Hyvää alkanutta metsävuotta SaiMelaiset!
Vuosikokous ja alkuvuoden ohjelmamme odottavat vielä muutamia varmistuksia. Tammikuun alun medioissa on käyty mielenkiintoisia metsäkeskusteluja. Tässä niistä jäsenemme, metsäasioihin erikoistuneen juristin, varatuomarin ja tietokirjailijan Matti Kiviniemen sukupolvenvaihdoksiin liittyvä juttu. Lisäksi jutut maakuntakaavaan merkityistä viherkäytävistä ja puukaupan uudesta ilmiöstä sekä nykyisen metsäkeskustelun sävyistä ja seurauksista.
Metsäterveisin,
Irma, pj
040 555 4228
Minimoitko verot sukupolvenvaihdoksessa? Se voi olla virhe, sanoo pitkän linjan metsäjuristi Matti Kiviniemi (Henrik Hohteri, MT Metsä, 5.1.2025)
Matti Kiviniemen mielestä pelkkä verojen minimointi sukupolvenvaihdoksessa voi johtaa ratkaisuun, joka ei ole paras vaihtoehto pitkällä aikavälillä.
On hirveän kapeaa ajattelua, että sukupolvenvaihdos olisi vain verosuunnittelua. Metsä pitäisi saada kiinnostuneisiin käsiin, sanoo Matti Kiviniemi.
Matti Kiviniemen uran aikana metsälainsäädäntö on mennyt monelta osin uusiksi. Samaa tahtia on muuttunut aina uusien painoksien mukana tiiliskivimäinen kirja Metsäoikeus, metsään erikoistuneen juristin pääteos.
”Vanha metsälaki oli muutamia pikkupykäliä lukuun ottamatta puuntuotantolaki, ei suojelusäännös. Se näkyy jopa lain perustelutekstissä: ’kasvava metsäteollisuuden puuntarve asettaa lainsäädännölle uusia vaatimuksia.’”
Nykyisin uusia vaatimuksia satelee eniten ympäristön suojelun takia. Kiviniemi ei pidä ilmiötä uutena, sillä ympäristöön liittyvää sääntelyä metsätaloudessa on aina ollut.
”Iso muutos on, että metsälainsäädännön merkitys metsätaloutta ohjaavana normina on vähentynyt”, Kiviniemi painottaa. Metsälaista on tullut perälauta, jota harvoin tarvitaan."
”Käytännön ihminen etsii oman firmansa toimintaohjeita, joissa otetaan esimerkiksi sertifiointisäännöt huomioon, ei siinä metsälakia katsota.”
”Markkinaohjaus tulee lain ja normien tilalle. Minun ideologiassani se on tervettä.”
Kiviniemen mielestä on terveen markkinan piirre, että lain vähimmäisvaatimukset ylittävä metsätalous huomioidaan parempana puun hintana.
”Nythän sellainen tilanne on, kyllähän sertifioidusta puusta hieman enemmän maksetaan. Se on periaatteellisesti tärkeää. Markkinaohjaus tulee lain ja normien tilalle. Minun ideologiassani se on tervettä.”
”Metsänomistajien ja metsäammattilaisten arkielämä tulee vastaan ihan muualta. Sukupolvenvaihdokset, perinnönjako, kaavoitusasiat ja totta kai verotus, se liittyy sukupolvenvaihdoksiin.”
Kiviniemen mielestä sukupolvenvaihdoksia tehdään usein liian kapeasti ja lyhytjänteisesti ajatellen. Esimerkiksi verotuksen minimoimiseksi voi näyttäytyä edullisimpana pilkkoa metsätila kolmelle lapselle kolmeen osaan ja pidättää hallintaoikeus vanhalla sukupolvella.
”Mutta onko se metsätalouden kannalta pitkän päälle viisasta? Metsä pitäisi saada kiinnostuneisiin käsiin. Siinä on meillä asiantuntijoilla ja neuvojilla skarppaamisen varaa. On hirveän kapeaa ajattelua, että sukupolvenvaihdos olisi vain verosuunnittelua.”
Matti Kiviniemi hakeutui metsäjuridiikan pariin 1980-luvulla, kun hän haki ylityöllistettynä talousrikossyyttäjänä parempia työskentelyolosuhteita.
”Jos halutaan hyvää metsätaloutta ja toimintakulttuuria, ei pidä mennä pykälät edellä väsäämään normeja simpukkatuhojen takia.”
