Metsäkynä


Kooste ”Pienpuut kuiduksi vai energiaksi” (Hanna Lensu, MT Metsä8/2021)

*Jos nuori metsä on kovin tiheä, puulajeja on paljon ja puustoa vaivaa huonolaatuisuus, pelkän energiapuun myynti on varteenotettava vaihtoehto.

*Energiapuun korjuu ja kuljetus sujuvat nopeammin kuin ainespuun, varsinkin sekametsissä. 

*Kaikki puu kelpaa energiapuupinoon, mutta kuitupuulla on tarkat mitta- ja laatuvaatimukset. Sen vuoksi energiapuuta kertyy paljon enemmän pinolle.

*Jos poistettavissa puissa on paljon vikoja, esimerkiksi lenkoutta ja monihaaraisuutta, kuitupuuta kertyy vähän laatukriteerien vuoksi.

*Hankintapuuna myydyssä karsitun energiarangan kuutiohinta on vain muutaman euron halvempi kuin kuitupuun.

*Energiapuuna voi myydä karsimatonta latvusmassaa, josta tosin maksetaan huonommin kuin karsitusta energiapuusta.

*Energiapuu-urakan kannattavuutta parantaa energiapuun hankintahinnan lisäksi Kemera-tuki, 430 euroa hehtaarilta (nuoren metsän hoitotuki+pienpuun keruutuki), kun pienpuun kertymä on vähintään 35 kuutiota hehtaarilta. 

*Matti Äijö, metsätalousyrittäjä: "Energiapuun kysyntä on kasvanut, kun turpeen käyttöä on voimalaitoksissa vähennetty. Karsitun energiarangan hinta on tien varressa lähes sama, vain 1-2 euroa kuutiolta matalampi kuin kuitupuulla. Energiapuun kertymä voi olla 50 % suurempi kuin se olisi ainespuulla. Koivun ylispuuhakkuussa, jossa koivujen alla kasvoi kehityskelpoinen kuusikko, valinta oli helppo. Suurin osa ei täyttänyt tukin laatuvaatimuksia, mutta kuitupuun mittojen alle jäävää puuta ei juurikaan ollut. Tällä kohteella hakattiin kuitupuuta ja lisäksi jonkin verran saha- ja vaneritukkia.Toisella palstalla kasvoi noin 30-vuotias puusto, jolle ei oltu tehty tähän mennessä mitään hoito- tai harvennustöitä. Puusto oli paikoin riukuuntunutta ja läpitunkemattoman tiheää. Viisisenttistä riukua oli paljon ja kaikkia puulajeja. Koska kuitupuuta myydään puulajeittain, puita pitäisi keräillä enimmillään viiteen eri pinoon: mänty-, kuusi- ja koivukuiduksi sekä energiarangaksi ja energialatvukseksi. Päätettiin tehdä pelkkää energiapuuta. Sitä on nopea tehdä ja kuljettaa. Monen mielestä voi olla hullua hommaa lähteä miestyönä rankametsään. Toinen vaihtoehto olisi ollut ennakkoraivaus ja koneellinen harvennus. Homma olisi konetyönä mennyt ilman muuta maksun puolelle."


11.10.2021 Irma Welling

Kooste ”Kymmenien miljoonien eurojen tuholainen” (Tiina Puukila, Metsälehti 18/2021)

Asiantuntijoina metsänhoidon asiantuntija Pekka Kuitunen, Suomen metsäkeskus ja erikoistutkija Tuula Piri, Luonnonvarakeskus.

*Juurikääpä aiheuttaa kuusella tyvilahoa, joka voi edetä useamman metrin korkeuteen pilaten arvokkaimman tyvitukin. Vasta pitkälle levinnyt laho alkaa näkyä kuusissa yleisilmeen ränsistymisenä, mahdollisena pihkavuotona ja tyvilaajentumana sekä tuulenkaatoina. 

*Mänty pystyy rajaamaan lahon juuristoon pihkoittamalla tyven, mutta juuriston lahottua puu lopulta kuolee.

*Juurikääpä valtaa uusia alueita itiötartuntana ja jatkaa leviämistä metsässä juuriyhteyksien kautta.

*Juurikääpä voi tarttua myös taimikonhoidossa. Kantokäsittely kannattaa muistaa sulan maan aikaisessa ainespuu- ja energiapuuhakkuissa myös taimikoita raivatessa. Lehtipuita voi huoletta raivata kesälläkin. 

*Tuoreen tutkimuksen mukaan juurikääpä tarttuu jopa 2 senttisiin kantoihinja yli 4 senttisissä kannoissa tartuntariski on jo huomattava. 

*Juurikäävän vaivaamalla alueella alikasvoskuuset saavat todennäköisesti tartunnan jo varhain ja ovat lahoja ennen kuin ehtivät edes ainespuun mittoihin.

*Varhaisessa vaiheessa lahottajan voi havaita tonkimalla vanhoja kantoja. Kuusikoissa pitkälle lahonneista kannoista löytyvät riisinjyvänkokoiset mustat ja valkoiset pilkut ovat juurikäävän esiintymisen merkki. Tuoreemmista kannoista voi löytyä valkoisia itiöemiä. Kuusentaimikoissa kaadettujen kantojen keskellä sydänpuussa oleva musta pieni piste voi paljastaa tartunnan. 

*Metsissämme esiintyvä männynjuurikääpä aiheuttaa vuosittain arviolta noin 10-15 miljjnan euron ja kuusenjuurikääpä noin 50 miljoonan euron tappiot.

*Juurikäävän aiheuttamia tuhoja ei korvaa edes metsävakuutus.

10.10.2021 Irma Welling

Kooste ”Tuulista tuottoa” (Mikko Häyrynen, Metsälehti 18/2021)


*Tuulipuistoa ei rakenneta ilman kaavaa, ja kaavasta päättää kunnanvaltuusto.

*Yhdestä tuulimyllystä maksetut vuokrakorvaukset ovat 15 000-30 000 euroa vuodessa. Turbiinin tontti on 1,5 ha ja turbiini saa 30 % vuokratuloista. Turbiinin vaikutusalue on 80-100 ha ja 70 % vuokratuloista jaetaan vaikutusalueen kaikille hehtaareille. 

* Tuulivoimayhtiö pitää turbiinipaikat puuttomina, mutta niitä ympäröivillä vuokra-alueilla metsiä voi hoitaa ja käyttää tavalliseen tapaan. Turbiinista muuntoasemalle kulkevan maakaapelin alueesta maksetaan maanomistajalle kertakorvaus. Samoin muuntoaseman alueesta maksetaan kertakorvaus tai vuokraa maanomistajalle. Ilmajohtojen (voimalinjan) alueesta maksetaan maanomistajalle kertakorvaus. 

*Tuulipuistoalueen metsätiet ovat metrin tavallisia metsäteitä leveämpiä. Niiden ylläpito kuuluu voimayhtiölle.

*Metsänomistajalle maksettava vuokra voi olla kiinteä indeksiin sidottu vuokra , voimalan tehon mukaan laskettu tai prosenttiosuus voimalan tuotosta. 

*Maa- ja metsätilalla sijaitsevan tuulivoimalan vuokratulot verotetaan maatalouden tulona. Jos varsinaista maatalousvarallisuutta ei ole, vuokratulot lasketaan ansiotuloiksi. 

*Ilmajohdoista tulee eniten riitaa. Jos vastustavat maanomistajat ovat yksittäisiä, he ovat heikoilla.

Valittamalla ei välttämättä voi pelata edes aikaa, sillä tuulivoimayhtiö voi jopa rakentaa linjan omalla riskillä ennen hallinto-oikeuden päätöstä.

*Myllyjen purku mietityttää. Mitä jos tuulivoimayhtiötä ei enää ole olemassa, kun tulee voimaloiden purkamisen aika. Yleensä sopimuksissa on purkuvakuus, mutta sen riittävyys puhuttaa.


10.10.2021 Irma Welling


Kooste ”Hirvieläintuhojen torjunnasta” (Valtteri Skyttä, Metsälehti Makasiini 6/2021)


Millainen mäntytaimikko kestää parhaiten hirvieläinten syöntivaikutusta ?

*Mäntytaimikon tulee olla varhaisvaiheessa mahdollisimman tiheä. Mäntytaimienhyvästä kasvukunnosta huolehditaan oikea-aikaisella varhaisperkauksella. Metsänhoitosuositusten mukaan mäntytaimikkoon tulee jättää varhaisperkauksen eli ensimmäisen raivauskerran jälkeen 4 000-5 000 tainta hehtaarille, lehtipuusto mukaan lukien. Jos tiheys on yli 6 000 runkoa hehtaarilla, taimien kasvu ja kehitys kärsivät liikatiheydestä ja hyöty hirvituhoriskin pienenemisestä menee hukkaan.

Millä taimia voi suojata ?

*Lampaanrasvaan perustuva Trico on ainoa markkinoilla oleva ja tutkimuksilla toimivaksi todettu hirvikarkote. Trico on syönninestoaine, aineella käsitellyt puut eivät kelpaa hirvieläimille pahan hajun ja maun vuoksi.

Milloin Trico tulee levittää ?

*Tuhotorjunnan ykköstavoite on, että männyn ja rauduskoivun latva eli pääranka säilyy ehjänä. Trico levitetään siis niiden parhaimpien taimien latvuksiin, joista on tarkoitus kasvattaa tuevan metsän tukkipuuta. Männyntaimeen Trico on sopiva ruiskuttaa syksyllä kuivalla säällä. Rauduskoivun taimet kannattaa käsitellä jo kesällä ja uusia käsittely syksyllä. Tricon ruiskutus rauduskoivutaimikkoon tai männyntaimeen voi olla hyödyllistä jo istutusvaiheessa etenkin alueilla, joilla hirvien lisäksi runsaasti valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita. Ongelmana on, että vaikka Trico voi näkyä puissa pitkään, syönninestoainetta joutuu levittämään taimiin useana vuonna. 

Onko muita keinoja estää taimien syönti ?

Pahviset tai muoviset suojat estävät hirvieläimiä syömästä taimien latvoja, mutta mekaanisten suojien asettaminen on työlästä ja vie aikaa. Keltainen, muovinen hirvinauha voi vaikuttaa hirvieläinten liikkumiseen, mutta jos taimikossa on haluttua syötävää, hirvet menevät nauhojen ali, yli tai läpi. 

Tuetaanko suojauskeinoja ?

*Maa- ja metsätalousministeriö tukee Tricon, keltaisen hirvinauhan ja hirvieläinaitojen saatavuutta hirvieläinten pyyntilupamaksuista. Tarvikkeita välittää Suomen riistakeskus. Tuettu hinta 10 litran Trico-kanisterille on 50 euroa. Määrä suojaa 1-1,5 hehtaaria taimikkoa.   

4.10.2021 Irma Welling


Kooste ”Jatkuva kasvatus suometsien uudistamiseen” ( Juha-Pekka Honkanen, TerveMetsä 3/2021)

-Suomessa urakoitiin 1960-1970 luvuilla soiden ojituksia, ja saatiin metsää kasvamaan myös sellaisille rämeille, joiden puusto oli aiemmin ollut kitukasvuista tai jopa olematonta.

-Strora Enson metsänhoitopäällikkö Kari Kuusniemi ja metsänhoidon asiantuntija Piia Makkonen: Voidaanko jatkuvan kasvatuksen avulla ratkaista kaksi suometsien käsittelyn suurinta ongelmaa ? Kun suometsissä työskennellään, uhkana on ravinteiden huuhtoutuminen alapuolisiin vesistöihin ja turpeen maatuminen hallitsemattomasti. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan mahdollisesti vähentää kunnostusojituksen tarvetta osalta kohteista, joskaan ei kaikilla. Ratkaisut on tehtävä kohdekohtaisesti. Siemen itää rahkasammaleen päällä kosteuden ja lämmön ansiosta, mutta kuivumisen myötä maapohja on voinut muuttua varvikkoiseksi, ja siksi varsin usein vaaditaan maanmuokkausta, että puusto lähtee uudistumaan luontaisesti. Etsitään metsästä ne alueet, joissa jaksollinen kasvatus on kannattavinta, ja vältetään äärimmäisiä vesijärjestelyitä siellä, missä ravinteiden huuhtoutuminen on riski eikä investointi tulisi muutenkaan tuottamaan. 

-Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes: Jos ojitetaan liian syvälle, ravinteita voi huuhtoutua vesistöihin, mutta turve myös kuivuu ja maatuessaan vapauttaa hiilidioksidia ilmakehään. Jos pohjaveden pinta taas nousee liiaksi, turpeesta vapautuu hapettomassa maassa muodostunutta metaania. Metaani on hiilidioksidiakin haitallisempi ilmastolle. Jokainen hehtaarilta hakattu kymmenen kuutiometriä nostaa pohjaveden pintaa sentin. Avohakkuussa puun poisto 150 kuution verran voi nostaa veden pintaa 20 senttiä. Jos kasvavaa puustoa on noin 100 kuutiota hehtaarille, ne haihduttavat vettä riittävästi, jolloin ojituksen kunnostamisele ei ole tarvetta ja pohjaveden korkeus säilyy hallinnassa. Kunnostusojituksia voi välttää tukemalla kasvua tuhkalannoituksella. Helpointa jatkuva kasvatus on rahkasammalpeitteisillä palstoilla, joissa luontainen taimettuminen onnistuu hyvin. Karhusammalturvekankailla ja varputurvekankailla luontainen uudistaminen on kuitenkin erittäin hidasta, jolloin palstalla täytyy turvautua maan muokkaamiseen. Kannattaa nostaa kaikki hyväksi koetut menetelmät pöydälle. Silloin jatkuvapeitteinen kasvatus usein tarkoittaa myös siemenpuita tai kaistalehakkuita, jotta luontaista uudistamista tapahtuisi.


14.9.2021 Irma Welling


Hannu Turkin kuvakertomus nuoren metsän hoidon vaikeuksista 


Roope Tonterin Luhtalammen työmaalla käynti 28.8.2021 herätti paljon ajatuksia siitä kuinka vaikeaa on nuoren metsän hoito. Jäsenemme Hannu Turkki, joka on aktiivisimpia metsäretkillä kävijöitämme, lähetti kuvia ja havaintoja omista metsistään. 

Tässä Hannun pohdintoja omista työkohteistaan !

Kuva 1. Sakeaa on kahdesta harvennuksesta huolimatta. Hannu on kaatanut moottorisahalla pieniä puita maahan vuonna 2018.  Oli hidasta ja vastenmielistä ja  homma jäi kesken. Nyt moto on hakkaamassa tätä kohtaa, mutta kuutioita tulee vähän ja kuutiohinta on huono. Motokuski on sama, joka hakkasi Tuohen yhteismetsän Kasarissa, ja ammattitaitoa hänellä kyllä on. 


 


Kuva 2. Ei kasva marjoja, jos  ei tule valoa. 

Kuva 3. Tästä kohteesta  Hannu on pyrkinyt tekemään sekametsää harvaksi, mutta  toteaa, että ei ole onnistunut. 



Kuva 4. Männyistä ei saisi tulla näin oksikkaita. 




Kuva 5. Hakkuujälkeä männikkökohdassa. Onko nopeakasvuisen jalostetun männyn ei-toivottuna  sivutuotteena oksaisuus ?
Tiheä metsä kasvaa kuutioita eniten, vaan  ei euroja. Harvemman (suurempi runkotilavuus) metsän  ensiharvennus on helpompaa ja halvempaa hakata, mutta jossakin vaiheessa kuutiomäärä alkaa pudota jyrkästi.

2.9.2021 Hannu Turkki ja Irma Welling

Kooste ”Väyläharvennus on uusin ase taimikoiden hoitorästeihin: Työn tehokkuus parani 20–40 prosenttia” (Markku Pulkkinen, Maaseudun Tulevaisuus 3.3.2021)

*Suomessa on reilu miljoona hehtaaria ylitiheää nuorta metsää. Väyläharvennus olisi kustannustehokas tapa saada ryteiköt jälleen kasvamaan

*Väyläharvennuksessa tehdään nimensä mukaisesti pusikoituneeseen metsään harvesterin puomin mentäviä, puuttomia väyliä. Ensin avataan leveämpi ajoura, josta käsin avataan väylät ajouran molemmin puolin. Väylien väliin jätetään noin viiden metrin käsittelemätön alue. 

*Erikoistutkija Yrjö Nuutinen Luonnonvarakeskuksesta: ”Jos metsästä harvennetaan pelkkää energiapuuta tai tehdään integroitua energia- ja kuitupuukorjuuta, ei väyläharvennus vaadi alueen ennakkoraivausta”.

*Metsäkoneyrittäjä Tiitinen: Väyläharvennus on hyvä menetelmä, jos avohakkuun kylkiäisenä tulee pienialainen ensiharvennus. Väyläharvennus onnistuu isolla hakkuulaitteella eikä pienen harvennuskuvion takia tarvitse tuoda paikalle erikoiskonetta.”

*Luonnonvarakeskuksen ja UPM Metsän kokeissa käsiteltiin 30–40-vuotiasta hoidettua ja hoitamatonta metsää. Yrjö Nuutinen Luonnonvarakeskus: ”Harvennustyön tehokkuus parani 20–40 prosenttia.Tehokkuutta lisää se, että väyliltä poistettavat puut ovat keskimäärin isompia kuin perinteisessä harvennuksessa. Perinteisessä alaharvennuksessa hehtaarille jätetään 800–900 runkoa. Väyläharvennuskokeessa hehtaarille jätettiin reilut tuhat runkoa. Tästä johtuen väyläharvennetulta kuviolta saadaan toisessa harvennuksessa 20–30 prosenttia enemmän puuta. ”


Väyläharvennus on valikoivaa harvennusta nopeampi menetelmä hoitamattomassa metsässä. Sivuväylät avataan hakkuukoneen puomilla ajouralta käsin. Väylältä poistetaan kaikki puut.


Väyläharvennus on valikoivaa harvennusta nopeampi menetelmä hoitamattomassa metsässä. Sivuväylät avataan hakkuukoneen puomilla ajouralta käsin. Väylältä poistetaan kaikki puut

27.8.2021 Irma Welling


Kooste ”Ovatko ensiharvennusten ajourat jo liian leveitä?” (Sami Karppinen, Metsälehden tiedotusliite 2021)

*Ajourien leveyttä kasvattavat etenkin ajokoneissa käytettävät leveät telat, joilla haetaan parempaa kantavuutta. Uraleveydestä ei kannata tinkiä, sillä siitä voi aiheutua reunapuustoon korjuuvaurioita.

