKEA-AHOSTA 

Kuvassa jäsenemme Virve ja Juha Montonen takanaan tukkiöytä ja klapikonehalli.




Energiakriisin myötä polttopuulla on ollut kova kysyntä. Ensi talveen on varauduttu noin 1 000 m3 puukaupoilla. Koivu- ja havupuupinoja oli ajettu jo odottamaan klapitusta. Työnäytöksessä klapeja tehtiin Hakki Pilke 43 pro-koneella suursäkkeihin. Säkeissä klapit kuivahtavat ulkoilmassa ja kesä-elokuussa niitä jo aloitetaan ajamaan asiakkaille tai siirtämään varastoon. Puuta kuten koivua, mäntyä, kuusta ja muitakin lehtipuita ostetaan tienvarsikaupalla noin 100 kilometrin säteellä. Tarvittaessa motokin järjestyy työkohteelle heidän kauttaan.

Videolla klapitus on  käynnissä Hakki Pilke 43 pro-klapikoneella:



Kuvassa kippikärry, johon mahtuu 5 iro-/heittokuutiota ja jolla klapit kuljetetaan asiakkaille.



Klapien teko ja myynti tullaan siirtämään 6-tien varteen Selkäharjun alueelle rakennettavaan halliin. 

Klapipäivillä esittäytyivät myös klapikoneita valmistava Hakki Pilke, moottori- ja raivaussahoja sekä varusteita myyvä UK  Koskimies ja säkkejä sekä halkaisutelineitä ja retkeilytavaroita myyvä Espegard-yritys. 

Kuvassa Hakki Pilkkeen edustajat Pauliina Svanholm ja Veijo Kontro sekä Espegardin Trono Skreosen.





Kuvassa Trono Skreosen esittelee Espegardin myymää  kestävää suursäkkiä, jonka pohjassa on  kaksi hihnaa ristikkäin. 




Espegardilla on myynnissä myös mm. tulipata ja halkaisuteline sytykkeiden ja pienten klapien tekoon.




UK Koskimiehestä Veli-Matti Suutari esitteli ammattilaisten Stihl MSA 300C-akkusahaa ja Stihl MS 500i-moottorisahaa, jossa on elektroninen polttoaineen syöttö. Veli-Matti Suutari oli erittäin taitava pienten polttopuiden ja sytykkeiden teossa:


Videolla jäsenemme Jari Karhu kokeilee akkukäyttöistä sahaa Stihl MSA 300C  ja Veli-Matti Suutari UK Koskimiehestä sahaa STIHL MS 500i-moottorisahalla:


Tapahtuma sai runsaasti väkeä liikkeelle!  Kuvassa SaiMelaiset Seppo Kangasmäki ja Jari Karhu. SaiMelaisen Revon Sepon ääni kuuluu yhdellä videolla. 





Isot kiitokset Virve ja Juha Montoselle apujoukkoineen! 


2.3.2023 Metsäretkellä Pauli Taattolan koivikossa

Malliksi muille - Pauli Taattola aloitti joutomaiden metsityksen 12 vuotta sitten ja korjaa jo nyt niistä omatarvepolttopuita

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi päästöjä pitää vähentää ja hiilivarastoja ja hiilinieluja kasvattaa. Metsät ovat merkittäviä hiilivarastoja ja hiilinieluja. Kuitenkin metsäkatoa eli metsän siirtymistä muuhun käyttöön on arvioitu tapahtuvan keskimäärin 14 000 hehtaaria vuodessa. Metsäkadosta noin puolet liittyy rakentamiseen ja noin kolmasosa maatalouteen, kun metsämaata muutetaan viljelymaaksi. Karjatilalliset ovat tarvinneet lisää peltoalaa nurmirehun tuottamiseen ja lannanlevitykseen. Erilaiset talonrakennus- ja tiehankkeet, sähköverkkolinjat, tuuli- ja aurinkovoimalat ja kaivokset ovat tarvinneet metsämaan raivaamista.

Toisaalta meillä on myös sellaisia alueita, joiden metsittämien olisi viisasta ilmastotavoitteiden näkökulmasta. Meillä on paikkatietoaineistojen pohjalta arviolta 118 000 hehtaaria viljelyn ulkopuolelle jäänyttä peltolohkoa ja turvetuotannosta vapautunutta suopohjaa. Käytöstä poistuneista pelloista noin kolme neljäsosaa sijaitsee kivennäismailla ja neljäsosa turvemailla.

Pauli Taattola ja perhe on istuttanut kuokalla 2 500 koivuntainta kahdelle peltolohkolle 12 vuotta sitten. Vaikka taimet olivat kookkaita, tarvittiin niittoa kolmena vuotena pintakasvillisuuden hillitsemiseksi. Taimet istutettiin suorakulmaiseen rivistöön 2 tai 2,5 metrin välein niin, että rivivälikin oli 2 tai 2,5 metriä. Koivut seisovat riveissä kuin sotilaat kentällä. Eipä ihme, sillä Paulilla on taustalla sotilasura asemestarina. Riveissä kasvavat koivut ovat helpot hoitaa kuten Pauli sanoo "helppo hoitaa ja hyvännäköinen kuin pystykorva". Nyt on työn alla harvennus, jossa joka toinen rivi tehdään omatarvepolttopuiksi. Koivujen läpimitta on luokkaa 15-24 senttiä. Paulin appiukolla Viljo Toivasella  oli tapana sanoa, "että ennen kuin aloittaa tekemään, pitää nähdä lopputulos valmiina". Näin on tässäkin tapauksessa, kun rivien välissä mahtuu ajamaan traktorilla eikä korjuuvaurioita tule.

Suomen joutomaat, 118 000 hehtaaria, pitäisi metsittää Paulin mallilla. Hiilivapaalla istutustavalla ilman mittavaa maanmuokkausta hiili ei pääse karkaamaan ilmakehään ja isoilla taimilla alueesta saadaan nopeasti hiilinielu. Tähän suuntaan ollaan oltu menossa, kun vuonna 2021 otettiin käyttöön joutoalueiden, kuten maatalouskäytön ulkopuolelle jääneiden peltolohkojen ja entisten turvetuotantoalueiden, metsittämistä koskeva uusi tukijärjestelmä (Laki metsityksen määräaikaisesta tukemisesta 1114/2020). Tukijärjestelmä on määräaikainen vuoden 2023 loppuun. Tuki ei koske maataloustukea saavia viljelymaita. Tavoitteena on metsittää 3 000- 4 000 hehtaaria vuosittain. Valtioneuvoston kanslian "Hiilineutraali Suomi 2035- Maankäyttö- ja maataloussektorin skenaariot" -hankkeessa ehdotetaan myös joutoalueiden metsitystuen jatkamista vuoden 2023 jälkeen.

Valtioneuvoston kanslian "Hiilineutraali Suomi 2035- Maankäyttö- ja maataloussektorin skenaariot" -hankkeen WAM-skenaariossa ehdotetaan menemistä vieläkin pitemmälle. Ehdotuksessa esitetään tukijärjestelmää myös viljelykäytössä olevien, maataloustukikelpoisten mutta huonotuottoisten turve- ja kivennäismaapeltojen metsittämiseksi vuodesta 2024 lähtien. Maatalouskelpoisten peltojen metsitystuen pitää olla suurempi kuin joutoalueiden metsitystuen, koska viljelijä menettää peltojen metsityksen myötä alueelle maksettavat maataloustuet.


Kuva 1. Koivut on istutettu suorakulmaiseen rivistöön 2 tai 2,5 metrin välein. Istutusta varten Pauli Taattola viritti langan, johon oli spray-maalilla merkitty taimen paikka. Koivujen läpimitta on nyt 15-24 senttiä.




Kuva 2. Koivikon harvennuksessa poistetaan joka toinen rivi. 

Traktorilla mahtuu ajamaan rivien välissä eikä korjuuvaurioita tule. 



Pauli Taattola ja Irma Welling


28.2.2023 Saimaan Metsänomistajat tutustuivat suometsän tuhkalannoitukseen Teemu Törön ja veljesten metsässä Lappeenrannan Törölässä

Kuva 1. Metsänomistaja Teemu Törön taustalla näkyy noin 7 hehtaarin lannoituskohde.


Tuhkalannoitus on varteenotettava keino lisätä metsän kasvua turvemailla. Suurin vaikutus lannoituksella on typpirikkaiden fosfori- ja kaliumpuutoksesta kärsivien suomänniköiden kasvuun. Luonnonvarakeskuksen yhteenvedon (Metsä 150-Metsänkasvatuksen keinot lisätä puuntuotantoa kestävästi ja kannattavasti, 17/2017) mukaan puutuhkalannoituksella suopuustojen kasvua on voitu lisätä 1,3–9-kertaiseksi 25–50 vuoden ajaksi. Fosforin ja kaliumin puuston kasvua lisäävä vaikutus ei rajoitu ainoastaan ravinne-epätasapainoisiin typpirikkaisiin soihin. Myös niukkatyppisillä ojitusalueilla tuhkalisäys voi johtaa pitkäaikaiseen 1–2 m2/ ha/a kasvun lisäykseen. Lisäksi tuhkalannoituksella voidaan kannattavasti parantaa ravinnetilaltaan tasapainoisten soiden puuston kasvua vuositasolla 1–2 m3/ha verran 20–30 vuoden ajaksi. 

Puuston kasvun lisääminen on taloudellisesti ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta järkevää. Puuston kasvun paranemisen lisäksi haihdutus lisääntyy neulasmassan kasvaessa ja pohjaveden pinta alenee ja kunnostusojituksen tarve pienenee. Puutuhkan käyttö edistää myös kiertotaloutta, kun hakkuissa puuston mukana poistettuja ravinteita palautetaan takaisin kasvupaikalle.

Lannoituskohteena oli noin 7 hehtaarin 1970-luvulla ojitettu mäntyvaltainen suometsä, joka oli harvennettu vuosi sitten. Harvennuksessa poistuma oli ollut noin 100 m3/ha. Vihreän latvuksen osuudeksi arvioimme noin 30 %.

Puutuhka oli seulottua irtotuhkaa ja peräisin Simpeleeltä. Tuhkaa levitettiin 5 000 kilogrammaa hehtaarille maalevityksenä. Urakoitsija Kone-Koskelainen oli itse räätälöinyt levityslaitteen Valmet 860 ajokoneeseen. Levitysvaunussa oli kaksi ruuvikuljetinta ja lautaslevitintä. Vaunu oli 3 metriä leveä ja levityksessä hyödynnettiin harvennuksen ajouria. Yhdellä kuormalla saatiin levitettyä hehtaarin alue. Koneurakoitsija Jarno Koskelainen lupasi antaa tällaisen takuun työlleen "Melkein voin luvata tulla keräämään tuhkat pois, jos työ ei ollut kannattavaa!"

Kuva 2. Metsäretkeläiset jututtamassa Kone-Koskelaisen Jarno Koskelaista (kuvassa oikealla). Kone-Koskelainen urakoi lannoituslevityksiä Pohjois- ja Etelä-Karjalan alueilla.



Kuva 3. Lautaslevittimet näyttivät tältä räätälöitynä Valmet 860 ajokoneeseen. Kuvassa mitataan vaunun leveyttä.


Kuva 4. Levitys käynnissä ja tuhkaa leviää noin 20 metrin levyiselle alueelle. Kuvaajana Hannu Turkki.



Videolla tuhkalannoituksen työnäytös:

https://youtu.be/pNXWbuE--Nw

Kuva 5. Tuhkaa näytti olevan paljon ja tasaisesti koko alueella.





Tuhkan maalevityksen kustannukset alkavat noin 400 eurosta hehtaarilta. Terveyslannoitukseen on saatavissa Kemera-tukea (30 %).

Suometsien tuhkalannoitus tarjoaa lisää kasvua ja kannattavuutta sekä ilmastohyötyjä!

Isot kiitokset Teemu Törölle  metsäretken järjestelyistä ja Jarno Koskelaiselle työnäytöksestä!

Ti 10.1.2023 metsäretki nuoren metsän hoito- ja pienpuun keruukohteeseen Imatralla

Tällä kertaa metsäretkemme suuntautui Imatralle Ollinmajan maastoon Wellingin Irman metsään, jossa Roope Tonteri Metsätyöt Tonterista teki kasvatushakkuuta ja pienpuun keruuta. Meitä retkeläisiä oli 10. Mukana olivat myös englantilainen Francis Prior ja skottilainen Frazer Hutchison Taiga Forest Oy:stä.

Irma oli jo kertaalleen päättänyt odottaa 20- vuotiaiden nuorten kasvatusmetsien harvennusten kanssa 3-5 vuotta. Kallioisella reuna-alueella oli myös siemenpuualue. Metsään.fi (kaukokartoitettu 2020) ehdotti seuraavaksi hoitovuodeksi vuotta 2027. Keskipituudeksi metsään.fi ilmoitti työn alla olevalla kuviolla 10 metriä ja paksuudeksi 12 senttiä sekä pohjapinta-alaksi 17 m2/ha ja runkoluvuksi vain 2040. Istutus oli onnistunut hyvin ja runkoluku oli Irman omien mittausten mukaan istutetulla alueella 2000-2600 ja pohjapinta-ala 20-23 m2/ha ja tilavuus 50 l/runko. Roopen mittausten mukaan istutetulla ja siemenpuualueilla poistettujen runkojen koko vaihteli 35-50 litran välillä, ja oli keskimäärin noin 40 litraa. Istutusmännikössä oli paljon paksuoksaisuutta ja kaksilatvaisuutta sekä tyvimutkia. Kasvupaikka oli paikoin liiankin rehevä männylle.

Kemeran nuoren metsän ehtoja muutettiin väliaikaisesti 1.6.2022 niin, että poistettavan puuston runkoluku laski 1500 rungosta 1000 runkoon. Tämä muutos teki mahdolliseksi Kemera-tuen saannin ainakin vuoden 2023 loppuun. Kemera-tuki (1.6.2022 alkaen 450 €/ha pienpuun keruulla) parantaa oleellisesti korjuun kannattavuutta. Tämä oli ratkaisevaa nuoren metsän hoidon ajoittamisen kannalta, kun Kemera-taulukot edellyttivät jäävän puuston runkoluvuksi minimissään 800 ja maksimissaan 1 800 runkoa hehtaarille 8-10 metrin pituuksilla. .

Roopen kanssa päädyttiin korjuun nopeuttamiseksi karsittuun energiapuurankaan. Energiapuun hankintahinta alkaa olla samaa luokkaa kuitupuun hinnan kanssa. Karsitun rangan korjuussa oksat jäävät metsään lannoitteeksi ja tilavuutta saadaan kasvatettua latvaosalla.

Kävimme tutustumassa ja mittailemassa sekä arvioimassa lopputulosta. Roopella on metsävarusteltu Valtran traktori. Valtralla ajo-uran leveydeksi tulee noin 3 metriä. Ajourien välimatkana Roope pyrkii pitämään 20 metrinä. Roope ei tykkää liian voimakkaista harvennuksista. Roope piti hyvänä työtapana sitä, että ajourilta kuljetetaan puut kasoille ennen välien harvennusta.

Kuva 1. Retkeläiset tutustumassa kohteeseen.




Roopen työnäytösvideo, kuvaajana Juha Mikkola:


Kuva 2. Harvennettua nuorta metsää.



Retkeläisten arviot puiden pituuksista vaihtelivat 8-12 metriin. Harvennetun alueen pohjapinta-alaksi mitattiin 14-24 m2/ha ja runkoluvuksi 800-1200. 

Kuva 3. Monnon Kari näyttää miten relaskoopilla mitataan pohjapinta-alaa. Relaskooppi on Karin suunnittelema SaiMen näytekappale, joka on tehty 3D-tulostimella.




Kohteen jälkipuintia jatkettiin Ollinmajalla Imatran Lapinkävijöiden Eija Kerosen tarjoilemien munkkikahvien äärellä ja makkaroita paistellen. Jälkipuinnin aiheena oli, miten toimisit, jos tämä kohdemetsä olisi oma metsäsi. Roope laittaisi liikkeelle, jos ei olisi muita töitä ja olisi aikaa rutkasti, metsurin mönkijän kanssa tekemään laatuharvennusta. Roope esitti myös hybridiharvennusajatuksen, jossa rungot poistetaan vain ajo-urilta. Kaikki muuta odottaisivat kohteen kasvatushakkuun kanssa vielä 3-10 vuotta ja siistisivät raivaussahalla nyt vain roippeet pois. Myös loppuun asti kasvatettavien runkojen pystykarsintaa ehdotettiin. Hyvänä pidettiin sitä, että ylimalkaan metsiä hoidetaan ja laitetaan kuntoon mielummin aikaisin kuin liian myöhään. 

Kuva 4. Ollinmajan emäntä Eija Keronen tarjoilee Mikkolan Juhalle munkkeja.




Kuva 5. Metsäretkeläisiä Ollinmajalla.





Kuva 6. Metsäretkeläisiä Ollinmajalla.




Kuva 7. Tonterin Roope (istumassa) ja odottamassa makkaroiden kypsymistä.


Kuva 8. Revon Sepon juttukavereina oikealla Frazer ja vasemmalla Francis.



22.12.2022 Saimaan Metsänomistajat ry jakoi palkintoja

Saimaan Metsänomistajat palkitsi kaksi jäsenkyselyyn vastannutta jäsentään. Kärkipyörän lahjoittaman 50 euron lahjakortin voitti arvonnassa Lauri Nevalainen. Seppo Vuokon kirjoittaman kirjan ”Latva pilviä piirtää” voitti Jari Karhu. Palkintojen jakoo osallistuivat Saimaan Metsänomistajien puheenjohtaja Irma Welling ja Lappeenrannan Kärkipyörästä Juho Markku.

Palkintojen jaon pyöreässä pöydässä keskusteltiin metsätöiden turvallisuudesta. Meistä kahdelle, Laurille ja Irmalle, oli sattunut moottorisahalla tapaturma tai vähältä piti tilanne. Lauri oli vuonna 1974 sahannut putkille reikää hirsitalon seinään moottorisahan laipan kärjellä. Sen aikaisissa sahoissa ei ollut ketjujarrua takapotkujen varalta. Reiän sahauksessa saha kimposi ja siinä meni kaksi hammasta ja keskisormen jänne poikki. Irman moottorisaha leikkasi vuonna 2012 turvahousuista villat pihalle ojan pohjalla vaikeassa asennossa pajuja sahatessa. Yhdessä totesimme, että turvavarusteet päälle jo ennen pieneenkin moottorisahahommaan ryhtymistä. Hiilinieluihin liittyvä keskustelu ja kirjoittaminen puhuttivat ja ihmetyttivät myös meitä. Meillä metsien kasvu oli 101,3 miljoonaa kuutiota vuonna 2021. Samana vuonna hakkuita tehtiin 76,3 miljoonaa kuutiota ja puuston poistuma oli 92 miljoonaa kuutiota. Kasvu ylitti yli 10 miljoonalla kuutiolla vuotuisen poistuman. Siitä seuraa, että metsien hiilinielu kasvoi myös vuonna 2021. Miten ihmeessä tästä tosiasiasta on revitty otsikoihin "hiilinielu romahtanut"-päätelmä. Hiilinielu on edelleen kasvanut, tosin ei niin paljon kuin vuonna 2020. Voimme edelleen kasvattaa hiilinielua taimikoiden ja nuorten metsien hyvällä hoidolla ja huolehtimalla metsien elinvoimaisuudesta esimerkiksi lannoittamalla sekä nopeilla uudistamistoimilla ja pyrkimällä torjumaan metsätuhoja. Kyllä myös ennallistaminen ja metsien elonkirjo (monimuotoisuus) puhuttivat meitä. Kyllä täsmäsuojelu ja-ennallistaminen olisivat kaikin puolin tehokkaampia kuin prosenttisuojelu ja-ennallistaminen.



Pe 16.12.2022 Metsäkeskuksen energiapuun korjuunäytös Metsätyöt Tonterin kanssa

Muutamia SaiMelaisia (Pertti Metsämuuronen, Juha Mikkola, Kari Monto ja Irma Welling) osallistui Metsäkeskuksen ja Metsätyöt Tonterin järjestämään pienpuun korjuunäytökseen Roope Tonterin metsässä Luumäellä.

Kuva1. Vasemmalta Jani Lyijynen. Juha Mikkola, Pertti Metsämuuronen, Kari Monto ja Heli Rautjärvi



Mukana olivat myös ZertiForestin Malwa-metsäkone ja Pilkemasterin klapikone. Korjuunäytös liittyi hankkeeseen "Ensiharvennuksista energiaa biotalouteen", jonka projektipäällikkö Arto Pulkkinen oli myös paikan päällä.


Kuva 2. Alkuesittelyssä vasemmalta Panu Torniainen ZertiForestilta, Roope Tonteri Metsätyöt Tonterilta ja Arto Pulkkinen Suomen metsäkeskuksesta.



Korjuukohteena oli kaksijaksoinen koivun ja kuusen nuori kasvatusmetsä. Korjuuta tekivät Roope Valtralla ja Keslan kaatopäällä ja ZertiForestin miehet Malwalla. Ajokoneena oli Valtra Keslan metsäkärryllä ja kuormaajalla. Poistetut rungot olivat noin 80 litraisia ja tavoitteena oli korjata vähintään 5 kuutiota tunnissa. Korjuujälki ei ainakaan jäänyt liian harvaksi. 


Kuva 3. Valmista tulee kolmella koneella. Oikealla Malwa-metsäkone ja vasemmalla Roopen Valtra. Ajokonetta ei näy kuvassa.



Kuva 3. Ajokone purkamassa kuormaa.




2) Pienpuun korjuuta Outisen Erkin metsässä Ylämaalla

Raine Kälviäinen urakoi motolla noin 20 hehtaarin kohteen ja Erkki itse ajoi karsitut rangat tienvarteen 35-vuotiaalla Valmetilla. Käytetyt pituudet olivat 3-5 metriä ja alin läpimitta 3 senttiä.

Kuvaaja Erkki Outinen


Kuva 1. Tällaiseen tiheyteen nuori mäntymetsä harvennettiin. 



Kuva 2. Lopputulos näyttää tältä.




Kuva3. Erkki ja Valmet kuormaa ajamassa.




Kuva 4. Aikamoiset kasat niistä kertyi.


Kuva 5. Kyllä pinoja syntyi.  






7.12.2022 SaiMen Kuusijuhla 

Tunnetusti yhteisöllisyydellä ja yhdessä tekemisellä on elämän merkityksellisyyden kokemusta lisäävä vaikutus. Yhdessä tekemistä harjoitimme leikkimielissä tehtävissä heti kun olimme nauttineet joululounaan torttukahveineen ja laulaneet ”arkihuolesi kaikki heitä”.

Juhan, Hannun ja Helkan ryhmä

Saimme opastusta kaulaimen käytöstä. Sille löytyi myös ihan uutta käyttöä, nimittäin rinnanympärysmittauksen tekeminen. Eikä siinä kaikki kaulaimesta löytyi painoindeksillekin asteikkonsa. Punaisella merkityt olivat hälytyarvoja.


Toisessa tehtävässä ryhmä tunnisti puunrunkokuvista puulajit. Sepon mikrobiologista asiantuntemusta tarvittiin haavan pinnan keltaisten laikkujen tunnistamiseen. "Kirjanpainajaista" ei löytynyt kuusen runkokuvista. Kuulimme, että goole-kääntäjä kääntää kirjanpainajan "printteriksi”.





Ismon ja Heikin ryhmä


Heidän tehtävänään oli tunnistaa kuvista jokamiehenoikeuksiin kuuluvat kohteet. Tarkastuslautakunnalla  oli eriävä mielipide siitä, kuuluuko koiran vapaana pitäminen metsässä jokamiehenoikeuksiin. Ryhmä perusteli valintaansa sillä, että eihän koira ollut vapaalla vaan töissä ajamassa esimerkiksi jänistä ja siksi sai liikkua vapaasti. Saimme myös ihan uutta tietoa laajan aitauksen jokamiehenoikeuksia rajoittavasta vaikutuksesta. Jokamies voi ylittää aidan ja jatkaa oikeuksien toteuttamista. Luonnonsuojelualueella liikkumisen luvallisuus riippuu suojelumääräyksistä ja rajoitukset kerrotaan alueen kylteissä ja aitauksilla.



Ilkan, Sepon ja Pertin ryhmä

Tehtävänä oli arvailla miksi metsässä paukkuu kovalla pakkasella. Vastauksessa päädyttiin aivan uuteen teoriaa, joka oli tarkastuslautakunnallekin uutta ja ihmeellistä. Paukkumisen esitettiin johtuvan gammasäteilystä, joka räjäyttää puun sisäosan ainekset kemiallis-biologisena reaktiona ulos puusta. Olimme ällistyneitä ja esitimme SaiMen omaa Nobel-palkintoa ryhmälle. Joku tohti kysyä, miten siellä metsässä voi ylimalkaan liikkua, jos siellä on gammasäteilyä. Vastaus oli valmiina, vain foliohattu päässä. 




Pieni näyte ryhmän esittämästä ”salaisuudesta”:



Einon ja Eskon ryhmä

Eino ja Esko arvuuttelivat montako irto- ja heittokuutiota sai yhdestä kiintokuutiosta puuta. Vastauksessaan he päätyivät 2,5 irtokuutioon ja 1,5 pinokuutioon. Tarkkana pitää olla, jos myy tai ostaa polttopuuta. Mittojen pitää olla sovittuna myynti/ostotilanteessa. 




Karin ja Toivon ryhmä

Kari ja Toivo askartelivat metsänhoidon ja monimuotoisuuden parissa. Heidän piti tunnistaa kuvasta monenmoisia kohteita kuten eri-ikäisrakenteinen ja tasaikäisrakenteinen metsä. Vain säästettävien kohteiden kohdalla ryhmän esitys lipsui tarkastuslautakunnan näkemyksestä.







Leikkimielisten tehtävien jälkeen kuulimme millaista säätä on luvassa ensi vuodelle (Sitä joulua en unohda-kirja):

Jos joulu Sunnuntai päälle lange,
niin ei tule Kylmä waan tuulinen ja tuiskuinen talwi.
Kewät tule lämmin ja pellawas Kassa hywästi,
kesä wari ja kuiwa.
Syxyn ja talwen pitä kylmän oleman.
Hywää wuoden tuloa myös
taidamme odotta, mutta sinä wuona ej lambat menesty.
Hunajata saadan paljon.
Yrtejä, Omenoja ja senkaldaisia hedelmiä pitä yltäkyllä kaswaman.
Wanhat kuolewat pois,
hedelmälliset waimot menestywät ja
Aviokäskyn sääty saapi siunauxen,
johonga Jumala armonsa lainatkon”.

SaiMen jäsenkyselyn mukaan TOP 6 kiinnostavinta kohdetta/teemaa vuonna 2023  olisivat:
-tehtaat/tuotantolaitokset
-muut yrityskäynnit
-juurikääpäkohteet
-suometsät
-Metka-kannustinjärjestelmä
-dronet

Voi harmi, että puheenjohtaja unohti  ”Oi kuusipuu”-loppulaulun! Laulamme sen ensi vuonna sitten kaxi kertaa!

Lämpimät kiitokset osallistuneille lystikkäästä kuusijuhlasta!
Irma, pj



Näistä asioista puhuttiin MTK:n metsävaltuuskunnan 80-vuotisjuhlaseminaarissa ja kokouksessa 2.-3.11.2022

Irma Welling, Saimaan Metsänomistajien pj


Osallistuin Hanasaaren seminaariin ja kokoukseen Etämetsänomistajien Liiton edustajana.

Seminaarin alkajaisiksi oli paneelikeskustelu, jota veti Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen ja panelistina olivat europarlamentikko Nils Torvalds, kansanedustajat Sari Essayah ja Anne Kalmari sekä metsäkoordinaattori Maria Pohjola. MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola pohjusti tulevaa paneelikeskustelua kertomalla siitä, kuinka paljon metsään liittyviä aloitteita on esillä Brysselissä ja kuinka "metsä myrskyää Brysselissä" ja kuinka Brysselissä hamutaan valtaa metsäasioissa. Komission ennallistamisesitys oli keskustelun keskiössä. Hallituksen kannanotto oli liian ympäripyöreä. Oli lohdullista kuulla, että suuri valiokunta voi vielä antaa valtioneuvoston lausunnosta poikkeavan kannanoton. Asetus menee EU:ssa parlamenttiin ja nyt on aika vaikuttaa parlamentin jäseniin. Nils Torvalds arveli, ettei asetus mene läpi sellaisenaan. Sari Essayahin mukaan pitää laittaa stoppi "komission kähmäiselle käpälälle". Toinen aihe oli puun käyttö polttoon. Suurta ihmetystä on herättänyt se, että puu on uusiutuvaan vain tiettyyn rajaan asti ja vain metsäteollisuudessa käytettyinä jakeina.

Kuva 1. Paneelikeskustelun vetäjä Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen vasemmalla ja panelistit europarlamentikko Nils Torvalds, kansanedustajat Sari Essayah ja Anne Kalmari sekä metsäkoordinaattori Maria Pohjola.



MTK:n toiminnanjohtajan Jyrki Wallinin johdolla rakensimme "sanapilviä" metsänomistajajärjestön vahvuuksista, heikkouksista ja tulevaisuuden uhkatekijöistä. Merkittävimmiksi uhkaaviksi tekijöiksi nimettiin EU-säätely, ympäristöjärjestöt ja resurssipula sekä se, että metsäteollisuus ja luonnonsuojelu ovat löytäneet toisensa.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan lupasi metsänomistajille koulutusta siitä, miten toimia fiksummin puumarkkinoilla. Toiseksi hän korosti tutkimuksen merkitystä ja omaisuuden suojan tärkeyttä esimerkiksi voimalinjojen lunastuskysymyksissä. MTK:n strategiassa on maininta siitä, että vaikutetaan sähkönsiirtolinjojen lunastusoikeuden rajaamiseen vain kantaverkkoa koskevaksi ja maapohjan lunastuskorvausperiaatteen muuttamiseen maapohjan vuotuiseen tuottokykyyn perustuvaksi.

Varsinaisessa kokouksen avasi metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola kertomalla, että metsiä tarvitaan tulevaisuudessa entistäkin enemmän. Kasvua on mahdollista nostaa 150 miljoonaan kuutioon vuodessa. Hän kehotti tarttumaan hoitotöihin ja tekemään raivaussahasta "personal trainerin". Luonnonsuojelulain uudistamisen yhteydessä (HE 76/2022) ollaan lisäämässä "harmaata suojelua" ilman korvauksia siten, että valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää uhanalaisiksi uusia luontotyyppejä. Tieteellistä metsäpaneelia ollaan perustamassa maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvisen toimesta. Metsän myyjä halutaan "kuskin paikalle" ja määrittelemään pohjahinnan myynnissä oleville puilleen.

Kokouksessa palkittiin muun muassa Saimaan Metsänomistajien perustajajäsen ja ministeri Jari Lepän erityisavustaja Annukka Kimmo metsävaltuuskunnan kultaisella ansiomitalilla. Lämpimät onnittelut Annukalle!

Kokouksessa vieraili myös valtiovarainministeri Annika Saarikko ja kertoi, että voimalinjoihin liittyvää lunastuslakia ei saada eduskuntaan tällä vaalikaudella, kun siihen liittyy niin paljon intressiristiriitoja.

Itse käytin puheenvuoron, jossa toin esille 4 asiaa. Ensimmäiseksi huoli siitä, kuinka prosenttisuojelu ja -ennallistaminen johtavat valtaviin pinta-aloihin. Ne ovat kuin "kärpästen ampumista kaukaa haulikolla". Esimerkiksi uhanalaisista eliöistä 45% asuu lehdoissa. Esitin vaihtoehdoksi täsmäsuojelua ja -ennallistamista. Toiseksi esitin, että tarvitsemme lisää kasvua, koska jatkossa meillä on vähemmän hehtaareita puuntuotannossa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa lisääntyvien suojelu- ja ennallistamisvaatimusten vuoksi. Kasvun vauhdittamiseen tarvitaan kaikki keinot täysimääräisesti käyttöön. Kolmanneksi esitin, että voimalinjojen alle jäävistä metsistä tarvitaan metsän kasvua kompensoiva vuosikorvaus. Neljänneksi esitin, että lisääntyvien hoitorästien, joita on jo yli miljoona hehtaaria (taimikonhoito+nuoren metsän hoito+ensiharvennus), hoitamiseksi tarvitaan lisää kannustimia. Kemera-tuet pitäisi saada täysimääräiseen käyttöön. Yhtenä lisäkannustimena voisi olla omatoimisille metsänomistajille räätälöity hankintatyön arvon verovähennystä vastaava hoitotyön arvon verovähennys.




13.10.2022 Metsäretkellä Kiviniemen Matin metsissä Vehkataipaleella

Kiviniemen Matista tuli SaiMen jäsen vuonna 2021. Sitä ennen Matti on ollut jäsenenä Pääkaupunkiseudun Metsänomistajat PKMO ry:ssä. Matin ja vaimon metsiä sijaitsee SaiMe:n alueella Vehkataipaleella.

Matti on varatuomari ja hänellä on Metsälaki Matti Kiviniemi-yritys, joka tarjoaa metsälakiin, metsätalouden ympäristölainsäädäntöön, kaavoitukseen, puukauppaan ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin sekä yhteismetsiin liittyviä palveluita.

Metsäretkeen osallistui myös jäsenemme Risto Laukas, jonka metsälakiopettajana Matti toimi Mikkelissä.

Matti on ollut tuottelias kirjoittaja. Hän on julkaissut ainakin tällaisia teoksia:

*"Puukauppa", juridinen opas tuloksellisesta ja rehdistä kaupankäynnistä

*"Näin se on", metsänomistajan lakiopas

*"Perintömetsä", opas metsänomistajille omaisuuden hyvästä hoidosta 

*"Metsäalan säädökset", kaikki keskeiset Suomen metsälainsäädännön säädökset

*"Metsäoikeus", kokemukset ja oikeustapaukset metsälain soveltamisesta

*"Yhteismetsän perustaminen ja hallinto"

*"Sujuvasti seuraavalle", yhdessä Pirjo Havian kanssa

*"Puut", yhdessä Juha Raision ja Janne Penttisen kanssa

Metsän nälkä iski Mattiin hänen toimiessa lakimiehenä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiossa, josta tuli myöhemmin Tapio Oy. Nämä Vehkataipaleen metsät on ostettu 30 vuotta sitten. Kolmessakymmenessä vuodessa silloiset taimikot ovat kasvaneet kasvatusmetsiksi ja uudistamishakkuualueilta löytyy nyt taimikoita.

Matti on monitavoitteinen metsiensä suhteen joskaan taloudellinen tulos ei ole se pääasia. Matti itse on tehnyt ja tekee taimikonhoitoa. Taimikonhoito on palkitsevaa, kun siinä näkee oman työn vaikutuksen heti. Istutukset ja vaikeiden kohteiden hoitotyöt sekä hakkuut hän on teettänyt metsäalan ammattilaisilla.Metsäasiantuntija Urpo Korhonen on Matin luottomies Mhy Etelä-Karjalassa.

Nykyiseen metsälakiin Matti oli verrattain tyytyväinen. Lain yhteiskunnallisena tavoitteena on ollut metsien hävittämisen ehkäiseminen ja siinä on onnistuttu. Metsien uudistamisvelvoite ei ole ongelma, metsiä uudistetaan hyvin. Puuntuotannon ja ympäristövaikutusten sekä virkistyskäytön välillä vallitsee jännite, jota pitää lailla yrittää hallita.

Metsänkasvatus on pitkäjännitteistä toimintaa ja metsätalouden veropapereita, joista selviää mm. maanmuokkaustapa ja taimien lukumäärät, kannattaa säilyttää pidempään kuin verottajan edellyttämät 6 vuotta.

Matilla oli monenlaisia kuvioita. Oli kallioisia Saimaan rantoja hienoilla näköaloilla. Oli siemenpuukuvioita, joiden siemenpuut olivat vielä pystyssä 17 vuotta uudistamisen jälkeen. Oli ojitetulle suolle perustettuja taimikoita, joissa ojien ylitykset vaikeuttavat hoitotoimenpiteitä. Oli liiallisen kosteuden vaivaamia kuvioita. Oli koivu-kuusi-kaksijaksoisia kuvioita, joista Risto muisti sanonnan "koivu on kuusen äiti". Oli kuusitaimikko, jota Matti kuvasi "hemmetin heinettyväksi alueeksi".

Kuva 1. Matti oikealla ja Risto vasemmalla ison siemenpuumännyn ympärillä.



Joitakin taimikoita oli pitänyt hoitaa kahteen kertaan ennenkuin Matti oli tyytyväinen kasvamaan jääneeseen runkotiheyteen. Koivu-kuusi-nuoreen metsään Risto ehdotti koivujen harvennusta ja jäävien koivujen kasvattamista laatutukeiksi kaksijaksoisena kuusien kanssa. Matti mietti siemenpuiden poistoa vielä näinkin myöhään. Riston mielestä ne voisi jopa jättää kallioiselle ranta-alueelle. Pohdimme sitä, miten heinän kasvua olisi voitu hillitä jo ennen taimikon perustamista. Ristolla on ollut hyviä kokemuksia taimitassujen käytöstä. Hän kertoi tilanneensa niitä peltojen metsitysvaiheessa 20 000 kappaletta. Ainakin taimikepit olisivat auttaneet löytämään kuusen taimet samoin taimien istutus riveihin. Kääntömätästys antaa myös taimille etumatkaa kilpailussa heinänkasvun vastaan. 

Kuva 2. Tässä äsken harvennettua nuorta mäntymetsää, jonka runkoluku oli kohdallaan.



Kuva 3. Taustalla heinittynyt kuusitaimikko.




Matti iloitsi siitä, että hyvä ajotie halkoi koko metsäaluetta ja helpotti metsätöiden tekemistä. Vain ojitetun alueen ojien ylitys hankaloitti hoitotoimenpiteitä.

Video metsätalouden kassavirran seuraamisesta:

https://youtu.be/FwMmVyC99Vw

Video siitä, kuinka Matti noudattaa metsäsuunnitelmaa ja tekee niinkuin kirjoissa opetetaan:

https://youtu.be/ww70tzAr0jo

Video kuusentaimien etsinnästä heinittynneeltä istutusalueelta ja sen pohdintaa, mitä olisi voinut tehdä toisin taimien löytämiseksi heinien seasta:

https://youtu.be/rqysXanIubc

https://youtu.be/LLHGHq1tURc

Risto oli optimistisin hyvän kuusikon muodostumisesta tälle alueelle. Pääsemme varmaan seuraamaan taimikon kehitystä ja näkemään millainen kuusikko tähän kasvaa.

Olipa ylentävää, opettavaista ja antoisaa kuunnella metsäammattilaisen ja metsälakiammattilaisen & kokemusasiantuntijan jutustelua ja ajatustenvaihtoa. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa hoitaa metsää ja metsänomistajan on hyvä vaihtaa ajatuksiaan ja näkemyksiään metsäammattilaisen kanssa. Matti on erilaisia vaihtoehtoja pohdiskeleva metsänomistaja, joka tuntee todella hyvin metsänsä ja niiden vaiheet. 


Elämäni ensimmäisen kerran sain maistaa villisikapalviakin, olipa maukasta ja kevyttä, mutta samalla ruokaisaa. Metsistä on moneksi, ne ovat tuoneet elämään ystäviäkin! Kiitos siitä!

15.10.2022
Irma Welling (tekstit&kuvat)


To 29.9.2022 Latvialaisten metsänomistajien vierailu Imatralla

23 latvialaista metsänomistajaa vieraili johtajanaan vanhempi neuvonantaja Jouko Lehtoviita Tapio Oy:stä Ollinmajan maastossa Irma Wellingin nuoren metsän hoitodemoa katsomassa. Mukana oli myös 6 SaiMelaista.

Kuva 1. Jouko Lehtoviita Tapio Oy:stä  ja latvialaiset saapumassa Ollinmajalle. Kuvaaja Juha Mikkola.



Ollinmajalla Irma esitteli SaiMen toimintaa ja kertoi miten hänestä tuli metsänomistaja. Maastokohteisiin tutustuttiin ensin numeroiden valossa. Kohteina olivat 18 vuotta sitten avohakatut kaksi kuviota. Toiseen oli istutettu männyn taimet ja toiseen jätetty siemenpuut. Molempien kuvioiden maapohja oli laikutettu. Vertailimme metsään.fi-aineistojen kaukokartoitusten tuloksia tehtyihin maastomittauksiin.


Kuva 2. Retken tulkki Anete Steinerte vasemmalla. Kuvaaja Juha Mikkola.



Kuva 3. Retkeläisiä Ollinmajalla. Kuvaaja Hannu Turkki.




Kuva 4. Rekeläisiä Ollinmajalla. Kuvaaja Hannu Turkki. 




Maastossa Roope ja Johannes demonstroivat raivaus- ja moottorisahalla tulevaa nuoren metsän hoitoa. Tarkoitus on talvikelien tultua tehdä alueella nuoren metsän hoito pienpuun keruulla. Tavoitteena on jättää kasvamaan 1 000 runkoa hehtaarille. Mäntyjen sekaan jätetään koivua ja kuusta silloin kun niitä niitä on siellä luontaisesti. Metsäkeskuksen runkolukutaulukoiden mukaan jätettävien puiden runkoluvun 8-10 metrisessä nuoressa mäntymetsässä tulee asettua välille 800-1800 ja 10-12 metrisessä välille 800-1600.

Vilkasta vertailevaa keskustelua käytiin metsänkasvatuksen tavoista ja metsämaapohjan sekä metsätulojen verotuksesta ja työkustannuksista.

Kuva 5. Lähdössä maastokohteille mittalaitteet mukana. Kuvaaja Juha Mikkola.




Kuva 6. Roope ja Johannes kertomassa istutetun mäntymetsän harvennuksesta. Kuvaaja Irma Welling.



Kuva 7. Siemenpuista taimettuneessa taimikossa. Kuvaaja Juha Mikkola.



Kuva 8. Tässä jo matkaa jatkamassa Punkaharjulle Luston suuntaan ja illalla vielä Mikkeliin. Kuvaaja Kari Monto.




Videolla Roope ja Johannes kertovat nuoren metsän harvennuksesta latvialaisille (videointi Juha Mikkola):

https://youtu.be/QxY0Xny1Vhw   

Toisella videolla Roope ja Johannes kertovat ajatuksiaan Ollinmajan nuorten metsien jatkotoimista (videointi Irma Welling):

https://youtu.be/4eHcSJUqOF4

Kuva 9. Näin kauniita Meza-tuliaisia saimme retkeläisiltä. MKPC on Latvian maaseudun neuvonta-ja koulutuskeskuksen osana toimiva metsäkonsultointikeskus. Kuvaaja Irma Welling.