Kiviniemen mielestä koko metsiä koskevaa lakiviidakkoa on vaikea hallita, koska lainsäädäntö on niin pirstoutunutta. Metsien käyttöön vaikutetaan vesilaissa, luonnonsuojelulaissa, rakentamislaissa ja niin edelleen.
”On täysin mahdoton vaatimus, että etulinjan metsäihmiset pystyisivät kaiken hallitsemaan. Meidän hirmuisen hajanainen lainsäädäntö varsinkin ympäristöpuolella on mahdottoman iso haaste.
Nykyisen normitaakan näkökulmasta Kiviniemi kavahtaa ongelmien korjaamista lisäsääntelyllä.
”Jos halutaan hyvää metsätaloutta ja toimintakulttuuria, ei pidä mennä pykälät edellä väsäämään normeja simpukkatuhojen takia. Kyllä se on kulttuurissa kehittämisen paikka.”
Verotuksessakin Kiviniemi näkee turhia rönsyjä, esimerkkinä metsälahjavähennys. Kummallinen poikkeus asetti metsänomistajat pieneltä osin muita parempaan asemaan. Lakimuutos näyttäytyi voittona MTK:lle.
”Mutta onko se jäsenkunnan pitkän tähtäimen etu? Vai aiheuttaako se muiden yhteiskuntaryhmien kyräilyä metsänomistajia kohtaan?”
Merkittävänä muutoksena metsäalalla Kiviniemi pitää keskitettyjen hintasopimusten loppumista. Samalla heikkeni MTK:n ja Metsäteollisuus ry:n keskittynyt järjestövalta.
Kiviniemen mielestä vanha järjestelmä kummittelee edelleen, kun kukaan ei ole pontevasti ottanut järjestöiltä kapulaa. Maa- ja metsätalousministeriön pitäisi ottaa poliittinen ohjaus käsiinsä, ja hieman muutosta on sentään aistittavissa.
”Aina välillä näkee, että ministeriön metsävirkamiehillä on selviä omia mielipiteitä, ennen se oli harvinaisempaa. He eivät ole niin etujärjestöjen kahleissa kuin ennen. Mutta eduskunta ei ole oikein ottanut rooliaan, ja hallituksillekin se on ollut vaikeata. Se näkyy esimerkiksi metsäalan päättävien elinten kokoonpanoissa.”
Kiviniemi korostaa kritiikistään huolimatta etujärjestöjen tarvetta poliittisen intomielen vastavoimana. Esimerkiksi luonnonsuojelu on jatkuvaa tasapainottelua yleisen edun ja omaisuuden suojan välillä.
”Asetelma ja jännite on koko ajan ilmassa, etujärjestöjä tarvitaan. Kyllä maailma niin julma on.”
”Eihän perustuslain omaisuuden suoja mikään panssariovi ole. Siitä poiketaan ja jossain määrin pitääkin poiketa. Vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille, metsänomistajille samassa suhteessa kuin muillekin. Uskon että se metsänomistajakunnassa myönnetään täysin.”
Matti Kiviniemen mielestä pelkkä verojen minimointi sukupolvenvaihdoksessa voi johtaa ratkaisuun, joka ei ole paras vaihtoehto pitkällä aikavälillä.
On hirveän kapeaa ajattelua, että sukupolvenvaihdos olisi vain verosuunnittelua. Metsä pitäisi saada kiinnostuneisiin käsiin, sanoo Matti Kiviniemi.
Matti Kiviniemen uran aikana metsälainsäädäntö on mennyt monelta osin uusiksi. Samaa tahtia on muuttunut aina uusien painoksien mukana tiiliskivimäinen kirja Metsäoikeus, metsään erikoistuneen juristin pääteos.
”Vanha metsälaki oli muutamia pikkupykäliä lukuun ottamatta puuntuotantolaki, ei suojelusäännös. Se näkyy jopa lain perustelutekstissä: ’kasvava metsäteollisuuden puuntarve asettaa lainsäädännölle uusia vaatimuksia.’”
Nykyisin uusia vaatimuksia satelee eniten ympäristön suojelun takia. Kiviniemi ei pidä ilmiötä uutena, sillä ympäristöön liittyvää sääntelyä metsätaloudessa on aina ollut.
”Iso muutos on, että metsälainsäädännön merkitys metsätaloutta ohjaavana normina on vähentynyt”, Kiviniemi painottaa. Metsälaista on tullut perälauta, jota harvoin tarvitaan."
