sunnuntai 11. helmikuuta 2024

 Hei Saimelaiset!


Tässä lauantaisen metsäretken kuvakertomus, metsäterveisin pj Irma

3.2.2024 Metsäretkellä Teemu Törön ja kumppaneiden Orkosuon harvennustyömaalla





Kuva 1. Teemu Törö vasemmalla, Roope Tonteri toinen oikealta ja Johannes Kinnunen oikealla. Kuvaaja Juha Mikkola.

Tutustumiskohteena oli Teemu Törön ja kumppaneiden vuonna 2023 ostaman metsä. 6 hehtaarin kuviolla ei ole uudistamisen jälkeen tehty mitään toimenpiteitä. Todennäköisesti avohakkuu on tehty 1980-luvulla. Tietoa ei ole myöskään siitä, onko käytetty viljelyä vai luontaista uudistamista. Metsään.fi-aineistojen mukaan pääpuulajina on kuusi. Kuusien keskitilavuudeksi on annettu 93 litraa, mäntyjen 45 litraa ja lehtipuiden 50 litraa. Korjuulle on haettu nuoren metsän ja pienpuun keruun Kemera-tukea. Alueelta kerätään aines- ja energiapuuta. Ainespuukoivut menevät paikalliselle Halkokauppiaan Rouva-puutavaraliikkeelle. Muu ainespuu ja energiapuu myydään työmaan valmistuttua.

Metsäalan yrittäjä Roope Tonteri Metsätyöt Tonterista teki harvennushakkuuta metsävarustellulla Valtralla, jonka puomi on 8,5 metriä. Roopen yhteistyökumppani Johannes Kinnunen ajoi puuta Malwa-ajokoneella. Ajouran leveys jää Malwa-ajokoneella 2,5-3 metriin. Roopen mukaan kyseessä on alustava hakkuu. Hoitamattomalla kohteella ei kannata alkajaiseksi tehdä liian voimakasta harvennusta. Kohteella ei oltu tehty ennakkoraivausta. Ennakkoraivaus olisi Roopen mukaan helpottanut kyllä työtä, vaikka risujen keruussa voitiin hyödyntää joukkokäsittelyäkin. Lehtipuuta jätettiin runsaasti. Männyn osalta ongelmaksi on muodostunut ytimennäivertäjä, jota leviää alueelle läheiseltä metsäyhtiön havupuuvarastoalueelta. Hakkuussa on Roopen mukaan kyseessä kokeilusta, jolla kerätään kannattavuustietoa tulevia urakoita varten. Lanssiin oli kertynyt jo 230 kuutiota ainespuuta ja 100 kuutiota energiapuuta. 

Videolla Roope aloittelee harvennusta metsävarustellulla Valtralla (kuvaaja Irma Welling):

https://youtu.be/2I6IKIllGKw

Videolla Johannes harjoittelee kuorman tekoa Malwa-ajokoneella (kuvaaja Juha Mikkola):

https://youtu.be/fbtBrUyxrLo

Roopella on visio sellaisesta suometsien monitoimimetsäkoneesta, jolla kaadettaisiin ja ajettaisiin puut sekä tehtäisiin tuhkalannoitus samalla. Kaikki kerralla kuntoon.

Nuotiokeskusteluissa pidettiin hyvänä kapeita ajouria ja sekapuustoisuutta. Lehtipuiden karikkeella arvioitiin olevan suuri ravinnetasapainoa parantava vaikutus. Monilla oli kokemuksia entisille pelloille istutetuista kuusikoista, joihin niitä lehtipuita ei luonnostaan vaan tule. Lehtipuita olisi pitänyt istuttaa sinne sekaan jo taimikkovaiheessa.




Kuva 2. Roope paistamassa makkaraa vasemmalla. Kuvaaja Irma Welling.

Isot kiitokset Teemulle, Roopelle ja Johannekselle opettavaisesta retkestä!  

lauantai 10. helmikuuta 2024

 Hei SaiMelaiset!