*Suomen metsäkeskuksen korjuujälkitarkastusten mukaan ajourien keskimääräinen leveys oli harvennushakkuilla viime vuonna 4,9 metriä.

*Osa ajoura-alueesta luuluu reunapuiden luonnolliseen kasvutilaan. Esimerkiksi ensiharvennuksissa käytännössä 2,5 metriä on pois puuston kasvualasta. Puuston kasvun kannalta olisikin hyödyllistä, jos uran reunapuusto jäisi tiheämmäksi kuin urien välissä oleva puusto.

*Ensiharvennuksessa yli puolet kuutiomäärästä kertyy ajourilta, sillä ne vievät jopa neljänneksen harvennettavan alueen pinta-alasta.

*Jos metsä on lähellä suositusten mukaista kokonaistiheyttä jo ajourien aukaisun jälkeen, ei urien välistä välttämättä voida poistaa riittävästi heikkolaatuisia puita. Jatkossa harvennuksen tuoma lisäkasvu ei siten kohdistu metsän laadukkaimpiin puihin. Ensiharvennuksilla leveät ajourat voivat osaltaan vaikuttaa siihen, että metsä harvennetaan suosituksia harvemmaksi tasaisen korjuujäljen saavuttamiseksi.


22.8.2021 Irma Welling



Kooste ”Metsäkeskustelu on kuin moderni sammon ryöstö”

(Petri Sarvamaa, MT 16.7.2021) 












*Suomi ilman metsäteollisuutta on kuin Sveitsi ilman juustoja ja Ruotsi ilman Volvoa. Metsäteollisuuden osuus viennistä on edelleen merkittävä, 20 %.

*Metsistä on tullut EU:n mittakaavassa osaratkaisu ilmastomuutokseen. Komissio on hiljalleen, ilmastosivuoven kautta alkanut laatia lainsäädäntöjä ja suunnitelmia Euroopan metsille, ja siten myös Suomelle.

*Kohtuuton taakka metsille tarkoittaisi, että vapaamatkustajien hiilentupruttelu voi jatkua muualla.

*Harva vastustaa metsien hiilensidontaa tai luonnon monimuotoisuutta. Päinvastoin ne ovat tavoiteltavia asioita. Keinot, joilla EU niihin kuitenkin pyrkii, ovat vääriä. Metsiä tulee aktiivisesti hoitaa ja hyödyntää. Pakkomuseointi ja sosialisointi eivät ole ratkaisuja.

*Suomen hallitus on ollut tilanteessa enemmän ajopuu kuin koskiveneen kippari. Tähän Suomella ei ole varaa.

*Biodiversiteettinäkökulmaa edistävät lukuisat jäsenmaat. Sen sijaan kukaan muu ei edistä näkemyksiä kestävästä metsänhoidosta, ellemme me itse.

*Kestävä metsänhoito luon paitsi työllisyyttä ja verotuloja maahan, se kasvattaa myös hiilinieluja. Parjattua selluakin käytetään jo välituotteena esimerkiksi tekstiiliteollisuuteen.

*Pahimmillaan metsien jämähdyttäminen hiilinielureservaateiksi on katastrofaalinen ratkaisu sekä ilmastolle, että taloudelle, sillä hoitamattomina ne ovat alttiimpina erilaisille vahingoille. 

27.7.2021
Irma Welling



Koosteita runkohinnoittelusta (MT Metsä 25.7.2021 ja Aarre 6/2021)

*Runkohinnoittelussa puulajille määritellään kuidun ja tukin sijaan vain yksi hinta.

*MT Metsän Mia Jouslehto ja MTK metsälinjan kenttäpäällikkö Pauli Rintala: Tarjousten vertailu kannattaa tehdä kaikissa tapauksissa vain loppusummia vertaamalla. Huomiota kannattaa kiinnittää tarjousvaiheessa myös läpimittojen määrittelyyn.

*Aarteen Markku Pulkkinen ja Metsä Groupin puukaupan ja metsäpalveluiden johtaja Juha Jumppanen: Haluamme lisätä runkohinnoittelun käyttöä ja vapauttaa katkontaa, jotta pystymme optimoimaan puun jalostusarvon kaikissa markkinatilanteissa. Harvennuksissa runkohinta määräytyy poistettavien puiden järeyden mukaan. Mitä järeämpiä puita poistetaan, sitä parempi on kuutiohinta.

* Aarteen Markku Pulkkinen ja Stora Enson ostojohtaja Sami Honkanen:Runkohinnoitteluun siirtymistä kirittävät erityisesti sahatavaramarkkinoiden nopeat vaihtelut. Runkohinnoittelu sopii parhaiten hyvin hoidettuihin ja hyvälaatuisiin havupuun, erityisesti kuusen, uudistushakkuisiin. Ostajan riskiksi jää laatuviat, joita ei näe päältä. Hinnoittelu vaatii tarkkaa tutustumista kohteeseen.

* Aarteen Markku Pulkkinen ja UPMn puumarkkinapäällikkö Panu Kärkkäinen: Parhaiten runkohinnoittelu sopii hyvin hoidettujen ja lahottomien kuusikoiden uudistushakkuisiin. Tarvitaan erittäin huolellista puuston mittausta ostovaiheessa. Runkohinnoittelu vaatii sen, että ostaja käy paikan päällä metsässä. Sen vuoksi tällä hinnoittelulla palvellaan kaikista mieluiten aktiivisesti puukauppaa käyviä isoja metsänomistajia ja metsänhoitoyhdistyksiä.

* Aarteen Markku Pulkkinen ja Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen: Runkohinnoittelu on ollut metsänomistajalle riskittömämpi ja kannattavampi hinnoittelutapa. Päijät-Hämeen suurin puunostaja Versowood käyttää kokorunkohinnoittelua.


28.7.2021

Irma Welling


Kooste ”Metsänhoitoa säntillisesti ja ammattitaidolla” (Tuomas I. Lehtonen, TerveMetsä 2/2021)


*Stora Enson metsänhoitopalvelut tuottava Tornator Oyj onmyös Suomen suurin yksityinen metsänomistaja.
*Hakkuut määrittelevät aikataulun tuleville metsäntoitotoimenpiteille. Teemme työt ajallaan, sillä hoitorästit verottavat tulevaisuuden metsätuloa ja nostavat kuluja. 
*Metsänhoidollisten toimenpiteiden onnistumista tarkastellaan vuosittain ulkopuolisen tahon toteuttamalla metsänhoidon laadunarviointiauditoinnilla.
*Uudistusaloilla maanmuokkaus toteutetaan pääsääntöisesti vuoden sisällä uudistushakkuusta. Ja istutus vuotta myöhemmin. Varhaisperkausvaihe koittaa yleensä 5-7 vuoden päästä viljelystä ja taimikonhoitovaihe 6-11 vuoden päästä varhaisperkauksesta.
*Tornatorin metsänhoitopäällikkö Jussi Komulainen: Maanmuokkauksessa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan kustannustehokasta ja tuottavaa Bräcke-mätästystä. Turvemaalle Tornator käyttää ympäristöystävällistä jyrsinmuokkausta, mutta hyviä kokemuksia on saatu myös Bräcke-muokkauksen käytöstä sopivilla turvemaakohteilla. Bräckellä saadaan aikaan riittävä määrä istutuskelpoisia mättäitä, joiden koko, tiheys ja kivennäismaan määrä riittävät kasvuun. Bräcken työjälki vastaa laikkumätästyksen uudistamiskykyä. Käytännössä kaivurilla tehtävää laikkumätästyksen ja Bräcke-mätästyksen eroa puunkasvussa ei metsän taimikkovaiheessa enää huomaa. Kuusikon hakkuutähteet pitää toki poistaa tai kuivattaa ennen muokkaustöitä.
*Tornatorin metsätalouspäällikkö Maarit Sallinen: Viljelyssä Tornator käyttää sekä siemeniä että taimia. Yhtiöllä on keskimääräistä enemmän kylvöön soveltuvia kuivahkoja kankaita sekä turvemaita. Rehevämmille maille viljellään istuttaen.
*Jussi Komulainen  ja Maarit Sallinen: Lähtökohtaisesti käytämme vuoden ikäisiä kuusentaimia, ja kylvöissä käytetyt männynsiemenet ovat niin sanotusti puolentoista jalostussukupolven materiaalia. Oikeilla menetelmillä metsä lähtee nopeasti kasvuun, eikä heinimistä juurikaan tarvita, Viljelyä seuraava hoitotoimenpide on varhaisperkaus. Varhaisperkauksella on merkittävä vaikutus puuston kasvuun ja metsän kasvatuksen kannattavuuteen. Tornator poistaa varhaisperkausvaiheessa kaikki lehtipuut, jotta ne eivät nopeammin kasvavina varjosta havupuita. Lehtipuita syntyy myöhemminkin riittävästi metsän monimuotoisuutta lisäämään. 
*Varsinaisten metsänhoitotoimenpiteiden ohella Tornator satsaa metsätiestön kunnossapitoon. Vuosihuoltotoimenpiteitä ovat lanaus, vesakon niitto ja tarvittaessa sorastus. Kun nämä tehdään hyvissä ajoin, kustannukset pysyvät maltillisina. Tien peruskunnostuksessa tiekarhun ja kaivinkoneen yhteiskäyttö on vähentänyt kustannuksia, muun muassa uuden pintamateriaalin tarvetta ja kuljetuksia on voitu vähentää. 

15.6.2021
Irma Welling

Kooste ”Yhteiskunta pyörii verovaroilla” (Minna Kalajoki, Metsän Henki 2/21)

*UPM:n yhteiskuntasuhdejohtaja Stefan Sundman: Taloudellisesti tuottoisa metsänhoito on oikeastaan aika isänmaallinen teko. Yksittäinen metsänomistaja huolehtii osaltaan koko valtakunnan hyvinvoinnista. Kun metsänomistaja hoitaa metsäänsä hyvin, yhteiskunta ja ympäristö hyötyvät myös. Terve, hyvin kasvava metsä tuottaa eniten euroja ja sitoo myös parhaiten hiiltä.
*UPM:n vastuullisuusjohtaja Sami Lundgren: Mitä enemmän Suomessa tehdään kotimaiseen raaka-aineeseen ja työhön perustuvia vientituotteita, sitä enemmän euroja jää Suomeen. Uudet korkean lisäarvon tuotteet, kuten erilaiset lääketieteen sovellutukset, syntyvät sellusta. Monien uusien tuotteiden valmistus edellyttää sitä, että puu hajotetaan ensin ainesosiksi. Selluprosessi on tässä ensimmäinen vaihe, ja sellunkeitto tuo nykyään merkittävästi verotuloja Suomeen. Tämä vaatii korkean osaamisen lisäksi toimivan yhteiskunnan ja infrastruktuurin sekä hyvin hoidetut metsävarat.
*Toimialojen keskinäisessä vertailussa suomalaisen metsäteollisuuden kotimaisuusaste on yksi korkeimmista, 91 prosenttia.
*UPM maksoi viime vuonna 91 miljoonaa euroa yhteisö- ja kiinteistöveroa Suomeen. Esimerkiksi UPM:n Kaukaan tehdasalue työllistää suoraan yli tuhat henkilöä ja välillisesti saman verran. Vuonna 2019 integraatti tuotti 33 miljoonaa euroa verotuloja ja lisäsi paikallista kulutusta arviolta 50 miljoonalla eurolla.
*Jokainen tehtaalle saapuva puukuutio sisältää 14 euroa verotuloja yhteiskunnalle.

Kooste ”Kallis sarjatoimi talonjussille” (Heikki Kalvila, Metsän Henki 2/21)

*Nopeassa edelleen luovutuksessa piilee myrkkypilleri.
*Metsätilan sukupolvenvaihdoskaupassa luovutusvoitto on tietyin edellytyksin luovuttajalle verovapaa.
*Sukupolvenvaihdoskaupan verovapaus on täydellinen vain, jos metsätilan ostaja ei luovuta vastikkeellisessa sukupolvenvaihdoksessa saamaansa omaisuutta viiden vuoden kuluessa sannostaan. Jos hän näin tekee, vähennetään hänen luovutusvoittoaan laskettaessa hankintamenosta sen veronalaisen luovutusvoiton määrä, joka jäi verottamatta sukupolvenvaihdoksen verovapauden johdosta. Verottaja mätkäisee aiemmassa luovutuksessa verottamatta jääneen luovutusvoiton verot edelleen luovuttajalla.
*Mikko sai perintönä 15 vuotta sitten metsätilan, jonka arvo perintöverotuksessa oli 50 000 €. Mikko myy metsätilan pojalleen Antille 100 000 €:lla. Antin hankintameno varainsiirtoveroineen oli 104 000 €. Antti myy metsätilan neljän vuoden kuluttua 90 000 €:lla. Metsävähennystä Antti oli käyttänyt 15 000 €. Antin luovutusvoitto on (90 000 -104 000+15 000 +50 000) € =51 000 €. Siitä luovutusvoittoveroa hän maksaa 30 % 30 000 €+34 % 21 000 €=16 140 €.

Kooste ”Tekopökkelöitä hömötiaiselle” (Arto Hallamäki, Metsälehti Makasiini 4/2021)

*Hömötiainen on kolopesijä, joka tekee joka vuosi uuden pesäkolon lahoon lehtipuuhun. Pesäpuun paksuus on noin 11-15 senttiä.  
*Hömötiaisen pesätuhon syynä on usein käpytikka tai orava, mutta myös ketut ja supikoirat pesäkoloon ylettyessään pystyvät tuhoamaan pesän.
*Pökkelöaihiot lahoavat kolontekoon sopiviksi noin 7-10 vuodessa.
*Tekopökkelöiden aihioiksi soveltuvia nuoria hoikkia koivuja on jokaisessa noin 15-30 vuotiaassa nuoren metsän kunnostuskohteessa.
*Raivaussahatyössä pökkelöaihion pituus on noin 1,5 m-2,2 metriä, konetyössä tehdään aihioista hieman pitempiä.
*Järeäpuustoisissa metsissä aihioita voi tehdä lumen taivuttamista koivuista.
*Myös muutaman vuoden maata vasten olleista maapuista, lumen katkomista tai tuulikaatokoivuista on mahdollista tehdä ns. nojapökkelö. Katkaistu noin 2-3 metrin lahopuu sijoitetaan tukevasti pystyyn kuusen tyvelle, oksien lomaan.

Kooste ”Runkohinta myös harvennuksille” (Mikko Riikilä, Metsälehti Makasiini 4/2021)

*Metsä Group on tuomassa runkohinnoittelun myös harvennuksille. Uutta hinnoittelutapaa yhtiö kutsuu järeyshinnoitteluksi. Eri puulajeille määritellään oma runkohintansa, joka perustuu ennen hakkuuta tehtyyn arvioon poistettavien runkojen keskimääräisestä koosta.
MTK:n metsälinjan kenttäpäällikkö Pauli Rintala: Puun myyjä ei kärsi eikä kauppasopimusta rikota, vaikka rungon tukkiosaa katkottaisiin kuitupuuksi. Kun harvennusmetsistä korjataan kuitupuuta, kertyy samalla juuri ja juuri minimiläpimitan täyttäviä tukkeja, joiden jalostusarvo sahauksessa ob alhainen. Nyt Metsä Group voi vapaasti katkoa harvennusleimikoita tarpeidensa mukaan vaikka kokonaan kuitupuuksi.”

Kooste ”metsänhoidon vuosikello” (Lars-Åke Ekman, Metsälehti Makasiini 4/2021)

Touko-kesäkuu
*Tarkista taimikot
*Heinää
*Istuta taimet
*Raivaa taimikot
*Ennakkoraivaa syksyllä hakattavat kuviot
*Tarkista metsäteiden kunto ja hoida lanaukset

Kooste ”Muokataan, mutta miten ?” (Mikko Riikilä, Metsälehti Makasiini 4/2021)

*Kaivinkoneella tehtävä mätästys (laikku tai kääntömätästys) on yleisin ja kallein tapa muokata istutusaloja. Kaivinkoneen työtahti on noin hehtaari päivässä (6-8 tuntia).
*Yrittäjä Pasi Pynnönen: Bräcke on tulevaisuuden menetelmä maanmuokkaukseen.
*Konetta ajava Antti Pynnönen: Bräckellä mätästää 7-8 hehtaaria päivässä.
*Bräcke-laikkurilla, jossa on kaksi kolmisakaraista laikkuripyörää, jotka kääntävät ja tiivistävät vuorotellen laikkumättäitä. Bräcke toimii aukoilla, joista hakkuutähteet on korjattu tai risut ovat lahonneet metsässä pari vuotta. Kaikkein kivisimmillä mailla mätästys ei onnistu yhtä hyvin. Laikkurilla ei voi myöskään tehdä kuivatusojia kuten kaivinkoneella. Bräcke-koneessa on myös kylvölaite ja sillä voidaan myös laikuttaa.

12.6.2021
Irma Welling


Kooste ”Seurantaverkosto laajenee” (Tiia Puukila, Metsälehti 10/2021)

*Kirjanpainajaseuranta käynnistyi ja mukaan otettiin uusia alueita Pohjois-Savon pohjoisosista, Pohjois-Karjasta, Kainuusta ja Keski-Pohjanmaalta.

*2010-luvun lopulla kirjanpainajatuhot ovat levittäytyneet Salpausselkien pohjoispuolelle.

*Ilmastoskenaarioiden mukaan muutaman kymmenen vuoden sisään lämpösummakertymä kasvattaa tuhoriskiä enisestään.

*Pekka Kuitunen Suomen Metsäkeskuksesta:”Lämpimät kuivat kesät ja joku laaja-alaisempi myrsky ja olemme varmaan samanlaisissa ongelmissa kuin Ruotsissa. Tähän asti olemme selvinneet täällä enemmän tai vähemmän kuin lintukodossa tästäkin riesasta”.


Kriteerit uusiksi (Liina Kjellberg, Metsälehti 10/2021)

*Ensimmäiset PEFC-sertifikaatit myönnettiin Suomessa vuonna 1999. FSC-sertifiointi otettiin käyttöön vuonna 2011.

*Juha Siitonen, Luke: ”Ilman metsäsertifiointia metsissämme tuskin olisi juurikaan säästöpuita. Metsälaki ei velvoita jättämään säästöpuita. Pelkkien suositusten perusteella niitä olisi todennäköisesti jätetty metsiin selvästi nykyistä vähemmän.”

*Kari T. Korhonen, Luke: ”Vuosina 1996-2003 tehdyssä metsien 9. inventoinnissa uudistusaloille ilmestyi 12 m3 puuta hehtaarille. Aikaisemmin määrä oli 1-2 m3 hehtaarilla.”