”Käytännön ihminen etsii oman firmansa toimintaohjeita, joissa otetaan esimerkiksi sertifiointisäännöt huomioon, ei siinä metsälakia katsota.”
”Markkinaohjaus tulee lain ja normien tilalle. Minun ideologiassani se on tervettä.”
Kiviniemen mielestä on terveen markkinan piirre, että lain vähimmäisvaatimukset ylittävä metsätalous huomioidaan parempana puun hintana.
”Nythän sellainen tilanne on, kyllähän sertifioidusta puusta hieman enemmän maksetaan. Se on periaatteellisesti tärkeää. Markkinaohjaus tulee lain ja normien tilalle. Minun ideologiassani se on tervettä.”
”Metsänomistajien ja metsäammattilaisten arkielämä tulee vastaan ihan muualta. Sukupolvenvaihdokset, perinnönjako, kaavoitusasiat ja totta kai verotus, se liittyy sukupolvenvaihdoksiin.”
Kiviniemen mielestä sukupolvenvaihdoksia tehdään usein liian kapeasti ja lyhytjänteisesti ajatellen. Esimerkiksi verotuksen minimoimiseksi voi näyttäytyä edullisimpana pilkkoa metsätila kolmelle lapselle kolmeen osaan ja pidättää hallintaoikeus vanhalla sukupolvella.
”Mutta onko se metsätalouden kannalta pitkän päälle viisasta? Metsä pitäisi saada kiinnostuneisiin käsiin. Siinä on meillä asiantuntijoilla ja neuvojilla skarppaamisen varaa. On hirveän kapeaa ajattelua, että sukupolvenvaihdos olisi vain verosuunnittelua.”
Matti Kiviniemi hakeutui metsäjuridiikan pariin 1980-luvulla, kun hän haki ylityöllistettynä talousrikossyyttäjänä parempia työskentelyolosuhteita.
”Jos halutaan hyvää metsätaloutta ja toimintakulttuuria, ei pidä mennä pykälät edellä väsäämään normeja simpukkatuhojen takia.”
Kiviniemen mielestä koko metsiä koskevaa lakiviidakkoa on vaikea hallita, koska lainsäädäntö on niin pirstoutunutta. Metsien käyttöön vaikutetaan vesilaissa, luonnonsuojelulaissa, rakentamislaissa ja niin edelleen.
”On täysin mahdoton vaatimus, että etulinjan metsäihmiset pystyisivät kaiken hallitsemaan. Meidän hirmuisen hajanainen lainsäädäntö varsinkin ympäristöpuolella on mahdottoman iso haaste.
Nykyisen normitaakan näkökulmasta Kiviniemi kavahtaa ongelmien korjaamista lisäsääntelyllä.
”Jos halutaan hyvää metsätaloutta ja toimintakulttuuria, ei pidä mennä pykälät edellä väsäämään normeja simpukkatuhojen takia. Kyllä se on kulttuurissa kehittämisen paikka.”
Verotuksessakin Kiviniemi näkee turhia rönsyjä, esimerkkinä metsälahjavähennys. Kummallinen poikkeus asetti metsänomistajat pieneltä osin muita parempaan asemaan. Lakimuutos näyttäytyi voittona MTK:lle.
”Mutta onko se jäsenkunnan pitkän tähtäimen etu? Vai aiheuttaako se muiden yhteiskuntaryhmien kyräilyä metsänomistajia kohtaan?”
Merkittävänä muutoksena metsäalalla Kiviniemi pitää keskitettyjen hintasopimusten loppumista. Samalla heikkeni MTK:n ja Metsäteollisuus ry:n keskittynyt järjestövalta.
Kiviniemen mielestä vanha järjestelmä kummittelee edelleen, kun kukaan ei ole pontevasti ottanut järjestöiltä kapulaa. Maa- ja metsätalousministeriön pitäisi ottaa poliittinen ohjaus käsiinsä, ja hieman muutosta on sentään aistittavissa.
”Aina välillä näkee, että ministeriön metsävirkamiehillä on selviä omia mielipiteitä, ennen se oli harvinaisempaa. He eivät ole niin etujärjestöjen kahleissa kuin ennen. Mutta eduskunta ei ole oikein ottanut rooliaan, ja hallituksillekin se on ollut vaikeata. Se näkyy esimerkiksi metsäalan päättävien elinten kokoonpanoissa.”