Kuva 10. Turkin Hannu oli askarrellut  retkitulitikkurasoihin kuvia Pro metsä-tilaisuudesta. Kuvaaja Irma Welling.



Kyllä oli hienoa tavata niin metsistä kiinnostuneita retkeläisiä! Paljon kiitoksia Jouko Lehtoviidalle, retkeläisille, Roopelle ja Johannekselle sekä Sinikalle, Hannulle, Juhalle, Karille ja Pekalle mukavasta päivästä!

30.9.2022
Irma Welling

Ti 27.9.2022 Puun päivänä Pro metsä-palkintopuuta  istuttamassa Lappeenrannan Arboretumissa

Saimaan Metsänomistajat istuttivat Vesan eli nuoren puun nimipäivänä Pro metsä-palkintopuun, kultakuusi "Päivänsäteen", Lappeenrannan Arboretumiin vanhempien kultakuusien seuraksi. Pro metsä-palkintopuu liittyi Kaakkois-Suomen metsäneuvoston myöntämään palkintoon, jonka kunniakirjassa sanotaan " Istutettu puu kuvastaa kasvua ja muistuttaa siitä, että tämän päivän työmme vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen." Puun lahjoitti Suomen metsäkeskus. Istutuspaikan olivat valinneet Lappeenrannan kaupunginpuutarhuri Laura Ratilainen ja ympäristösuunnittelija ja jäsenemme Anne Veijovuori. Kultakuusen oli kasvattanut Pekka Rantanen Hanhijärveltä. Pekalta saimme kolme ohjetta: taimea pitää muistaa varjostaa ja kastella yksi vuosi ja tyven oksakiehkurat katkaistaan muutaman vuoden päästä. Kultakuusi valittiin palkintopuuksi sen tähden, että jo Kalevalassa kerrottiin "kultakuusi kirjokannesta". Tuo kirjokansihan tarkoittaa sampoa, ihmeitä tekevää "myllyä". Istutuksen ja metsäkahvien lomassa kuunneltiin Tapio Rautavaaran laulamana "Menninkäinen ja päivänsäde"-laulu.

Kuva1. Oikealta  Anne Veijovuori ja Laura Ratilainen sekä Juha Mikkola, Sinikka Niemi, Hannu Turkki, Erkki Outinen ja Raija Kaipainen. Kuvaaja Irma Welling.




Kuva 2. Kultakuusen istutuspaikka kartalla.


Kuva3. Kävimme samalla etsimässä istuttamiamme kirsikkapuuta ja Suomi 100-kuusta. Valitsimme tämän kuusen. Kuvaaja Juha Mikkola.



Vuonna 2020 istutetun kirsikkapuun paikka (nro 63) löytyy kuvan 4 kartalta ja itse kirsikkapuu on kuvassa 5 kuvattuna vuonna 2022.

Kuva 4. Vuonna 2020 istutetun kirsikkapuun paikka Lappeenrannan kaupungin kirsikkapuupuistossa.



Kuva 5. Vuonna 2020 istutettu kirsikkapuu syksyllä 2022. Kuvaaja Juha Mikkola.







Ke 22.9.2022 tutustumassa Konstun lämpölaitokseen Taipalsaarella





Kuva 1. Vasemmalta Juha Kuivinen Adven Oy:stä, Juha Mikkola, Hannu Turkki, Kimmo Kylämies, Ville Kärmeniemi, Jari Karhu, Pekka Metso ja Heikki Aapro (kuvaaja Irma Welling).

Vierailukohteena oli kaksi vuotta toiminnassa ollut Advenin Konstun lämpölaitos, joka tuottaa kaukolämpöä mm. Konstun ja Saimaanharjun asutusalueille ja koululle sekä entiselle sairaala-alueelle. Lämpö tuotetaan metsähakkeella. Entisen Saimaanharjun  lämpölaitoksen kattilat, kaasukattila ja varalla oleva kevytöljykattila, ovat  Advenin kattilalaitoksen varakattiloita. Taipalsaarella on oltu todella kauaskatseisia ja onnekkaita, kun on siirrytty pois maakaasusta jo ennen nykyistä energiakriisiä. Tällä metsähakkeella käyvällä lämpölaitoksella säästytään käyttämästä öljyä 1 miljoona litraa vuodessa. 

Energiayhtiö Adven Oy omistaa Konstun lämpölaitoksen. Lämpölaitosta meille esitteli Juha Kuivinen, joka vastaa Adven Oy:n Suomen kaukolämpöliiketoiminnasta. Adven Oy myy lämmön Taipalsaaren Lämpö Oy:lle. Laitoksen nimellisteho on 2 MW ja vuosituotanto on 8 500 MWh. Sillä voidaan lämmittää n. 450 omakotitaloa. Laitoksen on toimittanut kontteina Taipalsaarelle, Tulostekniikka Oy Kyyjärveltä. Laitoksen investointi maksoi 2,5 miljoonaa euroa. Laitoksen kaukovalvonta tapahtuu Vantaalta, josta laitosta valvotaan 24/7 ympäri vuoden. Paikallinen Adven Oy:n työntekijä on laitoksella paikalla päivittäin.

Metsähaketta lämpölaitokselle toimittaa mm. Encore paikalliselta terminaaliltaan. Metsähake kuljetetaan rekoilla ja kipataan suoraan bunkkerihakevarastoon, joka on kooltaan n. 400 kuutiota. Rekkalasteja tulee lämmityskaudella keskimäärin 2 – 3 viikossa. Optimaalinen metsähakkeen kosteus laitokselle on noin 30 - 40%. Varastosta hake kuljetetaan ketjukolakuljettimella ruuvikuljettimelle, joka syöttää polttoaineen vaaka-arinalla varustettuun kattilaan. Polttolämpötila on n. 550 C ja ilman syöttö kattilaan tapahtuu sekä alta että sivuilta. Arina on vesijäähdytteinen. 

Kuva 2. Hakevarasto (kuvaaja Irma Welling).














Savukaasuista pienhiukkasia suodatetaan pussisuodattimilla, joka täyttää tulevat lainsäädännölliset vaatimukset päästöjen osalta. Savukaasujen lämpötila piipussa on täydellä teholla n. 130 C.

Poltossa syntyvä tuhka, jota syntyy 1% poltetusta puumäärästä, on hyvää metsälannoitetta.


Kuva 3.  Prosessikaavio ja mittaustulokset vierailuhetkellä (kuvaaja Jari Karhu).





Kuva 4. Tältä näytti tuli kattilan sisällä (kuvaaja Irma Welling).



Panimme merkille kuinka siististi ja häiriöttömästi kaikki kävi, ilman pölyä ja melua. 

Nyt on tärkeätä, että metsänomistajat panevat taimikoitaan ja nuoria metsiään hyvään kasvukuntoon ja myyvät energiapuuta ja edistävät omalta osaltaan kotimaisen metsähakkeen käyttöä. Kotimaisen metsähakkeen käytöllä on merkittäviä positiivisia kunta- ja aluetason vaikutuksia. Myöskin valtion talouden kannalta vaihtotase paranee. Metsähakkeen käytöllä vähennetään fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja sillä on ilmastonmuutosta hillitsevä vaikutus. 

Isot kiitokset Juha Kuiviselle asiantuntevasta ja mielenkiintoisesta esittelystä.

23.9.2022

Irma Welling

13.9.2022 Saimaan kanava-alueen erityishakkuuseen tutustumisesta


Pääsimme seuraamaan Mhy Etelä-Karjalan urakoimaa hakkuuta Kansolan läppäsillan ympäristössä. Kyse oli eritysihakkuista Saimaan kanava-alueella, johon liittyy monenlaisia monimuotoisuus-, virkistys- ja maisema-arvoja, ja jotka edellyttävät metsäpeiteisyyden säilyttämistä hakkuissa.

Hakkuiden suunnittelu oli aloitettu jo muutama vuosi sitten ja on liittynyt monia tahoja, kuten Väylävirasto, Ely-keskus, Museovirasto, Lappeenrannan kaupunki ja Suomen luonnonsuojeluliitto.

Hankkeen laajuutta kuvaa 60-sivuinen FCG:n (Finnish Consulting Group) luontoselvitys. Luontoselvityksessä tuotiin esiin mm. metsälain (10§) erityisen tärkeät elinympäristöt, luonnonsuojelulain (29§) suojellut luontotyypit, vesilain luonnontilaisina säilytettävät luontotyypit ja purot, liito-oravaesiintymät ja liikkumisyhteydet sekä muille uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt. Alueelta löytyy luontoarvoiltaan merkittäviä lehtolaikkuja ja mm. idänkanukkaa ja kiiltopajukoita. Alueeseen liittyvät myös Soskuanjoen rantametsät ja vanhan kanavan reunametsät.. Uhanalaisista lajeista löytyy liito-oravaa. Oman haasteensa hakkuisiin tuovat sähkölinjat ja tiet. 

Hoidettavan alueen laajuus on noin 60 hehtaaria. Siitä noin 50 hehtaaria harvennetaan, noin 5 hehtaarilla tehdään suojuspuuhakkuu ja noin 5 hehtaarilla poimintahakkuu. Läpäisevänä tavoitteena kaikessa tekemisessä on maiseman yleisilmeen säilyttäminen. Kaikkien kuvioiden hakkuissa ja käsittelyssä pyritään edistämään metsän kasvua ja siirtymään jatkuvaan kasvatukseen.

Kohteena olleella kuviolla 144 kasvoi sekametsää, jossa oli isoja haapoja ja eri vaiheessa olevia kuusia. Moton kuljettajalta kuulimme, että poistettujen runkojen keskikoko oli 210 litraa/runko. Jäävä puusto oli paljon järeämpää. Meille kohdetta esittelivät Mhy Etelä-Karjalasta metsäesimies Arto Innanen ja metsäasiantuntija Heini Turtiainen. Metsänhoitoyhdistyksen urakoitsijat olivat Jarmo ja Jari Pekonen ja ajokonetta ajoi Heikki Borgström. Mukana oli myös paikallinen asukas Lauri Sorvali. Hakkuussa suosittiin kuusta ja jaloja lehtipuita sekä isoja haapoja.

Keskustelua herättivät ajourat ja harvennuksissa käytettävien koneiden paino ja leveys. Moton (Valmet) telojen leveys oli 2,9 metri ja ajokoneen 2,8 metriä. Urakoitsijoiden kokemuksen mukaan liian kapeat ajourat voivat johtaa kuusen juuriniskojen vaurioitumiseen. 

Urakoitsijoiden toiveita metsänomistajille oli taimikoiden ja nuorten metsien hoito, ennakkoraivaus ja hakkuualueen hyvä nauhoitus.

Opin myös mitä tarkoittaa "kyykkymoto", no sehän on kuulemma moottorisaha.

Metsäosuuden jälkeen matkasimme Kansolan rullasillalle ihmettelemään Soskuanjokea, joka alitti siinä kohtaa vanhan kanavan. Kanavien välinen pengertie päättyi kapulalossiin, jonka toimivuutta pääsimme kokeilemaan.

Kuva 1. Oikealta  Arto Innanen, Jarmo Pekonen, Heini Turtiainen, Hannu Turkki ja Juha Mikkola hakkuualueen reunalla.



 
Kuva 2. Moto ja kuskina Jari Pekonen.


Kuva 3. Ajokone ja kuskina Heikki Borgström.


Kuva 4. Pitihän meidän mitata moton leveyskin.



Kuva 5. Tulen teko onnistui hyvin yhteistyöllä!

Kuva 6. Oikealta  Heini, Arto, Lauri, Jarmo ja Heikki ja taustalla virtaa Saimaan kanava.


Isot kiitokset Heinille ja Artolle sekä urakoitsijoille kohteen esittelyistä sekä Laukkaan Ristolle metsäretkikohteen ehdottamisesta ja retkeilyn organisoinnista mhy:n kanssa.  

Ajoimme  lopuksi vanhan ja uuden kanavan välistä pengertietä muutamia kilometrejä ja löysimme Kansolan rullasillan ja kapulalossin. Hannu ja Juha kävivät jopa lossiajelulla:



Kuva 7. Kansolan rullasilta.


15.9.2022
Irma Welling (teksti ja kuvat)


1.-3.9.2022 Suomen Metsätieteellisen Seuran retkeilyllä Virossa 

Irma Welling (SaiMe) ja Olavi Lyly (Etamol) 

Viron Metsähallituksessa (RMK, hallituksen jäsen Kristjan Tonisson) kuulimme, että Virossa metsiä on 51% maan pinta-alasta ja metsäpinta-ala on tuplaantunut viime vuosikymmeninä. Metsähallitus omistaa metsistä vähän alle puolet. Näistä 1,1% uudistetaan vuosittain. RMK:n metsistä 59% on talousmetsiä, 32% on tiukassa suojelussa ja 9 % osalta talouskäyttöä rajoitetaan muun muassa niin, ettei avohakkuita tehdä. Virossa metsien käyttö, etenkin avohakkuut, ovat kuuma puheenaihe.

Viron maayliopiston metsätalous- ja tekniikan instituutissa (prof. Marek Metslaid) ja Tarton yliopistolla (prof. Ivika Ostonen) tutustuimme metsiin liittyvään koulutus- ja tutkimustoimintaan. Metsäekologian puolella tutkittiin muun muassa puiden juurten dynamiikkaa, sitä miten ilmastonmuutos vaikuttaa puiden juuriin. 

Viron maatalousyliopiston Järvseljan koulutus- ja koetutkimukeskuksessa kävimme SMEAR-mittausasemalla (prof. Steffan Noe), joka kuuluu samaan verkostoon mm. Hyytiälän ja Värriön asemien kanssa. Mittausasemalla tehdään pitkäaikaista seurantaa metsän vuorovaikutuksesta ilmakehän kanssa. Mitattavina suureina olivat lukuisat fysikkaliset, kemialliset ja biologiset tekijät. 

Kävimme myös katsomassa satavuotiasta, 45 metrin korkuista haapametsää, jossa puuta oli runsaat 1000 kuutiota. Lisäksi tutustuimme suojuspuu- ja kaistalehakkuukohteisiin, mitkä oli perustettu havainnollistamaan avohakkuuta korvaavia menetelmiä metsänomistajille. Suojuspuuhakkuussa oli ensin poistettu puolet puista ja 2 vuoden kuluttua vielä 20% puista. Luontaisesti syntyneitä taimia kyllä oli, mutta ei tasaisesti. Kaistalehakkuussa oli nähtävillä intensiivisesti ja varovaisemmin harvennetut alueet ja niiden välissä oli kontrollialue.

Tornator Eestin metsissä Kosessa tutustuimme avohakkuualueen uudistamiseen ja taimikon hoitoa odottavaan kohteeseen. Lepikoituminen on ollut todella nopeata uudistamishakkuun jälkeen ja taimikon hoitoa joudutaan tekemään vuosittain usean vuoden ajan.

Lahemaan kansallispuisto
Lahemaan kansallispuistossa kiersimme Sagadin kartanon ympäristössä Oandun kierroksen mainion Peeter Hussarin opastuksella. Kierroksen varrella näimme mänty-, kuusi-, haapa- ja tervaleppämetsiä. Kartanon maat oli jaettu saksalaiseen tapaan suoraviivaisille metsäteillä 18 hehtaarin lohkoihin. Niistä osa oli tiukasti suojeltuja ja niille tarvitaan liikkumislupa. Osa kuului suojeluluokkaan I ja niillä uudistamishakkuita ei tehty, eikä myrskytuhoja korjattu pois. Suojeluluokassa II metsänhoidolliset työt olivat mahdollisia. 
Kierroksella näimme mäntyjä, joista pihkaa oli juoksutettu ja mäntyjä, joissa näkyi vielä karhujen raapimisjälkiä. Hirvet olivat ylitiheän kannan, 25 kpl/1000 ha, heikkoina ruokavuosina 1980-luvulla järsineet kuusien runkoja sillä seurauksella, että jo kämmenen kokoisen alueen vahingoittaminen oli johtanut koko puun kuolemiseen. Tervalepät olivat erikoisen pitkiä ja suoria. Opas kertoikin, että yliopiston professori oli näitä suoria tervaleppiä nähdessään todennut, että "vaikka näin, en voi uskoa". Monet retkeilijät käyvät sieltä keräämässä siemeniä. 

Oppaan mukaan hyvä luonnonmetsä voi syntyä vasta alunperin hoidettuun metsään ja että mäntymetsäkin muuttuu ajan mittaan kuusimetsäksi. Altjan merenrantametsissä näimme paljon naavaa. Oppaan mukaan naava ilmestyy oksille neulasten pudottua alaoksilta. Ilman laatukin alueella oli hyvä, kun tehtaita ei ollut lähistöllä. Kuulimme historian ja tarustojen höystämiä kertomuksia susista, karhuista, hirvistä, ilveksistä, saukoista, vesikoista ja liito-oravista. Koska susi on Viron kansalliseläin, paneuduimme suteen liittyviin tarinoihin syvällisemmin.

Virossa susi on suojelusenkeli
Laajassa kansallispuistossa näimme myös metsän puilta, osana yliaikaista elämää, johon kuuluu kulkijaa kaitseva susi. Pienen suomalaisen maakunnan kokoisessa Virossa ylläpidetään samansuuruista susikantaa kuin koko Suomessa. Asuttuja reviirejä on 25 ja susien kokonaismäärä 250. Suden kannanhoidollisella metsästyksellä on pitkät perinteet ja suden salakaato on valtava häpeä. 
Sutta kunnioitetaan, sen villiin voimaan voidaan Venäjän karhun uhatessa tukeutua ja osoituksena tästä painettiin ulvova susi vuoden 2021 juhlakolikkoon. Susi on vapauden vertauskuva. Suden kunnioitus perustuu virolaisten perinteiseen maauskoon. Virolaiset eivät koskaan alistuneet vallasväen ortodoksisuuteen tai luterilaisuteen vaan uskoivat ja uskovat itseensä osana universumia. Aino Kallaksen Suden morsian mystifio kauniisti kansanperinteen sutta. Maauskossa susi toimii kuin suojelusenkeli: pimeällä, liukkaalla polulla susi kaitsee kulkijaa kaikilta vaaroilta varjellen.

Retkeläisiä oli 26, professoreita ja tutkijoita Lukesta ja Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoista, edustusta Hämeen ammattikorkeakoulusta, ulkoministeröstä ja elintarvikealalta sekä metsänomistajia Etamol:sta, PKMO:sta ja SaiMe:sta. 

Kuva 1. Retkeläiset vasemmalta Olavi Lyly (Etamol), Irma Welling (SaiMe) ja Elisa Piesala (PKMO)


Kuva 2. Sagadin kartanon mailla
 kulkevan Oandun reitin varrella kivennäismaalla kasvavaa mäntymetsää. Saksalaisten kartanonomistajien jäljiltä kulkuväylät ovat suorat.  





Kuva 3. Oandun reitin varrelta mänty, jossa näkyvät edelleen vanhat pihkanjuoksutusjäljet. Villikarjut juoksuttavat pihkaa kuusesta ja hierovat sitä kiimataisteluissa syntyneisiin haavoihin. Myöhemmin koko lauma kuuraa eli kuivapesee itseään näihin pihkapuihin.

Kuva 4. Mainio oppaamme Peeter Hussar Altjan rannikkometsän ja kalastajakylän opastaulun äärellä.


12.8.2022 Pro metsä-palkintojuhlat 

Vietimme eilen Pro metsä-palkintojuhlaa Lemin kotiseutumuseolla. Lämpimät kiitokset SaiMen hallitukselle palkinnon hakemisesta, Kaakkois-Suomen metsäneuvostolle palkinnon myöntämisestä ja kaikille osallistujille, kun  teitte palkintojuhlasta muistorikkaan! 


Lemin kotiseuturadion toimittaja Juha Junnonen oli paikalla ja radiolähetys juhlista kuullaan kenties jo tänään lauantaina klo 10 ja klo 15 taajuudella 95.2 MHz. Otteita juhlista  voit kuunnella myöhemmin myös netin osoitteessa  www.museosara.fi.


Kuvassa melkein kaikki osallistujat kotiseutumuseon pihalla. Eturivissä vasemmalta Juha M, Aimo K, Riku A, Heli R, Roope T, Irma W, Risto L, Matti K ja Kari M. Takarivissä vasemmalta Hannu T, Jouni V, Heikki A, Pertti K, Ismo M. Kuvaaja Juha Junnonen.




Tässä kuvassa Pro metsä-kunniakirjan luovutti Kaakkois-Suomen metsäneuvoston vpj Mika Jormakka SaiMen pj Irma Wellingille. Kuvaaja Risto Laukas.



Tilaisuuteen osallitui myös Metsäkeskuksen itäisen alueen yhteysjohtaja  Pekka Äänismaa. Kuvaaja Jouni Väkevä.


 

Tässä kuvassa Irman oikealla puolella on Kaakkois-Suomen metsäneuvoston sihteeri Jouni Väkevä. Kuvaaja Hannu Turkki.




Suomenniemen metsätaitokilpailuissa hienosti 3. sijalle yltänyt ja SaiMen metsätaitomestaruuden voittanut Juha Mikkola (163 pistettä) opettamassa meille relaskoopin käyttöä. Kuvaaja Hannu Turkki.




Pihalla käytiin myös vilkasta keskustelua metsäalan mittauksista ja  sellaisista tärkeistä kysymyksistä kuin metsäalan imagosta ja houkuttelevuudesta, koneiden järeydestä ja ajourien leveydestä nuoren metsän hoidossa ja 1. harvennuksessa. Metsänomistajalla on aina mahdollisuus kirjata sopimukseen omia vaatimuksiaan näistä ja toivottu runkoluku ja ppa harvennuksen jälkeen sekä muun muassa  latvusmassan käytöstä. Näihin keskusteluaiheisiin palataan  vielä!

16.8.2022  Metsäretkellä Hannu Turkin metsissä Ylämaalla


Yksi Saimaan Metsänomistajien aktiivisempia jäseniä on Turkin Hannu Ylämaalta. Hannulla on metsää on vähän alle 200 hehtaaria. Metsät olivat Hannulle vapaa-ajan harrastus töissä ollessa ja nyt eläkkeellä työmaa ja sijoituskohde. Sillä aikaa, kun Aapron Riku raivasi taimikoita, Hannu keräsi tuoreita kirjanpainajan iskeytymäpuita pois energiapuuksi. Tavoitteena on rajoittaa kirjanpainajan leviämistä, kun hakkuu on tulossa vasta syksyllä.

Hannulla on paljon taimikoita, joita hän on raivannut urakalla jäätyään eläkkeelle. Hoitorästejä ei käytännössä ole lainkaan. Metsätiet ovat kohtalaiset ja Hannulla on oma tienvarsien jyrsin. Mönkijällä pääsee joka kolkkaan viemään taimet ja työvälineet. Suometsät on ojitettu ja lannoitettu.

Kuva 1. Hannu viime vuonna raivaamassaan nuoressa metsässä. Kyllä kädet mahtuu levittämään ainakin täällä. Kuvaaja Irma Welling.





Kuva 2. Hannu on myös kokeilija. Tässä hänellä on koeala, jolle on istutettu sekaan kokeilumielessä ulkolaisia puita: erilaisia havupuita esim. hemlokkia, tammea jne. Monet havupuut eivät olleet lähteneet hyvään kasvuun.  Kuvaaja Irma Welling.


Hannu on taitava Excelin käyttäjä ja hän seuraa kustannuksia ja tuloja reaaliaikaisesti. Jo työelämässä ollessaan hän suoritti tietokoneen ajokortin. Hannu ja Mikkolan Juha ovat laskeneet ajouran leveyden vaikutusta 2. harvennuksen puuntavaran määrään. Heillä on erilaisia metsälaskureita mm. runkohinnoittelun ja puulajikohtaisen hinnoittelun vertaamiseen. 

Hannun metsistä löytyi erittäin suuri metsälähde, pahkamäntyjä, sodanaikaiset tykkiasemat ja mielenkiintoinen tienviitta.


Kuva 3. Laaja lähde. Kuvaaja Hannu Turkki.





Kuva 4. Mäntypahka. Kuvaaja Irma Welling.




Kuva 5. Tienviitta lähelle (Aittokoski, 200 m) ja kauas (Hammerfest, Pietari, Petroskoi) keskellä metsiä.


17.8.2022
Irma Welling

16.8.2022 Ylämaalla hoidettiin taimikoita - esittelyssä R-Forestin Riku Aapro

Saimaan Metsänomistajien jäsen Riku Aapro, joka on SaiMen perustajajäsenen Heikki Aapron poika, aloitti oman yrityksen tämän vuoden huhtikuussa oltuaan yksityisten metsäpalveluyritysten palveluksessa vuodesta 2006. Kipinän metsäalalle Riku sai papaltaan, joka oli silloisen Tehdaspuun metsureita. Riku omistaa yhteistä metsää äitinsä kanssa Ylämaalta ja asuu Pulsassa.

Yrittäjänä Riku tekee raivaus- ja istutustöitä sekä ajo- ja aliurakointia ja pihapuunkaatojakin silloin tällöin. Työmaat sijoittuvat Lappeenrannan,Taipalsaaren, Lemin ja Ylämaan alueille. Yrittäjänä on töitä piisannut, eikä yhtään sellaista aamua ole ollut, etteikö olisi ollut tiedossa metsä, minne mennä. Riku tekee töitä kohteesta riippuen joko urakkahinnalla tai tuntitaksalla.


Kuva 1. Rikun ”työkalupakki”. Kuvaaja Irma Welling.





Kuva 2. Rikun käyttämät ohjastajan ajolasit, ns. ” verkkosilmät”. Kuvaaja Irma Welling.




Metsänomistajilta saatu ohje on yleensä, että tee niin kuin parhaimmaksi näet. Riku pitääkin hyvänä sitä, että metsänomistaja käy työmaalla, jolloin voidaan hakea yhteistä näkemystä työn lopputuloksesta. Käytännön ohje taimikon raivauksessa on, että mahdut levittämään kädet taimien väliin. Nyt Riku raivasi jäsenemme Hannu Turkin taimikkoa. Hannu oli ostanut tämän taimikon vuonna 2011, jolloin taimet olivat vielä pieniä. Myyjä oli kehunut Hannulle, että viereiseltä mäeltä näet koko 63 hehtaarin alueen. Vaan eipä enää näkynytkää, taimet olivat kasvaneet reilusti yli 3 metrisiksi. Hannu kutsui metsää "pirun pelloksi", kun kolme eri metsästysseuraa kinastelivat siitä, kuka saa Hannun metsät metsästysalueekseen.

Hannu ja Riku keskustelivat tapaamisella sopivasta taimitiheydestä. Hannu tarkasteli Rikun työn jälkeä ja mittaili taimitiheyttä tällä luontaisesti kasvuun lähteneellä taimikolla. Hannu oli erittäin tyytyväinen työn jälkeen ja taimitiheyteen, joka oli jonkin verran yli 2 000 tainta hehtaarilla. Hyvä jättää tiheämmäksi kuin istutusmännikkö, kun alueella liikkuu hirviä. 

Kuva 3. Riku ja Hannu keskustelemassa  yhteisestä näkemyksestä taimikon hoidossa. Kuvaaja Irma Welling.






Kuva 4. Hannu mittaamassa taimitiheyttä 4 metrin onkivavalla. Hehtaarikohtainen taimimäärän saadaan  kertomalla 4 metrin ympyrän sisälle jäävien taimien lukumäärän  200:lla. Kuvaaja Irma Welling.



Yhdessä totesimme Hannun kanssa, että "työn jälki puhuu" ja se takaa töiden jatkuvuuden. Hyvästä työn jäljestä metsänomistaja on valmis maksamaankin. Hannu oli myös tyytyväinen töiden ripeää edistymiseen ja siihen, että Riku tekee aina mitä lupaa. Rikun tavoitat puhelimella numerosta 040 504 1788.


17.8.2022

Irma Welling





17.6.2022  Metsäretkellä metsätuhometsässä ja puronvarressa


Joukko Saimaan Metsänomistajia kokoontui Korvenkylän Reporankaan jäsenemme, metsäpalvelu- ja luontoyrittäjä Seppo Revon organisoimalle metsätuhoretkelle. Halusimme omin silmin nähdä voiko koira löytää kirjanpainajan tuoreet iskeytymät jo ennen kuin niitä voi silmillä helposti havaita. Perillä meitä odottivat Maisa ja Jarmo Kinnunen Toto-koiransa kanssa. Toto on musta labradorinnoutaja, jonka Maisa on kouluttanut tunnistamaan kirjanpainajakoiraiden erittämää naaraiden houkutusainetta, feromonia. Toto on ainoa kirjanpainajiin erikoistunut koira Suomessa. Aiemmin Toto on koulutettu jo lutikkakoiraksi.

Lähdössä kirjanpainajatuhometsään. Oikealla Jarmo ja Maisa Kinnunen ja
 vasemmalla Seppo Repo (kuvaaja Juha Mikkola)




Maisa ja Toto-koira (kuvaaja Juha Mikkola)

Seppo kertoi, että kirjanpainaja iskee järeisiin kuusiin, joiden elinvoima ja pihkan tuotanto on heikentynyt. Koiraiden iskeytymäkohdassa näkyy ruskeata purua, mutta aina sitä ei ole helppo havaita, kun sade ja tuuli poistaa purua. Pihkapaakut voivat ilmaista iskeytymäkohtia. Koiraiden paikalle houkuttelemat naaraat kaivertavat emokäytävät ja laskevat munat käytäviin. Munista kuoriutuu toukkia, jotka nakertavat omat sivullepäin suuntautuvat käytävänsä jälteen ja koteloituvat sinne. Koteloista kuoriutuvat aikuiset kirjanpainajat, jotka nuorina ovat vaaleita ja vanhempana tummia. Sepolla oli mukana kirjanpainajapyydyksellä 1,5 viikon aikana kerättyjä kirjanpainajia. Niitä oli kertynyt lyhyenä aikana Sepon kolmeen feromonipyydykseen noin 19 500-20 000 yksilöä. Seppo osallistuu kirjanpainajapyytäjänä Suomen Metsäkeskuksen ja Luken valtakunnalliseen kirjanpainajaseurantaan.


Pyydykset, joita Seppo käyttää kirjanpainajaseurannassa (kuvaaja Seppo Repo)

Sepon pyydykseen 1,5 viikon aikana kertyneitä kirjanpainajia (kuvaaja Irma Welling)

Kirjanpainajat heikentävät puun nestevirtauksia ja lopputuloksena on puun kuoleminen varsin lyhyen ajan kuluessa. Seppo kertoi, että yhdestä isosta tukkipuusta voi syntyä jopa 10 000 uutta kirjanpainajaa. Kuusella on muitakin tuholaisia mm. vaippaniluri, joka on kirjanpainajaa puolta pienempi ja jonka jättämä kuvio muistuttaa kirjanpainajan kuviota. Vaippanilurin emokäytävän alussa on pieni sakara, josta sen esiintymisen tunnistaa. Vaippaniluri-iskeytymä ei välttämättä tapa koko puuta. Kolmas ja Suomen yleisin kaarnakuoriaislaji on kuusentähtikirjaaja, jonka tunnistaa peräpään kolmesta väkäsestä. Sen jättämä syömäkuvio on tähden muotoinen. Tähtikirjaajan aiheuttama tuho alkaa kuusen latvasta.

Kun Toto-koira pääsi vapaaksi, se kierteli aluetta ja haisteli puita ja pysähtyi yhden kuusen kohdalle (videon kuvaaja Juha Mikkola):


 https://youtu.be/aS21YSvX-KQ


Sepon kanssa tarkastimme Toto-koiran merkkaamaa puuta ja sen naapuripuita. Sieltä löytyi monenlaisia tuholaista mm. vaippaniluria ja kirjanpainajaa. Kirjanpainajat iskevät tavallisimmin kohteen niihin lähipuihin, joiden pihkan eritys on jo heikentynyt.

Seppo tutkii Toton merkkaamaa puuta (kuvaaja Juha Mikkola)


Metsänomistajan kannalta olisi ensiarvoisen tärkeätä löytää ne puut, joihin kirjanpainaja on juuri iskenyt. Jos sellaiset puut kaadetaan, karsitaan ja kuoritaan heti, puu kuivuu eikä toukille riitä ravintoa ja nekin kuolevat:


 https://youtu.be/OlW7yTrRz5o


 Näin voitaisiin pelastaa kuusikoita ja lykätä tulevia hakkuita.

Koiran avulla voidaan löytää ja merkata puut, joihin kirjanpainaja on juuri iskenyt, paljon aiemmin ja helpommin sekä nopeammin kuin metsäammattilaisen avulla. Merkkauksen jälkeen metsuri käy kaatamassa, karsimassa ja kuorimassa puut ja hyvässä lykyssä koko metsä säästyy kirjanpainajatuholta. Tavoitteena on mahdollisimman varhainen iskeytymien havainnointi ja ennaltaehkäistä laajempien tuhojen syntyminen.



Koiran merkkaamat puut maastokartalla (kuvaaja Irma Welling)


Toinen  kohteemme oli Ruokolahden Lassilan kylässä sijaitseva Monnon Karin vaimon omistama puronvarsi. Matkalla puronvarteen tarkastelimme Karin aurauskepeillä merkkaamaa kuusitaimikkoa.

Hannu ja Juha etsivät kuusentaimia (kuvaaja Irma Welling)


Karin puro oli aikoinaan kaivettu ojaksi, eikä siten metsälain 10 pykälän tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Kari kiinnosti kuitenkin ojan ennallistaminen puroksi. 


Puronvartta tutkimassa (kuvaaja Irma Welling)


Sepon ohje oli tehdä hakkuita luonnonhoidon painotuksella, jolloin poistetaan lähinnä kuusta ja säästetään isoja ja vanhoja lehtipuita. Näin toimien kaivettu oja ennallistuu 30-40 vuodessa puroksi.

Sepon löytämä linkki Suomen metsäkeskuksen ohjeeseen "Tulkintasuosituksia metsälain 10 pykälän tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen rajaamisesta ja käsittelystä":

https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/document/metsalain-10-pykalan-kohteiden-tulkintasuositus.pdf



"Jälkilöylyt" ja voileipäkahvit ja sekä makkarat Karin järjestämässä rantapaikassa (kuvaaja Irma Welling)


Isot kiitokset Sepolle ja Karille  retkien organisoinnista ja anneista! 

21.6.2022

Irma Welling


18.5.2022 Vihreän kullan tiellä-Luston puulajipuistoihin ja näyttelyihin tutustumassa Suomen Metsätieteellisen Seuran Metsänhoitoklubin kevätretkellä Punkaharjulla 




Kevätretken toisen päivänä suuntasimme Lustoon. Retken johtajana oli metsänhoidon professori emerita Leena Finér. Seppo Ruotsalainen Lukesta opasti meitä puulajipuistossa ja kertoi myöhemmin miten voisimme puulajivalinnoilla varautua ilmastonmuutokseen.


Seppo Ruotsalainen kertomassa puulajivalinnoista (kuvaaja Irma Welling)

Kuusen ennakoidaan kärsivän ilmastonmuutoksesta eniten, sillä se on altis ennustetulle kuivuuden lisääntymiselle sekä siitä aiheutuville seurannaistuhoille, erityisesti kirjanpainajalle. Kuusiongelmaan auttaa, että hirvieläinkannat saada kohtuullisiksi. Luken synteesiraportti (https://jukuri.luke.fi/handle/10024/551684) valottaa kuusen liiallisen viljelyn riskejä muuttuvassa ilmastossa ja koostaa yhteen tietoa viljelyteknisesti ja taloudellisesti realistisimmista, vähemmän käytetyistä puulajivaihtoehdoista.

Luston puulajipuistossa tutustuimme erilaisiin kuusilajeihin. Toiseksi vanhin lehtikuusen viljelmä oli vuonna 1880 perustettu euroopanlehtikuusikko. Sen puuston tilavuus 800-1000 kuutiota hehtaarilla. Yksittäisen puun tilavuus voi olla 4-5 kuutiota. Niitä myydään Perinnelaivayhdistyksen kautta muun muassa mastoiksi. Löysimme myös Suomen pisimmän puun, jonka ikä on 142 vuotta, pituus 47,3 metriä, läpimitta (1,3 m korkeudella) 96 senttiä ja tilavuus 9,8 m3. Saatoimme myös verrata hoidettu ja hoitamatonta lehtikuusimetsikköä. Puulajipuistosta löytyy Karjalankallion laavu ja tulipaikka. Talvella puistossa voi hiihtää 7,5 kilometrin lenkin.


Suomen pisin puu (kuvaaja Irma Welling)



Jaakko Temmes mittailee/halailee 142-vuotiasta lehtikuusta

                                     (kuvaaja  Irma Welling)



Metsämuseo Luston näyttelyihin tutustuimme Marko Rikalan opastuksella.

Aloitimme Metsänparantajan vuosisata-näyttelystä. 1950-luvulla aloitettiin laajamittaisia ojituksia, joita rahoitettiin Korean sodan aikaisilla puun vientimaksuilla. Näyttelyssä oli järeä Lokomo-metsäoja-aura, jota liikuteltiin telaketjutraktorilla. Oli myös lapiokaivuuta helpottajia työkaluja: reikäkauhoja, ojapiiluja ja kivikeloja. Koivu oli tuhon aikaan roskapuu ja koivutaimikkojen nujertamiseen oli kehitetty laahus, jota vedettiin koivutaimikon yli. Koneaika-näyttelyssä oli puunkorjuun keventämiseen liittyen 120 moottorisahan moottorisahatorni. Ehdoton suosikkini oli kävelevän metsäkoneen prototyyppi Timberjackin Plusjack. Huhu kertoo, että kun Ponssen perustaja Einari Vidgrén kuuli kävelevästä metsäkoneesta, hän lupasi rakennuttaa juoksevan metsäkoneen. Kun kävelevää metsäkonetta testattiin metsässä, metsämökin mummoa varoitettiin etukäteen säikähdyksen välttämiseksi.

Ojuri 1950-luvulta (kuvaaja  Irma Welling)




Lokomon valtaoja-aura  (kuvaaja Irma Welling)

Koivujen nujertajalaahus (kuvaaja Irma Welling)



Kävelevä metsäkonen (kuvaaja Irma Welling)



Moottorisahatorni (kuvaaja Irma Welling)


Vaihtuvista näyttelyistä mainittakoon Toivoa puusta ja Kattoristikoiden ratkojat.

20.5.2022

Irma Welling



18.5.2022 Vihreän kullan tiellä- Metsänjalostusta oppimassa Suomen Metsätieteellisen Seuran Metsänhoitoklubin kevätretkellä Punkaharjulla ja Savonlinnassa 



Kevätretken toisen päivän teemana oli metsänjalostus. Retken johtajana oli metsänhoidon professori emerita Leena Finér. Luken asiantuntijoina olivat Tuija Aronen, Mikko Tikkinen ja Saila Varis.

Perinteisessä metsänjalostuksessa on käytetty metsistä löydettyjä valioyksilöitä, ns. pluspuita. Pluspuiksi kelpuutetaan elinvoimaisia ja laadukkaita tukkipuita. Pluspuiden siemenistä kasvatetaan jälkeläisiä ns jälkeläiskokeita varten. Kokeissa niiden kasvua, laatua, kestävyyttä ja sopeutumista erilaisiin kasvu- ja ilmasto-olosuhteisiin seurataan vuosia.. Parhaat pluspuut risteytetään keskenään ja saadaan syntymään uusia puusukupolvia. Yksi jalostuskierros metsäpuilla vie noin 40 vuotta. Jalostettua metsänviljelyaineistoa käyttämällä metsien kasvua voidaan parantaa jopa 25 %. Metsänjalostuksen tulokset siirretään käytäntöön joko siemenviljelysten avulla ja nykyään yhä enemmän kasvullisen lisäyksen kautta. Kasvullisessa lisäyksessä lähdetään liikkeelle vihreistä kävyistä, jotka poimitaan metsänjalostuksen huippuyksilöistä. Niiden siemenistä monistetaan siemenalkoita solukkolisäyksellä. Alkiot laitetaan kasvamaan solukkoviljelyalustalle, jossa niitä ruokitaan ravinteilla. Alkiot idätetään lisäämällä valon määrää asteittain. Itäneet taimet koulitaan turpeeseen ja viedään kasvamaan taimitarhalle.





Mikko Tikkinen esittelemässä koekohdetta (kuvaaja Jaakko Temmes)


Koekohteena oli solukkotaimilla vuonna 2014 istutettu kuusikko Luston maastossa Laukansaaressa. Alueella oli 30 puuperheen monistettuja jälkeläisiä. Lähes kaikki taimet olivat jääneet eloon. Taimien pituuskasvussa näkyi suuria eroja. 5 vuoden kuluttua pisin kuusi oli pituudeltaan 2,15 metriä, kun keskipituus oli 1,25 metriä. Solukkolisäyksellä on mahdollista saada esille parempaa kasvua tai parempaa vastustuskykyä esimerkiksi juurikääpää ja tukkimiehentäitä vastaan.

Koekohteelta siirryimme Luken kasvullisen lisäyksen uusiin tiloihin, Kasvu 1 teknologia-alustan tiloihin Savonlinnan Lypsyniemeen, katsomaan miten solukkolisäys käytännössä tapahtuu. Näimme siemenalkion solukosta kasvatusalustalla monistettua lisäyssolukkoa. Laitepuolella on käynnissä monenlaista kehitystyötä. Robotiikkaa käytetään siemenalkoiden poimintaan ja bioreaktoreita, jotka osaavat annostella ravintoliuoksia automatisoidusti kasvatusalustoille. Tarvitaan kasvatushuoneita, joissa pienen pienet taimet kasvatetaan istutuskelpoisiksi taimiksi. Solukkoviljelmiä voidaan myös syväjäädyttää ja varastoida tulevaa käyttöä varten. Mikko Tikkisen Joensuun yliopistoon tekemässä väitöskirjatyössä kehitettiin ja sujuvoitettiin kuusen solukkoviljelymenetelmää laboratorion ja taimitarhan rajapinnassa.


Tuija Aronen kertomassa solukkolisäyksestä (kuvaaja Irma Welling)


20.5.2022
Irma Welling


17.5.2022 Vihreän kullan tiellä - Suometsien hoitoa oppimassa Suomen Metsätieteellisen Seuran Metsänhoitoklubin kevätretkellä Kerimäellä 



Kevätretken teemana olivat suometsät. Retken johtajana oli metsänhoidon professori emerita Leena Finér.