Kooste ”Juurikkalan opeilla” (Tiia Puukila, Metsälehti 10/2021)

*Millainen metsästä kasvaa, ratkeaa jo ensiharvennuksessa.

*Jouko Juurikkala: ”Terve metsän viljely edellyttää vuoroviljelyä eli me vaihdamme puulajia. Meillä on Etelä- ja Lounais-Suomessa riittävästi näitä tyvilahokuusikoita. Minä en usko, että niitä tarvitaan lisää”.

*Kuusikoista huomattava osa on syntynyt luontaisesti rauduskoivikon ja turvemailla hieskoivikon alle. Taimettumista edistetään väljennyshakkuulla. Noin 200 koivua hehtaarilla riittää suojaamaan koivikon alle luontaisesti syntyneitä kuusia hallalta.

*Olennaista on ajourien suunnittelu. Juurikkalan suvun maille tehdään kantava ajoura jo maanmuokkausvaiheessa. Sitä pitkin pääsee autolla raivaussahan kanssa taimikon viereen ja ajetaan myöhemmin puut pois leimikolta vaurioittamatta kasvatettavien puiden juuria. Erityisesti kuusen pinnallinen juuristo rikkoutuu herkästi ja juurikääpä pääsee leviämään. Seurauksena on lahoava metsä.

*Jotta laho ei pääse leviämään, raskailla metsäkoneilla liikutaan metsässä mahdollisimman vähän. Kaksi harvennuskertaa riittää.

*Jatkuvaa kasvatusta Juurikkala pitää riskinä metsän terveydelle.

*Jouko Juurikkala: ”Se tarkoittaa käytännössä myös jatkuvaa korjuuta eikä sitä tehdä enää hevosella niin kuin minun lapsuudessani vaan koneilla. Jatkuvalla kasvatuksella ja pienaukkokasvatuksella ei ole mitään tekemistä hyvän metsänhoidoin kanssa”.


Kooste ”Kohti toivottua hakkuujälkeä” (Valtteri Skyttä, Metsälehti 10/2021)

*Kun metsänomistaja haluaa varmistaa, että hakkuu toteutuu hänen toiveidensa mukaisesti, puita pitää nauhoittaa.

*Nauhaa laitetaan säästöpuiden, riistatiheiköiden ja hakkuualueen rajojen merkiksi etenkin silloin, kun näissä kohteissa on jotain normaalista poikkeavaa.

*Antti Lahti, Stora Enso: ”Nauhojen värit tulee olla selvillä: jäävälle puulle on useimmiten oma värinsä, että sen erottaa selkeästi muista merkinnöistä. Jos metsänomistaja kertoo pitävänsö jäniksistä, minun tulee ymmärtää, että hän haluaa jättää hakkuussa esimerkiksi riistatiheiköitä ”.

*Ari Appelgren, koneyrittäjä: ”Metsänomistajalta saa paljon niin sanottua hiljaista tietoa: missä kohtaa metsänpohja on pehmeää, missä on ketunpesä tai mikä mutka metsätiessä aiheuttaa aina ongelmia puunkuljetukselle”.

23.5.2021

Irma Welling

Kooste ”Sadonkorjuun aika” (Metsälehti Makasiini 8/2020)

80-vuotias kuusi

*Pituus 26,8 m

*Läpimitta rimnnankorkeudelta 35 cm

*Tilavuus 1,1 m3

*Hakkuukoneella 4 tukkia (2x5,5 m, 1x5,2 m, 1x4,3 m), yhteensä 1,03 kuutiota, 66,95 € (65 €/m3)

*Latvasta kuusikuitua 0,07 m3, 1,47 € (21 €/m3)

*Tulot yhteensä 68,42 €

*Hehtaarin kuviolta yhteensä 452 m3, tukkia 87 % eli 393 m3, 55 m3 kuusikuitua, 4 m3 lahoa kuusipuuta

*Säästöpuuryhmä 18 m3

*Hehtaarin päätehakkuutulot hakkuutähteistä maksettavat tulot mukaan lukien 27 150 € ja kaikki tulot 30 500 € (ensiharvennus 1 000 €, toinen harvennus 2 500 €) ja menot kiertoaikana 2 500 €/ha.

19.5.2021

Irma Welling

Kooste ”Hirvituhot kuriin” (Erkki Simola, Metsälehti Makasiini 2/2021)

*Hirvituhojen välttämiseksi kannan pitäisi olla 2 hirveä tuhannella hehtaarilla ja naarashirvien kanta pitäisi saada tasoihin uroskannan kanssa.

*metsänomistaja voi vähentää hirvituhoja vaatimalla vuokrasopimuksessa kannan tasoittamista määräämällä metsästysseuran lopettamaan naarashirvien säästämisen.

19.5.2021

Irma Welling

Kooste ”Sellu on hieno tuote” (Jyrki Ketola, Metsälehti Makasiini 2/2021)

*Puusta tehty sellu ei ole yksi ja yksinkertainen tuote. Sitä tehdään eri puulajeista eri käyttötarkoituksiin.

*Kemin tehtaan sellusta tehdään pehmopapereita, Rauman sellutehdas tekee havusellusta papereita. Uimaharjun valmistaa liukosellua, josta tehdään Kiinassa viskoosia. Puolikemiallisesta kuumahierteestä BCTMP:stä valmistetaan keveitä ja lujia taivekartonkeja. Karboksimetyyliselluloosaa CMC käytetään esim. jäätelön ainesosana. Se estää jääkiteiden muodostuista.

*Sellusta tullaan tekemään suoraan puuvillaa korvaavaa kankaiden raaka-ainetta.

*Tätä kolumnia kirjoittaessani olen syönyt aamiaisen, jonka valmistuksessa uunin pelti pysyi leivinpapaerin ansiosta puhtaana. Aamiaisella kului myös arkki talouspaperia ja ihan hetki sitten paperinenäliina.

19.5.2021

Irma Welling

Kooste ”Älä metsitä ennen sukupolvenvaihdosta” (Mikko Riikilä, Metsälehti 1/2021)

*Keskikokoisen tilan jatkaja maksaa kymmeniä tuhansia euroja ylimääräistä lahja- tai perintöveroa, jos pellot on metsitetty ennen sukupolvenvaihdosta.

*Perintö- ja lahjaverolain 55. ja 56. pykälät tarjoavat muhkeita veroetuuksia tilan pidon jatkajille maatilojen sukupolvenvaihdoksissa. Metsätiloille samoja etuja ei ole.

*Metsätilan arvo lahja- ja perintöverotuksessa määritellään käyvän hinnan arvon mukaan. Käypä arvo perustuu kauppahintoihin tai verottajan perintö- ja lahjavero-ohjeeseen.

*Maatilan arvo johdetaan varallisuusverosta, joka on kunnittain määriteltävä hehtaarikohtainen suure. Lahjaverotuksessa verotettavaa on 40 % tilan varallisuusarvosta.

*Verottajan mukaan metsähehtaarin käypä arvo on E-Savossa 4 000 €. Näin 100 ha:n metsätilan arvo on 400 000 €. Lahjaveroa menee 52 100 €, kun saajia on yksi ja tämä on luopujan lähiomainen.

*Saman kokoisen maatilan varallisuusarvo on 150 520 €, josta verotettavaa on 60 208 € (40 %). Tästä jatkaja maksaa lahjaveroa 5 325 €, siis vajaat puolitoista prosenttia tilan käyvästä arvosta.

*Kun maatalouden jatkaja ostaa maatilan, kauppa katsotaan lahjanluontoiseksi, kun kauppahinta on 50 % tai vähemmän käyvästä arvosta. Maatilan voi siis myydä jatkajalle hieman yli puoleen hintaan ilman lahjaveroseuraamuksia. Lisäksi ostaja saa metsiä koskevalta kauppahinnan osalta metsävähennystä.

*Metsätilojen kaupat ovat lahjanluontoisia, kun kauppahinta on 75 % tai vähemmän.

*Lähisukulaisten kesken tehtävissä sukupolvenvaihdoskaupoissa myyjä ei maksa veroa luovutusvoitosta. Tämä koskee myös metsätiloja, kun tilan omistusaika on ollut 10 vuotta.

*Mikä on maatila ? Pienikin peltoala tekee tilasta maatilan, vaikka metsää olisi runsaasti. Puolen hehtaarin mansikkapelto tai parein hehtaarin heinämaa muuttaa metsätilan maatilaksi. Veroedun voi saada, kunhan saaja jatkaa maanviljelyä viisi vuotta. Viljely tarkoittaa, että pelloilla pyritään tuottamaan tuotteita myyntiin, heinäkin kelpaa. Tilalla ei tarvitse asua eikä viljelyn tarvitse olla päätoimista tai voitollista. Peltojen vuokraamista ei katsota viljelyksi, mutta työt voi teettää ulkopuolisella. Myös sadon voi myydä pystykaupalla.

19.5.2021

Irma Welling


Kooste ”Kiertoaika koivua häätää käävän” (Mikko Riikkilä, Metsälehti 1/2021)

*Lahottajasieni etenee kuusen rungossa 20-40 sentin vuosivauhtia. Tästä syystä kuusen kiertoaikoja ei juurikääpäalueilla kannata venyttää. Kymmenen vuoden odottelu lahottaa 2-4 metriä rungon tukkiosaa lumppikasaan.

*Kuusentaimien istuttaminen lahovikaisen kuusikon jälkeen on huono idea, mutta aika usein niin kuitenkin tehdään.

*Istutuskuusissa juurikääpä lisääntyy vuosi vuodelta juuriyhteyksiä pitkin.

*Tuula Piri: Uudet itiötartunnat päätehakkuussa saattavat vielä pahentaa tilannetta.

*Ainoa keino puhdistaa maa juurikäävästä on kasvattaa kuusikon päätehakkuun jälkeen kiertoaika koivua.

*Jos hirvituhon vaara on pieni, koivut voi istuttaa.

*Kantojen nostaminen lahovikaisen kuusikon hakkuualalta tehostaa juurikäävän torjuntaa. Kokonaan sieni ei häviä, mutta vähenee merkittävästi. Lisäksi maahan jäävät kuusen juuret lahoavat vajaassa kymmenessä vuodessa, ja samalla juurikääpäkasvustot häviävät, edellyttäen, ettei alueelle istuteta kuusta.

*Markku Remes: Lahon vaivaamalle maalle perustetun koivikon alle syntyvät kuusialikasvokset on raivattava pois. Muuten kuusten kannoissa jopa 40-50 vuotta elävä juurikääpä leviää syntyviin kuusiin ja torjunta epäonnistuu.

*Hakkuualojen kulotus ei hävitä juurikääpää metsämaasta.

*Entä jos kuitenkin haluaisi istuttaa kuusia lahon vaivaamalle maalle ? Tapio Silver: Puolet istutustaimista saa lahon, kun etäisyys lahokannosta on alle kaksi ja puoli metriä. Viiden metrin päässä lahopesäkkeestä taimen tartuntariski on pieni. Hyvä idea voisi olla kuusen väljä istutus lahopeäkkeitä väistellen. Muu osa puustoa saisi syntyä luontaisesti. Kun taimia istutetaan tavallista harvempaan, juuriyhteydet jäävät vähäisiksi, joten sienen leviämisvaarakin jää selvästi pienemmäksi.


19.5.2021

Irma Welling

Kooste ”Korvausta tuhoista” ( Liina Kjellberg, Metsälehti 6/2021)

*Valtio korvaa hirvieläinten aiheuttamia tuhoja.

*Metsänomistaja saa korvausta, jos tuhon on vähintään 170 €:n suuruinen.

*”Heikki Kuoppla, Suommen metsäkeskus: ”Nyrkkisääntö on, että Etelä-Suomessa korvauskynnys ylittyy, jos kolmen metrin mittaisen ja puolen hehtaarin suuruisen suositusten mukaan hoidetun männyntaimikon taimista kolmasosa on vaurioitunut pahoin”. Pahoin vaurioituneeksi lasketaan esimerkiksi sellaiset taimet, jotka ovat menettäneet sekä latvakasvaimen että kaikki ylimmän okskiehkuran versot. Pahoin vaurioituneita ovat myös taimet, joiden oksista ja neulasista on syöty yli 75 % tai joiden kuoren pinta-alasta yli 25 % on vaurioitunut.

*Tuhot ilmoitetaan Suomen metsäkeskukseen. Hirvivahinkoarvion teettäminen maksaa vähintään 150 €, joten vahingon suuruutta kannattaa arvioida osoitteesta www.maastotaulukot.fi löytyvällä laskurilla.

*Metsäkauriin aiheuttamia tuhoja valtio ei korvaa. Sen ja myyrien tuhoilta voi suojautua vakuuttamalla metsänsä.

16.5.2021

Irma Welling


Kooste ”Kevät kutsuu taimikkoon” (Liina Kjellberg, Metsälehti 6/2021)

*Valkohäntäpeura ja metsäkauris syövät pääasiassa pieniä taimia, hirvi taas aiheuttaa eniten tuhoja yhdestä kolmeen metrin mittaisissa taimikoissa.

*Timo Saksa, Luke: ”Jos taimista 10-20 % on kuollut ja kuolleita taimia on siellä täällä, niiden voidaan ajatella korvautuvan luonnontaimilla. Jos taas kasvatettavien taimien määrä putoaa hehtaarilla lähelle tuhatta, kannattaa harkita täydennysistutusta.”

16.5.2021
Irma Welling

Kokemuksia nestemäisen boorivalmisteen (Bortrac) levityksestä 5,3 hehtaarin taimikkoon

Peltoon 6 vuotta sitten istutetuissa kuusissa oli paljon monilatvaisuutta. Teetin neulasanalyysin ja sen perusteella kehotettiin levittämään 15 litraa boorilannoitetta (Bortrac) hehtaarille. Levityslaitteen valinnoissa oli kolme vaihtoehtoa 1) pumppukahvalla varustettu reppuruisku tai 2) akkukäyttöinnen reppuruisku tai 3) polttomoottorireppuruisku.

Yli 5 hehtaaria on jo niin laaja alue, että vain akkukäyttöinen ja polttomoottorirepputuisku tulivat kyseeseen. Päätin kokeilla molempia. Ostin Stihl 200 -reppuruiskun (SR 200, ovh 599 €) 10 litran tankilla, jonka paino noin 20 kg täysillä tankeilla. Ensimmäisessä testissä säädöt eivät olleet kohdallaan, kun säiliö tyhjeni alle 5 minuutissa. Säätöä (6 porrasta) kyllä löytyi niin pitkälle, että tankin tyhjenemiseen meni melkein tunti. Tuulisena päivänä booriseos-ilma-sumusta osa karkasi ”harakoille” ja ruiskuttajan päälle. Ehti käydä mielessä, että mitähän se boori tekee ihmiselle. Onhan boori sekä lääke että myrkky. 

Seuraavaksi oli vuorossa jo aiemmin hankittu akkukäyttöinen Battery Power Sprayer 16 litran tankilla (myyjä Agropoint, ovh 160 €) . Hienoa siinä oli portaattomasti säädettävä paine ja akkujen pitkä käyttöaika, 5-7 tuntia. Siinä booriliuos tulee pisaroina eikä ilmaan sekoitettuna. Hyvä ! Mutta, kylläpä tämäkin oli täydellä tankilla painava, 23 kiloa. Kävelyvauhtiini sovitetulla säädöllä ja viuhkasuuttimella vesi-Bortrac-seossuhteeksi tuli 50 % ja tankin ruiskutusajaksi noin 50 minuuttia. 

Jaoin alueen (leveys 270 m, pituus 195 m) kahdeksaan osaan (leveys 34 m, pituus 195 m). Kullekin alueelle Bortracia siis 10 litraa. Kaiken kaikkiaan Bortracia ja vettä kului molempia 78 litraa. Nappisuoritus 5,3 hehtaarille olis ollut 79,5 litraa. Kolmen tankin jälkeen selkää jo pakotti. Onneksi hehtaareita ei ollut enempää. Nyt pitää keksiä uusiokäyttöä Stihl SR 200 reppuruiskulle.








12.5.2021
Irma Welling


Metsien käytöllä on monta puolta (Irma Welling, Metsälehti 9/2021)


Fakta 1 - Ilmastonmuutoksen torjunnan keskiössä fossiiliset polttoaineet

Ilmastonmuutoksen torjunnan keskiössä on fossiilisten polttoaineiden (kivihiili, öljy, maakaasu) käytön vähentäminen, eivät metsät (Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteeri Petteri Taalas: Puurot ja vellit menneet sekaisin suomalaisessa ilmastokeskustelussa. 12.11.2019). Koko maailman tasolla ilmastonmuutosta voidaan torjua tehokkaimmin minimoimalla fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa, teollisuudessa ja liikenteessä. Suomessa fossiilisten polttoaineiden osuus energiankulutuksesta oli vuonna 35 % vuonna 2019 (Tilastokeskus, Energian hankinta ja kulutus). Kaikki toimet kuten kiertotalous, lämmöntalteenotto, ydinenergia, tuulivoima, aurinkoenergia, puurakentaminen, biopolttoaineet, puupohjaiset tekstiilikuidut, parantavat hiilitasetta. Vaikka hiilen säilyminen sellussa ja bioenergiassa on lyhytaikaisempaa, nekin parantavat hiilitasetta korvaamalla fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja vähentämällä hiilidioksidipäästöjä ilmaan. 

Fakta 2 - Metsäteollisuuden uudet biotuotetehtaat toimivat jo ilman fossiilisia polttoaineita

Metsäteollisuus on Suomen hyvinvoinnin tukijalka. Uudet biotuotetehtaat kuten Äänekosken tehdas ovat entistä energia-, materiaali- ja ympäristötehokkaampia. Niissä ei käytetä lainkaan fossiilisia polttoaineita vaan ne valmistavat tarvitsemansa energian sivuvirroista. Kuoresta valmistetaan tuotekaasua. Jätevesilietteestä valmistetaan biokaasua ja biopolttoainepellettejä. Tehtaan savukaasuista pestään rikkihappoa tuotannon käyttöön.

Fakta 3 - Metsän hyvä kasvu poistaa ilmasta hiilidioksidia

Suurin osa, 60 %, metsän sitomasta hiilestä on maaperässä ja puustossa osuus on 40 % (Biosoil-tutkimus). Metsien osalta ilmastonmuutoksen torjunnan keskiössä on metsien hyvä kasvu. Vain kasvava metsä sitoo hiilidioksidia ja poistaa sitä ilmakehästä. Hyvää kasvua turvataan nopealla uudistamisella, oikea-aikaisella taimikonhoidolla ja harvennuksilla. Metsän, jonka kasvu on pysähtynyt, kyky sitoa uutta hiilidioksidia ilmasta hiipuu. Taimikko muuttuu avohakkuun jälkeen noin 20 vuodessa hiilinieluksi ja ryhtyy kasvattamaan hiilivarastoa. Pitkässä aikaikkunassa metsien uudistaminen on ilmastoteko. Ilmaston lämpeneminen ja hyvät metsien hoidon käytännöt ovat lisänneet metsien kasvua. Puuston vuotuinen kasvu Suomessa ylittää hakkuut ja luontaisen poistuman, jolloin metsiin varastoituneen hiilen määrä kasvaa.