Kiviniemi korostaa kritiikistään huolimatta etujärjestöjen tarvetta poliittisen intomielen vastavoimana. Esimerkiksi luonnonsuojelu on jatkuvaa tasapainottelua yleisen edun ja omaisuuden suojan välillä.
”Asetelma ja jännite on koko ajan ilmassa, etujärjestöjä tarvitaan. Kyllä maailma niin julma on.”
”Eihän perustuslain omaisuuden suoja mikään panssariovi ole. Siitä poiketaan ja jossain määrin pitääkin poiketa. Vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille, metsänomistajille samassa suhteessa kuin muillekin. Uskon että se metsänomistajakunnassa myönnetään täysin.”
Metsäasiantuntija Stefan Borgman: Vihamielinen metsäkeskustelu heikentänyt alan työhyvinvointia (Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi, 15.1.2025)
Metsäalan Asiantuntijat ry:n puheenjohtajan Stefan Borgmanin mielestä vihamielinen ja syyllistävä metsäkeskustelu on heikentänyt merkittävästi metsäalan ammattilaisten jaksamista ja työhyvinvointia. –Kun metsäkeskustelussa nostetaan esiin epäkohtia, virheitä ja syyllisiä, se vaikuttaa alan ammattilaisten motivaatioon tehdä töitä metsien, metsänomistajien ja Suomen talouden hyväksi.
– Valtamedioiden rooli ja dominointi metsäasioiden käsittelyssä herättävät kysymyksiä, sillä ympäristöasioiden tarkastelu on monesti suppeaa ja jättää taloudellisen sekä sosiaalisen kestävyyden näkökulmat huomioimatta. Metsätalouden parissa työskentelevien työpanoksesta ja jaksamisesta on kiinni, missä kunnossa Suomen metsät ovat.
Borgman viittaa YTT Juhani Wiion valtamedioiden metsäuutisointia koskevaan selvitykseen, jonka mukaan metsiä käsitellään ensi sijassa ilmastopolitiikan, luontokadon ja hiilinielujen kautta. – Haastateltavina esiintyvät useammin ympäristöjärjestöjen, Ilmasto- ja Luontopaneelien edustajat kuin metsänomistajat tai metsäalan edustajat. Kun metsäalan ammattilaiset esiintyvät harvoin metsiä käsittelevissä jutuissa, median tarjoama tieto on yksipuolista eikä aseta sitä laajempaan kokonaiskuvaan.
– Kun joutuu työskentelemään vihamielisessä ympäristössä, olen huolissani metsäalalla toimivien työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta. Kun mediassa käydään yksipuolisesti syyttäviä ja kärjistyneitä keskusteluja, olen huolissani siitä, kuinka nuoria saadaan tässä ilmapiirissä houkuteltua töihin metsätalouden pariin.
Metsäkeskustelu on Borgmanin mukaan negatiivisuuden kierteessä. – Se vaikuttaa työntekijöiden motivaatioon työskennellä metsien käytön hyväksi. Kun tehdystä työstä syyllistetään, ei työpäivän jälkeen jaksa lähteä enää keskusteluun puolustamaan omaa alaansa. Julkista keskustelua vältellään monesti sosiaalisessa mediassa esiintyvän maalittamisen pelossa.
Kun vaaditaan hakkuurajoituksia, niiden taloudelliset vaikutukset jäävät Borgmanin mukaan keskustelussa varjoon, vaikka niillä on merkittäviä seurauksia. – Metsäkeskustelu on politisoitunut, mikä monimutkaistaa entisestään metsiin liittyvien ympäristöasioiden käsittelyä. Kestävän kehityksen toteuttaminen metsissä vaatii pitkäjänteisyyttä, mikä metsäkeskustelussa on unohtunut.
-Taloustutkimuksen viime syksynä julkaisema tutkimus osoitti, että ymmärrys metsäalan työllisyysvaikutuksiin sekä sen tuottamiin hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukseen käytettyihin vero- ja vientituloihin on hiipunut. Elinvoimainen ja tuottava metsätalous ja -teollisuus työllistävät suoraan ja epäsuorasti noin 140 000 suomalaista ja tuottavat yli 3,5 miljardin euron vuosittaisen verokertymän.
Borgman muistuttaa, että metsätalouden ammattilaisten panos on ratkaiseva suomalaisen hyvinvoinnin kannalta. – On helppo vaatia hakkuiden rajoittamista, jos ei tarvitse kantaa vastuuta alenevista verotuloista ja siitä seuraavista palveluiden leikkaamisesta. Viranomaisten, median ja ympäristöjärjestöjen olisi hyvä tunnustaa myös se työ, mitä on vuosikymmenien aikana luonnon hyväksi metsätaloudessa tehty.
