25.8.2020 Tehdasvierailulla Tiaisen Sahalla Savitaipaleella
 |
SaiMelaiset kokoontuneena sahan konttorin edessä. Oikealla toimitusjohtaja Tero Tiainen ja hankintaesimies Atso Aarnio (kuvaaja Irma Welling) |
13 Saimaan Metsänomistajaa suuntasi kohti Hämäläisentiellä sijaitsevaa Tiaisen perheyrityssahaa. Sahaa meille esittelivät toimitusjohtaja Tero Tiainen ja hankintaesimies Atso Aarnio.
Sahaustoiminta on aloitettu 1950-luvulla höyrykonekäyttöisellä kenttäsirkkelillä. 1980-luvulla siirryttiin raamisahaan ja nyttemmin pääkoneet ovat pyörösahoja. Tehtaalla sahataan sekä mäntyä että kuusta. Puuta ostetaan suoraan metsänomistajilta pääasiassa päätehakkukohteista, Mhyn kautta ja esimerkiksi Metsä Groupilta. Päätehakkuukohteista koivut myydään Koskitukille ja kuitupuut sekä haketta esimerkiksi Pulpille ja UPM:lle. Hankintapuutakin ostetaan paikallisilta metsänomistajilta. Tällöin erän minimikoko on 20 m3. Pylväskauppaa käydään Talkan kanssa. Sähköisen puukauppapaikan Kuution kautta puuta ei hankita sen kalliiden liittymis- ja käyttökustannusten vuoksi. 98 % ostetusta puusta on PEFC- metsäsertifioitua metsänomistajien mhy-jäsenyyksien kautta. Tiaisen Saha tuottaa noin 40 000 m3 sahatavaraa kotimaan markkinoille ja vienttiin. Kuulimme monia tarinoita eri maiden ostojen erityispiirteistä. Työntekijöitä sahalla on 20.
Aloitimme tutustumisen lämpölaitokselta (10 MW), jossa poltetaan kuorta, haketta ja kutteripurua. Lämpö tuotetaan kamarikuivaamolle, jossa lyhyimmät kuivausajat ovat 3 päivää ja pisimmät 8 päivää. Kuivaamolta jatkettiin tukkilajitteluun, jossa tukit lajitellaan kolmeen luokkaan. A-luokkaan luetaan tyvitukit, B-luokkaan välitukit ja huonommat tyvitukit ja C-luokkaan latvatukit ja kuivaoksaiset välitukit. Oksaisuus ratkaisee mäntytukin laadun. Parasta mäntylaatua saadaan karuilta kankailta ja aluksi tiheänä kasvatetusta männiköstä. Tyvilenkous on suurin syy siihen, että tukki joutuu raakkikasaan. Päämittoina käytetään 4,3 ja 5,2 metriä ja apumittoina 3,7, 4,6 ja 4,9 metriä. Pääperiaatteena on tehdä niitä mittoja, joita saadaan kaupaksi. Halutuimpia latvaläpimittoja ovat 25-30 senttimetriä. Sahalinjalla tukki sahataan laudoiksi ARI- ja HewSaw-sahoilla. Ennen kuivaamoa laudat lajitellaan ja rimoitetaan. Kuivaamolta niput ajetaan pakkamolle tai tarvittaessa höyläämölle.
Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu rontgenin hankinta tukkien lajittelupaikalle. Se mahdollistaisi tukkien kuorettomien mittojen ja sisäisen laadun (esim. oksat) mittauksen. Tukit voitaisiin lajitella silloin oksaisuudenkin mukaan.
Kahvikeskusteluissa pohdittiin mm. tukin ja kuitupuun hinnan muodostusta, Venäjältä tuodun puun hintaa ja laatua, tukista Ruotsissa maksettavaa hintaan ja kuusen kasvatuksen lisääntymistä suhteessa mäntyyn.
Lopuksi Saimaan Metsänomistajat kiittivät monipuolisesta ja asiantuntevasta esittelystä. Merkille pantavaa oli esimerkillisen hyvä järjestys ja siisteys. Lupasimme pitää sahan mielessä suunnitellessamme päätehakkuita sahan lähialueella.
26.8.2020
Irma Welling
18.8.2020 Webinaari "Omatoimisuus ja palvelujen hankinta-metsänomistajan taitolaji"
Metsänhoidon asiantuntija Annika Selander Suomen metsäkeskuksesta esiintyi webinaarissamme 18.8.2020 ja on kirjoittanut oppaan ”Näin tilaat metsänhoitotöitä”. Oppaasta löytyvät mainiot tarkastuslistat uudistamistöille, taimikonhoidolle ja kirjalliselle sopimiselle. Ne löydät linkistä
Metsänomistajan on hyvä tietää, mistä kaikista asioista hän voi neuvotella ja esittää tahtotilansa metsänhoitotöitä tilatessa. Suuremmilla toimijoilla on omat sopimuskaavakkeet ja valmiiksi ruksatut ehdot niissä ellei metsänomistaja ole valppaana. Lopputulokseen tyytymättömyyttä esiintyy eniten silloin, kun tilaus on ollut puutteellinen.
Metsänhoitotöissä noudatetaan aina voimassa olevan lainsäädännön vaatimuksia ja yleensä Tapion ”Hyvän metsänhoidon suosituksia” ellei muusta ole sovittu. Mikäli metsänomistajan metsät on liitetty metsäsertifioinnin ( PEFC/FSC) piiriin, noudatetaan niitä vaatimuksia myös. Juurikäävän torjunnan osalta lainsäädäntö velvoittaa kantokäsittelemään vain yli 10 senttimetriset havupuiden kannot termisellä kaudella. Metsänomistajan näkökulmasta kaikkien havupuiden kantojen käsittely olisi turvallisempaa.
Metsänomistaja voi neuvotella metsänhoitotöitä tilatessaan monista asioista.
- Metsänomistaja voi neuvotella käytetyistä työmenetelmistä ja kysellä niihin liittyvistä seurauksista ja riskeistä. Tällaisia ovat esimerkiksi:
*maanmuokkastapa, onko se sama koko alueella vai vaihteleeko maaston ja maajalajin mukaan
*tehdäänkö reikäperkaus vai täysperkaus
*tehdäänkö ala- vai yläharvennus
*mitä hakkuussa jätetään kasvamaan määrältään ja laadultaan, mitä lehtipuita jätetään ja paljonko
*miten leveät suojakaistaleet jätetään
*mitä puita jätetään säästöpuiksi ja minne
*jätetäänkö kuolleet puut pystyyn
*tehdäänkö tekopökkelöitä
- Metsänomistaja voi neuvotella puiden kuljetusreiteistä ja varastoinnista.
*Harvennus- ja energiapuiden osalta pitää sopia mitä teitä kuljetukseen käytetään ja kuka maksaa teiden käytöstä ja mahdollisesti syntyvistä vaurioista. Pääsääntö on, että käytetään teitä, joihin myyjällä on yksiköt. Jos käytetään muita teitä, silloin maksu määräytyy se mukaan, kuka omistaa puut kulljetusajankohtana. Pystykaupassa omistusoikeus siirtyy yleensä kaadettaessa, hankintakaupassa tien varressa tai maksun yhteydessä.
- Metsänomistajan kannattaa selvittää missä aikataulussa työt tullaan suorittamaan.
*Taimikon varhaisperkauksen ja harvennuksen suhteen ajoitus on kriittinen. Kustannukset nousevat 10 % jokaista myöhästynyttä vuotta kohden.
-Metsänomistajan on hyvä tietää miten työn suorittaja seuraa työnjälkeä.
*Selvitä onko urakoitsijalla käytössä omavalvonta ja seurantamittaukset. Pyydä itsellesi omavalvontaraportit. Palvelutuottajan oman työn seurannan on todettu nostavan laatua. Tarkista työn laatu ennen maksamista. Jos et itse pääse paikan päälle, pyydä urakoitsijalta
valokuvia.
Lopuksi metsänomistajan kannattaa selvittää aiheuttavatko omien vaatimusten/toiveiden esittäminen lisäkustannuksia.
27.8.2020
Irma Welling
17.8.2020 Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ja kansanedustaja Ari Torniainen tapasivat maataloustuottajien yhdistysten ja Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen valtuutettuja Lappeenrannassa
Maataloustuottajien asioissa esillä olivat mm. valkoposkihanhien aiheuttamat ongelman ja turpeen polttoainekäytön tulevat rajoitukset. Hanhiongelmaan halutaan käyttöön suojametsästysmahdollisuus. Turpeen osalta halutaan hallittua siirtymää polttoainekäytöstä muihin käyttökohteisiin kuten kuiviketurpeisiin, kasvatusalustoiksi ja ympäristönhoitoon.
Etelä-Karjalan mhy:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Kärkäs esitti, että tuleva peltoheittojen metsitystuki voitaisiin ulottaa myös alle 0,5 hehtaarin aloille ja että tulevat Kemera-varat kohdennettaisiin yksinomaan metsäteiden perusparannuksiin ja perustamiseen.
Mhy:n valtuutettuna ja Saimaan Metsänomistajien puheenjohtajana esitin kaksi huolenaihetta. Ensimmäinen liittyi metsätuhotilanteeseen. Juurikääpä jatkaa leviämistään ja se on merkki siitä, että emme tee tarpeeksi sen leviämisen estämikseksi. Kaikki havupuiden kannot myös alle 10 senttimetriset pitäisi kantokäsitellä ja tarvittaessa toukokuun alun ja marraskuun lopun ulkopuolellakin. Urean käyttöä tehokkaapi olisi harmaaorvakkaan käyttö kantokäsittelyssä. Harmaaorvakka syrjäyttää juurikääpää myös juuristossa, jolloin juuriston kautta leviäminen alikasvostaimiin ja uudistusistutustaimiin vähenee. Toisena ongelmana esitin Kari Monnon ehdotuksesta sen,että puolukkatyypin mailla (VT-tyypin metsät) hirvivahinkoja arvioitaessa lasketaan mukaan männyn taimien lisäksi kasvukelpoiset koivun ja kuusen taimet, vaikka koivulla ja kuusella ei ole kasvuedellytyksiä niin kuivissa metsätyypeissä. Tästä aiheutuu metsänomistajalle taloudellisia tappioita. Aikataulusyistä annoin kaksi muuta asiaa paperiversiona ministerille. Toinen koski ensiharvennuksessa poistetuista kuitupuista saatujen korvausten tappiollisuutta. Kustannukset istutetuista, mätästetyistä, taimikkovaiheessa kahteen kertaan hoidetuista kuusen taimista ovat omakohtaisten kokemusten mukaan 0,93 euroa Kemera-tuella ja 1,09 euroa ilman Kemera-tukea. Toinen koski pystykauppassa kantohintaan perustuvan tulon vaikutusta metsävähennykseen. Metsävähennys lasketaan tästä tulosta, josta on jo vähennetty korjuukustannukset, joten metsävähennys on alhaisempi. Metsänomistajalle, jolla on paljon metsävähennyspohjaa, olisi edullisempaa saada tuloutus puhtaasta puun myyntitulosta ja erillinen lasku korjuukustannuksista.
Ministeri pyysi erityisavustajaansa Annukka Kimmoa, joka on myös SaiMe:n perustajajäsen ja rahastonhoitaja, selvittämään hirvivahinkojen arviointiasian nykytilannetta ja sitä onko ongelma ollut esillä ministeriön teettämissä selvityksissä.
 |
Irma Welling luovuttamassa esitystensä paperiversioita ministerille (kuvaaja Annukka Kimmo) |
19.8.2020
Irma Welling
4.8.2020 MTK:n metsävaltuuskunnan ylimääräinen kokous Tampereella
Aloitin ETAMOLin edustajan metsävaltuuskunnassa ns. asiantuntijajäsenenä ilman äänioikeutta Jaakko Temmeksen jälkeen. MTK:n metsävaltuuskuntaa kuuluvat metsänhoitoyhdistysten edustajat ja Etelä-Suomen Yhteismetsät sekä Etämetsänomistajien Liiton edustajat.
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola painotti avauspuheessaan järjestöuudistuksen, metsänomistajien edunvalvonnan ja omaisuuden suojan tärkeyttä. Omaisuuden suojan osalta on käynnissä kolme ajankohtaista asiaa: lunastuslaki, luonnonsuojelulainsäädännön uudistus ja maankäyttö- ja rakennuslain uudistus.
Järjestömuutoksen asioita olivat jäsenmaksujärjestelmän uudistaminen ja metsäperusteisen edunvalvontamaksun rakenne.
Kokouksessa käsiteltiin metsänhakkuusopimuksen (pystykaupan) sopimusehtoja. Yleensä isommat puunostajat käyttävät omia sopimusmalleja ja pienmmät puunostajat tätä mallia. Yleensä puunmyyjän neuvotteluvalta on vähäinen etenkin pienissä kaupoissa ja puunmyyjälle tarjotaan valmiiksi ruksattuja sopimuksia. Hyvänä käytäntönä pidetään neuvottelua myyjätahon kanssa myyjän tahtotilan selvittämiseksi. Tästä mallista puunmyyjä saa tukea niihin tilanteisiin, joista ei ole erikseen sovittu tai joista haluaa puunostajan mallista poikkeavan oman tahtotilan. Tällaisia asioita ovat mm. omistusoikeuden siirtymisen ajankohta, puutavarakuljetusten aloittamisajankohta, teiden ja varastopaikan käytön korvaukset ja vahinkojen korvaaminen. Teiden käytöstä mallissa lukee: ”Ellei muuta ole sovittu, puutavaran myyjä maksaa teiden yksiköintiin perustuvat osakasmaksut ja ostaja suoritteisiin perustuvat tiemaksut sekä lumenaurauskustannukset.”
Kokouksessa käsiteltiin myös metsänhoitoyhdistyksen korjuupalveluiden yleisiä sopimusehtoja. Mhy:n korjuupalveluita käytettäessä puunmyyjä valtuuttaa mhy:n markkinoimaan, hakkaamaan, korjaamaan, kuljettamaan, toimittamaan, mittaamaan ja luovuttamaan puut ostajalle sekä hakemaan hankkeeseen liittyvät tuet ja allekirjoittamaan näiden asioiden hoitamiseen liittyvät asiakirjat myyjän puolesta. Korjuupalvelua käytettäessä puut toimitetaan joko tien varteen, laitokselle, satamaan , juna-asemalle tai vastaavaan paikkaan. Sopimuksella määritetään, kattaako sopimus pelkkää puunkorjuupalvelua vai kuuluuko sopimukseen myös puiden luovutus ostajalle omana kauppanaan, tai mhy:n puunostajien kanssa tekemiin toimitussopimuksiin sisällytettynä. Sopimusehdoissa sovitaan, että hakkuussa noudatetaan Hyvän metsänhoidon suosituksia, tasaikäismetsiköiden harvennusmalleja ja PEFC-sertifioinnin vaatimuksia, ellei muuta ole sovittu. Juurikäävän torjunta tehdään lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Kustannuksista vastaa mhy, ellei muuta ole sovittu. Kuljetuksista sopimuksessa sanotaan, että mhy:llä on oikeus käyttää sopimukseen kuuluvan puutavaran kuljettamiseen korvauksetta myyjän teitä, vesialueita, maa-alueita sekä rasiteoikeuksia ja yksityisteitä, joiden osakkaana myyjä on. Mikäli myyjä ole tien osakas, mutta puiden kuljetus tapahtuu virallista kulkuoikeutta pitkin, myyjä vastaa kuljetukseen liittyvistä kustannuksista.
Oma kysymykseni näiden sopimusten osalta liittyi niihin tiemaksuihin, joissa kuljetus tapahtuu teitä pitkin, joiden osakkaana myyjä ei ole. Tällöin ratkaisevaa on, milloin puiden omistusoikeus siirtyy myyjältä ostajalle. Siirtyykö omistusoikeus kaadettaessa vai maksusuorituksen yhteydessä.
Kokouksen lopun yleiskeskustelussa käytin puheenvuoron juurikäävän tehokkamman torjunnan tarpeesta (kaikkien havupuiden kantojen, ei vain yli 10 cm kantojen, kantokäsittely, harmaaorvakkaan kyky syrjäyttää juurikääpää myös kantojen juurissa). Toinen puheenvuoroni koski tarvetta saada puun korjuukustannuksista aina erillinen lasku ja puun puhtaasta tulosta tuloutus kantohintaan perustuvan tulon sijaan. Tällöin metsävähennys kohdistuisi yksinomaan pääomatuloon eikä siitä olisi vähennetty korjuukustannuksia.
19.8.2020
Irma Welling
4.6.2020 Metsäretkellä Arboretum Mustilassa Elimäellä
10 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä matkasi Elimäelle Arboretum Mustilaan iltaretkelle. Hannu Turkki ehdotti vuosikokouksessa retkeä rodojen kukkimisaikaan ja Hannulla oli jo tiedossa meille oppaaksi vastaava puutarhuri Kimmo Kuusisto.
 |
Vastaava puutarhuri Kimmo Kuusisto toimi oppaanamme ja osasi kävellä takaperin (kuvaaja Irma Welling) |
 |
Retkeläiset kokoontuneena 15 kuution douglaskuusen ympärille (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
Retkemme alkoi tallinvintiltä, jossa on Arboretumin ja Mustilan tilan historiasta kertova näyttely. Kimmo, jolla on 12 vuoden työhistoria Mustilassa, kertoi Arboretum Mustilan historiasta. Arboretum Mustila on Suomen vanhin, laajin (120 ha) ja monipuolisin arboretum. Arboretumin perusti vuonna 1902 aatelinen, kartanon isäntä ja vuori-insinööri A.F. Tigerstedt, joka peri tilan äitinsä suvulta. Hän oli puutieteen innokas harrastaja. Aluksi hän halusi tutkia ulkomaisten havupuiden selviytymistä kotimaisiin puulajeihin verrattuna. Hän hankki ulkomaisten havupuiden siemeniä hyvien yhteyksiensä ansiosta meidän olosuhteita vastaavilta paikoilta mm. Pohjois-Amerikasta ja Kaukoidästä. Myöhemmin koetoiminta laajeni lehtipuihin ja koristepuihin sekä -pensaisiin. Hänen poikansa C.G. Tigerstedt perusti Alppiruusulaakson puutarhataiteen kokeilualueeksi. Hänen nuorempi veljensä Peter M. A. Tigerstedt, joka oli Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen professori, jatkoi talvenkestävien alppiruusujen jalostusta. Myöhemmin 1980-luvulla toteutettiin atsalean jalostusprojekti ja omatoiminen siementen keruu, tuonti ja kasvatus. Siemeniä on hankittu myös omilla siemenkeruumatkoilla ja kansainvälisten yhteyksien avulla. Tavoitteena on talvenkestävien kasvien etsiminen ja testaaminen sekä jalostaminen.
Tallinvinttikahvien jälkeen lähdimme kierrokselle. Maastoon on merkitty kolme reittiä (punainen, keltainen ja sininen) ja runsaasti nimikylttejä. Alueen kartalta löytyvät Pohjois- ja Etelärinteet, Tammimetsä, Havuterassi, Hemlokkimetsä, Pähkinärinne, Tuijapuisto, Alppiruusulaakso ja Atsalearinne.