Nuoren metsän hoidossa ja ensiharvennuksessa koneiden koko jakaa mielipiteitä. Toiset tykkäävät pienemmistä koneista ja kapeista ajourista (n. 3 m)  ja toiset isoista koneista ja reiluista ajourista (n. 5 m). Näkemyksiä/perusteluja löytyy sekä Metsälehti Makasiinista 1/2024  että  Aarre-lehdestä 1/2024. Lisäsin väliin myös omia näkemyksiäni ja perustelujani Paavo Puuntuottajan laskelmilla. Itse suosin pienempiä koneita ja kapeampia ajouria alkuvaiheessa. Korkeampia korjuukustannuksia kompensoivat 2. harvennuksessa ajourilta kootut lisäkuutiot ja ajourien välissä kasvavien puiden suurempi kasvutila. 

Hyvä korjuujälki on aina kuitenkin se ykkösasia!

Talvimetsäterveisin,
Irma, pj

PS. Vuosikokouspäivä on to 21.3.2024 klo 17!


                            Kuva on 3.2.2024 metsäretkeltä. Kuvaaja Juha Mikkola.


Kooste "9 kysymystä taimikonhoidon koneellistetusta vaihtoehdoista" ( Mikko Riikilä, Metsälehti Makasiini 1/2024)

*Metsänhoidon kohoavien kustannusten hillitsemiseksi kokopuun korjuusta voi tulla harkinnan arvoinen vaihtoehto. Tavallisimmin kokopuuta korjataan sellaisista ylitiheistä nuorista metsistä, joita ei taimikkoina ole hoidettu ollenkaan.

*Parhaita kohteita kokopuukorjuulle ovat nuoret metsät, jotka ovat liian järeitä raivaussahurille, mutta vielä liian pieniläpimittaisia ja kalliisti korjattavia karsittua rankaa tai kuitupuuta tuottaviin harvennuksiin. 

*Risupedon kaltaiset koneet, jotka korjaavat pienpuuta jatkuvatoimisesti joukkokäsittelyn periaatteella, pystyvät kannattavasti harventamaan ja korjaamaan energiapuuta tiheänä kasvavista metsistä, joissa puusto on 8-10 metriä pitkää.

*Suotuisissa olosuhteissa 8-10 metrin pituusvaiheessa tehtävällä nuoren metsän harvennuksella voitaisiin korvata sekä taimikonharvennus että varsinainen ensiharvennus. Taimikon varhaisperkauksesta ei pidä luopua. Edellytykset taimikonharvennuksen lykkäämiseksi 8-10 metrin pituusvaiheeseen ovat hyvät, jos luontaisesti syntyvä lehtipuuvesakko kehittyy tasatahtia varhaisperkauksen jälkeen. 

*Parhaimmillaan tarjolla olisi mittavia säästöjä. Raivaussahatyönä taimikonharvennus maksaa noin 600 euroa hehtaarilla. Kokopuun korjuussa myyntitulot voivat kattaa korjuukustannukset tai tuottaa jopa hieman myyntituloja metsänomistajalle. Säästöä kertyisi myös siitä, ettei metsää tarvitse ennen harvennusta ennakkoraivata. Tavalliset ensiharvennuskohteet on ennakkoraivattava. 

*Korjuu-urakoitsijan mukaan korjuu voi kannattaa jo valtapituudeltaan 8 metrisessä nuoressa metsässä, kunhan poistettavia puita on useita tuhansia runkoja ja puusto on keskimäärin ranteen vahvuista. 

*Työmaan pinta-alan pitäisi mieluusti olla yli 2 hehtaaria ja hakkuukertymän vähintään 40-50 kuutiota hehtaarilta. Kun kertymää on riittävästi, eli 80-100 kuutiota hehtaarilta, kokopuun korjuu ja kuljetus maksavat noin 25 € kuutiolta. 

Kooste " Hyvis vai pahis" (Antti Sipilä, Metsälehti Makasiini 1/2024)

*Kaksi vuotta sitten n. 10 hehtaarin turvemaa tuhkalannoitettiin 32 tonnilla rakeistettua tuhkaa. Lannoituksen kokonaiskustannus (alv 0) oli 6 000 €.

*Lannoitettu metsä on vuokrattu 10 vuodeksi hiilikompensaatioon. Hiilikompensaatiokorvaus maksetaan 10 vuoden aikana vuosittain ja sen suuruus on n. 2/3-osaa lannoituskustannuksista. Korvaus kirjataan lomakkeelle 2 eikä lomakkeelle 2 C.

*Tuhkalannoituksen arvioidaan lisäävän puuston vuotuista kasvua 2-4 mottia hehtaarilla. 