Fakta 4 - Metsien suojelu edistää monimuotoisuutta, mutta ei ilmastonmuutoksen torjuntaa

Kasvunsa lopettaneessa metsässä hiili pysyy puumassassa vain niin kauan kuin lahoaminen ja hajoaminen ei ole alkanut. Lahoamisessa hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään. Myös hiilen kertymisen maaperään on osoitettu vähenevän yli satavuotiaissa metsissä.

Fakta 5. Miten avohakkuut ja jatkuvapeitteinen metsänkasvatus eroavat vaikutuksiltaan toisistaan

Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus soveltuu parhaiten metsiin, joissa on jo lähtötilanteessa eri-ikäisiä ja -kokoisia taimia ja puita. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen metsissä taimikot ovat usein aukkoisia ja ryhmittäisiä ja elpyvät hitaasti. Jaksollisessa kasvatuksessa saadaan hyötyä jalostetuista taimista ja nopeasta kasvuunlähdöstä. Puuntuotos jatkvapeitteisessä metsänkasvatuksessa on ollut esimerkiksi 15-25 % alhaisempi kuin viljelykuusikoissa. Jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuiden hakkuukustannukset ovat korkeammat kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Samoin taimikon vaurioitumisia 5-15 metrin pituisilla puilla on tapahtunut hakkuussa 16-20 %. Jatkuvapeitteinen metsätalouden ilmastovaikutukset riippuvat hakkuiden voimakkuudesta ja tahdista. Hiilensidonta ja hiilivarastot molemmilla käsittelytavoilla ovat likimain samanlaisia pitkällä aikavälillä. Molempia metsänkäsittelytapoja tarvitaan erilaisten lajiryhmien turvaamiseksi. Jatkuvan kasvatuksen metsissä juurikäävän kasvuinen leviäminen on tehokkaampaa. Avohakkuun kautta metsän uudistaminen tarjoaa mahdollisuuden tehokkaaseen juurikäävän torjuntaan esimerkiksi puulajin vaihdon kautta. Vesistövaikutuksia jatkuvalla kasvatuksella on vähemmän, kun jäävän puuston määrällä voidaan säädellä pohjaveden korkeutta. Jatkuva kasvatus soveltuukin monesti parhaiten ojitetuille suometsille.

Fakta 6 - Metsien monimuotoisuuden edistäminen arkimetsänhoidossa

Metsänomistajat ovat sitoutuneet metsien kestävään hoitoon ja monimuotoisuuden edistämiseen. Arkimetsänhoidossa arvokkaat luontokohteet jätetään käsittelemättä, lahopuut säästetään, säästöpuita, kookkaita vanhoja puita, lehtipuita (haapaa, raitaa, pihlajaa, jaloja lehtipuita) ja suojavyöhykkeitä jätetään sekä suojellaan ikimetsiä. Monet metsänomistajat toteuttavat näitä monimuotoisuutta edistäviä toimia laajemmin kuin PEFC ja FSC-metsäsertifikaatit edellyttävät. Suunta on oikea !

Metsänkasvattaja, Irma Welling


Kooste "Suunnittele harvennus huolellisesti" (Jyrki Ketola, Metsälehti Makasiini 1/2021)


*Ajallaan hyvin tehty ensiharvennus kasvaa hakkuun jälkeen tukia nopeasti. Jos hakkuu myöhästyy, iso osa kasvusta on halpaa kuitupuuta.

*Ensiharvennus kannattaa tehdä puulajista riippumatta aina ns. laatuharvennuksena. Harmittavan suuri osa ensiharvennuksista tehdään vielä alaharvennuksina, jolloin poistetaan pienempiä puita. Ensiharvennuksessa puita kannattaa jättää kasvamaan noin tuhat runkoa hehtaarille.

*Toinen harvennus tehdään myös laatuharvennuksena, silloin poistetaan pääosa vesasyntyisistä lehtipuista. Vesasyntyisistä koivuista tulee kunnollista tukkia harvoin. Jätetään niistä kuitenkin osa hakkaamatta luonnon monimuotoisuutta arvostaen. Erityisen arvokkaita ovat lehtipuut, joista tulee aikanaan järeitä säästöpuita. Toisen harvennuksen voi tehdä ns. yläharvennuksena, jolloin poistetaan myös isompia tukkirunkoja. Hakkuutapa on motokuskeille vaikea ja käytännössä johtaa huomattavasti pidempään kiertoaikaan. Toisessa harvennuksessa Etelä-Suomen reheville maille jätetään 600-700 runkoa hehtaarille.

Irma Welling

30.1.2021

Kooste "Aavistelen isoa avohakkuuta" (Jarmo Sirola, Metsälehti Makasiini 1/2021)


*Itse luulen tuntevani omat metsäni paremmin kuin kukaan sekä myös tietäväni ja ymmärtäväni parhaiten kunkin metsäkuvion tilanteen.

*Nyt nuo tomppelit kekkulat alkavat ohjailla minua ja metsänkäsittelyäni ! Ei kuulkaas suomalainen talonpoika niin vain taivu mielivallan alle. Onhan tässä nähty jo monet hyvät konstit. Kun vaihdettiin pinta-alaverotuksesta myyntiverotukseen, kun valmisteltiin uusia kaavamääräyksiä, kun meinattiin ilmaiseksi ja ilman kuulemista perustaa Natura-alueita. Silloin tehdään aavistushakkuu !

Irma Welling

30.1.2021


Koosteita Mesälehdestä  1/2021


Mikä ihmeen kirosana ? Eero Sala

*Ikimetsädokumentin nostama minikohu osoitti, että yksittäisillä sanoilla on barrikadin eri puolilla eri merkitys.

*Nykymetsätalouden kriitikot kutsuvat talousmetsiä puupelloiksi. 

*Pelloista pidetään hyvää huolta. Pellot ovat läpi historian tuoneet leivän suomalaisiin pöytiin. Vaikea tuosta on vääntää kirosanaa.


Intohimona metsät, Lauri Hetemäki

*Metsäteollisuus, metsähallitus ja metsänomistajat ovat omaksuneet ympäristöasiat osaksi normaalia toimintaa.

*Intohimoinen suhtautuminen metsiin tuottaa aina erilaisia näkemyksiä. Konfliktit kertovat, että suomalaiset välittävät metsistään. 

*Metsäkysymykset ovat nyt EU:n ja Suomen politiikan ytimessä. Politiikan tehtävänä on sovitella yhteen yhteiskunnan metsiin liittyviä erilaisia näkemyksiä.


Paras ostotarjous ja katkoja selville, Valtteri Skyttä, Pauli Rintala, Lauri Tapio

*Miten metsänomistaja arvioi sen, kuka on paras ostaja, kun hän on myymässä puustoa. Eri puunostajat haluavat katkoa puiden runkoja omien käyttötarkotustensa mukaisesti. Metsänomistajan tavoitteena on löytää puunostaja, joka katkoo hakkuukohteen puista eniten tukkipuuta, sillä tukkipuusta saa yli kolminkertaisen hinnan kuitupuuhun nähden. 

*Suomen puukaupan ja puunkorjuun suurin intressiriita on siinä, että metsänomistajalle tuottoisin puiden katkontamalli ei läheskään aina vastaa puunostajalle parasta katkontajakaumaa. Ostaja haluaa katkoa sellaiset pölkyt, jotka maksimoivat hänen tuotantonsa jalostusarvoa. 

*Suoraan puukauppatarjouksia puunostajilta kysyttäessä metsänomistaja saa arviot puutavaralajikertymistä ja tiedot mittavaatimuksista, mutta ei tiedä miten mittavaatimuksia painotetaan käytännössä metsäkoneen kopissa. 

*Metsänhoitoyhdistyksillä on käytössä katkontavertailujärjestelmä, johon hakkuista kertyneitä tietoja syötetään puunostajakohtaisesti. Aineisto kertoo, miten eri puunostajat ovat katkoneet samankaltaista ja -kokoista puustoa. Järjestelmään syötetään hakkuusen tulevan puuston perustiedot (litrakoko, eri puutavaralajien kertymät), järjestelmä vertaa tietoja aiempaan ja antaa tuloksena puukauppa-arvion ja katkontaennusteen sekä tukkiprosentin. Puiden litrakoon ja tukkiprosentin avulla verrataan, miten kukin puunostaja on saanut tietynkokoisesta puustosta tukkipuuta aikaiseksi. 


Kiertoaika koivua häätää käävän, Mikko Riikkilä, Hannu Justen, Tuula Piri, Hannu Niemelä, Markku Remes, Timo Silver, Antti Uotila

*Luonais-Suomen päätehakkuilla lahon osuus voi kohota 10-15 prosenttiin hakkuukertymästä. Pahimmillaan pelloille istutetuista kuusista yli puolet saattavat jo 40-50 vuoden iässä olla lahooja. 

*Lahopölkkyjen kantohinta energiapuuna jää alle kolmannekseen tukin hinnasta.

*Lahottajasieni etenee kuusen rungossa 20-40 sentin vuosivauhdilla ylöspäin. Kymmenen vuoden odottelu lahottaa 2-4 metriä rungon tukkiosaa lumppikasaan. Kuusikoiden kiertoaikoja ei juurikääpäalueilla kannata venyttää. 

*Kantojen nostaminen lahovikaisen kuusikon hakkuualalta tehostaa juurikäävän torjuntaa. Kokonaan sieni ei häviä, mutta vähenee merkittävästi. Maahan jäävät kuusen juuret lahoavat vajaassa 10 vuodessa ja samalla häviävät juurikääpäkasvustot- edellyttäen, ettei  alueelle istuteta kuusta. Kantojen nostossa maan pinta rikkoutuu, joten luontaiselle tai kylvetylle koivun siemenelle riittää itämisalustaa ilman erillistä muokkausta.

*Kuusentaimien istutus lahovikaisen kuusikon jälkeen on huono idea, mutta aika usein niin kuitenkin tehdään. Istutuskuusissa juurikääpä etenee vuosi vuodelta juuriyhteyksiä pitkin. Päätehakkuuseen mennessä lahoa on todennäköisesti enemmän kuin aiemmassa puusukupolvessa. Uudet itiötartunnat saattavat vielä pahentaa tilannetta.

*Jos kuitenkin haluaisi istuttaa kuusia lahon vaivaamalle maalle, silloin on vältettävä kuusien istuttamista lahojen kantojen lähelle. Puolet istutustaimista saa lahon, kun etäisyys lahokannosta on 2,5 metriä. 5 metrin päässä lahopesäkkeestä taimen tartuntariski on hyvin pieni. Hyvä idea voisi olla kuusen väljä istutus lahopesäkkeitä vältellen. Keskimäärin neljän metrin istutusvälillä muodostuisi tuleva tukkipuusto. Muu osa puustosta saisi syntyä luontaisesti. Kun taimia istutetaan tavallista harvempaan, juuriyhteydet jäävät vähäisiksi, jolloin sienten leviämisvaarakin jää selvästi pienemmäksi.

*Ainoa keino puhdistaa maa juurikäävästä on kasvattaa kuusikon päätehakkuun jälkeen kiertoaika koivua. Samalla voi säästää uudistamiskuluissa. Koivun taimikko syntyy, kun maa muokataan kevyesti ja hakkuualalle tai sen reunaan jätetään muutama rauduskoivu. Syntyvä koivutiheikkö kestää hirvien syöntiä istutustaimia paremmin. Kylvöä voi kokeilla, jos metsänomistaja haluaa hyödyntää koivun huimia jalostushyötyjä. Säästeliäs voi kylvää 100 grammaa jalostettua koivun siementä hehtaarille luontaisen koivun siementymisen tueksi. Jos hirvituhon vaara on pieni, koivut voi istuttaa.

*Lahon vaivaamalle maalle perustetun koivikon alle syntyvät kuusialuskasvokset on raivattava pois. Muuten kuusten kannoissa jopa 40-50 vuotta elävä juurikääpä leviää syntyviin kuusiin ja torjunta epäonnistuu.

*Hakkuualojen kulotus ei hävitä juurikääpää metsämaasta.

*Jatkuva kasvatus on huono idea juurikäävän saastuttamilla mailla. Eri-ikäisrakenteisessa kuusikossa taimet syntyvät usein ryhmittäin, mikä tehostaa juurikäävän leviämistä, koska taimilla on runsaasti juuriyhteyksiä.

*Tiheiden havupuutaimikoiden harvennus vain talvella. Juurikääpä voi kesällä tartuttaa myös pieniä kuusen – ja männynkantoja. Pääosin kuusentaimikoita hoidettaessa kaadetaan lehtipuita, eikä juurikääpä tartu niiden kannoista.


Tuhohyönteiset on otettava vakavasti, Matti Kärkkäinen

*Lahopuun lisääminen metsissä on hyvä tavoite, mutta samalla kannattaa pitää omat ja naapureiden metsät terveinä ja elinvoimaisina välttämällä liiallista tuhohyönteisille sopivan lisääntymismateriaalin tarjoamista.

*Havununnalle maistuvat kuusen ja männyn neulaset ja paremman puutteessa myös lehtipuut. Havununnan munat selviävät vielä 29 C pakkasista, joten lauhtuvat talvisäät lisäävät riskiäpitkälti Keski-Suomeen asti. Pahimmat tuhot saattavat syntyä nunnien syötyä neulaset ja heikentäessä puita niin, että kirjanpainajat pääsevät valloilleen aiheuttaen varsinaisen puiden kuoleman.

*Runsaat metsiin jätetyt tuulenkaatokuuset saattavat aiheuttaa kaarnakuoriaisten masiiviesiintymisiä.

*Mäntyä vaivaavat ytimennäivertäjätuhot ovat edelleen todellisia. Kuoren alla lisääntyvät ytimennäivertäjät siirtyvät syömään mäntyjen latvusta. Ontoksi kalutut versot putoilevat maahan ja latvus harsuuntuu. Pahimmillaan latvukset saattavat kuivua kokonaan. 


Älä metsitä ennen sukupolvenvaihdosta, Mikko Riikkilä, Väinö Sikanen

*Maatilan pidon jatkajalle on tarjolla muhkeita veroetuuksia, joita ei ole tarjolla metsätilan jatkajalle. Maatilan arvo johdetaan varallisuusarvosta, joka on kunnittain määriteltävä hehtaarikohtainen suure. Perintö- ja lahjaverotuksessa verotettavaa on 40 % tilan varallisuusarvosta. Metsätilan arvo perintö- ja lahjaverotuksessa määritellään käyvän arvon mukaan. 

*Kuinka suuri veroetu on ? Jos 100 hehtaarin metsätilan arvo 400 000 euroa. Veroa menee 52 100 euroa, kun saajia on yksi ja tämä on luopujan lähiomainen. Samankokoisen maatilan varallisuusarvo on 150 520 euroa, josta verotettavaa on 60 208 euroa. Tästä jatkaja maksaa veroa 5 325 euroa, vajaat 1,5 % tilan käyvästä arvosta.

*Jos maatilan jatkaja ostaa tilan, kauppa katsotaan lahjanluontoiseksi, kun kauppahinta on 50 % tai vähemmän kyävästä arvosta. Metsätilojen kaupat ovat lahjaluontoisia, jos kauppahinta on 75 % prosenttia tai vähemmän.

*Mikä on maatila ? Pienikin peltoala tekee tilasta maatilan, vaikka metsää olisi runsaasti. Puolen hehtaarin mansikkapelto tai parin hehtaarin heinämaa muuttaa metsätilan maatilaksi. 

*Kuka voi saada veroetuuden ? Kuka tahansa, kunhan jatkaa maanviljelyä 5 vuotta. Viljely tarkoittaa, että pelloilla pyritään tuottamaan tuotteita myyntiin, heinäkin kelpaa. Tilalla ei tarvitse asua eikä viljelyn tarvitse olla päätoimista tai voitollista. Peltojen vuokraamista ei katsota viljelemiseksi, mutta työt voi teettää ulkopuolisilla. Myös sadon voi myydä pystykaupalla. Ratkaisevaa on, että viljelyä jatketaan viipymättä sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Tämä tarkoittaa yleensä seuraavan satokauden alusta. Sukupolvenvaihdoksen veroetuuksien saaminen ei edellytä peltojen kuulumista EU-tukien piiriin. Riittää, että peltoja on hoidettu niin, että viljely voidaan aloittaa välittömästi. Tämä ehto täyttyy, kunhan heinät on niitetty tai pelto kynnetty. 

Irma Welling

15.1.2021

Sydänpuun lahonkestävyys ja puun kuoren stilbeenien hyödyntäminen (Aura Pilkama, MT Metsä 3.1.2021, Anni Harju ja Susanna Pulkka, Luke, BioKokkola-seminaari 2015, Antti Kivimäki, Helsingin yliopisto 15.6.2014)


BioKokkola-seminaari

*Sydänpuu on rungon ytimessä olevaa kuollutta solukkoa. Sille on luontaista lahonkestävyys. Lahonkestävyyttä selittävät sen fenoliyhdisteet, tyypillisesti stilbeenit. Sydänpuun stilbeenipitoisuudella voidaan ennustaa sen lahonkestävyyttä.

*Kestävä männyn sydänpuutavara on realistinen vaihtoehto kyllästetylle puutavaralle.

*Laadultaan tasaisen lahonkestävyyden omaavan sydänpuutavaran markkinoille tuottaminen edellyttää lajittelua ja lajitelmille ”tuoteselostetta”.

MT Metsä

*Sydänpuu ei sinisty eikä homehdu.

*Sydänpuu ei ime vettä herkästi ja on siksi melko muotopysyvää, mikä on hyvä ominaisuus esimerkiksi ikkuna- ja ovipuitteissa.

*Sydänpuun ominaisuuksia ei tunneta hyvin eikä markkinoilta löydy männyn sydänpuuta sahatavaralajina. Pieniltä sahoilta voi saada sydänpuutavaraa, mutta se ei ole laatulajiteltua kemiallisessa mielessä.

*Puuyksiöiden lahonkesto-ominaisuuksissa on eroa, eikä niitä voi silmämääräisesti havaita. Ongelman avuksi tutkijat ovat kehittäneet menetelmän, missä UV-säteet pystyvät erottamaan runsaasti stilbeenejä sisältävän puun.