Metsäpuisto
Näimme Mustilan kauneimman ja varmaan koko maan kauneimman purppurapihdan. Douglaskuusi voisi olla sopiva puulaji kasvupaikalle, joka on männylle liian rehevä, mutta kuuselle kesäaikana liian kuiva. Parhaiten se viihtyy moreenirinteillä ( Metsälehti Makasiini 7/2019). Se ei kuulu myöskään kirjanpainajan ruokalistalle. Iäkkäimmät Mustilan douglaskuuset ovat jo yli 110 vuotiaita, pisimmät 43-metrisiä ja suurin runkotilavuus liki 15 kuutiota. Suomen pisin puu, 47 m, on euroopanlehtikuusi, joka löytyy Punkaharjulta. Näimme jättiläistuijia, jotka ovat olleet intiaaneille tärkeitä puulajeja. Toteemipaalut tehtiin jättiläistuijista, koska se säilyy lahoamatta useita vuosikymmeniä. Nykyään siitä valmistetaan ulkopenkkejä ja veneen kansia. Katajamaiset vuorihemlokit ovat hidaskasvuisia ja komeita koristepuita. Lännenhemlokit ovat kookkaita puita ja oksat lähes vaakasuoria. Niiden kävyt ovat pieniä ja taimena ne vaativat suojapuustoa. Sitkankuusi on osoittautunut talvenaraksi ja sitä kasvatetaan Mustilassa mänty ylispuuna.
Alppiruusulaakso ja Atsalearinne
Alppiruusulaakson rakentaminen aloitettiin 1920-luvulla. Siitä haluttiin luoda kolmikerroksinen metsäpuisto, jossa kotimaisen metsän sekaan istutettiin ulkomaisia puita ja pensaita. Pensaskerrokseen valittiin alppiruusut ja välikerrokseen mm. korkkipihtaa ja kanadantuijaa. Alppiruusuja jalostetaan Mustilassa talvenkestäviksi kahden tai useamman lajin tai lajikkeen risteytyksinä eli hybrideinä. Alppiruusulaakson tärkein kasvi on mustilanalppiruusu (Rhododendron brachycarpum ssp. tigerstedtii). Se on valkokukkainen ja punaruskeatäpläinen ja sen historiaan liittyy kohtalokas tarina. Mustilan Arboretumiin saatiin vuonna 1931 Pohjois-Koreasta, Pungsan-vuoristosta ohotanalppiruusun siemeniä. Siementenkerääjä oli kuitenkin erehtynyt. Siemenistä piti kasvaa matalaa alppiruusua, mutta niistä kasvoi jotain aivan muuta, rotevakasvuisia, isolehtisiä – ja -kukkaisia alppiruusuja. Näimme myös ensimmäiseksi kotimaiseksi rekisteröidyn keltakukkaisen alppiruusun, jonka jalostustyö on 20 vuoden tulos. Sen jalostaja professori Peter M.A. Tigerstedt halusi antaa lajikkeelle Suomen juhlavuoden kunniaksi nimen ”Suomi 100”. Kimmo piti hyvänä lajikkeena myös ranskalaista 'Boule de Neige' ("lumipallo")-alppiruusua. Reitin varrella näimme Cunningham's White-alppiruusun, joka oli vuosikymmeniä menestynyt lumen suojissa, mutta vähälumisten talvien jäljiltä mennyt surkeaan kuntoon. Reitin varrella oli myös numerollisia, mutta nimettömiä lajikkeita, joiden jalostuksen lopputulos ei kaikilta osin (kauneusarvot, kukintarytmi, talvenkestävyys) osoittautunut riittävän hyväksi. Atsaleoista kauniiksi ja menestyväksi osoittautui kuningasatsalea. Näimme kaukaa myös eksoottisen kiinanlaikkuköynnöksen.
 |
Suomi 100-alppiruusu oikealla (kuvaaja Kari Monto) |
 |
"Lumipallo"-alppiruusu (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
 |
Alppiruusu, joka kukkii milloin sattuu huvittamaan (kuvaaja Kari Monto) |
 |
Samainen alppiruusu lähikuvassa (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
Terassialue
1930-luvulla aloitettiin terassialueen rakentaminen. Sodan aikana sotavangit osallistuivat rakennustyöhön. Terassialueella on 20 terassitasoa ja sen laajennus- ja restaurointityöt ovat käynnissä. Isot valkoiset japaninpionit olivat jo nupulla.
Tigerstedtien sukuhauta
Tigerstedtien hautapaasien alueella oli merkillisen rauhallinen tunnelma valon siivilöityessä suurten puiden oksien lävitse.
 |
Tigerstedtien hautapaasit (kuvaaja Hannu Turkki) |
Retken lopuksi hankimme kotimetsiimme ja pihoillemme monenlaisia viemisiä kuten Suomi 100-alppiruusua, Mustilanalppiruusua, Illusia-atsaleaa, katsuraa, lyhtysorvarinpensasta, japaninlikusteristyreeniä....
Kaiken kaikkiaan kyllä opastettu kierros antoi paljon enemmän kuin omatoiminen tutustuminen. Kimmon eloisat tarinat jäivät mieleen elämään. Mustila on ainutlaatuinen !
Isot kiitokset Kimmolle ja Hannulle retken toteuttamisesta ! Yritämme muistaa aina taimia hankkiessamme tarkistaa, että ne on kasvatettu siemenistä, joiden luontainen kasvupaikka vastaa meidän tulevaa istutuspaikkaa !
Lemillä 5.6.2020
Irma Welling
3.4.2020 Tutustumassa metsätuhoalueeseen Ylämaan Pienaitassa
 |
Etualalla näkyvät jo pystyyn kuolleet männyt ja maassa sananjalkaa (kuvaaja Irma Welling) |
Kävin metsänomistajan ja jäsenemme Pekka Peräkylän kanssa tutustumassa hänen 37 vuotiaaseen mäntymetsäänsä Ylätupa-tilalla, josta on alkanut kuolla pystyyn runsaasti mäntyjä ja josta tuuli on jo kaatanut osan pystyyn kuolleista maahan. Alue on harvennettu v-2008 ja jo silloin havaittiin muutamia pystyyn kuolleita mäntyjä. Alueella on sodanaikaisia juoksuhautoja ja alueella on saatettu harjoittaa tervanpolttoakin.
Ensimmäisenä tulee mieleen juurikäävän aiheuttama tyvitervastauti. Juurikäävän itiöt tarttuvat tuoreilta kantojen pinnoilta kantoihin ja leviävät juuristoon lahottaen niitä. Mänty yrittää estää sienen rihmaston nousua puun runkoon erittämällä pihkaa puun tyveen. Dosentti Yrjö Norokorven mukaan juurikääpä jää männyllä juuristoon ja nousee enintään muutaman kymmenen senttiä tyvellä. Kunnoltaan heikentyneisiin puihin voi iskeytyä seurannaistuhoja kuten kaarnakuoriaisia ja lopulta muita puuaineksen lahottajia. Siellä kuolevien/kuolleitten puiden rungon yläosissa ei ole juurikääpä. Kannosta juurikäävän rihmasto leviää juuriyhteyden kautta lähellä olevien puiden juuriin ja runkoihin. Juuristossa juurikäävän rihmasto etenee Norokorven mukaan muutamista senteistä muutamiin kymmeniin sentteihin vuodessa. Sairastuneiden mäntyjen tyvelle ja juuristoon kehittyy itiöemiä eli kääpiä, jotka ovat yläpuolelta ruskeita ja alapuolelta hohtavan valkoisia. Itiöemät tuottavat uusia itiöitä, jotka levittävät tautia ilmasta käsin tuoreisiin kantoihin.
Pekka sahasi yhden äsken kaatuneen männyn 3 metrin pölleiksi. Tosiaan tyvellä näkyi pihkaantumista ja lahovaurioita näkyi vielä 9 metrin korkeudella. Tutkimme kaatuneen puun juurakkoa, mutta emme silmämääräisesti havainneet itiöemiä. Yrjö Norokorvelta saimme tiedon, että männyn itiöemät voivat olla hyvin pieniä, muutamien millien kokoisia. Eli juurakko pitää tutkia uudestaan tarkemmin ja suurennuslasilla.
Huomasimme myös,että mäntytuhoalueella kasvoi paljon sananjalkaa (kalmankouraa). Sananjalka tiedetään myrkylliseksi ja Makasiini Metsälehdessä olleen kasvitieteilijä Seppo Vuokon kirjoituksen mukaan maahan kaatuneiden sananjalkojen lehdistä ja varsista siirtyy maahan myrkkyjä. Jäimme miettimään onko jotain yhteyttä sananjalan esiintymisen ja juurikäävän välillä. Yrjö Norokorven arvion mukaan metsätuhoalueen edulliset valo-olosuhteet ovat houkutelleet sananjalan paikalle. Olisi kuitenkin mielenkiintoista ottaa maanäyte sananjalka-alueelta ja tutkia mitä myrkkyjä ja missä pitoisuuksissa sieltä löytyy.
Kävimme läpi tilanteita, milloin metsätuho olisi voinut saada alkusysäyksen. Kesällä tehdyt raivaukset ja harvennukset ilman kantokäsittelyä ovat voineet lisätä tartuntariskiä kohtalokkaasti, jos lähistöllä on ollut itiöitä tuottavia kääpiä. Alkusysäyksenä tulivat mieleen mahdollinen tervanpoltto alueella ja puiden kaataminen juoksuhautojen rakentamisen yhteydessä. Pitää myös selvittää mihin vuodenaikaan tehtiin vuoden 2008 harvennus.
Kunhan päästään koronaviruksesta eroon voisimme käydä porukalla tutustumassa kohteeseen ja miettimässä tulevia toimenpiteitä !
 |
Kaatuneen männyn juurissa näkyvä valkoinen ei välttämättä ole juurikäävän itiöpesäkkeitä (kuvaaja Pekka Peräkylä) |
 |
Pihkoittumista kuolleen männyn tyvessä (kuvaaja Irma Welling) |
4.4.2020
24.3.2020 Tekopesä kalasääskelle Ylämaalla
Jäsenemme Pekka Peräkylän metsään Ylämaan Pukalusjärven seudulle on rakennettu kalasääskelle tekopesä. Aikaisemmin paikalla on ollut risupesä, joka on ollut asuttuna kolmisenkymmentä vuotta. Risupesä oli kuitenkin tullut alas, eikä ylhäälle jäänyt kuin muutama risu. Oli oletettavissa, ettei kalasääski olisi enää pystynyt sitä korjaamaan. Tekopesän rakensi lintuharrastaja Marko Ruti, joka on tehnyt jo 55 kalasääsken pesää ja rengastanut 250 poikasta. Hän on myös Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen (EKLY) lehden Ornis Karelican päätoimittaja. Pesän puuhun hinaamisessa Marko Rutia auttoivat Pekka Peräkylä ja Petri Nurmela.
 |
Tekopesän kehikko (kuvaaja Pekka Peräkylä) |
 |
Kalasääsken tekopesä vielä maassa (kuvaaja Pekka Peräkylä) |
 |
Marko Ruti rakentamassa pesää 24-25 metrin korkeuteen (kuvaaja Pekka Peräkylä) |
 |
Pekka Peräkylä ja Petri Nurmela avustivat tekopesän pystyttämisessä (kuva Marko Ruti) |
4.3.2020 Stora Enso Metsän vieraina ja vuosikokouksessa
 |
Ostopäällikkö Jyri Änäkkälä vasemmalla ja metsäasiantuntija Antti Savonen oikealla (kuvaaja Irma Welling) |
 |
Saimaan Metsänomistajien osallistujat (kuvaaja Irma Welling) |
20 metsänomistajaa kokoontui Stora Enso Metsän Lappeenrannan konttorille kuulemaan puumarkkinakatsausta ja kaksijaksoisen kuusi-koivumetsän kasvatuksesta ja hoidosta. Ostopäällikkö Jyri Änäkkälä aloitti arvuuttelemalla montako yhden litran maitopurkkipakkausta saadaan yhdestä kuitupuukuormasta (60 m3). Eipä arvattu, että niitä saadaan 500 000. Koko Suomen nestepakkauskartonkitarve (sisältää muutakin kuin maitopurkit) ehditään tuottaa yhdessä viikossa. Tutustuimme myös Varkauden LVL-tehtaalla tuotettuun liimapuupalkkinäytteeseen. Puun korjuun kannalta roudaton ja märkä talvi on ollut haasteellinen. Lakon aikana varastoja on purettu teiden varsilta. Kesä – ja kelirikkoleimikot ovat nyt haluttuja. Stora Enso Metsän raakapuun toimitustarve asiakastehtaille Suomessa on tänä vuonna 19 milj. m3. FSC-sertifioidulla puulla on kysyntää ja metsänomistaja voi liittyä Stora Enso Metsän FSC®-ryhmään. FSC-serfifioinnilla varmistetaan ja osoitetaan,että metsien hoidossa otetaan huomioon metsäluonnon monimuotoisuutta sekä taloudellista kestävyyttä että kuttuuri- ja virkistysarvoja. Metsien erikoiskohteet kuten luontokohteet ja juoksuhaudat otetaan huomion toimenpiteiden ja hakkuiden suunnitteluvaiheessa. Keskusteluosassa kyseltiin voidaanko puita kaataa juoksuhautametsistä. Voidaan kyllä, mutta juoksuhautojen ylitykseen tarvitaan Museovirastolta lupa. Kysyttiin myös, milloin puu siirtyy ostajalle. Normaali käytäntö on, että pystykaupassa puu siirtyy ostajan omistukseen kaadettaessa .
Seuraavaksi metsäasiantuntijan Antti Savosen kanssa pohdittiin millaisena koivu-kuusimetsää kannattaa kasvattaa. Vanha viisaus sanoo, että koivu kasvattaa kuusen. Koivua on kasvatettu kuusen päällä hallavaurioiden takia. Kun tavoitellaan vanerikoivun tuotantoa, kannattaa koivua kasvattaa harvassa kuusen seassa. Pienet kuuset voidaan harventaa raivausahalla ja koivut koneella tai moottorisahatyönä. Paras ilma koivujen kaatamiseen on sellainen, kun päivällä on plussakeli ja yöllä pakkasta. Silloin kuusen latvat eivät katkea niin helposti koivuja kaadettaessa. Omakohtaisia kokemuksia koivu-kuusimetsän hoidosta kertoivat Lauri Nevalainen ja Seppo Repo. Laurin ei pitänyt koivun merkitystä suojuspuuna kovin tärkeänä. Seppo oli korjannut vanhalle kaskimaalle perustetusta rauduskoivikosta koivut pois 50 vuotiaina, kun kuuset olivat olleet 2 metristä 10 metriin.
Tässä muutamia linkkejä kaksijaksoisen kuusi-koivumetsän kasvatuksesta:
Kaksijaksoiset koivu-kuusisekametsät, s 99-100
Sauli Valkonen: Kuusen alikasvos ja kaksijaksoinen metsikkö-mahdollisuudet ja kannattavuus
Kari Mielikäinen ja Sauli Valkonen: Kaksijaksoisen kuusi-koivu-sekametsikön kasvu
Jatkoimme iltaa vuosikokouksella. Hallituksen uudeksi jäseneksi valittiin erovuoroisen Sinikka Niemen tilalle Seppo Repo. Puheenjohtajana jatkaa Irma Welling.
Vuoden 2020 toimintasuunnitelmaan hyväksyttiin tehdaskäynti Tiaisen sahalle Savitaipaleelle. Raivaussahaharjoittelun paikaksi kysytään Lappeenrana kaupungin tai seurakunnan lähimetsää. Mustilan Arboretum-matka ajoitetaan kesäkuulle alppiruusujen kukinta-aikaan. Oppaaksi saadaan Hannu Turkin tuntema Kimmo Kuusisto. Etämetsänomistajien Liiton, Metsä Groupin ja Opn yhteisiä webinaareja järjestetään kaksi. Muita metsäkohteita ovat harvennustyömaa, lannoituskohde ja konkelon kaato. Lisäksi toteutetaan perinteinen Puun päivän tilaisuus ja kuusijuhla.
Kokouksen lopuksi virisi vilkas keskustelu tuhkalannoituksesta. Lauri Nevalaisen metsässä, jossa harvennushakkuu oli tehty vuonna 2014, tuhkalannoituksen suoritti vuonna 2018 Konetyö J.Koskelainen Lappeenrannasta. Tuhkan levityksessä käytettiin samoja ajouria kuin harvennushakkuussa eikä eikä ainuttakaan puuta kolhittu. Tuhkana oli Simpeleen tehtaan tuhkaa irtotavaraa 5 tn/ha. Kemera avustusta saatiin 30% kustannusarviosta eikä neulasanalyysiä tarvittu. Kemera avustuksen jälkeen kustannukseksi jäi 300 €/ha sisältäen kuljetuksen ja levityksen. Koskelainen tekee tätä työtä kevättalvella, jolloin lumi tallaantuu telojen alle, silloin myös lumi parantaa kantavuutta.
 |
Tuhkan lastaus käynnissä (kuvaaja Lauri Nevalainen) |
 |
Metsä tuhkan levityksen jälkeen (kuvaaja Lauri Nevalainen) |
Toiseksi keskusteluaiheeksi nousi energiapuun korjuu hoitorästimetsistä. Metsänomistajalle tärkeintä on se, että nuori metsä tulee hyvään kasvukuntoon. Energiapuuta korjaavalle yrittäjälle energiapuukohteet ovat useinkin tappiollisia ja siksi niiden korjaamiseen ei tahdo löytyä yrittäjiä. Metsänomistaja voi helpottaa tilannetta siten, että ei edellytä korvausta korjatusta energiapuusta. Toinen vaihtoehto hoitorästimetsissä on kaataa harvennettavat puut maahan ja maksaa korvaus tehdystä hoitotyöstä. Metsien eri käsittelyvaihtoehdoista ja ratkaisuista toivotaan uudenlaisten keskustelua ja yhteistyötä paikallisten yhteistyötahojen ja toimijoiden kanssa.
Kari Monto ehdotti, että Etämetsänomistajien Liitto jatkaa kuvakilpailua.
6.3.2020
Irma Welling
Lauri Nevalainen
Seppo Repo
15.1.2020 Metsäretkellä Ruokolahden Kotaniemessä
 |
Vasemmalta Reino Rannanvaara, Kari Monto ja Juha Mikkola (kuvaaja Irma Welling) |
4
metsänomistajaa matkasi Ruokolahden Kotaniemeen tutustumaan Kari
Monnon nuoren metsän hoitoon.
Mukana
oli Karin naapuri Reino Rannanvaara, jolla on 20 vuoden kokemus
metsäkoulun opettajana Ruokolahden
metsäkoulussa. Juttelimme sateen ajan Karin taukotuvassa metsään
liittyvistä Reinon kokemuksista. Reinolla on omia metsiä
Ruokolahden Kaljulan kylässä. Siellä hänellä on 10
kirjanpainajapyydystä*. Kun maanpinnan lämpötila ylittää 18
astetta, kirjanpainajat lähtevät karikkeesta lentoon ja silloin
pitää pyydysten olla valmiina. Pyydyksissä käytetään feromonia
houkuttelemaan kirjanpainajia. Reinon mukaan omin korvin voi kuulla
kirjanpainajan rouskeen,kun ne porautuvat kuusen kuoren läpi.
Reinon
metsäharrastus alkoi jo lapsena omien puuntaimien kasvattamisella.
Reino laski kasvattaneensa 20 000 tainta siemenistä. Aikoinaan
taimet istutettiin kaskimaille syntyneiden hieskoivikoiden alle.
Aikoinaan koivut korjattiin hevospeleillä pois.
Sittemmin
Reino työskenteli Ekströmin koneliikkeessä, jossa hän koulutti
moottorisahan käyttäjiä, metsäkoulujen opettajia ja asentajia.
Reino kävi kahteen otteeseen kouluttamassa puunkorjuuta Tansaniassa.
Hän kertoi puunkaadon onnistumisesta Kilimanjaron rinteillä.
Tansaniassa puut tulevat päätehakkuuseen jo 30 vuotiaina ja
harvennushakkuuseen 10 vuotiaina.
Ruokolahden
metsäkoulussa työvuosia kertyi 20. Reinolla on käytössä oma
myrskytuhojen torjuntakeino. Reunametsien harvennuksessa ensimmäinen
ajouraväli jätetään harventamatta. Eläkkeelle jäätyään Reino
harrasti moottorisahataidetta ja hoiti metsää rajamuseon alueella.