– Ympäristöjärjestöjen ja poliitikkojen vaatimat hakkuurajoitukset ilmastopolitiikan nimissä lisäävät meihin suuntautuvaa painetta ja vaikeuttavat suhteiden ylläpitämistä metsänomistajiin. Kun yhteistyö metsänomistajien kanssa on elintärkeää, uusilla alan toimijoilla on ollut suuria haasteita näiden verkostojen luomisessa, muistuttaa Borgman.
Vaikka metsäasiantuntijoilla on laaja-alainen osaaminen, niin riskit virheisiin kasvavat Borgmanin mukaan koko toimintaketjussa, kun työkuorma on kohtuuton. – Työnantajien tulee huolehtia riittävistä resursseista, henkilöstön perehdyttämisestä ja kantaa vastuunsa mahdollisista vahingoista. Ruotsissa on 56 prosenttia ja Saksassa lähes yhdeksän kertaa enemmän metsäasiantuntijoita verrattuna Suomeen vastaavaa pinta-alaa kohden.
– Virheiden riski kasvaa, kun ympäristöviranomaiset eivät luovuta joidenkin suojelun piirissä olevien lajien sijaintitietoja edes metsäammattilaisille tai metsänomistajille. Viranomaisten tehtävänä tulee olla metsäelinkeinon neuvonta ja edistäminen, ei lisäesteiden luominen. Viranomaisten ylläpitämien luontotietojen tulisi olla tarkkoja ja ajantasaisia sekä metsäalan toimijoiden käytettävissä aina tarpeen mukaan.
Borgmanin mukaan valvontaa tekevien ympäristöviranomaisten tulisi neuvoa tarvittaessa etupainotteisesti. – Silloin vältyttäisiin virheiden etsinnältä ja paikkaamiselta jälkikäteen. Viranomaisten toiminta on johtanut siihen, että metsiin on syntynyt harmaita alueita, joilta ei uskalleta ostaa puuta, vaikka niillä ei ole säädöspohjaista suojelua.
– Metsäalan ammattilaiset ovat kehittäneet luontoarvojen huomiointia merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Vaikka metsäammattilaisilla on laaja-alainen osaaminen, heidät nostetaan julkisuudessa tikun nokkaan jokaisesta maisemaa pilaavasta metsänkäsittelystä tai tapahtuneista virheistä.
Borgmanin mukaan tapahtuneet virheet ja luontovahingot ovat entisestään lisänneet säädösten, sertifikaattien ja toimintaohjeiden aiheuttamaa painetta. – On luotu pelon ilmapiiri, jossa oikein kytätään, että mistä saadaan otsikoita, vaikka kukaan ei tee alalla virheitä tahallaan.
– Lisääntyvien vaatimusten ja huomioitavien asioiden tulva kasvattavat virheiden todennäköisyyttä, mutta virheistäkin tulee ottaa opiksi. Työnantajien tulee myös tukea virheitä tehneitä työntekijöitä, jos he eivät ole tehneet virhettä tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, muistuttaa Borgman.
Hakkuukieltoja tulossa ehkä Pirkkalan lisäksi Kangasalle – Metsänomistaja: ”Ei sitä voida noin vain sosialisoida” (Piia Lehojärvi, MT Metsä 12-1-2025)
Pirkkalan kunnan suunnitelmat metsäekologisen verkoston luomisesta pohjautuvat maakuntakaavaan ja ovat herättäneet keskustelua metsänomistajien keskuudessa. Vastaavanlaisia viherkäytäväsuunnitelmia on jo myös Kangasalla.
Henri Laitisen mukaan kaavan läpimeno tarkoittaisi myös, että maa-alalla ei ole enää mitään arvoa. Pirkkalan kunnan suunnitelmat metsäekologisesta verkostosta perustuvat maakuntakaavaan.
Samanlaisia verkostosuunnitelmia on piirretty Pirkkalan lisäksi jo Kangasalle.
Kangasalalainen metsäomistajan, haja-astutusalueella asuvan Henri Laitisen neljän hehtaarin metsäpalstan kohdalle on piirretty viherkäytävä.