Helsingin yliopisto

*Esimerkiksi kuusen kuoressa stilbeeniä on vähimmillään prosentti, enimmillään 10 % kuoren painosta. Kuusen kuori on ollut metsäteollisuudelle lähinnä jämäaine, joka sopii lähinnä poltettavaksi energiatuotannossa.

*Stilbeenit ovat luonnon antioksidantteja, joiden avulla puut puolustautuvat lahottajasieniä ja tuholaisia vastaan.

*Stilbeenejä voisi hyödyntää termiittien karkottamiseen tai puun suoja- ja kyllästeaineena perinteisten kemikaalien sijasta.

*Stilbeeneistä yritetään myös kehittää syöpälääkkeitä. Ne voisivat suojata ihmissoluja esimerkiksi paksunsuolensyövän etenemistä vastaan.

7.1.2021, Irma Welling

Onko tarpeeksi taimia ? (Sami Karppinen, Metsälehti 22/2020)

Muokattu maa taimettuu tasaisemmin:

*Metsäneuvoja Laura Rantanen, Suomen metsäkeskus: Ilman muokkausta rehevillä kasvupaikoilla on pahimmillaan vain kastikkaa, vadelmaa ja pihlajaa, eikä kasvatettavia puita ollenkaan. Ilman muokkausta luontaisia taimia syntyy ryhmittäisesti ja mäntyjä usein lähinnä siemenpuiden ympärille. Toimivaksi on havaittu luontaista uudistamista ja viljelyä yhdistävä menetelmä, jossa mäntysiemenpuita on jätetty mäkien harjanteille ja maa on laikutettu. Rehevämmät notkanteet on sitten mätästetty ja viljelty kuuselle.


Jatkuvan kasvatuksen hakkuut lisääntyneet hitaasti (Sami Karppinen, Metsälehti 22/2020)

Turvemaiden metsiä uudistetaan luontaisesti:

*Metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes, Suomen metsäkeskus: Eniten jatkuvan kasvatuksen hakkuut ovat lisääntyneet turvemaiden metsissä. Turvemaillakaan ei ole tarkoituksenmukaista välttää maanmuokkausta, kunnostusojitusta tai viljelyä, jos metsänomistajan pääasiallinen tavoite on puuntuotanto. Esimerkiksi tiheä varpukasvillisuus ja puustosta maahan varissut karike voivat hidastaa turvemailla metsän luontaista uudistamista jopa vuosikymmeniä. Myös juurikäävän saastuttamilla turvemailla on perusteltua uudistaa metsä viljelemällä. Jatkuvaa kasvatusta ja luontaiseen uudistamiseen tai viljelyyn perustuvaa jaksollista kasvatusta ei tulisi nähdä toistensa vastakohtina, vaan toisiaan täydentävinä menetelminä. Jokaiselle metsikölle tulee valita metsänomistajan tavoitteiden ja kasvupaikan mahdollisuuksien mukainen hakkuumenetelmä.


Kaistaleilla vedenpinta kuriin (Tiia Puukila, Metsälehti 22/2020)

*Uskallanko tehdä turvemaametsän päätehakkuun vai joudunko samalla kunnostamaan ojat ? Vaihtoehtona ojien perkuulle voi kokeilla kaistalehakkuuta. Siinä metsään hakataan kaistaleita. Ympäröivä pystyyn jäävä puusto sitoo ravinteita, haihduttaa ja estää veden pintaa nousemasta yli kriittisen rajan. Jotta puusto säilyy elinvoimaisena, saisi vedenpinta nousta korkeintaan noin 30 sentin päähän maanpinnasta. Kaistalehakkuu on nähty yhdeksi mahdollisuudeksi hillitä turvemaiden ravinne- ja kasvihuonepäästöjä.

*Tornatorin metsätalouspäällikkö Maarit Sallinen: Sopivia kohteita kaistalehakkuuseen ovat ojitetut turvemaat, joissa vesitalous ei ole valmiiksi ongelma, mutta saattaa muodostua sellaiseksi ilman kunnostusojitusta perinteisen päätehakkuun seurauksena.

*Metsän uudistaminen reunametsän siemenistä vie 3-4 vuotta, Maanmuokkausta kaistaleen taimettuminen ei välttämättä vaadi. Jos alueella on jo valmiiksi taimia, maata ei muokata. Monesti paksuturpeiset turvemaat, joissa on runsas varpukerros pinnassa, vaativat taimettuakseen muokkausta. Maanmuokkaukseksi voi riittää maanpinnan rikkoutuminen puiden korjuussa. Metsäkoneilla voidaan kulkea eri kohdissa kaistaletta, jolloin maanpinta rikkoutuu laajemmalta kohdalta. Vaihtoehtona on kevyt erillinen maanmuokkaus.

*Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Teppo Oijala: Kaistalehakkuu liittyi aikanaan luontaiseen uudistamiseen, mutta nämä voidaan tarvittaessa viljellä, jotta saadaan nopeammin uusi puusto kasvamaan. Kaistaleen kevyt maanmuokkaus ja kuusen istutus varmistavat uuden puuston kasvuun lähdön, mikäli alalla ei ole valmiiksi kuusialikasvustoa.

*Kuuselle sopiva kaistaleleveys on noin 20-30 m, männylle enenintään 50 m, jos siementävää puustoa on kaistaleen kummallakin puolella.

*Kaistalehakkuusta on mahdollista siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, mutta jäljelle jäänyt puusto voidaan päätehakata myöhemmin. Odota, että taimikko varttuu vähintään 1,3 metriseksi, mieluiten 3-4 metriseksi, ennen kuin hakkaat jäljelle jääneen puuston. Vasta sitten kaistaleelle varttunut taimikko pystyy huolehtimaan vuorostaan vesitaloudetsa ja ravinteiden sitoutumisesta.

*Kaistalehakkuussa ei tarvitse ajaa kasvamaan jäävien puiden vierestä. Kaistaleen korjaaminen ei juuri eroa kustannuksiltaan päätehakkuusta.


Väärä syntipukki (Valtteri Skyttä, Metsälehti 22/2020)

*Hinskalan yhteismetsän toimitsijamies Juha Pohjonen: Fossiilisten polttoaineiden käytöllä ei tunnu olevan mitään merkitystä, vaan kaikki ratkaistaan Suomen metsissä. Tuntuu, että paine kohdistuu tällä hetkellä enemmän hiilen sitojaan eikä hiilidioksidin päästäjään.

*Hiilikeskustelussa on nostettu esille, että talousmetsän peruskasvu ai sovi kauppatavaraksi, vaan kaupattavaa voisi olla metsän hiilensidontaan tehty lisäys, kuteb lannoittamalla aikaansaatu lisäkasvu tai joutoalueen metsitys.


Suomen suurimmat puut (Valtteri Skyttä, Metsälehti 22/2020)

*Suomen suurin puu on tiettävästi heinolalaisesta puistosta löytyvä lehtipuu tsarinpoppeli, 30 kuutiota ja 34,5 m.

*Suomen pisin puu on Punkaharjulle istutettu 47-metrinen euroopanlehtikuusi. Puun tilavuus on 10 kuutiota.

*Pisin mitattu luonnonpuu kasvaa Vesijaon alueella Päijät-Hämeessä. Noin 150-vuotiasalla

metsäkuusella on mittaa hieman päälle 45 metriä.


Minkä arvoinen on suuri tukkipuu ? (Valtteri Skyttä, Metsälehti 22/2020)

*Metsäkoneenkuljettaja Janne Seppänen: Aukkohakkuissa tukkirunkojen keskikoko on Etelä-Savossa 0,6-1 kuutiota. Tukkipuusto on keskimäärin kuution kokoista hoidetuissa metsissä, jos harvennushakkuut on tehty oikeaan aikaan. Metsissä, joissa ei ole tehty harvennushakkuita, ei ole rungossa kuin 0.3-0,4 kuutiota. Ylijäreää puuta voi päätyä selluksi katkontavaikeuksien takia. Useamman kuution kokoisten puiden kaataminen on metsäkoneelle työlästä. Vaneritehtaalle ei voi toimittaa yli 75 senttiä paksua rungon osaa.

*Kuusitukin keskikantohinta oli marraskuussa Etelä-Suomessa päätehakkuilla noin 62 €. Jos keskimääräinen tukkipuu on kuution kokoinen ja jos sen rungosta saadaan tukkia 90 % osuudella, yhden päätehakkuuukuusen arvo on 50-60 €.


Sallan yhteismetsä kokeilee tavanomaista harvempaa viljelytiheyttä: tavoitteena päästä eroon tappiollisista ensiharvennuksista (Kari Lindholm, MT Metsä 9.12.2020)

*Sallan yhteismetsän toiminnanjohtaja Tapio Sinkkilä ja suunnittelija Kirsi Tahvanainen sekä Antti Lumijärvi: Ei ole mitään järkeä kasvattaa sellaista puuta, josta ei tule tuottoa. Perinteinen koneellinen ensiharvennus manuaalityönä tehtävine ennakkoraivauksineen on käytännössä täysin kannattamatonta, sillä kantorahatulo hupenee kokonaan töihin. Kun taimikot kasvatetaan riittävän harvassa asennossa ja ensiharvennusta lykätään, puuston poistuma, keskijäreys sekä metsätalouden kannattavuus ovat aivan eri luokkaa kuin perinteisellä kasvatusmallilla. Sallan yhteismetsä kokeilee perinteisistä metsänhoitosuosituksista poikkeavaa kasvatusmallia, jossa viljelytaimikko harvennetaan perinteisen 2 000 rungon hehtaaritiheyden sijasta noin 1 600 runkoon. Syyt ovat puhtaasti taloudelliset. Koealoilla järeyskehitys pysähtyi ylitiheyteen jo 25–27 vuoden iässä, kun ensiharvennukset tehdään 30–35-vuotiaaseen metsään. Mikäli Sallan yhteismetsän uusi kasvatustaktiikka poikii hyviä tuloksia, jatkossa taimikoiden kasvatustiheys saattaa olla vielä huomattavasti harvempikin kuin 1 600 runkoa. Jos taimikot harvennettaisiin vaikkapa 1 000 rungon asentoon, ja toimenpiteen seurauksena järeytyneen metsän harvennuksen ajankohtaa lykättäisiin perinteisestä ensiharvennusiästä 35–40 vuoden ikään, saanto olisi jo merkittävältä osalta tukkia.


Irma Welling
9.12.2020

Joko kaadetaan ? (Sami Karppinen, Metsälehti Makasiini 7/2020)


*Kuusen taloudellisessa arvossa tapahtuu sen elinaikana kaksi merkittävää harppausta. Ensimmäinen tapahtuu parinkymmenen vuoden iässä, kun kuusi saavuttaa ainespuun mitat, eli sille syntyy arvoa kuitupuuna. Toinen, huomattavasti suurempi isompi, harppaus tapahtuu 30-40 ikävuoden välillä, kun puu saavuttaa tukkipuun mitat.

*60-vuotiaana kuusi on tilavuudeltaan noin 670-litrainen. Puu kasvaa tilavuutta nyt parinkymmenen litran eli noin kolmen prosentin vuosivauhtia.

*70-vuotiaana sen tilavuus on jo noin 900 litraa ja sen tilavuudesta 90 % on tukkipuuta. Tukin 60 euron ja kuitupuun 20 euron kuutiohinnalla puun arvoksi muodostuu noin 50 euroa.

*Keskisuomalaisessa kuusikossa kasvaa puuta 322 kuutiota hehtaarilla. Puustosta tukkipuuta on noin 70 % ja loput 30 % kuitupuuta. Puuston arvo on noin 13 000 euroa. Puusto kasvaa vuosittain edelleen noin 8 kuutiota. Puuston arvo kasvaa vuosittain noin 350 eurolla. Arvokasvuprosentti saadaan jakamalla arvokasvu puuston kokonaisarvolla. Tulokseksi saadaan 2,7 %.

*Mitä suurempaa tuottoprosenttia metsänomistaja tavoittelee, sitä varhaisemmassa vaiheessa metsä pitää päätehakata. Maltillinen 2 % tuotto-odotus ohjaa kasvattamaan metsää noin 80 vuotiaaksi. Jo 1 % nosto tuotto-odotuksissa lyhentää kiertoaikaa merkittävästi. 3 % tuottoa tavoittelevan metsänomistajan kannattaa päätehakata kuusikko jo noin 60 vuoden iässä.

*Periaatteessa metsän kasvattaminen on järkevää niin kauan, kuin pääoman tuottovaatimuksen huomioon ottava arvokasvuprosentti pysyy nollaa suurempana. Jos metsäomaisuudelle ei aseteta mitään tuottovaatimuksia, päätehakkuu siirtyy, kunnes vuotuisen luonnonpoistuman arvo ylittää vuotuisen arvokasvun.


30.11.2020

Irma Welling


Energiapuusta (Tiia Puukila Metsälehti Makasiini 7/2020) 


*Energiapuujakeita ovat latvusmassa ja kannot sekä karsittu rankapuu ja karsimaton kokopuu. 

*Erilliskorjuussa metsästä korjataan vain energiapuuta. Integroiduksi korjuuksi kutsutaan korjuuta, jossa metsästä otetaan talteen samanaikaisesti energia- ja kuitupuuta. 

*Tyypillinen energiapuukohde on riukuuntunut 15-20 vuotias metsä. Kohde kaipaa kiireellistä harvennusta, mutta rungon keskikoko ei riitä kannattavaan ensiharvennukseen. Rungot ovat keskimäärin alle 70-litraisia ja läpimitaltaan alle 12-senttisiä. 

*Kemeran mukaan nuoren metsän hoidon tukea maksetaan 230 euroa hehtaarilta. Jos nuoren metsän hoidon yhteydessä korjataan pienpuuta, voidaan tukea korottaa 200 eurolla, jolloin tuki on 430 euroa hehtaaria kohti. Kohteen tulee olla kooltaan vähintään 2 hehtaaria. Puuston keskiläpimitta saa olla enintään 16 senttiä ja pienpuuta tulee kertyä hehtaarilta vähintään 35 kuutiota Etelä-Suomessa. Poistettavia runkoja pitää olla Etelä-Suomessa yli 1500 kappaletta hehtaarilla. Korjattavien runkojen kantoläpimitan on oltava vähintään 2 senttiä.

*Pieniläpimittaisen riukuuntuneen metsän energiapuun korjuuseen voidaan käyttää yhdistelmäkonetta, joka sekä hakkaa että kuljettaa energiapuun tienvarteen. Giljotiiniterällä ja rungot niputtavalla keruupäällä varustettu kaivinkone soveltuu energiapuun korjuuseen etenkin pellonreunoilta. 

*Vaihtoehtona on myös raivata ohuinta puustoa pois metsurityönä. Käytännössä keskiläpimitaltaan alle 7 senttinen puusto hoituu raivaussahalla. Sen jälkeen odotetaan puuston järeytymistä muutama vuosi ja tehdään ensiharvennus.

* Kannattavinta energiapuun korjuu on kovan maan kesäkorjuukelpoisissa leimikoissa, joissa energiapuuta ei kulu ajourien havutukseen. Metsäkuljetusmatkan tienvarsivarastolle tulisi olla kohtuullinen, korkeintaan 300-400 metriä.

30.11.2020
Irma Welling




Kooste ”Harvenna järkevästi” ( Mikko Riikilä, Metsälehti 15/2020)


Asiantuntijoiva ovat olleet Jari Hynynen ja Saija Huuskonen Lukesta.

*Harvennukset tuovat noin kolmanneksen kiertoajan kuluessa kertyvistä hakkuutuloista vuosikymmeniä ennen päätehakkuuta.*Ensiharvennuksessa määritellään puuston rakenne vuosikymmeniksi. Silloin on syytä säästää riittävästi lehtipuita. Niitä ei sen jälkeen tule lisää.

Männiköt-Männiköt ensiharvennetaan 13-16 metrin pituusvaiheessa 900-1000 runkoon hehtaarilla. Männiköt voidaan vaihtoehtoisesti ensiharventaa jo 11-12 metrisinä. Tällöin poistetaan isoja, oksikkaita ja muuten huonolaatuisia puita ja tehdään tilaa parhaille puille, jolloin männiköiden laatu paranee.-Männikön toinen ja mahdollinen kolmas harvennus voidaan tehdä yläharvennuksina, joissa korjataan suurimpia puita.-Vanhan männikön harventaminen on riskitön keino pidentää kiertoaikaa.Kuusikot-Kuusi ei kärsi ylitiheydestä yhtä herkästi kuin mänty ja koivu.-Kuusikko ensiharvennetaan 20-30 vuotta istutuksen jälkeen. Tällöin puut ovat 13-16 metrisiä. Hehtaarille jätetään 900-1000 runkoa.-Toisen kerran kuusikko harvennetaan 10-25 vuotta ensiharvennuksen jälkeen. Tällöin voidaan yläharventaa metsikön suurimpia puita.-Juurikääpäalueilla kuusikot voi kasvattaa päätehakkuuseen vain yhden harvennuksen kasvatusohjelmalla ja suhteellisen lyhyellä kiertoajalla. Kuusikko harvennetaan noin 800 runkoon hehtaarilla, jotka kasvatetaan päätehakkuuseen. Istutustiheyttä voidaan alentaa noin 1200-1400 taimeen hehtaarilla. Silloin kiertoajan ainoaa harvennusta voidaan siirtää tavallista ensiharvennusta myöhempään ajankohtaan. Lehtipuiden kasvattaminen kuusikon sekapuina hidastaa juurikäävän leviämistä.-Hakkuukypsyyden saavuttaneita vanhoja kuusikoita ei pidä harventaa. Puiden elinvoima heikkenee ja tuhoriski kasvaa. Kuusikot kannattaa kasvattaa täystiheinä kiertoajan loppusuoralla myös siksi, että pintapintakasvillisuus pysyy varjossa niukkana, eikä haittaa päätehakkuun jälkeen istutettuja taimia.Koivikot-Istutuskoivikko ensiharvennetaan, kun valtapuut ovat 13-15 metrisiä. Ensiharvennusta ei pidä lykätä. Ylitiheys heikentää koivikon kasvukuntoa nopeasti.-Toisen kerran koivikko harvennetaan 10-20 vuotta ensiharvennuksen jälkeen. Kasvamaan jätetään 350-450 puuta hehtaarille, siis noin puolet harvennusta edeltävästä runkoluvusta.-Koivikko päätehakataan 45-55 vuotiaana.-Vanhenevat koivut lahoavat herkästi, eikä sitä voi harventamalla estää.

