Heips SaiMelaiset !
Kaksi asiaa mielessä: 1) oman auton metsätalouskäytön todellisten kustannusten laskenta ja 2) hyvä metsätalouskirjoitus. Näillä mennään uuteen vuoteen 2022 ! Irma, pj
1) Esimerkki metsänomistajan metsätalouden matkakulujen laskennasta oman auton todellisten kulujen mukaan
Ote Metsäverokirjasta 2021 (Hannu Jauhiainen, Metsäkustannus)
Esimerkki oman auton kulut:
Yleiskulut 1754 €
Polttoaineet 1748 €
Poisto 25 % 5508 € ( Laskennasta verojohtaja Kari Pilhjertan ohje edellisessä viestissä)
Yhteesä 9010 €
Ajokilometrit 21 382 km
Kustannus 0,42 €/km
Metsäajot 2240 km
Metsätalouden matkakulut 940,80 €
Esimerkki metsänomistajan metsätalouden matkakulut laskettuna oman auton todellisten kulujen mukaan (2240 km x 0,42 €/km) olivat 940,80 €.
2) Kooste "Sitran Timo Lehesvirta: Suomen metsäkeskustelu polarisoitunutta ja ohipuhumista - Jokamiehenoikeus ei anna oikeutta metsien näennäisomistajuuteen” (Markku Laukkanen, Audiomedia.fi)
*Luonnon monimuotoisuuden talousintegraatiotyötä Sitrassa tekevä Timo Lehesvirta: ”Metsäkeskustelussa eletään identiteettipolitiikan suurta aikaa. Metsäkeskustelu on hyvin politisoitunut siksi, että meillä mennään nyt ilmasto- ja hiilikärjellä kaikessa kestävyyskeskustelussa. On tärkeää, että ilmastonmuutoksen hillintätoimet integroidaan maankäyttöön ja metsätalouteen. Kun keskustelussa herkästi puhutaan ”meidän metsistämme”, on hyvä muistaa, että Suomen jokamiehenoikeudet on valtavan hieno asia ja siitä kannattaa olla kiitollinen. Muualla maailmassa ei tämänkaltaisia metsän käytön jokamiehen oikeuksia ole, eikä varsinkaan voi syntyä näennäisomistajuutta tai oikeutta maisemaan. Kun meillä on jokamiehen oikeuden kautta annettu pikku sormi, nyt halutaan koko käsi.”
*Metsien perheomistajuudella on ollut ja on edelleen suuri merkitys, kun puhutaan metsien sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä. ”Kun yhteiskunta rakentuu monin tavoin pienen metsänomistajuuden varaan, myös metsänomistajien oikeudet tulee ottaa huomioon.”
*Metsäkeskustelun ytimessä ovat uudistusmenetelmät, avohakkuu vastaan peitteinen uudistaminen, mikä johtaa monimuotoisuuskeskustelun väärille raiteille. Lehesvirta: ”Vaikka metsien uudistusmenetelmiä tulee monipuolistaa, ne eivät ole kuitenkaan se kipupiste, millä monimuotoisuusasiat ratkaistaan. Avohakkuita arvostellaan esteettisin mittarein, eikä puun 70-80 vuoden kiertoajan pituuden pohjalta. Tässä on paljon valeuutisointia tarjolla. Visuaalisuuden ja mielikuvien merkityksen kasvu viestinnässä on erittäin merkittävä. Monimuotoisuustavoitteissa korostuvat luonnon kauneus ja kulttuuriperinnearvot.”
*Lehesvirta: ”Luonnon monimuotoisuustavoitteet ja kestävä metsän taloudellinen käyttö ovat yhdistettävissä. Nykyisessä suojelukeskustelussa korostuvat ratkaisut, missä luonto karsinoidaan ihmistoiminnan ulkopuolelle. Vaikka tarvitsemmekin suojelualueiden verkoston tähän maahan, monimuotoisuuden tila ja merkitys ratkaistaan pitkälti suojeluverkoston ulkopuolella.”
*Lehesvirta: ”Yksi keskeinen ja erittäin vaikuttava metsäluonnon tilaa parantava toimenpide on monipuolistaa Suomen puulajisuhteita. Se tarkoittaa koivun ja muiden lehtipuiden osuuden lisäämistä. Sekametsäisyys on keskeinen luonnollinen ja kustannustehokas keino pitää huolta myöskin olemassa olevien havupuiden terveydestä ja kasvuvoimasta.”
*Suurin osa metsien uhanalaisista lajeista esiintyy noin sadasosalla metsien pinta-alasta, lehdoissa, harjuilla ja palokohteilla. Jos uhanalaisten lajien määrää halutaan vähentää, nämä lajit vaativat erillisen hoitosuunnitelman. Lehesvirta: ”On haettava hyväksyttäviä suojeluratkaisuja, jotka ovat kustannustehokkaita ja joihin voidaan integroida taloudellisia intressejä. Ilmastomuutoksen ja luontokadon merkitystä on tarkasteltava uudella tavalla.”
*Suurimmat virheet on tehty Lehesvirran mukaan metsien käytössä turvemaiden laajamittaisessa kuivatuksessa ja ojituksessa. ”Ylimitoitetussa kuivatuksessa mentiin soille, missä puuston kasvulle ei ollut luotavissa edellytyksiä.”
*Perinteisiin tuotteisiin nojaavan metsäteollisuuden uudistuminen on meneillään. Puun tarina raaka-aineena on vasta alussa. Lehesvirta: ”Painopaperi oli vuosikymmeniä menestystuote, mutta sitä korvaavia uusia puupohjaisia tuotteita ja ratkaisuja on kehitteillä monille aloille. Nyt rakennetaan tehtaita, missä tehdään muovia korvaavia tuotteita. Puun jakeista voi tehdä melkein mitä vain. On määriteltävä mittarit, millä kestävyyttä mitataan. Tätä nykyistä metsäkeskustelua käydään ilman mittareita, joita eivät ole suojeluprosentit tai hallinnolliset päätökset. Nyt tarvitaan metsien käytön monitavoitteisuutta, mittareita ja yhteistyötä sekä rauhallista, mutta pontevaa kehitystyötä.”
Ylitarkastaja Kari Pilhjertan ohje:
"Todellisten matkakulujen laskennassa ”poisto” on laskennallinen erä, jossa otetaan huomioon auton arvon alenemista metsäajojen osalta. Kyse ei ole oikeasta hankintamenosta tehtävästä poistosta, koska auto ei kuulu metsätalouden kalustoon.
Poisto lasketaan siksi auton verovuoden käyvän arvon perusteella, ei auton alkuperäisestä poistamattomasta hankintamenosta. Kun auto vaihtuu kesken vuoden, on vanhan auton käypä arvo lähtökohtaisesti sen vaihdossa ollut hyvitysarvo ja uuden auton käypä arvo sen hankintahinta.
Poiston määrä noille eri autoille lienee parasta jyvittää omistusaikojen suhteessa, eli vanhalle autolle lasketusta poistosta otetaan mukaan esimerkiksi 200/365 ja uudesta autosta 165/365.
Kun nuo ”poistot” ja polttoaine- ym. käyttökulut koko vuodelle on saatu yhteenlaskettua, jaetaan summa vuoden kokonaisajokilometreillä. Saadaan ajokustannus 0,xx e/km.
Ajopäiväkirjojen mukaiset metsätalouden ajokilometrit kerrotaan tämän jälkeen tuolla ajokustannuksella ja saadaan verovuoden todelliset oman auton käytön metsätalouteen kohdistuvat matkakustannukset."