Retkeläiset valmiina maastoon. Leena Finér kertomassa kohteesta (kuvaaja Jaakko Temmes)
 

Ensimmäisenä kohteena oli Operandum-hankkeen (Open-air laboratories to manage hydro-meteorological risks) havaintokohde. Havaintokohde liittyi Puruveden vesistön alueella käytettyihin erilaisiin luontopohjaisiin ratkaisuihin metsänhoitotoimnepiteiden aiheuttamien vesistökuormitusten vähentämiseksi suometsissä.

Ensimmäisenä kohteen oli yksityisen metsänomistajan havaintokohteella toteutettu jatkuvapeitteinen kasvatushakkuu kolmella eri tavalla 1) lievänä yläharvennuksena, 2) voimakkaana yläharvennuksena ja 3) hakkuuna, jossa poistettiin kaikki ainespuu. Kohteella oli runsaasti alikasvosta, mutta kuitupuun kokoista puustoa oli vähän. Jatkossa havainnoidaan taimettumista ja taimien elpymistä. Koealat olivat pinta-alaltaan 0,15-0,16 hehtaaria (40 m x 40 m, 40 m x 40 m ja 30 m x 50 m). Koealoilta mitattiin kaikki yli 1,3 metrin korkuiset taimet ja puut. Koealalla 1 poistettiin ajourapuut, sairaat ja kuolleet puut ja läpimitaltaan yli 29 sentin männyt. Koealalta 2 poistettiin edellisten lisäksi kaikki yli 29 sentin puut ja yli 21 sentin hieskoivut ja muutama kuusi. Koelalalta 3 poistettiin kaikki ainespuu.

Kohteen esittelijöinä toimivat Esko Oksa Lukesta, joka oli tehnyt hakkuun leimauksen, Piia Kietäväinen ja Heljä Juuti Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savosta, jotka olivat olleet mukana puukaupan teossa ja hakkuiden toteutuksessa ja Hannu Hökkä Lukesta, joka on suometsien erikoistutkija.

Kuvion 1 runsasta alikasvosta (kuvaaja Irma Welling)

Havaintoja kohteesta:

*Alikasvoskuusta oli runsaasti, mutta ei tasaisesti vaan ryhmissä. Raivausta tarvitaan parin vuoden päästä, jolloin tavoitellaan 1500-2000 r/ha. Silloin kasvamaan jätetään parhaiten elpyneet kuusentaimet. Elpymiseen kuusella kuluu aikaa 4-5 vuotta.

*Hannu Hökkä kertoi rahkasammaleen edistävän siementen itämistä. Odotettavissa on myös siemensyntyisiä kuusen ja männyn taimia.

*Harvennuksen voimakkuudella optimoidaan pohjaveden syvyyttä ja vaikutetaan siten metsätalouden ilmasto- ja vesistökuormitukseen. Liian rankalla harvennuksella pohjaveden pinnan korkeus nousee ja märkyys tappaa taimet parissa vuodessa. Kuivuuden vaikutus näkyy taas seuraavien vuosien kasvussa.

Toisena kohteena oli suometsän viljelykohde, pinta-ala 7,6 ha. Vanha, 121 vuotias, riukuuntunut suometsäkuusikko oli avohakattu vuonna 2019. Puuston keskiläpimitta oli ollut 23 senttiä ja pituus 19 metriä sekä runkoluku 659 r/ha. Alikasvosta tai pensaskerros puuttui lähes täysin. Maata peitti seinäsammalpinta. Kohteelle tehtiin naveromätästys syksyllä 2020 ja kuusen istutus 2021.

Naveroita ja kuusentaimia (kuvaaja Irma Welling)

Piia Kietäväinen Mhy Etelä-Savosta kertoi, että päädyttiin kuusentaimien istutukseen eikä luontaiseen uudistamiseen, vaikka alue oli muodoltaan kapea ja pitkänomainen, kun alueelta puuttui alikasvosto lähes kokonaan.

Havaintoja kohteesta:

*Metsäkeskuksen tarkastusraportin mukaan säästöpuita oli jätetty riittävästi 29,3kpl/ha. Tarkastus oli tehty drone-kuvien perusteella.

*Säästöpuuryhmät oli jätetty avohakkuualueen reunoille.

*Säästöpuuksi oli jätetty isokokoinen koivu, josta on odotettavissa runsaasti siemensyntyistä koivunvesaa. Olisiko ollut järkevämpää tehdä siitä tekopökkelö?

*Vesiensuojelun toimenpiteitä: kaivettuja naveroita ja kaivukatkoja, pidettiin raportissa riittävinä ja hyvinä.

*Yleisenä luontaisen uudistamisen onnistumisen kriteerinä pidettiin sitä, että alueella on ennestään luontaisen uudistamisen kautta syntynyttä taimikkoa.

Kolmantena kohteena oli suometsän vesiensuojelukohde. Kohdetta esitteli Antti Leinonen Suomen metsäkeskuksesta. Antti työskentelee nykyään myös maa- ja metsätalousministeriössä työharjoittelijana ja osallistuu METKAN valmisteluun. Kohteen suoalue oli useita kymmeniä hehtaareita. Alue oli harvennushakattu ja osalle aluetta oli tehty kunnostusojitusta. Vesiensuojelutoimnepiteenä oli rakennettu laskuojaan laskeutusallas. Laskeutusaltaan kiintoaineen sitomisteho on vain noin 20%. Laskeutusaltaan tehoa parannettiin putkipadolla ja puuaineksella. Puuaineksen pinnalle veden alle muodostuu biofilmi, jonka vaikutuksesta liukoisista ravinteista pidättyy 30-40%. Ravinne- ja kiintoainepiikkien on todettu jatkuvan 3 vuoden ajan ojien kunnostuksesta. Puuaines voidaan poistaa tämän ajan jälkeen. Laskeutusaltaaseen oli sijoitettu myös biohiilisäkkejä, joiden tarkoituksena oli sitoa typpeä ja raskasmetalleja. Niiden kokeilu ei kuitenkaan onnistunut.


Putkipato oikealla ja puuainesta laskeutusaltaassa. Hannu Hökkä keskellä. (kuvaaja Jaakko Temmes)


METKAan ei jatkossa sisälly ojituksen tukea, mutta vesitalouden hoidon suunnitteluun on saatavissa tukea.

20.5.2022

Irma Welling


27.4.2022 puukauppa-asioita päivittämässä Metsä Groupilla


Metsä Groupin metsäasiantuntija Janne Helo vasemmalla (kuvaaja Juha Mikkola)


14 SaiMelaista kokoontui Metsä Groupin Lappeenrannan piiritoimistolle kuulemaan ajankohtaisista puukauppa-asioista. Mukana olivat myös ihka uudet jäsenemme Riku Aapro, Matti Kiviniemi, Mika Laine ja Pasi Ahvonen. Idea tilaisuuden järjestämiseen kumpusi hallituksen Whatsapp-keskusteluista. Laukkaan Risto pani toimeksi ja sopi käyntimme tilaisuuden isäntien kanssa.


Piiripäällikkö Jari Makkonen osallistui etäyhteydellä (kuvaaja Irma Welling)

Piiripäällikkö Jari Makkonen kertoi runko- ja järeyshinnoitteluista, joiden käyttö on tullut perinteisen puulajikohtaisen hinnoittelun rinnalle. Runkohinnoittelua sovelletaan uudistushakkuisiin, jolloin metsänomistajan tili ei riipu käytetystä katkonnasta. Järeyshinnoittelua sovelletaan 2. ja myöhempiin harvennuksiin. Runkohinnoittelun ulkopuolella ovat jatkossakin lehtipuut ja lahopuu, jotka hinnoitellaan puulajikohtaisesti. Jari Makkosen näkemyksen mukaan loppuvuodesta yli puolet myöhempien harvennusten ostoista olisi tehty järeyshinnoittelulla.

Nykyisessä puumarkkinatilateessa puutuotteilla on hyvä kysyntä. Nyt pystykaupan painopiste on kesäkorjuuharvennuksissa ja uudistushakkuissa kysytyin puulaji on koivutukki. Energiapuun korjuu on metsänhoidon kannalta oleellinen. Metsä Groupin osalta energiapuuta ostetaan lähinnä hankintakaupalla. Energiarangan korjuukustannukset ovat helposti 25-30 €/m3, jolloin hankinta ei ole kannattavaa, jos kohteelle ei saada korjuun tuke. Energiapuun kuljetus on kannattavaa nykyisin vain 80 kilometrin säteellä.

Kysymykseen miten metsänomistaja voisi tehdä leimikoistaan kiinnostavampia, Jari vastasi, että taimikonhoidot pitäisi tehdä riittävän voimakkaina. Riittävän voimakkaan taimikon harvennuksen rajana tuli esille 1800 runkoa hehtaarilla. Myös riittävän isot kääntöpaikat ja varastopaikat sekä hyvät metsätiet lisäävät leimikoiden houkuttelevuutta. Metsäkoneiden kuljetukseen käytettävä lavetti vaatii linja-auton veroisen kääntöpaikan. Leimikoiden osalta miniminä voidaan pitää 100 m3.

Yhteismyynnin sijaan pyritään samalla suunnalla tehtävien töiden ketjutukseen. Yhteismyyntiajatusta rajoittavat asiakkaiden erilaiset leimikot ja jäsenedut.

Jäseneduista kuulimme tuplabonuksesta, ennakkoraivausalennuksesta, taimikonhoidon ja varhaisperkauksen alennuksesta (25 €/ha) ja hintatakuusta. Niihin voi tukustua linkistä:

https://elinkeu.clickdimensions.com/m/1/82718205/p1-b22094-a88e633ac12a4093a2a71c3a33dbaaad/1/1/0d0d24ae-1831-4be7-bc9d-d6799b5a27b6?_cldee=DA9QQYP0L3_5acKPsYXNjwa4RMaUXxT8j49E-BUanu9QDqOlAv-Ie8rP7HCa0DaJ&recipientid=contact-60560eba2e2bec1181d800505601c556-f54fab4ce2b94d53a47d6bbd6ea98700&esid=b332b835-02b4-ec11-81e7-00505601c557

Kuulimme myös ekologisen kestävyyden ohjelmasta, johon sisältyvät monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvät toimet lehtojen ja järeiden haapojen (lpm yli 40 cm) ja muiden harvoin esiintyviin lehtipuihin osalta. Lisäksi tuetaan Hiitolanjoen ennallistamis- ja kunnostustöitä sekä kosteikkojen huolto- ja korjaustöitä.

Mittavat investoinnit ovat käynnissä Rauman sahalla ja Kemin biotuotetehtaalla.


Osaamisen ja markkinoinnin asiantuntija Roope Peuralampi (kuvaaja Irma Welling)


Osaamisen ja markkinoinnin asiantuntija Roope Peuranlampi kertoi jäsenetuuksista ja siitä miten bonusta kertyy. Jäsenetusopimusten tärkeimmät edut ovat menekkitakuu myrskypuiden ja talvikorjuuleimikoiden oston osalta sekä puukaupan hintatakuu ja bonukset. Puukauppatulojen sijoittamisesta kuulimme perusteellisen selvityksen, johon liittyvää aineistoa löytyy linkistä:


https://www.metsaforest.com/fi/Asiakasedut/Pages/Puukauppojen-vaikutus-voitonjako-osuuteen.aspx


Tulevista Metsä Groupin webinaareista löydät tietoa linkistä:

https://www.metsaforest.com/fi/Asiakasedut/Pages/Paikallistapahtumat.aspx 


Metsän mottona on "Kyllä Metsä pitää huolen omistaan"!

Lopuksi kiitimme isäntiämme Risto Laukkaan ja Riku Aapron lepästä sahaamalla tekemillä linnunpöntöillä, joiden sisälle oli sijoitettu yllätyksiä. Kotiin viemisiksi saimme kauniita ja hyödyllisiä SAGA- ja Lambi-tuotteita. Kiitoksia ISÄNNILLE iltapäivän hyödyllisestä annista!


Riston ja Rikun sahaamien linnunpönttöjen  luovutus (kuvaaja  Hannu Turkki)

29.4.2022

Irma Welling






30.3.2022 Uusia puun myyntimahdollisuuksia !


Korkea-ahontien varrella tehdään polttopuita jo isossa mittakaavassa ja puiden ostotarve on vuosittain vähintään 500 kiintokuutiota. Virpi ja Juha Montosen "Halkokauppiaanrouva"-niminen yritys on perheyritys, joka on aloittanut klapien myynnin vuonna 2017. Vuosien saatossa konekantaa on uusittu nykyisiin Hakki Pilkeen koneisiin. Puut nostetaan kourakuormaimella syöttöpöydälle, josta ne siirtyvät klapikoneeseen, joka pätkii ja halkaisee puut klapeiksi. Koneelta klapit siirretään poistokuljettimella trukkilavan päällä olevaan n 2,2 irtokuution suursäkkiin.

Suursäkit siirretään pihalle kuivumaan. Vasta kuivat säkit siirretään alkukesästä varastoon ja myyntiin. Klapeja valmistetaan neljää pituutta: 25, 32,42 ja 50 senttisiä.

Puut hankitaan suoraan metsänomistajilta ja pienemmiltä metsäalan toimijoilta mm. sahoilta. Pääasiallisina ostokohteina ovat ensimmäisen ja toisen harvennuksen puut. Puiden kaato ajottuu pakkaskeleihin, marraskuusta maaliskuuhun. Kesäkaadoissa ovat vaarana puihin iskevät homeitiöt. Kun puut on saatu rekkatien varteen, ne kuljetetaan mahdollisimman nopeasti Korkea-ahoon. Puiden pitää olla laadultaan hyviä, niiden pitää olla puhtaita eikä niissä saa olla lahoa. Halkokauppiaat käyvät mielellään katsomassa leimikon ennen kauppaa ja hakkuuta.

Kysyntää on eniten koivuklapeilla, mutta myös leppä- haapa- ja havupuuklapeilla. Pääasiallinen hankinta-alue käsittää Etelä-Karjalan. Läheltä Korkea-ahoa voidaan noutaa pienetkin erät, minimissään 20 kiintokuutiota ja kauempaa täysiä rekkakuormia, noin 55 kiintokuutiota.

Ostajille klapit toimitetaan 5 irtokuutiometrin peräkärrillä1-5 kuutiota kerrallaan asiakkaan tarpeen mukaan. Toimipaikasta voi noutaa valmiiksi pakatun 1,5 kuution säkin, joka voidaan nostaa peräkärriin, pakettiautoon tai kuorma-autoon tai irtotavaraa omaan kärriin tai 60 litran pikkusäkkejä.

SaiMelaiset, jos teiltä löytyy sopivia harvennusleimikoita ensi talven hakkuisiin, kannattaa ottaa yhteyttä Virve ja Juha Montoseen (Virve 040 765 5256/virve.montonen@gmail.com, Juha 0400 552 276, jmt.montonen@gmail.com). Heidän kotisivunsa löytyvät linkistä:

https://www.halkokauppiaanrouva.fi/. Heidät löydät myös Facebookista.


Kuva 1. Virve ja Juha Montonen syöttöpöydän äärellä avoimien ovien päivänä 30.3.2022.




Kuva 2. Vasemmalla SaiMelaiset Risto Laukas (Metsälakiasiantuntija ja metsäyrittäjä, 044 230 2685/risto.laukas@gmail.com) ja Riku Aapro (040 504 1788, riku.aapro@gmail.com). Riku on juuri perustanut R-Forest-nimisen yrityksen, joka tekee mm. taimikonhoitoa ja ennakkoraivauksia.



1.4.2022

Irma Welling


6.1.2022 Metsäretkellä Jari Karhun Kempin metsissä

 


 Kävimme loppiaisena metsämarssilla SaiMen jäsenen Karhun Jarin Vilkjärven metsissä arvioimassa olisiko jo aika tehdä nuoren metsän hoitoa tai ensimmäistä harvennusta. Jos nuoren metsän hoidon Kemera-tukea ei ole vielä käytetty, on mahdollista yhdistää nuoren metsän hoito ja ensimmäinen harvennus, jos jäävän puuston keskimääräinen rinnankorkeusläpimitta on alle 16 senttiä ja jos poistuma on vähintään 1500 r/ha.

 

Kuva 1. Jari Karhun  nuorta metsää Kempissä.

 


 

 

Lopputulemana meillä oli, että NMH/ensiharvennukset saavat odottaa muutamia vuosia, kun edellisistä hoitokerroista ja Kemera-tuistakaan ei ole vielä kulunut 10 vuotta.


Kohteeseen oli hyvä metsäautotie ja Risto painottikin, että ”metsäautotie on metsän parhaiten tuottavaa aluetta”. Sitä kautta metsien hoito ja puun kuljetus onnistuvat aikaa säästäen.  Metsäajon minimointi hyvällä metsätieverkostolla vaikuttaa puun hintaan merkittävästi. 


Kuva 2. Jatkotoimenpiteiden pohdintaa Riston keittämien nokipannukahvien kanssa.

 



Aikaisemmat, ennen metsään.fi:tä tehdyt Kemera-rahoitushakemukset ja -toteutusilmoitukset löytyvät metsään.fi:stä seuraavasti:

Valitse tarkasteltava tila

Tilan kartan vasempaan reunaan ilmestyy harmaa Valikko ja valikosta löytyy Viranomaisasiointi

Viranomaisasioinnin alta löytyvät (kts. kuva 3)

 

-Metsänkäyttöilmoituksen

-Kemera-asionti

                      -Rahoitushakemukset

                                           -Metsän uudistaminen

                                           -Nuoren metsän hoito ja taimikon varhaishoito

                      -Toteutusilmoitukset

-Tarkastuskohteet

                      -Kemera-hanke

                      -Metsänkäyttöilmoitus

 

Kuva 3. Aikaisemmin myönnettyjen Kemera-tukien   historiatiedot.

 



Jos Kemera-kohteita löytyy, niiden väri muuttuu kartalla ja kartalle tulee vuosiluku. Vuosiluvun alta löytyvät päivämäärä ja hankenumero sekä työlaji. Samaisesta paikasta löydät Kemera-hankkeiden lisäksi metsänkäyttöilmoitukset ja metsän uudistamisen rahoitushakemukset. Muista aina poistaa edelliset ruksit esim. toteutusilmoitukset, kun etsin esimerkiksi tarkastuskohteita !

 

Taimikoiden ja nuorten metsien kuntoon laittaminen kannattaa. Ne lisäävät metsän kasvua ja päätehakkuussa kantorahatulot kasvavat jopa 5 000 euroa hehtaarilta (UMP:n esimerkki, jossa  päätehakkuun tulo oli 17 000 €/ha ajallaan hoidettuna/ Minna Kalajoki, Eila Kalvola ”Jopa 20 mottia lisää puuta”, UPM Metsä 1/21) 

Aktiivista  Metsävuotta !

 

Irma, pj

040 555 4228

 


12.11.2021 Löytöjä ja nuoren metsän hoidon tarvetta  arvioimassa Imatran metsissä


Suuntasimme Monnon Karin kanssa Ollin majan maastoon. Ensitöiksemme havainnoimme Miettisen Karin kanssa pikkulintuja. Kari kertoi, että hömö-, kuusi-, töyhtö-, sini- ja talitiaiaset ovat tämän paikan tyypillisiä lintuja. Miettisen Kari on nähnyt täällä myös pähkinänakkeleita ja valkoselkätikkoja.




Seuraava löytö oli metsääni perustettu luvaton kaatopaikka, jolta löytyi ison jätesäkin verran  pakastimen sisältöjä. 



Kolmas löytö oli viime vuonna ostamaani kuusikkoon ilmestynyt tuholainen. Pari kuusta oli kuollut jo pystyyn ja niiden kuoren alta löytyi kirjanpainajan toukkien käytäviä. Tarkkailu jatkuu ensi keväänä.



Tutustuimme 15 vuotta sitten siemenistä kylvettyyn männikköön. Olin sen raivannut 5 vuotta sitten. Totesimme, että se saa nyt kasvaa rauhassa ilman toimenpiteitä. Mäntyjen rinnankorkeusläpimitta oli keskimäärin 8 senttiä ja pituus 4 metriä.

Seuraavaksi pohdimme, mitä tehdä viereiselle 15 vuotta sitten istutetulle männikölle  (9,3 ha). Mäntyjen rinnankorkeusläpimitta oli keskimäärin 12 senttiä ja pituus 6 metriä. Kari suositteli raivausta, jossa tiheiköt harvennetaan ja suositaan kuusta ja koivua. Olen saanut vuonna 2012 taimikonhoitoon Kemera-tukea. Itseäni askarrutti se, että vuonna 2022 voisin saada nuoren metsän hoitoon Kemera-tukea, mutta jos nyt menisin sinne tiheikköjä raivaamaan ei varsinaiseen nuoren metsän hoitoon enää jäisi tarpeeksi poistumaa. Kameran ehdoissa pitää poistuman olla vähintään 1500 kpl/ha vähintään 2 cm kantoläpimittaisia runkoja. Arvioimme, että tämä ehto voi muodostua kriittiseksi. Kari painotti sitä, että männikön kasvun nopeuttamisen kannalta olisi perusteltua tehdä raivaus nyt eikä jäädä odottamaan Kemera-tukia. Kari pitää metsän hyvää kasvua ratkaisevana. Metsähygienian perustana hän pitää monipuolista puulajivalikoimaa. Kari piti paksuokaisuutta myös merkkinä siitä, että mäntyä oli istutettu kuuselle paremmin sopivaan maastoon. 

Samana vuonna viereisille kohdille istutettujen ja siemenestä kylvettyjen taimien rinnankorkeusläpimitoissa oli keskimäärin 4 sentin  ja pituudessa 2 metrin ero. Taimista istutettujen mäntyjen tilavuus oli noin  2,8-kertainen siemenestä  kylvettyihin verrattuna. Rinnankorkeusläpimitan avulla arvioituna taimista istutetuilla männyillä on 5 vuoden etumatka siemenistä kylvettyihin verrattuna. 


Kuvassa oikealla taimesta istutettu mänty ja vasemmalla siemenestä kylvetty mänty.




Oli hyödyllistä vaihtaa ja tuulettaa ajatuksia Karin kanssa !  Isot kiitokset Karille ! 

21.11.2021 Irma Welling











5.11.2021 Raivaussahan terän teroitusoppia - Ylämaan teroitusexpertit Lemillä


Ihmeitä tapahtui Lemillä perjantaina 5.11.2021. Raivaussahan teräni ovat taas sahauskunnossa ! Ylämaan teroitusexpertit, Hannu Turkki ja Juha Mikkola saapuivat aamuhämärissä Kesäniemeen. Saunan terassille nousi kenttäteroittamo. Molemmilla experteillä oli mukanaan lankku, johon oli sahattu viilto terälle. Lankut kiinnitettiin terassin kaiteeseen ruuvipuristimilla. Terä pysyi hyvin paikoillaan viillossa teroituksessa.


Teroitusexpertit olivat kuulleet, etten ollut tyytyväinen itse teroittamiini raivaussahan teriin. Ne eivät uponneet puuhun, kuin kuuma veitsi voihin. Niinpä olin siirtynyt CMT-kovapalateriin. Kovapalaterällä saattoi työskennellä muutamia viikkoja ilman teroitusta. Teroitusta varten vien yleensä 3 terän nipun liikkeeseen, joka teroittaa ne päivässä parissa. Kovapalateriä minulle on kertynyt 6 kappaletta. Teroituskustannus on 10-15 euroa terää kohti.


SaiMen järjestämässä raivaussahaharjoittelussa Juha kokeili minun kovapalaterää, jolla olin sahannut jo muutamia viikkoja. Juha ei ollut lainkaan tyytyväinen siihen kovapalaterääni. Siitä virisi ajatus tulla pitämään Lemille teroituskoulua.


Minulta löytyi nippu, 6 kappaletta, tylsiä tavallisia raivausteriä. Niistä monissa oli jälkiä kiveen sahauksesta ja haritusta kaikissa oli vain vähän. Oli pakko tunnustaa, etten ollut lisäharittanut teriäni lainkaan ostamisen jälkeen. Kyllä minulla oli viilanohjain, jossa oli haritustyökalu vaan en ollut pitänyt lisäharitusta niin tarpeellisena. Niinpä terien kunnnostus aloitettiin kunnon harituksella. Sitten seurasi oikeaoppisen viilauksen harjoittelu. Ekaksi kivien aiheuttamat kolhut viilattiin pois terän päältä lattaviilalla. Vasta sitten päästiin harjoittelemaan viilanohjaimen käyttöä. Siinä tukevan asennon löytäminen oli tärkeää. Seisaaltaan jalkaan ja sahaan tukeutuen ja vasemmalla kädellä terää kiinni pitäen löytyi tukeva asento. Voimaakin piti saada tarpeeksi viilaukseen. Etusormen pitäminen viilanohjaimen päällä tukevoitti viilausta. Ja viilanohjaimen 15 asteen kulmasta suhteessa sahan terään piti olla tarkkana. Viilaus tehtiin aina itsestä poispäin haritetulle hampaalle. Viilanohjaimen viila asetettiin leikkuuhampaan päälle. 5,5 millin pyöröviilalla tehtiin muutama työntö yhteen suuntaan, ulospäin, ei edestakaisin. Haritettaessa ja teroitettaessa edettiin järjestelmällisesti joka toinen hammas kerrallaan. Kun 11 (200 mm terä) tai 12 hammasta (225 mm terä) oli teroitettu, saha käännettiin ja teroitettiin jäljelle jääneet 11 tai 12.


Sain juonesta kiinni, isot kiitokset teroitusexperteille ! Selvisi myös, että tarvitsen metsään mukaan silmälasit ja otsalampun näin tarkkaan työhön.


Nyt kun kelit vielä viilenisivät, että pääsisin havupuiden raivaukseen ilman kantojen käsittelyä juurikäävän varalta.


Kuva 1. Teroitusexpertit viilaushommi




Kuva 2. Muutaman tunnin työskentelyn jälkeen 4 tylsää terääni ovat nyt huippukunnossa valmiina työhön. Lisäksi minulla on yksi aiemmin teroitettu ja haritettu V-klingan, kuvassa vasemmalla. Nyt pääsen ekemään vertailuja, mikä niistä uppoaa puuhun kuin ”kuuma veitsi voihin” !




8.11.2021 Irma Welling


Ke 15.9.2021 metsä- ja luontoretkellä Kari Monnon kohteissa Ruokolahden Lassilassa


Kari, Hannu Turkki  ja Juha Mikkola viettivät päivän Monnon Karin vaimon taimikoihin ja metsiin sekä metsätien tekemiseen tutustumalla. He myös huiputtivat Lassilan mahtavan kallioluolan. Välissä nautittiin evästä Karin vaimon veljen grillikatoksella.

Kuva 1. Lasse Peltonen kertoo tien tekemisen eri vaiheista. Tie on hänen maallaan ja mökkiläisiä sekä metsätilallisia on tien vaikutusalueella noin 20-30. Tie haarautuu kahdeksi eri tieksi,  käytännöllisesti katsoen mökki- ja metsäalueille johtaviksi teiksi.  Lasse  on noin  40 vuotta tehnyt teitä yksityisille, metsäyhtiöille sekä metsänhoitoyhdistykselle.
Kuvaaja Hannu Turkki

Kuva 2. Valmista tien pohjaa, johon ruvetaan ajamaan 64 mm mursketta.  Sen päälle tulee sitten suodatinkangas, joka pitää kiviaineksen erillään toisistaan ja tähän päälle 32 mm murske. Sitten tasaus valmiiksi tien pohjaksi. 64 mm mursketta tulee koko tielle noin 300 tonnia ja 32 mm mursketta noin 200 tonnia eli yhteensä noin 550 tonnia. Pituutta perusparannuskohteella on  400 m. 

Kuvaaja Hannu Turkki
Kuva 3. Huhtikuussa hakatun aukon taimien istutus tehtiin heti keväällä. Sanomalehtiä laitettiin taimien ympärille heinittymisen estämiseksi. Lisäksi taimet kepitettiin taimien löytämiseksi helpottamiseksi ensi kesänä. Arveltiin, että heinäystä tarvitaan ja märkyys voi  vaivata tulevina vuosina, vaikka laikutus tehtiin. Nopealla aikataululla piti taimet saada maahan, kun maa kasvaa heinää ja koivua niin rajusti.Toiveena on, että taimet ehtisivät juurtumaan ja kasvamaan heinien ja koivujen edellä. Hyvältä näytti kaiken kaikkiaan, vain joitain ruskeita  taimia oli.

Kuvaaja Hannu Turkki


Kuva 4. Tällä kuviolla tarkasteltiin koivujen osuutta kuusikossa, kun ohjeena oli jättää koivuryhmiä kuusikkoon. Kari ei osannut sanoa, kumpi olisi parempi menetelmä koivuryhmät vai koivut jätettynä koko alalle tasaisesti. 

Kuvaaja Hannu Turkki


Kuva 5. Tässä sama tilanne kuin kuvassa 4, mutta koivuja harvemmassa. Käytiin perusteellinen keskustelu kohteen tulevaisuudesta ja seuraavan koneharvennuksen ajankohdasta. 

Kuvaaja Hannu Turkki

 Kuva 6. Koivuryhmän jatkokasvun edellytyksiä pohdittiin samoin tuumailtiin hieskoivun ja rauduskoivun eroja. 

Kuvaaja Hannu Turkki

 

Kuva 7. Tässä kiivetään Lassilan kallioluolaan. Kallioluola on suosittu kiipeilykohde.


Kuvaaja Hannu Turkki

 Kuva 8. Karin vaimon veljen grillikatoksella nautittiin kavit ja paistettiin makkaraa.


Kuvaaja Hannu Turkki

 

Retken parasta antia oli, että taimikoissa ja metsissä  tarkasteltiin ja pohdittiin erilaisia metsänkäsittelyn vaihtoehtoja. Kari painotti metsän hyvää kasvukuntoa. Kerrankin oli aikaa koko päivä yhteisiin pohdintoihin. Aiemmat metsäkävelyt eri metsäasiantuntijoiden kanssa eivät ole olleet Karin mielestä näin antoisia. Retken vetäjänä Kari Monto olisin toivonut runsaampaa  saimelaisten osallistumista retkelle. 
Kari kiittää Hannua ja Juhaa  hyvistä keskusteluista ! Isot kiitokset Karille monipuolisen retken suunnittelusta ja toteuttamisesta ! 


 16.9.2021 Kari Monto ja Irma Welling 


5.9.2021 Luhtalammen nuoren metsän ja pienpuun keruutyömaan jälkilöylyt 


Jäsenemme Risto Laukas ja Jari Karhu kävivät tänään vielä jälkijoukkina Roope Tonterin työmaalla Luhtalammen tilallani. Mielenkiinnon kohteina olivat runkoluku hakkuun jälkeen, ajourat ja poistetun puun määrät ! Jarin arvio poistettavan  puuston kuutioista oli maltillisin ja Irman optimistisin.  Risto ja Jari ehdottivat useampia ajouralenkkejä. Hakkuun jälkeiseksi pohjapinta-alaksi Risto arvioi 12 m2/ha.  Risto löysi Maastotaulokoista, että tuoreen kankaan (MT mustikkatyypin) rauduskoivikon, jonka pituus 13-15 metriä, runkoluvuksi suositellaan 700-800 runkoa hehtaaria kohti. Roope sai peukutuksia siitä, että nyt ryteikkö näytti oikialta mettältä !    
 
Jari Karhu vasemmalla ja Risto Laukas oikealla nuotiolla (kuvaaja Irma Welling)


Tältä näyttää jo tehty mettä. Pöllipinoja melkein vierivieressä.


Harvennettua metsää ja pöllipinoja (kuvaaja Irma Welling)



Poistetun puun kuutioarviot 2,4 hehtaarin alueelta ovat Irmalla muistissa…saa nähdä kelle Das Pullo päätyy ! 

Kiitokset Ristolle ja Jarille inspiroivasta mettäretkestä !  

Mettäterkuin,
Irma



La 28.8.2021 metsäretki nuoren metsän harvennuksen ja pienpuun keruun työmaalle


Nuotiolla haastattelemassa Roopea (kuvaaja Irma Welling)

6 Saimaan Metsänomistajat ry:n jäsentä suuntasi Muuraisniementien varteen Roope Tonterin työmaalle. Roope on entinen lumilautailija, joka ehti voittaa kolme MM-kultaa ja yhden MM-hopean. Sittemmin Roope on kouluttautunut metsuriksi ja valmistui keväällä 2021. Irman Luhtalampi-tilan työmaa onkin Roopen ensimmäinen ulkopuoliselle tekemä metsurin työ. Roope on toki tehnyt paljon metsätöitä omissa metsissään. Heti alkajaisiksi Roope vertasi nuoren metsän hoitoa ja lumilautailua keskenään ja totesi, että niille on yhteistä se, että mikään ei tule helposti ja että ne molemmat ovat elämäntapa. Kummassakaan ei kannata hosua. Roope pyrkii tekemään hommat niin hyvin, että kehtaa omilla jäljillä kulkea. Monimuotoisuutta hän toteuttaa jättämällä riistatiheiköitä, katkenneita puita lintujen pesäpuiksi, kuusia ja mäntyjä koivujen alle sekä säilyttämällä isot haavat ja lepät. Itse asiassa monimuotoisuutta ja puulajien moninaisuutta pitää ryhtyä huomioimaan jo ihan alusta asti. Ei ole järkevää istuttaa esimerkiksi kuusta 2000 -1800 tainta vaan vähemmän jopa vain 800 ja jättää luonnon taimille tilaa. Roopen ajatuksia metsänhoidosta löytyy tältä videolta:


Roopen työtapa on viedä samanaikaisesti kahta ajouraa ja niiden väliä. Välistä puut kaadetaan ajouralle päin. Kovalla tuulella se ei aina onnistu. Kuitukasaan Roope tekee 3 metrin pituisia pöllejä ja energiapuukasaan 5 metrin rankoja. Havupuiden kantoihin Roope ruiskuttaa harmaaorvakasliuosta juurikäävän torjumiseksi. Harmaaorvakas on ureakäsittelyä parempi, koska se syrjäyttää kannosta ja juurista juurikääpäkasvustoa. Urea estää vain juurikääpää valtaamasta käsiteltyä kantoa.

Roope tankkaamassa Stihliä ja kädessä  harmaaorvakasliuospullo (kuvaaja Irma Welling)


Roopen ketterään ja rivakkaan työtapaan voit tutustua tältä videolta:


Välillä pysähdyimme pohtimaan hankintahakkuun ja kantohintakaupan hintapolitiikkaa, kuitupuun hintaa ja harvennusmalleja. Kyllä metsureita ja metsäkoneeen kuljettajia sekä urakoitsijoita löytyisi, jos työstä maksettaisiin nykyistä paremmin. Tällä työmaalla pääpuulaji on koivu ja kuuset ovat alikasvosta. Irma on hakenut kohteelle nuoren metsän hoitotukea ja pienpuun keruutukea, yhteensä 430 euroa hehtaarille. Metsänomistajalle tämä nuoren metsän hoito on kustannusneutraali eli tuet ja puista saatavat tuotot menevät työ- ja ajopalkkoihin. 
Kävimme oheisella videolle keskustelua siitä, mikä on Kemeran tukiehtojen mukainen puuston tiheys tällä työmaalla ja siitä lasketaanko tiheyteen vain koivut vai myös alikasvoskuuset:

Olimme vaikuttuneita Roopen työskentelytavasta ja ajatuksista liittyen monimuotoisuuden toteuttamiseen sekä ilmastonmuutoksen hillintään. Roope esitti todella kypsiä keinoja ilmastonmuutoksen hillintään. Ekaksi nuoret metsät pitää hoitaa kuntoon. Tokaksi sademetsien hävittäminen maapallolla pitää lopettaa. Kolmanneksi krääsän ostaminen Kiinasta pitää lopettaa ja kulutustottumuksista pitää tinkiä. Ruokahuollon kannalta olisi järkevää, että ruoka tulisi korkeintaan 200 kilometrin säteeltä.

Peukutamme Roopen kaltaisia metsureita ! Irma on kyllä onnekas ja kiitollinen, että on saanut Roopen hommiin tälle hankkimalleen kohteelle, jota alkujaan olisi voinut kutsua ennemminkin ryteiköksi kuin metsäksi. Irma osti ryteikön marraskuussa 2019 ja raivasi sieltä alkajaisiksi risut (alle 4 cm) pois ja nyt Roope jatkaa tekemällä siitä oikian metsän.

Ryteiköstä oikiaksi metsäksi (kuvaaja Irma Welling)

1.9.2021 Irma Welling


Ma 2.8.2021 luontoretkellä Hämmäauteensuolla Lappeenrannassa



Kuva 1. Hämmäauteensuon reitit ja kohteet. Kuvaaja Tanja Lukinen.

 



10 Saimaan Metsänomistajaa suuntasi Vainikkalaan päin luonnontilaiselle, Lappeenrannan kaupungin osin omistamalle Hämmäauteensuolle. Retkellämme olivat oppaina luontopolun suunnittelutyöryhmän vetäjä, silloinen Lappeenrannan kaupungin metsätalouspäällikkö ja jäsenemme Risto Laukas ja Etelä-Karjalan Lintutieteellisen Yhdistyksen linturetkikummi Jari Kiljunen. Mukana oli myös lähellä asuva jäsenemme Lauri Nevalainen. Lauri kertoi viereisen Vanhan Viipurintien tekemisestä ja suoalueen omistushistoriasta.
Lauri kertoi, että Vanhan Viipurintien  historia ulottuu aina 1200-1400 luvuille. Nykyinen Sinkkolantie on tätä Vanhaa Viipurintietä. Suo on ollut ylempänä kuin tie eikä tie ole pettänyt. Tien pohjalle ajettiin 20 metrin tukkeja poikittain. Tukkien päälle laitettiin metri havuja ja sitten hiekkaa. 1950-luvulla veden pinta nousi metrillä rummun tukkeuduttua ja suolla ollut saareke peittyi veteen ja puut kuolivat. Kaupunki osti 1970 luvun lopulla Juho Höltältä tämän suoalueen ja se on ollut  vuodesta 1985 Natura-aluetta. Juho Höltän isä oli Juvakan tyttären kanssa naimisissa. Juvakan talo oli isojaon päätyttyä 1830 niin sanottu ratsutila, jossa piti olla mies ja hevonen aina lähtövalmiina kuljettamaan silloisen Venäjän keisarikunnan virkamiehiä. Tämän velvoitteen takia Juvakan talo sai isojaossa 2500 hehtaaria maata. Lauri kertoi, että nyt korona-aikana tästä luontokohteesta on tullut erityisen suosittu. Parkkipaikalla saattaa olla viikollakin toistakymmentä autoa parkissa. 

Risto kertoi alkajaisiksi, että suon luontoreitti on muodostunut monessa vaiheessa. Vuonna 2016 kartoitettiin Suomi 100-kohteita. Riston ehdotuksesta luontopolku valikoitui sellaiseksi. Vuonna 2016 alkaneesta ”mielettömän hienosta” luontopolkuhankkeesta, jossa reitit ja taulut suunniteltiin ja toteutettiin. Taajamatyöryhmää, jonka vetäjänä Risto oli täydennettiin luontojärjestöjä edustaneella linturetkikummillamme Jarilla, kuvittaja Heli Pukilla Ideristä, biologian lehtori Tuulikki Immosella. Taajamatyöryhmästä hankkeeseen osallistuivat mm. jäsenemme Anne Veijovuori ja kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen. Luontopolun varrella on kuusi havainnollista opastaulua, joissa kerrotaan soiden synnystä, soiden kasvillisuudesta ja eläimistä, METSO-alueesta, metsätaloudesta ja Lappeenrannan kaupungin metsistä. Opastauluista löytyy luontopolun nimikkoeläin, sisilisko, joita näimmekin pitkospuilla muutamia. Opastaulut ovat saaneet paljon kiitosta havainnollisuudestaan ja siitä, että niissä nivoutuvat luonto- ja metsäasiat yhteen. 

Risto kertoi, että 550 koululaista ja kymmeniä opettajia oli käynyt tutustumassa luontopolkuun Suomi-100 vuonna toukokuussa 2017. Koululaisten kuljetukset kustansi Ossi ja Raija Tuuliaisen säätiö. Raija Tuuliainenhan on SaiMen jäsen. 

Risto havainnollistaa luontoon tutustumisen hyvää tapaa oheisella videolla. Tavan, jossa joka askeleella otetaan kuva maisemasta pään kovalevylle, hän oli oppinut viipurilaiselta yliopisto-opettajalta ja Monrepos-puiston tuntijalta Mihail Kostolomovilta. 
https://youtu.be/MoVvq6bdiys
Suo on rauhoitettu kaupungin hakemuksesta luonnonsuojelulain perusteella. Reittimme alkoi sankasta kuusikosta. Sieltä bongasimme vinoneliönmuotoisia linnunpönttöjä ja puukiipijän pöntön. Vinoneliöpönttöjen tyypillisiä asukkaita ovat mm. tali- ja sinitiaiset sekä kirjosiepot, mutta myös harmaasiepot. 

Kuva 2. Design-linnunpöntöt. Kuvaaja Irma Welling. 


Pitkospuut veivät meidät suokasvien ja -eläinten opastaululle. Karpaloita ja kihokkeja löytyi polun varrelta. Oheisella videolla Jari kertoo suon linnustosta.

https://youtu.be/ioVxAqd3w1U
Kuva 3. Linturetkikummi Jari Kiljunen kertoo suon linnuista. Kuvaaja Hannu Turkki.

 



Kuva 4. Matkan varrelta. Kuvaaja Hannu Turkki.
 

Kohta saavuimmekin jo laavulle, jonka paikan Risto oli valinnut. Paikkavalinnan ratkaisivat ison iso kivi ja kaunis näkymä suolle. Laavu on Risto Kiljusen Lappeen Riennolta saama lahja, jonka hän lahjoitti kaupungille. Laavulla nautimme Riston keittämät nokipannu- ja Korpi- kahvit, piirakoiden ja makkaran kera. Näkymää isolta kiveltä suolle ei enää ollut ja Risto lupasi esittää kaupungille näkymän avaamista.
Kuva 5. Nevalaisen Lauri ja Kiljusen Jari laavulla. Ison iso kivi taustalla. Kuvaaja Irma Welling.

 Kuva 6. Laukkaan Risto ja Aapron Heikki laavulla nokipannukahveja keittämässä. Kuvaaja Irma Welling.