31.8.2020Irma Welling

Kooste metsäsertifioinnista (Sami Karppinen, Metsälehti Makasiini5/2020)



Miksi FSC-sertifiointia markkinoidaan metsänomistajille nyt aktiivisesti ?
*Kuluttajat vaativat FSC-sertifioituja tuotteita. Bisnes käy usein paremmin, kun tuotteissa on FSC-leima.

Kenelle tai millaiselle metsätilalle FSC-sertifiointi sopii ?
*FSC-sertifiointi ottaa entistä paremmin luontoarvot huomioon. Erityisen hyvin FSC sopii metsänomistajille, jotka ovat jo suojelleet tai muuten jättäneet talouskäytön ulkopuolelle vähintään 5 prosenttia omistamastaan metsämaasta.

Kannattaako metsäsertifiointi vaihtaa PEFC:stä FSC:hen ?
*Samalla metsätilalla voi olla voimassa sekä PEFC- että FSC-sertifiointi. Puun käyttäjä voi hyödyntää lopputuotteessa sitä sertifiointimerkintää, jota kulloinkin tarvitaan.Samasta puusta valmistettuun sahatavaraan voidaan tarvita PEFC-merkintää, kun latvakuidusta tehtyyn kartonkikuppiin tarvitaan FSC-merkintää.

Onko metsäsertifiointi metsänomistaja – vai metsätilakohtainen ?
*Sertifiointi on kiinteistökohtainen. Metsänomistaja voi valita vapaasti ne metsätilat, jotka hän haluaa sertifioida.

Mitkä ovat metsänomistajan näklökulmasta keskeisimmät erot PEFC:n ja FSC:n välillä ?
*Keskeisimmät erot liittyvät metsätalouden ulkopuolelle jätettävien ja erikoiskasvatuskohteiden osuuteen, joille on FSC:ssä asetettu minimitavoitteet.
*FSC edellyttää, että 5 prosenttia metsämaasta on suojeltava kokonaan. Lisäksi viittä prosenttia on hoidettava ”pehmeämmin keinoin”, joihin luetaan muun muassa jatkuva kasvatus.
*FSC-sertifioinnissa suositaan lehtipuustoa kaikissa metsänkasvatusvaiheissa. FSC:ssä on määritelty joukko aina säästettäviä arvokkaita luontokohteista sekä HCV -kohteita, joissa metsien käyttöä rajoitetaan jollain tavalla.
*Suurin ero on järven rantaan jätettävässä suojavyöhykkeessä. FSC vaatii rantaan 20 metriä leveän hakkuiden ulkopuolisen suojavyöhykkeen, jolla sijaitsevia puita ei lasketa säästöpuiksi. Tämä alue voidaan kuitenkin laskea mukaan FSC:ssä vaadittavaan viiden prosentin suojeluosuuteen. PEFC:ssä suojavyöhykettä on jätettävä 10 metriä ja vyöhykkeelle jätetyt puut voidaan laskea säästöpuiksi.
*Molemmat sertifikaatit vaativat jättämään alueelle vähintään 10 säästöpuuta hehtaarille. PEFC-sertifioinnissa säästöpuiksi lasketaan elävät yli 10 senttiset puut ja järeät lahopuut, kun FSC edellyttää vähintään 20 senttisiä (Pohjois-Suomessa 15 cm) eläviä säästöpuita.

Entä jos metsää ei ole sertifioitu ?
*Suomessa on ainakin toistaiseksi löytynyt ostajia myös sertifioimattomalle puulle.
Jos metsätilaa ei ole sertifioitu, metsäalan toimijat soveltavat puunkorjuussa ja metsänhoidossa lain vaatimuksia sekä Tapion hyvän metsänhoidon suosituksia.


22.8.2020
Irma Welling

Kooste Maanmuokkaus-Hyvä alku metsälle (Markku Pulkkinen, Aarre 5/2020)


Palvelualueen päällikkö Kalle Vanhatalo, Tapio Oy:

*Mätästyksen voi tehdä laikku-, kääntö-, ojitus- tai naveromätästyksenä.

Ojitus- ja naveromätästyksessä mättäät tehdään ojista kaivetusta maasta.
Laikkumätästyksessä kaapaistaan laikku maasta ja käännetään se kuopan viereen ylösalaisin. Kuoppien ei pitäisi olla yli 25 cm syvyisiä. 
Kääntömätästyksessä kaapaistu laikku pudotetaan ylösalaisin samaan kuoppaan, josta se on nostettu. Jos haluaa pinnan pysyvän tasaisena ilman kävelyä haittaavia kuoppia, kannattaa valita kääntömätästys. 
Välimuodoksi äestyksen ja kaivinkonemätästyksen rinnalle on tullut jatkuvatoiminen eli Bräcke-mätästys, jossa metsätraktorin perään kiinnitettävä laite raapii mättäitä tai laikkuja valinnan mukaan määrävälein kahteen riviin. Bräcke mätästys/laikutus sopii kuivahkoille paikoille ja karkeille maalajeille kuten hiekka- ja hietamaille. Saville ja hiesulle se ei sovi eikä mätästettävä alue saa olla kovin kivinen eikä veden vaivaama.

*Maanmuokkaustapaa pitää vaihdella kasvupohjan mukaan. Ammattitaitoisen muokkaajan merkki on, että muokkaustapaa vaihdellaan maaston muotojen ja kosteusolojen mukaan.Samalla uudistusalalla voi olla tarpeen käyttää kuivissa ja kivisissä kohdissa laikutusta, keskikarkeissa kohdissa laikkumätästystä ja soistuneissa kohdissa naveromätästystä.


*Kaivinkonemätästys on todettu kuusella ja rauduskoivulla parhaaksi muokkaustavaksi.


*Karummilla kasvupohjilla tapahtuvassa männyn kylvössä riittää, että maanpinta raavitaan rikki äestämällä tai laikuttamalla. Äestys lisää koivuvesakon raivaustarvetta mätästykseen verrattuna.


*Savimaat kannattaa muokata siten, etteivät mättäät pääse kuivumaan ja kovettumaan ennen istutusta.


Jatkokeskusteluissa Kalle Vanhatalo toi vielä esille:


*Kaivurikuljettajalla olisi hyvä olla työmailla mukana mätästyskauhan/levyn lisäksi ojien kunnostukseen tai pienien naveroiden tekemiseen soveltuva kauha. Vesitalouden järjestelystä ja siinä tehtävästä vesiensuojelusta on hyvä sopia aina tilausvaiheessa, niin säästytään jatkoharmeilta niin puuntuotannon kuin luonnonhoidon näkökulmasta. 

*Savisilla mailla mättäät olisi parempi tehdä normaalia matalampina ja lisäksi taimet tulisi istuttaa nopeasti ennen mätäspintojen kuivumista ja kovettumista. Laikkumätästys olisi voinut olla tässä tapauksessa parempi vaihtoehto. Jos taimipaakku jää pelkkään savikerrokseen, jää juuriston kehitys heikoksi. Tärkeää olisi, että taimipaakku asettuisi humuskerrokseen.


*Kiviset maastokohdat on yleensä paras laikuttaa, koska hyvien mättäiden tekeminen ei onnistu. Laikutuksessa  kaivurilla raavitaan pintamaata rikki, jotta istutus tai kylvö onnistuu."

Tiedoksi, että lisätietoa metsänhoidon parhaista käytännöistä ja vaihtoehtoista löytyy metsänhoidon suosituksista


https://www.metsanhoitosuositukset.fi/

                          

Lisäksi Tapiolla on itsenäisesti suoritettava maksullinen verkkokurssi maanmuokkauksesta. Kurssin voi ostaa täältä 

https://tapio.fi/kauppa/tuote/tapio-maanmuokkauskortti-verkkokurssi/


Demoon voi tutustua täältä: 


http://comcraft.fi/uploaded/tapiodemo/maanmuokkauskortti/


Kurssi on suunniteltu ammattilaisille, mutta sopii hyvin myös ammattitaitoiselle metsänomistajalle. Työn tilausta helpottaa, kun tietää, mitä on tilaamassa. 

  
Lemillä 23.6.2020
Irma Welling


Metsolan Metsäkoulun videolinkit


1.Raivaussahan valjaiden säätö

2.Raivaussahan terän teroittaminen

3.Raivaussahan käytön työergonomia

4.Raivaussahan teränkäyttötekniikoita

5.Raivaussahalla kaistoittaminen

6.Eritasosahaus raivaussahalla

7.Kaistottaminen pitempi pätkä

8.Raivaussahan edistyneempää tekniikkaa

9.Moottorisahan käytön perussäännöt

10.Moottorisaha, alustan raivaus ja tyven karsinta

11.Moottorisaha, kaatokolot

12.Moottorisaha, karsinta

13.Moottorisaha, nippukarsinta

14.Istutuksen tekniikka ja työergonomia

15.Teräketjun terottaminen

16.Moottorisahan valinta

17.Raivaussahamallien vertailu
18.Panosta puukauppaan

19.Kiertoaika lyhyemmäksi

20.Perinteinen kaatokolo

21.Eritasosahaus vänkärille

22.Kaatotunkin käyttö
23.Taljakaato

24.Kaatosahaus pistämällä

25.Työergonomia moottorisahatöissä

26.Ensiharvennuksen hakkuutekniikka, perusteet

27.Ensiharvennuksen hakkuutekniikkaa, kaato

28.Ensiharvennuksen hakkuutekniikka, meno-paluu-ajatus

29.Ensiharvennuksen hakkuutekniikka, kasapolitiikka

30.Ensiharvennuksen hakkuutekniikka, kantopolitiikkaa yms.

31.Ensiharvennuksen hakkuutekniikka, ajouran aukaisu yms.

32.Ensiharvennuksen hakkuutekniikka, lopputulos ja loppusanat

33.Pitkää kuitua vuonna Nakki ja Muusi

34.Nakki ja Muusi, osa 2

35.Siirtelykaatotekniikka

36.Tuottoarvomenetelmä

37.Joku vinkki aloittelevalle pihapuukaatajalle

38.Pihapuunkaadon turvallisuus 1

39.Pihapuukaadon turvallisuus2

40.Pihapuukaadon turvallisuus 3

41.Pohdintaa ensiharvennuksesta

42.Kiertoajan kannattavuuspohdintaa

43.Pystykarsinta

44.Konkelon laukaisu

45.Hankintatyön kannattavuuspohdintoja
46.Moottorisahatyön turvallisuus

47.Nostokorityön turvallisuus

48.Mistäpä tehoja hakkuuseen ?

49.Kasauksen helpotusta

50.Voimakanki

51.Hallittu konkelo

52.Raivausahatyön tehokkuus

53.Uudistamisen lyhyt oppimäärä

54.Jounin vinkit uudistamiseen

55.Onnistui ja meni pieleen

56.Joku ajatus männyn kylvöstä

57.Varhaisperkaus

58.Taimikonhoito

59.Metsätien hoito

60.Harvennuksen perusteita

61.Nostokorityön riskejä

62.Milloin uudistaa ?

63.Tieyksiköinnin lyhyt oppimäärä

64.Ytimennävertäjä-varsinainen porari !

65.Hirvituhoista

66.Vipuamismenetelmällä karsinta

67.Pellonmetsitys ja boorinpuutos

68.Korjuun valvonta

69.Piennartasanne 1

70.Piennartasanne 2

71.Piennartasanne 3, kääntöympyrä valmiina

72.Visakoivikossa ihmettelemässä

73.Lehtikuusen juurella

74.Lisää visa-asiaa !

75.Pari sanaa ojituksen perusteita

76.Savotalla

77.Top3 vinkit hankintahakkaajalle

78.Top 4-6 vinkit hankintahakkaajalle

79.Raivurin talvikäyttövinki

80.Ojitus kemerahankkeena

81.Lumikengillä raivuu

82.Eräs ajatus kasvatuslannoituksesta

83.Kuusien kaato aidan yli kikka kutosella

84.Testataampa viiltosuojaa

85.Puunkaatokikka 137 B

86.Metsurin viilapenkki metsässä

87.Metsurin pelastusvälineistöä

88.Mökkisahurin 5 riskikohtaa

89.Tarinoita metsätyötapaturmista

90.Elekeekä lingotko kiviä ja lunta sinne kasaan !
https://www.youtube.com/watch?v=vV0rR8Trr0Q

91.Puunkaatokikka nro 28

92.Munakäynnistys

93.Myrskytuhopuiden korjuun perusteita

94.Myrskytuhopuiden sahausvinkkejä

95.Köyhän miehen kaatovehkeet

96.Kaatokolovirheitä

97.Mökkisahurin riskinpaikat 6-10

98.Pari vinkkiä metsurin mitan käyttöön

99.Väkipyörät, vipuvarsi ja konkelo

100.Puunkasvatus ei oo hätästen hommaa




Kooste ”Metsäsertifikaatti on laadun ja hinnan tae” (Timo Sormunen, TerveMetsä 1/2019, Stora Enso)



Omien metsien PEFC-sertifiointitilanteen voi tarkistaa Kestävän Metsätalouden Yhdistyksen (KMY) rekisteristä, joka löytyy osoitteesta

http://kestavametsa.fi/kiinteiston-pefc-tarkastus/

Sovellus kertoo annetun kiinteistötunnuksen perusteella, kuuluuko se PEFC-sertifioinnin piiriin. Samasta sovellutuksesta voi tulostaa myös PEFC-osallistumistodistuksen.


Kooste ”Kotimainen laatutukki on hintansa väärti” (Ari Rytsy, TerveMetsä1/2020, Stora Enso)



Metsänhoito kaipaa uusia askelmerkkejä
*Sahauksessa tukkikustannukset ovat suurin yksittäinen kuluerä-liki 70 % prosenttia koko kulurakenteesta.
*Suurena kysymyksenä on yhä, kuinka puun jalostuksella pystyttäisiin nostamaan sen kilohintaa.
*Yksi mahdollisuus sattaa piillä suosituksia tiheämmissä istutusmäärissä sekä merkittävästi tiheämpänä tapahtuvassa nuoren metsän kasvussa ja maltillisemmassa kakkosharvennuksessa. Tämä lyö luonnollisesti korville ensiharvennuksessa ja kuitupuun hankinnan kannattavuudessa, mutta parantaa pitkällä tähtäimellä laadukkaan tukkipuun määrää. Toisinaan kannattaa harkita myös luontaisen sekametsän suosimista, joka edistää puun laadun lisäksi metsän tuhonkestävyyttä ja pienentää markkinariskiä.
*Tukkituotannon näkökulmasta olisi suotavaa, että Suomessa suositun alaharvennuksen rinnalla ryhdyttäisiin suosimaan myös ennen päätehakkuita tehtäviä yläharvennuksia. Yläharvennuksessa poistetaan metsän järeimpiä puita ja jätetään kasvamaan elinvoimaisia lisävaltapuita. Tällä tavalla puustosta saadaan suuremmat hakkuutulot ja enemmän tukkia.

Kooste ”Sienirihmaston lisääminen puuntaimeen lisää kasvua ja samalla kasvaa maaperän hiilivarasto” (www.forest.fi-verkkolehti)


Suomessa tuodaan vuoden kuluttua ensimmäisenä maailmassa markkinoille metsäkuusen taimia, joiden juuristoon on lisätty sienirihmastoa. Rihmasto on puun kasvulle välttämätöntä. Se auttaa tainta sen ensimmäisinä vuosina monin tavoin ja luo maaperään uutta, pysyvää hiilivarastoa.
Lue lisää
https://forest.fi/fi/artikkeli/sienirihmaston-lisaaminen-puuntaimeen-lisaa-kasvua-samalla-kasvaa-maaperan-hiilivarasto/

23.3.2020
Irma Welling

Kooste ”Kasvata metsääsi tavoitteellisesti” (Kalle Vanhatalo, Markku Remes, Metsän henki 1/2020, UPM)


Tee tai teetä ainakin nämä
  1. Maanmuokkaus
  2. Istutus tai kylvö jalostetulla siemenillä tai taimilla
  3. Varhaisperkaus viiden vuoden iässä
  4. Taimikon harvennus 10-15 vuoden iässä
  5. Ensiharvennus 20-40 vuoden iässä
  6. Harvennushakkuu 35-60 vuoden iässä
  7. Päätehakkuu 40-80 vuoden iässä
Lisäksi tarpeen vaatiessa

a) Lannoitus siihen sopivilla kohteilla
b) Kunnostusojitus liian märillä turvemailla
c) Kolmas harvennushakkuu hyvin kasvavissa männiköissä

13.3.2020
Irma Welling


28.1.2020 Kooste ”Kohti tuottavampaa ja ilmastoystävällisempää metsä- ja maataloutta”-tilaisuudesta, järjestäjänä Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala



Tilaisuuden avasi luonnonsuojelupiirin hallituksen puheenjohtaja Kimmo Saarinen.

Ensimmäinen esiintyjä oi maanviljelijä/tutkija Juuso Joona
*Juuso kertoi hiiliviljelystä eli siitä millä keinoin hiiltä saadaan tehokkaasti varastoitua maaperään.
Carbon Action toiminta tutkii ja kehittää hiilen varastointia maaperää ja siitä löytyy tietoa linkistä https://carbonaction.org/etusivu/. Uusi Hiiliopas – katsaus maaperän hiileen ja hiiliviljelyn perusteisiin” julkaistiin Carbon Action -alustalla 22.1.2020. ”It's not cow, it's how” eli lehmä ei ole ongelma, kun hyödynnetään rotaatiolaidunnusta.