Hän on suunnitelmista huolissaan. ”Käytännössä se tarkoittaa käsittääkseni sitä, että jos kaava menee läpi, sieltä ei saa esimerkiksi hakata itselle polttopuita enää”, Laitinen kertoo. ”Aika kova arvonalenema tehtäisiin vain poliittisella päätöksellä. Se on aika pelottava piirre.” Henri Laitinen
Laitista kismittää se, että maanomistajia ei ole tiedotettu strategioista millään tavalla. ”Nämä pitää itse jostain kunnan ilmoitustaululta ymmärtää huomata.”Laitisen mukaan kaavan läpimeno tarkoittaisi myös, että maa-alalla ei ole enää mitään arvoa. ”Paljonko siitä kompensoidaan? Se on mielestäni aika suuri kysymys.”
Monilla, varsinkin nuorilla, on maa-alueesta velkaa, Laitinen muistuttaa. Niin on hänellä itselläänkin. ”Aika kova arvonalenema tehtäisiin vain poliittisella päätöksellä. Se on aika pelottava piirre.” ”Jos jossain kasvukeskuksessa on metsätön tai viherkäytävätön alue, niin ei maailma siihen lopu.”
Laitinen ymmärtää kyllä vihreät arvot, mutta tässä tapauksessa ei hänen mielestään ole logiikkaa. ”Usein unohdetaan se, että joku omistaa sen maan. Ei sitä voida noin vain sosialisoida.” Suomessa metsät eivät lopu kesken.
MTK:n asiantuntija näkee puukaupassa uuden ilmiön, joka lisäsi kysyntää (Henrik Hohteri, MT Metsä/ Puukauppa 10.1.2025)
Metsäteollisuus on ryhtynyt ostamaan aiempaa enemmän puuta varastoon, väittää MTK:n tutkimuspäällikkö Kalle Karttunen järjestön julkaisemassa puumarkkinakatsauksessa. Ilmiö on hänen mukaansa seurausta Venäjän-tuonnin loppumisesta. ”Menneinä vuosina metsäteollisuus kykeni ylläpitämään puuhuoltoa hyvin ohuilla varannoilla. MTK:n Kalle Karttusen mukaan nyt tilanne on toinen ja metsäteollisuus ylläpitää aiempaa korkeampaa varantotasoa, eikä halua vaarantaa kotimaisen puun saatavuutta.”
Karttusen mukaan vilkasta puukauppaa ylläpitää myös orastava talouden kasvu. Inflaatio ja korot ovat laskemassa, mikä lisännee kulutustuotteiden kysyntää ja rakentamista monissa maissa. Selluvarastojen pieneneminen ja sellun hinnannousu ovat myös myönteisiä merkkejä puukaupalle.
Metsäalan Asiantuntijat ry:n puheenjohtajan Stefan Borgmanin mielestä vihamielinen ja syyllistävä metsäkeskustelu on heikentänyt merkittävästi metsäalan ammattilaisten jaksamista ja työhyvinvointia. –Kun metsäkeskustelussa nostetaan esiin epäkohtia, virheitä ja syyllisiä, se vaikuttaa alan ammattilaisten motivaatioon tehdä töitä metsien, metsänomistajien ja Suomen talouden hyväksi.
– Valtamedioiden rooli ja dominointi metsäasioiden käsittelyssä herättävät kysymyksiä, sillä ympäristöasioiden tarkastelu on monesti suppeaa ja jättää taloudellisen sekä sosiaalisen kestävyyden näkökulmat huomioimatta. Metsätalouden parissa työskentelevien työpanoksesta ja jaksamisesta on kiinni, missä kunnossa Suomen metsät ovat.
Borgman viittaa YTT Juhani Wiion valtamedioiden metsäuutisointia koskevaan selvitykseen, jonka mukaan metsiä käsitellään ensi sijassa ilmastopolitiikan, luontokadon ja hiilinielujen kautta. – Haastateltavina esiintyvät useammin ympäristöjärjestöjen, Ilmasto- ja Luontopaneelien edustajat kuin metsänomistajat tai metsäalan edustajat. Kun metsäalan ammattilaiset esiintyvät harvoin metsiä käsittelevissä jutuissa, median tarjoama tieto on yksipuolista eikä aseta sitä laajempaan kokonaiskuvaan.
– Kun joutuu työskentelemään vihamielisessä ympäristössä, olen huolissani metsäalalla toimivien työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta. Kun mediassa käydään yksipuolisesti syyttäviä ja kärjistyneitä keskusteluja, olen huolissani siitä, kuinka nuoria saadaan tässä ilmapiirissä houkuteltua töihin metsätalouden pariin.