Matka jatkui suon reunametsän ja METSO-ohjelman piirissä suojellun metsän rajaa pitkin. Risto oli tehnyt METSO-kohteesta aloitteen ja puuston kartoituksen. Kohteesta löytyy useita arvokkaita elinympäristöjä ja piirteitä, mm. lahopuun määrä.
Opastauluissa kerrottiin suon synnystä, METSO-alueesta ja viimeisessä kaupungin metsistä ja metsätalousesta. Suon synty -opastaululla Risto esitti meille visaisen kysymyksen miten suot syntyvät. Ytimekäs vastaus on, että suo syntyy sinne mihin vettä tulee enemmän kuin sieltä poistuu. 
Kuva 7. Suon synty-opastaulu. Kuvaaja Irma Welling.

 



Kuva 8. METSO-suojelualueen-opastaulu. Kuvaaja Tanja Lukinen.


Kuva 9. Talausmetsät-opastaulu. Kuvaaja Tanja Lukinen.

 

Bongasimme reitin varrelta Jarin  avustamina  naaraspeipon ja palokärjen. 

 Tihkusateen saattelemina palasimme P-alueelle metsäautotietä. Suolle kannattaa palata omatoimisesti ja syventyä opastauluihin sekä vuodenaikojen mukaan vaihtuvaan suon elämään. 

Kiitokset meidän mahtaville oppaille, Ristolle ja Jarille sekä Laurille, jotka johdattelivat meidät suon historiaan, elämään ja metsätalouteen. Kiitokset myös osallistujille, jotka eivät pelänneet sateen uhkaa eivätkä lentäviä hyönteishyökkääjiä.

Kuva 10. Viimeisellä etapilla ennen parkkipaikalle siirtymistä. Kuvaaja Irma Welling.



6.8.2021

Irma Welling, Risto Laukas ja Lauri Nevalainen





Ke 28.7.2021 tutustumassa Seppo Kangasmäen tilalla Lemillä koneistutukseen ja metsätalousyrittämiseen


Yli 10 koneistutuksesta kiinnostunutta Jari Karhun ja minun lisäksi kokoontui Lemin Metsolantielle koneistutusnäytökseen. Mukana olivat myös Maaseudun Tulevaisuuden erikoistoimittaja Jouko Kyytsönen ja valokuvaaja Hanna Koikkalainen.

Koneistutuksesta kiinnostuneet osallistujat. Kuvaaja Jari Karhu.

Seppo Kangasmäki, kapteeni evp, palasi äitinsä kotitilalle vuonna 2007 ja on ollut eläkkeellä nyt 11 vuotta. Tilan pinta-ala on 208 hehtaaria. Sen jälkeen aukkoja on tehty ja taimia istutettu ja taimikoita hoidettu vuosittain. Kirjanpainaja ja Oskari-myrskykin ovat olleet syynä muutamiin aukkoihin. Viime vuonna Seppo istutti apujoukkoineen 12 500 tainta ja tänä vuonna on ollut taimien heinäystä riittävästi. Siksi 4 hehtaarin aukon istutus annettiin UPMn urakoitsijan Konepalvelu Helkalan hoidettavaksi.

Istutuslaitteena oli Bracke (Bräcke), joka oli kiinnitetty telaketjualustaisen kaivinkoneen puomiin. Laite teki sekä maanmuokkauksen että istutuksen. Istutuslaitteeseen kuuluivat maanmuokkauslevy/-lapio, istutusputki, tiivistyskieli ja taimikasetti. Maanmuokkaus tehtiin laikkumätästämällä. Laikkumätästys tapahtui kääntämällä muokkauslevyllä vedetty maa muokkaamattoman maan päälle. Laite soveltuu paakkutaimien istutukseen. Nyt istutettiin 2-vuotiaita kuusentaimia. Taimikasettiin mahtui 74 tainta ja se täytettiin käsin. Taimia kuljetettiin kaivinkoneen mukana kulkevassa taimitelineessä.

Niko Gustafsson täyttää taimikasetti kuusentaimilla. Kuvaaja Jari Karhu.

Jari Karhun videolla Niko Gustafsson Konepalvelu Helkalalta on istutuslaitteen puikoissa:

https://www.youtube.com/watch?v=tAgqAGSAWWA


Kivikkoinen maasto ja hakkuutähteet hidastavat istutustyötä. Suurin osa hakkuutähteistä olikin kerätty pois. Silmämääräisesti arvioiden istutuslaitteella istutetut taimet olivat jonkin verran syvempänä kuin ihmistyönä tehdyssä istutuksessa. Jotkut taimet saattoivat jäädä hieman vinoon istutuksen jälkeen. Vinossa olevat taimet suoristuvat yleensä parissa vuodessa. Vaikutelmaksi jäi, että koneistutus on hyvä vaihtoehto käsinistutukselle, kun siinä yhdistyy kaksi työvaihetta maanmuokkaus ja istutus. Lisäksi taimet kulkevat koneen mukana perimmäisiin kolkkiin asti. Kustannuksiltaan (n 1 €/taimi) koneistutus sisältäen taimet, taimihuollon, maanmuokkauksen ja istutuksen on kilpailukykyinen käsinistutuksen kanssa.

Seppo Kangasmäki oikealla tarkastelee istutettua tainta. Kuvaaja Jari Karhu.

Tutustuimme samalla Sepon viereisiin taimikoihin, viime syksynä ja keväänä istutettuihin sekä 8 vuotta sitten istutettuihin taimikoihin. Sepolla olivat Siekkelin Sahan (Valkeala) taimitikut ahkerassa käytössä. Lisäksi Sepolla oli pihapiiriin istutettu omaan arboretumiin siperianpihtaa ja douglaskuusta.

Taimitikulla merkitty taimi. Kuvaaja Jari Karhu.

Polttopuun myynti on Sepolla laajaa ja sitä varten on hankittu Pilkemasterin klapikone ja iso halli oli täynnä klapitavaraa. Sepon kuorma-autossakin lukee ”Pilkettä silmäkulmaan”.

Sepon kuorma-auto klapien kuljetukseen. Kuvaaja Jari Karhu. 

Kävimme myös Metsolantien varrella olevalla alikersantti Taavetti Muukan muistomerkillä. Taavetti Muukka kuoli surmanluoteihin tuolla paikalla kotirintaman uhrina 46-vuotiaana juhannuksena 1944. Vieläkään ei tiedetä kuoliko hän desanttien vai rintamakarkureiden ampumana. Muistomerkki hänelle pystytettiin kesäkuussa 2020.

Seppo kertoo Taavetti Muukan kohtalosta. Kuvaaja Jari Karhu.

Isot Kiitokset Sepolle mielenkiintoisesta tapahtumasta  ja tervetuloa Saimaan Metsänomistajien toimintaan mukaan !

30.7.2021

Irma Welling



La 19.6.2021 metsä- ja luontoretkellä Masteensaaressa


Hyvin helteeseen varustautuneita retkeläisiä odottamassa lähtöseremonioita (kuvaaja Toivo Juntunen)



Vasemmalta  asiantuntijamme  Roope  Peuralampi  ja Tomi Asikainen Metsä Groupilta sekä Risto Laukas  ja Irman takana vasemmalla Seppo Vuokko (kuvaaja Martti Veuro).
Rantautuminen paratiisisaarelle m/s Christiina -alukselta  (kuvaaja Martti Veuro) 



19 retkeilijää suuntasi helteisenä lauantaina Vesa Tuomikosken kipparoimalla m/s Christina-aluksella Imatran matkustajasatamasta kohti Tiuruniemen kärjen edustalla sijaitsevaa paratiisisaarta, Masteensaarta. Masteensaari on Lappeenrannan kaupungin omistama saari. Aikoinaan Rauhan ja Tiuruniemen sairaaloiden potilaat tekivät saaressa istutus- ja metsänhoitotöitä ja sairaaloiden maatilan lampaat laidunsivat siellä. Saaresta tuotiin polttopuut sairaaloiden käyttöön. Saaressa kohteena olivat luonto ja vuonna 2016 avohakattu ja istutettu alue sekä harvennettu kuusikko. Mukana meillä olin edustava joukko asiantuntijoita.

Vuonna 2016 tehdyt hakkuut
Jäsenemme, metsälakiasiantuntija Risto Laukas, silloinen Lappeenrannan kaupungin metsätalouspäällikkö, kertoi saaren metsä- ja hakkuusuunnitelmista ja hakkuita edeltävistä luontoselvityksistä sekä maisemalupakäsittelystä. Maisemalupakäsittely tarvittiin osayleiskaavan VR (vapaa-aika – ja virkistysalue)-merkinnän vuoksi. Tehdyssä laajoissa luontoselvityksissä arvokkaiksi luontokohteiksi seuloutui kolme kohdetta: hiekkaranta, kosteikko- ja kallioalueet. 
Kirjanpainaja oli iskenyt pahasti noin 4 hehtaarin kokoiseen alueeseen. Kuusikossa oli 40-50 kuusen ryppäitä, jotka olivat jo pystyyn kuolleita. Samalla harvennettiin viereinen noin 20 hehtaarin kokoinen kuusikko. Kilpailutuksen jälkeen hakkuut suoritti Metsä Group. 
Risto kertoi, kuinka kaikki suunniteltiin huolella ja pieteetillä. Sovittiin muun muassa PEFC-metsäsertifikaatin edellyttämiä suojaetäisyyksiä pidemmistä suojaetäisyyksiä ja säästöpuiden tuplamääristä. Riston mukaan hakkuut onnistuivat hyvin, eikä minkäänlaisia kielteistä palautetta kuulunut. Risto kertoi myös kuinka kaupungin metsissä puuta oli keskimäärin 100 m3/ha vuonna 1982, kun hän tuli kaupungille hommiin. Eläkkeelle siirtymisvaiheessa vuonna 2019 puun määrä oli jo 200 m3/ha. Risto totesi samalla, että aina puhutaan, että lahopuun määrä metsissä on vähentynyt. Varmaan lahopuunkin määrä on lisääntynyt samassa suhteessa kuin puun kokonaismäärä.


Risto Laukas kertomassa v-2016 hakkuiden  suunnittelusta  ja luontoselvityksistä. Takana komia männikkö, jossa kasvoi ja tuoksui vanamo (kuvaaja Irma Welling)

Metsä Forestin metsäasiantuntija Tomi Asikainen kertoi vaativan ja herkän saarikorjuun toteutuksesta. Hakkuun rajat merkittiin maastoon tarkasti. Ajankohta, myöhäissyksy 2016, valittiin retkeilyajan ulkopuolelta. Rantaa ei käytetty puutavaran varastointiin, ettei hakkuutähteitä ja ravinteita pääsisi veteen. Hakkuut aloitettiin avohakkuualueesta. Sitä aluetta käytettiin sitten harvennushakkuupuiden varastointialueena. Ajokone ajoi lastin ponttoonilautalle, josta lastaus laivaan tapahtui pitkäpuomisella nosturilla. Laivan kuormaan mahtui 700-800 kuutiota. Kaikkiaan kohteesta puuta kertyi 4 500 kuutiota. Laivalla puut ajettiin lähitehtaille. Kuitupuut ajettiin Metsä Fiberin ja Metsä Boardin tehtaille Joutsenoon, mäntytykit Metsä Fiberin Lappeenrannan sahalle ja koivutukit Metsä Woodin Punkaharjun tehtaalle.   Ajoura lastauspaikalle suunniteltiin mutkan avulla niin, että sitä oli vaikeata havaita rannalta käsin.

Mitä on hyvä tietää kirjanpainajista
Matkalla vuonna 2017 istutetulle hakkuuaukolle tarkkailimme kirjanpainajien leviämistä harvennettuun kuusikkoon. Jäsenemme, metsäpalvelu- ja luontoyrittäjä Seppo Repo näytti meille runkoja, joissa oli kirjanpainajien iskeytymiä, ruskean purun täyttämiä pieniä reikiä. Koiras kovertaa reiän kuoreen  ja erittää samalla naaraita houkuttelevaa feromonia. Naaraat kaivertavat emokäytävät ja laskevat munat käytäviin. Munista kuoriutuu toukkia, jotka nakertavat omat, emokäytävästä sivullepäin suuntautuvat käytävänsä jälteen ja koteloituvat. Koteloista kuoriutuvat aikuiset kirjanpainajat. 
Kuusen rungossa ruskean purun täyttämiä kirjanpainajan reikiä (kuvaaja Irma Welling)


Kirjanpainajat saavat aikaan puiden nestevirtausten katkeamisen ja puiden heikkenemisen. Jos syömäkuvioita on laajasti puun rungossa, puut kuolevat. Seppo kertoi, että yhdessä rungossa voi olla 10 000 kirjanpainajaa. Seppo kertoi myös Toto-koirasta, joka on koulutettu löytämään kirjanpainajaiskeytymiä feromonin tuoksun avulla. 
Siinä toukkavaiheessa kirjanpainajan iskemien puiden kuivattaminen voi estää uuden sukupolven leviämisen alueen muihin puihin. Seppo kertoi Rauhan metsissä tehdyistä kokeiluista, joissa tuulenkaatopuita, joihin kirjanpainajat olivat iskeytyneet, kuorittiin sahalla. Kuoritut puut kuivuvat nopeasti eikä kirjanpainajan toukille riitä ravintoa ja ne kuolevat. Tuulenkaatopuiden kuoriminen sahalla on nopea, edullinen ja tehokas tapa torjua kirjanpainajien leviämistä. Paras tapa torjua kirjanpainajatuhoja on tehdä harvennuksen ajallaan vielä elinvoimaisessa kuusikossa. Harvennusten tekemistä jo heikentyneestä kasvusta kärsivään kuusikkoon tulee välttää. Juurikäävän heikentämään kuusikkoon kirjanpainaja iskee helposti. Juurikääpä on salakavala tuhoaja, joka leviää juuristossa ja tyvessä kymmeniä vuosia ilman silmin nähtävää puuston kasvun heikkenemistä.


Sahalla kuorittu tuulenkaatokuusi Rauhan metsässä, johon kirjanpainajat äskettäin iskeneet (kuvaaja Seppo Repo).


Taimikon tarkastelu 
Taimikossa kasvitieteilijä Seppo Vuokko kertoi avohakkuualueelle tyypillisestä kasvilajistosta. Seppo hauskuutti meitä sanomalla, että tämän taimikon kasvilajisto on jo parhaat päivänsä nähnyt. Hän tarkoitti sitä, että enää ei löydy niin paljon kukkivaa, niityille tyypillistä lajistoa. Avohakkuun jälkeen maaperän siemenpankista itää erityisesti marjakasveja: vattua, pihlajaa, tuomea, puolukkaa, mustikkaa ja puolukkaa, joiden siemeniä linnut ovat vuosikymmenten mittaan kuljettaneet metsään. Tällä aukolla oli erityisen runsaasti terttuseljaa, joka on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.
Ensimmäisenä kesänä kasvipeite on aukkoinen, mutta toisena ja kolmantena kesänä tuoreen metsän uudistusala on kuin kukkaniitty. Lajisto on hyvin kirjavaa ja kertoo metsän historiasta. Erityisen vaihteleva kasvipeite on entisillä kaskimailla. Tässä vaiheessa myös hyönteislajisto on hyvin runsas ja muistuttaa niittyjen lajistoa. Peltopillike on nimestään huolimatta alkuperäinen metsäkasvi, joka lisääntyy uudistusaloilla ja odottaa seuraavaa avomaavaihetta maaperän siemenpankissa vuosikymmeniä, ehkä parikin sataa vuotta. 
Tämä uudistusala oli jo ohittanut niittyvaiheen ja runsas sananjalka ja heinäkasvillisuus peitti alleen lajien kirjon. Vanhasta laidunkäytöstä kertoivat kuitenkin muun muassa sananjalkojen alla kukoistavat särmä- ja mäkikuisma.
4. , 5. ja 6. vuotena istutuksesta vattu alkaa vallata aluetta. Isoimmat ja vattukuoriaisten toukista vapaat, puhtaimmat vatut, löytyvät pienistä vatun varsista. 
Seppo löysi noin 100 kasvilajia reittimme varrelta. Niinpä opimme tunnistamaan kangas- ja metsämaitikat, käenkaalit, vanamot, lehdokit, metsäimarteet, ahomatarat, mäki- ja särmäkuismat. Helka-virsissä kerrottiin jo kuinka nuoret neiet keräsivät ahomataroita ja tekivät niistä punaista väriä kapioidensa kirjailuun.


Taimikossa asiantuntijamme Seppo Repo vasemmalla ja Seppo Vuokko oikealla (kuvaaja Toivo Juntunen)


Jälkilöylyjä  
Kahvinjuonnin lomassa Metsä Groupin Roope Peuralampi kertoi Metsäliitto Osuuskunnan  kuulumisia ja Metsä Forestin tarjoamista palveluista. 
Vieraslajeista virisi vilkas keskustelu. Vuokon Sepon mukaan ainoastaan jättiputken torjuntaan kannattaa satsata resursseja mantereella. Sen torjunta pitäisi tehdä viranomaistyönä, koska se aiheuttaa palovamman kaltaisia iho-oireita ja herkille ihmisille allergisia oireita. Taistelu lupiineita vastaan on jo hävitty, mutta huoli niiden siirtymisestä metsiin on turha, koska ne eivät siirry teiden vieriltä metsiin. Suomen valtio on suurin lupiinien kasvattaja. Niitä kasvustoja löytyy arviolta 10 000 kilometrin verran teiden varsilta. 
Vaahteran ja haavan herkästä leviämisestä oltiin myös huolissaan. Tarvitaan ”alas vaahtera” -kampanja. Isoja haapoja ei pitäisi kaataa, koska kannosta leviää juuriveroja 15 metrin säteelle jopa tuhansia. Metsä Forestin Roope Peuralammen mukaan juuri suuret haavat  ovat erinomaisia säästöpuita. Myöhemmin haavat voi sitten kaulata ja kuivattaa pystyyn lahopuiksi. Risto kertoi nähneensä Raatteentiellä ukrainalaisten hevosten heinien mukana tullutta vieraslajia, räpelöä. 
Hirvien, peurojen ja villisikojen aiheuttaista taimituhoista puhuttiin. Peurat eivät lopu ampumalla, vaan niiden talviruokinta pitäisi lopettaa kokonaan. Hirvet voitaisiin ohjata sähkölinjojen alle nuolukivillä ja kasvattamalla siellä pihlajia ja muita hirville mieluisia lajeja. Myös hakkuaukon koosta käytiin keskustelua. Pienaukoilla ei saavuteta lintujen ja kasvien osalta monimuotoisuushyötyjä. Kuulimme myös, että Risto oli nähnyt paluumatkalla metson. 

Kahvittelun lomassa monenlaiset aiheet (lupiinit, haavat, vaahterat jne.)  pohdituttivat (kuvaaja Toivo Juntunen)


Raija Kaipainen luonnon helmassa (kuvaaja Sinikka Niemi)


Metsätaloudellinen kannanotto 
Paluumatkalla virisi keskustelu kaupungin mahdollisuuksista hoitaa saaren kirjanpainajan kurittamaa kuusimetsää metsätaloudellisesti tehokkaasti. Vapaa-aika- ja virkistysalueeksi merkityllä alueella (VR-merkintä) avohakkuut ovat poissuljettuja, vaikka metsätaloudellisesti ne olisivat järkevin tapa. 

Isot kiitokset retken mahtaville asiantuntijoille, Metsä Groupille kustannusten jaosta ja reippaille retkeilijöille, joita helle ei estänyt osallistumasta ! 
                    

22.6.2021

                 Irma Welling


Pe 4.6.2021 metsäretkellä Imatralla Irma Wellingin taimikossa


Tanja Lukinen mittaamassa taimitiheyttä.


Mikkelin XAMK:ssa  metsätalousinsinööriksi  opiskeleva Tanja Lukinen tuli tekemään metsän istutukseen liittyvää harjoitustyötä  Irma Wellingin taimikkoon Imatralla. Harjoitustyössä arvioitiin maaperää, maanmuokkausta ja  taimitiheyttä.  Istutetut ja luonnon taimet laskettiin 3,99 metrin säteeltä. Hehtaarikohtainen taimitiheys saatiin kertomalla laskettujen taimien määrä luvulla 200.

Tutkittava taimikko (2,3 ha)  oli perustettu vuonna 2020. Kirjanpainaja iski 53 vuotiaaseen kuusikkoon heti toisen harvennuksen jälkeen. Kuusikko avohakattiin talvella 2020, kääntömätästettiin ja istutettiin koivulle. Haapoja ja keloja jätettiin kuviolle 27 kappaletta (11,7/ha). Koivun taimia istutettiin 2900 kappaletta. Ajatuksen oli hyödyntää ajourilla kasvavaa kuusialikasvosta. Metsäkoneurakoitsijaa oli pyydetty säästämään alikasvosta mahdollisuuksien mukaan. Korjuun yhteydessä selvisi, että kuusikosta löytyi myös juurikääpää. Lahoprosentti oli 4 %. Vaikka määrä ei ollut mitenkään hälyyttävä, metsänomistajaa huolestutti juurikäävän leviäminen säilyneeseen  alikasvokseen ja mahdollisiin kuusen istutustaimiin.  Siksi puulajiksi vaihdettiin kuusen sijasta koivu siitäkin huolimatta, että hirvien tiedettiin liikkuvan alueella. Metsänomistaja ympäröi alueen hirvinauhalla siinä toivossa, että hirvet pysyisivät poissa taimikosta. Nauhoista huolimatta alueella näkyi runsaasti hirven jälkiä. Alikasvoksena säästyneet kuuset ovat vielä kasvamassa, mutta ne tullaan raivaamaan pois tulevalla pakkaskaudella. 

Ongelmia istutukseen aiheuttivat sateen kovettamat  kääntömättäät. Taimien saapuminen myöhästyi viikolla. Mätästyksen ja taimien tulemisen väliaikana satoi rankasti, mikä kovetti kuvion alareunan savimaahan tehdyt  mättäät. Pottiputkella istutus ei enää onnistunut, vaan istutukseen jouduttiin käyttämään kuokkaa. Keväällä 2021 metsänomistaja korjasi istutuksia, jos routa oli nostanut paakkuja näkyviin. 

Neljällä koealalla istutustaimien määrästä laskettu taimitiheys vaihteli välillä 1 200-2 400 tainta hehtaarilla. Luonnontaimia, lähinnä koivun ja kuusen, löytyi sen verran, että taimitiheys vaihteli välillä 2 600-5 600 tainta hehtaarilla. Kun otetaan huomioon, että alikasvoskuuset raivataan pois vuoden sisällä, niin koivun taimien tiheyden vaihteluksi jää 1 800-5 000 tainta hehtaarilla. Koivun suositeltu istutustiheys on 1 600 tainta hehtaarilla. Jokaisella koealueella saavutettiin suositeltu tiheys, kun otetaan huomioon istutustaimien lisäksi luontaisesti syntyneet taimet. Taimikonhoitovaiheeseen jää runsaasti raivattavaa niillä koealueilla, joilla taimitiheys on luokkaa 5 000 tainta hehtaarilla. 

Tanjan tavoitteena on kouluttautua  vihreän talouden ammattilaiseksi, metsätalousinsinööriksi, joka auttaa metsänomistajaa käyttämään ja hoitamaan metsäänsä kestävästi. Hänellä on nyt menossa 1. lukuvuosi. Tähän mennessä opintoihin on kuulunut  puu- ja metsätyyppejä, puunhankintaa, metsän mittausta ja metsän uudistamista. Hän on valmistunut Petroskoin Otto Wille Kuusisen yliopistosta agronomiksi. Hän on muuttanut Suomeen 30 vuotta sitten ja on sen jälkeen sekä käynyt töissä että opiskellut. Hän on suorittanut metsätalousyrittäjän kurssin Hyvinkään aikuiskoulutuskeskuksessa.  Valmistuttuaan metsätalousinsinööriksi hän toivoo löytävänsä työtä tutkimuksen piiristä.

5.6.2021

Irma Welling


Ke 26.5.2021 metsäretkellä Kari Monnon metsissä Ruokolahden Kotaniemessä


Kari Monto liittyi Saimaan Metsänomistajiin vuonna 2013 ja on ollut hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja vuodesta 2014 lähtien.  Kari on metallimies. Eläkkeelle jäätyään hän kävi metsäkoulun Ruokolahdella ja hoitaa osin veljeltään lunastamiaan kotitilan metsiä. 

Karilla on monipuolinen metsien kehitysluokkajakautuma. On hakkuuta odottavaa jykevää kuusikkoa, yläharvennusta odottavaa varttunutta männikköä ja juuri harvennettua nuorta kasvatusmetsää sekä monenlaisia taimikoita.

Kari mittailee uudistuskypsän metsän puiden pituutta, n. 30 m.


Entisellä pellolla kasvavaa kuusikkoa.


Kari tekee ensimmäiset harvennukset ja väljennyshakkuut itse moottorisahalla. Vasta kolmannen harvennuksen Kari teettää koneilla. 

Koivikot Kari on istuttanut kynnettyyn peltoon. Heinäystä on tehty kahden ensimmäisen vuoden aikana kaksi kertaa kesässä. Kuusentaimia on istutettu koivuntaimien kanssa samaan aikaan sähkölinjan alle ja myöhemmin myös aukkopaikkoihin.  

Kari valmiina kepittämään koivuja, jos eivät kasva, kun ovat päässeet "tarkkailuluokalta"

Mäntyä on kylvetty koneellisesti äestyksen yhteydessä huonolla menestyksellä. Aluetta on paikattu myöhemmin männyn siemenkylvöllä ja kuusentaimien istutuksella.  Hirvet ja valkohäntäpeurat ovat kurittaneet männyntaimia paikka paikoin rankasti. Selkeitä taimien kasvuunlähtöeroja on nähtävissä muokattuun maahan istutettujen taimien ja siemenestä lähteneiden taimien tai luonnontaimien välillä. Pituuserot voivat olla parin metrin luokkaa.

Hirvien tai valkohäntäpeurojen vahingoittama taimi.


Kari jättää taimikonhoitovaiheessa riistatiheiköitä, joista sitten päätehakkuussa tehdään säästöpuuryhmiä. Lisäksi Karilla on jemmassa kenties tulevaa FSC-metsäsertifiointia varten 0,3 hehtaarin alue käsittelemätöntä metsämaata. 

FSC edellyttää, että viisi prosenttia metsämaasta on suojeltava kokonaan. Lisäksi viittä prosenttia on hoidettava ”pehmeämmin keinoin”, joihin luetaan muun muassa jatkuva kasvatus. Ja 28 metriä leveä sähkölinja vie paljon maata pois metsänkasvatuksesta. Tosin nykyään on mahdollista kasvattaa joulukuusia tuon linjan alla. 

Karin havainto on, että entisille viljelypelloille perustetut kuusikot eivät ensimmäisen istutuksen jälkeen tuota hyvää puustoa ravinne-epätasapainon vuoksi. Etenkin männiköistä tulee oksaisia liian rehevälle kaskimaan maaperälle perustettuna. 

Työkaluvaraston ja taukotuvan ympäristöön Kari kasvattaa puulajipuistoa. Nyt siellä on jo 60-70 erilaista kasvia, on hevoskastanjoita ja Terijoen salavia. On hyönteishotelli ja vieressä Laukkaan Riston tekemä linnunpönttö. On linnuilla ruokapaikka vieressä. Metsästä löytyy vielä puukiipijän erikoinen pönttö. 

Työkaluvaja/taukotupa, jonka ympäristöön Kari on perustanut puulajipuiston.



Puukiipijän pönttö.


Karin metallimiehen taidoilla on ollut käyttöä. Alueelta löytyy monenmoista itse tehtyä ratkaisua. On kätevä puupinojen  päätytolpparatkaisu.  On suursäkkinostimesta rakennettu sähkökäyttöinen kuormausvinssi, jonka kouralla voidaan nostaa nippuja. On puiden kuljetukseen kesä-talvikärry, josta pyörät irroittamalla saa puiden kuljetusreen. On polttopuiden kuljetuskehikkoa ja erilaisia kuljetuskärryjä. Löytyipä taimikoiden keskeltä kaivokin, jonka kylmässä vedessä Kari säilyttää juomapulloja. 

Kari valmistamat päätytolpat.

Karin suursäkkinostimesta rakentama puutavaran kuormausvinssi.

Kesäkärri/talvireki.



Polttopuiden kuljetuskehikko.

Kaivo  keskellä taimikkoa...juomat pysyvät kylminä helteelläkin.


Karin kaikki metsät ovat erinomaisen hyvin hoidettuja. Karista on kehkeytynyt monipuolinen, metsien hyvän kasvun edistäjä ja  toteuttaja, jonka luovat metallityötaidot pääsevät hyvään käyttöön metsien hoidossa. Karin aloitteesta toteutettiin Etämetsänomistajien Liiton kuvakilpailu v-2019. 

29.5.2021
Irma Welling


To 20.5.2021 metsäretkellä "SuurPeto" ja "TieKarhu" Jari Karhun metsissä


Jari Karhu on varmasti tutumpi kunnallispolitiikasta ja tienvarsimainoksista "Suurpeto valtuustoon" tai "Suurpeto Brysseliin" kuin metsänomistajana ja maanviljelijänä. Jari on monitoimimies ja vastuunkantaja. Hän on Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu, Etelä-Karjalan pelastuslautakunnan puheenjohtaja, Lappeenrannan kaupungin kaupunkikehityslautakunnan varapuheenjohtaja, vammaisneuvoston jäsen ja keskustan Lappeenrannan kunnallisjärjestön puheenjohtaja sekä keskustan Karjalan piirin hallituksen jäsen ja puoluevaltuuston jäsen. Eikä siinä kaikki, Jari toimii muun muassa Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan hallituksessa ja valtuustossa, Lappeen kotiseutuyhdistyksen hallituksessa, Wilkjärven Winssikerhon puheenjohtajana ja Vilkjärven Erä ry:n varapuheenjohtajana sekä Vilkjärven ja lähikylien kylätoimikunnan rahastonhoitajana. Hänen varsinainen leipätyönsä on rakentamisen ja suunnittelun konsulttiyhtiö Mitta Oy:ssä, jossa hän on osakkaana.

Saimaan Metsänomistajat ry:n jäseneksi Jari liittyi helmikuussa 2021 ja osallistui heti " Vauhtia metsien hyvälle kasvulle - hoitorästit nollaan"-hanke-esityksen tekemiseen. Jari on kotoisin Vilkjärveltä ja aloitti metsätyöt jo 6-vuotiaana vuonna 1969 isän katajasta valmistamalla pokasahalla. Kävimme Jarin kanssa katsomassa nykyistä aukkoa, jolta Jari oli aloittanut metsätyöt.




Jarista tuli itsellinen metsänomistaja vuonna 2012, kun hän peri isän puolelta metsää ja lunasti osuudet sisaruksilta. Lisäksi hän on lunastanut metsää äidin puolelta. Peltoa on edelleen viljelyssä 9 hehtaaria jo senkin takia, että EU:n tukijärjestelmän kiemurat tulisivat tutuiksi. Kyntäminen on Jarille mieluisin maanviljelyyn liittyvä työ, kun siinä näkee välittömästi työn tuloksen.

Jarin metsillä on monipuolinen kehitysluokkajakautuma. On komeita varttuneita kasvatusmännikköjä, harvennukseen tulevia nuoria pääasiassa mäntymetsiköitä ja eri vaiheissa olevia taimikoita sekä suojuspuumetsiköitä. Jari itse laikuttaa aukot traktorin taakse laitettavalla kuokkakauhalla, kylvää tai jättää siemenpuuasentoon. Raivaukset ovat tuttuja Jarille ja perheen pojille. Itse koottuja harvennuspuukasoja löytyi monesta paikkaa ja ne Jari myy hakkeeksi. Monet aukot puskevat hieskoivua ja taimia on vaikea erottaa joukosta. 

Komeeta mäntymetsää  lihomassa kohti uudistamista.


Jarin laikuttamaa ja kylvämää uudistusalaa. Hieskoivua pukkaa runsaasti.


Yhden aukon reunassa pysähdyimme. Sieltä Jari oli syksyllä 2020 ampunut elämänsä ensimmäisen hirven, ison hirven, jonka sarvissa oli 8 piikkiä. Sen jälkeen osumia tuli kaksi lisää, vasa ja lehmä. Sitä ennen Jari oli ollut ajomiehenä yli 30 vuotta. Hirvien jäljistä päätellen hirviä liikkuu alueella paljon. 


Passipaikalta nro 10 Jari ampui elämänsä ensimmäisen hirven syksyllä 2020.



Toisen nuoren metsikön luona pysähdyimme, kun sinne oli viritelty männyn oksiin saippuapaloja kahvipakkausten folioiden sisälle. Syykin selvisi, niiden tarkoituksena oli pitää hirvet loitolla hajun avulla.

Hirvien karkoittamiseksi puihin oli ripustettu saippuoita. 


Jarilla on kotitalonsa pihapiirissä edelleen sirkkelisha vuodelta 1938, jolla lautoja sahataan omiksi ja kyläläisten tarpeiksi. Sieltä löytyy myös Ara kaivuri vuodelta 1974, seitsemän traktoria, maatalouskoneita, peräkärri ja metsäkuormain. Onpa Jarilla ollut metsäkonekin, Valmet 901 nro 45 vuosimallia 1985, joka on sittemmin myyty pois. Kävimme katsomassa myös Wilkjärven Winssikerhon pärehöylää, jolla valmistetaan edelleen päreitä männystä, koivusta, haavasta ja lepästä. Päreitä myydään tarjoilualustoiksi kalaravintoloille ja kattotarpeiksi. Päreet toimivat myös Jarin omina käyntikortteina.

Wilkjärven Winssikerhon pärehöylällä tehtyjä päreitä.


Jarin perhe on hankkinut Siparin koulun vuonna 2012 ja se toimii nyt kesäasuntona sekä kokoontumistiloina. Pihapiirissä on yli 100 vuotta vanha sauna ja perinteiset löylyt.
Jarin metsänhoidon mottona on hyvä hoito ja metsien pitäminen elinvoimaisina sekä ripeä uudistaminen. Hän on sanojensa mittainen mies metsiensä hoidossakin. Metsät ovat Jarille "pankki" ja hengähdyspaikkoja kiireisiin ruuhkavuosiin.

Ajomatkan varrella selvisi myös mistä Jarin toinen lempinimi "TieKarhu" juontaa juurensa. Jari on ollut yhtenä puuhamiehenä Pulsaan johtavan Ylämaantien käynnissä olevassa kunnostushankkeessa välillä Sipari-Vilkjärvi-Pulsa.

Tsemppiä Jarille  tuleviin koitoksiin! 


21.5.2021
Irma Welling


Ti 4.5.2021 Eija Sinkon kanssa hirvinauhaa virittämässä

 

Eija Sinkko on monitoiminainen Lemiltä. Hän on nyt jo eläkkeellä. Ennen vuoden 2003 maatilan sukupolvenvaihdosta hän oli viljelijä. Sen jälkeen hän on toiminut EU-lomakeavustajana ja ollut töissä tilitoimistossa. Lemiläiset muistavat hänet taitavana Maaseutunaisten pitopalvelutoimintaan osallistujana. Hänellä on ollut lukuisia luottamustehtäviä. Hän on ollut mm. Lemin kunnanhallituksen puheenjohtajana ja valtuuston jäsenenä, Lemin Musiikkiyhdistys ry:n puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä, Lemin musiikkijuhlien esiintyvien taiteilijoiden hyvinvointivastaavana ja Eläkeliiton Lemin yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajana. 

Eija on osakkaana metsäyhtymässä. Hän on perinyt metsäosuuksia äidiltään ja ostanut äidin kuolinpesältä niitä. Metsät olivat saaneet kasvaa rauhassa ilman hakkuita yli 60 vuotta. Nyt kaikki on käyty läpi, osa on siemenpuuasennossa, osa on istutettuna. Vain yksi kohde on läpikäymättä. 

Eijalla on ammattilaisen raivaussaha, Stihl 460, jolla hän hoitaa monessa kasvuvaiheessa olevia taimikoitaan. Heinäystäkin on ollut riittämiin. Olimme 5-vuotiasta mäntytaimikkoa katsomassa. Hirvet ovat vierailleet taimikossa ahkerasti. 
Hyvin kasvaneet taimet ovat jo pitempiä kuin Eija.


Tämän taimen latvan ovat hirvet katkaisseet.


Siksi viritimme (Eija ja Irma)  keltaista hirvinauhaa taimikkoalueen ympärille. Oltiin kyllä kuultu hyväntahoisia hymähtelyjä hirviaidan tehosta. Jotkut ovat kutsuneet niitä hirvien korkeushyppyharjoitusradoiksi. Mutta me uskotaan vanhaan sananlaskuun ”Yrittänyttä ei laiteta”.
Hässäkkä hirvinauhan kanssa.


Valmista hirviaitaa.


Energiapuukasa  viereiseltä lumituhoalueelta odottaa kuljetusta Lemin lämpölaitokselle.

13.5.2021

Irma Welling


Ke 28.4.2021  Risto Laukkaan männikköä ihailemassa ja nuoren metsän hoitoa oppimassa Pulsassa 



Monitaitoinen metsäammattilainen Risto Laukas ajokuormaa tekemässä.

Nokipannukahvien lomassa Risto kertoi, että heidän suvun metsät oli edellisten omistajien aikana 1910- luvulla määrämittahakattu eli harsittu. Määrämittahakkuu oli hakkuutapa, jossa poistettiin kaikki määrämitan rinnankorkeudelta (d1.3) ylittäneet rungot. Riston suvulle tila siirtyi 1920-luvulla ja hyvä metsänhoito alkoi. Ryhdyttiin uudistamaan vajaatuottoisia alueita. Ja siihen loppui heidän tiloilla harsinta ja jatkuva kasvatus. Sen jälkeen vajaatuottoisia metsiä uudistettiin kylvämällä ja istuttamalla. Viereinen männikkö on perustettu 1950-luvulla. Se on tehty kylvämällä siemenet Massey-Fergusonilla kynnettyihin vakoihin. Riston isän Paulin ja tämän veljen Jaakon silloin omistamalle maalle. Nyt harsinnan jälkiä ei enää näy, kiitos hyvän metsänhoidon. 1970-luvulla veljekset jakoivat maat ja tämä Helpinkankaan tila jäi Riston isälle. Myöhemmin Risto osti sen itselleen. Risto on tehnyt isän opastuksella metsätöitä pienestä pitäen. Hän muistaa, että tässä männikössä on tehty kaikki taimikonhoitotyöt huolellisesti muutamaan kertaan. Männikön taimikonhoito ja kasvattaminen ovat johtaneet hyvään tulokseen. Nyt tuossa 1950-luvulla uudistetussa metsikössä on yli 200 mottia tukkipuuta kahden harvennuksen jälkeen.

Varsinainen oppimiskohde oli 20 vuotiaan nuoren metsän hoito. Kohteita oli kaksi, 0,6 ja 0,7 hehtaaria. Molempiin oli haettu Kemeran nuoren metsän hoitotukea ja pienpuun keruutukea. Nyt mielenkiinnolla odotamme loppumittausta ja tuloslaskelmaa. Arviolta 0,7 hehtaarin kohteelta kuitupuuta on saatu kerättyä 15-20 kuutiota ja energiapuuta 45-50 kuutiota. Eli energiapuuta on tullut tuplasti hehtaaria kohti verrattuna Kemera-tuen pienpuun ehtoon 35 kuutiota hehtaarilta. Vain isot kuitupuurungot on sahattu kuitupuupinoon. Pienet on pantu energiapuukasaan karsimattomina. Aikaa ei käytetty turhaan viimeisen kuidun ottamiseen. Toiselta, 0,6 hehtaarin kohteelta kuitupuuta saatiin noin 25 kuutiota ja energiapuuta 30 kuutiota.


Risto, Karhun Jari  ja Aapron Riku (jäsenemme Heikki Aapron poika) sekä  Riston Valtra

Jäävän puuston tiheystavoitteena on ollut 1 000-1 100 runkoa hehtaarilla. Ja kysessä on ollut laatuharvennus, jolloin on poistettu pienet, huonolatvaiset ja -runkoiset sekä monihaaraiset puut. Talkoomiehenä ja nuoren metsän hoitoa oppimassa oli naapurin Riku. Rikun mielestä harvennusjäljestä tuli liiankin harvaa, mutta mittaus 4 metrin mitalla osoitti, että oltiin likimain oikeassa tiheydessä harvennuksen jälkeen.

Nuoren metsän hoito aloitettiin urien merkitsemisellä ja avauksella. Kaatoon käytettiin Husqvarana raivaussahaa 545 ja tarvittaessa Stihl MS 201 moottorisahaa. Ajourat tehtiin 4 metriä leveämmiksi korjuuvaurioiden välttämiseksi. Ajokuormasta töröttävät rungot helposti vahingoittavat ajouran vieruspuita, jos ajoura on vain 4 metriä. Ajouran puut kaadettiin ajosuuntaan ja pinottiin kuitukasoille ja energiapuun kasoille ajouran reunoille vinottain kalanruotomaisesti. Välialueiden harvennuksissa puut kaadettiin ajouran ja kasojen suuntaan pöllien nostelun minimoimiseksi.

Kourakasojen poisajon Risto teki Valtralla ja traktorisovitteisella Kesla-kuormaimella ja kouralla juuri ja juuri vielä jäisen maan aikana. Saimme työnäytöksen ja tehokkasti toimi. Risto kertoi, että päivässä jaksaa tehdä 6-8 kuormallista tällaista ajoa. Hakkuukoneen jäljiltä jaksaa tehdä 10 kuormallistakin ajoa.

Näin kätevästi se kuormien tekeminen kävi:

Saimme taidonnäytteen myös kaksiosaisen linnunpöntön tekemisestä moottorisahalla. Muutama  täsmäsahaus ja pönttö oli valmis.

Viiston katon sahaus

Pöntön halkisahaus

Pesän sisäosan pois sahaaminen

  

Lentoaukon sahaus

 

Linnunpönttö valmiina. Niitä saa käydä hakemassa vapaaehtoisella maksulla
                                               Pulsaan menevän tien varresta, punaisen hallin pihasta. 

Lopuksi arvioimme tienvarsipinojen kuutioita. 0,7 hehtaarin kuvion energiapuupinon kuutioiksi arvioimme: Risto 50 m3, Riku 52 m3, Jari 54 m3 ja Irma 60 m3. Kuitupuupinojen yhteistilavuudeksi arvioimme 15 m3. Kunhan virallinen mittaus tapahtuu, tiedämme kellä on tarkin arviointi. Myöhemmin selviävät myös kuvion työkustannukset ja tulopuoli.