*Olen ehkä voiton puolella, jos en tee kunnostusojituksia ja siirry jatkuvaan kasvatukseen. 

Kooste "Pidän isoista koneista" (Jyrki Ketola, Metsälehti Makasiini 1/2024)

*Osa metsänomistajista haluaisi pienempiä metsäkoneita hakkaamaan ja myös kuljettamaan puut tienvarteen. Metsänomistajat eivät ole kuitenkaan valmiita maksamaan korkeampia korjuukuluja, noin 5 €/kuutio.

*Mikäli ensiharvennus tehdään pienellä koneella, pitää toinen harvennus tehdä isommalla koneella. Hakkuussa tulisi uudet ajourat ja siitä merkittäviä kasvutappioita. 

P.S. Omat kommenttini Jyrki Ketolan juttuun:

*Minulla metsänomistajana ei ole mitään pienempiä koneita vastaan. Minulla lähtökohtana on, että mitä pienempi metsää, sitä pienemmillä koneilla puut korjataan. Toki korjuukustannukset nousevat tällöin. Hyvä korjuujäljelki on pääasia harvennuskohteilla. 

*Paavo Puuntuottajan laskelmien mukaan metsänomistaja voi hyvin maksaa ensiharvennuksen korjuusta pienemmillä koneilla enemmän, kun 2. harvennuksessa tuottoa tulee enemmän. 

Paavo Puuntuottaja on laskenut "Ajourien vaikutus ensiharvennuksen taloudelliseen kannattavuuteen"-jutussa paljonko enemmän kuutioita jää korjuuseen 2. harvennuksessa, jos ajourat ensimmäisessä harvennuksessa ovat kapeampia kuin puiden väli. Kun ensiharvennuksessa runkoja jätetään 1170 hehtaarille, on puiden väli jo 3,3 metriä. Puutavaraa kertyy 11 vuoden jälkeen tehtävässä 2. harvennuksessa 48 kuutiota enemmän verrattuna 5,1 metrin ajouriin ja 21 metrin ajouraväleihin. V-2017 hintatasolla ja 32,2 % tukkiosuudella hän on laskenut metsänomistajan tienaavan enemmän 6,1-7,6 euroa kuutiolta. 5,1 metrin ajourilla ajourien väliin jääville puille kasvutilaa jää keskimäärin 7,5 neliötä ja 3 metrin ajourilla 8,5 neliötä. Eli leveillä ajourilla kasvamaan jätetyillä puilla on vähemmän kasvutilaa. Laskelmissa puolet ajouran leveydestä on jätetty hyödyntämään reunapuiden kasvua.

Kooste "Pienellä koneella" (Maria Latokartano, Aarre 1/2024)

*Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan pienikokoinen hakkuukone on kustannuskilpailukykyinen vaihtoehto noin kolmanneksessa ensiharvennuksista. Tutkimuksessa 4-8 -tonninen hakkuukone havaittiin kilpailukykyiseksi etenkin pieniläpimittaisilla ja pinta-alaltaan pienehköillä ensiharvennuskohteilla. Pienmetsäkoneen säästöt syntyvät isoa konetta pienemmistä pääomakuluista ja maltillisemmista siirtokuluista. Erikoistutkija Asko Poikela, Metsäteho Oy: "Myös polttoaineen tuntikulutus on pienmetsäkoneissa vähäisempi, mutta kustannussäästöä ei välttämättä kerry, sillä mottejakin kertyy hitaammin."

*Kannattavuuden näkökulmasta pienen hakkuukoneen suurin haaste ovat työvoimakustannukset, jotka ovat koneen käyttötuntikustannuksista** noin 40 %. Asko Poikela: "Työvoimakustannukset per tunti ovat pienellä koneella yhtä suuret kuin isommalla."

*Metsäkuljetuksessa työvoimakustannukset muodostavat jopa puolet koneen tuntikustannuksista. 

*Asko Poikela: Metsäkuljetuksen huonon tuottavuuden ohella pidän puutteellista ergonomiaa isona haasteena ammattimaisen, pienkoneisiin perustuvan ensiharvennuksen kehityspuolella." 


**Käyttötuntikustannus saadaan jakamalla kaikki vuoden mittaan kertyvät kiinteät, muuttuvat ja työvoimakustannukset koneen vuosittaisilla käyttötunneilla. 


lauantai 3. helmikuuta 2024

 Metsäretki kutsuu!