Metsäkeskustelu on Borgmanin mukaan negatiivisuuden kierteessä. – Se vaikuttaa työntekijöiden motivaatioon työskennellä metsien käytön hyväksi. Kun tehdystä työstä syyllistetään, ei työpäivän jälkeen jaksa lähteä enää keskusteluun puolustamaan omaa alaansa. Julkista keskustelua vältellään monesti sosiaalisessa mediassa esiintyvän maalittamisen pelossa.
Kun vaaditaan hakkuurajoituksia, niiden taloudelliset vaikutukset jäävät Borgmanin mukaan keskustelussa varjoon, vaikka niillä on merkittäviä seurauksia. – Metsäkeskustelu on politisoitunut, mikä monimutkaistaa entisestään metsiin liittyvien ympäristöasioiden käsittelyä. Kestävän kehityksen toteuttaminen metsissä vaatii pitkäjänteisyyttä, mikä metsäkeskustelussa on unohtunut.
-Taloustutkimuksen viime syksynä julkaisema tutkimus osoitti, että ymmärrys metsäalan työllisyysvaikutuksiin sekä sen tuottamiin hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukseen käytettyihin vero- ja vientituloihin on hiipunut. Elinvoimainen ja tuottava metsätalous ja -teollisuus työllistävät suoraan ja epäsuorasti noin 140 000 suomalaista ja tuottavat yli 3,5 miljardin euron vuosittaisen verokertymän.
Borgman muistuttaa, että metsätalouden ammattilaisten panos on ratkaiseva suomalaisen hyvinvoinnin kannalta. – On helppo vaatia hakkuiden rajoittamista, jos ei tarvitse kantaa vastuuta alenevista verotuloista ja siitä seuraavista palveluiden leikkaamisesta. Viranomaisten, median ja ympäristöjärjestöjen olisi hyvä tunnustaa myös se työ, mitä on vuosikymmenien aikana luonnon hyväksi metsätaloudessa tehty.
– Ympäristöjärjestöjen ja poliitikkojen vaatimat hakkuurajoitukset ilmastopolitiikan nimissä lisäävät meihin suuntautuvaa painetta ja vaikeuttavat suhteiden ylläpitämistä metsänomistajiin. Kun yhteistyö metsänomistajien kanssa on elintärkeää, uusilla alan toimijoilla on ollut suuria haasteita näiden verkostojen luomisessa, muistuttaa Borgman.
Vaikka metsäasiantuntijoilla on laaja-alainen osaaminen, niin riskit virheisiin kasvavat Borgmanin mukaan koko toimintaketjussa, kun työkuorma on kohtuuton. – Työnantajien tulee huolehtia riittävistä resursseista, henkilöstön perehdyttämisestä ja kantaa vastuunsa mahdollisista vahingoista. Ruotsissa on 56 prosenttia ja Saksassa lähes yhdeksän kertaa enemmän metsäasiantuntijoita verrattuna Suomeen vastaavaa pinta-alaa kohden.
– Virheiden riski kasvaa, kun ympäristöviranomaiset eivät luovuta joidenkin suojelun piirissä olevien lajien sijaintitietoja edes metsäammattilaisille tai metsänomistajille. Viranomaisten tehtävänä tulee olla metsäelinkeinon neuvonta ja edistäminen, ei lisäesteiden luominen. Viranomaisten ylläpitämien luontotietojen tulisi olla tarkkoja ja ajantasaisia sekä metsäalan toimijoiden käytettävissä aina tarpeen mukaan.
Borgmanin mukaan valvontaa tekevien ympäristöviranomaisten tulisi neuvoa tarvittaessa etupainotteisesti. – Silloin vältyttäisiin virheiden etsinnältä ja paikkaamiselta jälkikäteen. Viranomaisten toiminta on johtanut siihen, että metsiin on syntynyt harmaita alueita, joilta ei uskalleta ostaa puuta, vaikka niillä ei ole säädöspohjaista suojelua.
– Metsäalan ammattilaiset ovat kehittäneet luontoarvojen huomiointia merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Vaikka metsäammattilaisilla on laaja-alainen osaaminen, heidät nostetaan julkisuudessa tikun nokkaan jokaisesta maisemaa pilaavasta metsänkäsittelystä tai tapahtuneista virheistä.