Tältä metsä näyttää harvennuksen jälkeen.



Lämpimät kiitokset Ristolle opetuksista, neuvoista, työnäytöksistä, nokipannukahveista+munkeista. Hieno päivä metsäammattilaisen matkassa ! 


Irma Welling
5.5.2021


4.3.2021 SaiMen vuosikokous 



Paikan päällä kokoukseen osallistui 8 henkilöä ja etäyhteyksin 42
 (kuvaaja Irma Welling)

Olimme kutsuneet Etämetsänomistajien Liiton tiedotteella mukaan kaikkien yhdistysten väkeä Teams-yhteydellä. Mukana oli 42 osallistujaa etäyhteydellä ja 8 osallistui paikan päällä tilaisuuteen.

Vuosikokousillan aloitti SaiMen jäsen, metsälakiasiantuntija ja -yrittäjä Risto Laukas ja aiheena oli ”Metsänomistajan edunvalvonta kaavoituksessa”. Kaavoituksessa puhuttavat maisematyöluvat, joita pitää hakea ns. vähäisempää suuremmille toimenpiteille. Maisematyölupaa haetaan kunnalta. Maisematyöluvan kustannukset vaihtelevat suuresti kunnittain, esimerkiksi Lappeenrannassa maisematyölupa maksaa 550 € ja Imatralla 130 €. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 140 § mukaan lupa on myönnettävä, jos toimenpide ei heikennä maisemaa tai vaikeuta alueen käyttämistä kaavan mukaiseen tarkoitukseen. 141 § mukaan lupapäätökseen voidaan liittää tarpeellisia määräyksiä, mutta hakkuutapoja ei voi muuttaa lupaprosessissa. Kohtuuttomat lupaehdot vaikeuttavat puukauppaa, kantohinta voi laskea ja voi käydä, että metsänomistaja ei saa lainkaan tarjouksia. Hoitohakkuita voi jäädä tekemättä kustannusten ja byrokratian takia. On arvioitu (case Lahti), että MRL 128 §:n mukaisten toimenpiderajoitusten vaikutuksesta uudistushakkuista saatavat nettokantarahatulot vähenevät keskimäärin noin 12 % . On arvioitu, että maisematyölupamenettelyn tuomat lisäkustannukset vähentävät metsätalouden harjoittajan nettokassavirtaa noin 24 €/ha/vuosi, mikä vastaa 10 %. Risto esitti useita ehdotuksia maisematyölupaprosessin sujuvoittamiseksi. Maisematyölupien käsittelyä pitää nopeuttaa, käsittelyaika maksimissaan 30 vuorokautta. Niin sanotut vähäiset toimenpiteet pitää määritellä. MRL:n vastaiset lupaehdot pitää poistaa tai perustella. Lupamaksuja pitää kohtuullistaa. Yksittäinen metsänomistaja voi olla heikoilla isoa vastapuolta vastaan, jolla on useita lakimiehiä palveluksessa.


Risto Laukas odottamassa esityksen alkamista  (kuvaaja Raija Tuuliainen)

Risto päätti esityksensä kertomalla  omien metsiensä riistakameroihin tallentuneista eläimistä mm. tästä suosikkiketusta ja Metsäyrittäjä Risto Laukkaan (MRL) palveluista, jonka logoon tuo kettu on myös päässyt.





Risto Laukkaan esityksestä tehty videotallenne tulee tähän myöhemmin.

Risto Laukkaan kirjoitus ” Metsien kaavoitus -uhka vai mahdollisuus ?” julkaistaan Etämetsänomistajat-lehdessä 1/2021.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä otti esille 5 asiaa: Ekana nuoren metsän hoitorästejä on noin 1 miljoona hehtaaria. Niiden hoitamisella tuotettaisiin ilmastohyötyjä, lisätuloja metsänomistajile ja kansantaloudelle. Toiseksi MRL:n uudistaminen on mammuttimainen kokonaisuus, jossa tullaan turvaamaan metsänomistajien omaisuuden suoja. Hallitusohjelmaankin on kirjattu omaisuuden koskematon suoja. Silloin metsien käyttöä ei voida rajoittaa ilman korvauksia. Kolmanneksi tienparannuksiin suunnataan lisärahaa. Neljänneksi, metsäteollisuuden investoinnit vahvistavat aluekehitystä. Viidenneksi, EU:ssa pidetään huoli siitä, että metsiä koskeva päätöksenteko kuuluu kansallisen päätöksenteon piiriin, ei EU:n piiriin. LULUCF (Land Use, Land Use Change, Forest) -päätös kääntyi Suomen mielen mukaiseksi. Keskusteluissa tuotiin esiin tarve korvata metsätalouden matkakulut samalla tavalla kuin maataloudenharjoittajalle ja elinkeinonharjoittajille. Nyt metsätalouden harjoittajan saama korvaus on 0,25 €/km, kun se maataloudenharjoittajalle on 0,44 €/km. Jari Karhu otti esille hakkuurästien hoitamisen ja metsien nopean uudistamisen tärkeyden sekä maisematyölupakäytäntöjen suurien erojen poistamisen. Myös sorkkaeläinten (hirvi, peura, kauris, valkohäntäpeura) kantojen rajoittamista tarvitaan tietyillä alueilla. Paras lääke kantojen rajoittamiseen, on antaa sakolaisen ja lapualaisen laulaa. Lopuksi totesimme, että olemme saaneet Annukka Kimmolta tehtäväksi 9.2 esittää keinoja hoitorästien hoitoon.

Videotallenne Jari Lepän esityksestä liitetään tähän myöhemmin.

Varsinaisessa vuosikokouksessa uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin Erkki Outisen, joka oli itse pyytänyt eroa, tilalle Risto Laukas. Erkki jatkaa aktiivisena rivijäsenenä yhdistyksessä. Puheenjohtajana jatkaa Irma Welling, jolla on takana jo 7 vuotta puheenjohtajuutta. Hän esittikin toiveen, että ensi vuonna valittaisiin uusi puheenjohtaja ja siten annettaisiin muillekin mahdollisuus päästä näköala- ja vaikuttajapaikoille. Toiminnantarkastajina jatkavat Raija Kaipainen ja Esko Haaksluoto. Myös Annukka Kimmo jatkaa rahastonhoitajana.

Kuva Erkin palkitsemisesta hallitustyöstä jäi ottamatta, mutta tämä kuva metsäretkeltä kuvaa hyvin Erkin yhteistyökykyä (kuvaaja Irmeli Mäkinen)


Metsäretkikohteiksi valittiin Hämmäaukeensuo, Masteensaari ja Junnolan arboretum. Lisäkohteet ilmoitetaan myöhemmin. Tehdaskohteeski valittiin Timber Wood Mustola. Webinaaritoiminta jatkuu vilkkaana ja ensimmäinen on jo 10.3. Perinteiset Puun päivä ja Kuusijuhla jatkuvat. Pohdittavaksi jäi, perustetaanko koko jäsenistölle yhteinen Whatsapp-ryhmä.

7.3.2021

Irma Welling


La 20.2.2021 Hakkuutyömaalla Saviosuolla Vainikkalassa


Juha Mikkola oikealla kertoo hakkuutyömaasta nuotion äärellä, meitä oli
kaikkiaan 17 osallistujaa. Juhasta vasemmalle Pekka Peräkylä, Pertti Metsämuuronen,
Hannu Turkki
 ...(kuvaaja Irma Welling)

Aina välillä ehdimme makkaran paistoonkin (kuvaaja Tauno Lakkala)


Meillä oli tuuria, pakkaset olivat kovettaneet suon sen verran kestäväksi, että 40 hehtaarin suon ensimmäinen harvennus oli voitu aloittaa. Suon omistaa Pertti Sipiläinen ja hän oli tullut moottorikelkalla seuraamaan hakkuuta. Harvennus tehtiin hankintakauppana, jossa urakoitsijana oli Raine Kälviäinen. Ajokonetta ajoi jäsenemme Juha Mikkola, joka oli Rainen kanssa suunnitellut meille ohjelman, tehnyt nuotion ja hankkinut makkarat. Nuotiotulilla saimme kuulla, että männikkö oli 45 vuotta vanhaa, mäntyjen pituus luokkaa 15 m, puuston pohjapinta-ala 23-24 m2/ha ja kuutioita oli 160-170 m3/ha. Suo oli ojitettu 60-luvun alussa ja uudestaan v-1997. Tavoitteena oli 55-70 m3/ha poistuma ja ja pohjapinta-ala 12,5-14,5 m2/ha.



Raine Kälviäinen motohommissa (kuvaaja  Irma Welling)

Urakoitsija Raine oli aloittanut puunkorjuun ensin maataloustraktorilla 80 -luvun alkuvuosina, sitten vuonna 1992 hän oli rakentanut ensimmäisen hakkuukoneen kaivuriin ja nyt ajossa oli Ponsse Beaver. Moton käynnistyksen jälkeen tapahtui paksuusmittauksen anturin kalibrointi. Koneen tietokoneelta löytyi hintalista, jossa olivat eri puulajien (tukki, parru, kuitu) suhteelliset hinnat. Samoin löytyi matriisi, jossa olivat käytettävissä olevat pituudet ja paksuudet. Näiden avulla kone maksimoi puun arvoa ja ehdottaa katkontaa. Raine kertoi riitelevänsä aina silloin tällöin koneen kanssa ja korjaavansa koneen ehdottamaa katkontaa. Usein lumpin ottaminen tyvestä, voi siirtää seuraavan pätkän tukiksi kuitupuun sijaan. Puuta ostavalta taholta tulee taas ns. jakaumataulukko, jossa kerrotaan paljonko mitäkin pituus- ja paksuusluokkaa halutaan. Moton puomi on 10,8 metriä pitkä. Hydrauliletut koneessa vaativat eniten huoltoa. Ajokonetta varten parrut merkittiin sinisellä ja tukit punaisella värillä. Motokouran mukana tuodaan aina ajouralle latvoja painaumien vähentämiseksi. Ei nuo koneet ihan halpojakaan ole, vuonna 2018 tämä kone oli maksanut 470 000 €.

Tämän linnunpesäpuun  Raine säästi (kuvaaja Irma Welling)

Ajourakuvasta näkyy, että  60 m sarakkeille tehtiin 3 ajouraa ja 40 m sarakkeille 2 ajouraa (kuvaaja Irma Welling)


Ajokoneella Juha puikkelehti hakemaan alkukuorman suon pehmeämmältä alueelta ja kuormaa täydennettiin lopuksi kovemmilta alueilta. Ajokone liikkui ketterästi ja tarkasti. Ajokoneessa olleet telat, leveys 0,8-1 m, vähensivät painaumia. Kuormasta piti tehdä tasainen ja koivut, parrut ja kuidut piti lastata fiksusti, että purku eri pinoihin onnstuisi näppärästi.



Juha Mikkola  lastaamassa  kuormaa, takakamera helpottaa ajokoneen peruutusta (kuvaaja Irma Welling)




Tuuliaisen Raija paistamassa makkaraa, sinitakkinen on metsäonomistaja Pertti 
Sipiläinen, hänen vieressään vasemmalla Tauno Lakkala  ja Ilkka Snellman (kuvaaja Irma Welling)  


Nuotiolla Outisen Erkki tarjoili nokipannukahvit, paistoimme Raineja Juhan tarjoamia makkaroita ja nautimme SaiMen tarjoamia muita eväitä, unohtamatta Metsän Henkeä. Nuotiolla kuulimme, että turvetta suolla oli paksuimmillaan 8 m. Seisoen puun juurella on vaikea havaita puunrungon vikoja, niinpä rakennushirsien hakijat käyvät selälleen maahan ja valitsevat puut sieltä käsin. Peräkylän Pekka oli varannut arvottavaksi Karin Havupuu-uutejuomaa ja kuinka ollakaan se osui minulle. Jään odottamaan luvattuja energisoivia vaikutuksia, siiskö lisää kierroksia ! Tauno Lakkala DigiTanesta, joka koulutti meitä yhdistystoiminnan digitaitoihin, oli mukan kameran ja dronen kanssa. Saas nähdä mitä sieltä vielä tulee kuvien kera.

Rainelle ja Juhalle Suuret Kiitokset järjestelyistä ja hienoista opetuksista ! Nauttikaa Metsän Henkeä tätä lukiessanne ja kuvia katsellessanne !

21.2.2021

Irma Welling


La 7.11.2020 Saimaan Metsänomistajat raivausta harjoittelemassa ja tutustumassa akkusahoihin

7 Saimaan Metsänomistajaa kokoontui Lappeenrannan kaupungin metsään Mustolassa harjoittelemaan raivausta ja terähuoltoa yhdistyksen jäsenen Kari Monnon opastuksella. Kohteen meille valitsi Lappeenrannan kaupungin metsätalouspäällikkö Janne-Perttu Rantonen. Paikalla olivat myös paikallisen Husqvarna-koneiden ja -laitteiden edustajan Kärkipyörä Oy:n toimitusjohtaja Yrjö ”Ykä” Pylvänäinen ja Saija Lyijynen. Päästiin kokeilemaan akkukäyttöistä metsänraivaussahaa Husku 535iFR ja paria akkukäyttöistä moottorisahaa, Husku 540iXP ja 330i, sekä raivausketjusahoja. Raivaussahojen kokeilussa olivat mukana mm. Scarlett-teriä, V-Klingan ja CMT:n kovapalaraivausterät.

Hommat aloitettiin ketjuraivaussahojen työnäytöksellä. Todettiin, että ketjuraivaussahat ovat parhaimmillaan ojien penkkojen ja tiheiden puskien raivauksessa. Niillä on helppo myös pätkiä vielä pystyssä olevia puita ja jo maassa olevia rankoja. Sen jälkeen siirryttiin istutetun nuoren kuusikon raivaukseen 5 raivaussahan voimalla. Kyllä kuulosti tehokkaalta ”orkesterilta” korvissa. 


Kari risukon kimpussa. Kuvaaja Irma Welling



Saija lähdössä raivaamaan akkuraivausahalla Ykän opastuksella. Kuvaaja Irma Welling


Eija jo hommissa, Kari ja Hannu valmistautumassa. Kuvaaja Irma Welling

Kesken työntouhun tuli tarvetta säätää Irman sahan joutokäyntiä. Saman sahan kovapalaraivausterä passitettiin teroitukseen. Raivaussahan terien teroitus on tuottanut ongelmia aiemmin ainakin Eijalle, Irmalle ja Sinikalle. Saimme kertausta viilauskulmista, eiköhän se siitä !

Lopuksi harjoittelimme puiden katkomista akkumoottorisahoilla ja vertailimme tylsää ja terävää ketjua.

Kaikki havupuiden kannot käsiteltiin urealla juurikäävän torjumiseksi.  Lopuksi olisi ollut hyvä tarkistaa taimitiheys raivauksen jälkeen 4 metrin onkivapalla, mutta se jäi tekemättä  siinä tohinassa. 


Turvallisuus ennen kaikkea moottorisahaa käytettäessä. Ykä esittelemässä turvalahkeita (chaps). Kuvaaja Irma Welling


Saija pukemassa turvalahkeita. Kuvaaja Irma Welling



Sinikka harjoittelee akkumoottorisahalla Ykän opastuksella. Kuvaaja Irma Welling 



Pyörö-ja lattaviilan yhdistelmätyökalulla (Chain Sharp viilanohjain, sininen maassa) moottorisahan ketjun viilaus onnistuu kätevästi. Kuvaaja Irma Welling



Hannun kokemuksen mukaan vanhemman mallinen Husku-raivaussaha toimii paremmin levähdysistuimena kuin nykysahat. Kuvaaja Irma Welling


Juhan kypärään nikkaroima otsalamppu. Kuvaaja Irma Welling




Tältä näyttää raivattu alue. Kuvaaja Irma Welling

Lisää juttua ja kuvia löytyy Kärkipyörän sivuilta


7.11.2020

Irma Welling


Kuulumisia MTK:n metsävaltuuskunnan seminaarista ja kokouksesta Jyväskylässä 28.-29.10.2020


Osallistuin Etämetsänomistajien Liiton edustajana sekä seminaariin että kokoukseen. Tilaisuuksiin osallistui paikan päällä noin 40 henkilöä ja metsänhoitoyhdistysten ja MTK:n väkeä etäyhteyksillä. Seminaarissa työstettiin osallistavalla tavalla MTK:n Metsänomistajat-strategiaa. Strategiatyötä ohjasi Humap Oy:n toimitusjohtaja ja konsultti Olli-Pekka Juoperi ja työssä hyödynnettiin digitaalisia prosessityökaluja. En voi olla ihmettelemättä ja ihailematta sitä, että niin isolla joukolla saatiin aikaiseksi timantiksikin kutsuttu lopputulos, johon jokainen saattoi osallistua ja josta jäi fiilis, että on saanut olla mukana.

Kokouksen aluksi Jyväskylän alueelta kotoisin olevat mepiti Henna Virkkunen ja Mauri Pekkarinen loivat katsauksen siitä, mitä EU:ssa menossa metsäpuolella. Keväällä EU:n komissio antoi tiedonantona biodiversiteetti/monimuotoisuusstrategian, jonka tavoitteena on pysäyttää monimuotoisuuden köyhtyminen. Strategiassa esitetään mm. merkittäviä lisäyksiä suojelualueiden pinta-aloihin. Komissio esittää suojeltavaksi 30 % maa- ja merialueista. Samoin turvemaille kohdistetaan merkittäviä suojelupaineita. Kaikki vanhat ja koskemattomat metsät tulisivat tiukan suojelun piiriin. Samalla toimeenpannaan EU:n vihreän kehityksen ohjelma/European Green Deal. EU:n parlamentti hyväksyi lokakuussa meppi Petri Sarvamaan neuvotteleman metsästrategiaa käsittelevän mietinnön. Siinä huomioidaan metsien kestävä, monipuolinen (ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen) käyttö eikä yksinomaan suojelutarpeet. Metsien kestävällä hoidolla voidaan auttaa hiilen sitomista ja tehdä tuotteita, jotka korvaavat muovia ja muita fossiilisia raaka-aineita. Kuulimme myös, että LULUCF (Land Use, Land Use Change, Forestry)-säädös tullaan avaamaan. Mauri Pekkarisella olivat numerot hallussa, kun hän luetteli asioihin liittyvät numerot ulkomuistista.Saimme esittää kysymyksiä mepeille ja itse esitin huolen, joka liittyi metsäpaloissa vapautuviin hurjiin päästöihin. Vuonna 2018 metsäpalojen vapauttamat päästöt olivat samaa suuruusluokkaa kuin koko maailman liikenteen hiilidioksidipäästöt.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ja MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiivola toivat esille tarpeen valvoa metsänomistajien etua kaavoituksessa ja antoivat tukensa biokaasun uudelle tulemiselle sekä jokamiehenoikeuksien päivittämiselle. Huoli metsäteollisuuden rakennemuutoksesta jatkuu, samoin huoli metsätilojen siirtymisestä rahastojen hallintaan. Jo yli 50 % myyntiin tulevista metsätiloista on siirtynyt rahastoille. Rahasto-omistuksen laajeneminen vaikuttaa myös metsänhoitoyhdistyksiin, kun rahastot hankkivat metsäpalveluita omilta sopimuskumppaneiltaan. Rahastojen hallitsemat metsät voivat myös jäädä hirvenmetsästyksen ulkopuolelle korkeiden vuokravaatimuksen takia. Juha Marttila nosti esiin myös Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteerin Petteri Taalaksen näkemykset siitä, että ilmastonmuutoksen torjunnan keskiössä on eli pihvi on fossiilisten polttoaineiden käytön alasajo energian tuotannossa, teollisuudessa ja liikenteessä. Sen sijaan keskiöön on nostettu koko globaalin maailman kannalta vähemmän keskeiset torjuntakeinot kuten metsät ja ruoka. Metsillä on EU-maista vain Suomelle, Ruotsille ja Itävallalle suurempi merkitys hiilineutrauliuteen pyrittäessä. Yleiskeskustelun kyselyosuudella toivoin MTK:n edistävän ns. lisäisen hiilen kompensointia metsänomistajille. Kuulimme, että työ on käynnissä ja tuloksia esitellään metsävaltuuskunnalle jo ensi vuonna.

Metsänhoitoyhdistys Savotta valittiin metsänhoitoyhdistysten Vuoden Kympiksi.

Valintaan vaikutti se, että Savotta on edistänyt metsänhoitoyhdistystoimintaa ja kestävää metsätaloutta ansiokkaasti kotimaan lisäksi myös ulkomailla mm. Vietnamissa. Meistä useille on tuttu myös Savotta Puoti monine metsäalan tuotteineen.

Kokouksessa valittiin uusia jäseniä metsäjohtokuntaan, keskusliiton valtuuskuntaan ja erilaisiin valiokuntiin. Etämetsänomistajien Liiton edustajan status on olla asiantuntija ilman äänioikeutta.



Matkan varrelta visakoivikko, jossa oli runsaasti lumen kaarelle taivuttamia runkoja. Kuvaaja Irma Welling 


30.10.2020

Irma Welling


25.9.2020 Kirsikkapuistoa istuttamassa


SaiMen istutusjoukkue 


Raija, Esko, Hannu, Ilkka ja Irma istuttivat SaiMen kirsikkapuun Lappeenrannan uuteen kirsikkapuistoon lukuisien muiden yhdistysten ja yksityishenkilöiden kanssa. Jäsenemme kaupungin ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori otti vastaan tietoja istutetuista puista. Kaupunginjohtaja Kimmo Jarva avasi tilaisuuden ja kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen antoi istutusohjeita. SaiMen kirsikkapuu oli muita puita hennompi, mutta se  oli kotimainen ja hankittu Mustilan Arboretumista Elimäeltä. Uskomme, että sen talvikestävyys on parempi kuin ulkolaisten yksilöiden. Kaupunki tarjosi pullakahvit istutustapahtuman päätteeksi. 

Kaupunginjohtajakin Kimmo Jarva pysähtyi seuraamaan istutusta (kuvaaja Hannu Turkki)

30.9.2020
Irma Welling

24.9.2020 Kulotuskohteisiin tutustuminen Iitissä, Jaalassa ja Repovedellä

Kulotuskoulu-Taitoa tulenkäyttöön metsässä-hankkeen metsäretkellä tutustuttiin kolmeen metsänhoidolliseen kulotukseen ja yhteen enallistamiskulotukseen. Retkellä oppaina toimivat metsänhoidon asiantuntija Pekka Kuitunen ja projektipäällikkö Sara Lankinen-Timonen Suomen metsäkeskuksesta.

Metsänhoidollinen kulotus on metsän uudistamistapa, jolla tavoitellaan hyvää metsän uudistamista ja nopeaa kasvuun lähtöä sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Kulottaminen parantaa kasvupaikan ravinneoloja. Kulotuksen seurauksena syntyy paljon tuhkaa ja ravinteita, jotka toimivat lannotteina tulevalle kasvulle. Tuhka on emäksistä, jolloin maan happamuus vähenee. Musta maa imee hyvin lämpöä ja kun kunttakerroskin palaa osittain, kivennäismaan lämpötila nousee ja lämpöolot kasvulle paranevat. Kulotuksen ansiosta pintakasvillisuuden kilpailu vähenee muutamaksi vuodeksi. Kulotus on metsän terveyden kannalta myös hyödyllistä, kun se poistaa tuhohyönteisten kuten kuusentähtikirjaajan lisääntymismateriaalia. Kulotus edistää luonnon monimuotoisuutta, kun sillä luodaan paloista ja lahopuista riippuvaisille hyönteisille- ja sienilajeille suotuisia elinympäristöjä. Paloriippuvaiset hyönteiset löytävät uudelle paloalueelle joko hajuaistin tai infrapuna-aistin avulla. Paloalueilla tavataankin mm. kovakuoriaisia, kuplamörsky-sientä ja kulokauniais-perhosia. Kulotuksen jälkeen elpyvät myös mm. uhanalaiset huhtakurjenpolvi, kangasajuruoho ja kangasvuokko. Karhutkin tulevat kaivelemaan palaneista kannoista jääräntoukkia.

Metsäsertifiointijärjestelmät edellyttävät myös kulotusta. FSC-metsäsertifioinnissa metsänomistajan (>10 000 ha) on ylläpidettävä metsäpaloista riippuvaisen lajiston elinympäristöjä kulotuksilla ja poltoilla. Vuosittain tehtyjen kulotusten pinta-alan on oltava vähintään 3 % soveltuvien kohteiden (MT ja karummat kasvupaikat) uudistushakkuupinta-alasta 5-vuotiskaudella. PEFC-metsäsertifioinnin vaatimus edellyttää vähintään yhtä kulotusta vuodessa 200 000 hehtaaria kohti.

Iitin uudistuskulotuskohteen historia

Barbara Huber-Ahosen ja Markus Ahosen 2,7 hehtaarin tuoreen kankaan kuusikko oli hakattu, kuusen oksat ja latvat oli levitetty tasaisesti alueelle ja säästöpuuryhmä oli jätetty. Juurikävän lahottamia kuusia löytyi hakkuussa. Samoin kirjanpainaja oli tuhonnut kuusia ja alueella oli jo maahan kaatuneita kuusia. Kulotus tehtiin toukokuussa 2020. Tavoitteena oli, että tuli polttaisi osan kunttaa. Kulotuksen jälkeen alueelle istutettiin kuusen- ja männyntaimet ilman maan muokkausta.

Havainnot

Osa kuusen- ja männyntaimista oli kärvähtänyt, kun tummunut maanpinta oli kuivunut liikaa. Kevyt maanmuokkaus olisi ollut paikallaan. Toinen taimia tappava tuholainen oli tukkimiehentäi. Kuplamörskyä, joka on tyypillinen paloalueen sieni, näkyi alueella vähäisessä määrin. Sekin voi vahingoittaa taimia. Juurikääpä leviää myös saastuneista kannoista juurien välityksellä taimiin, mutta ei niin helposti istutettuihin taimiin kuin alikasvostaimiin. Maanomistajan toiveena oli, että kulotus hillitsisi myös juurikäävän leviämistä. Säästöpuuhaavan, jota tuli oli vahingoittanut, ympärillä oli jo kasvamassa satamäärin haavantaimia.





Kuplamörsky kulotusalueella (kuvaaja Irma Welling)


Jaalan uudistuskulotuskohteiden historia

Jaalan yhteismetsän ensimmäinen 4,7 hehtaarin kohde oli kulotettu 2012 ja tuoreelle kankaalle oli istutettu kuusentaimet mustaan maahan ilman maan muokkausta. Alue oli raivattu kahteen kertaan. Metsurin Pentti Ahteen havainto oli, että koivua oli vähemmän raivattavana kuin ilman kulotusta.

Havainnot

Kulotuksen jäljet olivat hävinneet. Osa kuusentaimista oli kuollut kuivuuteen. Tilalle oli kasvanut mäntyä ja koivua ja lopputulos oli ihan kohtuullinen sekapuumetsä.


Kulotuksen jäljet olivat hävinneet 8 vuodessa (kuvaaja Irma Welling)


Jaalan yhteismetsän toinen kohde oli 2002 kulotettu 4,2 hehtaarin lehtomainen alue. Kulotuksen jälkeen alue oli äestetty ja kuusentaimet istutettu. Kosteikkokohtaan oli istutettu tervaleppää. Varhaisperkaus ja taimikonhoito olivat tehty.

Havainnot

Tervalepät oli niistä tietämätön metsuri raivannut pois. Alueelle oli tullut paljon paksuoksaista mäntyä ja metsikkö oli tiheää. Edessä on kolmen vuoden sisällä energiapuukorjuu.


18 vuotta kulotuksesta ja alueella tiheä kuusi-mänty-nuori metsä (kuvaaja Irma Welling)

Repoveden Tihvetniemen ennallistamiskulotuskohteen historian esitteli Metsähallituksen erikoissuunnittelija Rauli Perkiö

Metsähallituksen nuoren tuoreen kankaan männikön polttoalue oli 7,5 hehtaaria. Runkoluku oli yli 2000 r/ha ja keskiläpimitta n. 17 cm. Ennen polttoa tehtiin harvennushakkuu ja runkoluvuksi jäi n. 800 r/ha. Poltto tehtiin 2013.

Havainnot

Palojälki vaihteli paljon, osa puustosta oli kuollut heti, osa vaurioitunut ja kuollut myöhemmin ja osa on jatkanut kasvua, vaikka puun tyvi oli mustunut. Mäkien laet ja ylärinteet olivat palaneet voimakkaasti ja puusto kuollut kokonaan. Notkelmissa oli lievää maapaloa ja männyt olivat säilyneet hengissä. Metsään oli muodostunut paljon lahopuuta sekä uutta taimikkoa.



Osa männyistä jatkoi kasvua kulotusalueella (kuvaaja Irma Welling)

30.9.2020

Irma Welling


25.8.2020 Tehdasvierailulla Tiaisen Sahalla Savitaipaleella

SaiMelaiset kokoontuneena sahan  konttorin edessä. Oikealla toimitusjohtaja Tero Tiainen ja hankintaesimies Atso Aarnio (kuvaaja Irma Welling) 


13 Saimaan Metsänomistajaa suuntasi kohti Hämäläisentiellä sijaitsevaa Tiaisen perheyrityssahaa. Sahaa meille esittelivät toimitusjohtaja Tero Tiainen ja hankintaesimies Atso Aarnio.

Sahaustoiminta on aloitettu 1950-luvulla höyrykonekäyttöisellä kenttäsirkkelillä. 1980-luvulla siirryttiin raamisahaan ja nyttemmin pääkoneet ovat pyörösahoja. Tehtaalla sahataan sekä mäntyä että kuusta. Puuta ostetaan suoraan metsänomistajilta pääasiassa päätehakkukohteista, Mhyn kautta ja esimerkiksi Metsä Groupilta. Päätehakkuukohteista koivut myydään Koskitukille ja kuitupuut sekä haketta esimerkiksi Pulpille ja UPM:lle. Hankintapuutakin ostetaan paikallisilta metsänomistajilta. Tällöin erän minimikoko on 20 m3. Pylväskauppaa käydään Talkan kanssa. Sähköisen puukauppapaikan Kuution kautta puuta ei hankita sen kalliiden liittymis- ja käyttökustannusten vuoksi. 98 % ostetusta puusta on PEFC- metsäsertifioitua metsänomistajien mhy-jäsenyyksien kautta. Tiaisen Saha tuottaa noin 40 000 m3 sahatavaraa kotimaan markkinoille ja vienttiin. Kuulimme monia tarinoita eri maiden ostojen erityispiirteistä. Työntekijöitä sahalla on 20.
Aloitimme tutustumisen lämpölaitokselta (10 MW), jossa poltetaan kuorta, haketta ja kutteripurua. Lämpö tuotetaan kamarikuivaamolle, jossa lyhyimmät kuivausajat ovat 3 päivää ja pisimmät 8 päivää. Kuivaamolta jatkettiin tukkilajitteluun, jossa tukit lajitellaan kolmeen luokkaan. A-luokkaan luetaan tyvitukit, B-luokkaan välitukit ja huonommat tyvitukit ja C-luokkaan latvatukit ja kuivaoksaiset välitukit. Oksaisuus ratkaisee mäntytukin laadun. Parasta mäntylaatua saadaan karuilta kankailta ja aluksi tiheänä kasvatetusta männiköstä. Tyvilenkous on suurin syy siihen, että tukki joutuu raakkikasaan. Päämittoina käytetään 4,3 ja 5,2 metriä ja apumittoina 3,7, 4,6 ja 4,9 metriä. Pääperiaatteena on tehdä niitä mittoja, joita saadaan kaupaksi. Halutuimpia latvaläpimittoja ovat 25-30 senttimetriä. Sahalinjalla tukki sahataan laudoiksi ARI- ja HewSaw-sahoilla. Ennen kuivaamoa laudat lajitellaan ja rimoitetaan. Kuivaamolta niput ajetaan pakkamolle tai tarvittaessa höyläämölle.


Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu rontgenin hankinta tukkien lajittelupaikalle. Se mahdollistaisi tukkien kuorettomien mittojen ja sisäisen laadun (esim. oksat) mittauksen. Tukit voitaisiin lajitella silloin oksaisuudenkin mukaan.

Kahvikeskusteluissa pohdittiin mm. tukin ja kuitupuun hinnan muodostusta, Venäjältä tuodun puun hintaa ja laatua, tukista Ruotsissa maksettavaa hintaan ja kuusen kasvatuksen lisääntymistä suhteessa mäntyyn.

Lopuksi Saimaan Metsänomistajat kiittivät monipuolisesta ja asiantuntevasta esittelystä. Merkille pantavaa oli esimerkillisen hyvä järjestys ja siisteys. Lupasimme pitää sahan mielessä suunnitellessamme päätehakkuita sahan lähialueella.

26.8.2020
Irma Welling



18.8.2020 Webinaari "Omatoimisuus ja palvelujen hankinta-metsänomistajan taitolaji"

Metsänhoidon asiantuntija Annika Selander Suomen metsäkeskuksesta esiintyi webinaarissamme 18.8.2020 ja on kirjoittanut oppaan ”Näin tilaat metsänhoitotöitä”. Oppaasta löytyvät mainiot tarkastuslistat uudistamistöille, taimikonhoidolle ja kirjalliselle sopimiselle. Ne löydät linkistä


Metsänomistajan on hyvä tietää, mistä kaikista asioista hän voi neuvotella ja esittää tahtotilansa metsänhoitotöitä tilatessa. Suuremmilla toimijoilla on omat sopimuskaavakkeet ja valmiiksi ruksatut ehdot niissä ellei metsänomistaja ole valppaana. Lopputulokseen tyytymättömyyttä esiintyy eniten silloin, kun tilaus on ollut puutteellinen.

Metsänhoitotöissä noudatetaan aina voimassa olevan lainsäädännön vaatimuksia ja yleensä Tapion ”Hyvän metsänhoidon suosituksia” ellei muusta ole sovittu. Mikäli metsänomistajan metsät on liitetty metsäsertifioinnin ( PEFC/FSC) piiriin, noudatetaan niitä vaatimuksia myös. Juurikäävän torjunnan osalta lainsäädäntö velvoittaa kantokäsittelemään vain yli 10 senttimetriset havupuiden kannot termisellä kaudella. Metsänomistajan näkökulmasta kaikkien havupuiden kantojen käsittely olisi turvallisempaa.

Metsänomistaja voi neuvotella metsänhoitotöitä tilatessaan monista asioista.
- Metsänomistaja voi neuvotella käytetyistä työmenetelmistä ja kysellä niihin liittyvistä seurauksista ja riskeistä. Tällaisia ovat esimerkiksi:
*maanmuokkastapa, onko se sama koko alueella vai vaihteleeko maaston ja maajalajin mukaan
*tehdäänkö reikäperkaus vai täysperkaus
*tehdäänkö ala- vai yläharvennus
*mitä hakkuussa jätetään kasvamaan määrältään ja laadultaan, mitä lehtipuita jätetään ja paljonko
*miten leveät suojakaistaleet jätetään
*mitä puita jätetään säästöpuiksi ja minne
*jätetäänkö kuolleet puut pystyyn
*tehdäänkö tekopökkelöitä
- Metsänomistaja voi neuvotella puiden kuljetusreiteistä ja varastoinnista.
*Harvennus- ja energiapuiden osalta pitää sopia mitä teitä kuljetukseen käytetään ja kuka maksaa teiden käytöstä ja mahdollisesti syntyvistä vaurioista. Pääsääntö on, että käytetään teitä, joihin myyjällä on yksiköt. Jos käytetään muita teitä, silloin maksu määräytyy se mukaan, kuka omistaa puut kulljetusajankohtana. Pystykaupassa omistusoikeus siirtyy yleensä kaadettaessa, hankintakaupassa tien varressa tai maksun yhteydessä.
- Metsänomistajan kannattaa selvittää missä aikataulussa työt tullaan suorittamaan.
*Taimikon varhaisperkauksen ja harvennuksen suhteen ajoitus on kriittinen. Kustannukset nousevat 10 % jokaista myöhästynyttä vuotta kohden.
-Metsänomistajan on hyvä tietää miten työn suorittaja seuraa työnjälkeä.
*Selvitä onko urakoitsijalla käytössä omavalvonta ja seurantamittaukset. Pyydä itsellesi omavalvontaraportit. Palvelutuottajan oman työn seurannan on todettu nostavan laatua. Tarkista työn laatu ennen maksamista. Jos et itse pääse paikan päälle, pyydä urakoitsijalta
valokuvia.

Lopuksi metsänomistajan kannattaa selvittää aiheuttavatko omien vaatimusten/toiveiden esittäminen lisäkustannuksia.

27.8.2020
Irma Welling



17.8.2020 Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ja kansanedustaja Ari Torniainen tapasivat maataloustuottajien yhdistysten ja Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen valtuutettuja Lappeenrannassa 

Maataloustuottajien asioissa esillä olivat mm. valkoposkihanhien aiheuttamat ongelman ja turpeen polttoainekäytön tulevat rajoitukset. Hanhiongelmaan halutaan käyttöön suojametsästysmahdollisuus. Turpeen osalta halutaan hallittua siirtymää polttoainekäytöstä muihin käyttökohteisiin kuten kuiviketurpeisiin, kasvatusalustoiksi ja ympäristönhoitoon.

Etelä-Karjalan mhy:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Kärkäs esitti, että tuleva peltoheittojen metsitystuki voitaisiin ulottaa myös alle 0,5 hehtaarin aloille ja että tulevat Kemera-varat kohdennettaisiin yksinomaan metsäteiden perusparannuksiin ja perustamiseen.

Mhy:n valtuutettuna ja Saimaan Metsänomistajien puheenjohtajana esitin kaksi huolenaihetta. Ensimmäinen liittyi metsätuhotilanteeseen. Juurikääpä jatkaa leviämistään ja se on merkki siitä, että emme tee tarpeeksi sen leviämisen estämikseksi. Kaikki havupuiden kannot myös alle 10 senttimetriset pitäisi kantokäsitellä ja tarvittaessa toukokuun alun ja marraskuun lopun ulkopuolellakin. Urean käyttöä tehokkaapi olisi harmaaorvakkaan käyttö kantokäsittelyssä. Harmaaorvakka syrjäyttää juurikääpää myös juuristossa, jolloin juuriston kautta leviäminen alikasvostaimiin ja uudistusistutustaimiin vähenee. Toisena ongelmana esitin Kari Monnon ehdotuksesta sen,että puolukkatyypin mailla (VT-tyypin metsät) hirvivahinkoja arvioitaessa lasketaan mukaan männyn taimien lisäksi kasvukelpoiset koivun ja kuusen taimet, vaikka koivulla ja kuusella ei ole kasvuedellytyksiä niin kuivissa metsätyypeissä. Tästä aiheutuu metsänomistajalle taloudellisia tappioita. Aikataulusyistä annoin kaksi muuta asiaa paperiversiona ministerille. Toinen koski ensiharvennuksessa poistetuista kuitupuista saatujen korvausten tappiollisuutta. Kustannukset istutetuista, mätästetyistä, taimikkovaiheessa kahteen kertaan hoidetuista kuusen taimista ovat omakohtaisten kokemusten mukaan 0,93 euroa Kemera-tuella ja 1,09 euroa ilman Kemera-tukea. Toinen koski pystykauppassa kantohintaan perustuvan tulon vaikutusta metsävähennykseen. Metsävähennys lasketaan tästä tulosta, josta on jo vähennetty korjuukustannukset, joten metsävähennys on alhaisempi. Metsänomistajalle, jolla on paljon metsävähennyspohjaa, olisi edullisempaa saada tuloutus puhtaasta puun myyntitulosta ja erillinen lasku korjuukustannuksista.

Ministeri pyysi erityisavustajaansa Annukka Kimmoa, joka on myös SaiMe:n perustajajäsen ja rahastonhoitaja, selvittämään hirvivahinkojen arviointiasian nykytilannetta ja sitä onko ongelma ollut esillä ministeriön teettämissä selvityksissä.


Irma Welling luovuttamassa esitystensä paperiversioita ministerille (kuvaaja Annukka Kimmo)




19.8.2020
Irma Welling


4.8.2020 MTK:n metsävaltuuskunnan ylimääräinen kokous Tampereella 


Aloitin ETAMOLin edustajan metsävaltuuskunnassa ns. asiantuntijajäsenenä ilman äänioikeutta Jaakko Temmeksen jälkeen. MTK:n metsävaltuuskuntaa kuuluvat metsänhoitoyhdistysten edustajat ja Etelä-Suomen Yhteismetsät sekä Etämetsänomistajien Liiton edustajat.
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola painotti avauspuheessaan järjestöuudistuksen, metsänomistajien edunvalvonnan ja omaisuuden suojan tärkeyttä. Omaisuuden suojan osalta on käynnissä kolme ajankohtaista asiaa: lunastuslaki, luonnonsuojelulainsäädännön uudistus ja maankäyttö- ja rakennuslain uudistus.

Järjestömuutoksen asioita olivat jäsenmaksujärjestelmän uudistaminen ja metsäperusteisen edunvalvontamaksun rakenne.

Kokouksessa käsiteltiin metsänhakkuusopimuksen (pystykaupan) sopimusehtoja. Yleensä isommat puunostajat käyttävät omia sopimusmalleja ja pienmmät puunostajat tätä mallia. Yleensä puunmyyjän neuvotteluvalta on vähäinen etenkin pienissä kaupoissa ja puunmyyjälle tarjotaan valmiiksi ruksattuja sopimuksia. Hyvänä käytäntönä pidetään neuvottelua myyjätahon kanssa myyjän tahtotilan selvittämiseksi. Tästä mallista puunmyyjä saa tukea niihin tilanteisiin, joista ei ole erikseen sovittu tai joista haluaa puunostajan mallista poikkeavan oman tahtotilan. Tällaisia asioita ovat mm. omistusoikeuden siirtymisen ajankohta, puutavarakuljetusten aloittamisajankohta, teiden ja varastopaikan käytön korvaukset ja vahinkojen korvaaminen. Teiden käytöstä mallissa lukee: ”Ellei muuta ole sovittu, puutavaran myyjä maksaa teiden yksiköintiin perustuvat osakasmaksut ja ostaja suoritteisiin perustuvat tiemaksut sekä lumenaurauskustannukset.”