Kuvaaja Roope Tonteri

La 3.2.2024 klo 10 menemme tutustumaan Teemu Törön ja kumppaneiden harvennustyömaahan, jonka kuviokartta on liitetiedostona. Harvennusta urakoi Roope Tonteri metsävarustellulla Valtra-traktorilla ja  Malwa-560-ajokoneella.  

Paikka: Vierustie 243, Lappeenranta, lähellä Mikkelintien ja Kuutostien risteystä, Kärjen kylän laidalla.

Tarjolla metsäkahvit! 

Ilmoittaudu Irmalle viimeistään pe 2.2.2024 tarjoiluiden mitoittamiseksi.

Tervetuloa,
Irma, pj
040 555 4228






maanantai 22. tammikuuta 2024

 Hyvät SaiMelaiset!


Talvi on jo puolessa välissä, kun ohitettiin Heikin päivä. Vanha kansa tiesi, että Heikin päivänä  karhu kääntää kylkeä  talvipesässä. Kuulostaa tutulta vanhan kansan sääennustekin, jossa sanotaan ”Jos Joulu maanantai päiwän päälle lange, niin tule sekaisin suoja ja kylmä talwi, eli kohtuullinen ilma."

Alla muistokirjoitus jäsenestämme Hannu Turkista (Etelä -Saimaa 21.1.2024) ja  metsäisiä koosteita Iltalehdestä ja Metsälehdestä 1/2024. Sieltä löytyy  kuvaava sanontakin ”sulaisiko suo ennen kuin kurki kuolee” eli selviäisivätkö tehtaat ylimenokaudesta.

Mettäterveisin,
Irma, pj
040 555 4228





Kooste "Vaaran merkit" (Marikki Nykänen, Iltalehti 5.1.2024)

*Erkoistutkijan Katri Himasen, Luke: "Jos hyviä käpyvuosia tulee epätavallisen usein, se kertoo epäsuorasti kuivuudesta. Äärimillään puhutaan niin sanotusta hätäkukinnasta. Eli puu "ajattelee", että lähtö voi olla lähellä, joten se pyrkii tuottamaan runsaasti jälkeläisiä. Hyviä käpyvuosia voidaan pitää merkkinä keskivaikeasta stressistä. Mikäli kuivuus menee liian pahaksi, puu ei enää kykene tuottamaan käpyjä." 

*Saksalainen metsäasiantuntija Hans Jürgen Böhmer: "Vaikka vesi oli tiukassa, kuuset alkoivat kukkia erityisen runsaasti ja tuottaa runsaasti käpyjä. Jos puulla ei ole enää vettä tai muita resursseja jäljellä, joita se voisi sijoittaa muiden "ruumiinosiensa" kasvattamiseen, kuusien kasvu hidastuu. Myös neulasista tulee tavallista pienemmät, kun puu laittaa kaikki resurssinsa käpyjen tuottamiseen."

*Suurmetsänomistaja Timo Kujala: "Koska puhtaat tasaikäiset kuusikot eivät tule selviämään ilmastonmuutoksessa, nyt pitäisi tehdä kaikki mahdollinen muutettavissa olevien metsien muuttamiseksi erirakenteisiksi sekametsiksi."

*Tutkimusprofessori Raisa Mäkipää, Luke iloitsee siitä, että ojitustuesta on luovuttu. Ojitetut suometsät ovat ongelmallisia siksi, että erityisesti runsasravinteisilta soilta vapautuu ojituksen jälkeen paljon ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja. Ratkaisu on luopua näissä runsasravinteisissa suometsissä avohakkuista ja siirtyä jatkuvaan kasvatukseen. 

Kooste "Pitempi kiertoaika voikin tuottaa eniten kuusikoissa" (Sami Karppinen, Metsälehti 1/2024)

*Tutkimusprofessori Jari Hynynen, Luke: Laskelmissa on verrattu nykyisten metsänhoitosuositusten mukaista keskimääräistä uudistamisajankohtaa 28 sentin keskiläpimitassa vaihtoehtoon, jossa uudistaminen tehdään 30 sentin läpimitassa.