Nyttemmin hän harrastaa edelleen kirjanpainajien pyytämistä,
puupiirrostöitä, akvarelleja ja afrikkalaisia öljyväritöitä.
Hänellä on myös tekeillä oma historiikkinsa.
Jatkoimme
kokemusten vaihtoa Karin nuoren metsän kuvioilla. 2,2 hehtaarin
kuviolla metsään.fi antaa keskipituudeksi 9 m ja
kokonaistilavuudeksi 170 m3. Pohdimme voidaanko kuviolta saada
nuoren metsän hoitotukea. Poistuman vähimmäismäärä on 1 500
runkoa (yli 2 cm). Keskipituuden alarajalla kasvatettavaa puustoa voi
olla enintään 3 000 runkoa hehtaaria kohti. Metsaan.fin mukaa
runkoluku on 3 890 kpl/ha, joten poistettavia puita on reilusti yli 1
500 runkoa/ha.
Kari
oli kehitellyt meille tehtäviä:
-runkoluvun
arviointia16 %)
-sekametsien
prosenttiosuuden arviointia Suomessa (16 %)
-hirvenpapanoista
piti arvailla ovatko uroksen vai naaraan (naaraan, koska pitkulaisia)
-millä
puuntaimella on pitkät neulaset (kontorta-mänty)
Puukiipijää,
joka asustaa metsässä, emme onnistuneet näkemään. Sen sijaan
näimme juoksuhautoja ja tuliasemien paikkoja.
Kaiken
kaikkiaan monipuolinen ja monimuotoinen metsäretki ! Isot kiitokset
Karille ja Reinolle. Toivomme,että näemme Reinoa muissakin SaiMen
tilaisuuksissa ja kuulemme lisää metsäkokemuksia.
*Kirjanpainajapyydyksiä (Multiwit Ipsowit)ja feromoniliuskoja (Ipsowit) myy Savotan Puoti (www.savotanpuoti.fi, myynti@savotanpuoti.fi, Päivi Karma 0400 174028).
16.1.2020
Irma Welling
7.12.2019 Kuusijuhla Kehruuhuoneella
24
metsänomistajaa kokoontui Kuusijuhlaan Kehruuhuoneelle Lappeenrannan
Linnoitukseen. Juhla aloitettiin perinteisellä ”Oi kuusipuu”
laululla. Herkutteluhetken ja arpajaisten jälkeen vuorossa oli
metsäaiheisia ja leikkimielisiä tehtäviä.
Karin,
Heikin A, Toivon ja Eskon ryhmä sai tehtäväksi havainnollistaa
puun pituuden mittausta keppimenetelmällä. Kohteena oli Heikin
pituuden mittaus.
Erkin,
Juhan ja Lea ryhmä keksi käyttökohteita kaulaimelle ja jykevälle
poranterälle. Työvälineet näyttivät niin antiikkisilta, että
ryhmän mielestä poraa oltaisiin voitu käyttää entisinä aikoina
norsun ja dinosauruksen hampaiden poraamiseen ja kaulaimella
oltaisiin voitu pyydystää saalista bumerangin lailla.
Marjutin,
Pirkon, Merjan ja Pertin ryhmä demonstroi puun kaatoa kaatokolon
saahamisella ja pitopuun jättämisellä. Puun kaatumissuunnaksi
pääteltiin kaatokolon suunta.
Metsäristikkoa
ratkoivat Raija T, Tytti, Ilkka, Eija ja Heikki. Nuoren metsän
synonyymiksi sopi taimikko, maanmuokkausmenetelmäksi sopi perkuu
(oikeasti äestys), puun vihreäksi osaksi latvus, moton toiseksi
nimeksi kävi metsäkone, puunkaadon apuvälineeksi vänkäri,
ikimännyn synonyymiksi honka, pystyyn kuolleen havupuun synonyymiksi
kelo ja kuitumassan sellu. Kpl/ha tarkoitti runkolukua, vuosirengas
lustoa ja propal torjuntaa. Propalin kohdalla piti lukea propsi eli
kuitupuu. Kuinka ollakaan lopputulos oli oikein eli METSÄKESKUS.
Hannu,
Helka ja Seija saivat poistaa puita koemetsiköstä, kun tavoiteltiin
tasaikäisrakenteista tai eri-ikäisrakenteista metsää. Lahopuun ja
koivujen poistamisesta käytiin keskustelua ja monimuotoisuuden
kannalta ne olisi hyvä jättää poistamatta.
Raija
K, Esko, Sinikka ja Anna-Kaisa kompensoivat Hki-Thaimaan edestakaisen
lennon hiilidioksidipäästöjä metsän vuotuisella kasvulla.
Tarvittiin 1/5-osa hehtaarin vuotuinen
Lopuksi
kuultiin yhdistyksen ensi vuoden tapahtumista ja vanhan ajan ennuste
siitä millainen vuosi ensi vuodesta tulee, kun ”Joulu-Päiwä
käski wikon pääle lange. Sipuli kaswa hywästi. Hunajata silloin
tahdotan kallisti myydä. Omenia ei paljon paisteta.”
7.12.2019
Irma
Welling
29.10.2019 "Erilaiset
metsänkäsittelymenetelmät ja niiden käyttömahdollisuudet " -webinaari
 |
Illan esiintyjät oikealla Anu Rautiainen ja Arto Teittinen (kuvaaja Irma Welling) |
16
metsänomistajaa osallistui Etelä-Karjan Osuuspankin Imatran
konttorin tiloissa järjestettyyn webinaariin.
Metsäasiantuntija
Anu Rautiainen, Metsä Group toi esityksessään esille seuraavia
asioita:
*Metsäliitto
Osuuskunnan hyvät osuuskorot. Vuodelta 2018 perusosuuden osuuskorko
oli 7,5 %.
*Kattavat
metsänhoidon ja puukaupan palvelut.
*Erilaisia
metsänkäsittelyvaihtoehtoja tuodaan esille jokaiselle nimetyn
metsäasiantuntijan välityksellä.
*Metsä
Group on aloittanut männyn ja kuusen sekaviljelyn markkinoinnin
metsänomistajille. Sekaviljelyllä saadaan aikaan metsä, joka on
yhden puulajin metsää kestävämpi ja monimuotoisempi sekä kasvaa
hyvin. Sekaviljelyssä kuusen taimien väliin kylvetään männyn
siemeniä. Kuusentaimien määräksi riittää 1100kappaletta
hehtaaria kohti.
*Jalostetut
taimet kasvavat tilavuutta 15-20 % enemmän kuin jalostamattomat
taimet.
*Lannoitus
harvennuksen jälkeen alkaa tuottamaan heti lisäkasvua.
Tutkimusprofessori Jari Hynynen, Luonnonvarakeskus
Metsävarat ja hakkuut eilen, tänään ja huomenna
*Suomen metsien vuotuinen kasvu on noin 107 milj.m3 ja vuonna 2018 hakkuut olivat 78 milj.m3.
*Keinoina lisätä kasvua tuotiin esiin mm. jalostetun materiaalin käyttö, metsänviljely, puulajivalinnat, maanmuokkaus, taimikon hyvä hoito, harvennukset, lannoitus ja kunnostusojitus.
*40 vuoden aikana puuston vuotuinen kasvu on lisääntynyt 47 milj. m3 (81 %) ja tästä kasvusta 63 % selittyy metsien käsittelyllä ja 37 % kasvuympäristön tekijöillä.
Tasaikäisen metsän kasvatus
*Tasaikäisen metsän kasvatus on ketju toimenpiteitä, joista kriittisiä vaiheita ovat uudistamisen onnistuminen ja taimikonhoito. Näissä avainasemassa on toimenpiteiden ajoissa tekeminen. Etelä-Suomessa 2 vuoden päästä päätehakkuusta puolet metsistä on uudistettu. Jos uudistaminen viivästyy esim. 5 vuotta, alentaa se koko kiertoajan tuottoa 14-18 % laskentakoroilla 3-4 %.
*Jalostetulla siemenellä saadaan nopeampaa kasvua ja parempaa laatua. Esim. männyllä saadaan lisäystä pituuskasvuun 7-8 % ja tilavuuskasvuun 15-20 %. Vilpas- Metsänviljelijän opas on Luonnonvarakeskuksen ja Ruotsin metsäntutkimuslaitoksen yhteistyössä kehittämä verkkosovellus, joka auttaa valitsemaan parhaan mahdollisen jalostetun viljelyaineiston kullekin metsänuudistamisalalle.
*Taimikon hoito nopeuttaa puuston järeytymistä ja lisää tukkipuun tuotosta: Esimerkkilaskelmassa Etelä-Suomen tuoreen kankaan hoidetussa kuusentaimikossa puiden keskipaksuus ensiharvennusvaiheessa on 16 cm ja koko kiertoajan tukkipuun keskituotos on 5,4 m3/ha/v. Hoitamattomassa taimikossa puiden keskiläpimitta ensiharvennusvaiheessa on vain 11 cm ja kiertoajan tukkituotos 3,8 m3/ha/v. Hyvällä taimikonhoidolla ja harvennuksilla kiertoa voidaan aikaistaa 20 vuodella, kun järeyskriteerinä päätehakkuulle käytetään 28 cm.
*Vuotuinen keskikasvu pysyy melko samana kiertoajoilla 60-80 v. Tällöin päätehakkuun siirtäminen 20 vuodella 60 vuodesta 80 vuoteen ja 3 % korkokannalla vähentää tuottoa noin 25 %, vaikka kasvu ei vähenisikään.
*Metsän lannoitus on kannattavaa ja kannattaa tehdä 10 vuotta ennen seuraavaa harvennusta tai päätehakkuuta.
*Kunnostusojitus kannattaa ajoittaa harvennuksen yhteyteen ja sen vesistövaikutukset pitää ottaa huomioon.
*Puuston elinvoiman ylläpitämiseksi vältä ylitiheyttä ja rajuja toimenpiteitä sekä panosta juurikäävän torjuntaan jo ennakolta.
*Hakkuiden ja metsänhoitotoimenpiteiden ajallisella keskittämisellä saadaan aikaan isompia kokonaisuuksia ja tehokkuutta.
Jatkuva kasvatus
*Jatkuvan kasvatuksen eri metsänkäsittelytapoja ovat poimintahakkuut, pienaukkohakkuut ja männikön ylispuukasvatus.
*Jatkuvaan kasvatukseen liittyy isompi epävarmuus kuin tasaikäiseen kasvatukseen. Se voidaanko poimintahakkuita, n 100 m3/ha, jatkaa 10-15 vuoden välein riippuu siitä tuleeko uusia taimia. Pomminvarmasti ei pystytä sanomaan saadaanko uusia taimia kasvamaan koko ajan. Kuusikaan ei ole puhdas varjopuu ja kärsii varjosta. Poimintahakkuilla syntyy helposti aukkoja ja epätasaisia taimikoita sekä ryhmittäisiä taimitihentymiä, jotka kasvavat hitaasi. Varjossa 1,3 m taimen kasvamiseen voi kulua aikaa 40-60 vuotta. Tihentymien harventamiseen tarvitaan sielläkin raivaussahatyötä. Pienaukoissa Etelä-Suomen OMT ja MT+ kasvupaikoilla taimettuminen on vaikeaa pintakasvillisuuden rehevöitymisen vuoksi.
*Poimintahakkuissa kuusikoissa puuntuotos on pitkällä aikavälillä jäänyt 15-20 % alhaisemmaksi kuin tasaikäiskasvatuksessa.
*Kenttäkokeissa on verrattu kuusikon kasvureaktiota alaharvennus- ja poimintahakkuiden jälkeen. Poimintahakkuun jälkeen (pohjapinta-ala 12 m2/ha ja 50 % poistuma) puuston kasvureaktio oli selvästi hitaampi verrattuna alaharvennettuun kuusikkoon (pohjapinta-ala 20 m2/ha ja 33 % poistuma). Ero oli suurin aikavälillä 0-5 vuotta harvennuksen jälkeen, mutta vielä aikavälillä 10-15 vuotta ero oli havaittavissa.
*Jatkuvan kasvatuksen ja päätehakkuisiin perustuvan metsän kasvatuksen kannattavuusvertailuissa, joissa jatkuvaan kasvatukseen ei ole liitetty investointi- eikä hoitokuluja, jatkuva kasvatus on taloudellisesti sitä kannattavampaa mitä korkeampaa korkokantaa on käytetty.
*Nettotulovertailussa, jota ei ole vielä julkaistu, päätehakkuuseen perustuvassa metsän kasvatuksessa nettotulot olivat 29 % suuremmat kuin jatkuvassa kasvatuksessa johtuen tasaikäiskasvatuksen tutkimuksissa todennetusta korkeammasta vuosikasvusta (8,3 m3/ha vs 7,2 m3/ha). Vertailu on tehty MOTTI-mallin avulla ja käyttämällä tilastoista saatuja keskimääräisiä kustannuksia. Poimintahakkuussa kantohintana käytettiin toisen harvennuksen kantohintaa. Ero pienenee, jos poimintahakkuussa käytetään lähes päätehakkuun kantohintoja.
Tasaikäiskasvatuksen ja jatkuvan kasvatuksen vertailu
*Talousvertailun tulokset ovat ristiriitaisia.
*Jatkuvaa kasvatusta on perusteltu monimuotoisuusasioilla. Vanhan metsän lajiston on todettu säilyvän, jos poistetaan korkeintaan puolet puustosta. Mm. mustikka, metso, kanalinnut, tiaiset ja kuukkelit hyötyvät jatkuvasta kasvatuksesta. Uhanalaisten lajien kannalta jatkuva kasvatus ja tasaikäiskasvatus ovat yhtä huonoja vaihtoehtoja, koska kummassakaan ei välttämättä muodostu lahopuuta tai jää lehtipuita.
*Juurikäävän osalta jatkuva kasvatus luo juurikäävälle paremmat leviämisolosuhteet alikasvoksen juuriston kautta. Jatkuvan kasvatuksen hakkuita ei pitäisi toteuttaa sulanmaan aikana.
*Mustikka kasvaa jatkuvan kasvatuksen metsissä, puolukka ja sienet tasaikäiskasvatusmetsissä.
*Lehti-havupuusekametsät lisäävät metsän vastustuskykyä tuhoja vastaan molemmissa kasvatustavoissa.
*Kivennäismaiden runsas puusto toimii isona hiilivarastona ja nopea kasvu sitoo isosti hiiltä. Turvemailla maahan on sitoutuneena hiiltä 5-kertaa enemmän ja jatkuvassa kasvatuksessa maaperään sitoutunut hiili pysyy maaperässä paremmin. Juurikäävän tulemiseen turvemaille pitää varautua. Mikäli kaikki hakkuut lopetettaisiin, metsien hiilivarasto kyllä aluksi kasvaisi, mutta ajan mittaan se pienenisi puuston lisääntyvän kuolleisuuden ja tuhojen vuoksi.
Tilaisuudessa
esitettiin runsaasti kysymyksiä, mutta kaikkiin kysymyksiin ei
ehditty vastata.
Asiakkuusjohtaja Arto Teittinen, Etelä-Karjalan OP, valaisi eri sijoitusmuotojen
tuottohistoriaa. Hän esitteli myös OP:n vastuullisia rahastoja:
OP-Ilmasto, OP-Kestävä Maailma, OP-Puhdas Vesi, OP-Vähähiilinen
Maailma. Näkyvissä on ollut sijoitusrahastojen suuri kiinnostus
myynnissä olleita metsätiloja kohtaan. OP-Metsänomistaja-rahaston
kautta voi myös päästä omistamaan metsää ilman
metsänomistamisen vaatimaa työtä.
Tilaisuuteen
osallistui webinaarin välityksellä 10 Etämetsänomistajien Liito
jäsenyhdistystä. Osuuspankki tarjosi tilat ja kahvit ja Metsä
Group kustansi Jari Hynysen esitelmästä aiheutuneet kustannukset.
Isot kiitokset molemmille tahoille !
12.11.2019
Irma Welling
27.9.2019 Puun päivän julistus Greenreality-puistossa Lappeenrannan Lauritsalassa
 |
Irma Welling esittämässä Puun päivän julistusta, taustalla fanfaarin soittajat ja eri yhdistysten istuttajia (kuvaaja Raija Kaipainen) |
7 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä ja satakunta kaupungin ja eri yhdistysten jäsentä istutti puuntaimia uutteen Greenreality-puistoon. Tilaisuuden avasi Greenreality-puiston idean isä, kaupunginpuutarhuri Hannu Tolonen. Fanfaarin, kaupunginjohtaja Kimmo Jarvan ja ympäristöjohtaja Ilkka Räsäsen puheiden jälkeen SaiMen puheenjohtaja Irma Welling esitti Puun päivän julistuksen. SaiMen jäsen ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori ahkeroi tilaisuuden järjestelytehtävissä.
"Puun päivänä meitä muistutetaan metsien suuresta merkityksestä ja kehoitetaan istuttamaan puita.
Tänä vuonna painotetaan metsien merkitystä ilmastonmuutoksen torjujana ja hillitsijänä. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tärkein keino on päästöjen vähentäminen. Hyvänä esimerkkinä tästä on Äänekosken uusi biotuotetehdas, joka ei käytä lainkaan fossiilisia polttoaineita. Toisena keinona on hiilidioksidin sitominen ilmasta. Metsät torjuvat ilmastonmuutosta, kun ne sitovat ilmasta hiilidioksidia ja varastoivat hiiltä. Hiilen sidonnassa on kaksi tärkeää mittaria: hiilivarasto ja hiilinielu ja molempia tarvitaan. Hiilinielusta puhutaan, kun hiilivarasto kasvaa. Näin ollen vanha metsä, jonka kasvu on jo pysähtynyt, on iso hiilivarasto, vaikka nielu on alhainen. Nuoren metsän, jonka kasvu on nopeaa, varasto on vielä alhainen, mutta nielu suuri. Taimikko muuttuu avohakkuun jälkeen 20-30 vuodessa nieluksi.
Millaisilla teoilla metsät olisivat hyviä hiilivarastoja ja nieluja ? Yhtenä esimerkkinä ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat soista ojittamalla tehdyt talousmetsät. Turvemaan avaamisella ja muokkaamisella turpeeseen sitoutunut hiili karkaa ilmaan. Siksi turvemaametsien osalta avohakkuita ei suositella ja niissä jatkuva kasvatus on parempi vaihtoehto.
Tämä Greenreality -puisto on osoitus puiden tärkeyden ymmärtämisestä ja siitä kiitos Lappeenrannan kaupungille. Toteuttakoon tämä puisto Aleksis Kiven ajatusta siitä, että metsä avaa mielen kaikelle ihanuudelle.
Saimaan Metsänomistajat ry valitsi istutettavaksi puuksi tammen. Tammen valintaan vaikuttivat Kalevalasta löytyvät säkeet, joiden perusteella tammi soveltuu hyvin puistopuuksi.
”Kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen;
kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;
kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.”
 |
SaiMen jäseniä (Irmeil,Sinikka,Raija,Esko,Irma) aloittamassa istutusta |
28.9.2019
Irma Welling
26.8.2019 Tehdasvierailu Metsä Boardin Simpeleen kartonkitehtaalle
 |
Retkeläiset tehtaan voimalaitoksen edessä (kuvaaja Kaisa Munukka) |
 |
Esittelyjä kuuntelemassa, oikealla Anne Lehtipuro ja vasemmalla Jaakko Rantanen (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
14
metsänomistajaa matkasi Simpeleelle Metsä Boardin
kartonkitehtaalle. Vierailu alkoi lounaalla ja jatkui Metsä Forestin
Päivi Huutoniemen esityksellä Metsäliitto Osuuskunnan toiminnasta
ja Metsä Forestin kehittämishankkeista. Kimmo Kylämies voitti
kisan vuonna 2018 maksetuista osuuskoroista: perusosuuksien korko oli
7,5 % ja puukauppatuloilla hankittavien A-lisäosuuksien korko 7 %.