Kokouksessa käsiteltiin myös metsänhoitoyhdistyksen korjuupalveluiden yleisiä sopimusehtoja. Mhy:n korjuupalveluita käytettäessä puunmyyjä valtuuttaa mhy:n markkinoimaan, hakkaamaan, korjaamaan, kuljettamaan, toimittamaan, mittaamaan ja luovuttamaan puut ostajalle sekä hakemaan hankkeeseen liittyvät tuet ja allekirjoittamaan näiden asioiden hoitamiseen liittyvät asiakirjat myyjän puolesta. Korjuupalvelua käytettäessä puut toimitetaan joko tien varteen, laitokselle, satamaan , juna-asemalle tai vastaavaan paikkaan. Sopimuksella määritetään, kattaako sopimus pelkkää puunkorjuupalvelua vai kuuluuko sopimukseen myös puiden luovutus ostajalle omana kauppanaan, tai mhy:n puunostajien kanssa tekemiin toimitussopimuksiin sisällytettynä. Sopimusehdoissa sovitaan, että hakkuussa noudatetaan Hyvän metsänhoidon suosituksia, tasaikäismetsiköiden harvennusmalleja ja PEFC-sertifioinnin vaatimuksia, ellei muuta ole sovittu. Juurikäävän torjunta tehdään lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Kustannuksista vastaa mhy, ellei muuta ole sovittu. Kuljetuksista sopimuksessa sanotaan, että mhy:llä on oikeus käyttää sopimukseen kuuluvan puutavaran kuljettamiseen korvauksetta myyjän teitä, vesialueita, maa-alueita sekä rasiteoikeuksia ja yksityisteitä, joiden osakkaana myyjä on. Mikäli myyjä ole tien osakas, mutta puiden kuljetus tapahtuu virallista kulkuoikeutta pitkin, myyjä vastaa kuljetukseen liittyvistä kustannuksista.

Oma kysymykseni näiden sopimusten osalta liittyi niihin tiemaksuihin, joissa kuljetus tapahtuu teitä pitkin, joiden osakkaana myyjä ei ole. Tällöin ratkaisevaa on, milloin puiden omistusoikeus siirtyy myyjältä ostajalle. Siirtyykö omistusoikeus kaadettaessa vai maksusuorituksen yhteydessä.

Kokouksen lopun yleiskeskustelussa käytin puheenvuoron juurikäävän tehokkamman torjunnan tarpeesta (kaikkien havupuiden kantojen, ei vain yli 10 cm kantojen, kantokäsittely, harmaaorvakkaan kyky syrjäyttää juurikääpää myös kantojen juurissa). Toinen puheenvuoroni koski tarvetta saada puun korjuukustannuksista aina erillinen lasku ja puun puhtaasta tulosta tuloutus kantohintaan perustuvan tulon sijaan. Tällöin metsävähennys kohdistuisi yksinomaan pääomatuloon eikä siitä olisi vähennetty korjuukustannuksia.  

19.8.2020
Irma Welling


4.6.2020 Metsäretkellä Arboretum Mustilassa Elimäellä






10 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä matkasi Elimäelle Arboretum Mustilaan iltaretkelle. Hannu Turkki ehdotti vuosikokouksessa retkeä rodojen kukkimisaikaan ja Hannulla oli jo tiedossa meille oppaaksi vastaava puutarhuri Kimmo Kuusisto.

Vastaava puutarhuri Kimmo Kuusisto toimi oppaanamme ja osasi kävellä takaperin (kuvaaja Irma Welling)


Retkeläiset kokoontuneena 15 kuution douglaskuusen ympärille (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)


Retkemme alkoi tallinvintiltä, jossa on Arboretumin ja Mustilan tilan historiasta kertova näyttely. Kimmo, jolla on 12 vuoden työhistoria Mustilassa, kertoi Arboretum Mustilan historiasta. Arboretum Mustila on Suomen vanhin, laajin (120 ha) ja monipuolisin arboretum. Arboretumin perusti vuonna 1902 aatelinen, kartanon isäntä ja vuori-insinööri A.F. Tigerstedt, joka peri tilan äitinsä suvulta. Hän oli puutieteen innokas harrastaja. Aluksi hän halusi tutkia ulkomaisten havupuiden selviytymistä kotimaisiin puulajeihin verrattuna. Hän hankki ulkomaisten havupuiden siemeniä hyvien yhteyksiensä ansiosta meidän olosuhteita vastaavilta paikoilta mm. Pohjois-Amerikasta ja Kaukoidästä. Myöhemmin koetoiminta laajeni lehtipuihin ja koristepuihin sekä -pensaisiin. Hänen poikansa C.G. Tigerstedt perusti Alppiruusulaakson puutarhataiteen kokeilualueeksi. Hänen nuorempi veljensä Peter M. A. Tigerstedt, joka oli Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen professori, jatkoi talvenkestävien alppiruusujen jalostusta. Myöhemmin 1980-luvulla toteutettiin atsalean jalostusprojekti ja omatoiminen siementen keruu, tuonti ja kasvatus. Siemeniä on hankittu myös omilla siemenkeruumatkoilla ja kansainvälisten yhteyksien avulla. Tavoitteena on talvenkestävien kasvien etsiminen ja testaaminen sekä jalostaminen.

Tallinvinttikahvien jälkeen lähdimme kierrokselle. Maastoon on merkitty kolme reittiä (punainen, keltainen ja sininen) ja runsaasti nimikylttejä. Alueen kartalta löytyvät Pohjois- ja Etelärinteet, Tammimetsä, Havuterassi, Hemlokkimetsä, Pähkinärinne, Tuijapuisto, Alppiruusulaakso ja Atsalearinne.

Metsäpuisto
Näimme Mustilan kauneimman ja varmaan koko maan kauneimman purppurapihdan. Douglaskuusi voisi olla sopiva puulaji kasvupaikalle, joka on männylle liian rehevä, mutta kuuselle kesäaikana liian kuiva. Parhaiten se viihtyy moreenirinteillä ( Metsälehti Makasiini 7/2019). Se ei kuulu myöskään kirjanpainajan ruokalistalle. Iäkkäimmät Mustilan douglaskuuset ovat jo yli 110 vuotiaita, pisimmät 43-metrisiä ja suurin runkotilavuus liki 15 kuutiota. Suomen pisin puu, 47 m, on euroopanlehtikuusi, joka löytyy Punkaharjulta. Näimme jättiläistuijia, jotka ovat olleet intiaaneille tärkeitä puulajeja. Toteemipaalut tehtiin jättiläistuijista, koska se säilyy lahoamatta useita vuosikymmeniä. Nykyään siitä valmistetaan ulkopenkkejä ja veneen kansia. Katajamaiset vuorihemlokit ovat hidaskasvuisia ja komeita koristepuita. Lännenhemlokit ovat kookkaita puita ja oksat lähes vaakasuoria. Niiden kävyt ovat pieniä ja taimena ne vaativat suojapuustoa. Sitkankuusi on osoittautunut talvenaraksi ja sitä kasvatetaan Mustilassa mänty ylispuuna.

Alppiruusulaakso ja Atsalearinne
Alppiruusulaakson rakentaminen aloitettiin 1920-luvulla. Siitä haluttiin luoda kolmikerroksinen metsäpuisto, jossa kotimaisen metsän sekaan istutettiin ulkomaisia puita ja pensaita. Pensaskerrokseen valittiin alppiruusut ja välikerrokseen mm. korkkipihtaa ja kanadantuijaa. Alppiruusuja jalostetaan Mustilassa talvenkestäviksi kahden tai useamman lajin tai lajikkeen risteytyksinä eli hybrideinä. Alppiruusulaakson tärkein kasvi on mustilanalppiruusu (Rhododendron brachycarpum ssp. tigerstedtii). Se on valkokukkainen ja punaruskeatäpläinen ja sen historiaan liittyy kohtalokas tarina. Mustilan Arboretumiin saatiin vuonna 1931 Pohjois-Koreasta, Pungsan-vuoristosta ohotanalppiruusun siemeniä. Siementenkerääjä oli kuitenkin erehtynyt. Siemenistä piti kasvaa matalaa alppiruusua, mutta niistä kasvoi jotain aivan muuta, rotevakasvuisia, isolehtisiä – ja -kukkaisia alppiruusuja. Näimme myös ensimmäiseksi kotimaiseksi rekisteröidyn keltakukkaisen alppiruusun, jonka jalostustyö on 20 vuoden tulos. Sen jalostaja professori Peter M.A. Tigerstedt halusi antaa lajikkeelle Suomen juhlavuoden kunniaksi nimen ”Suomi 100”. Kimmo piti hyvänä lajikkeena myös ranskalaista 'Boule de Neige' ("lumipallo")-alppiruusua. Reitin varrella näimme Cunningham's White-alppiruusun, joka oli vuosikymmeniä menestynyt lumen suojissa, mutta vähälumisten talvien jäljiltä mennyt surkeaan kuntoon. Reitin varrella oli myös numerollisia, mutta nimettömiä lajikkeita, joiden jalostuksen lopputulos ei kaikilta osin (kauneusarvot, kukintarytmi, talvenkestävyys) osoittautunut riittävän hyväksi. Atsaleoista kauniiksi ja menestyväksi osoittautui kuningasatsalea. Näimme kaukaa myös eksoottisen kiinanlaikkuköynnöksen.


Suomi 100-alppiruusu oikealla (kuvaaja Kari Monto)

"Lumipallo"-alppiruusu (kuvaaja Irmeli Mäkinen)




Alppiruusu, joka kukkii milloin sattuu huvittamaan (kuvaaja Kari Monto)



Samainen alppiruusu lähikuvassa (kuvaaja Irmeli Mäkinen)


Terassialue
1930-luvulla aloitettiin terassialueen rakentaminen. Sodan aikana sotavangit osallistuivat rakennustyöhön. Terassialueella on 20 terassitasoa ja sen laajennus- ja restaurointityöt ovat käynnissä. Isot valkoiset japaninpionit olivat jo nupulla.

Tigerstedtien sukuhauta
Tigerstedtien hautapaasien alueella oli merkillisen rauhallinen tunnelma valon siivilöityessä suurten puiden oksien lävitse.

Tigerstedtien hautapaasit (kuvaaja Hannu Turkki)


Retken lopuksi hankimme kotimetsiimme ja pihoillemme monenlaisia viemisiä kuten Suomi 100-alppiruusua, Mustilanalppiruusua, Illusia-atsaleaa, katsuraa, lyhtysorvarinpensasta, japaninlikusteristyreeniä....

Kaiken kaikkiaan kyllä opastettu kierros antoi paljon enemmän kuin omatoiminen tutustuminen. Kimmon eloisat tarinat jäivät mieleen elämään. Mustila on ainutlaatuinen !

Isot kiitokset Kimmolle ja Hannulle retken toteuttamisesta ! Yritämme muistaa aina taimia hankkiessamme  tarkistaa, että ne on kasvatettu siemenistä, joiden luontainen kasvupaikka vastaa meidän tulevaa istutuspaikkaa ! 


Lemillä 5.6.2020
Irma Welling

3.4.2020 Tutustumassa metsätuhoalueeseen Ylämaan Pienaitassa



Etualalla näkyvät jo pystyyn kuolleet männyt ja maassa sananjalkaa (kuvaaja Irma Welling)



Kävin metsänomistajan ja jäsenemme Pekka Peräkylän kanssa tutustumassa hänen 37 vuotiaaseen mäntymetsäänsä Ylätupa-tilalla, josta on alkanut kuolla pystyyn runsaasti mäntyjä ja josta tuuli on jo kaatanut osan pystyyn kuolleista maahan. Alue on harvennettu v-2008 ja jo silloin havaittiin muutamia pystyyn kuolleita mäntyjä. Alueella on sodanaikaisia juoksuhautoja ja alueella on saatettu harjoittaa tervanpolttoakin.

Ensimmäisenä tulee mieleen juurikäävän aiheuttama tyvitervastauti. Juurikäävän itiöt tarttuvat tuoreilta kantojen pinnoilta kantoihin ja leviävät juuristoon lahottaen niitä. Mänty yrittää estää sienen rihmaston nousua puun runkoon erittämällä pihkaa puun tyveen. Dosentti Yrjö Norokorven mukaan juurikääpä jää männyllä juuristoon ja nousee enintään muutaman kymmenen senttiä tyvellä. Kunnoltaan heikentyneisiin puihin voi iskeytyä seurannaistuhoja kuten kaarnakuoriaisia ja lopulta muita puuaineksen lahottajia. Siellä kuolevien/kuolleitten puiden rungon yläosissa ei ole juurikääpä. Kannosta juurikäävän rihmasto leviää juuriyhteyden kautta lähellä olevien puiden juuriin ja runkoihin. Juuristossa juurikäävän rihmasto etenee Norokorven mukaan muutamista senteistä muutamiin kymmeniin sentteihin vuodessa. Sairastuneiden mäntyjen tyvelle ja juuristoon kehittyy itiöemiä eli kääpiä, jotka ovat yläpuolelta ruskeita ja alapuolelta hohtavan valkoisia. Itiöemät tuottavat uusia itiöitä, jotka levittävät tautia ilmasta käsin tuoreisiin kantoihin.

Pekka sahasi yhden äsken kaatuneen männyn 3 metrin pölleiksi. Tosiaan tyvellä näkyi pihkaantumista ja lahovaurioita näkyi vielä 9 metrin korkeudella. Tutkimme kaatuneen puun juurakkoa, mutta emme silmämääräisesti havainneet itiöemiä. Yrjö Norokorvelta saimme tiedon, että männyn itiöemät voivat olla hyvin pieniä, muutamien millien kokoisia. Eli juurakko pitää tutkia uudestaan tarkemmin ja suurennuslasilla.

Huomasimme myös,että mäntytuhoalueella kasvoi paljon sananjalkaa (kalmankouraa). Sananjalka tiedetään myrkylliseksi ja Makasiini Metsälehdessä olleen kasvitieteilijä Seppo Vuokon kirjoituksen mukaan maahan kaatuneiden sananjalkojen lehdistä ja varsista siirtyy maahan myrkkyjä. Jäimme miettimään onko jotain yhteyttä sananjalan esiintymisen ja juurikäävän välillä. Yrjö Norokorven arvion mukaan metsätuhoalueen edulliset valo-olosuhteet ovat houkutelleet sananjalan paikalle. Olisi kuitenkin mielenkiintoista ottaa maanäyte sananjalka-alueelta ja tutkia mitä myrkkyjä ja missä pitoisuuksissa sieltä löytyy.

Kävimme läpi tilanteita, milloin metsätuho olisi voinut saada alkusysäyksen. Kesällä tehdyt raivaukset ja harvennukset ilman kantokäsittelyä ovat voineet lisätä tartuntariskiä kohtalokkaasti, jos lähistöllä on ollut itiöitä tuottavia kääpiä. Alkusysäyksenä tulivat mieleen mahdollinen tervanpoltto alueella ja puiden kaataminen juoksuhautojen rakentamisen yhteydessä. Pitää myös selvittää mihin vuodenaikaan tehtiin vuoden 2008 harvennus.

Kunhan päästään koronaviruksesta eroon voisimme käydä porukalla tutustumassa kohteeseen ja miettimässä tulevia toimenpiteitä !



Kaatuneen männyn juurissa näkyvä valkoinen ei välttämättä ole  juurikäävän itiöpesäkkeitä (kuvaaja Pekka Peräkylä)

Pihkoittumista kuolleen männyn tyvessä (kuvaaja Irma Welling) 




4.4.2020 
Irma Welling




24.3.2020 Tekopesä kalasääskelle Ylämaalla

Jäsenemme Pekka Peräkylän metsään Ylämaan Pukalusjärven seudulle on rakennettu kalasääskelle tekopesä. Aikaisemmin paikalla on ollut risupesä, joka on ollut asuttuna kolmisenkymmentä vuotta. Risupesä oli kuitenkin tullut alas, eikä ylhäälle jäänyt kuin muutama risu. Oli oletettavissa, ettei kalasääski olisi enää pystynyt sitä korjaamaan. Tekopesän rakensi lintuharrastaja Marko Ruti, joka on tehnyt jo 55 kalasääsken pesää ja rengastanut 250 poikasta. Hän on myös Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen (EKLY) lehden Ornis Karelican päätoimittaja. Pesän puuhun hinaamisessa Marko Rutia auttoivat Pekka Peräkylä ja Petri Nurmela.




Tekopesän kehikko (kuvaaja Pekka Peräkylä)



Kalasääsken tekopesä vielä maassa (kuvaaja Pekka Peräkylä)

Marko Ruti rakentamassa pesää 24-25 metrin korkeuteen (kuvaaja Pekka Peräkylä)

Pekka Peräkylä ja Petri Nurmela avustivat tekopesän pystyttämisessä (kuva Marko Ruti)


4.3.2020 Stora Enso Metsän vieraina ja vuosikokouksessa


Ostopäällikkö Jyri Änäkkälä vasemmalla ja metsäasiantuntija Antti Savonen oikealla (kuvaaja Irma Welling)
 

Saimaan Metsänomistajien osallistujat (kuvaaja Irma Welling)

20 metsänomistajaa kokoontui Stora Enso Metsän Lappeenrannan konttorille kuulemaan puumarkkinakatsausta ja kaksijaksoisen kuusi-koivumetsän kasvatuksesta ja hoidosta. Ostopäällikkö Jyri Änäkkälä aloitti arvuuttelemalla montako yhden litran maitopurkkipakkausta saadaan yhdestä kuitupuukuormasta (60 m3). Eipä arvattu, että niitä saadaan 500 000. Koko Suomen nestepakkauskartonkitarve (sisältää muutakin kuin maitopurkit) ehditään tuottaa yhdessä viikossa. Tutustuimme myös Varkauden LVL-tehtaalla tuotettuun liimapuupalkkinäytteeseen. Puun korjuun kannalta roudaton ja märkä talvi on ollut haasteellinen. Lakon aikana varastoja on purettu teiden varsilta. Kesä – ja kelirikkoleimikot ovat nyt haluttuja. Stora Enso Metsän raakapuun toimitustarve asiakastehtaille Suomessa on tänä vuonna 19 milj. m3. FSC-sertifioidulla puulla on kysyntää ja metsänomistaja voi liittyä Stora Enso Metsän FSC®-ryhmään. FSC-serfifioinnilla varmistetaan ja osoitetaan,että metsien hoidossa otetaan huomioon metsäluonnon monimuotoisuutta sekä taloudellista kestävyyttä että kuttuuri- ja virkistysarvoja. Metsien erikoiskohteet kuten luontokohteet ja juoksuhaudat otetaan huomion toimenpiteiden ja hakkuiden suunnitteluvaiheessa. Keskusteluosassa kyseltiin voidaanko puita kaataa juoksuhautametsistä. Voidaan kyllä, mutta juoksuhautojen ylitykseen tarvitaan Museovirastolta lupa. Kysyttiin myös, milloin puu siirtyy ostajalle. Normaali käytäntö on, että pystykaupassa puu siirtyy ostajan omistukseen kaadettaessa .

Seuraavaksi metsäasiantuntijan Antti Savosen kanssa pohdittiin millaisena koivu-kuusimetsää kannattaa kasvattaa. Vanha viisaus sanoo, että koivu kasvattaa kuusen. Koivua on kasvatettu kuusen päällä hallavaurioiden takia. Kun tavoitellaan vanerikoivun tuotantoa, kannattaa koivua kasvattaa harvassa kuusen seassa. Pienet kuuset voidaan harventaa raivausahalla ja koivut koneella tai moottorisahatyönä. Paras ilma koivujen kaatamiseen on sellainen, kun päivällä on plussakeli ja yöllä pakkasta. Silloin kuusen latvat eivät katkea niin helposti koivuja kaadettaessa. Omakohtaisia kokemuksia koivu-kuusimetsän hoidosta kertoivat Lauri Nevalainen ja Seppo Repo. Laurin ei pitänyt koivun merkitystä suojuspuuna kovin tärkeänä. Seppo oli korjannut vanhalle kaskimaalle perustetusta rauduskoivikosta koivut pois 50 vuotiaina, kun kuuset olivat olleet 2 metristä 10 metriin.

Tässä muutamia linkkejä kaksijaksoisen kuusi-koivumetsän kasvatuksesta:

Kaksijaksoiset koivu-kuusisekametsät, s 99-100

Sauli Valkonen: Kuusen alikasvos ja kaksijaksoinen metsikkö-mahdollisuudet ja kannattavuus

Kari Mielikäinen ja Sauli Valkonen: Kaksijaksoisen kuusi-koivu-sekametsikön kasvu

Jatkoimme iltaa vuosikokouksella. Hallituksen uudeksi jäseneksi valittiin erovuoroisen Sinikka Niemen tilalle Seppo Repo. Puheenjohtajana jatkaa Irma Welling.
Vuoden 2020 toimintasuunnitelmaan hyväksyttiin tehdaskäynti Tiaisen sahalle Savitaipaleelle. Raivaussahaharjoittelun paikaksi kysytään Lappeenrana kaupungin tai seurakunnan lähimetsää. Mustilan Arboretum-matka ajoitetaan kesäkuulle alppiruusujen kukinta-aikaan. Oppaaksi saadaan Hannu Turkin tuntema Kimmo Kuusisto. Etämetsänomistajien Liiton, Metsä Groupin ja Opn yhteisiä webinaareja järjestetään kaksi. Muita metsäkohteita ovat harvennustyömaa, lannoituskohde ja konkelon kaato. Lisäksi toteutetaan perinteinen Puun päivän tilaisuus ja kuusijuhla.

Kokouksen lopuksi virisi vilkas keskustelu tuhkalannoituksesta. Lauri Nevalaisen metsässä, jossa harvennushakkuu oli tehty vuonna 2014, tuhkalannoituksen suoritti vuonna 2018 Konetyö J.Koskelainen Lappeenrannasta. Tuhkan levityksessä käytettiin samoja ajouria kuin harvennushakkuussa eikä eikä ainuttakaan puuta kolhittu. Tuhkana oli Simpeleen tehtaan tuhkaa irtotavaraa 5 tn/ha. Kemera avustusta saatiin 30% kustannusarviosta eikä neulasanalyysiä tarvittu. Kemera avustuksen jälkeen kustannukseksi jäi 300 €/ha sisältäen kuljetuksen ja levityksen. Koskelainen tekee tätä työtä kevättalvella, jolloin lumi tallaantuu telojen alle, silloin myös lumi parantaa kantavuutta.




Tuhkan lastaus käynnissä (kuvaaja Lauri Nevalainen)
Metsä tuhkan levityksen jälkeen (kuvaaja Lauri Nevalainen)

Toiseksi keskusteluaiheeksi nousi energiapuun korjuu hoitorästimetsistä. Metsänomistajalle tärkeintä on se, että nuori metsä tulee hyvään kasvukuntoon. Energiapuuta korjaavalle yrittäjälle energiapuukohteet ovat useinkin tappiollisia ja siksi niiden korjaamiseen ei tahdo löytyä yrittäjiä. Metsänomistaja voi helpottaa tilannetta siten, että ei edellytä korvausta korjatusta energiapuusta. Toinen vaihtoehto hoitorästimetsissä on kaataa harvennettavat puut maahan ja maksaa korvaus tehdystä hoitotyöstä. Metsien eri käsittelyvaihtoehdoista ja ratkaisuista toivotaan uudenlaisten keskustelua ja yhteistyötä paikallisten yhteistyötahojen ja toimijoiden kanssa.

Kari Monto ehdotti, että Etämetsänomistajien Liitto jatkaa kuvakilpailua.

6.3.2020
Irma Welling
Lauri Nevalainen
Seppo Repo


15.1.2020 Metsäretkellä Ruokolahden Kotaniemessä



Vasemmalta Reino Rannanvaara, Kari Monto ja Juha Mikkola (kuvaaja Irma Welling)







































4 metsänomistajaa matkasi Ruokolahden Kotaniemeen tutustumaan Kari Monnon nuoren metsän hoitoon.

Mukana oli Karin naapuri Reino Rannanvaara, jolla on 20 vuoden kokemus metsäkoulun opettajana Ruokolahden metsäkoulussa. Juttelimme sateen ajan Karin taukotuvassa metsään liittyvistä Reinon kokemuksista. Reinolla on omia metsiä Ruokolahden Kaljulan kylässä. Siellä hänellä on 10 kirjanpainajapyydystä*. Kun maanpinnan lämpötila ylittää 18 astetta, kirjanpainajat lähtevät karikkeesta lentoon ja silloin pitää pyydysten olla valmiina. Pyydyksissä käytetään feromonia houkuttelemaan kirjanpainajia. Reinon mukaan omin korvin voi kuulla kirjanpainajan rouskeen,kun ne porautuvat kuusen kuoren läpi.

Reinon metsäharrastus alkoi jo lapsena omien puuntaimien kasvattamisella. Reino laski kasvattaneensa 20 000 tainta siemenistä. Aikoinaan taimet istutettiin kaskimaille syntyneiden hieskoivikoiden alle. Aikoinaan koivut korjattiin hevospeleillä pois.

Sittemmin Reino työskenteli Ekströmin koneliikkeessä, jossa hän koulutti moottorisahan käyttäjiä, metsäkoulujen opettajia ja asentajia. Reino kävi kahteen otteeseen kouluttamassa puunkorjuuta Tansaniassa. Hän kertoi puunkaadon onnistumisesta Kilimanjaron rinteillä. Tansaniassa puut tulevat päätehakkuuseen jo 30 vuotiaina ja harvennushakkuuseen 10 vuotiaina.

Ruokolahden metsäkoulussa työvuosia kertyi 20. Reinolla on käytössä oma myrskytuhojen torjuntakeino. Reunametsien harvennuksessa ensimmäinen ajouraväli jätetään harventamatta. Eläkkeelle jäätyään Reino harrasti moottorisahataidetta ja hoiti metsää rajamuseon alueella. Nyttemmin hän harrastaa edelleen kirjanpainajien pyytämistä, puupiirrostöitä, akvarelleja ja afrikkalaisia öljyväritöitä. Hänellä on myös tekeillä oma historiikkinsa.

Jatkoimme kokemusten vaihtoa Karin nuoren metsän kuvioilla. 2,2 hehtaarin kuviolla metsään.fi antaa keskipituudeksi 9 m ja kokonaistilavuudeksi 170 m3. Pohdimme voidaanko kuviolta saada nuoren metsän hoitotukea. Poistuman vähimmäismäärä on 1 500 runkoa (yli 2 cm). Keskipituuden alarajalla kasvatettavaa puustoa voi olla enintään 3 000 runkoa hehtaaria kohti. Metsaan.fin mukaa runkoluku on 3 890 kpl/ha, joten poistettavia puita on reilusti yli 1 500 runkoa/ha.

Kari oli kehitellyt meille tehtäviä:
-runkoluvun arviointia16 %)
-sekametsien prosenttiosuuden arviointia Suomessa (16 %)
-hirvenpapanoista piti arvailla ovatko uroksen vai naaraan (naaraan, koska pitkulaisia)
-millä puuntaimella on pitkät neulaset (kontorta-mänty)

Puukiipijää, joka asustaa metsässä, emme onnistuneet näkemään. Sen sijaan näimme juoksuhautoja ja tuliasemien paikkoja.

Kaiken kaikkiaan monipuolinen ja monimuotoinen metsäretki ! Isot kiitokset Karille ja Reinolle. Toivomme,että näemme Reinoa muissakin SaiMen tilaisuuksissa ja kuulemme lisää metsäkokemuksia.

*Kirjanpainajapyydyksiä (Multiwit Ipsowit)ja feromoniliuskoja (Ipsowit) myy Savotan Puoti (www.savotanpuoti.fi, myynti@savotanpuoti.fi, Päivi Karma 0400 174028). 

16.1.2020
Irma Welling


7.12.2019 Kuusijuhla Kehruuhuoneella




24 metsänomistajaa kokoontui Kuusijuhlaan Kehruuhuoneelle Lappeenrannan Linnoitukseen. Juhla aloitettiin perinteisellä ”Oi kuusipuu” laululla. Herkutteluhetken ja arpajaisten jälkeen vuorossa oli metsäaiheisia ja leikkimielisiä tehtäviä.


Karin, Heikin A, Toivon ja Eskon ryhmä sai tehtäväksi havainnollistaa puun pituuden mittausta keppimenetelmällä. Kohteena oli Heikin pituuden mittaus.


Erkin, Juhan ja Lea ryhmä keksi käyttökohteita kaulaimelle ja jykevälle poranterälle. Työvälineet näyttivät niin antiikkisilta, että ryhmän mielestä poraa oltaisiin voitu käyttää entisinä aikoina norsun ja dinosauruksen hampaiden poraamiseen ja kaulaimella oltaisiin voitu pyydystää saalista bumerangin lailla.



Marjutin, Pirkon, Merjan ja Pertin ryhmä demonstroi puun kaatoa kaatokolon saahamisella ja pitopuun jättämisellä. Puun kaatumissuunnaksi pääteltiin kaatokolon suunta.





Metsäristikkoa ratkoivat Raija T, Tytti, Ilkka, Eija ja Heikki. Nuoren metsän synonyymiksi sopi taimikko, maanmuokkausmenetelmäksi sopi perkuu (oikeasti äestys), puun vihreäksi osaksi latvus, moton toiseksi nimeksi kävi metsäkone, puunkaadon apuvälineeksi vänkäri, ikimännyn synonyymiksi honka, pystyyn kuolleen havupuun synonyymiksi kelo ja kuitumassan sellu. Kpl/ha tarkoitti runkolukua, vuosirengas lustoa ja propal torjuntaa. Propalin kohdalla piti lukea propsi eli kuitupuu. Kuinka ollakaan lopputulos oli oikein eli METSÄKESKUS.



Hannu, Helka ja Seija saivat poistaa puita koemetsiköstä, kun tavoiteltiin tasaikäisrakenteista tai eri-ikäisrakenteista metsää. Lahopuun ja koivujen poistamisesta käytiin keskustelua ja monimuotoisuuden kannalta ne olisi hyvä jättää poistamatta.



Raija K, Esko, Sinikka ja Anna-Kaisa kompensoivat Hki-Thaimaan edestakaisen lennon hiilidioksidipäästöjä metsän vuotuisella kasvulla. Tarvittiin 1/5-osa hehtaarin vuotuinen 


Lopuksi kuultiin yhdistyksen ensi vuoden tapahtumista ja vanhan ajan ennuste siitä millainen vuosi ensi vuodesta tulee, kun ”Joulu-Päiwä käski wikon pääle lange. Sipuli kaswa hywästi. Hunajata silloin tahdotan kallisti myydä. Omenia ei paljon paisteta.”

7.12.2019
Irma Welling


29.10.2019  "Erilaiset metsänkäsittelymenetelmät ja niiden käyttömahdollisuudet " -webinaari 



Illan esiintyjät oikealla Anu Rautiainen ja Arto Teittinen (kuvaaja Irma Welling) 


16 metsänomistajaa osallistui Etelä-Karjan Osuuspankin Imatran konttorin tiloissa järjestettyyn webinaariin.

Metsäasiantuntija Anu Rautiainen, Metsä Group toi esityksessään esille seuraavia asioita:
*Metsäliitto Osuuskunnan hyvät osuuskorot. Vuodelta 2018 perusosuuden osuuskorko oli 7,5 %.
*Kattavat metsänhoidon ja puukaupan palvelut.
*Erilaisia metsänkäsittelyvaihtoehtoja tuodaan esille jokaiselle nimetyn metsäasiantuntijan välityksellä.
*Metsä Group on aloittanut männyn ja kuusen sekaviljelyn markkinoinnin metsänomistajille. Sekaviljelyllä saadaan aikaan metsä, joka on yhden puulajin metsää kestävämpi ja monimuotoisempi sekä kasvaa hyvin. Sekaviljelyssä kuusen taimien väliin kylvetään männyn siemeniä. Kuusentaimien määräksi riittää 1100kappaletta hehtaaria kohti.
*Jalostetut taimet kasvavat tilavuutta 15-20 % enemmän kuin jalostamattomat taimet.
*Lannoitus harvennuksen jälkeen alkaa tuottamaan heti lisäkasvua.


Tutkimusprofessori Jari Hynynen, Luonnonvarakeskus

Metsävarat ja hakkuut eilen, tänään ja huomenna
*Suomen metsien vuotuinen kasvu on noin 107 milj.m3 ja vuonna 2018 hakkuut olivat 78 milj.m3.
*Keinoina lisätä kasvua tuotiin esiin mm. jalostetun materiaalin käyttö, metsänviljely, puulajivalinnat, maanmuokkaus, taimikon hyvä hoito, harvennukset, lannoitus ja kunnostusojitus.
*40 vuoden aikana puuston vuotuinen kasvu on lisääntynyt 47 milj. m3 (81 %) ja tästä kasvusta 63 % selittyy metsien käsittelyllä ja 37 % kasvuympäristön tekijöillä.

Tasaikäisen metsän kasvatus
*Tasaikäisen metsän kasvatus on ketju toimenpiteitä, joista kriittisiä vaiheita ovat uudistamisen onnistuminen ja taimikonhoito. Näissä avainasemassa on toimenpiteiden ajoissa tekeminen. Etelä-Suomessa 2 vuoden päästä päätehakkuusta puolet metsistä on uudistettu. Jos uudistaminen viivästyy esim. 5 vuotta, alentaa se koko kiertoajan tuottoa 14-18 % laskentakoroilla 3-4 %.
*Jalostetulla siemenellä saadaan nopeampaa kasvua ja parempaa laatua. Esim. männyllä saadaan lisäystä pituuskasvuun 7-8 % ja tilavuuskasvuun 15-20 %. Vilpas- Metsänviljelijän opas on Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin metsäntutkimuslaitoksen yhteistyössä kehittämä verkkosovellus, joka auttaa valitsemaan parhaan mahdollisen jalostetun viljelyaineiston kullekin metsänuudistamisalalle.
*Taimikon hoito nopeuttaa puuston järeytymistä ja lisää tukkipuun tuotosta: Esimerkkilaskelmassa Etelä-Suomen tuoreen kankaan hoidetussa kuusentaimikossa puiden keskipaksuus ensiharvennusvaiheessa on 16 cm ja koko kiertoajan tukkipuun keskituotos on 5,4 m3/ha/v. Hoitamattomassa taimikossa puiden keskiläpimitta ensiharvennusvaiheessa  on vain 11 cm ja kiertoajan tukkituotos 3,8 m3/ha/v. Hyvällä taimikonhoidolla ja harvennuksilla kiertoa voidaan aikaistaa 20 vuodella, kun järeyskriteerinä päätehakkuulle käytetään 28 cm.
*Vuotuinen keskikasvu pysyy melko samana kiertoajoilla 60-80 v. Tällöin päätehakkuun siirtäminen 20 vuodella 60 vuodesta 80 vuoteen ja 3 % korkokannalla vähentää tuottoa noin 25 %, vaikka kasvu ei vähenisikään.
*Metsän lannoitus on kannattavaa ja kannattaa tehdä 10 vuotta ennen seuraavaa harvennusta tai päätehakkuuta. 
*Kunnostusojitus kannattaa ajoittaa harvennuksen yhteyteen ja sen vesistövaikutukset pitää ottaa huomioon.
*Puuston elinvoiman ylläpitämiseksi vältä ylitiheyttä ja rajuja toimenpiteitä sekä panosta juurikäävän torjuntaan jo ennakolta. 
*Hakkuiden ja metsänhoitotoimenpiteiden ajallisella keskittämisellä saadaan aikaan isompia kokonaisuuksia ja tehokkuutta.

Jatkuva kasvatus
*Jatkuvan kasvatuksen eri metsänkäsittelytapoja ovat poimintahakkuut, pienaukkohakkuut ja männikön ylispuukasvatus. 
*Jatkuvaan kasvatukseen liittyy isompi epävarmuus kuin tasaikäiseen kasvatukseen. Se voidaanko poimintahakkuita, n 100 m3/ha, jatkaa 10-15 vuoden välein riippuu siitä tuleeko uusia taimia. Pomminvarmasti ei pystytä sanomaan saadaanko uusia taimia kasvamaan koko ajan. Kuusikaan ei ole puhdas varjopuu ja kärsii varjosta. Poimintahakkuilla syntyy helposti aukkoja ja epätasaisia taimikoita sekä ryhmittäisiä taimitihentymiä, jotka kasvavat hitaasi. Varjossa 1,3 m taimen kasvamiseen voi kulua aikaa 40-60 vuotta. Tihentymien harventamiseen tarvitaan sielläkin raivaussahatyötä. Pienaukoissa Etelä-Suomen OMT ja MT+ kasvupaikoilla taimettuminen on vaikeaa pintakasvillisuuden rehevöitymisen vuoksi.
*Poimintahakkuissa kuusikoissa puuntuotos on pitkällä aikavälillä jäänyt 15-20 % alhaisemmaksi kuin tasaikäiskasvatuksessa. 
*Kenttäkokeissa on verrattu kuusikon kasvureaktiota alaharvennus- ja poimintahakkuiden jälkeen. Poimintahakkuun jälkeen (pohjapinta-ala 12 m2/ha ja 50 % poistuma) puuston kasvureaktio oli selvästi hitaampi verrattuna alaharvennettuun kuusikkoon (pohjapinta-ala 20 m2/ha ja 33 % poistuma). Ero oli suurin aikavälillä 0-5 vuotta harvennuksen jälkeen, mutta vielä aikavälillä 10-15 vuotta ero oli havaittavissa.
*Jatkuvan kasvatuksen ja päätehakkuisiin perustuvan metsän kasvatuksen kannattavuusvertailuissa, joissa jatkuvaan kasvatukseen ei ole liitetty investointi- eikä hoitokuluja, jatkuva kasvatus on taloudellisesti sitä kannattavampaa mitä korkeampaa korkokantaa on käytetty.
*Nettotulovertailussa, jota ei ole vielä julkaistu, päätehakkuuseen perustuvassa metsän kasvatuksessa nettotulot olivat 29 % suuremmat kuin jatkuvassa kasvatuksessa johtuen tasaikäiskasvatuksen tutkimuksissa todennetusta korkeammasta vuosikasvusta (8,3 m3/ha vs 7,2 m3/ha). Vertailu on tehty MOTTI-mallin avulla ja käyttämällä tilastoista saatuja keskimääräisiä kustannuksia. Poimintahakkuussa kantohintana käytettiin toisen harvennuksen kantohintaa. Ero pienenee, jos poimintahakkuussa käytetään lähes päätehakkuun kantohintoja. 

Tasaikäiskasvatuksen ja jatkuvan kasvatuksen vertailu
*Talousvertailun tulokset ovat ristiriitaisia.
*Jatkuvaa kasvatusta on perusteltu monimuotoisuusasioilla. Vanhan metsän lajiston on todettu säilyvän, jos poistetaan korkeintaan puolet puustosta. Mm. mustikka, metso, kanalinnut, tiaiset ja kuukkelit hyötyvät jatkuvasta kasvatuksesta. Uhanalaisten lajien kannalta jatkuva kasvatus ja tasaikäiskasvatus ovat yhtä huonoja vaihtoehtoja, koska kummassakaan ei välttämättä muodostu lahopuuta tai jää lehtipuita.
*Juurikäävän osalta jatkuva kasvatus luo juurikäävälle paremmat leviämisolosuhteet alikasvoksen juuriston kautta. Jatkuvan kasvatuksen hakkuita ei pitäisi toteuttaa sulanmaan aikana.
*Mustikka kasvaa jatkuvan kasvatuksen metsissä, puolukka ja sienet tasaikäiskasvatusmetsissä.
*Lehti-havupuusekametsät lisäävät metsän vastustuskykyä tuhoja vastaan molemmissa kasvatustavoissa.
*Kivennäismaiden runsas puusto toimii isona hiilivarastona ja nopea kasvu sitoo isosti hiiltä. Turvemailla maahan on sitoutuneena hiiltä 5-kertaa enemmän ja jatkuvassa kasvatuksessa maaperään sitoutunut hiili pysyy maaperässä paremmin. Juurikäävän tulemiseen turvemaille pitää varautua. Mikäli kaikki hakkuut lopetettaisiin, metsien  hiilivarasto kyllä aluksi kasvaisi, mutta ajan mittaan se pienenisi puuston lisääntyvän kuolleisuuden ja tuhojen vuoksi.

Tilaisuudessa esitettiin runsaasti kysymyksiä, mutta kaikkiin kysymyksiin ei ehditty vastata.

Asiakkuusjohtaja Arto Teittinen, Etelä-Karjalan OP, valaisi eri sijoitusmuotojen tuottohistoriaa. Hän esitteli myös OP:n vastuullisia rahastoja: OP-Ilmasto, OP-Kestävä Maailma, OP-Puhdas Vesi, OP-Vähähiilinen Maailma. Näkyvissä on ollut sijoitusrahastojen suuri kiinnostus myynnissä olleita metsätiloja kohtaan. OP-Metsänomistaja-rahaston kautta voi myös päästä omistamaan metsää ilman metsänomistamisen vaatimaa työtä.

Tilaisuuteen osallistui webinaarin välityksellä 10 Etämetsänomistajien Liito jäsenyhdistystä. Osuuspankki tarjosi tilat ja kahvit ja Metsä Group kustansi Jari Hynysen esitelmästä aiheutuneet kustannukset. Isot kiitokset molemmille tahoille !

12.11.2019 
Irma Welling


27.9.2019 Puun päivän julistus Greenreality-puistossa Lappeenrannan Lauritsalassa


Irma Welling esittämässä Puun päivän julistusta, taustalla fanfaarin soittajat ja eri yhdistysten istuttajia (kuvaaja Raija Kaipainen)

7 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä ja satakunta kaupungin ja eri yhdistysten jäsentä istutti puuntaimia uutteen Greenreality-puistoon. Tilaisuuden avasi Greenreality-puiston idean isä, kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen. Fanfaarin, kaupunginjohtaja Kimmo Jarvan ja ympäristöjohtaja Ilkka Räsäsen puheiden jälkeen SaiMen puheenjohtaja Irma Welling esitti Puun päivän julistuksen. SaiMen jäsen ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori ahkeroi  tilaisuuden järjestelytehtävissä.