*Esimerkin kuusimetsälöille tehdyissä laskelmissa kiertoajan pidentäminen 7 vuodella 68 vuoteen tuottaa metsänomistajalle hakkuutuloja yli 4 700 euroa enemmän kuin vaihtoehto, jossa päätehakkuu tehdään 61-vuotiaaseen metsään. Kaikkiaan hakkuutuloa kertyy jatketulla kiertoajalla reilut 21 000 € hehtaarilta. Kuusikon kiertoajan pidentämisen kannattavuutta selittää etenkin se, että tukkipuun keskimääräinen vuosituotos lisääntyy noin 0,8 kuutiota hehtaarilla. Kuitupuun keskituotos pienenee vastaavasti noin 0,4 kuutiolla. Kuusikossa puuston keskimääräinen hiilivarasto kasvaisi 7 vuoden aikana 222 tonnista 252 tonniin, eli 12 %.

*Etelä-Suomen puolukkatyyppisessä männikössä kiertoajan jatkaminen suositusten mukaisesta 77 vuodesta 83 vuoteen sen sijaan heikentäisi kannattavuutta 3% tuotto-odotuksella. Männyllä kiertoajan jatkaminen 6 vuodella lisää tukkipuun keskimääräistä vuosituotosta vain alle 0,2 kuutiota hehtaarilla. Kuitupuun keskimääräinen tuotos sen sijaan kasvaa hieman, päinvastoin kuin kuusikossa. Männikössä keskimääräinen hiilivarasto kasvaisi 6 vuodessa yli 13 % 186 tonnista 215 tonniin.

Kooste "Hiilimarkkinoilla eletään yhä luppoaikaa" (Valtteri Skyttä, Metsälehti 1/2024)

*Vapaaehtoiset hiilimarkkinat ovat paikka, jossa pääasiassa yritykset ostavat ilmastoyksiköitä omien ilmastotavoitteiden kattamiseksi. Suomen metsien osalta hiilimarkkinoille on pyritty myymään hiilensidontaa lisäävien toimien, kuten lannoitusten ja metsitysten, tuottamia hiiliyksiköitä. Vuonna 2022 Suomen vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla myytiin yksiköitä reilulla 800 000 €:lla. Hiilitonnin keskihinnat vaihtelivat 10-36 € välillä. Tunnetuimpia hiilimarkkinoiden toimijoita ovat metsänhoitoyhdistysten kanssa Hiiliplus-palvelua markinoiva Green Carbon. Palvelussa metsien hiilensidontaa lisätään lannoituksella.

*Metsien hiilensidonnan myynti velloo odottavissa tilassa. Anna Laine, Gaia Consulting: "Ennen kuin EU-sääntely valmistuu, on merkittävä riski, että alkaa toteuttaa hanketta, joka ei sitten olekaan kelpoinen täyttämään lainsäädännön vaatimuksia."

*Tutkija Emmi Hilasvuori, Luke: "Maailmanlaajuisesti hiilimarkkinat eivät ole hiipumassa vaan päinvastoin."

Kooste "Muutosta ilmassa" (Pekka Keloneva, Metsälehti 1/2024)

*Muuttuva energiatalous on tuonut usealla tilalliselle torppariksi globaalin rahastoyhtiön. Voimala-alueen tilalliset nauttivat maanvuokratuloja. Miljöö muuttuu energian tuotantoalueeksi. Etämetsänomistajalle tuulivoimaloiden punainen meri ei vilku silmien edessä päivittäin. Paikalliselle se näkyy. 

*Alueellisesti tuuli- ja aurinkovoimalat kasvattavat kunnan kiinteistöverotuloja. 

Kooste "Loppuuko päätehakkuiden vapauden aika?" (Mikko Riikilä, Metsälehti 1/2024)

*Aikaisemmin (ennen vuotta 2014) metsälaissa määriteltiin, missä vaiheessa metsän saa uudistaa. 

*Päätehakattavat metsät ovat nuorentuneet. Johtava tutkija Kari Korhonen, Luke: "Metsien järeys ei ole alentunut yhtä paljon, koska hakattavaksi on tullut viljelymetsiä, jotka ovat kehittyneet luontaisia metsiä nopeammin."

*Tutkijaprofessori Jari Hynynen, Luke: Maltilliset 5-15 vuoden kiertoajan pidennykset lisäisivät puuston kasvua ja kartuttaisivat elävää puustoon vuosittain 3,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Määrä ei ole vähäinen-viime vuonna Suomen hiilidioksidipäästöt olivat 45 miljoonaa tonnia.