Vuonna 2018 panostettiin virtuaalimetsähankkeeseen ja puukaupan
digitaalisiin palveluihin. Vuonna 2019 on kehitetty dronien käyttöä
metsäsuunnitelmien tekemisessä. Metsä Forest kehittää
aktiivisesti talousmetsien luonnonhoitoa. 88 % Metsä Groupin
käyttämästä puusta on sertifioitua puuta. Sertifiointi on
ilmaista Metsäliitto Osuuskunnan jäsenille. Saimme myös katsauksen
korkean suojeluarvon alueiden (HCV) luokituksesta.
Jaakko
Rantanen tehtaan mitta-asemalta kertoi hiokkeeksi tulevan kuusen
mitta- ja laatuvaatimuksista. Läpimitan vaihteluväli on 7-40 cm.
Käytetyt pituudet ovat 280, 375 ja 470 cm. Hionnassa ongelmia
aiheuttavat ylisuuret tyvet, tyvihaarat, poikaoksat, karsiutumattomat
oksat, mutkat, halkeamat, laho ja epätasainen katkaisu. Hiottavaksi
tulevalta kuuselta vaaditaan tuoreutta, vaaleutta ja puhtautta.
Tuotepäällikkö
Kaisa Munukka kertoi Metsä Boardin tuoteperheestä:
taivekartongeista, valkopintaisista lainereista ja
tarjoilupakkauskartongeista. Simpeleellä valmistetaan
taivekartonkia. Kevyttä ja kestävää kartonkia käytetään
esimerkiksi ruokapakkaamiseen, jossa puhdas ensikuitukartonki on
kierrätyskuitua turvallisempi vaihtoehto. Tuotteista yli 90 %
myydään Eurooppaan. Tuotteiden pintapainovalikoima on
200-340 g/m2. Työntekijöitä Simpeleellä on 270. Raaka-ainepuun
käyttö on 280 000 m3/vuosi.
Tehdaskierroksella
näimme havainnollisesti kuinka hiomakoneet jauhoivat kuorituista ja
95 cm pitkistä puista hiokemassaa ja kuinka taivekartongin kolme
kerrosta (keskellä hioke ja kemikuumahierre (CTMP) ja ylä- ja
alapuolella sellu) muodostettiin viiraosalla, kuinka vettä
poistettiin huopien välissä puristinosalla, kuinka kuivatusosalla
kuumat sylinterit poistivat vettä lisää. Pintaan lisättiin
kalsiumkarbonaattipäällystettä ja kalantereilla tasoitettiin
tuotteen paksuutta. Lopputuotteena syntyi konerullia (30 tn) tai
konerullat leikattiin pienemmiksi rulliksi tai rullista ajettiin
arkittamossa eri mittaisia arkkeja.
Olimme
vaikuttuneita asiantuntevista esittelyistä, tuotannon sujuvuudesta,
tehdastilojen siisteydestä ja hyvästä järjestyksestä. Kotiin
viemisiksi saimme esitteen Metsä Groupin mittavista jäseneduista,
leivinpaperinäytteet ja Metsä-logon hirvenpääheijastimet.
Isot
kiitokset matkan järjestelyihin osallistuneille piiripäällikkö
Jari Makkoselle, johdon assistentti Anne Lehtipurolle,
metsäasiantuntija Päivi Huutoniemelle, tuotepäällikkö Kaisa
Munukalle ja Jaakko Rantaselle mitta-asemalta.
28.8.2019
Irma Welling
24.8.2019 Metsäretkellä Ruokolahdella ja Imatralla
 |
Retkeläiset Rahavuoren lehdossa (kuvaaja Irma Welling) |
8 metsänomistajaa oppaananaan Monnon
Kari ja hänen poikansa, miniä ja heidä lapsensa suuntasi Puntalan
koululta Rahavuorelle. Historiatiedon mukaan alueen asukkaat ovat
paenneet venäläisiä miehittäjiä isonvihan alla (1713-1721)
turvaan Rahavuoren luolaan, eli kivikirkkoon. Emme menneet luolaan
vaan tutustuimme arvokkaaseen lehtomaiseen luontokohteeseen jyrkän
kalliorinteen ja lohkareikon vieressä. Arvioimme Metsälain 10 §
mukaan suojellun alueen olevan 2-3 hehtaaria.
 |
Pakko uskoa lilan värisiä sinivuokon lehtiä (kuvaaja Irma Welling) |
 |
Kari Monto esittelemässä kätevää metsurin sadeasua (kuvaaja Irma Welling) |
Puntalan Rahavuorelta suuntasimme
Lassilan Linnavuorelle. Linnavuori kohooa Latvajärven rannalla
Myllylahdenpolun varrella. Luola on rakoluola korkeassa
graniittikalliossa ja luolan suulle pääsi tikkaita kiipeämällä.
Historiatiedon mukaan 40 kyläläistä on ollut vuoren luolassa
piilossa venäläisiä miehittäjiä isonvihan aikaan. Alueelta
löytyy myös ”Esikunnaksi” nimetty nuotiopaikka. Nautimme
Latvajärven maisemista ja eväistä Karin vaimon suvun
grillikatoksella. Samalla saimme tietoa ja esitteen Työtehoseuran
ja Päijät-Hämeen Metsänhoitoyhdistyksen järjestämästä
”Metsänomistajan talouskoulusta”, joka alkaa syksyllä 2019 ja
päättyy keväällä 2020. Koulutukseen kuuluu 8 moduulia, joita
käydään läpi pienryhmissä lähialueella. Kari kertoi myös Luken sivuilta löytyvistä tuulituhoriskikartoista.
 |
Riipisen Esko löysi suojaisan nuotiopaikan (kuvaaja Irma Welling) |
 |
Retken järjestelyistä vastannut Monnon Kari Lassilan luolan suulla (kuvaaja Toivo Juntunen) |
 |
Retkeläiset metsäkahveilla (kuvaaja Toivo Juntunen) |
 |
Retkeläiset ihmettelemässä sormuksen muotoista kuusenoksaa Koivuniemessä (kuvaaja Irma Welling) |
Suurkiitokset Karille, joka oli nähnyt
paljon vaivaa metsäretken toteuttamisen eteen !
24.8.2019
Irma Welling
20.7.2019 Kokemuksia Suomenniemen metsätaitokilpailuista
 |
Metsätaitokilpailut Myllysillan lavan maastossa (kuvaaja Irma Welling) |
Metsätaitokilpailut järjesti
Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaa yhdessä yhteistyökumppaneiden
kanssa ja niihin osallistui lähes 120 kilpailijaa. Lähdin
kilpailuihin oppiakseni leimausta. Siellä huomasin, että paljon
muustakin tietämyksestä olisi ollut hyöty siellä. Esimerkiksi
siitä, miten metsämaitikka eroaa kangasmaitikasta. Ketunleipää
olisi kannattanut etsiä tarkemmin lehtomaiselta kankaalta.
Lehtomainen kangas tuli luokiteltua tuoreeksi kankaaksi.
Leimaustehtävän aloitin leimaamalla pois huonolatvaiset ja
huonorunkoiset puut sekä liian lähellä toisiaan kasvavat puut.
Tällä tavoin leimasin pois 70 puusta vain 14 puuta. Loput jätin
kasvamaan. Oikeassa ratkaisussa yli puolet (40 puuta) oli merkitty
poistettavaksi, jotta lopuille jäisi riittävästi kasvutilaa.
Ilmankos joudun käymään harventamassa omia kasvatusmetsiä
kolmekin kertaa. Yhdessä tehtävässä piti arvioida runkolukua/ha.
Sain tuplarunkoluvun, kun en ollut huomannut ohjetta, jossa
pyydettiin arvioimaan vain yli 6 cm paksuiset rungot. Vaikein tehtävä
oli yksittäisen puun iän arviointi. Puu oli rajattu nauhoilla
niin, että puuta ei päässyt tarkkailemaan kuin yhden metrin
päästä. Opastukseksi oli annettu, että rinnankorkeusikään
lisätään 11 vuotta. Puun todellisen iän suora määrittäminen
oli vaikeaa, kun tiedossa ei ollut taimen istutusvuotta eikä
oksakiehkuroita pystynyt laskemaan latvaosasta. Lähistöllä ei
myöskään ollut samankokoisen puun kantoa, josta vuosilustojen
määrän volisi voinut laskea eikä kairaakaan saanut käyttää.
Säteen avulla arvioin ikää, olettamalla vuosiluston leveydeksi 2
mm. Kun rinnankorkeudelta halkaisijaa ei päässyt läheltä
mittaamaan, 20 mm relaskoopin aukon avulla se onnistui. Etäisyys
(m), jolla puu täytti aukon kokonaan kerrottiin kahdella ja siitä
saatiin halkaisja. Jäin kaipaamaan taulukkoa, jossa olisi puun ikä
puun pituuden tai rinnankorkeushalkaisijan mukaan eri lämpösummille
ja kasvupaikoille. Etsin sellaista taulukkoa, sellainen löytyi 25
vuoden ikään asti, mutta ei sen iäkkäämmille puille.
 |
Tehtäväkortti oikeine vastauksineen (kuvaaja Irma Welling) |
Joka tapauksessa paljon on vielä
opittavaa, olin 17 naiskilpailijasta se viimeinen 93 pisteellä ja
pääasiassa leimauksen suuren virhepistemäärän vuoksi. Parhaimmat
naiset ylsivät 143, miehet 164 ja nuoret 128 pisteeseen, kun
maksimipistemäärä oli 185. Jäi sen verran kaivelemaan, että
taidan lähteä metsästämään parempia pisteitä Harjun
metsätaitokilpailuihin 20.9.
Lemillä 24.7.2019
Irma Welling
8.6.2019 Metsäretki Hevoshaan Arboretumiin Sippolaan
 |
Retken alkuopastus (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
 |
Retkeläiset lähdössä kierrokselle (kuvaaja Raija Tuuliainen) |
6 SaiMelaista retkeili Hevoshaan
Arboretumiin eli puulajipuisoon helteisenä lauantaina. Varjoisassa
metsässä ei ollut läkähdyttävän kuumaan,mutta itikoita sitäkin
enemmän. Arboretum on 1800 luvulla kuulunut vielä Sippolan
Hoville,jonka metsänvartija August Harvinainen aloitti
erikoispuulajien istutuksen. Sittemmin alue siirtyi nykyiselle
UPMlle. Taimia 25 hehtaarin alueelle on istutettu noin 200 000,
päävoimat 1930-luvulla. Hybridihaavat on istutettu 1950 lluvulla ja
viimeisimmät merkityt istutukset olivat vuodelta 2002.
 |
Hybridihaapoja (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
Aloitimme metsäretken entisen
metsäkoulun läheiseltä opastaululta hybridihaapojen alueelta.
Hybridihaapa on kotimaisen ja pohjoisamerikkalaisen haavan
risteytys,joka on nopeakasvuinen (kiertoaika 20-25 v) ja jonka
puutuotos on kotimaista haapaa 1,5-2 kertaa suurempi. Haapojen
pituudeksi arvioimme Mikkolan Juhan menetelmällä 37 metriä.
Arvauksemme olivat lyhyempiä, 30-35 m. Haapojen reunassa oli kaksi
jyhkeätä mäntyä, joiden rinnanympäryshalkaisijaksi mittasimme 47
cm ja tilavuudeksi arvioimme 2,6 m3. Viereisen alueen vuonna 2002
istutetut metsävaahterat olivat haaroittuneita, lyhytkasvuisia ja
kaposia. Matkan varrella opimme miltä näyttää mustikkapuupensas.
Serbiankuusien kohdalla pohdimme,että kapea kasvutapa mahdollistaa
tiheämmän kasvatuksen ja niin ollen puuntuotos hehtaaria kohden
olisi suurempi. Ilmastonmuutoksen edetessä serbiankuusi olisi
varteenotettava vaihtoehto. Löysimme lähteen ja vaaleanpunaisia
kukkia kukkivan tuomenkin. Harmaarunkoiset ja pitkäneulaiset
kontortamännyt, jotka oli istutettu vuonna 1932, olivat
elinvoimaisen näköisiä vieläkin. Lajiahan kokeiltiin
nopeakasvuisuutensa vuoksi kasvattaa sellun raaka-aineeksi
1970-luvulla. Mustakuuset olivat nuoria, vuonna 2002 istutettuja ja
sangen heiveröisiä samoin hemlokit, joita kukaan ei tuntenut
entuudestaan. Opimme,että saarnin tunnistaa pihlajamaisista
lehdistä. Voisiko siitä tulla ilmastonmuutoksen myötä Suomessakin
rehevillä kasvupaikoilla kasvatettava puulaji ? Näimme tummia
pystyasentoon kasvavia käpyjä jo varsin nuorissa puissa, arvelimme
puiden olevan koreanpihtoja. Pihdoissa on pehmeät neulaset ja
niiden rungon kuori on sileä. Vuonna 1932 istutetut douglaskuuset
olivat jo järeitä, rungon rinnanympärysmitta oli 65 cm.
Tilavuudeksi arvioimme ainakin 4 m3. Niiden runko oli muuttunut jo
kaarnamaiseksi samoin kuin siperianlehtikuustenkin. Kyllä
douglaskuusi menestyy Suomessakin ja sen tiedetään olevan
lahonkestävää. Douglaskuuset voivat kasvaa 60-75 metrisiksi ja
1,5-4 metrin paksuisiksi, joten kasvuaikaa noilla on vielä satoja
vuosia. Purolaaksosta löytyi jo kukkivia alppiruusuja.
 |
Koreanpihdan tummat, ylöspäin suuntautuneet kävyt (kuvaaja Raija Tuuliainen) |
 |
Rodot kukkivat jo purolaaksossa (kuvaaja Raija Tuuliainen) |
Kahvitauolla summasimme retken antia:
*Opimme tunnistamaan useita lajeja mm.
mustikkapuun, saarnin, kontortan, lehmuksen.
*Matkan varrella olimme pohtineet,
miten raidan erottaa muista pajuista. Raidan kaarna halkeilee
pitkittäin raidalliseksi ja raidan lehden alus on harmaa ja
nukkainen. Juha tiesi myös,että raidan lehtiruodot eivät haaraannu
lehden reunoilla kuten muilla pajuilla. Raidat ovat tärkeitä
monimuotoisuuden kannalta.
*Opimme Juhalta puun läpimitan
arviointimenetelmän relaskoopin (hahlo 2 cm) avulla. Siinä mennään
puusta sellaiselle etäisyydelle, että puun runko on relaskoopin
hahlon levyinen. Mitataan etäisyys puuhun askelilla ja kerrotaan se
kahdella. Tulokseksi saadaan puun läpimitta senttimetreinä.
*Omilla silmillä näimme,että hyvin
kasvaviksi erikoispuiksi valikoituivat ainakin serbiankuusi,
douglaskuusi, pihdat, kontortamänty, lehtikuuset, tammi ja
hybridihaapa. Jos ilmastonmuutos etenee, näillä puulajeilla voisi
olla menestymisen mahdollisuuksia.
*Havaitsimme,että 139 vuotta vanhassa metsässä oli runsaasti alikasvastoa ja runsaasti tammen ja saarnin taimia ja vain vähän koivun taimia.
Olimme varanneet makkaraa nuotiolla
paistettavaksi. Nuotiopaikka löytyikin vaan emme saaneet tulta
aikaiseksi. Tulitikkujen päiden syttymisherkät ainekset olivat
hapertuneet. Sytkärissäkin oli liian heikko liekki. Tulta
yritettiin saada aikaan myös silmälasien linssien ja
auringonsäteiden avulla. Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että
onneksi emme saaneet tulta aikaiseksi, koska Kymenlaaksossakin oli
päällä metsäpalovaroitus.
Silmuntien varrelta löytyi myös Karl
August Wreden hautakappeli.
Pertti tekemässä tulta silmälasien linssien avulla (kuvaaja Raija Tuuliainen)
9.6.2019
Irma Welling
PS. UPMn metsäasiakaspäällikkö Jouni Kohoselle kiitokset retken järjestelyihin osallistumisesta ! Irmalta saa Hevoshaan Arboretumin opaslehtisiä omatoimista tutustumista varten.
7.5.2019 "Päämäärätietoinen metsätalous"-tilaisuus
16 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä kokoontui Metsä Groupin Lappeenrannan toimipisteen auditorioon ”Päämäärätietoinen metsätalous”-tilaisuuteen. Tilaisuuden aluksi piiripäällikkö Jari Makkonen kertoi Metsä Groupin ja sen emoyrityksen Metsäliitto Osuukunnan kuulumisia.
*Metsäliitto Osuuskunnan omistaa 103 000 suomalaista metsänomistajaa.
*Vuoden 2018 vertailukelpoinen liiketulos oli 14,9 % liikevaihdosta. Liiketuloksen kasvaminen perustui sellun kohonneisiin toimitusmääriin ja hintoihin.
*Metsä Groupin strategisiin tavoitteisiin kuuluvat mm. suomalaisen metsän arvon lisääminen, kannattava kasvu yhdessä asiakkaiden kanssa, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen, uusiutuvan energian tuotannon määrän kasvu ja hiilen lisääntyvä sitominen pitkäikäisiin puutuotteisiin.
*Metsä Group haluaa olla metsänomistajien paras kumppani metsävarallisuuden arvon kasvattajana ja monipuolisten palveluiden tarjoajana.
*Omistajajäsenet voivat ilmoittautua mukaan PEFC-sertifiointiin maksutta. Jäsenetu- ja metsänomaisuuden hoitosopimusasiaakaille tarjotaan maksutta liittymistä myös FSC-ryhmäsertifiointiin.
*Puun kysyntä kohdistuu tällä hetkellä sulan maan harvennusleimikoihin. Hankintapuista kiinnostavat lähinnä kuitupuut.
*Äänekosken biotuotetehtaan vaikutuksesta puunhankintamäärät tällä alueella ovat lisääntyneet 20 %:lla, vaikka alueelta ei mene puuta Äänekoskelle asti.
*Metsä Group on aloittanut hankesuunnittelun uuden biotuotetehtaan rakentamiseksi Kemiin, uuden mäntysahan rakentamiseksi Raumalle ja Ruotsissa sijaitsevan Husumin sellutehtaan uudistamisen ensimmäisestä vaiheesta.
Jari Makkosen esityksen jälkeen liityimme useiden muiden jäsenyhdistysten kanssa ”Päämäärätietoinen metsätalous”-esitelmän seurantaan. Esitys striimattiin (suoratoistettiin) Tapio Oy:n tiloista ja esityksen piti puutuotannon asiantuntija Arto Koistinen.
*Metsätalous on jo valtiovallankin mielestä yrittämistä (vrt yrittäjävähennys).
*Ihmiset tekevät päätöksiä pitkälti tunnepohjalta, ei järkeen perustuen.
*Metsänomistajakunnassa havaittuja muutoksia: maatalouskytkentä entistä harvemmalla, suuret ikäluokat luopuvat metsistä, metsälle hyvää kysyntää.
*Metsätalouden erityispiirteitä: epätasainen kassavirta, metsä ei muutu rahaksi yhdessä yössä, metsä sitoo paljon pääomaa (muokkaus,taimet, istutus, taimikonhoito).
*Vuonna 2018 yksityismetsätalouden puuntuotannon tulot hehtaaria kohti laskettuna olivat 170 €/ha, menot 21 €/ha, Kemera-tuki 3,7 €/ha ja liiketulos 153 €/ha.
*Puuntuotannon riskit: puun hinnan kehitys+metsätuhot muuttuvassa ilmastossa. Kirjanpainajatuhojen riskin arvioidaan kasvavan kuusikoissa alueellamme vv 2020-2040 jonkin verran ja vv 2040-2070 paljon. Juurikäävän riskin arvioidaan kasvavan kuusikoissa ja männiköissä alueellamme vv 2020-2040 jonkin verran ja vv 2040-2070 paljon. Riskien toteutuminen epätodennäköisempää,jos kuusta ei istuteta sinne mikä on männylle sopivampaa.