Puun päivän julistus
"Puun päivänä meitä muistutetaan metsien suuresta merkityksestä ja kehoitetaan istuttamaan puita.
Tänä vuonna painotetaan metsien merkitystä ilmastonmuutoksen torjujana ja hillitsijänä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tärkein keino on päästöjen vähentäminen. Hyvänä esimerkkinä tästä on Äänekosken uusi biotuotetehdas, joka ei käytä lainkaan fossiilisia polttoaineita. Toisena keinona on hiilidioksidin sitominen ilmasta. Metsät torjuvat ilmastonmuutosta, kun ne sitovat ilmasta hiilidioksidia ja varastoivat hiiltä. Hiilen sidonnassa on kaksi tärkeää mittaria: hiilivarasto ja hiilinielu ja molempia tarvitaan. Hiilinielusta puhutaan, kun hiilivarasto kasvaa. Näin ollen vanha metsä, jonka kasvu on jo pysähtynyt, on iso hiilivarasto, vaikka nielu on alhainen. Nuoren metsän, jonka kasvu on nopeaa, varasto on vielä alhainen, mutta nielu suuri. Taimikko muuttuu avohakkuun jälkeen 20-30 vuodessa nieluksi.
Millaisilla teoilla metsät olisivat hyviä hiilivarastoja ja nieluja ? Yhtenä esimerkkinä ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat soista ojittamalla tehdyt talousmetsät. Turvemaan avaamisella ja muokkaamisella turpeeseen sitoutunut hiili karkaa ilmaan. Siksi turvemaametsien osalta avohakkuita ei suositella ja niissä jatkuva kasvatus on parempi vaihtoehto. 
Tämä Greenreality -puisto on osoitus puiden tärkeyden ymmärtämisestä ja siitä kiitos Lappeenrannan kaupungille. Toteuttakoon tämä puisto Aleksis Kiven ajatusta siitä, että metsä avaa mielen kaikelle ihanuudelle.
Saimaan Metsänomistajat ry valitsi istutettavaksi puuksi tammen. Tammen valintaan vaikuttivat Kalevalasta löytyvät säkeet, joiden perusteella tammi soveltuu hyvin puistopuuksi.

Kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen;
kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;
kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.”


SaiMen jäseniä (Irmeil,Sinikka,Raija,Esko,Irma)  aloittamassa istutusta


28.9.2019
Irma Welling




26.8.2019 Tehdasvierailu Metsä Boardin Simpeleen kartonkitehtaalle



Retkeläiset tehtaan voimalaitoksen edessä (kuvaaja Kaisa Munukka)

Esittelyjä kuuntelemassa, oikealla Anne Lehtipuro ja vasemmalla Jaakko Rantanen (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)

14 metsänomistajaa matkasi Simpeleelle Metsä Boardin kartonkitehtaalle. Vierailu alkoi lounaalla ja jatkui Metsä Forestin Päivi Huutoniemen esityksellä Metsäliitto Osuuskunnan toiminnasta ja Metsä Forestin kehittämishankkeista. Kimmo Kylämies voitti kisan vuonna 2018 maksetuista osuuskoroista: perusosuuksien korko oli 7,5 % ja puukauppatuloilla hankittavien A-lisäosuuksien korko 7 %. Vuonna 2018 panostettiin virtuaalimetsähankkeeseen ja puukaupan digitaalisiin palveluihin. Vuonna 2019 on kehitetty dronien käyttöä metsäsuunnitelmien tekemisessä. Metsä Forest kehittää aktiivisesti talousmetsien luonnonhoitoa. 88 % Metsä Groupin käyttämästä puusta on sertifioitua puuta. Sertifiointi on ilmaista Metsäliitto Osuuskunnan jäsenille. Saimme myös katsauksen korkean suojeluarvon alueiden (HCV) luokituksesta.

Jaakko Rantanen tehtaan mitta-asemalta kertoi hiokkeeksi tulevan kuusen mitta- ja laatuvaatimuksista. Läpimitan vaihteluväli on 7-40 cm. Käytetyt pituudet ovat 280, 375 ja 470 cm. Hionnassa ongelmia aiheuttavat ylisuuret tyvet, tyvihaarat, poikaoksat, karsiutumattomat oksat, mutkat, halkeamat, laho ja epätasainen katkaisu. Hiottavaksi tulevalta kuuselta vaaditaan tuoreutta, vaaleutta ja puhtautta.

Tuotepäällikkö Kaisa Munukka kertoi Metsä Boardin tuoteperheestä: taivekartongeista, valkopintaisista lainereista ja tarjoilupakkauskartongeista. Simpeleellä valmistetaan taivekartonkia. Kevyttä ja kestävää kartonkia käytetään esimerkiksi ruokapakkaamiseen, jossa puhdas ensikuitukartonki on kierrätyskuitua turvallisempi vaihtoehto.  Tuotteista yli 90 % myydään Eurooppaan. Tuotteiden pintapainovalikoima on 200-340 g/m2. Työntekijöitä Simpeleellä on 270. Raaka-ainepuun käyttö on 280 000 m3/vuosi.
Tehdaskierroksella näimme havainnollisesti kuinka hiomakoneet jauhoivat kuorituista ja 95 cm pitkistä puista hiokemassaa ja kuinka taivekartongin kolme kerrosta (keskellä hioke ja kemikuumahierre (CTMP) ja ylä- ja alapuolella sellu) muodostettiin viiraosalla, kuinka vettä poistettiin huopien välissä puristinosalla, kuinka kuivatusosalla kuumat sylinterit poistivat vettä lisää. Pintaan lisättiin kalsiumkarbonaattipäällystettä ja kalantereilla tasoitettiin tuotteen paksuutta. Lopputuotteena syntyi konerullia (30 tn) tai konerullat leikattiin pienemmiksi rulliksi tai rullista ajettiin arkittamossa eri mittaisia arkkeja.

Olimme vaikuttuneita asiantuntevista esittelyistä, tuotannon sujuvuudesta, tehdastilojen siisteydestä ja hyvästä järjestyksestä. Kotiin viemisiksi saimme esitteen Metsä Groupin mittavista jäseneduista, leivinpaperinäytteet ja Metsä-logon hirvenpääheijastimet.

Isot kiitokset matkan järjestelyihin osallistuneille piiripäällikkö Jari Makkoselle, johdon assistentti Anne Lehtipurolle, metsäasiantuntija Päivi Huutoniemelle, tuotepäällikkö Kaisa Munukalle ja Jaakko Rantaselle mitta-asemalta.


28.8.2019
Irma Welling

24.8.2019 Metsäretkellä Ruokolahdella ja Imatralla




Retkeläiset Rahavuoren lehdossa (kuvaaja Irma Welling)

8 metsänomistajaa oppaananaan Monnon Kari ja hänen poikansa, miniä ja heidä lapsensa suuntasi Puntalan koululta Rahavuorelle. Historiatiedon mukaan alueen asukkaat ovat paenneet venäläisiä miehittäjiä isonvihan alla (1713-1721) turvaan Rahavuoren luolaan, eli kivikirkkoon. Emme menneet luolaan vaan tutustuimme arvokkaaseen lehtomaiseen luontokohteeseen jyrkän kalliorinteen ja lohkareikon vieressä. Arvioimme Metsälain 10 § mukaan suojellun alueen olevan 2-3 hehtaaria.




Pakko uskoa lilan värisiä sinivuokon lehtiä (kuvaaja Irma Welling)


Kari Monto esittelemässä kätevää metsurin sadeasua (kuvaaja Irma Welling) 

Puntalan Rahavuorelta suuntasimme Lassilan Linnavuorelle. Linnavuori kohooa Latvajärven rannalla Myllylahdenpolun varrella. Luola on rakoluola korkeassa graniittikalliossa ja luolan suulle pääsi tikkaita kiipeämällä. Historiatiedon mukaan 40 kyläläistä on ollut vuoren luolassa piilossa venäläisiä miehittäjiä isonvihan aikaan. Alueelta löytyy myös ”Esikunnaksi” nimetty nuotiopaikka. Nautimme Latvajärven maisemista ja eväistä Karin vaimon suvun grillikatoksella. Samalla saimme tietoa ja esitteen Työtehoseuran ja Päijät-Hämeen Metsänhoitoyhdistyksen järjestämästä ”Metsänomistajan talouskoulusta”, joka alkaa syksyllä 2019 ja päättyy keväällä 2020. Koulutukseen kuuluu 8 moduulia, joita käydään läpi pienryhmissä lähialueella. Kari kertoi myös Luken sivuilta löytyvistä tuulituhoriskikartoista. 

Riipisen Esko löysi suojaisan nuotiopaikan (kuvaaja Irma Welling) 

Retken järjestelyistä vastannut Monnon Kari Lassilan luolan suulla (kuvaaja Toivo Juntunen)



Retkeläiset metsäkahveilla (kuvaaja Toivo Juntunen)




Retkeläiset ihmettelemässä sormuksen  muotoista kuusenoksaa Koivuniemessä (kuvaaja Irma Welling)


Suurkiitokset Karille, joka oli nähnyt paljon vaivaa metsäretken toteuttamisen eteen !


24.8.2019
Irma Welling

20.7.2019 Kokemuksia Suomenniemen metsätaitokilpailuista

 
Metsätaitokilpailut Myllysillan lavan maastossa (kuvaaja Irma Welling)




Metsätaitokilpailut järjesti Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaa yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa ja niihin osallistui lähes 120 kilpailijaa. Lähdin kilpailuihin oppiakseni leimausta. Siellä huomasin, että paljon muustakin tietämyksestä olisi ollut hyöty siellä. Esimerkiksi siitä, miten metsämaitikka eroaa kangasmaitikasta. Ketunleipää olisi kannattanut etsiä tarkemmin lehtomaiselta kankaalta. Lehtomainen kangas tuli luokiteltua tuoreeksi kankaaksi. Leimaustehtävän aloitin leimaamalla pois huonolatvaiset ja huonorunkoiset puut sekä liian lähellä toisiaan kasvavat puut. Tällä tavoin leimasin pois 70 puusta vain 14 puuta. Loput jätin kasvamaan. Oikeassa ratkaisussa yli puolet (40 puuta) oli merkitty poistettavaksi, jotta lopuille jäisi riittävästi kasvutilaa. Ilmankos joudun käymään harventamassa omia kasvatusmetsiä kolmekin kertaa. Yhdessä tehtävässä piti arvioida runkolukua/ha. Sain tuplarunkoluvun, kun en ollut huomannut ohjetta, jossa pyydettiin arvioimaan vain yli 6 cm paksuiset rungot. Vaikein tehtävä oli yksittäisen puun iän arviointi. Puu oli rajattu nauhoilla niin, että puuta ei päässyt tarkkailemaan kuin yhden metrin päästä. Opastukseksi oli annettu, että rinnankorkeusikään lisätään 11 vuotta. Puun todellisen iän suora määrittäminen oli vaikeaa, kun tiedossa ei ollut taimen istutusvuotta eikä oksakiehkuroita pystynyt laskemaan latvaosasta. Lähistöllä ei myöskään ollut samankokoisen puun kantoa, josta vuosilustojen määrän volisi voinut laskea eikä kairaakaan saanut käyttää. Säteen avulla arvioin ikää, olettamalla vuosiluston leveydeksi 2 mm. Kun rinnankorkeudelta halkaisijaa ei päässyt läheltä mittaamaan, 20 mm relaskoopin aukon avulla se onnistui. Etäisyys (m), jolla puu täytti aukon kokonaan kerrottiin kahdella ja siitä saatiin halkaisja. Jäin kaipaamaan taulukkoa, jossa olisi puun ikä puun pituuden tai rinnankorkeushalkaisijan mukaan eri lämpösummille ja kasvupaikoille. Etsin sellaista taulukkoa, sellainen löytyi 25 vuoden ikään asti, mutta ei sen iäkkäämmille puille.


Tehtäväkortti oikeine vastauksineen (kuvaaja Irma Welling)





Joka tapauksessa paljon on vielä opittavaa, olin 17 naiskilpailijasta se viimeinen 93 pisteellä ja pääasiassa leimauksen suuren virhepistemäärän vuoksi. Parhaimmat naiset ylsivät 143, miehet 164 ja nuoret 128 pisteeseen, kun maksimipistemäärä oli 185. Jäi sen verran kaivelemaan, että taidan lähteä metsästämään parempia pisteitä Harjun metsätaitokilpailuihin 20.9.

Lemillä 24.7.2019
Irma Welling


8.6.2019 Metsäretki Hevoshaan Arboretumiin Sippolaan

Retken alkuopastus (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)

Retkeläiset lähdössä kierrokselle (kuvaaja Raija Tuuliainen)







 6 SaiMelaista retkeili Hevoshaan Arboretumiin eli puulajipuisoon helteisenä lauantaina. Varjoisassa metsässä ei ollut läkähdyttävän kuumaan,mutta itikoita sitäkin enemmän. Arboretum on 1800 luvulla kuulunut vielä Sippolan Hoville,jonka metsänvartija August Harvinainen aloitti erikoispuulajien istutuksen. Sittemmin alue siirtyi nykyiselle UPMlle. Taimia 25 hehtaarin alueelle on istutettu noin 200 000, päävoimat 1930-luvulla. Hybridihaavat on istutettu 1950 lluvulla ja viimeisimmät merkityt istutukset olivat vuodelta 2002.  

Hybridihaapoja (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)


Aloitimme metsäretken entisen metsäkoulun läheiseltä opastaululta hybridihaapojen alueelta. Hybridihaapa on kotimaisen ja pohjoisamerikkalaisen haavan risteytys,joka on nopeakasvuinen (kiertoaika 20-25 v) ja jonka puutuotos on kotimaista haapaa 1,5-2 kertaa suurempi. Haapojen pituudeksi arvioimme Mikkolan Juhan menetelmällä 37 metriä. Arvauksemme olivat lyhyempiä, 30-35 m. Haapojen reunassa oli kaksi jyhkeätä mäntyä, joiden rinnanympäryshalkaisijaksi mittasimme 47 cm ja tilavuudeksi arvioimme 2,6 m3. Viereisen alueen vuonna 2002 istutetut metsävaahterat olivat haaroittuneita, lyhytkasvuisia ja kaposia. Matkan varrella opimme miltä näyttää mustikkapuupensas. Serbiankuusien kohdalla pohdimme,että kapea kasvutapa mahdollistaa tiheämmän kasvatuksen ja niin ollen puuntuotos hehtaaria kohden olisi suurempi. Ilmastonmuutoksen edetessä serbiankuusi olisi varteenotettava vaihtoehto. Löysimme lähteen ja vaaleanpunaisia kukkia kukkivan tuomenkin. Harmaarunkoiset ja pitkäneulaiset kontortamännyt, jotka oli istutettu vuonna 1932, olivat elinvoimaisen näköisiä vieläkin. Lajiahan kokeiltiin nopeakasvuisuutensa vuoksi kasvattaa sellun raaka-aineeksi 1970-luvulla. Mustakuuset olivat nuoria, vuonna 2002 istutettuja ja sangen heiveröisiä samoin hemlokit, joita kukaan ei tuntenut entuudestaan. Opimme,että saarnin tunnistaa pihlajamaisista lehdistä. Voisiko siitä tulla ilmastonmuutoksen myötä Suomessakin rehevillä kasvupaikoilla kasvatettava puulaji ? Näimme tummia pystyasentoon kasvavia käpyjä jo varsin nuorissa puissa, arvelimme puiden olevan koreanpihtoja. Pihdoissa on pehmeät neulaset ja niiden rungon kuori on sileä. Vuonna 1932 istutetut douglaskuuset olivat jo järeitä, rungon rinnanympärysmitta oli 65 cm. Tilavuudeksi arvioimme ainakin 4 m3. Niiden runko oli muuttunut jo kaarnamaiseksi samoin kuin siperianlehtikuustenkin. Kyllä douglaskuusi menestyy Suomessakin ja sen tiedetään olevan lahonkestävää. Douglaskuuset voivat kasvaa 60-75 metrisiksi ja 1,5-4 metrin paksuisiksi, joten kasvuaikaa noilla on vielä satoja vuosia. Purolaaksosta löytyi jo kukkivia alppiruusuja.

Koreanpihdan tummat, ylöspäin suuntautuneet kävyt (kuvaaja Raija Tuuliainen) 


Rodot kukkivat jo purolaaksossa (kuvaaja Raija Tuuliainen)

Kahvitauolla summasimme retken antia:
*Opimme tunnistamaan useita lajeja mm. mustikkapuun, saarnin, kontortan, lehmuksen.
*Matkan varrella olimme pohtineet, miten raidan erottaa muista pajuista. Raidan kaarna halkeilee pitkittäin raidalliseksi ja raidan lehden alus on harmaa ja nukkainen. Juha tiesi myös,että raidan lehtiruodot eivät haaraannu lehden reunoilla kuten muilla pajuilla. Raidat ovat tärkeitä monimuotoisuuden kannalta.
*Opimme Juhalta puun läpimitan arviointimenetelmän relaskoopin (hahlo 2 cm) avulla. Siinä mennään puusta sellaiselle etäisyydelle, että puun runko on relaskoopin hahlon levyinen. Mitataan etäisyys puuhun askelilla ja kerrotaan se kahdella. Tulokseksi saadaan puun läpimitta senttimetreinä.
*Omilla silmillä näimme,että hyvin kasvaviksi erikoispuiksi valikoituivat ainakin serbiankuusi, douglaskuusi, pihdat, kontortamänty, lehtikuuset, tammi ja hybridihaapa. Jos ilmastonmuutos etenee, näillä puulajeilla voisi olla menestymisen mahdollisuuksia.
*Havaitsimme,että 139 vuotta vanhassa metsässä oli runsaasti alikasvastoa ja runsaasti tammen ja saarnin taimia ja vain vähän koivun taimia.  

Olimme varanneet makkaraa nuotiolla paistettavaksi. Nuotiopaikka löytyikin vaan emme saaneet tulta aikaiseksi. Tulitikkujen päiden syttymisherkät ainekset olivat hapertuneet. Sytkärissäkin oli liian heikko liekki. Tulta yritettiin saada aikaan myös silmälasien linssien ja auringonsäteiden avulla. Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että onneksi emme saaneet tulta aikaiseksi, koska Kymenlaaksossakin oli päällä metsäpalovaroitus.

Silmuntien varrelta löytyi myös Karl August Wreden hautakappeli.



Pertti tekemässä tulta silmälasien linssien avulla (kuvaaja Raija Tuuliainen)

9.6.2019
Irma Welling

PS. UPMn metsäasiakaspäällikkö Jouni Kohoselle kiitokset retken järjestelyihin osallistumisesta !  Irmalta saa Hevoshaan Arboretumin opaslehtisiä omatoimista tutustumista varten.

7.5.2019 "Päämäärätietoinen metsätalous"-tilaisuus


16 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä kokoontui Metsä Groupin Lappeenrannan toimipisteen auditorioon ”Päämäärätietoinen metsätalous”-tilaisuuteen. Tilaisuuden aluksi piiripäällikkö Jari Makkonen kertoi Metsä Groupin ja sen emoyrityksen Metsäliitto Osuukunnan kuulumisia. 
*Metsäliitto Osuuskunnan omistaa 103 000 suomalaista metsänomistajaa.
*Vuoden 2018 vertailukelpoinen liiketulos oli 14,9 % liikevaihdosta. Liiketuloksen kasvaminen perustui sellun kohonneisiin toimitusmääriin ja hintoihin.
*Metsä Groupin strategisiin tavoitteisiin kuuluvat mm. suomalaisen metsän arvon lisääminen, kannattava kasvu yhdessä asiakkaiden kanssa, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen, uusiutuvan energian tuotannon määrän kasvu ja hiilen lisääntyvä sitominen pitkäikäisiin puutuotteisiin.
*Metsä Group haluaa olla metsänomistajien paras kumppani metsävarallisuuden arvon kasvattajana ja monipuolisten palveluiden tarjoajana.
*Omistajajäsenet voivat ilmoittautua mukaan PEFC-sertifiointiin maksutta. Jäsenetu- ja metsänomaisuuden hoitosopimusasiaakaille tarjotaan maksutta liittymistä myös FSC-ryhmäsertifiointiin.
*Puun kysyntä kohdistuu tällä hetkellä sulan maan harvennusleimikoihin. Hankintapuista kiinnostavat lähinnä kuitupuut.
*Äänekosken biotuotetehtaan vaikutuksesta puunhankintamäärät tällä alueella ovat lisääntyneet 20 %:lla, vaikka alueelta ei mene puuta Äänekoskelle asti.
*Metsä Group on aloittanut hankesuunnittelun uuden biotuotetehtaan rakentamiseksi Kemiin, uuden mäntysahan rakentamiseksi Raumalle ja Ruotsissa sijaitsevan Husumin sellutehtaan uudistamisen ensimmäisestä vaiheesta.

Jari Makkosen esityksen jälkeen liityimme useiden muiden jäsenyhdistysten kanssa ”Päämäärätietoinen metsätalous”-esitelmän seurantaan. Esitys striimattiin (suoratoistettiin) Tapio Oy:n tiloista ja esityksen piti puutuotannon asiantuntija Arto Koistinen.
*Metsätalous on jo valtiovallankin mielestä yrittämistä (vrt yrittäjävähennys).
*Ihmiset tekevät päätöksiä pitkälti tunnepohjalta, ei järkeen perustuen.
*Metsänomistajakunnassa havaittuja muutoksia: maatalouskytkentä entistä harvemmalla, suuret ikäluokat luopuvat metsistä, metsälle hyvää kysyntää.
*Metsätalouden erityispiirteitä: epätasainen kassavirta, metsä ei muutu rahaksi yhdessä yössä, metsä sitoo paljon pääomaa (muokkaus,taimet, istutus, taimikonhoito).
*Vuonna 2018 yksityismetsätalouden puuntuotannon tulot hehtaaria kohti laskettuna olivat 170 €/ha, menot 21 €/ha, Kemera-tuki 3,7 €/ha ja liiketulos 153 €/ha.
*Puuntuotannon riskit: puun hinnan kehitys+metsätuhot muuttuvassa ilmastossa. Kirjanpainajatuhojen riskin arvioidaan kasvavan kuusikoissa alueellamme vv 2020-2040 jonkin verran ja vv 2040-2070 paljon. Juurikäävän riskin arvioidaan kasvavan kuusikoissa ja männiköissä alueellamme vv 2020-2040 jonkin verran ja vv 2040-2070 paljon. Riskien toteutuminen epätodennäköisempää,jos kuusta ei istuteta sinne mikä on männylle sopivampaa.
*Sukupolvenvaihdoksen tulisi näkyä metsäomistuksen strategisissa tavoitteissa.
*Tuottavuuden/kannattavuuden kannalta tärkeätä: järkevät käsittelykokonaisuudet, töiden oikea ajoitus, omien ratkaisuiden perustelut, sähköiset metsäsuunnitelmat, toimenpidehistoriat, arvokasvu, kassavirtaennuste, toimivat operaatiot (puunmyynti,metsänhoito, työmaiden ohjaus+valvonta, kannattavuuden seuranta.
*Metsänomistajan taloudelliset strategiat: tulojen nettonykyarvon maksimointi vs pääoman tuottoasteen maksimointi, pääoman kartuttaminen, tasainen kassavirta heikentää kannattavuutta, korkea arvokasvu (kuitupuusta tukiksi), uudistamisajankohdan optimointi.
*Jatkuvassa kasvatuksessa hyödynnetään luontainen taimiaines ja valinta tehdään nykyhetken pohjalta. Ei tarvitse miettiä mitä tehdään 50 vuoden kuluttua.
*Verosuunnittelu: aktiivinen puukauppa ja sen jaksottaminen, ei käytetä metsää ”pankkina”, kustannustehokas hoito, onnistuneet ostot.
*Metsät hiilinieluna: hiilikompensaatiomaksut voivat olla realistisia, kiertoaikaa voidaan pidentää 10-20 jopa 30 vuotta.
*Tapio Oy tarjoaa TAPIO ForestKIT-metsäjärjestelmää ( https://tapio.fi/forestkit) ammattilaisille, suurille metsätalouksille, yhteismetsille jne. Sen avulla on helppo tehdä metsäsuunnitelmia, leimikkosuunnitelmia, tila-arvioita ja hallita metsätöitä ja metsätiedon ylläpitämistä.

Suositukset kannattavaan metsätalouteen löydät linkistä:

Striimauksen jälkeen nautimme Metsä Groupin tarjoamaa iltapala ja metsäasiantuntija Olli Harju kertoi miten metsärahat pannaan tuottamaan.
*Metsäliitto Osuuskunnan jäsenyys: jäseneksi voi liittyä, jos omistaa vähintään 3 hehtaaria metsää. Jäsenet sijoittavat osuussijoitusta 12,5-65 € metsämaan hehtaaria kohti.Etelä-Suomessa maksu on 65 €/ha. Metsäliitto maksaa osuussijoitukselle vuosikorkoa. Hallitus esittää v-2018 vuosikoroksi 7,5 %. Osuussijoituksen voi maksaa heti tai puukauppojen yhteydessä 5 vuoden aikana.
*Puukauppa- ja korkotulojen sijoittaminen A-lisäosuuksiin: niille maksettavaksi vuosikoroksi v-2018 esitetään 7 %. Kun sijoitat A-lisäosuuksiin, saat oikeuden pääomabonukseen. Pääomabonus tarkoittaa,että voit merkitä puukauppatuloilla uusia A-lisäosuuksia merkintävuotta seuraavien kahden vuoden aikana edullisemmin eli maksat niistä vain 85 % merkintähinnasta.Metsäliitto Osuuskunta maksaa loput 15 %.
*Sijoittaminen B-lisäosuuksiin: niihin voit sijoittaa muitakin kuin puukauppa – tai korkotuloja. Niiden vuosikoroksi v-2018 esitetään 2,5 %.
*Osuuskorkojen verotus: alle 5000 € suuruisista osuuskoroista 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa. 5000 € ylittävältä osuudelta 85 % osuuskoroista on verollista ja 15 % verovapaata.
*Jäsenedun vaikutus puukauppahintaan: sopimustarkastuksen ja hintatakuun ja osuuskorkojen vaikutus oli v-2018 vähän alle 6 €/m3. Tarjouspyyntöhintoihin tätä ei ole integroitu.

Saimaan metsänomistajat kiittävät illan annista ja herkuista Jaria ja Ollia sekä esitelmästä Arto Koistista Tapio Oystä.

Lemillä 12.5.2019
Irma Welling

7.3.2019 Kärkipyörässä sahan ja raivurin kunnossapitoa oppimassa


Ykä Pylvänäinen opastamassa raivaussahan terän teroitusta. Kuvassa Seija Leinonen (kuvaaja Irma Welling)





Ykä Pylvänäinen esittelee kätevää raivaussahan terän viilauspenkkiä (kuvaaja Irma Welling)



Ykä Pykäläinen esittelee Husqvarnan akkukäyttöistä ketjuraivaussahaa (kuvaaja Irma Welling) 



4.3.2019 Vuosikokous Etelä-Karjalan Osuuspankissa


Arto Teittinen kertomassa OP Metsä-palveluista (kuvaaja Irma Welling)

15 metsänomistajaa osallistui Saimaan Metsänomistajien vuosikokoustapahtumaan. 

Etelä-Karjalan Osuuspankin tarjoaminen kahvien jälkeen Etelä-Karjalan Osuuspankin asiakkuusjohtaja, metsänhoitaja Arto Teittinen kertoi OP Metsä-palveluista. OP Metsä on kaikkien metsänomistajien käytettävissä oleva palvelu. Palvelun tavoitteena on tarjota metsänomistajalle kokonaiskuva metsäomaisuudesta ja hakkuumahdollisuuksista. Palvelusta löytyy myös neuvoja siitä miten metsää kannattaa hoitaa osana taloudellista varallisuutta ja luontoa. Metsäarvio perustuu Suomen metsäkeskuksen ylläpitämään metsävaratietoon ja summa-arvolaskentaan. OP Metsän veromuistio on ilmainen työkalu, jolla hallinnoidaan metsätalouden harjoittamiseen liittyviä tulo- ja menotositteita sekä ajopäiväkirjaa. Veromuistiota käytetään älypuhelimella, jolla tositteet kuvataan ja tallennetaan sekä merkitään muistiin metsänhoitoon liittyvät ajokilometrit. Koko verovuoden tositteet pystyy lähettämään pdf-tiedostona omaan sähköpostiosoitteeseen arkistointia ja veroilmoituksen täyttöä varten. OP:lla on sopimus Metsä Groupin ja UPM:n kanssa siitä,että puukauppaan liittyviä tuloja voidaan aikaistaa kohtuullisella toimitusmaksulla ja korkokuluilla. Arto luonnehti OP:n metsävakuutuksia kattavimmiksi ja hinta-laatusuhteeltaan parhaimmiksi.


Suomen Puukauppa Oy:n toimitusjohtaja Aku Mäkelä kertoi maailman ensimmäisestä kaikille avoimesta sähköisestä puumarkkinapaikasta, Kuutiosta. Kuution kehittämisen tavoitteena on ollut puumarkkinoiden toimivuuden parantaminen ja puunhankinnan prosessien kustannustehokkuuden parantaminen.
Kuution avulla metsänomistaja tavoittaa kaikki alueen puunostajat, eli lähettämällä yhden tarjouspyynnön voi saada ostotarjoukset kaikilta alueen toimijoilta. Kuutiossa metsänomistaja voi kilpailuttaa sekä pysty- että hankintakaupat joko asiantuntijan avustamana (esimerkiksi Mhy:t ja metsäpalveluyritykset) tai lähettämällä itse puukaupan tarjouspyynnön suoraan puunostajille. Kuutiossa voi puukaupan tarjouspyynnön lisäksi lähettää yhteydenottopyynnön asiantuntijapalveluista, jolla tavoittaa kaikki alueen metsäammattilaiset. Asiantuntijan avulla voi esimerkiksi tehdä puukauppaa (valtuuttamalla asiantuntijatahon tekemään puukaupat puolestaan), tilata metsäsuunnitelman ja määrittää metsätilan arvon. Omat metsävaratiedot voi ladata Kuutioon suoraan Metsään.fi-palvelusta tai sähköisestä metsäsuunnitelmasta (XML-muotoisesta tiedostosta, jonka saa omalta metsäsuunnitelman tekijältä pyytämällä). Kuution käyttö on metsänomistajalle maksutonta. Puunostajat ja metsäalan ammattilaiset maksavat Kuution käytöstä. Kuutiossa on mukana on jo 141 metsäalan organisaatiota.
Etämetsänomistajien Liitolla ja Kuutiolla on käynnissä kampanja, jossa palkitaan Kuutioon 18.4.2019 mennessä rekisteröityneitä Liiton jäsenyhdistyksiä ja metsänomistajajäseniä. Rekisteröityneiden jäsenten kesken arvotaan 12 kpl 50 € lahjakorttia Metsäkustannuksen Metsäkirjakauppaan. Lisäksi asiantuntijapalveluiden yhteydenottopyynnön tai puukaupan tarjouspyynnön 18.4.2019 mennessä jättäneiden metsänomistajien kesken arvotaan kolme Makitan akkuketjusahaa (arvo 599 €). Nyt kannattaa tutustua Kuutioon ja rekisteröityä osoitteessa: www.kuutio.fi.


Aku Mäkelä kuvassa 7. oikealta (kuvaaja Arto Teittinen)

Vuosikokouksessa hyväksyttiin yhdistykselle uudistetut säännöt. Johtokunta muuttuu hallitukseksi ja tilintarkastajat toiminnantarkastajiksi. Uuteen hallitukseen valittiin Annukka Kimmon tilalle Kimmo Kylämies ja Esko Tikanmäen tilalle Juha Mikkola. Annukka Kimmo jatkaa edelleen yhdistyksen taloudenpitoa. Toiminnantarkastajiksi valittiin Raija Kaipainen ja Esko Haaksluoto. Puheenjohtajana jatkaa Irma Welling,joka on toiminut puheenjohtajana edelliset 5 vuotta. Vuoden 2019 toimintasuunnitelmaan hyväksyttiin tehdaskäynti Metsä Groupin Punkaharjun tehtaille ja 3 metsäretkeä, joista yksi on leimausharjoituskoulutus. Lisäksi toteutetaan perinteinen Puun päivän tilaisuus ja kuusijuhla. 

Esko Tikanmäki kukitettiin kiitokseksi johtokuntatyöskentelystä (kuvaaja Hannu Turkki)

6.2.2019
Irma Welling


1.12.2018 Kuusijuhla Kehruuhuoneella


Kuusijuhlan leikkimielisiä tehtäviä pähkäiltiin yhteisvoimin (kuvaajat Irma Welling ja Raija Tuuliainen):











18 metsänomistajaa kokoontui Kuusijuhlaan Kehruuhuoneelle Lappeenrannan Linnoitukseen. Juhla aloitettiin perinteisellä ”Oi kuusipuu” laululla. Herkutteluhetken jälkeen vuorossa oli metsäaiheisia ja leikkimielisiä tehtäviä. Ilkan, Tytin, Eskon ja Seijan ryhmä sai tunnistettavakseen loimukoivunäytteen. Loimukoivu tunnistettiin 50-60-luvun huonekaluissa käytetyksi puutavaraksi,jossa on visakoivua loivemmat aaltokuviot. Loimukoivun kuvio muistuttaa revontulia. Nykyään loimukoivusta valmistetaan kitaria. Marjutin, Heikin ja Erkin ryhmä sai tehtäväksi löytää karhulle kiertoilmauksia, kun karhun nimeä ei saanut sanoa ääneen. Tällaisia nimityksiä löytyi: Otso, Mesikämmen, Metsän omena, Metsän kuningas, Nalle, Karhun eraus, Ohto. Juhan, Teuvon ja Hannun ryhmä sai leimausharjoitustehtävän. Leimaus tehtiin reippaasti alaharvennusperiaatteella poistamalla 13 puuta ja jättämällä 5 puuta. Tehtävän laatija oli vähän varovaisempi ja oli leimannut vain 6 puuta poistettavaksi. Raija, Pertti ja Sinikka saivat tehtäväksi listata käytäväharvennuksen hyviä ja huonoja puolia. Käytäväharvennuksessa kaikki puut kaadetaan ajourien välistä 1-2 metrin levyisiltä käytäviltä eikä käytävien ulkopuolelta harvenneta mitään. Käytäväharvennusta pidettiin ensiharvennuksessa nopeampana ja vähemmän runkovaurioita aiheuttavana. Huonona puolena pidettiin epätasaisempaa harvennusjälkeä. Karin, Toivon, Raijan ja Eskon ryhmä sai tehtäväkseen arvioida monenko metsurin työn tekee pelkkä hakkuukone päivässä. Ensimmäinen arvio oli,että eihän pelkkä hakkukone vielä toimi ilman koneenkuljettajaa. Päätehakkuussa hakkuukone koneenkuljettajineen tekee 20 metsurin työn. Tehtävä jatkui ja piti arvioida montako WC- ja talouspaperirullaa voidaan valmistaa yhdestä havupuusellutonnista. Ryhmän tarkat laskelmat perustuivat WC-rullan 100 g painoon ja havupuusellutonnin painoon 1000 kg. WC-rullien lukumääräksi arvioitiin 10 000 ja talouspaperirullien 5000. WC- ja talouspaperirullien painohan riippuu paperikerrosten määrästä ja ohuempien paperien osalta havupuusellutonnista saa 50 000 WC-paperirullaa ja 30 000 talouspaperirullaa. Metsäarpajaisten voitot liittyivät metsään ja metsän tuotteisiin. Päävoiton Metsänhenki-pullon (32 %) voitti Tikanmäen Esko. Lukuisat metsänomistajat voittivat Versowoodin lahjoittamat kuusiheijastimet. Lopuksi kuultiin yhdistyksen ensi vuoden tapahtumista ja ohjeita liukkaalla liikkumiseen sekä ennuste vuodelle 2019.

”Jokaisen kansalaisen -varsinkin vanhempien naishenkilöitten on ennen kadulle menoa ahkerasti kotona tai kotipihalla harjoiteltava kaatumista, jotta se sitten kadulla tapahtuu mahdollisimman sujuvasti, sievästi ja pehmeästi. Mikäli luumurtumisia ei osata kokonaan välttää, olisi pyrittävä harjaantumaan siten,että kaaduttaessa ainoastaan vähäpätöisempiä luita katkeaa. ”

”Jos Joulu-Päiwä tiistain päälle lange. Silloin tule kylmä talwi, paljon lumen ja tuulen kansza. Märkä kesä, keskinkertainen wuoden tulo, Woita. Hunajata ja Pellawasta, saat hyödytyxexi. Siat kuolewat, ja lambat häviäwät, monda siwiätä Ihmistä myös kuole. Laiwat Merellä owat hädässä . Monda Pappia Kuolema myös pojes otta: tänä wuonna on hywä sowindo Kuningain ja Ruhtinain wälillä.”

Metsänomistajille tuunatut kuusilasit (kuvaaja Raija Tuuliainen)













2.12.2018
Irma Welling   

27.9.2018 Puun päivän - tapahtuma Lappeenrannan Arboretumissa




18 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä ja kaupunkilaista  kymmenkunta osallistui Puun päivän viettoon varsin tuulisessa säässä. Ohjelma alkoi  ”Jo Karjalan kunnailla lehtii puu” fanfaarilla,jonka soittavat nuoret puhaltajat Kaisla Rautiainen, Jonatan Länsivuori ja Aleksi Tuovinen opettajansa Ismo Variksen johdolla.






Oikealta Kaisla Rautiainen, Aleksi Tuovinen, Jonatan Länsivuori ja Ismo Varis (kuvaaja Hannu Turkki)



Vasemmalla Hannu Tolonen ja liuskavisakoivun taimi sekä Anne Veijovuori (kuvaaja Hannu Turkki)

Erkki Outinen ja Esko Haaksluoto taimen istutuspuuhissa (kuvaaja Hannu Turkki)


Sen jälkeen Saimaan Metsänomistajat ryn puheenjohtaja Irma Welling luki Puun päivän julistuksen,jonka jälkeen istutettiin liuskavisakoivu ”Kalervo”. Istutuspaikan ja taimen olivat  valinneet Lappeenrannan kaupungin puutarhuri Hannu Tolonen ja ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori.

Puun päivän julistus: 

Metsien kestävä käyttö ja hoito

Viime vuonna Puun päivänä painotettiin metsien ilmastollista merkitystä. Metsäthän torjuvat ilmastonmuutosta,kun ne sitovat ilmasta hiilidioksidia ja varastoivat hiiltä. Tänä vuonna painotetaan metsien kestävää käyttöä ja hoitoa. Kestävyyteen sisältyy se,että metsiä ei käytetä enempää kuin niiden vuotuinen kasvu on. Kestävä käyttö edellyttää metsien uudistamista. Viime vuosina metsänkäsittelytavat ovat monipuolistuneet. Avohakkuita korvaavat käsittelytavat, pienaukkohakkuut ja jatkuva kasvatus, ovat yleistyneet. Mikäli luontainen uudistuminen ei tuota riittävästi taimia, tarvitaan siementen kylvöä tai taimien istutusta. Suomessa yksityismetsiin istutetaan vuosittain noin 100 milj.puuntainta ja kylvetään siemeniä noin 22 000 hehtaarille. Suurimman osan tästä työstä tekevät metsänhoitoyhdistykset, mutta myös metsänomistajat itse ja metsäpalveluyrittäjät. 

Metsien kestävään hoitoon sisältyy myös monimuotoisuuden edistäminen. Arkimetsänhoidossa arvokkaat luontokohteet tulee jättää käsittelemättä, lahopuut säästää ja jättää säästöpuita ja suojavyöhykkeit. Monipuolinen puulajivalikoima pienentää tuhoriskiä ja takaa puille parhaat kasvuedellytykset monipuolisen sienijuuri- eli mykorritsasymbioosin ansiosta. 

Uudet biotuotetehtaat kuten Äänekosken uusi biotuotetehdas ovat entistä energia-, materiaali- ja ympäristötehokkaampia. Niissä ei käytetä lainkaan fossiilisia polttoaineita. Ei liene pitkä aika siihen,kun paperikoneen vieressä on tekstiilikuitua valmistava linja ja kun kuljemme ”puupalttoissa”.

Puun päivän puulaji

Tämä on kahdeksas kerta,kun Saimaan Metsänomistajat ry istuttaa puuntaimen Puun päivän kunniaksi. Viime vuonna istutimme Tulevaisuuden kuusen Suomi 100-hengessä ja sitä ennen olemme istuttaneet erilaisia koivuja. Tänä vuonna istutamme liuskavisakoivun ”Kalervo” (Betula pendula var.carelica f. Laciniata). Tämä ”Kalervo” on lähisukua vuonna 2016 istutetulle ”Kaarlolle”.

Vanha viisaus sanoo ”Joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan”.

Lemillä 27.9.2018
Irma Welling


17.9.2018 Pakurin ymppäystä koivuihin Lemillä 

Pakurien ymppäys käynnissä, Kalle  Korpi vasemmalla poraa reikiä ja Mikko Rämö neljäs vasemmalta laittaa tappeja (kuvaaja Kari Monto)

 6 metsänomistajaa kokoontui Irma Wellingin Lemin kotimetsään katsomaan, kun Mikko Rämö ja Kalle Korpi Suomen Pakuri Oy:stä ymppäsivät pakuria harvennuskoivuihin. Koivuseen tappiin oli istutettu laboratoriossa pakurisienen itiöitä. Homma alkoi sopivan koivurungon valinnalla. Koivun piti olla vähintään 10 cm paksuinen ja valinnassa otettiin huomioon se,että koivu kaadetaan ja korjataan polttopuuksi pakurien tuottamisen jälkeen. Runkoon porattiin 2-4 reikää tapeille. Normaalisti reikiä ei tehdä ajotien puolelle,etteivät pakurit ala myöhemmin kiinnostaa ohikulkijoita. Jos pora osui lahoon tai muuten vioittuneeseen kohtaan,pora desinfioitiin. Tappi upotettiin n. 7 cm pituiseen reikään ja reikään siveltiin haavansuoja-ainetta. Homma kävi kätevästi,kun Kalle merkkasi puun ja porasi reiät ja Mikko istutti ympit ja siveli haavansuoja-aineen. Tällä kertaa ympättiin 200 pakuritikkua.


Kolmantena vuotena ymppäyksestä pitäisi jo olla havaittavissa mustanpuhuva epämuodostuma eli pakuri. 5-8 vuoden kuluttua on odotettavissa keräyskuntoista pakuria. Yhdestä ympistä saa n. 1 kg pakuria,jonka kilohinta on n. 40 euroa/kg. Tutkimuksissa on todettu,että neljä viidestä ympistä alkaa tuottaa pakuria.

Lemin koivikon osalta Irma oli solminut avaimet käteen toimituksen,jossa Suomen Pakuri ymppää pakurit koivuihin ja hoitaa pakurien irroittamisen ja myynnin. Avaimet käteentoimituksena yhden ympin hinta on 5 €. Itse ymppäämällä hinta on 1,5-2 euroa edullisempi. Pakurin markkinat ovat Aasiassa sen terveydellisten vaikutusten ansiosta. Suomeen on tulossa myyntiin valmista pakuriteetä 2,5 dl pakkauksissa.