*Uudistushakkuita pitäisi vähentää viidenneksellä ja harvennuksia lisätä kolmanneksella sekä välttää suosituksia voimakkaampia harvennuksia. Se tarkoittaisi korkeita korjuukuluja ja aiempaa pieniläpimittaisempia tukkeja. Hoidetuissa nuorissa metsissä ensiharvennuksia pitäisi sekä kuusikoissa että männiköissä lykätä 13-14 metrin pituusvaiheeseen, ja ne pitäisi tehdä nykyistä lievempinä. 

*Suuri kysymys on, sulaisiko suo ennen kuin kurki kuolisi eli selviäisivätkö tehtaat ylimenokaudesta. Nykyistä varovaisemmat harvennukset olisivat vaikea rasti nykyisille metsäkoneille, kun harvennuksessa jätettävän puuston pohjapinta-alan pitäisi asettua noin 20 m2 hehtaarilla. 

*Johtava asiantuntija Lauri Saaristo, Tapio: "5-15 vuoden kiertoaikojen pidennykset eivät juuri lisäisi monimuotoisuutta. Monet vanhojen metsien lajit, kuten sienet, palaavat kasvatusmetsiin hitaasti. Lajien paluu on kesken vielä 80 vuotta edellisen hakkuun jälkeen. Tarvittaisiin siis yli 100 vuoden kiertoaikoja, jotta vanhojen metsien lajit hyötyisivät. Näin pitkien kiertoaikoihin siirtyminen leikkaisi hakkuumahdollisuuksia siinä määrin, ettei puuta riittäisi läheskään nykyisessä mitassa toimivalle metsäteollisuudelle.

*Hiilensidontaakin suosivassa metsän kasvatuksessa harvennuskertoja olisi 2 kiertoajan kuluessa. Harvennuskertojen vähentäminen ei juuri lisäisi metsäluonnon monimuotoisuutta.

perjantai 12. tammikuuta 2024

 Pakkaspäivän mietteitä!


Mäntytaimikot tuppaavat olemaan  hirvien buffet-pöytiä varsinkin talvella. Lemin Iitiäntien varrella olevat laajat, yli 10 hehtaarin, mäntytaimikot houkuttelevat hirviä. Tammikuun alussa dronella otetuissa kuvissa näkyi 13 hirven lauma Jukasen hallin läheisissä mäntytaimikossa.  Jos taimikon lähistöllä on voimalinjoja, niin niiden alusalueet ovat hyviä korvaavia buffet-pöytiä kunhan taimikoita ei raivata matalaksi syksyisin. Hirvien mäntytaimikoiden syöntiä voitaisiin hillitä myös kokoamalla harvennustaimikoiden mäntyjä kokopuina  kehikoihin ruotsalaisen mallin (Grönåsen Älg & Lantdjurs Park) mukaan:




Toiseksi ajankohtaista metsäkeskustelua EU:n uudesta metsästrategiasta 2030 ja suomalaisesta metsänhoidosta.  Keskustelijoina ovat  Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi ja UPM Metsän sidosryhmäsuhdejohtaja Sami Oksa. 

1. Määrääkö EU metsästrategiassaan, miten suomalaisten pitää hoitaa metsiään? 

Karoliina Niemi: ”EU:n metsästrategiassa ei ole kyse lainsäädännöstä, joten se ei määrää suomalaisten metsien hoitoa. Se osoittaa suunnan sille, millaisena komissio näkee metsiä koskevan polun EU:ssa vuoteen 2030 saakka. Strategian alla on toki metsiä koskevia lainsäädäntöehdotuksia, joita komissio vie eteenpäin. Jäsenvaltiot eli ministerineuvosto ja Euroopan parlamentti ovat antaneet näkemyksensä strategiaan ja ohjaavat osaltaan sen toimeenpanoa.” 

Sami Oksa: ”EU:n metsästrategia ei suoraan sanele sitä, miten metsiä tulisi hoitaa. Se antaa kuitenkin suuntaviivat muulle EU-sääntelylle, ja näin sillä voi olla välillisiä vaikutuksia metsien käyttöön.” 

2. Huomioiko EU metsästrategiassaan riittävästi puun talouskäyttöä sellu-, paperi- ja kartonkituotteissa sekä energiantuotannossa?