*Sukupolvenvaihdoksen tulisi näkyä metsäomistuksen strategisissa tavoitteissa.
*Tuottavuuden/kannattavuuden kannalta tärkeätä: järkevät käsittelykokonaisuudet, töiden oikea ajoitus, omien ratkaisuiden perustelut, sähköiset metsäsuunnitelmat, toimenpidehistoriat, arvokasvu, kassavirtaennuste, toimivat operaatiot (puunmyynti,metsänhoito, työmaiden ohjaus+valvonta, kannattavuuden seuranta.
*Metsänomistajan taloudelliset strategiat: tulojen nettonykyarvon maksimointi vs pääoman tuottoasteen maksimointi, pääoman kartuttaminen, tasainen kassavirta heikentää kannattavuutta, korkea arvokasvu (kuitupuusta tukiksi), uudistamisajankohdan optimointi.
*Jatkuvassa kasvatuksessa hyödynnetään luontainen taimiaines ja valinta tehdään nykyhetken pohjalta. Ei tarvitse miettiä mitä tehdään 50 vuoden kuluttua.
*Verosuunnittelu: aktiivinen puukauppa ja sen jaksottaminen, ei käytetä metsää ”pankkina”, kustannustehokas hoito, onnistuneet ostot.
*Metsät hiilinieluna: hiilikompensaatiomaksut voivat olla realistisia, kiertoaikaa voidaan pidentää 10-20 jopa 30 vuotta.
*Tapio Oy tarjoaa TAPIO ForestKIT-metsäjärjestelmää ( https://tapio.fi/forestkit) ammattilaisille, suurille metsätalouksille, yhteismetsille jne. Sen avulla on helppo tehdä metsäsuunnitelmia, leimikkosuunnitelmia, tila-arvioita ja hallita metsätöitä ja metsätiedon ylläpitämistä.
Suositukset kannattavaan metsätalouteen löydät linkistä:
Striimauksen jälkeen nautimme Metsä Groupin tarjoamaa iltapala ja metsäasiantuntija Olli Harju kertoi miten metsärahat pannaan tuottamaan.
*Metsäliitto Osuuskunnan jäsenyys: jäseneksi voi liittyä, jos omistaa vähintään 3 hehtaaria metsää. Jäsenet sijoittavat osuussijoitusta 12,5-65 € metsämaan hehtaaria kohti.Etelä-Suomessa maksu on 65 €/ha. Metsäliitto maksaa osuussijoitukselle vuosikorkoa. Hallitus esittää v-2018 vuosikoroksi 7,5 %. Osuussijoituksen voi maksaa heti tai puukauppojen yhteydessä 5 vuoden aikana.
*Puukauppa- ja korkotulojen sijoittaminen A-lisäosuuksiin: niille maksettavaksi vuosikoroksi v-2018 esitetään 7 %. Kun sijoitat A-lisäosuuksiin, saat oikeuden pääomabonukseen. Pääomabonus tarkoittaa,että voit merkitä puukauppatuloilla uusia A-lisäosuuksia merkintävuotta seuraavien kahden vuoden aikana edullisemmin eli maksat niistä vain 85 % merkintähinnasta.Metsäliitto Osuuskunta maksaa loput 15 %.
*Sijoittaminen B-lisäosuuksiin: niihin voit sijoittaa muitakin kuin puukauppa – tai korkotuloja. Niiden vuosikoroksi v-2018 esitetään 2,5 %.
*Osuuskorkojen verotus: alle 5000 € suuruisista osuuskoroista 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa. 5000 € ylittävältä osuudelta 85 % osuuskoroista on verollista ja 15 % verovapaata.
*Jäsenedun vaikutus puukauppahintaan: sopimustarkastuksen ja hintatakuun ja osuuskorkojen vaikutus oli v-2018 vähän alle 6 €/m3. Tarjouspyyntöhintoihin tätä ei ole integroitu.
Saimaan metsänomistajat kiittävät illan annista ja herkuista Jaria ja Ollia sekä esitelmästä Arto Koistista Tapio Oystä.
Lemillä 12.5.2019
Irma Welling
7.3.2019 Kärkipyörässä sahan ja raivurin kunnossapitoa oppimassa
 |
Ykä Pylvänäinen opastamassa raivaussahan terän teroitusta. Kuvassa Seija Leinonen (kuvaaja Irma Welling) |
 |
Ykä Pylvänäinen esittelee kätevää raivaussahan terän viilauspenkkiä (kuvaaja Irma Welling) |
 |
Ykä Pykäläinen esittelee Husqvarnan akkukäyttöistä ketjuraivaussahaa (kuvaaja Irma Welling) |
4.3.2019 Vuosikokous Etelä-Karjalan Osuuspankissa
 |
Arto Teittinen kertomassa OP Metsä-palveluista (kuvaaja Irma Welling) |
15 metsänomistajaa osallistui Saimaan Metsänomistajien vuosikokoustapahtumaan.
Etelä-Karjalan Osuuspankin tarjoaminen kahvien jälkeen Etelä-Karjalan Osuuspankin asiakkuusjohtaja, metsänhoitaja Arto Teittinen kertoi OP Metsä-palveluista. OP Metsä on kaikkien metsänomistajien käytettävissä oleva palvelu. Palvelun tavoitteena on tarjota metsänomistajalle kokonaiskuva metsäomaisuudesta ja hakkuumahdollisuuksista. Palvelusta löytyy myös neuvoja siitä miten metsää kannattaa hoitaa osana taloudellista varallisuutta ja luontoa. Metsäarvio perustuu Suomen metsäkeskuksen ylläpitämään metsävaratietoon ja summa-arvolaskentaan. OP Metsän veromuistio on ilmainen työkalu, jolla hallinnoidaan metsätalouden harjoittamiseen liittyviä tulo- ja menotositteita sekä ajopäiväkirjaa. Veromuistiota käytetään älypuhelimella, jolla tositteet kuvataan ja tallennetaan sekä merkitään muistiin metsänhoitoon liittyvät ajokilometrit. Koko verovuoden tositteet pystyy lähettämään pdf-tiedostona omaan sähköpostiosoitteeseen arkistointia ja veroilmoituksen täyttöä varten. OP:lla on sopimus Metsä Groupin ja UPM:n kanssa siitä,että puukauppaan liittyviä tuloja voidaan aikaistaa kohtuullisella toimitusmaksulla ja korkokuluilla. Arto luonnehti OP:n metsävakuutuksia kattavimmiksi ja hinta-laatusuhteeltaan parhaimmiksi.
Suomen Puukauppa Oy:n toimitusjohtaja Aku Mäkelä kertoi maailman ensimmäisestä kaikille avoimesta sähköisestä puumarkkinapaikasta, Kuutiosta. Kuution kehittämisen tavoitteena on ollut puumarkkinoiden toimivuuden parantaminen ja puunhankinnan prosessien kustannustehokkuuden parantaminen.
Kuution avulla metsänomistaja tavoittaa kaikki alueen puunostajat, eli lähettämällä yhden tarjouspyynnön voi saada ostotarjoukset kaikilta alueen toimijoilta. Kuutiossa metsänomistaja voi kilpailuttaa sekä pysty- että hankintakaupat joko asiantuntijan avustamana (esimerkiksi Mhy:t ja metsäpalveluyritykset) tai lähettämällä itse puukaupan tarjouspyynnön suoraan puunostajille. Kuutiossa voi puukaupan tarjouspyynnön lisäksi lähettää yhteydenottopyynnön asiantuntijapalveluista, jolla tavoittaa kaikki alueen metsäammattilaiset. Asiantuntijan avulla voi esimerkiksi tehdä puukauppaa (valtuuttamalla asiantuntijatahon tekemään puukaupat puolestaan), tilata metsäsuunnitelman ja määrittää metsätilan arvon. Omat metsävaratiedot voi ladata Kuutioon suoraan Metsään.fi-palvelusta tai sähköisestä metsäsuunnitelmasta (XML-muotoisesta tiedostosta, jonka saa omalta metsäsuunnitelman tekijältä pyytämällä). Kuution käyttö on metsänomistajalle maksutonta. Puunostajat ja metsäalan ammattilaiset maksavat Kuution käytöstä. Kuutiossa on mukana on jo 141 metsäalan organisaatiota.
Etämetsänomistajien Liitolla ja Kuutiolla on käynnissä kampanja, jossa palkitaan Kuutioon 18.4.2019 mennessä rekisteröityneitä Liiton jäsenyhdistyksiä ja metsänomistajajäseniä. Rekisteröityneiden jäsenten kesken arvotaan 12 kpl 50 € lahjakorttia Metsäkustannuksen Metsäkirjakauppaan. Lisäksi asiantuntijapalveluiden yhteydenottopyynnön tai puukaupan tarjouspyynnön 18.4.2019 mennessä jättäneiden metsänomistajien kesken arvotaan kolme Makitan akkuketjusahaa (arvo 599 €). Nyt kannattaa tutustua Kuutioon ja rekisteröityä osoitteessa: www.kuutio.fi.
 |
Aku Mäkelä kuvassa 7. oikealta (kuvaaja Arto Teittinen) |
Vuosikokouksessa hyväksyttiin yhdistykselle uudistetut säännöt. Johtokunta muuttuu hallitukseksi ja tilintarkastajat toiminnantarkastajiksi. Uuteen hallitukseen valittiin Annukka Kimmon tilalle Kimmo Kylämies ja Esko Tikanmäen tilalle Juha Mikkola. Annukka Kimmo jatkaa edelleen yhdistyksen taloudenpitoa. Toiminnantarkastajiksi valittiin Raija Kaipainen ja Esko Haaksluoto. Puheenjohtajana jatkaa Irma Welling,joka on toiminut puheenjohtajana edelliset 5 vuotta. Vuoden 2019 toimintasuunnitelmaan hyväksyttiin tehdaskäynti Metsä Groupin Punkaharjun tehtaille ja 3 metsäretkeä, joista yksi on leimausharjoituskoulutus. Lisäksi toteutetaan perinteinen Puun päivän tilaisuus ja kuusijuhla.
 |
Esko Tikanmäki kukitettiin kiitokseksi johtokuntatyöskentelystä (kuvaaja Hannu Turkki) |
6.2.2019
Irma Welling
1.12.2018 Kuusijuhla Kehruuhuoneella
Kuusijuhlan leikkimielisiä tehtäviä pähkäiltiin yhteisvoimin (kuvaajat Irma Welling ja Raija Tuuliainen):
18 metsänomistajaa kokoontui
Kuusijuhlaan Kehruuhuoneelle Lappeenrannan Linnoitukseen. Juhla
aloitettiin perinteisellä ”Oi kuusipuu” laululla.
Herkutteluhetken jälkeen vuorossa oli metsäaiheisia ja
leikkimielisiä tehtäviä. Ilkan, Tytin, Eskon ja Seijan ryhmä sai
tunnistettavakseen loimukoivunäytteen. Loimukoivu tunnistettiin
50-60-luvun huonekaluissa käytetyksi puutavaraksi,jossa on
visakoivua loivemmat aaltokuviot. Loimukoivun kuvio muistuttaa
revontulia. Nykyään loimukoivusta valmistetaan kitaria. Marjutin,
Heikin ja Erkin ryhmä sai tehtäväksi löytää karhulle
kiertoilmauksia, kun karhun nimeä ei saanut sanoa ääneen.
Tällaisia nimityksiä löytyi: Otso, Mesikämmen, Metsän omena,
Metsän kuningas, Nalle, Karhun eraus, Ohto. Juhan, Teuvon ja Hannun
ryhmä sai leimausharjoitustehtävän. Leimaus tehtiin reippaasti
alaharvennusperiaatteella poistamalla 13 puuta ja jättämällä 5
puuta. Tehtävän laatija oli vähän varovaisempi ja oli leimannut
vain 6 puuta poistettavaksi. Raija, Pertti ja Sinikka saivat
tehtäväksi listata käytäväharvennuksen hyviä ja huonoja puolia.
Käytäväharvennuksessa kaikki puut kaadetaan ajourien välistä 1-2
metrin levyisiltä käytäviltä eikä käytävien ulkopuolelta
harvenneta mitään. Käytäväharvennusta pidettiin
ensiharvennuksessa nopeampana ja vähemmän runkovaurioita
aiheuttavana. Huonona puolena pidettiin epätasaisempaa
harvennusjälkeä. Karin, Toivon, Raijan ja Eskon ryhmä sai
tehtäväkseen arvioida monenko metsurin työn tekee pelkkä
hakkuukone päivässä. Ensimmäinen arvio oli,että eihän pelkkä
hakkukone vielä toimi ilman koneenkuljettajaa. Päätehakkuussa
hakkuukone koneenkuljettajineen tekee 20 metsurin työn. Tehtävä
jatkui ja piti arvioida montako WC- ja talouspaperirullaa voidaan
valmistaa yhdestä havupuusellutonnista. Ryhmän tarkat laskelmat
perustuivat WC-rullan 100 g painoon ja havupuusellutonnin painoon
1000 kg. WC-rullien lukumääräksi arvioitiin 10 000 ja
talouspaperirullien 5000. WC- ja talouspaperirullien painohan riippuu
paperikerrosten määrästä ja ohuempien paperien osalta
havupuusellutonnista saa 50 000 WC-paperirullaa ja 30 000
talouspaperirullaa. Metsäarpajaisten voitot liittyivät metsään
ja metsän tuotteisiin. Päävoiton Metsänhenki-pullon (32 %)
voitti Tikanmäen Esko. Lukuisat metsänomistajat voittivat
Versowoodin lahjoittamat kuusiheijastimet. Lopuksi kuultiin
yhdistyksen ensi vuoden tapahtumista ja ohjeita liukkaalla
liikkumiseen sekä ennuste vuodelle 2019.
”Jokaisen kansalaisen -varsinkin
vanhempien naishenkilöitten on ennen kadulle menoa ahkerasti kotona
tai kotipihalla harjoiteltava kaatumista, jotta se sitten kadulla
tapahtuu mahdollisimman sujuvasti, sievästi ja pehmeästi. Mikäli
luumurtumisia ei osata kokonaan välttää, olisi pyrittävä
harjaantumaan siten,että kaaduttaessa ainoastaan vähäpätöisempiä
luita katkeaa. ”
”Jos Joulu-Päiwä tiistain päälle
lange. Silloin tule kylmä talwi, paljon lumen ja tuulen kansza.
Märkä kesä, keskinkertainen wuoden tulo, Woita. Hunajata ja
Pellawasta, saat hyödytyxexi. Siat kuolewat, ja lambat häviäwät,
monda siwiätä Ihmistä myös kuole. Laiwat Merellä owat hädässä
. Monda Pappia Kuolema myös pojes otta: tänä wuonna on hywä
sowindo Kuningain ja Ruhtinain wälillä.”
 |
Metsänomistajille tuunatut kuusilasit (kuvaaja Raija Tuuliainen) |
2.12.2018
Irma Welling
27.9.2018 Puun päivän - tapahtuma Lappeenrannan Arboretumissa
18 Saimaan Metsänomistajat ryn jäsentä ja kaupunkilaista kymmenkunta osallistui Puun päivän
viettoon varsin tuulisessa säässä. Ohjelma alkoi ”Jo Karjalan kunnailla lehtii puu” fanfaarilla,jonka
soittavat nuoret puhaltajat Kaisla Rautiainen, Jonatan Länsivuori ja
Aleksi Tuovinen opettajansa Ismo Variksen johdolla.
 |
Oikealta Kaisla Rautiainen, Aleksi Tuovinen, Jonatan Länsivuori ja Ismo Varis (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
Vasemmalla Hannu Tolonen ja liuskavisakoivun taimi sekä Anne Veijovuori (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
Erkki Outinen ja Esko Haaksluoto taimen istutuspuuhissa (kuvaaja Hannu Turkki) |
Sen jälkeen Saimaan Metsänomistajat ryn puheenjohtaja Irma
Welling luki Puun päivän julistuksen,jonka jälkeen istutettiin liuskavisakoivu ”Kalervo”. Istutuspaikan ja taimen olivat valinneet Lappeenrannan kaupungin puutarhuri Hannu Tolonen ja ympäristösuunnittelija Anne Veijovuori.
Puun päivän julistus:
Metsien
kestävä käyttö ja hoito
Viime vuonna
Puun päivänä painotettiin metsien ilmastollista merkitystä.
Metsäthän torjuvat ilmastonmuutosta,kun ne sitovat ilmasta
hiilidioksidia ja varastoivat hiiltä. Tänä vuonna painotetaan
metsien kestävää käyttöä ja hoitoa. Kestävyyteen sisältyy
se,että metsiä ei käytetä enempää kuin niiden vuotuinen kasvu
on. Kestävä käyttö edellyttää metsien uudistamista. Viime
vuosina metsänkäsittelytavat ovat monipuolistuneet. Avohakkuita
korvaavat käsittelytavat, pienaukkohakkuut ja jatkuva kasvatus, ovat
yleistyneet. Mikäli luontainen uudistuminen ei tuota riittävästi
taimia, tarvitaan siementen kylvöä tai taimien istutusta. Suomessa
yksityismetsiin istutetaan vuosittain noin 100 milj.puuntainta ja
kylvetään siemeniä noin 22 000 hehtaarille. Suurimman osan tästä
työstä tekevät metsänhoitoyhdistykset, mutta myös
metsänomistajat itse ja metsäpalveluyrittäjät.
Metsien
kestävään hoitoon sisältyy myös monimuotoisuuden edistäminen.
Arkimetsänhoidossa arvokkaat luontokohteet tulee jättää
käsittelemättä, lahopuut säästää ja jättää säästöpuita
ja suojavyöhykkeit. Monipuolinen puulajivalikoima pienentää
tuhoriskiä ja takaa puille parhaat kasvuedellytykset monipuolisen
sienijuuri- eli mykorritsasymbioosin ansiosta.
Uudet
biotuotetehtaat kuten Äänekosken uusi biotuotetehdas ovat entistä
energia-, materiaali- ja ympäristötehokkaampia. Niissä ei käytetä
lainkaan fossiilisia polttoaineita. Ei liene pitkä aika siihen,kun
paperikoneen vieressä on tekstiilikuitua valmistava linja ja kun
kuljemme ”puupalttoissa”.
Puun päivän
puulaji
Tämä on
kahdeksas kerta,kun Saimaan Metsänomistajat ry istuttaa puuntaimen
Puun päivän kunniaksi. Viime vuonna istutimme Tulevaisuuden kuusen
Suomi 100-hengessä ja sitä ennen olemme istuttaneet erilaisia
koivuja. Tänä vuonna istutamme liuskavisakoivun
”Kalervo” (Betula pendula var.carelica f. Laciniata). Tämä
”Kalervo” on lähisukua vuonna 2016 istutetulle ”Kaarlolle”.
Vanha
viisaus sanoo ”Joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan”.
Lemillä 27.9.2018
Irma
Welling
17.9.2018 Pakurin ymppäystä koivuihin Lemillä
 |
Pakurien ymppäys käynnissä, Kalle Korpi vasemmalla poraa reikiä ja Mikko Rämö neljäs vasemmalta laittaa tappeja (kuvaaja Kari Monto) |
6
metsänomistajaa kokoontui Irma Wellingin Lemin kotimetsään
katsomaan, kun Mikko Rämö ja Kalle Korpi Suomen Pakuri Oy:stä
ymppäsivät pakuria harvennuskoivuihin. Koivuseen tappiin oli
istutettu laboratoriossa pakurisienen itiöitä. Homma alkoi sopivan
koivurungon valinnalla. Koivun piti olla vähintään 10 cm paksuinen
ja valinnassa otettiin huomioon se,että koivu kaadetaan ja korjataan
polttopuuksi pakurien tuottamisen jälkeen. Runkoon porattiin 2-4
reikää tapeille. Normaalisti reikiä ei tehdä ajotien
puolelle,etteivät pakurit ala myöhemmin kiinnostaa ohikulkijoita.