Suomen Pakurilla on ollut pitkäaikaista tutkimusyhteistyötä Luken ja Itä-Suomen yliopiston kanssa viljelymenetelmän kehittämiseksi. Nyt on menossa kolmas vuosi,kun ymppejä myydään asiakkaille. Toiminta-alueena on koko Suomi ja asiaakkaita on jo yli 200. Suurimmilla viljelmillä on yli 10 000 ymppiä. Ymppejä ei laiteta valtateiden varteen eikä tehtaiden lähelle ilmaan vapautuvien epäpuhtauksien takia.

Pakurin viljelemisestä kiinnostui muutama muukin metsänomistaja. Jäämme nyt suurella mielenkiinnolla seuraamaan punaisella maalilla merkittyjen koivujen pakurien kehitystä.

Ymppejä ja muita palveluita voi tilata Suomen Pakuri Oy:stä puh. 0400 922520.


Pakurilla ympätyt puut merkittiin punaisella maalilla (kuvaaja Kari Monto)

Mäkisen Erkki toi tuliaisiksi loimukoivunäytteitä (kuvaaja Kari Monto)

22.9.2018
Irma Welling

8.9.2018 Stora Enson Imatran tehtailla Koko Perheen Metsäpäivät 



Kävivät  siellä ainakin Monnon Kari ja Juntusen Toivo


20.8.2018 Vierailu Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaalla

Valmiina portilla (kuvaaja:Irma Welling)

Opas Sonja Laitinen, metsäasiantuntija Markku Paananen ja oppaat Maria Latokartano ja Pia Puurtinen  (kuvaaja: Hannu Turkki)

9 Saimaan ja 15 Kajaanin Seudun Metsänomistajien jäsentä matkasi Äänekoskelle Metsä Groupin uudelle biotuotetehtaalle. Tutustuminen alkoi yleisesittelyllä. Yleisesittelyssä kuulimme,että uusi tehdas käynnistettiin elokuussa 2017 ja se rakennettiin vanhan 1985 valmistuneen sellutehtaan tilalle. Uusi tehdas on pohjoisen pallonpuoliskon suurin puuta jalostava laitos ja sen investointikustannukset olivat 1,2 miljardia euroa. Enää ei puhuta pelkästä sellutehtaasta vaan biotuotetehtaasta, koska tehdas valmistaa sellun lisäksi mm. mäntyöljyä, tärpättiä, tuotekaasua, biokaasua ja rikkihappoa. Biotuotetehdas on energia-, materiaali- ja ympäristötehokkuudeltaan maailman huippua. Vaikka tuotantokapasiteetti on lähes kolminkertainen aikaisempaan sellutehtaaseen verrattuna, toimii se aiemman tehtaan ympäristöluvan päästöarvojen mukaisesti. Lisäksi tehdas tuottaa biopohjaista sähköenergiaa 2,4-kertaisesti omaan kulutukseen nähden eikä käytä lainkaan fossiilisia polttoaineita vaan valmistaa tarvitsemansa energian tuotannon sivuvirroista. Kuoresta valmistetaan tuotekaasua meesauunin käyttöön. Jätevesilietteestä valmistetaan biokaasua ja biopolttoainepellettejä. Tehtaan savukaasuista pestään rikkihappoa tuotannon käyttöön. Metsäasiantuntija Markku Paananen tiivistikin tehtaan tehokkuuden lauseeseen ” Tikkukaan ei mene hukkaan ”.

Metsäomistajia kiinnosti puun hankinta. Markku Paanaselta kuulimme,että puuta täytetään vuodessa 6,5 milj. m3. Lisäys on 4,5 milj.m3 aikaisempaan sellutehtaaseen verrattuna. Päivittäin tarvitaan 20 000 m3. Kuitupuutarve on vilkastuttanut erityisesti Keski-Suomen harvennushakkuita. Puuta tuodaan päivittäin 240 rekallista (rekka joka 6 minuutti) 100-150 kilometrin säteeltä ja kolmella junalla ympäri maata. Tehtaalla ei ole isoja varastoja vaan tehtaan ympäristössä on 15 puuterminaalia. Tehtaalta lähtee päivittäin 44 junavaunua Vuosaaren satamaan ja vie tuotteita ympäri maailmaa. Äänekoskella työskentelee 150 henkilöä ja tehdas luo työtä välillisesti 2500 muulle työntekijälle (metsätalous, kuljetusala, huolto- ja kunnossapito jne.) Lisäystä sellutehtaan aikaan on arviolta 1500 työpaikkaa.

Esittelyjen jälkeen siirryimme Pro Nemus (Metsän puolesta) -vierailukeskuksen näyttelyihin. Pro Nemus itsessään on kunnianosoitus puurakentamiselle ja metsälle. Rakentamiseen on käytetty Metsä Groupin Kerto-LVL-palkkeja, pilareita, katto- ja seinäelementtejä. Kahdesta kurkistusluukusta pääsi tutustumaan ulkoseinä- ja väliseinärakenteisiin. Yhtenä seinänä oli sammal- ja jäkäläviherseinä. Esillä olivat myös oikeat pohjoisen puut. Hakkuukonesimulaattori oli sijoitettu vanerista valmistettuun ”käpyyn”. Katosta leijaili vaahdotetusta sellusta valmistettu ”Uusi kulottuvuus” -taideteos,joka oli voittanut muotoilukilpailun.


Hakkuukonesimulaattori "Kävyn" sisällä (kuvaaja: Kari Monto)

Sammalseinä (kuvaaja: Raija Kaipainen)

"Uusi kulottuvuus"-taideteos (kuvaaja:Raija Kaipainen)

Hakkuusimulaattorin huipputekniikalla hommia teki Riipisen Esko. Kuulimme,että motonkuljettaja käsittelee työvuoron aikana n. 600 runkoa.

Virtuaalisilla tehdaskierroksilla pääsi tutustumaan mm. Äänekosken ja Punkaharjun prosesseihin. Oli tuotenäyttely ja kartta,jolla havainnollistettiin tuotteiden kulkua maailmalle. Saimme kuulla,että tuotteita viedään 120 maahan ja 250 satamaan.

Otatimme itsestämme luonto-tai teknologialisukkeilla varustettuja valokuvia. Metsäkokemus-tilassa havainnollistettiin miten puu kasvaa pituutta ja ympärysmittaa vuosien varrella. Oli myös virtuaalisimulaatio harvennuskohteesta,johon harvennettavat puut oli merkitty oranssilla ja jätettävät puut vihreällä. Oli ideatori,johon oli koottu kävijöiden ehdottamia uusia tuotteita. Niitä oli jo niin runsaasti,että oli vaikeuksia ehdottaa todella uusia.

Meihin tekivät vaikutuksen biotuotetehtaan raaka-ainetehokkuus, kuitupuun parantuneet markkinat, Pro Nemus rakennuksen kauneus ja esittelyjen havainnollisuus. Jäämme odottamaan niitä puupalttoita ja muita sellupohjaisia tekstiilejä.

Saimaan Metsänomistajat kiittävät retken järjestelyistä ja toteuttamisesta jäsenpalvelujohtaja Juha Jumppasta, johdon assistenttia Soile Kortelaitaa, metsäasiantuntija Markku Paanasta ja oppaita Sonja Laitinen, Maria Latokartano ja Pia Puurtinen  !

Reissukahvit ja Puulan muikkuleipiä ja marjapiirakkaa nautimme Kangasniemen Reissupannussa (kuvaaja:kahvilan emäntä)

Moottorisaha Druzba löytyi Äänekosken IKH-myymälästä (kuvaaja: Kari Monto)


22.8.2018
Irma Welling



16.6.2018 Metsäretkellä  Ylämaalla


31 metsänomistajaa ja kyläläistä kokoontui Juha Hovin Kasarin sahalle ja höyläämölle aloittamaan metsäretkeä.

Saha toiminut jo kolmessa polvessa eikä jatkajasta ole valitettavasti nyt tietoa. Näytillä oli vuonna 1903 sahatun ja höylätyn ulkoseinäpanelin näyte.  Aikoinaan kylällä tarvittava rakennuspuutavara on tullut oman kylän sahalta. Toinen mallikappale oli Venäjältä tulleesta puusta, jossa kahdenkymmenen viiden sentin matkalla oli 550 vuoden vuosirenkaat. Tällaista puuta ei tule Suomessa vastaan. Juha näytti myös metalliosia, joita on sahatessa löytynyt ja jotka ovat olleet  sahan terän surma. Pihapuista eritoten löytyy nauloja, piikkilankaa, aspeja ja vielä tulee sahalle pöllejä, joita on vahvistettu sota-aikaisilla luodeilla, sirpaleilla tai muilla ammusten kappaleilla.


Tämän päivän tuotetaan sahalla  mm. pöllejä graniittilohkareiden kuljetustuiksi ja lankkuja betonitehtaille muottitarpeiksi.

Kasarin sahan omistaja Juha Hovi kertomassa sahan historiaa (kuvaaja Irmeli Mäkinen)

Alaspäin ripustettu kuusen oksa toimi ilman kosteuden muutoksen  osoittimena (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) 

Sahalla sahattua Venäjältä tuotua 550 vuotta vanhaa kuusta,josta oli juoksutettu pihkaa  ja vuonna 1903 sahattua ulkoseinäpaneelia (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)

























































Juha Hovi sahaushommissa (kuvaaja Hannu Turkki)























Sahan ja höyläämön jälkeen siirryttiin Pertti Metsämuurosen 22 vuotta sitten ostamaan mäntymetsään,josta 15 hehtaaria oli harvennettu talvella 2017-2018. Harvennus tehtiin alaharvennuksena, jolloin kasvatukseen kohti päätehakkuuta jätettiin järeimmät puut. Edellinen harvennus oli tehty koneellisesti vuonna 2009. Ensimmäisen harvennuksen Pertti oli tehnyt moottorisahalla vuosina 1999-2000. Tuolloin kertyi kuitupuuta 635 m3. 

Pertti Metsämuuronen (viirupaita) johdattaa retkeläiset harvennusmetsää katsomaan (kuvaaja Hannu Turkki)




Pertin metsän vieressä kasvoi Yhteismetsä Tuohen jatkuvan kasvatuksen metsä, jota esitteli metsänhoitaja ja hoitokunnan puheenjohtaja Jussi Saarinen. Yhteismetsässä oli tehty yläharvennus, jolloin pyrittiin poistamaan mahdollisimman paljon tukkipuuta. Lyhytkasvuisuudesta huolimatta osasta saatiin jo kolme tukkia, suurimmasta osasta kaksi. Jäljelle jäi runkoja, joista saadaan taas tukkia 10-15 vuoden kuluttua. Jussi Saarisen mukaan tällä menetelmällä tulee tasaisempi tulovirta. Retkeilijöitä  mietitytti kasvaako puuston alle riittävän voimakkaita luonnontaimi, jotta jatkuvasti olisi kasvatusvaiheessa olevaa puuta.


Jussi Saarinen (vasemmalla) esittelemässä jatkuva kasvatuksen metsää  (kuvaaja Hannu Turkki)














Laavulla nautimme kahvia ja voileipiä sekä Kärkipyörän tarjoamaa kääretorttua ja UPM Metsän tarjoamia makkaroita. Samalla Jussi Saarinen kertoi Yhteismetsä Tuohesta ja jatkuvan kasvatuksen metsänhoitotavoista sekä Metsätietopalvelu Silmu Oy:stä.  Yhteismetsä Tuohi perustettiin 2015 ajatuksena tarjota tuottava ja aidosti kestävä metsäsijoituskohde sijoittajille sekä vaivaton metsänomistamismuoto metsänomistajille. Tuohen käyttämässä jatkuvassa kasvatuksessa saavutetaan huomattavia talousetuja verrattuna viljelymetsätalouteen, jossa metsä uudistetaan useimmiten avohakkuun ja taimien istuttamisen/siementen kylvämisen kautta.Jatkuvassa kasvatuksessa metsiä hoidetaan toistuvin yläharvennuksin ja luontaisella taimettumisella. Hakkuut kohdistetaan taloudellisesti kypsiin runkoihin eli tukkipuihin,jolloin rungosta saatava hinta on jo välillä 30-60 euroa. Pienemmistä puista, joista hakattuna saataisiin vain 1-15 euroa runkolta, kasvatetaan ajan mittaan uusia tukkeja. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä pysyy jatkuvasti puustoisena ja metsän maisema- ja luontoarvot säilyvät. Samalla vältytään kalliilta istutusinvestoinneilta. Jopa 50-100 vuotta alikasvoksena kasvaneiden taimien elpyminen alkaa yläharvennuksen jälkeen ja niillä on selvä etumatka istutettuihin taimiin verrattuna. Voidaan myös käyttää laatuharvennusta,jos puusto on liian tieheää. Metsätietopalvelu Silmu  Oy on erikoistunut jatkuvan kasvatuksen palveluiden tuottamiseen. Tällaisia palveluita ovat mm. leimikon suunnittelu, kilpailutus, korjuun ohjeistus kuvioittain, pitemmän tähtäimen metsäsuunnittelu, metsänhoitotyöt tarvittaessa ja uutuutena pakurisienten viljelyn organisointi. Pakurisienten kasvatuksella koivusta,josta kuituna tienaa 1-2 euroa/runko, voi saada 6-7 vuoden kuluttua pakurisienen ymppäyksestä 60 euroa/runko.


Jussi Saarisen kuvataulut jatkuvan kasvatuksen menetelmistä (kuvaaja Hannu Turkki)





















Mukana retkellä olivat myös Kärkipyörän kauppias Yrjö Pylvänäinen ja Lappeenrannan liikkeen vastaava Risto Makkonen. Kärkipyörä on alunperin Mäntyharjulla 1982 perustettu pienkoneliike, joka on edelleen keskittynyt metsän ja  puutarhan koneiden myyntiin ja huoltoon.  Lappeenrannan toimipisteellä tulee syksyllä kolme vuotta täyteen ja huollon kapasiteettia sekä metsäalaa tuntevaa voimaa on jo pystytty lisäämään. Valikoimiin kuuluvat mm. Husqvarnan tuotteet, ArcticCat-, Honda ja Trapper-mönkijät. Lisäksi löytyy työkaluja koneiden huoltoon ja apuvälineitä metsätöihin. Tavoitteena on taata metsäalalle luotettavat koneet, joilla pitkä turvallinen ja tuottava elinkaari.


Esittelyssä oli Husqvarnan uusia akkusähkökäyttöistä metsätyövälineitä kuten ammattilaisen moottorisahaa, siimaleikkuria,  ruohoraivuria ja oksa/ketjuraivaussahaa sekä perinteistä polttomoottoriraivaussahaa 545 FX autotune. Uusien  akkukäyttöisten ammattitason sahojen ketjunopeus on 20m/s ja se vastaa leikkuuteholtaan 40 cm3 isäntälinjan  sahoja. Akku kestää yhtämittaista käyttöä noin tunnin työskentelyn  ja  akku kestää n.1500 latauskertaa.  Akkusahalla työskentely on polttomoottorisahaa miellyttävämpää, sillä tärinä on huomattavasti pienempi eikä pakokaasut ole haittana. Akkukäyttöisellä moottorisahalla voi siis työskennellä sisätiloissa rakennustöissä tai suljetussa hallissa. Mukava puoli on, myös, ettei kone enää pörise, kun siirtelee pöllejä tai siirtyy toisen puun luokse.  Käynnistäminen tapahtuu vain nappulasta painaen ilman nykimisiä.  

Metsänomistajan omatoimiseeen raivaustyöhön kaikkein sopivimmat akkutyökalut ovat moottorisaha ja oksa/ketjuraivaussaha. Ketjuraivaussahan kanssa on miellyttävää edetä taimikossa ilman pakokaasuja ja suurta melua. Ketjusahalla pystyy erittäin tarkkaan sahauskohteen valintaan pöheikössä ja  kaatamaan suuriakin puita yhdeltä puolelta sahaten ja samalla työkalulla voi tehdä reikäperkausta tai oksia säästöpuut. Akkuraivurilla kynnys lähteä metsätöihin on alhainen.

Polttomoottorikoneiden puolella tapahtuu myös kehittymistä. Nyt Husqvarnan suosittu 45 kuutioinen saha on varustettu elektroonisella polttoaineen syötön ohjauksella. Ennestäänkin nopea kaasun painalluksen vaste on nyt välitön. joka tekee raivauksesta miellyttävämpää. Entisen rikastin- tai ryyppynappulan sijasta koneessa on nyt start-kytkin, joka säätää koneen lämpötilan ja polttoaineen mukaan kaasuttimen arvot kohdalleen kevyttä käynnistysnykäystä varten.

Raivaussahan käytössä, oli sitten perinteinen polttomoottorisaha tai akkukäyttöinen työn mielekkyyden perusta ja kunnon valjaat sekä työasu.  Husqvarnan XT Balance valjailla, joissa on koko selän mittainen tuki, sahan paino jakautuu olkapäiden lisäksi lantiolle. Saha ei vedä silloin valjaita alas sivulle tai kantajaa vinoon. Näissä valjaissa on otettu huomioon myös etuhihnojen sopivuus naisille. Optimisäätöjen tekoon omalle kropalle vie muutaman minuutin ja se  kannattaa sillä hyvillä valjailla jaksaa taas raivata muutaman tankillisen enemmän päivässä.  

Kärkipyörän esittelykoneet (kuvaaja Hannu Turkki)


Kärkipyärän Yrjö Pylvänäinen karsimassa oksia ketjuraivaussahalla (kuvaaja Hannu Turkki)


































Pertti Myyrän puusta valmistamia esineitä oli näytillä laavulla (kuvaaja Irmeli Mäkinen)


Päivän päätteeksi ajoimme Heikkilään Liirintielle Aimo Kapiaisen kotitilalle tutustumaan ikimetsään ja monenlaisiin puulajeihin. Alueen suurimman kuusen halkaisijaksi mitattiin 74 cm. Alueen vanhimman koivun ikää arvuuteltiin. Arvaukset osuivat välille 66,5-180 vuotta. Lähimmäksi arvioitua 155 vuoden ikää arvasi Raija Kaipainen, jonka arvio oli 145 vuotta. Raija sai omistuskirjoituksella varustetun Aimon kirjoittaman kirjauutuuden ”Sodan jälkeen”. Miehet Eskoa lukuun ottamatta arvioivat iän alle sadaksi vuodeksi ja kaikki naiset yli sadaksi vuodeksi. Siitäpä Hannu lohkaisi määrittelyn pessimistin ja optimistin erolle. ”Pessimisti pelkää,että eukko lähtee ja optimisti toivoo sitä.” Tutustuimme luonnontilaiseen Metsäkeskuksen määräaikaisen ympäristötuen piirissä olevaan ikimetsään. Suojelumetsä pysyy metsänomistajan omistuksessa,mutta se jätetään metsätalouskäytön ulkopuolelle. Metsässä oli vuonna 1870 rakennettu heinälato puisine saranoineen ja viirupöllön pönttö. Retkipolun varrella oli visakoivikko, vuorijalavaa, tammia, amurinvaahteraa, punakoivua, saarnia,punasaarnia, siperianlehtikuusta, hybridihaapaa, douglasmäntyä, lehtikuusia, visatervaleppää, visasaarnia, visapihlajaa ja lehmuksia. Näimme myös laaja-alaisen lähteen, harvennusta odottavan komean männikön, oikean sudenkuopan eli maahan kaivetun syvän kuopan,jolla pyydystettiin aikoinaan susia. Kuoppa katettiin risuilla,jotta eläin ei sitä huomaisi ja kuopan pohjalle pystytettiin teräviä seipäitä/tikkuja eläimen haavoittamiseksi /tappamiseksi.

Aimo Kapiainen mittaamassa suuren kuusen halkaisijaa (kuvaaja Hannu Turkki)



















Raija Kaipainen vastaanottaa arviointikisan palkinnon Aimo Kapiaiselta (kuvaaja Hannu Turkki)
















Laaja lähde (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)


Heinäladon puiset saranat (kuvaaja Hannu Turkki)

Sudenkuoppa (kuvaaja Hannu Turkki)





















Aimo Kapiainen ja amurinvaahtera (kuvaaja Hannu Turkki)


































Ylämaalla on hyvä meininki ! Ylämaalaiset ovat toiminnan väkeä, etenkin Metsämuuroset, kun olivat järjestäneet meille niin monipuolisen metsäretkipäivän ja puitteet sekä saaneet myös kyläläiset liikkeelle !

Lemillä 17.6.2018
Irma Welling


2.6.2018 Metsäretkellä Ylämaalla

Monnon Kari selvittää taimitiheyttä Sinikan ja Irmelin kuusi-mänty-koivikossa (kuvaaja Hannu Turkki)














13 metsänomistajaa suuntasi metsäretkelle Ylämaalle, Metsäyhtymän Mäkinen Irmeli ja Niemi Sinikka taimikoihin. Ensimmäisenä tutustumiskohteena oli 7 hehtaarin alue,jolta oli vuonna 2012 kaadettu sankka kuusikko. Syksyllä 2012 istutetussa kuusitaimikossa havaittiin keväällä runsaasti ruskettuneita taimia ja Metsä Groupin asiantuntijoiden mukaan ruskettumiseen ei ollut syynä rouste (pintaroudan aiheuttama kuivuus) taikka taimien heikko laatu vaan halla alavalla maalla. Ruskettuneiden taimien tilalle istutettiin mäntyä tai  kuusta tai jätettiin hyvä luonnontaimi,joten  kuusikon tilalle kasvoi  kuusi-mänty-koivikko. Vuonna 2015 alueella kasvoi runsaasti vattua ja lehtipuut putsattiin pois sirpillä ja raivausveitsellä. Vuonna 2017 alueelta raivattiin Kemera-tuella ylimääräiset lehtipuut pois. Monnon Karin pistokoeluonteinen taimitiheysmittaus tuotti tiheydeksi 2200 tainta/ha. Nyt koivun ja pihlajan taimet olivat jo ehtineet taimien korkuisiksi ja retkeläisten toimenpidesuositusten kirjo oli seuraava:
-raivaus ensi keväänä, 2 hlöä
-reikäperkaus 3 v päästä, 1 hlö
-raivaus 4-5 vuoden päästä, 1 hlö
-raivaus 5 v päästä, 2 hlöä
Saman alueen mäenpäällistä männyntaimikkoa vaivasivat hirvet ja pellon reunan aluetta myyrät. Kaiken kaikkiaan Sinikka ja Irmeli olivat nähneet paljon vaivaa riittävän tiheiden taimikoiden aikaan saamiseksi !

Toisena kohteena oli tänä keväänä raivattu 4 vuotias mäntytaimikko,jonka taimet olivat hyvässä kasvussa.

Metsäretkeläiset visakoivikossa (kuvaaja Hannu Turkki)

Kolmantena kohteena oli Mäkisen Erkin 27 vuotias visakoivikko,joka oli perustettu entiselle pellolle. Istutukseen oli käytetty mikrolisättyjä kloonitaimia. Taimien välimatkana käytetty 1,8 m on osoittautunut liian lyhyeksi.Taimet ovat vaatineet karsintatyötä ja lumien karistelua. Visakoivut olivat korkeudeltaan noin puolet samaan aikaan istutettujen koivujen korkeudesta. Samalla alueella kavoi käärmekuusi, metsälehmuksia, serbiankuusia ja jalavia. Laavun maastossa kasvoi myös mustakuusia,joita on perinteisesti istutettu hallanaroille paikoille. Erkin mukaan mustakuuset ovat osoittautuneet hidaskasvuisiksi ja oikukkaiksi.

Erkki esittelemässä käärmekuusta (kuvaaja Irmeli Mäkinen)







































Erkki ja Hannu mustakuusen vieressä (kuvaaja Irma Welling)

















Erkin laavua koristivat soutuveneen puolikkaat (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)



















Retki jatkui Erkin laavulle, jossa nautittiin Sinikan leipomaa omanaherkkua ja Erkin grillaamaa makkaraa. Erkki oli tuonut kulohälytystilan vuoksi paikalle kaasugrillinkin. Saimme laavulle vieraaksi myös tulevia metsänomistajia: Venlan, Veeran, Saaran ja Veikon. Erkki kertoi meille perinteisistä hirvien karkoituskeinoista. Esillä oli puuhun narun päähän kiikkumaan laitettava putken pätkä,jonka sisällä oli Palmolive-saippua. Toinen käytetty keino oli ripustaa puiden oksiin sukkahousuihin sullottuja naisten hiuksia. Sinikka on selvittänyt,että keltaista hirvinauhaa voi kysellä Jouni Tolvaselta puh. 029 431 2223, joka on Suomen Riistakeskuksen Kaakkois-Suomen riistasuunnittelija.
Sinikka kuuli myös Tolvaselta, että Trico on hyvä hirvien ja peurojen karkoteaine,jota ruiskutetaan taimien latvaan. Se on valkoista ainetta ja valmistetaan lampaan munuaisrasvasta ja siten egologinenkin. Ainetta saa 10-litran astioissa ja maksaa n. 50 euroa. Sitä voi käyttää tuhoeläinten karkottamiseen myös puutarhan havu- ja lehtipuista sekä pensaista.


Erkin kädessä hirvikarkoitin,jonka sisään laitetaan Palmolive-saippua (kuvaaja Hannu Turkki)




Jaakko ja kuvauskopteri (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)







Kuvauskopteri jo ilmassa (kuvaaja Hannu Turkki)














































Herkuttelun jälkeen Etämetsänomistajien Liiton uusi puheenjohtaja Jaakko Temmes kertoi ajankohtaisista metsäasioista kuten kuitupuun hintatilanteesta, Kuutiosta eli sähköisestä puunmyyntipaikasta, metsävaratietojen julkisuudesta ja siitä kuinka metsäteollisuus janoaa FSC-sertifioitua puuta. Tutustuttiin myös Jaakon lennättämään kuvauskopteriin eli droneen. Jaakolla oli DJI:n nelikopteri, jossa oli kamera. Kamera oli ripustettuna vakaajaan heilumisen ja tärinän poistamiseksi. Kopteria ohjattiin maasta ohjaimella, jossa oli näyttö. Ohjaimen toimintaetäisyys on kilometrin luokkaa. Maksimilentoaika yhdellä akulla on n. 15 minuuttia ja sen aikana ehtii kartoittaa 50 hehtaarin alueen, sillä kopteri on nopealiikkeinen. Hyvänä kuvauskorkeutena Jaakko piti 50 metriä. Parhaita kartoitusajankohtia ovat kevät ja syksy, jolloin lehtipuut erottuvat hyvin sekä toisistaan että havupuista.


Kopterin kuvaama video löytyy  täältä:


Muita metsäkuvausvideoita löytyy Jaakko Temmeksen  nimellä Youtubesta. 

Isot kiitokset puuhanaisille ja -miehille monipuolisesta metsäretkestä !

3.6.2018
Irma Welling


19.2.2018 Osuuspankissa OP Metsä-palveluita, edunvalvontavaltakirja-asiaa  ja uutta metsätietolakia oppimassa





Näkymä OPn yläkerrasta Saimaalle (kuvaaja Kimmo Kylämies)

18 Saimaan Metsänomistajat ry:n jäsentä kokoontui vuosikokoukseen. Vuosikokouksen aluksi Etelä-Karjalan OPn asiakkuusjohtaja/maa- ja metsätalous Arto Teittinen kertoi miten OP auttaa metsäomaisuuden hoidossa.
*OP Metsä-palvelun (https://www.op-metsa.fi) käyttö on ilmaista ja se on kaikkien metsänomistajien hyödynnettävissä.
*OP Metsässä voit käydä arvioittamassa metsäsi arvon antamalla kiinteistötunnuksen. Palvelu hyödyntää valtakunnan metsien inventointiaineistoa, maanmittauslaitoksen karttatietoa sekä metsäkeskuksen metsää.fi palvelua.
*Sukupolvenvaihdokseen saa apua Op:n lakimiehiltä Jere Holopaiselta (Lpr) ja Katri Vanhatalolta (Imatra) sekä muilta pankin maa- ja metsätalousasiantuntijoilta. Verottajalta kannattaa hakea usein ennakkoratkaisu.
*Metsää voidaan käyttää lainan vakuutena,jolloin metsän vakuusarvo on 60 % käyvästä arvosta ja edellyttää vakuutusta palo- ja myrskytuhoja varalta.
*Yhteismetsästä saa tasaista tuloa,mutta harvoin rahoitusta elämän isoihin hankintoihin. *Metsät kannattaa vakuuttaa. Vakuutusmaksuun voi vaikuttaa omavastuutta säätelemällä. Esimerkiksi 50 ha metsätilan vakuutusmaksu putoaa noin puoleen,jos omavastuuta nostetaan 300 eurosta 4 000 euroon.

*OP Metsän veromuistio (https://www.op-metsa.fi/veromuistio) on uusin palvelu,jonka avulla hallinnoidaan tulo- ja menotositteita. Veromuistiota käytetään suoraan älypuhelimella kuvaamalla ja tallentamalla tositteet. Vuoden lopussa verovuoden tositteet saat yhtenä pdf-tiedostona sähköpostiosoitteeseen.

Opn lakimies Jere Holopainen esitti tiiviin paketin edunvalvontavaltakirjasta. *Edunvalvontavaltakirjan tekijä itse päättää mitä hänen asioitaan ja ketkä hoitavat silloin,kun hän itse on kykenemätön huolehtimaan asioistaan sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveyden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Edunvalvontavaltakirja on asianhoidollisesti edunvalvontaa kevyempi tapa hoitaa asioita. Edunvalvoja sen sijaan voidaan määrätä silloin, kun henkilö ei pysty sairauden tms. vuoksi valvomaan etujaan ja huolehtimaan omaisuudestaan, eikä näin ollen ole enää kykenevä tekemään edunvalvontavaltakirjaakaan.
*Edunvalvontavaltakirjaan tarvitaan kaksi samanaikaisesti läsnäolevaa esteetöntä todistajaa, eli perintökaaren mukaisia sukulaisia tai heidän puolisoitaan ei tule käyttää todistajina. Valtuutettu ei saa lähtökohtaisesti lahjoittaa valtuuttajan omaisuutta yleisvaltuuksin. Kiinteää omaisuutta saa luovuttaa (realisoida) vain, jos valtakirjassa niin on erikseen määrätty.
*Valtuutetun on hyvä tietää,missä valtakirjaa säilytetään tekemisen jälkeen, ennen vahvistustarvetta. Tallelokero ei ole paras säilytyspaikka, mikäli valtuutetulla ei ole käyttöoikeutta siihen. Järkevintä olisi antaa valtakirja sen tekemisen jälkeen valtuutetun säilytettäväksi.
*Kun valtuutetun fyysinen tai henkinen tilanne edellyttää valtakirjan käyttöönottoa, mennään lääkäriin valtakirjan kanssa ja pyydetään lääkärinlausuntoa valtakirjan vahvistamiseksi, joka toimitetaan sitten maistraattiin. Maistraatti pyytää vahvistamisvaiheessa valtuutetun kirjallisen suostumuksen tehtävään ja luettelon omaisuudesta, jota valtuutetun on tarkoitus käydä hoitamaan.
*Valtuutettu on oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen valtuutettuna toimimisesta, ohjeellisesti voidaan käyttää edunvalvonnan palkkioiden määräytymisperusteita.

Metsäkeskuksen elinkeinopäällikkö Pekka Vainikka kertoi metsätietolaista,joka astuu voimaan 1.3.2018.

*Lappeenrannan ja Imatran seudun laserkeilauksen tulokset saadaan metsään.fi- palveluun syyskuun aikana.
*Metsätietolain mukaan ympäristötiedoksi katsottavat metsätiedot ovat jatkossa sähköisesti saatavissa nykyistä avoimemmin.

*Metsäkeskus avaa tiedon jakelua varten metsään.fi-verkkosivulle uuden avoimen metsätiedon osion. Siellä avointa metsätietoa voi selailla, ladata tiedostoina tai ottaa käyttöön teknisen rajapinnan kautta.
*Metsäkeskus ei luovuta metsänomistajan nimi- tai yhteystietoja, tilanrajoja tai kiinteistötunnuksia avoimen metsätiedon osiossa.

*Avoin metsätieto sisältää hilamuotoiset tiedot (16 m x 16 m), niistä jalostetut puulaji- ja kuutiotiedot sekä toimenpide-esitykset kuvioittain. Myös tiedot metsälain erityisen tärkeistä elinympäristöistä (10 §), metsänkäyttöilmoitukset ja tiedot Kemera-töistä avautuvat.
*Odotettavissa on,että isot metsäalan yritykset yhdistelevät avointa Metsään.fi-dataa Maanmittauslaitoksen tilaraja- ja rekisterinumerotietoihin ja lähestyvät sopimusasiakkaitaan palveluillaan.
*Yhteinen tavoite on saada lisää puuta markkinoille ja metsätiet kuntoon ! *Taimikonhoitotarpeen selvittämiseen laserkeilaus ei anna riittävän tarkkaa kuvaa. Siksi on meneillään yhteishanke kuvauskoptereiden ja satelliittikuvien hyödyntämisestä taimikon hoitotarpeen arvioinnissa. 

Esitysten jälkeen pidettiin ripeä vuosikokous. Johtokunnassa jatkavat Annukka Kimmo, Kari Monto, Erkki Outinen, Sinikka Niemi, Seija Leinonen ja Esko Tikanmäki. Vuoden 2018 puheenjohtajaksi valittiin Irma Welling.    

20.2.2018
Irma Welling

2.12.2017 Kuusijuhla Kehruuhuoneella



Kuvaaja Ilkka Snellman




Kuvaaja Hannu Turkki

Saimaan Metsänomistajat ryn kuusijuhlaan Linnoituksen Kehruuhuoneella osallistui 21 henkilöä. Herkuttelun jälkeen pidimme arpajaiset ja arpaonni suosi erityisesti Pekka Peräkylää, Ilkka Snellmania ja Heikki Aaproa. 
Leikkimielisenä tehtävänä oli Kaipaisen Raijan ryhmällä keksiä syitä sille miksi metsä paukkuu pakkasella. Leikkimielinen vastaus oli,että paukkeella metsä kutsuu eläimiä ja ihmisiä lämmittämään palelevia puita. Googlettamalla löydetty tieteellinen selitys oli ”Puun runko muodostuu useista sisäkkäisistä kerroksista, joiden tilavuus supistuu pakkasilmassa. Kun lämpötila laskee, puun pintakerros jäähtyy ja kutistuu sisäkerroksia nopeammin, eivätkä sisäkerrokset enää mahdu pintakerroksen sisään. Silloin pintakerros voi haljeta paukahtaen rungon pituuden suuntaisesti.” Snellmanin Ilkan ryhmä tehtävänä oli arvuutella montako pino- ja heittokuutiometriä saadaan kiintokuutiometristä puuta. Pinokuutiometrejä saadaan 1,4-1,6 ja heittokuutiometrejä 2,5. Marjutin ja Tuuliaisen Raijan ryhmän tehtävänä oli keksiä Snellmanin Ilkan tuomalle puunäytteelle puulaji ja metsämessuilta ostetulle työvälineelle käyttötarkoitus. Kun Ilkasta on kyse niin puulajihan oli visakoivua. Ja työväline oli aivan oikein kantoon lyötävä teroitustuki moottorisahan ketjun viilaukseen. Irmeli arvasi messuhinnankin oikein, 25 €. Uittokalusteesta sitä saa hintaan 12,90 €. Pekan ja Hannun ryhmän tehtävänä oli arvioida pöllin painoa. Painoksi ryhmä arvioi 3,2 kg±0,3 kg. Pölliä kierrätettiin ja joku vertasi sitä vauvan painoon joku oman kissan painoon...vainavampi kuin vauva ja kissa. Oikea paino oli 5 kg. Sinikan ja Irmelin ryhmän tehtävänä oli löytää viidelle metsien tuholaiselle reitti Suomen metsiin. Vaihtoehtoina olivat pakkausmateriaalit, havupuutavara, lehtipuun taimet, hake ja lehtipuutavara. Mäntyankeroiset tuhoavat havupuita ja jäärät sekä soukot lehtipuita.







Raija Kaipainen kertomassa metsän paukkumisesta pakkasella (kuvaaja Ilkka Snellman)


Marjut ja Tuuliaisen Raija kertomassa teroitustuesta (kuvaaja Hannu Turkki)
Irmeli, Seija ja Esko esittelemässä  tuholaisten kulkeutumisreittejä (kuvaaja Hannu Turkki)

Saimme ihailla Ilkan tuomia visakoivusta ja koivun pahkasta tehtyjä koristepalloja. Ilkka kertoi myös Sydänyhdistyksessä vireillä olevasta yöllisestä metsäretkestä,jonka voisimme yhdessä toteuttaa.

Ylämaan ryhmän kantavat voimat Pekka ja Hannu ojensivat puheenjohtaja Irmalle kiitokseksi Ylämaan Kotiseutuyhdistyksen kirjan ”Yl'maan messäläiset puun ja metsän käyttäjinä”. Irma lupasi kiteyttää koosteen sen sisällöstä Metsäkynä-sivuillemme.


Marjutin ja Merjan pihdanoksasta tuunaamat kaulakorut (kuvaaja Hannu Turkki)

Juhlat päättyivät ”Oi kuusipuu”-yhteislauluun ja ensi vuoden sääennustukseen ”Jos joulu maanantai päiwän päälle lange, niin tule sekaisin suoja ja kylmä talwi, eli kohtuullinen ilma. Kaunis kewät, myrskyinen kesä. Syxy anda wijna kyllä, waan wähän hunajata, mesiäiset ja eläimet silloin kuole,että hunajata ja maitoa puuttu, moni waimo silloin miehensä kuolemasta saapi surta. Muutamat kuitengin saawat iloita toinen toistensa kanza laula ja juoda sanoden: Ne kuollet annamme me olla, wielä monda miestä elä.”

Lemillä 5.12.2017
Irma Welling


3.10.2017 Metsäretki Hannu Perälän Luumäen metsiin


10 metsänomistajaa suuntasi tihkusateesta huolimatta Luumäelle Korpilahdentielle katsomaan Hannu Perälän metsätyömaita. Hannu tunnetaan omaperäisestä ”laiskan miehen metsänhoitofilosofiasta”,jonka mukaan vain laiska saa palkan metsätaloudesta. Retken jälkeen ehdottaisin Hannun metsänhoitofilosofialle uutta nimeä, kustannustietoisen miehen metsänhoitofilosofia. Kustannustietoisen miehen metsänhoidossa Hannu jättää aukot käsittelemättä 15-20 vuodeksi. Hannu tykkää moottorisahasta, mutta ei raivaussahasta eikä isoista metsäkoneista,joiden jäljiltä jää runsaasti ajouria.


Hannu Perälä kertomassa kustannustietoisesta  metsänhoidosta (kuvaaja: Hannu Turkki)

Hannulla on yli 60 ha metsää, joka on hankittu pääosin ostamalla ja 37 ha viljeltyä. Omien sanojensa mukaan Hannu ”ei siedä olla metsästä pois” vaikka metsät ovat jo pojan nimissä. Hannulla ja Teija vaimolla on Etelä-Karjalan ainoa luomumansikkatila Luumäen Nuppolassa. jossa viljellään Polkaa ja Bountya.

Tutustuimme 17 ha kuvioon,josta Hannu oli puolet hoitanut edellisinä vuosina. Nyt siinä hoidetulla osalla kasvoi kuusivaltainen verrattain tiheä metsä ja viereinen hoitamaton kuvio oli lähes läpipääsemätöntä kuusi-koivutaimikkoa. Hannu käynnistää moottorisahan sen osalta vasta 5-10 vuoden päästä, kun koivut ovat 10 metrisiä ja kuuset 5 metrisiä. Tällöin kertyy jo myytävää kuitupuuta ja rankaa. Hannu tekee vuosittain metsänhoitoa 100 päivää 6 kuukauden aikana, jolloin myytävää kertyy 300-400 k-m3. Rangat hän myy hakkeeksi n 17 €/k-m3. Lisäksi kuviolle on saatu Kemera-avustukset.

Tämä kuvio saa odottaa vielä 5-10 vuotta Hannun moottorisahaa (kuvaaja: Hannu Turkki) 
Hannun viime vuonna raivaama kuvio hyvässä kasvussa (kuvaaja: Hannu Turkki)


Jos aukolle istutettaisiin taimet,kustannuksia kertyisi laikutuksesta ja mätästyksestä (n 400-450€/ha) ja taimista ( kuusella 520-560 €/ha) ja taimikon parista raivauksesta ennen ensiharvennusta (2x 300-400 €/ha) yhteensä 1500-1800 €/ha. Kun ensiharvennus istutettuun metsään tehdään 25-30 vuotta istutuksen jälkeen, on luvassa ensimmäinen tili n 50 m3/ha kuitupuuta (koivukuitu 14-16 €/m3). Hannulla ensimmäiset tilit ropsahtavat rangoista jo 15-20 vuoden kuluttua ilman taimikon perustamiskuluja.

Hannu kertoi myös yrittäneensä kasvattaa metsitettävää peltoa varten koivuntaimia siemenistä laittamalla ne lannoitettuun multaa. Itävyys oli huonoa,mutta uusi yritys lannoittamattomaan multaturpeeseen tuotti jo riittävästi taimia.

Hannu kertoi suuntaa antavan esimerkin kuinka hehtaarin alueen kantojen ja risujen energiasisältö on luokkaa 200 MWh sähköä/lämpöä. Mökin mummo maksaa sähköenergiasta 15 snt/kWh. Sillä energian ulosmyyntihinnalla hehtaarin alueelta kerättyjen kantojen ja hakkutähteiden tuotto olisi 30 000 €.

Omin silmin saimme nähdä,kuinka hyvä kuusitaimikko oli jäänyt Hannun jo käsittelemälle kuviolle. Vieressä odotti moottorisaharaivaajaa lähes läpipääsemätön koivu-kuusitaimikko. Vaatii hyviä hermoja odottaa niin kauan,että siitä saadaan haketettavia rankoja kuusikon lisäksi.


Irmelin kanssa pähkäilimme,että meiltä naisilta ihan tekemätön paikka,kun pitäisi olla traktori, vinssi ja metsäkärri ja kun moorrorisahatyö on paljon raskaampaa kuin raivaussahatyö. Joudumme jatkossakin pärisyttelemään raivaussahoja istutetuissa taimikoissa tietoisina siitä,että palkaksi jää vain työnilo. Joka tapauksessa ryhdymme suosimaan jatkuvaa kasvatusta ilman taimikon perustamista.  


Metsäretken päätteeksi nautimme kahvit makkaroiden kera Pupu-Hirvaksen laavulla (kuvaaja:Hannu Turkki)
5.10.2017
Irma  Welling