Toinen esiintyjä oli professori Timo Pukkala Joensuun yliopistosta
*Hiilivarastoja ovat elävä puusto, orgaaninen maa-aines ja puusta valmistetut puutuotteet.
*Hiilitase on sidotun ja vapautuneen hiilen erotus ja siihen vaikuttavat puuston, metsämaan ja puutuotteiden hiilen muutokset, puunkorjuun ja kuljetusten päästöt sekä puun käytön korvauskäytönnöt (fossiilisten aineiden käytön vähentäminen).
*Ojittamaton suo kasvattaa turvetta ja sitoo hiiltä 0,25 tn /ha/vuosi. Ojitetulla suolla turve ei kasva vaan hajoaa ja vapauttaa hiiltä. Korkean vedenpinnan tilanteissa turve hajoaa hapettomissa olosuhteissa ja vapautuu metaania.
*50% hakkuukertymästä on tukkia ja tukista 50 % päätyy laudoiksi. 15 % hakatun puun hiilestä tulee varastoitua pitkäaikaisesti, yli 2-3 vuotta. On 7-kertaa nopeampaa sitoa hiiltä metsään kuin puutuotteisiin.
*Jatkuvapeitteinen/jatkuvapuustoinen metsätalous pitää sisällään kaiken muun paitsi avohakkuut. Eri-ikäisrakenteinen metsätalous ei ole sille synonyymi vaan yksi osa-alue. Jatkuvapeitteisessä metsätaloudessa ei pyritä tiettyyn rakenteeseen.
*Vapaan tyylin metsätaloudessa hakkuutapoja ovat harvennus, avohakkuut ja ylispuiden poistot.
Sille on laadittu ohjeistus, jonka ohje 1) määrittelee milloin kannattaa hakata, ohje 2) mitä hakkuutapaa kannattaa käyttää milloinkin ja ohje 3) mitä kokoluokkaa poistetaan,kun tavoitellaan optimaalista harvennusta. Yläharvennuksilla poistetaan tukkia ja pylvästä, mutta ei kuitua. 13 cm puita ei kannata hakata milloinkaan,koska niillä arvokasvu on suurinta. Yhden tukin puitakaan ei kannattaisia hakata. 13 cm puusta maksetaan 1 € ja 35 cm puusta 52 €. 13 cm puita tarvitaan t52 kpl tuottamaan saman tulon kuin yksi 32 cm runko. Yläharennus ei käy, kun kaikki puut ovat kokoluokkaa 32 cm eikä taimia ole. Taloudellisesti huonoja käsittelytapoja ovat alaharvennus ja ennakkoraivaus, kun ne hävittävät taimiainesta.
*Metsään sitoutuu hiiltä 1 tn/ha/vuosi. Jatkuva kasvatus paras, vapaan tyylin kasvatus lähes yhtä hyvä.
*Ekosysteemivaikutukset notkahtavat avohakkuun kohdalla. Puuntuotannon arvo 50-250 €/ha/vuosi.
*Hiilikompensaatioissa maksetaan hiilensidonnan lisäyksestä normaaliin verrattuna (lisäisyys). Hiilitonnista maksetaan 27,3 €/tn.
*Jatkuva kasvatus ei pelasta monimuotoisuutta, koska ei tuota lahopuuta.

Timo Pukkalan 9.5.2019 seminaarissa pitämä esitys löytyy linkistä https://www.youtube.com/watch?v=j4lAUISk10k

28.1.2020
Irma Welling

Kooste ” Puun hinta jäänyt jälkeen-asunnon ostoon tarvittava kuitupuupino on nyt neljä kertaa niin iso kuin vuonna 1978 ” (Juha Kaihlanen, MT Metsä 8.2.2018)


Kuva: Jukka Pasonen, lähteet: Luke ja tilastokeskus


N. 40 vuoden jaksolla 1978-2016

-Eniten ovat nousseet asuntojen nimellishinnat, 8-
 kertaiseksi koko maassa ja 10-kertaiseksi pääkaupunki-
 seudulla.
-Palkasaajien nimellisansiotaso on noussut 7-kertaiseksi.
-Elinkustannukset ovat nousseet 3,5-kertaiseksi
-Lähes elinkustannusten kanssa samaa tahtia, 3,5- 
 kertaiseksi, ovat nousseet kuusitukkien nimellishinnat.
-Mäntytukkien nimellishinnat ovat nousseet kuusitukkien 
 hintoja maltillisemmin, n. 3-kertaiseksi
-Kuitupuun nimellishinnat ovat nousseet vain 2-kertaiseksi.

Asuntokaupan rahoittamiseksi metsänomistajan pitäisi myydä kuitupuuta nyt 4-kertainen määrä verrattuna vuoden 1978  hintoihin. Tukkipinoa pitää pidentää kuusella 2- ja männyllä lähes 3 -kertaiseksi siitä, mikä riitti asunnon ostoon vuonna 1978.

5.12.2019
Irma Welling


HCV (High Conservation Value)-kartat on julkaistu Metsäverkossa ( Metsä Groupin Viesti 4/2019)


Mahdollisten arvokkaiden luontokohteiden keskittymiä kuvaava kartta-aineisto on julkaistu Metsäverkkoon, jotta metsänomistaja näkee hänen omien tilojensa tilanteen. Kartat koskevat vain sellaisia metsiä, joilla ei ole FSC-sertifikaattia.

Metsäverkossa aineisto näkyy karttatasona ”Mahdollinen luontoarvokeskittymä (HCV)”. Jos metsänomistaja valitsee tämän karttatason, eikä metsäkiinteistölle tule merkintää, sillä ei ole mahdollista luontoarvokeskittymää.

Jos metsäkiinteistölle tulee merkintä, se kertoo että kyseiselle alueelle osuva puukauppakohde tulee aina tarkistaa ennen puukauppaa. Sen tekee ostajan metsäasiantuntija.

5.12.2019
Irma Welling

Sekaviljely on oiva ratkaisu hirvialueille (Maria Latokartano, Teppo Oljala, Juha Mäntylä, Metsä Groupin Viesti 4/2019)


*Luonnonvarakeskuksen mittaukset ovat osoittaneet,että sekaisin viljeltyjä kuusia ja mäntyjä pystytään kasvattamaan yksijaksoisena sekametsänä. Joka on yhden puulajin metsää kestävämpi ja monimuotoisempi.
*Menetelmä sopii erityisesti alueille, joilla on riski hirvituhoista ja se vähentää myös muiden tuhojen riskiä.
*Sekaviljelyyn soveltuvia ovat puolukka- ja mustikkatyypin kangasmaat.
*Metsä Groupin tarjoamassa viljelymallissa uudistusala kääntömätästetään, minkä jälkeen alueelle istutetaan kuusta ja kylvetään tai istutetaan mäntyä. Normaalisti kuusia istutetaan 1000-1200 kappaletta hehtaarille, ja männyn siementä kylvetään 150 grammaa. Istuttajalla on taimivakan lisäksi mukanaan siemenpullo, ja hän istuttaa osan mättäistä ja kylvää loput.
*Sekaviljelymetsän taimikonhoito ei poikkea tavanomaisesta ja kuusia ja mäntyjä jätetään hehtaarille 1800-2000 kappaletta ja lehtipuustoa mahdollisuuksien mukaan.


5.12.2019
Irma Welling

Kooste ”Pelto keventää lahjaveroa”-artikkelista ( Maria Latokartano, Aarre 9/2019)



Sukupolvenvaidos on mahdollista toteuttaa joko lahjana, kauppana tai lahjanluontoisena kauppana.

Lahjana metsätila luovutetaan vastikkeettomasti jatkajalle, joka maksaa lahjasta lahjaveroa. Lahjaveron suuruus määräytyy sukulaissuhteen läheisyyden ja metsätilan käyvän arvon perusteella. Käyvän arvon määritykseen käytetään metsäammattilaisen tekemää tila-arviota tai verottajan ohjetta omaisuuden arvostamisesta lahja- ja perintöverotuksessa. Pienillä tiloilla lahjoitus on melko yleinen tapa siirtää metsä jatkavalle sukupolvelle,mutta kannattaa huomata,että lahjoituksella tehtävässä luovutuksessa ei synny metsävähennysoikeutta. Lahjan antajan käyttämätön metsävähennys siirtyy kuitenkin lahjan saajan käytettäväksi. Vuoden 2017 alusta lähtien metsän lahjaksi saaneet voivat saada oikeuden metsälahjavähennykseen. Metsälahjavähennyksen kautta jatkaja voi vähentää maksamaansa lahjaveroa tulevista puukauppatuloista. Metsälahjavähennyksestä hyötyvät lähinnä vain suuret tilat ja tilat, joilla on hakattavaa puustoa, sillä oikeus metsälahjavähennykseen vanhenee 15 vuodessa. Hallintaoikeuden pidättäminen keventää lahjaverotusta. Jos lahjan antaja pidättää hallintaoikeuden tilaan määräajaksi tai loppuiäkseen, metsätilan tuotto kuuluu lahjan antajalle koko hallintaoikeuden ajan.
Kauppa luo uutta metsävähennyspohjaa jatkajalle.

Tehokkain tapa keventää metsätilan lahjaveroa sukupolvenvaihdoksessa on jatkaa tilaa maa- ja metsätilana. Maatilan statuksen saaminen edellyttää sitä, että tilalla on tukikelpoista peltoa viljelyksessä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 3,7 hehtaaria peltoa on katsottu riittäväksi. Verohuojennuksen saadakseen jatkajan on viljeltävä peltoa vähintään 5 seuraavan vuoden ajan. Peltoa ei saa vuokrata toiselle, mutta viljelytyöt voi ulkoistaa. Maatilastatuksen kautta saatava verohuojennus on merkittävä. Hallintaoikeuden pidättäminen estää maatilan statuksen kautta saatavan huomattavasti suuremman verohuojennuksen käyttämisen.

Lemillä 18.11.2019
Irma Welling

PS. Laskelma siitä mitä vaikuttaa se, että metsä kuuluu osana maatilaan, jolla harjoitetaan maatalouutta.

1) Olkoon 50 hehtaarin metsän arvo 100 000 euroa ja siitä lähiomaiselle koituva lahjavero on 10 100 euroa.

2) Jos metsä kuuluu osana maatilaan, jolla jatketaan maataloutta, lasketaan metsän verotusarvo kertomalla 10:llä metsän keskimääräinen tuotto hehtaaria kohti. Metsän verotusarvo esim. Lappeenrannassa on 50 x 133,33 euroa x 10= 66 650 euroa.
Metsän sukupolvenvaihdosarvo on 40 % verotusarvosta=26 660 euroa, siitä lähiomaiselle koituva lahjavero on 1 866 euroa. Lahjavero on vain 18,5 % (n 1/5-osa) kohdan 1) lahjaverosta.



Esimerkki METSO-suojelukorvauksesta (Metsälehti Makasiini 5/2019)


5 hehtaaria runsaslahopuustoista kangasmetsää Keski-Suomessa. 80 -vuotiasta sekapuustoa 250 m3/ha.

-45 202 e metsän avohakkuutulo.
-14 000 e 20 vuoden määräaikaisesta suojelusta.
-36 160 e suojellaan pysyvästi yksityisenä suojelualueena.
-38 000 e myydään kiinteistökaupalla valtiolle suojeluun.


Lähde: Metsäpolku/Esa Pynnönen, ely-keskus  

9.11.2019 Lemillä
Irma Welling

Kooste ”Suojavyöhykkeistä” (Mikko Häyrynen, Metsälehti Makasiini 5/2019)


Mikä on suojavyöhyke
Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan vesistöjen ja pienvesien rannoille jätettäviä alueita, joissa vältetään maaperän rikkoutumista ja säästetään puusto- ja pensaskerrosta.

Onko suojavyöhykkeiden jättäminen vapaaehtoista
Metsälain kymppipykälä velvoittaa, että metsälain kriteerit täyttävän pienveden välittömän lähiympäristön ominaispiirteet tulee säilyttää.

Asettaako sertifiointi lisäehtoja
PEFC-sertifiointi edellyttää kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitovaa 5-10 metrin suojakaistaa kaikkien vesistöjen ja pienvesien ympärille. Poimintahakkuut ovat sallittuja, mutta pienikokoinen puusto on säilytettävä.
FSC-serfifiointi vaatii 10-30 metrin suojavyöhykkeet ja sallii metsätaloustoimista ainoastaan välttämättömät ylitykset metsäkoneilla.

Lasketaanko suojavyöhykkeen puut sertifioinnin edellyttämiksi säästöpuiksi
PEFC-sertifioinnissa suojavyöhykkeen puut lasketaan säästöpuiksi. FSC-sertifioinnissa säästöpuiksi lasketaan minimileveyden ylittävän suojavyöhykkeen puusto.

Kuinka leveän suojavyöhykkeen tulee olla
Kaavamaista ohjetta ei ole, koska olosuhteet ja suojavyöhykkeiden tavoitteet vaihtelevat tapauskohtaisesti. Metsäkeskuksen tulkinta on, että pienvesien välitön lähiympäristö tarkoittaa yleensä vähintään puuston keskipituuden levyistä vyöhykettä pienveden molemmin puolin.

Mitä metsätalous- tai luonnonhoitotoimia suojavyöhykkeellä saa tehdä
Mikäli suojavyöhyke on normaalia talousmetsää, kuten järvien rantametsää, niin suojavyöhykkeeltä voi korjata puustoa. Oleellista on,että maanpintaa ei rikota, joten maanmuokkausta suojavyöhykkeellä ei saa tehdä.
Mikäli suojavyöhyke on metsälain arvokas elinympäristö, kuten puron tai pienen lammen lähiympäristö, niin puuta voi poistaa, edellyttäen että elinympäristön ominaispiirteet eivät vaarannu. Sertifikaatit asettavat omat lisäehtonsa.
Saako tuulenkaadot poistaa suojavyöhykkeeltä
Saa, mikäli se ei edellytä liikkumista metsäkoneella suojavyöhykkeellä. Mikäli kyse on metsälain kymppipykälän kohteesta , tilanne on kaksijakoinen. Toisaalta laki edellyttää kuolleiden ja lahojen puiden säilyttämistä, mutta mikäli kaatunutta havupuuta on enemmän kuin metsätuholain määrittelemät kynnysmäärät, ylimenevän osan poistamiseen on velvoite myös kymppipykälän kohteilta.

Onko suojavyöhykkeiden vesistövaikutuksia todennettu tutkimuksilla
Monimuotoisuuden kannalta tutkimustulokset vahvistavat käsitystä,että pienveden välittömän lähiympäristön on oltava ainakin runsaat 20 metriä pienveden molemmin puolin, jotta puuston säilyttämisellä on vaikutusta pienilmastoon ja lajistoon.  

Lemillä 9.11.2019
Irma Welling

Kooste ennakkoraivauksesta (Sami Karppinen, Mikko Riikilä, Metsälehti Makasiini 6/2019)



Mitä ennakkoraivauksella tarkoitetaan
*Ennakkoraivauksessa metsästä poistetaan raivaussahalla ainespuun läpimitan täyttämättömät puut, jotka haittaisivat näkyvyyttä ja hidastaisivat koneellista hakkuutyötä.
*Ainespuulla tarkoitetaan puuta,joka on kolmen metrin korkeudesta vähintään kuuden sentin paksuinen, eli rungosta voidaan tehdä ainakin yksi kuitupuupölkky. Rinnankorkeudelta tällainen runko on yleensä 7-8 sentin paksuinen.
Millaisissa kohteissa ennakkoraivaus on tarpeen
*Usein kysymyksessä on 25-40 vuotias ensiharvennusmetsä,jossa taimikonhoito on jäänyt tekemättä tai taimikonhoidossa on jätetty kasvamaan liian paljon puita.
*Ennakkoraivaus voidaan tehdä myös ennen päätehakkuuta. Tällöin ennakkoraivaus korvaa uudistusalueen raivauksen.
Mitkä puut ennakkoraivauksessa poistetaan
*Ennakkoraivauksessa poistetaan kaikki puut, jotka ovat rinnankorkeudelta läpimitaltaan alle 8 senttiä ja jotka haittaavat näkyvyyttä korjuussa.
*Ainespuun tyviltä poistetaan kaikki puusto noin metrin säteeltä rungosta.
*Varmistetaan 10-15 metrin näkymä hakkuukoneesta ja kouran esteetön liikkuminen. Pitkät, ranteenvahvuiset ja riukuuntuneet puut hankaloittavat korjuuta.
Kuinka kauan ennen hakkuuta ennakkoraivaus kannattaa tehdä
*Ennakkoraivaus tuottaa suurimman hyödyn,kun se tehdään noin 1-2 vuotta ennen harvennushakkuuta.
*Käytännön aikataulusyiden takia ennakkoraivaus tehdään kuitenkin usein samana vuonna kuin korjuu.
Voiko ennakkoraivauksessa mennä jokin pieleen
*Tyypillinen virhe ennakkoraivauksessa on, että pystyyn jää liian paljon ranteenvahvuisia riukuja, joista ei hakkuussakaan tule kuitupuupölkkyä.
*Kun puustoa raivataan kasvamaan jäävien ainespuiden ympäriltä, pitää varoa ettei sahan terällä vahingoita ainespuun tyveä.
Miten monimuotoisuus huomioidaan ennakkoraivauksessa
*Ennakkoraivauksessa jätetään osa alikasvospuustosta raivaamatta kohdissa, jossa se ei haittaa puunkorjuuta.
*Vesistöjen suojavyöhykkeet, säästöpuuryhmien alustat ja luontokohteet jätetään aina käsittelemättä.
*Monimuotoisuuden kannalta arvokkaita lehtipuita kuten haapaa, leppää ja pihlajaa kannattaa jättää mahdollisuuksien mukaan kasvamaan.
Paljonko ennakkoraivaus maksaa
*Ennakkoraivauksen hinta on 200-400 euroa hehtaarilta.
*Jos taimikonhoito on jäänyt tekemättä ja kohde on täysin hoitamaton, kyseessä ei yleensä ole ennakkoraivaus vaan nuoren metsän hoito. Tällaisella kohteella raivaussahatyö voi maksaa 2-3 kertaa enemmän kuin ennakkoraivauskohteella.
Voiko ennakkoraivaukseen saada Kemera-tukea
*Ennakkoraivaus ei ole tuettava työlaji.

10.10.2019
Irma Welling

Puun ostajat 2019 Etelä-Karjalassa (Makasiini 6/2019)

Mukana ovat  Etelä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksen alueelta ne ostajat, jotka hankkivat alueelta vähintään 1 000 kuutiota. Merkintä kaikki tarkoittaa puutavaralajeja: mäntytukki+kuusitukki+koivutukki+mäntykuitu+kuusikuitu+koivukuitu.

*Hakemestarit (kaikki)
*Karjalan Mänty (kaikki)
*Kartiopuu (parru)
*Koskitukki (kaikki)
*Metsä Group (kaikki)
*PTL Huomo (pylväs)
*PTL I. Pölönen (pylväs)
*PTL Toimi Talka (pylväs)
*Stora Enso (kaikki)
*Tiaisen Saha (kaikki)
*UPM (kaikki)
*Versowood (kaikki) 

Kooste hiilinielujen kauppaamisesta  (Väinö Nurmi ja Markku Ollikainen, Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:17 ja Henrik Hohteri, MT Metsä 15.7.2019)



Päästöjärjestelmä tarkoittaa kasvihuonepäästöjen rajoittamiseen ja vähentämiseen tähtäävää mekanismia, jossa viranomainen asettaa päästökaton järjestelmän piirissä olevien toimijoiden kokonaispäästöille, ja laskee liikkeelle kiintiötä vastaavan määrän päästöoikeusyksiköitä. Päästökauppatoimijat voivat käydä näillä yksiköillä keskenään kaupaa synnyttäen päästömarkkinat.
Jos hiilinielujen lisääminen laskettaisiin päästövähennykseksi, sallittaisiin hiilinieluhyvityksen käyttö päästöoikeusyksikön tavoin. 