Jos pora osui lahoon tai muuten vioittuneeseen kohtaan,pora
desinfioitiin. Tappi upotettiin n. 7 cm pituiseen reikään ja
reikään siveltiin haavansuoja-ainetta. Homma kävi kätevästi,kun
Kalle merkkasi puun ja porasi reiät ja Mikko istutti ympit ja siveli
haavansuoja-aineen. Tällä kertaa ympättiin 200 pakuritikkua.
Kolmantena
vuotena ymppäyksestä pitäisi jo olla havaittavissa mustanpuhuva
epämuodostuma eli pakuri. 5-8 vuoden kuluttua on odotettavissa
keräyskuntoista pakuria. Yhdestä ympistä saa n. 1 kg pakuria,jonka
kilohinta on n. 40 euroa/kg. Tutkimuksissa on todettu,että neljä
viidestä ympistä alkaa tuottaa pakuria.
Lemin
koivikon osalta Irma oli solminut avaimet käteen toimituksen,jossa
Suomen Pakuri ymppää pakurit koivuihin ja hoitaa pakurien
irroittamisen ja myynnin. Avaimet käteentoimituksena yhden ympin
hinta on 5 €. Itse ymppäämällä hinta on 1,5-2 euroa
edullisempi. Pakurin markkinat ovat Aasiassa sen terveydellisten
vaikutusten ansiosta. Suomeen on tulossa myyntiin valmista
pakuriteetä 2,5 dl pakkauksissa.
Suomen
Pakurilla on ollut pitkäaikaista tutkimusyhteistyötä Luken ja
Itä-Suomen yliopiston kanssa viljelymenetelmän kehittämiseksi. Nyt
on menossa kolmas vuosi,kun ymppejä myydään asiakkaille.
Toiminta-alueena on koko Suomi ja asiaakkaita on jo yli 200.
Suurimmilla viljelmillä on yli 10 000 ymppiä. Ymppejä ei laiteta
valtateiden varteen eikä tehtaiden lähelle ilmaan vapautuvien
epäpuhtauksien takia.
Pakurin
viljelemisestä kiinnostui muutama muukin metsänomistaja. Jäämme
nyt suurella mielenkiinnolla seuraamaan punaisella maalilla
merkittyjen koivujen pakurien kehitystä.
Ymppejä ja muita palveluita voi tilata Suomen Pakuri Oy:stä puh. 0400 922520.
 |
Pakurilla ympätyt puut merkittiin punaisella maalilla (kuvaaja Kari Monto) |
 |
Mäkisen Erkki toi tuliaisiksi loimukoivunäytteitä (kuvaaja Kari Monto) |
22.9.2018
Irma
Welling
8.9.2018 Stora Enson Imatran tehtailla Koko Perheen Metsäpäivät
 |
Kävivät siellä ainakin Monnon Kari ja Juntusen Toivo |
20.8.2018 Vierailu Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaalla
 |
Valmiina portilla (kuvaaja:Irma Welling) |
 |
Opas Sonja Laitinen, metsäasiantuntija Markku Paananen ja oppaat Maria Latokartano ja Pia Puurtinen (kuvaaja: Hannu Turkki) |
9 Saimaan ja 15 Kajaanin Seudun
Metsänomistajien jäsentä matkasi Äänekoskelle Metsä Groupin
uudelle biotuotetehtaalle. Tutustuminen alkoi yleisesittelyllä.
Yleisesittelyssä kuulimme,että uusi tehdas käynnistettiin
elokuussa 2017 ja se rakennettiin vanhan 1985 valmistuneen
sellutehtaan tilalle. Uusi tehdas on pohjoisen pallonpuoliskon suurin
puuta jalostava laitos ja sen investointikustannukset olivat 1,2
miljardia euroa. Enää ei puhuta pelkästä sellutehtaasta vaan
biotuotetehtaasta, koska tehdas valmistaa sellun lisäksi mm.
mäntyöljyä, tärpättiä, tuotekaasua, biokaasua ja rikkihappoa.
Biotuotetehdas on energia-, materiaali- ja ympäristötehokkuudeltaan
maailman huippua. Vaikka tuotantokapasiteetti on lähes
kolminkertainen aikaisempaan sellutehtaaseen verrattuna, toimii se
aiemman tehtaan ympäristöluvan päästöarvojen mukaisesti. Lisäksi
tehdas tuottaa biopohjaista sähköenergiaa 2,4-kertaisesti omaan
kulutukseen nähden eikä käytä lainkaan fossiilisia polttoaineita
vaan valmistaa tarvitsemansa energian tuotannon sivuvirroista.
Kuoresta valmistetaan tuotekaasua meesauunin käyttöön.
Jätevesilietteestä valmistetaan biokaasua ja
biopolttoainepellettejä. Tehtaan savukaasuista pestään rikkihappoa
tuotannon käyttöön. Metsäasiantuntija
Markku Paananen tiivistikin tehtaan tehokkuuden lauseeseen ”
Tikkukaan ei mene hukkaan ”.
Metsäomistajia kiinnosti puun
hankinta. Markku Paanaselta kuulimme,että puuta täytetään
vuodessa 6,5 milj. m3. Lisäys on 4,5 milj.m3 aikaisempaan
sellutehtaaseen verrattuna. Päivittäin tarvitaan 20 000 m3.
Kuitupuutarve on vilkastuttanut erityisesti Keski-Suomen
harvennushakkuita. Puuta tuodaan päivittäin 240 rekallista (rekka
joka 6 minuutti) 100-150 kilometrin säteeltä ja kolmella junalla
ympäri maata. Tehtaalla ei ole isoja varastoja vaan tehtaan
ympäristössä on 15 puuterminaalia. Tehtaalta lähtee päivittäin
44 junavaunua Vuosaaren satamaan ja vie tuotteita ympäri maailmaa.
Äänekoskella työskentelee 150 henkilöä ja tehdas luo työtä
välillisesti 2500 muulle työntekijälle (metsätalous, kuljetusala,
huolto- ja kunnossapito jne.) Lisäystä sellutehtaan aikaan on
arviolta 1500 työpaikkaa.
Esittelyjen jälkeen siirryimme Pro
Nemus (Metsän puolesta) -vierailukeskuksen näyttelyihin. Pro Nemus
itsessään on kunnianosoitus puurakentamiselle ja metsälle.
Rakentamiseen on käytetty Metsä Groupin Kerto-LVL-palkkeja,
pilareita, katto- ja seinäelementtejä. Kahdesta kurkistusluukusta
pääsi tutustumaan ulkoseinä- ja väliseinärakenteisiin. Yhtenä
seinänä oli sammal- ja jäkäläviherseinä. Esillä olivat myös
oikeat pohjoisen puut. Hakkuukonesimulaattori oli sijoitettu
vanerista valmistettuun ”käpyyn”. Katosta leijaili vaahdotetusta
sellusta valmistettu ”Uusi kulottuvuus” -taideteos,joka oli
voittanut muotoilukilpailun.
 |
Hakkuukonesimulaattori "Kävyn" sisällä (kuvaaja: Kari Monto) |
 |
Sammalseinä (kuvaaja: Raija Kaipainen) |
 |
"Uusi kulottuvuus"-taideteos (kuvaaja:Raija Kaipainen) |
Hakkuusimulaattorin huipputekniikalla
hommia teki Riipisen Esko. Kuulimme,että motonkuljettaja käsittelee
työvuoron aikana n. 600 runkoa.
Virtuaalisilla tehdaskierroksilla pääsi
tutustumaan mm. Äänekosken ja Punkaharjun prosesseihin. Oli
tuotenäyttely ja kartta,jolla havainnollistettiin tuotteiden kulkua
maailmalle. Saimme kuulla,että tuotteita viedään 120 maahan ja 250
satamaan.
Otatimme itsestämme luonto-tai
teknologialisukkeilla varustettuja valokuvia. Metsäkokemus-tilassa
havainnollistettiin miten puu kasvaa pituutta ja ympärysmittaa
vuosien varrella. Oli myös virtuaalisimulaatio
harvennuskohteesta,johon harvennettavat puut oli merkitty oranssilla
ja jätettävät puut vihreällä. Oli ideatori,johon oli koottu
kävijöiden ehdottamia uusia tuotteita. Niitä oli jo niin
runsaasti,että oli vaikeuksia ehdottaa todella uusia.
Meihin tekivät vaikutuksen
biotuotetehtaan raaka-ainetehokkuus, kuitupuun parantuneet markkinat,
Pro Nemus rakennuksen kauneus ja esittelyjen havainnollisuus. Jäämme
odottamaan niitä puupalttoita ja muita sellupohjaisia tekstiilejä.
Saimaan Metsänomistajat kiittävät
retken järjestelyistä ja toteuttamisesta jäsenpalvelujohtaja Juha
Jumppasta, johdon assistenttia Soile Kortelaitaa, metsäasiantuntija
Markku Paanasta ja oppaita Sonja Laitinen, Maria Latokartano ja Pia Puurtinen !
 |
Reissukahvit ja Puulan muikkuleipiä ja marjapiirakkaa nautimme Kangasniemen Reissupannussa (kuvaaja:kahvilan emäntä) |
 |
Moottorisaha Druzba löytyi Äänekosken IKH-myymälästä (kuvaaja: Kari Monto) |
22.8.2018
Irma Welling
16.6.2018 Metsäretkellä Ylämaalla
31 metsänomistajaa ja kyläläistä
kokoontui Juha Hovin Kasarin sahalle ja höyläämölle aloittamaan
metsäretkeä.
Saha toiminut jo kolmessa polvessa eikä jatkajasta ole valitettavasti nyt tietoa. Näytillä oli vuonna 1903 sahatun ja höylätyn ulkoseinäpanelin näyte. Aikoinaan kylällä tarvittava rakennuspuutavara on tullut oman kylän sahalta. Toinen mallikappale oli Venäjältä tulleesta puusta, jossa kahdenkymmenen viiden sentin matkalla oli 550 vuoden vuosirenkaat. Tällaista puuta ei tule Suomessa vastaan. Juha näytti myös metalliosia, joita on sahatessa löytynyt ja jotka ovat olleet sahan terän surma. Pihapuista eritoten löytyy nauloja, piikkilankaa, aspeja ja vielä tulee sahalle pöllejä, joita on vahvistettu sota-aikaisilla luodeilla, sirpaleilla tai muilla ammusten kappaleilla.
Tämän päivän tuotetaan sahalla mm. pöllejä graniittilohkareiden kuljetustuiksi ja lankkuja betonitehtaille muottitarpeiksi.
 |
Kasarin sahan omistaja Juha Hovi kertomassa sahan historiaa (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
 |
Alaspäin ripustettu kuusen oksa toimi ilman kosteuden muutoksen osoittimena (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
 |
Sahalla sahattua Venäjältä tuotua 550 vuotta vanhaa kuusta,josta oli juoksutettu pihkaa ja vuonna 1903 sahattua ulkoseinäpaneelia (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
 |
Juha Hovi sahaushommissa (kuvaaja Hannu Turkki) |
Sahan ja höyläämön jälkeen
siirryttiin Pertti Metsämuurosen 22 vuotta sitten ostamaan
mäntymetsään,josta 15 hehtaaria oli harvennettu talvella
2017-2018. Harvennus tehtiin alaharvennuksena, jolloin kasvatukseen kohti päätehakkuuta jätettiin järeimmät puut. Edellinen harvennus oli tehty koneellisesti vuonna 2009.
Ensimmäisen harvennuksen Pertti oli tehnyt moottorisahalla vuosina
1999-2000. Tuolloin kertyi kuitupuuta 635 m3.
 |
Pertti Metsämuuronen (viirupaita) johdattaa retkeläiset harvennusmetsää katsomaan (kuvaaja Hannu Turkki) |
Pertin metsän vieressä kasvoi
Yhteismetsä Tuohen jatkuvan kasvatuksen metsä, jota esitteli
metsänhoitaja ja hoitokunnan puheenjohtaja Jussi Saarinen. Yhteismetsässä oli tehty yläharvennus, jolloin pyrittiin poistamaan mahdollisimman paljon tukkipuuta. Lyhytkasvuisuudesta huolimatta osasta saatiin jo kolme tukkia, suurimmasta osasta kaksi. Jäljelle jäi runkoja, joista saadaan taas tukkia 10-15 vuoden kuluttua. Jussi Saarisen mukaan tällä menetelmällä tulee tasaisempi tulovirta. Retkeilijöitä mietitytti kasvaako puuston alle riittävän voimakkaita luonnontaimi, jotta jatkuvasti olisi kasvatusvaiheessa olevaa puuta.
 |
Jussi Saarinen (vasemmalla) esittelemässä jatkuva kasvatuksen metsää (kuvaaja Hannu Turkki)
|
Laavulla nautimme kahvia ja voileipiä
sekä Kärkipyörän tarjoamaa kääretorttua ja UPM Metsän
tarjoamia makkaroita. Samalla Jussi Saarinen kertoi Yhteismetsä
Tuohesta ja jatkuvan kasvatuksen metsänhoitotavoista sekä
Metsätietopalvelu Silmu Oy:stä. Yhteismetsä Tuohi perustettiin 2015 ajatuksena tarjota tuottava ja aidosti kestävä metsäsijoituskohde sijoittajille sekä vaivaton metsänomistamismuoto metsänomistajille. Tuohen käyttämässä jatkuvassa kasvatuksessa saavutetaan huomattavia talousetuja verrattuna viljelymetsätalouteen, jossa metsä uudistetaan useimmiten avohakkuun ja taimien istuttamisen/siementen kylvämisen kautta.Jatkuvassa kasvatuksessa metsiä hoidetaan toistuvin yläharvennuksin
ja luontaisella taimettumisella. Hakkuut kohdistetaan taloudellisesti
kypsiin runkoihin eli tukkipuihin,jolloin rungosta saatava hinta on
jo välillä 30-60 euroa. Pienemmistä puista, joista hakattuna
saataisiin vain 1-15 euroa runkolta, kasvatetaan ajan mittaan uusia
tukkeja. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä pysyy jatkuvasti puustoisena
ja metsän maisema- ja luontoarvot säilyvät. Samalla vältytään
kalliilta istutusinvestoinneilta. Jopa 50-100 vuotta alikasvoksena
kasvaneiden taimien elpyminen alkaa yläharvennuksen jälkeen ja
niillä on selvä etumatka istutettuihin taimiin verrattuna. Voidaan myös käyttää
laatuharvennusta,jos puusto on liian tieheää. Metsätietopalvelu
Silmu Oy on erikoistunut jatkuvan kasvatuksen palveluiden tuottamiseen.
Tällaisia palveluita ovat mm. leimikon suunnittelu, kilpailutus,
korjuun ohjeistus kuvioittain, pitemmän tähtäimen
metsäsuunnittelu, metsänhoitotyöt tarvittaessa ja uutuutena
pakurisienten viljelyn organisointi. Pakurisienten kasvatuksella
koivusta,josta kuituna tienaa 1-2 euroa/runko, voi saada 6-7 vuoden
kuluttua pakurisienen ymppäyksestä 60 euroa/runko.
 |
Jussi Saarisen kuvataulut jatkuvan kasvatuksen menetelmistä (kuvaaja Hannu Turkki) |
Mukana retkellä olivat myös Kärkipyörän kauppias Yrjö
Pylvänäinen ja Lappeenrannan liikkeen vastaava Risto Makkonen. Kärkipyörä on alunperin Mäntyharjulla 1982 perustettu pienkoneliike, joka on edelleen keskittynyt metsän ja puutarhan koneiden myyntiin ja huoltoon. Lappeenrannan toimipisteellä tulee syksyllä kolme vuotta täyteen ja huollon kapasiteettia sekä metsäalaa tuntevaa voimaa on jo pystytty lisäämään. Valikoimiin kuuluvat mm. Husqvarnan tuotteet, ArcticCat-, Honda ja Trapper-mönkijät. Lisäksi löytyy työkaluja koneiden huoltoon ja apuvälineitä metsätöihin. Tavoitteena on taata metsäalalle luotettavat koneet, joilla pitkä turvallinen ja tuottava elinkaari.
Esittelyssä oli Husqvarnan uusia akkusähkökäyttöistä metsätyövälineitä kuten ammattilaisen moottorisahaa, siimaleikkuria, ruohoraivuria ja oksa/ketjuraivaussahaa sekä perinteistä polttomoottoriraivaussahaa 545 FX autotune. Uusien akkukäyttöisten ammattitason sahojen ketjunopeus on 20m/s ja se vastaa leikkuuteholtaan 40 cm3 isäntälinjan sahoja. Akku kestää yhtämittaista käyttöä noin tunnin työskentelyn ja akku kestää n.1500 latauskertaa. Akkusahalla työskentely on polttomoottorisahaa miellyttävämpää, sillä tärinä on huomattavasti pienempi eikä pakokaasut ole haittana. Akkukäyttöisellä moottorisahalla voi siis työskennellä sisätiloissa rakennustöissä tai suljetussa hallissa. Mukava puoli on, myös, ettei kone enää pörise, kun siirtelee pöllejä tai siirtyy toisen puun luokse. Käynnistäminen tapahtuu vain nappulasta painaen ilman nykimisiä.
Metsänomistajan omatoimiseeen raivaustyöhön kaikkein sopivimmat akkutyökalut ovat moottorisaha ja oksa/ketjuraivaussaha. Ketjuraivaussahan kanssa on miellyttävää edetä taimikossa ilman pakokaasuja ja suurta melua. Ketjusahalla pystyy erittäin tarkkaan sahauskohteen valintaan pöheikössä ja kaatamaan suuriakin puita yhdeltä puolelta sahaten ja samalla työkalulla voi tehdä reikäperkausta tai oksia säästöpuut. Akkuraivurilla kynnys lähteä metsätöihin on alhainen.
Polttomoottorikoneiden puolella tapahtuu myös kehittymistä. Nyt Husqvarnan suosittu 45 kuutioinen saha on varustettu elektroonisella polttoaineen syötön ohjauksella. Ennestäänkin nopea kaasun painalluksen vaste on nyt välitön. joka tekee raivauksesta miellyttävämpää. Entisen rikastin- tai ryyppynappulan sijasta koneessa on nyt start-kytkin, joka säätää koneen lämpötilan ja polttoaineen mukaan kaasuttimen arvot kohdalleen kevyttä käynnistysnykäystä varten.