Niemi: ”EU:n metsästrategia keskittyy aiempaa enemmän metsien rooliin hiilinieluna ja monimuotoisuuden lähteenä. Lisäksi siinä korostetaan puun käytön hierarkiaa eli niin sanottua puun kaskadikäyttöä. Tämä tarkoittaa sitä, että puuta tulisi käyttää ensisijaisesti pitkäkestoisiin tuotteisiin, sen jälkeen muihin puupohjaisiin tuotteisiin ja vasta lopuksi energiantuotantoon. Metsäteollisuus käyttää puuta resurssitehokkaasti globaaleille markkinoille suunnattuihin lopputuotteisiin – mitään ei tuhlata.” 

Oksa: ”EU:n metsästrategia lähestyy metsien käyttöä liiaksi rajoittamisen näkökulmasta. Siinä ei ole otettu riittävästi huomioon metsien pinta-alaan ja kasvun lisäämiseen liittyviä keinoja. Niiden huomioiminen mahdollistaisi puun taloudellisen käytön lisäämisen mutta myös hiilinielujen kasvattamisen ja monimuotoisuuden turvaamisen.” 

EU:n metsästrategia ja muut vaikeat termit selitettyinä

3. Tekeekö EU Suomen metsistä Euroopan hiilinielun rajoittamalla yksityismetsien hakkuita?

Niemi: ”Strategia ei kavenna metsien käyttöä. Metsien hiilinielut sisältyvät niin sanottuun LULUCF (Land Use, Land Use Change and Forestry) -lainsäädäntöön. Siinä asetetaan EU-tason tavoitteet koko maankäyttösektorin hiilinieluille vuoteen 2030 mennessä, ja ne jyvitetään kaikille jäsenvaltioille. Metsillä on toki iso rooli, koska esimerkiksi maataloudesta ja muusta maankäytöstä tulee päästöjä. Metsien hiilinielujen ylläpito edellyttää aktiivista ja oikea­aikaista metsien hoitoa, sillä elinvoimaiset ja hyvin kasvavat metsät ovat parhaita hiilinieluja.” 

Oksa: ”EU:n metsästrategia ei aseta rajoituksia minkään toimijan mahdollisuuksiin käyttää metsiään vaan antaa suuntaviivoja EU-politiikalle metsien käytöstä. Lopulliset metsien käyttöön liittyvät kirjaukset tulevatkin muun EU-sääntelyn kautta.” 

Onko EU:n metsästrategian ennallistamisasetus epäreilu Suomelle?

Oksa: ”EU:n ehdottamaan ennallistamisasetukseen laaditaan määrällinen tavoitetila, jonka määrittelyssä käytetään apuna vähintään 70 vuotta sitten vallinnutta luontotyyppien pinta-alaa. Erityisesti Keski-Euroopan maissa metsät on muutettu maatalouskäyttöön huomattavasti tätä ennen. Suomi taas on ollut metsäinen maa jo tuolloin, mikä lisää merkittävästi sitä pinta-alaa, jota ehdotus koskee. Ehdotuksessa lasketut kustannukset ovat Suomelle BKT:hen suhteutettuna EU:n korkeimmat ja absoluuttisesti kolmanneksi korkeimmat.”

Niemi: ”Asetuksen valmistelu on vielä kesken. Asetusluonnos on monimutkainen kokonaisuus, jolla parannetaan tiettyjen luontotyyppien tilaa. Kukaan ei tässä vaiheessa tiedä, mitä hyvä tila tarkoittaa eli mitä tulisi tavoitella. Monet luontotyypit ovat metsäisiä, ja kyllä – tämä kohtelee metsänsä aiemmin hävittäneitä maita helläkätisemmin kuin metsäisiä. Tiukka kohtelu koskee myös maita, joilla on paljon turvemaita, kuten Suomea.” 

Komissiolta odotettavissa entistenkin päälle vielä kaksi tärkeää metsäaloitetta

5. Palauttaako EU:n metsästrategian ennallistamisasetus Suomen metsät samaan kuntoon kuin 1950-luvulla?

Niemi: ”Asetus ei tarkoita paluuta 1950-luvun tilaan. Sieltä haetaan vertailunäkökulmaa luontotyyppien tarvitsemaan kokonaispinta-alaan.” 