Borgmanin mukaan tapahtuneet virheet ja luontovahingot ovat entisestään lisänneet säädösten, sertifikaattien ja toimintaohjeiden aiheuttamaa painetta. – On luotu pelon ilmapiiri, jossa oikein kytätään, että mistä saadaan otsikoita, vaikka kukaan ei tee alalla virheitä tahallaan.
– Lisääntyvien vaatimusten ja huomioitavien asioiden tulva kasvattavat virheiden todennäköisyyttä, mutta virheistäkin tulee ottaa opiksi. Työnantajien tulee myös tukea virheitä tehneitä työntekijöitä, jos he eivät ole tehneet virhettä tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, muistuttaa Borgman.
Hakkuukieltoja tulossa ehkä Pirkkalan lisäksi Kangasalle – Metsänomistaja: ”Ei sitä voida noin vain sosialisoida” (Piia Lehojärvi, MT Metsä 12-1-2025)
Pirkkalan kunnan suunnitelmat metsäekologisen verkoston luomisesta pohjautuvat maakuntakaavaan ja ovat herättäneet keskustelua metsänomistajien keskuudessa. Vastaavanlaisia viherkäytäväsuunnitelmia on jo myös Kangasalla.
Henri Laitisen mukaan kaavan läpimeno tarkoittaisi myös, että maa-alalla ei ole enää mitään arvoa. Pirkkalan kunnan suunnitelmat metsäekologisesta verkostosta perustuvat maakuntakaavaan.
Samanlaisia verkostosuunnitelmia on piirretty Pirkkalan lisäksi jo Kangasalle.
Kangasalalainen metsäomistajan, haja-astutusalueella asuvan Henri Laitisen neljän hehtaarin metsäpalstan kohdalle on piirretty viherkäytävä.
Hän on suunnitelmista huolissaan. ”Käytännössä se tarkoittaa käsittääkseni sitä, että jos kaava menee läpi, sieltä ei saa esimerkiksi hakata itselle polttopuita enää”, Laitinen kertoo. ”Aika kova arvonalenema tehtäisiin vain poliittisella päätöksellä. Se on aika pelottava piirre.” Henri Laitinen
Laitista kismittää se, että maanomistajia ei ole tiedotettu strategioista millään tavalla. ”Nämä pitää itse jostain kunnan ilmoitustaululta ymmärtää huomata.”Laitisen mukaan kaavan läpimeno tarkoittaisi myös, että maa-alalla ei ole enää mitään arvoa. ”Paljonko siitä kompensoidaan? Se on mielestäni aika suuri kysymys.”
Monilla, varsinkin nuorilla, on maa-alueesta velkaa, Laitinen muistuttaa. Niin on hänellä itselläänkin. ”Aika kova arvonalenema tehtäisiin vain poliittisella päätöksellä. Se on aika pelottava piirre.” ”Jos jossain kasvukeskuksessa on metsätön tai viherkäytävätön alue, niin ei maailma siihen lopu.”
Laitinen ymmärtää kyllä vihreät arvot, mutta tässä tapauksessa ei hänen mielestään ole logiikkaa. ”Usein unohdetaan se, että joku omistaa sen maan. Ei sitä voida noin vain sosialisoida.” Suomessa metsät eivät lopu kesken.
MTK:n asiantuntija näkee puukaupassa uuden ilmiön, joka lisäsi kysyntää (Henrik Hohteri, MT Metsä/ Puukauppa 10.1.2025)
Metsäteollisuus on ryhtynyt ostamaan aiempaa enemmän puuta varastoon, väittää MTK:n tutkimuspäällikkö Kalle Karttunen järjestön julkaisemassa puumarkkinakatsauksessa. Ilmiö on hänen mukaansa seurausta Venäjän-tuonnin loppumisesta. ”Menneinä vuosina metsäteollisuus kykeni ylläpitämään puuhuoltoa hyvin ohuilla varannoilla. MTK:n Kalle Karttusen mukaan nyt tilanne on toinen ja metsäteollisuus ylläpitää aiempaa korkeampaa varantotasoa, eikä halua vaarantaa kotimaisen puun saatavuutta.”
Karttusen mukaan vilkasta puukauppaa ylläpitää myös orastava talouden kasvu. Inflaatio ja korot ovat laskemassa, mikä lisännee kulutustuotteiden kysyntää ja rakentamista monissa maissa. Selluvarastojen pieneneminen ja sellun hinnannousu ovat myös myönteisiä merkkejä puukaupalle.