Raivaussahan käytössä, oli sitten perinteinen polttomoottorisaha tai akkukäyttöinen työn mielekkyyden perusta ja kunnon valjaat sekä työasu. Husqvarnan XT Balance valjailla, joissa on koko selän mittainen tuki, sahan paino jakautuu olkapäiden lisäksi lantiolle. Saha ei vedä silloin valjaita alas sivulle tai kantajaa vinoon. Näissä valjaissa on otettu huomioon myös etuhihnojen sopivuus naisille. Optimisäätöjen tekoon omalle kropalle vie muutaman minuutin ja se kannattaa sillä hyvillä valjailla jaksaa taas raivata muutaman tankillisen enemmän päivässä.
 |
Kärkipyörän esittelykoneet (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
Kärkipyärän Yrjö Pylvänäinen karsimassa oksia ketjuraivaussahalla (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
Pertti Myyrän puusta valmistamia esineitä oli näytillä laavulla (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
Päivän päätteeksi ajoimme
Heikkilään Liirintielle Aimo Kapiaisen kotitilalle tutustumaan
ikimetsään ja monenlaisiin puulajeihin. Alueen suurimman kuusen
halkaisijaksi mitattiin 74 cm. Alueen vanhimman koivun ikää
arvuuteltiin. Arvaukset osuivat välille 66,5-180 vuotta. Lähimmäksi
arvioitua 155 vuoden ikää arvasi Raija Kaipainen, jonka arvio oli
145 vuotta. Raija sai omistuskirjoituksella varustetun Aimon
kirjoittaman kirjauutuuden ”Sodan jälkeen”. Miehet Eskoa lukuun
ottamatta arvioivat iän alle sadaksi vuodeksi ja kaikki naiset yli
sadaksi vuodeksi. Siitäpä Hannu lohkaisi määrittelyn pessimistin
ja optimistin erolle. ”Pessimisti pelkää,että eukko lähtee ja
optimisti toivoo sitä.” Tutustuimme luonnontilaiseen
Metsäkeskuksen määräaikaisen ympäristötuen piirissä olevaan
ikimetsään. Suojelumetsä pysyy metsänomistajan omistuksessa,mutta
se jätetään metsätalouskäytön ulkopuolelle. Metsässä oli
vuonna 1870 rakennettu heinälato puisine saranoineen ja viirupöllön
pönttö. Retkipolun varrella oli visakoivikko, vuorijalavaa, tammia,
amurinvaahteraa, punakoivua, saarnia,punasaarnia,
siperianlehtikuusta, hybridihaapaa, douglasmäntyä, lehtikuusia,
visatervaleppää, visasaarnia, visapihlajaa ja lehmuksia. Näimme
myös laaja-alaisen lähteen, harvennusta odottavan komean männikön,
oikean sudenkuopan eli maahan kaivetun syvän kuopan,jolla
pyydystettiin aikoinaan susia. Kuoppa katettiin risuilla,jotta eläin
ei sitä huomaisi ja kuopan pohjalle pystytettiin teräviä
seipäitä/tikkuja eläimen haavoittamiseksi /tappamiseksi.
 |
Aimo Kapiainen mittaamassa suuren kuusen halkaisijaa (kuvaaja Hannu Turkki)
|
 |
Raija Kaipainen vastaanottaa arviointikisan palkinnon Aimo Kapiaiselta (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
Laaja lähde (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
 |
Heinäladon puiset saranat (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
Sudenkuoppa (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
Aimo Kapiainen ja amurinvaahtera (kuvaaja Hannu Turkki) |
Ylämaalla on hyvä meininki ! Ylämaalaiset ovat toiminnan väkeä, etenkin Metsämuuroset,
kun olivat järjestäneet meille niin monipuolisen metsäretkipäivän
ja puitteet sekä saaneet myös kyläläiset liikkeelle !
Lemillä 17.6.2018
Irma Welling
2.6.2018 Metsäretkellä Ylämaalla
 |
Monnon Kari selvittää taimitiheyttä Sinikan ja Irmelin kuusi-mänty-koivikossa (kuvaaja Hannu Turkki) |
13 metsänomistajaa suuntasi metsäretkelle Ylämaalle, Metsäyhtymän Mäkinen Irmeli ja Niemi Sinikka taimikoihin. Ensimmäisenä tutustumiskohteena oli 7 hehtaarin alue,jolta oli vuonna 2012 kaadettu sankka kuusikko. Syksyllä 2012 istutetussa kuusitaimikossa havaittiin keväällä runsaasti ruskettuneita taimia ja Metsä Groupin asiantuntijoiden mukaan ruskettumiseen ei ollut syynä rouste (pintaroudan aiheuttama kuivuus) taikka taimien heikko laatu vaan halla alavalla maalla. Ruskettuneiden taimien tilalle istutettiin mäntyä tai kuusta tai jätettiin hyvä luonnontaimi,joten kuusikon tilalle kasvoi kuusi-mänty-koivikko. Vuonna 2015 alueella kasvoi runsaasti vattua ja lehtipuut putsattiin pois sirpillä ja raivausveitsellä. Vuonna 2017 alueelta raivattiin Kemera-tuella ylimääräiset lehtipuut pois. Monnon Karin pistokoeluonteinen taimitiheysmittaus tuotti tiheydeksi 2200 tainta/ha. Nyt koivun ja pihlajan taimet olivat jo ehtineet taimien korkuisiksi ja retkeläisten toimenpidesuositusten kirjo oli seuraava:
-raivaus ensi keväänä, 2 hlöä
-reikäperkaus 3 v päästä, 1 hlö
-raivaus 4-5 vuoden päästä, 1 hlö
-raivaus 5 v päästä, 2 hlöä
Saman alueen mäenpäällistä männyntaimikkoa vaivasivat hirvet ja pellon reunan aluetta myyrät. Kaiken kaikkiaan Sinikka ja Irmeli olivat nähneet paljon vaivaa riittävän tiheiden taimikoiden aikaan saamiseksi !
Toisena kohteena oli tänä keväänä raivattu 4 vuotias mäntytaimikko,jonka taimet olivat hyvässä kasvussa.
 |
Metsäretkeläiset visakoivikossa (kuvaaja Hannu Turkki) |
Kolmantena kohteena oli Mäkisen Erkin 27 vuotias visakoivikko,joka oli perustettu entiselle pellolle. Istutukseen oli käytetty mikrolisättyjä kloonitaimia. Taimien välimatkana käytetty 1,8 m on osoittautunut liian lyhyeksi.Taimet ovat vaatineet karsintatyötä ja lumien karistelua. Visakoivut olivat korkeudeltaan noin puolet samaan aikaan istutettujen koivujen korkeudesta. Samalla alueella kavoi käärmekuusi, metsälehmuksia, serbiankuusia ja jalavia. Laavun maastossa kasvoi myös mustakuusia,joita on perinteisesti istutettu hallanaroille paikoille. Erkin mukaan mustakuuset ovat osoittautuneet hidaskasvuisiksi ja oikukkaiksi.
 |
Erkki esittelemässä käärmekuusta (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
 |
Erkki ja Hannu mustakuusen vieressä (kuvaaja Irma Welling) |
 |
Erkin laavua koristivat soutuveneen puolikkaat (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
Retki jatkui Erkin laavulle, jossa nautittiin Sinikan leipomaa omanaherkkua ja Erkin grillaamaa makkaraa. Erkki oli tuonut kulohälytystilan vuoksi paikalle kaasugrillinkin. Saimme laavulle vieraaksi myös tulevia metsänomistajia: Venlan, Veeran, Saaran ja Veikon. Erkki kertoi meille perinteisistä hirvien karkoituskeinoista. Esillä oli puuhun narun päähän kiikkumaan laitettava putken pätkä,jonka sisällä oli Palmolive-saippua. Toinen käytetty keino oli ripustaa puiden oksiin sukkahousuihin sullottuja naisten hiuksia. Sinikka on selvittänyt,että keltaista hirvinauhaa voi kysellä Jouni Tolvaselta puh. 029 431 2223, joka on Suomen Riistakeskuksen Kaakkois-Suomen riistasuunnittelija.
Sinikka kuuli myös Tolvaselta, että Trico on hyvä hirvien ja peurojen karkoteaine,jota ruiskutetaan taimien latvaan. Se on valkoista ainetta ja valmistetaan lampaan munuaisrasvasta ja siten egologinenkin. Ainetta saa 10-litran astioissa ja maksaa n. 50 euroa. Sitä voi käyttää tuhoeläinten karkottamiseen myös puutarhan havu- ja lehtipuista sekä pensaista.
 |
Erkin kädessä hirvikarkoitin,jonka sisään laitetaan Palmolive-saippua (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
Jaakko ja kuvauskopteri (kuvaaja Pertti Kangaskolkka) |
 |
Kuvauskopteri jo ilmassa (kuvaaja Hannu Turkki) |
Herkuttelun
jälkeen Etämetsänomistajien Liiton uusi puheenjohtaja Jaakko
Temmes kertoi ajankohtaisista metsäasioista kuten kuitupuun
hintatilanteesta, Kuutiosta eli sähköisestä puunmyyntipaikasta,
metsävaratietojen julkisuudesta ja siitä kuinka metsäteollisuus
janoaa FSC-sertifioitua puuta. Tutustuttiin myös Jaakon
lennättämään kuvauskopteriin eli droneen. Jaakolla oli DJI:n
nelikopteri, jossa oli kamera. Kamera oli ripustettuna vakaajaan
heilumisen ja tärinän poistamiseksi. Kopteria ohjattiin maasta
ohjaimella, jossa oli näyttö. Ohjaimen toimintaetäisyys on
kilometrin luokkaa. Maksimilentoaika yhdellä akulla on n. 15
minuuttia ja sen aikana ehtii kartoittaa 50 hehtaarin alueen, sillä
kopteri on nopealiikkeinen. Hyvänä kuvauskorkeutena Jaakko piti 50
metriä. Parhaita kartoitusajankohtia ovat kevät ja syksy, jolloin
lehtipuut erottuvat hyvin sekä toisistaan että havupuista.
Kopterin kuvaama video löytyy täältä:
Muita metsäkuvausvideoita löytyy Jaakko Temmeksen nimellä Youtubesta.
Isot kiitokset puuhanaisille ja -miehille monipuolisesta metsäretkestä !
3.6.2018
Irma Welling
19.2.2018 Osuuspankissa OP Metsä-palveluita, edunvalvontavaltakirja-asiaa ja uutta metsätietolakia oppimassa
 |
Näkymä OPn yläkerrasta Saimaalle (kuvaaja Kimmo Kylämies) |
18 Saimaan Metsänomistajat ry:n jäsentä kokoontui vuosikokoukseen. Vuosikokouksen aluksi Etelä-Karjalan OPn asiakkuusjohtaja/maa- ja metsätalous Arto Teittinen kertoi miten OP auttaa
metsäomaisuuden hoidossa.
*OP Metsä-palvelun (https://www.op-metsa.fi) käyttö on ilmaista ja se on kaikkien
metsänomistajien hyödynnettävissä.
*OP Metsässä voit käydä arvioittamassa metsäsi arvon antamalla kiinteistötunnuksen.
Palvelu hyödyntää valtakunnan metsien inventointiaineistoa, maanmittauslaitoksen
karttatietoa sekä metsäkeskuksen metsää.fi palvelua.
*Sukupolvenvaihdokseen saa apua Op:n lakimiehiltä Jere Holopaiselta (Lpr) ja Katri
Vanhatalolta (Imatra) sekä muilta pankin maa- ja metsätalousasiantuntijoilta.
Verottajalta kannattaa hakea usein ennakkoratkaisu.
*Metsää voidaan käyttää lainan vakuutena,jolloin metsän vakuusarvo on 60 % käyvästä
arvosta ja edellyttää vakuutusta palo- ja myrskytuhoja varalta.
*Yhteismetsästä saa tasaista tuloa,mutta harvoin rahoitusta elämän isoihin hankintoihin.
*Metsät kannattaa vakuuttaa. Vakuutusmaksuun voi vaikuttaa omavastuutta säätelemällä.
Esimerkiksi 50 ha metsätilan vakuutusmaksu putoaa noin puoleen,jos omavastuuta
nostetaan 300 eurosta 4 000 euroon.
*OP Metsän veromuistio (https://www.op-metsa.fi/veromuistio) on uusin palvelu,jonka
avulla hallinnoidaan tulo- ja menotositteita. Veromuistiota käytetään suoraan
älypuhelimella kuvaamalla ja tallentamalla tositteet. Vuoden lopussa verovuoden tositteet
saat yhtenä pdf-tiedostona sähköpostiosoitteeseen.
Opn lakimies Jere Holopainen esitti tiiviin paketin edunvalvontavaltakirjasta.
*Edunvalvontavaltakirjan tekijä itse päättää mitä hänen asioitaan ja ketkä hoitavat
silloin,kun hän itse on kykenemätön huolehtimaan asioistaan sairauden, henkisen
toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveyden tai muun vastaavan syyn vuoksi.
Edunvalvontavaltakirja on asianhoidollisesti edunvalvontaa kevyempi tapa hoitaa asioita.
Edunvalvoja sen sijaan voidaan määrätä silloin, kun henkilö ei pysty sairauden tms. vuoksi
valvomaan etujaan ja huolehtimaan omaisuudestaan, eikä näin ollen ole enää kykenevä
tekemään edunvalvontavaltakirjaakaan.
*Edunvalvontavaltakirjaan tarvitaan kaksi samanaikaisesti läsnäolevaa esteetöntä
todistajaa, eli perintökaaren mukaisia sukulaisia tai heidän puolisoitaan ei tule käyttää
todistajina. Valtuutettu ei saa lähtökohtaisesti lahjoittaa valtuuttajan omaisuutta
yleisvaltuuksin. Kiinteää omaisuutta saa luovuttaa (realisoida) vain, jos valtakirjassa niin
on erikseen määrätty.
*Valtuutetun on hyvä tietää,missä valtakirjaa säilytetään tekemisen jälkeen, ennen
vahvistustarvetta. Tallelokero ei ole paras säilytyspaikka, mikäli valtuutetulla ei ole
käyttöoikeutta siihen. Järkevintä olisi antaa valtakirja sen tekemisen jälkeen valtuutetun
säilytettäväksi.
*Kun valtuutetun fyysinen tai henkinen tilanne edellyttää valtakirjan käyttöönottoa,
mennään lääkäriin valtakirjan kanssa ja pyydetään lääkärinlausuntoa valtakirjan
vahvistamiseksi, joka toimitetaan sitten maistraattiin. Maistraatti pyytää
vahvistamisvaiheessa valtuutetun kirjallisen suostumuksen tehtävään ja luettelon
omaisuudesta, jota valtuutetun on tarkoitus käydä hoitamaan.
*Valtuutettu on oikeutettu kohtuulliseen korvaukseen valtuutettuna toimimisesta,
ohjeellisesti voidaan käyttää edunvalvonnan palkkioiden määräytymisperusteita.
Metsäkeskuksen elinkeinopäällikkö Pekka Vainikka kertoi metsätietolaista,joka astuu
voimaan 1.3.2018.
*Lappeenrannan ja Imatran seudun laserkeilauksen tulokset saadaan metsään.fi-
palveluun syyskuun aikana.
*Metsätietolain mukaan ympäristötiedoksi katsottavat metsätiedot ovat jatkossa
sähköisesti saatavissa nykyistä avoimemmin.
*Metsäkeskus avaa tiedon jakelua varten metsään.fi-verkkosivulle uuden avoimen
metsätiedon osion. Siellä avointa metsätietoa voi selailla, ladata tiedostoina tai ottaa
käyttöön teknisen rajapinnan kautta.
*Metsäkeskus ei luovuta metsänomistajan nimi- tai yhteystietoja, tilanrajoja tai
kiinteistötunnuksia avoimen metsätiedon osiossa.
*Avoin metsätieto sisältää hilamuotoiset tiedot (16 m x 16 m), niistä jalostetut puulaji- ja
kuutiotiedot sekä toimenpide-esitykset kuvioittain. Myös tiedot metsälain erityisen
tärkeistä elinympäristöistä (10 §), metsänkäyttöilmoitukset ja tiedot Kemera-töistä
avautuvat.
*Odotettavissa on,että isot metsäalan yritykset yhdistelevät avointa Metsään.fi-dataa
Maanmittauslaitoksen tilaraja- ja rekisterinumerotietoihin ja lähestyvät
sopimusasiakkaitaan palveluillaan.
*Yhteinen tavoite on saada lisää puuta markkinoille ja metsätiet kuntoon !
*Taimikonhoitotarpeen selvittämiseen laserkeilaus ei anna riittävän tarkkaa kuvaa. Siksi on
meneillään yhteishanke kuvauskoptereiden ja satelliittikuvien hyödyntämisestä taimikon
hoitotarpeen arvioinnissa.
Esitysten jälkeen pidettiin ripeä vuosikokous. Johtokunnassa jatkavat Annukka Kimmo, Kari Monto, Erkki Outinen, Sinikka Niemi, Seija Leinonen ja Esko Tikanmäki. Vuoden 2018 puheenjohtajaksi valittiin Irma Welling.
20.2.2018
Irma Welling
2.12.2017 Kuusijuhla Kehruuhuoneella
 |
Kuvaaja Ilkka Snellman |
 |
Kuvaaja Hannu Turkki |
Saimaan
Metsänomistajat ryn kuusijuhlaan Linnoituksen Kehruuhuoneella
osallistui 21 henkilöä. Herkuttelun jälkeen pidimme arpajaiset
ja arpaonni suosi erityisesti Pekka Peräkylää, Ilkka Snellmania ja
Heikki Aaproa.
Leikkimielisenä tehtävänä oli Kaipaisen Raijan
ryhmällä keksiä syitä sille miksi metsä paukkuu pakkasella.
Leikkimielinen vastaus oli,että paukkeella metsä kutsuu eläimiä
ja ihmisiä lämmittämään palelevia puita. Googlettamalla löydetty
tieteellinen selitys oli ”Puun
runko muodostuu useista sisäkkäisistä kerroksista, joiden tilavuus
supistuu pakkasilmassa. Kun
lämpötila laskee, puun pintakerros jäähtyy ja kutistuu
sisäkerroksia nopeammin, eivätkä sisäkerrokset enää mahdu
pintakerroksen sisään. Silloin pintakerros voi haljeta paukahtaen
rungon pituuden suuntaisesti.” Snellmanin Ilkan ryhmä tehtävänä
oli arvuutella montako pino- ja heittokuutiometriä saadaan
kiintokuutiometristä puuta. Pinokuutiometrejä saadaan 1,4-1,6 ja
heittokuutiometrejä 2,5. Marjutin ja Tuuliaisen Raijan ryhmän
tehtävänä oli keksiä Snellmanin Ilkan tuomalle puunäytteelle
puulaji ja metsämessuilta ostetulle työvälineelle käyttötarkoitus.
Kun Ilkasta on kyse niin puulajihan oli visakoivua. Ja työväline
oli aivan oikein kantoon lyötävä teroitustuki moottorisahan ketjun
viilaukseen. Irmeli arvasi messuhinnankin oikein, 25 €.
Uittokalusteesta sitä saa hintaan 12,90 €. Pekan ja Hannun ryhmän tehtävänä
oli arvioida pöllin painoa. Painoksi ryhmä arvioi 3,2 kg±0,3
kg. Pölliä kierrätettiin ja joku vertasi sitä vauvan painoon joku
oman kissan painoon...vainavampi kuin vauva ja kissa. Oikea paino oli
5 kg. Sinikan ja Irmelin ryhmän tehtävänä oli löytää viidelle
metsien tuholaiselle reitti Suomen metsiin. Vaihtoehtoina olivat
pakkausmateriaalit, havupuutavara, lehtipuun taimet, hake ja
lehtipuutavara. Mäntyankeroiset tuhoavat havupuita ja jäärät sekä
soukot lehtipuita.
 |
Raija Kaipainen kertomassa metsän paukkumisesta pakkasella (kuvaaja Ilkka Snellman) |
 |
Marjut ja Tuuliaisen Raija kertomassa teroitustuesta (kuvaaja Hannu Turkki) |
 |
Irmeli, Seija ja Esko esittelemässä tuholaisten kulkeutumisreittejä (kuvaaja Hannu Turkki) |
Saimme ihailla Ilkan tuomia
visakoivusta ja koivun pahkasta tehtyjä koristepalloja. Ilkka kertoi
myös Sydänyhdistyksessä vireillä olevasta yöllisestä
metsäretkestä,jonka voisimme yhdessä toteuttaa.
Ylämaan ryhmän kantavat voimat Pekka
ja Hannu ojensivat puheenjohtaja Irmalle kiitokseksi Ylämaan
Kotiseutuyhdistyksen kirjan ”Yl'maan messäläiset puun ja metsän
käyttäjinä”. Irma lupasi kiteyttää koosteen sen sisällöstä
Metsäkynä-sivuillemme.
 |
Marjutin ja Merjan pihdanoksasta tuunaamat kaulakorut (kuvaaja Hannu Turkki) |
Juhlat päättyivät ”Oi
kuusipuu”-yhteislauluun ja ensi vuoden sääennustukseen ”Jos
joulu maanantai päiwän päälle lange, niin tule sekaisin suoja ja
kylmä talwi, eli kohtuullinen ilma. Kaunis kewät, myrskyinen kesä.