Oksa: ”Kyseessä on vasta ehdotus, joka muuttuu EU-prosessissa. Tämän takia mitään varmaa ei voi vielä sanoa. Järkevämpää olisi luoda tulevaisuuden metsiä, jotka ovat monimuotoisia ja sopeutuvat muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin.” 

6. Tuoko EU:n ennallistamisasetus metsänomistajille satojen miljoonien eurojen kulut?

Niemi: ”Ei tuo suoraan. Asetuksen käsittely on vielä kesken. Suomen kanta on varsin hyvä, ja siinä puututaan juuri kustannustehokkuuteen ja kansalliseen liikkumavaraan. Jos asetus edellyttää tulevaisuudessa ennallistamistoimia, metsänomistajan tulee saada niistä asianmukainen korvaus. Nyt on kuitenkin tärkeää vaikuttaa asetuksen valmisteluun, jotta siitä saadaan Suomelle ehdotettua parempi kokonaisuus.” 

Oksa: ”EU:n metsästrategian ennallistamisasetus velvoittaa jäsenmaita eikä aseta suoria vaatimuksia yksittäiselle metsänomistajalle. Siitä, miten asetuksesta syntyvät kustannukset katetaan, päättää eduskunta.”

Suomalaisten selvä enemmistö torjuu EU:n metsäpolitiikan

7. Entä määrääkö EU:n metsästrategia yksityismetsiä suojeltaviksi?

Niemi: ”Joissakin tapauksissa komission esityksessä ainoa ennallistamistoimi on suojelu. Silloin kyseessä ovat esimerkiksi vanhat metsät tai tietyt suometsät. Siksi nyt on tärkeää vaikuttaa ennallistamisasetuksen jatkovalmisteluun, jotta ennallistamistoimia saadaan järkevöitettyä ja kansallista päätösvaltaa lisättyä. On tärkeää turvata puun saatavuus metsäteollisuudessa myös tulevaisuudessa.” 

Oksa: ”Asetusehdotuksessa ei ole kyse vain metsien suojelusta. Välillisesti on kuitenkin mahdollista, että osa asetuksen mukaan ennallistettavista metsistä jää talouskäytön ulkopuolelle. On silti muistettava, että kyseessä on vasta ehdotus, joka muuttuu käsittelyn aikana.”

8. Onko EU:n metsästrategian toimeenpanoon varautuminen lisännyt puukauppaa Suomessa?

Niemi: ”Puukauppa on aina metsänomistajan ja puun ostajan välinen asia. Kaikelle puulle on kysyntää varmasti nyt ja tulevaisuudessa.”

Oksa: ”Puukauppa kannattaa aina tehdä metsän tilan perusteella. Hyvällä metsänhoidolla voidaan varmistaa metsien kasvu ja laadukas puuntuotanto myös tulevaisuudessa.”

Kansallisen metsästrategian toimeenpano käynnistyy

9. Miten nykyaikainen suomalainen metsänhoito huomioi ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden?

Niemi: ”Suomalainen metsänhoito on ilmastoviisasta ja ottaa huomioon luonnon monimuotoisuuden. Monimuotoisuustoimia on kehitetty 2000-luvun vaihteesta lähtien niin lainsäädännöllä kuin vapaaehtoisilla toimilla. Metsäsertifiointi on tästä hyvä esimerkki. Se kattaa jo 93 % talousmetsistämme. Sertifiointi merkitsee säästö- ja lahopuiden jättämistä metsiin, vesistöjen suojavyöhykkeitä sekä tiheikköjä eläimille. Ilmastolle parasta on hyvä ja oikea-aikainen metsänhoito sekä nopea uudistaminen hakkuun jälkeen.” 

Oksa: ”Ilmasto- ja monimuotoisuusasiat kuuluvat olennaisesti nykyaikaiseen metsätalouteen Suomessa. Metsien aktiivinen hoito ja käyttö varmistavat hiilinielujen jatkuvuuden Suomessa. Metsien monimuotoisuutta voidaan edistää esimerkiksi säästämällä lahopuuta ja säästöpuita sekä lisäämällä lehtipuun osuutta ja vesistöjen suojavyöhykkeitä. UPM:n tavoitteena on lisätä monimuotoisuutta omistamissaan metsissä. Siihen liittyvä ammattitaito on myös asiakkaidemme käytettävissä.”

Tupavahtina,
Irma, pj
040 555 4228