Syxy anda wijna kyllä, waan wähän hunajata, mesiäiset ja eläimet
silloin kuole,että hunajata ja maitoa puuttu, moni waimo silloin
miehensä kuolemasta saapi surta. Muutamat kuitengin saawat iloita
toinen toistensa kanza laula ja juoda sanoden: Ne kuollet annamme me
olla, wielä monda miestä elä.”
Lemillä 5.12.2017
Irma Welling
3.10.2017 Metsäretki Hannu Perälän Luumäen metsiin
10 metsänomistajaa suuntasi
tihkusateesta huolimatta Luumäelle Korpilahdentielle katsomaan Hannu
Perälän metsätyömaita. Hannu tunnetaan omaperäisestä ”laiskan
miehen metsänhoitofilosofiasta”,jonka mukaan vain laiska saa
palkan metsätaloudesta. Retken jälkeen ehdottaisin Hannun
metsänhoitofilosofialle uutta nimeä, kustannustietoisen miehen
metsänhoitofilosofia. Kustannustietoisen miehen metsänhoidossa
Hannu jättää aukot käsittelemättä 15-20 vuodeksi. Hannu tykkää
moottorisahasta, mutta ei raivaussahasta eikä isoista
metsäkoneista,joiden jäljiltä jää runsaasti ajouria.
 |
Hannu Perälä kertomassa kustannustietoisesta metsänhoidosta (kuvaaja: Hannu Turkki) |
Hannulla on yli 60 ha metsää, joka on
hankittu pääosin ostamalla ja 37 ha viljeltyä. Omien sanojensa
mukaan Hannu ”ei siedä olla metsästä pois” vaikka metsät ovat
jo pojan nimissä. Hannulla ja Teija vaimolla on Etelä-Karjalan
ainoa luomumansikkatila Luumäen Nuppolassa. jossa viljellään
Polkaa ja Bountya.
Tutustuimme 17 ha kuvioon,josta Hannu
oli puolet hoitanut edellisinä vuosina. Nyt siinä hoidetulla osalla
kasvoi kuusivaltainen verrattain tiheä metsä ja viereinen
hoitamaton kuvio oli lähes läpipääsemätöntä
kuusi-koivutaimikkoa. Hannu käynnistää moottorisahan sen osalta
vasta 5-10 vuoden päästä, kun koivut ovat 10 metrisiä ja kuuset
5 metrisiä. Tällöin kertyy jo myytävää kuitupuuta ja rankaa.
Hannu tekee vuosittain metsänhoitoa 100 päivää 6 kuukauden
aikana, jolloin myytävää kertyy 300-400 k-m3. Rangat hän myy
hakkeeksi n 17 €/k-m3. Lisäksi kuviolle on saatu
Kemera-avustukset.
 |
Tämä kuvio saa odottaa vielä 5-10 vuotta Hannun moottorisahaa (kuvaaja: Hannu Turkki) |
 |
Hannun viime vuonna raivaama kuvio hyvässä kasvussa (kuvaaja: Hannu Turkki) |
Jos aukolle istutettaisiin
taimet,kustannuksia kertyisi laikutuksesta ja mätästyksestä (n
400-450€/ha) ja taimista ( kuusella 520-560 €/ha) ja taimikon
parista raivauksesta ennen ensiharvennusta (2x 300-400 €/ha)
yhteensä 1500-1800 €/ha. Kun ensiharvennus istutettuun metsään
tehdään 25-30 vuotta istutuksen jälkeen, on luvassa ensimmäinen
tili n 50 m3/ha kuitupuuta (koivukuitu 14-16 €/m3). Hannulla
ensimmäiset tilit ropsahtavat rangoista jo 15-20 vuoden kuluttua
ilman taimikon perustamiskuluja.
Hannu kertoi myös yrittäneensä
kasvattaa metsitettävää peltoa varten koivuntaimia siemenistä
laittamalla ne lannoitettuun multaa. Itävyys oli huonoa,mutta uusi
yritys lannoittamattomaan multaturpeeseen tuotti jo riittävästi
taimia.
Hannu kertoi suuntaa antavan esimerkin
kuinka hehtaarin alueen kantojen ja risujen energiasisältö on
luokkaa 200 MWh sähköä/lämpöä. Mökin mummo maksaa
sähköenergiasta 15 snt/kWh. Sillä energian ulosmyyntihinnalla
hehtaarin alueelta kerättyjen kantojen ja hakkutähteiden tuotto
olisi 30 000 €.
Omin silmin saimme nähdä,kuinka hyvä
kuusitaimikko oli jäänyt Hannun jo käsittelemälle kuviolle.
Vieressä odotti moottorisaharaivaajaa lähes läpipääsemätön
koivu-kuusitaimikko. Vaatii hyviä hermoja odottaa niin kauan,että
siitä saadaan haketettavia rankoja kuusikon lisäksi.
Irmelin kanssa pähkäilimme,että
meiltä naisilta ihan tekemätön paikka,kun pitäisi olla traktori,
vinssi ja metsäkärri ja kun moorrorisahatyö on paljon raskaampaa
kuin raivaussahatyö. Joudumme jatkossakin pärisyttelemään
raivaussahoja istutetuissa taimikoissa tietoisina siitä,että
palkaksi jää vain työnilo. Joka tapauksessa ryhdymme suosimaan
jatkuvaa kasvatusta ilman taimikon perustamista.
 |
Metsäretken päätteeksi nautimme kahvit makkaroiden kera Pupu-Hirvaksen laavulla (kuvaaja:Hannu Turkki) |
5.10.2017
Irma Welling
27.9.2017 Puun päivän tilaisuus Lappeenrannan Arboretumissa
 |
Yli 100 henkilöä oli tullut seuraamaan Tulevaisuuden kuusien istutusta. Kaupunginjohtaja Kimmo Jarva kuvan keskellä (kuvaaja: Ilkka Snellman)
|
Lappeenrannan kaupunki järjesti eri yhdistyksille mahdollisuuuden istuttaa Suomi 100 hengessä Tulevaisuuden kuusi Veteraanipuiston viereiselle alueelle perinteisenä Puun päivänä. Tilaisuus alkoi kaupungin puutarhurin Hannu Tolosen tervetulotoivotuksella. Kaupunginjohtaja Kimmo Jarvan puheen jälkeen fanfaarin puhalsivat Aleksi
Tuovinen, Joel Hassinen ja Jonatan Länsivuori opettajansa Ismo Variksen johdolla.
 |
Hannu Tolonen avaamassa tilaisuutta (kuvaaja: Ilkka Snellman) |
 |
Fanfaarin soittoa johti Ismo Varis (kuvaaja: Ilkka Snellman)
|
Fanfaarin jälkeen kuultiin puheenjohtajamme Irma Wellingin Puun
päivän julistus.
 |
Irma Welling pitämässä Puun päivän julistusta (kuvaaja: Irmeli Mäkinen) |
”Puun
päivää on Suomessa vietetty vuodesta 1998 lähtien. Puun päivänä
meitä kehoitetaan istuttamaan puita. Suomessa istutetaan vuosittain
100 miljoonaan puuntainta. Tämä on seitsemäs kerta, kun
Saimaan Metsänomistajat istuttavat Puun päivänä nuoren puun eli
vesan Lappeenrannan Arboretumiin. Aikaisempina vuosina on istutettu
erilaisia koivuja vesitornin alueelle. Nyt istutetaan Suomi 100
hengessä Tulevaisuuden kuusi,joka on kasvatettu Itsenäisyyden
kuusen siemenistä.
Tänä
vuonna painotetaan metsien ilmansuojelullista merkitys. Suomi on
Euroopan metsäisin maa,jonka metsät ovat merkittäviä
ilmastomuutoksen torjujia. Puut sitovat ilmasta hiilidioksidia ja
hidastavat ilmaston lämpenemistä ja kasvihuoneilmiötä. Suomessa
metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään. Metsät ja
puutuotteet ovat suuria hiilivarastoja. Hiilinielusta puhutaan,kun
metsien hiilivarasto kasvaa. Hyvässä kasvuiässä metsän
hiilinielu on suurempi kuin vanhoissa metsissä,vaikka niiden
hiilivarasto voi olla moninkertainen. Taimikko muuttuu hiilinieluksi
noin 20-30 vuoden iässä. Jopa puun energiakäyttö parantaa
hiilitasetta,jos se vähentää fossiilisten polttoaineiden käytön
aiheuttamia päästöjä. Täällä Etelä-Karjalassa hyödynnetään
jo sellutehtaan jätelietettä ns. nollakuitua lannoitteena Juuso
Joonan pelloilla Aholassa, mikä tekee pelloistakin hiilivarastoja ja
jopa nieluja,kun kasvien hiilidioksidin sidonta lisääntyy.
Metsät
vähentävät myös ravinteiden valumista vesistöihin ja hidastavat
siten vesistöjen rehevöittymistä.
Puusta
voi tehdä paljon muutakin kuin sellua, paperia, kartonkia tai
sahatavaraa. Tunnettuja uutuustuotteita ovat liukosellusta
valmistetut puupohjaiset tekstiilikuidut,joista tehdään puulankaa.
Puun hienokemikaaleja hyödynnetään jo lääke-, elintarvike- ja
kemianteollisuudessa. Enää ei pidä paikkaansa selluteollisuuden
vanha sanonta,että luonnon omasta liimasta, puun ligniinistä voi
tehdä kaikkea paitsi rahaa. Nyt ligniinillä voi tehdä myös
rahaa,kun sitä käytetään liimojen, polyuretaatyyppisten muovien
ja hiilikuitukomposiittien valmistukseen. Ligniinin avulla on
mahdollista laskea auto-, lentokone- ja urheiluvälinekomponenttien
painoa neljänneksellä.
Puun
käytön soisi lisääntyvän myös rakentamisessa. Mikkelin
asuntomessujen vetonauloja olivat kuusihirsiset Talo Wave ja Villa
Saimaanhelmi. Imatralla harkitaan Mansikkalaan Eco
school -konseptilla Stora Enson puumateriaaleista rakennettavaa
koulukeskusta. Suomessa on nyt 52
asuinpuukerrostaloa ja 4 toimistopuukerrostaloa.
Metsät
ovat myös tärkeitä virkistäytymispaikkoja ja voimanlähteitä.
Metsän voi avata mielemme kaikelle ihanuudelle !
Metsien
suuren merkityksen vuoksi on tärkeätä pitää niistä hyvää
huolta. Suosikaamme kestävää metsätaloutta, jatkuvaa
kasvatusta ja kasvattakaamme hakatun metsän tilalle uusi metsä.
Varjelkaamme metsiemme monimuotoisuutta ja luontoarvoja
arkimetsänhoidon käytännöissä jättämällä arvokkaat
elinympäristöt käsittelemättä.
Vanha viisaus sanoo ”Joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan. Tämä on lupaus meille !””
Julistuksen jälkeen monet yhdistykset istuttivat oman Tulevaisuuden kuusensa yhdessä kahdeksan Saimaan Metsänomistajat ryn jäsenen kanssa. Kuusen istuttajien laatat kiinnitetään alueen kivipaasiin.
 |
Hannu Turkki ja Pertti Myyrä istutuspuuhissa (kuvaaja: Ilkka Snellman) |
 |
SaiMelaisia taimen juurta tamppaamassa (kuvaaja: Ilkka Snellman) |
 |
Kivipaasi,johon laattamme kiinnitetään (kuvaaja: Irmeli Mäkinen) |
29.9.2007
Irma Welling
6.6.2017 Metsäretki Tyynelän Tilalle Aholaan
16 metsänomistajaa
matkasi Aholaan agronomi Juuso Joonan Tyynelän tilalle tutustumaan
uusiin lannoite- ja maanparannusratkaisuihin sekä jatkuvan
kasvatuksen toteuttamiseen. Mukana oli myös emeritusprofessori ja
jatkuvan kasvatuksen pioneeri Erkki Lähde.
Agronomi Juuso Joonasta
tuli Tyynelän tilalle suvun neljäs isäntä,kun sukupolvenvaihdos
toteutettiin vuonna 2009. Tilaan kuuluu nyt 120 ha viljeltyä, josta
90 ha on omaa ja 50 ha metsää. Lisäksi hän on jäsen
Yhteismetsässä Tuohessa, jossa metsiä hoidetaan jatkuvalla
kasvatuksella. Hän on mukana Soilfood Oy:ssä,joka kehittää ja myy
orgaanisia ja kierrätettyjä lannoite- ja maanparannusaineita.
Tila on sertifioitua
luomutila,jossa toteutetaan monipuolista viljelykiertoa ja
aluskasvien viljelyä sekä kierrätettyjä maanparannusaineita.
Kierrätettyinä maanparannusaineina mm. puukuidut (esim..
paperiteollisuuden nollakuidut) parantavat maaperän
vedenpidätyskykyä, lisäävät pieneliötoimintaa ja korjaavat maan
rakennetta. Käyttämällä puukuituja maan parannukseen, sitoutuu
hiiltä maahan ja se torjuu ilmastonmuutosta. Näimme omin silmin
kaurakylvöksen, jossa maan sadontuottoa oli parannettu puukuiduilla
ja mädätyslietteellä. Aluskasvina oli valkoapila. Aluskasvin
tarkoituksena on typen tuottaminen ja rikkakasvien hillintä. Tosin
Juuso Joonas ei puhunut rikkakasveista vaan oheiskasveista. Vain
ohdaketta Juuso piti häiritsevänä oheiskasvina. Toisella lohkolla
oli kasvamassa öljyhamppua ja kolmannella lohkolla kasvoi viljavaa
syysviljaa.
Juuso Joonan kotimetsässä
tutustuimme kohteeseen,joka oli ollut tasarakenteinen ja jota nyt
ollaan muuttamassa jatkuvan kasvatuksen metsäksi. 6 vuotta sitten
oli toteutettu motolla (Martti Sjöholm Oy) yläharvennus, jossa
tukkisaanto oli 101 m3/ha ja tukkiosuus 78 %. Tavoitteena oli 16-20
m2 pohjapinta-ala, sillä liian harvaksi ei kannata ensivaiheessa
harventaa heinittymisen vuoksi. Yläharvennuksessa kypsät tukkipuut
poimittiin pois samoin vialliset puut. Näimme kuinka
alikasvoskuuset olivat alkaneet elpyä ja uusia taimia oli alkanut
kasvaa etenkin ajourien kohdalle. Motokuski sai kiitokset siitä,
että metsään jääviin puihin ei ollut tullut kolhuja.
 |
Juuso Joonan jatkuvan kasvatuksen kotimetsässä (kuvaaja Hannu Turkki) |
Pysähdyimme matkan
varrella arvioimaan toisen kuvion toimenpidetarpeita, pitäisikö jo
mennä harventamaan ?
 |
Retkeläiset arvioimassa harvennustarvetta (kuvaaja Hannu Turkki) |
Lopputulemana oli Erkki Lähteen seuraavat
neuvot:
Toimenpiteiden pitää
olla taloudellisesti kannattavia eli ne kannatta tehdä vasta,kun
pientukkeja/tukkeja on saatavissa. Yläharvennuksia tehdään 5-10
vuoden välein, kun hakkuukertymä on noin 100 m3/ha.
Optimaalisessa mustikkametsässä puuston pohjapinta-ala on 15 m2,
mikä vastaa 100-150 m3/ha. Taimettuminen alkaa ja taimet kehittyvät
sitten,kun metsä harvenee. Avohakkuita vain erikoiskohteisiin
kuten maannousema-ja kirjanpainaja-tuhoalueille ja alueille,joissa
on entuudestaan tasarakenteinen kypsä metsä.
Toimenpiteillä ei
saa pilata ympäristöä. Totaalikielto voimakkaille maan
muokkauksille, koska niissä vapautuu hiiltä taivaalle ja
haitta-aineita kuten elohopeaa vesistöihin.
Toimenpiteillä ei
saa aiheuttaa haittaa naapurin metsille.
Toisessa 16 hehtaarin
Yhteismetsä Tuohen kohteessa Suokumaan Lipiälässä oli tehty
yläharvennus viime vuonna. Jäljellä oli hyvä erirakenteinen
puusto. Kahvittelun ja omenamehun juonnin lomassa Erkki Lähde
esitteli meille sienijuuria eli mykorritsoja, jotka auttavat puita
ravinnon saannissa ja jatkuvan kasvatuksen puun
poikkileikkausnäytettä. Siinä ydinpuun vuosirenkaat olivat
tiheässä ja puuaines kestävää verrattuna istutuspuiden
höttöpuutavaraan. Erkki kertoi tutkimuksista,joissa oli osoitettu
puiden väliset yhteydet hiili-isotooppien avulla. Isot douglaskuuset
auttoivat vielä lehdettömiä paperikoivun taimia antamalla niille
ravinteita sienirihmastojen kautta. Loppukesällä paperikoivut
maksoivat avun antamalla vastaavasti sienijuuriyhteyksien kautta
vettä ja ravinteita douglaskuusille. Puiden välillä siirtyi myös
tietoa uhkaavista tuholaisista.
 |
Erkki Lähde esittelemässä jatkuvan kasvatuksen tiheäsyistä ydinpuuta (kuvaaja Hannu Turkki) |
Juuso
kertoi,että jatkuvan kasvatuksen yhteismetsä on kiinnostunut
runsaspuustoisista ja harventamattomista metsistä. Ostettava metsä
käydään itse mittaamassa ja sen odotettavissa olevien
nettotuottojen arvo määritetään 100 vuoden kasvuajalta
käyttäen 4 % korko-odotusta. Kukin osakas ostaa omiin nimiinsä
osia,jotka liitetään myöhemmin yhteismetsään. Yhteismetsä Tuohi
on saanut hankittua omistukseensa metsiä, vaikka tarjoushinta ei ole
ollut se korkein, koska myyjä on arvostanut avohakkaamattomuutta.
Juuso Joonaan ja Erkki
Lähteen ajatuksissa oli kirkkaana se tuottavatko suunnitteilla
olevat toimenpiteet taloudellista tuottoa vai ovatko ne vain aiemmin
tehtyjen virheiden korjaamista. Niinpä raivaussahaa näissä
fundeerauksissa voitiin kutsua ”pirun keksimäksi helvetin
koneeksi”.
Retken päätteeksi Monnon
Kari esitteli kehittämäänsä heinäystyökalua,jolla saadaan jo
kuolleet heinät kätevästi siirrettyä pois taimien päältä. Kuvan työkalusta löydät Metsäkynä-sivuiltamme.
Isot kiitokset Juusolle ja
Erkille, kun saimme kuulla ja omin silmin nähdä uraauurtavia
peltojen maanparannustoimenpiteitä ja sadontuoton nostamiskeinoja,
jatkuvaan kasvatukseen siirtymisen toteuttamista sekä nauttia
kokemustiedosta ja retkieväistä. Avoimin mielin ja
kyseenalaistamalla sekä kokeiluja tekemällä oppii ymmärtämään
mikä on hyväksi metsän kasvulle ja luonnon monimuotoisuudelle.
21.6.2017
Irma Welling
6.6.2017 Metsä-äkeen laatoitus ja Mhyn ojitushankkeeseen tutustuminen Ylämaalla
 |
Metsä-äkeen puuhamies Hannu Turkki (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |
6 SaiMelaista ja
kymmenkunta ylämaalaista kokoontui hevosvetoisen metsä-äkeen laatan kiinnitykseen Tielisentien varteen Ylämaalle. Hannu Turkki oli
urakoinut metsä-äkeelle kivijalustan ja laatalle syvennyksen
kiven kylkeen sekä penkit vieraille.
 |
Hannu Turkki kiinnittämässä laattaa metsä-äkeen jalustakiveen (kuvaaja Irmeli Mäkinen) |