Hiilipörssi, jossa kaupataan hiilinielujen lisäämisestä kertyviä päästöhyvityksiä, tekee tuloaan. Hiilinieluhyvitysten osalta pääpaino on metsissä niiden suuren hiilinielupotentiaalin takia. Esimerkiksi ex-kansanedustaja Antero Vartiainen on perustanut Compensate-säätiön, jolle maksamalla voi hyvittää hiilidioksidipäästönsä. Säätiölle maksetut varat ohjataan lyhentämättöminä hiilidioksidia sitoviin hankkeisiin kuten metsityshankkeisiin Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Antero Vartian tavoitteena pitkässä juoksussa on, että päästöt hinnoiteltaisiin sisään tuotteiden hintaan ja hinnasta päästöosuus ohjattaisiin hiilidioksidipäästöjä vähentäviin hankkeisiin.

Hiilipörssiä on kritisoitu mm. seuraavista syistä:
-Niillä ei suoraan vähennetä päästöjä vaan kompensoidaan päästöjä. Hyvittäminen voisi johtaa aiempaa löysempään ilmastopolitiikkaan.
-Hiilinielun lisääminen ei välttämättä ole pysyvää. Hiilipörssissä voidaan maksaa sellaisista metsien hiilinieluista, jotka hakataan myöhemmin.
-Metsän istuttaminen olisi toteutettu joka tapauksessa ilman hiilipörssiäkin, jolloin kyseessä ei olisi hiilinielujen lisäyksen lisäys (lisäisyys).
-Hiilivuoto-ongelma, jossa hakkuut siirtyvät naapuriin, kun päästöhyvitys rajoittaisi hakkuita tietyillä alueilla.
-Suuret kustannukset (transaktiokustannukset), jotka aiheutuisivat mm. arvioinneista, valvonnasta, toimeenpanosta ja neuvotteluista.

Lemillä 26.7.2019
Irma Welling

PS. 
Yhtenä kesäpäivänä hehtaarin kokoinen metsäalue sitoo itseensä 172 henkilöautolla ajetun kilometrin edestä hiilidioksidia. Tämä vastaa suunnilleen päästöjä, kun ajetaan Lappeenrannasta Lahteen. (Riina Karvonen, MT Metsä 20.6.2019)



Kooste metsän sopivasta vakuutusturvasta (Maria Latokartano, Aarre-lehti 4/2019+ Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaan jäsenlehti 2/2019)


Aarre-lehti:
-Myrskytuhon enimmäiskorvausmäärät: 16 €/k-m3 riittää taimikko- ja kuitupuuvaltaisessa metsässä. Päätehakkuuikäiseen metsään suositellaan 23 €/k-m3 tai 32 4/k-m3 enimmäiskorvausmäärää. Korkeaa enimmäiskorvausmäärää kannattaa harkita myös metsiin, joissa puunkorjuu on tavallista kalliimpaa,kuten saaristoon.
-Taimikkovaihetta varten kannattaa etsiä vakuutusyhtiö, jossa myyrätuhot kuuluvat jo perustasoon.
Lumituhot: Osalla vakuutusyhtiöistä talvella otettu lumituhovakuutus astuu voimaan vasta seuraavana kesänä. Tällä halutaan varmistaa, että ilmoitettu lumituho on varmasti tapahtunut vakuutuksen ottamisen jälkeen.
-Omavastuu: Esimerkiksi omavastuun nostaminen 150 €.sta 1000 €:n pienentää vakuutusmaksua 27 %.
-Juurikääpä: Laajinkin metsävakuutus korvaa vai yllättävät vahingot eikä tällaiseksi lasketa juurikäävän aiheuttamaa tuhoa.
-Hirvituhot: Hirvituhot eivät kuulu metsävakuutuksen piiriin vaan ne korvataan valtion varoista.
-Vastuu – ja oikeusturva: Vastuuvakuutuksesta korvattava tapaus voisi olla sellainen, jossa metsänomistaja raivaa epähuomiossa puustoa naapurin puolelta. Oikeusturva korvaa lakimiehen käyttämisestä aiheutuneita kustannuksia. Joillakin vakuutusyhtiöillä kotivakuutuksen vastuu ja oikeusturvavakuutukset laajenevat myös metsätalouteen ilman lisämaksua.
-Metsätilakauppa: Metsätilakaupassa myyjän vakuutus on voimassa kaksi viikkoa omistajavaihdoksen jälkeen.
-Ainaismetsä/-metsäpalovakuutukset: Ne ovat olleet myynnissä vuosiin 1967/ 1971 asti. Niistä maksettavat korvaukset eivät ole sidottuja indeksiin, joten niistä maksettavat korvaukset ovat parhaimmillaan vain muutamia kymmeniä euroja eivätkä anna riittävää turvaa vahinkotilanteissa. Vakuutusyhtiöt ostavat niitä takaisin.

Metsänhoitoyhdistys Mänty-Saimaa:

Pohjola vakuutus Lähitapiola If Pohjantähti
Korvattavan vahingon alarja puuston vahingoissa 15 m3 15 Ei mainittu 15
Korvattavan vahingon alaraja taimikossa 0,5 ha 0,5 ha Ei mainittu 0,5 ha
Enimmäiskorvaus myrskyvahingoissa 16, 23, 32 €/m3 15,26,35 €/m3 21 €/m3 20 €/m3
Pienin valittava omavastuu 150,00 € 200,00 € 250,00 € 115,00 €


Lemillä 24.7.2019
Irma Welling



Monnon Karin mainio puolukkajuoma mukaan metsätöihin


AINEKSET

+4 l esimerkiksi viime vuotisia survottuja puolukoita
+4 litraa kiehuvaa vettä
+1,5 kg hedelmäsokeria
+20-25 gr sitruunahappoa 


VALMISTUS 

Survo puolukat,lisää kiehuva vesi  sokeri ja sitruunahappo,sekoita,vie viileään n. 1,5 vuorokaudeksi välillä sekoittaen. Siivilöi puolukat, säilytä kylmässä tai pakasta mehu.

Saat tuoreen puolukan makuisen mehun nautittavaksi metsätöissä !




Kooste ”Jatkuvaa kasvatusta jokametsään” (Yrjö Norokorpi ja Timo Pukkala (toimittajat))



Timo Pukkala ”Jokametsän hakkuuohjeet”
*Metsien tasarakenteis- ja erirakenteiskasvatusnimitykset ovat epäonnistuneita. Kasvatusmenetelmää ei määrää metsikön rakenne vaan se, kuinka metsää käsitellään. Tärkein määräävä tekijä on uudistaminen. Jos metsää uudistetaan kerralla, kyseessä on tasaikäismetsätalous. Muussa tapauksessa kyseessä on jatkuva kasvatus. Jatkuvassa kasvatuksessa olennaisinta on, että metsä säilyy peitteisenä. Jatkuvapeitteisessä metsätaloudessa voidaan käyttää kaikkia muita hakkuutapoja paitsi avohakkuuta.
*Hakkuun optimaalisuus riippuu metsikön pohjapinta-alasta, puuston keskiläpimitasta, lämpösummasta, kasvupaikkluokasta ja korkokannsta. Suureneva keskiläpimitta ja pohjapinta-ala lisäävät taloudellista hakkuukypsyyttä eli todennäköisyyttä,että metsikön hakkaaminen on taloudellisesti optimaalinen päätös. Suureneva korkokanta aikaistaa hakkuuta. Melkein aina optimaalinen tapa harventaa metsää on yläharvennus,jossa poistetaan ainoastaan tukkirunkoja. Alikasvoksen säästäminen mahdollistaa sen,että yläharvennusmetsätaloutta voidaan jatkaa pitkälle tulevaisuuteen. Havupuilla erotettavissa olevat arvokynnykset johtuvat kuitupuukoon, pientukkikoon ja tukkikoon (yksi, kaksi tai kolme tukkia) saavuttamisesta. Kuvasta 6 voidaan arvioida,että havupuusta saadaan pientukki,kun rinnankorkeuslämpimitta saavuttaa 17 cm rajan. Yksi tukki saadaan,kun läpimitta saavuttaa 19 cm rajan. 2 tukkia saadaan,kun läpimitta saavuttaa rajan 24 cm ja 3 tukkia 30 cm rajalla. Etelä- ja Keski-Suomessa ensiharvennus tulisi pyrkiä lykkäämään ajankohtaan, jolloin hakatuista puista saadaan yksi tukki. Myöhemmissä harvennuksissa tulisi korjata vain kahden tukin ja sitä suurempia puita.

Risto Sulkava ”Onko jatkuva kasvatus luontoystävällistä ?”
*Elävät haavat ja lepät lisäävät paitsi monimuotoisuutta, myös metsän taloudellista tuottoa, koska niitä tarvitaan maanparannukseen. Haapa on emäksinen, kuusi ja mänty happamia. Neulaskarike happamoittaa hiljalleen maaperää ja happamasta maasta puut eivät saa käyttöönsä ravinteita yhtä hyvin kuin haapojen läheltä. Haapa neutraloi maaperää ympäristössään. Tämä parantaa puuston kasvua. Koivun vaikutus on haavan kaltainen, joskin heikompi.
*Leppä on ainoa puulaji, joka kykenee sitomaan ilmakehän typpeä juurinystyräbakteeriensa avulla. Leppä pudottaa lehtensä vihreänä ja lehdet levittävät typpeä ympäristöön, eli lannoittavat levän lähialueen. Kasvunlisäys lepän ympärillä on selvä.
*80-100-120 m3/ha puustomäärä riittää haihduttamaan kaiken Suomessa satavan veden.
*Turvemailla ojitus ja maanmuokkaus tuottavat jopa monikymmenkertaisesti enemmän päästöjä kuin aiemmin on luultu. Syy on turpeen maatumisen seurauksena yhä hienojakoisempi aines,josta ravinteet irtoavat maatumisen edetessä yhä helpommin.

Yrjö Norokorpi ” Huononeeko metsän perimä ja vaivaako juurikääpä jatkuvassa kasvatuksessa ?”
*Kesähakkuiden tultua yleiseen käyttöön 1970-luvulla Etelä-Suomen kuusikoiden ja myös männiköiden juurikääpäongelmat ovat huomattavasti pahentuneet. Juurikääpä leviää itiöiden avulla tuoreiden kantojen ja myös puun rungon ja juurenniskan korjuuvaurioiden kautta. Sienen rihmasto leviää infektoituneista kannoista ja puista juuriyhteyksiä pitkin terveisiin naapuripuihin ja alkaa lahottaa kuusella sydänpuuta ja männyllä juuria. Alikasvoskuuset voivat saada rihmastotartunnan vanhojen lahokantojen ympärillä. Kannoissa rihmasto säilyy elossa ja tartuntakykyisenä niin kauan kuin niissä riittää sille ravintoa. Terveeseen metsään juurikääpä leviää vain itiöiden avulla hakkuutavasta riippumatta. Vaihtoehtoisia torjunta-aineita ovat urea ja harmaaorvakkasienen itiöitä sisältävä valmiste. Harmaaorvakkakäsittelyn jälkeen harmaaorvakka valtaa kannon pintaosan ja vie juurikäävältä kasvutilan. Se myös kasvaa syvemmälle kantoon ja rajoittaa juurikäävän leviämistä kannon sisäosissa ja juuristossa. Se ei kuitenkaan syrjäytä juurikääpää tämän jo valtaamasta puusta. Urean teho perustuu siihen,että se muuttaa kannon pinnan emäksiseksi, jolloin juurikäävän itiöt eivät idä. Sekapuusto vähentää juuriston kautta tapahtuvaa juurikäävän leviämistä kuusikossa. Sekapuuston osuuden tulisi olla yli 30 % runkoluvusta juurikäävälle alttiissa kohteessa. Jos hakkuussa havaitaan tyvilahoinen kuusi, siihen kohtaan kannattaa tehdä pienaukko ja poistaa kuusen alikasvokset muutaman metrin säteeltä mahdollisen juurikäävän leviämisen ehkäisemiseksi. Aukon annetaan uudistua koivulle. Jos juurikääpä on saastuttanut kuusikkoa laajemmin, metsikköä voidaan harventaa niin voimakkaasti,että se uudistuu lehtipuulla. Kuusenjuurikääpä ehtii hävitä saastuneiden puiden kantojen lahotessa siihen mennessä,kun lehtipuuston alle syntyy uusi alikasvos.
*Jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksessa suositellaan jätettäväksi osa isoista puista jäljelle luonnon monimuotoisuuden, perimän laajuuden ja maisema-arvojen vaalimiseksi.

Timo Pukkala ”Lehtipuilla parempiin päiviin”
*Resilienssi tarkoittaa metsien kykyä sietää ympäristössä tapahtuvia muutoksia, sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja toipua erilaisista häiriöistä.
*Puut jakavat ravinteita keskenään mykorritsasienten rihmastojen kautta.
*Lehtipuut kestävät kovia tuulia ja myrskyjä selvästi paremmin kuin kuuset. Kuusen todennäköisyys kaatua kovassa tuulessa on kymmenkertainen lehtipuihin verrattuna ja nelinkertainen mäntyyn verrattuna.

*Kuusen kasvatuksen kolme suurinta uhkaa ovat tuuli- ja myrsytuhot, juurikääpä ja kirjanpainaja. Kaikkia näitä uhkia voitaisiin pienentää kasvattamalla puhtaiden kuusikoiden sijasta sekametsiä.  

13.6.2019
Irma Welling

Oikea-aikaisuus säästää rahaa (Metsä Groupin Viesti 2/2019)



Esimerkki taimikonhoidon kustannuksista











Varhaisperkaus
Taimikon harvennus







Ajallaan 3 v myöhässä*
Ajallaan 3 v myöhässä*
Laskutushinta (alv 0), €/ha 350 466
450 599
Kemera-tuki,€/ha -160 -160
-230 -230
Bonus **(4 %), €/ha -14 -19
-18 -24
Netto yhteensä, €/ha 176 287
202 345
Lisäkustannus 3 vuoden
111

143
Myöhästymisestä, €/ha
63,00%

71,00%






*Työn kustannukset kasvavat 10 % vuodessa




**Bonuksilla voi maksaa metsänhoitotöitä, bonus vaihtelee 1-4 % asiakkuustason mukaan





30.5.2019
Irma Welling



Metsänhoitokeinot hirvivahinkojen vähentämisessä 

https://www.riistainfo.fi/kurssi/metsanhoitokeinot-hirvivahinkojen-vahentamisessa/


Poimintoja Tapio Oyn "Metsänhoidon suositukset kannattavaan metsätalouteen" -työopaasta 

https://www.metsanhoitosuositukset.fi/wp-content/uploads/2016/09/Metsanhoidon_suositukset_kannattavaan_metsatalouteen_Tapio_2015_B.pdf 


5.2 Tulojen lisääminen

Puunostajaa kiinnostava leimikko


Leimikon riittävä koko eli kokonaispuumäärä ja hakkuukertymä pinta-alayksikköä kohti on puunostajalle keskeistä. Lisäksi hyvän hinnan varmistamiseksi:
- Muista metsänhoito. Hoidetussa metsässä korjuu sujuu ja puusta voi saada paremman hinnan.
- Huolehdi tarvittaessa ennakkoraivauksesta. Se on useimmiten tarpeen harvennushakkuussa.
- Pidä huolta metsätien kunnosta. Sulan maan aikainen korjuu edellyttää kantavaa metsätietä.
Pelkästään talvella korjattavaksi kelpaavasta leimikosta saa yleensä alhaisemman hinnan. Raivaa myös tielle ulottuva vesakko ja puusto pientareilta.
- Huolehdi metsätien kääntöpaikoista. Saat puusta paremman hinnan, jos täysperävaunullinen puutavara-auto mahtuu kunnolla kääntymään pelkän vetoauton sijasta.
- Täydennä metsätieverkkoa harkitusti. Yli 300 metrin metsäkuljetusmatka alkaa pudottaa
puusta maksettavaa hintaa.
- Ole aktiivinen, kun yhteisen tien kunnossapidosta päätetään. Tee ehdotuksia hoitokunnalle ja tiekunnan kokoukselle.

Koneellisessa metsänhoidossa työmaan koon tulisi mieluiten olla yli 2 hehtaaria. Kun käsittelyalueen koko pienenee 1,5 hehtaariin, kustannukset nousevat noin 5 %. Hehtaarin kokoisen käsittelyalueen kustannukset ovat 15–20 prosenttia korkeammat kuin 2 hehtaarin alueen, mikä nostaa kokonaan koneellistetun taimi- konhoidon kustannuksia noin 200–300 euroa/ha.17
Metsurityönä tehdyssä taimikonhoidossa käsittelyalueen koon vaikutus yksikkökustannuksiin on pienempi kuin konetyössä. Hehtaarin kokoisella käsittelyalueella yksikkökustannukset ovat noin 10 % korkeammat kuin kahden hehtaarin suuruisella. Jos hoitokohteen koko jää pieneksi, on metsurityö konetyötä kannatta- vampi vaihtoehto.
Istutustyössä kohteen koolla ei ole suurta vaikutusta konetyön ja metsurityön väliseen hintaeroon, jos maa muokataan. Koneellinen istutus tehdään samalla kertaa maanmuokkauksen kanssa, jolloin työmaakäyntejä tulee vähemmän kuin jos istutetaan käsin.

Jotta käsittelyalueesta saadaan suurempi
- myy kerralla suurempi erä puuta.
- yhdistä samalla kertaa tehtäviksi kaikki hoidon tarpeessa olevat taimikon varhaishoito- ja harvennusalat.
- teetä suometsien hoidossa hakkuut ja vesitalouden järjestelyt kerralla, myös yhteishanke kasvattaa käsittelyaluetta.
- yhdistä uudistettavaan alueeseen viereinen pienialainen kasvatusmetsikkö, joka myöhemmin jouduttaisiin uudistamaan erillisenä työnä.

Omatoiminen metsäomaisuuden hoitokunnalle

Esimerkkinä hehtaarin kokoisen uudistusalan istutus 1 800 tainta/ha
- ostetun istutustyön kustannukset (18 snt/taimi) 324,00 €
- josta verovähennys (verokanta 30 %) 97,20 €
- lopulliseksi kustannukseksi jää 226,80 €
- jos metsänomistaja istuttaa 900 tainta/päivä, ”päiväpalkaksi” jää 113,40 €, kun ei oteta huomi-
oon matka- eikä työvälinekuluja.

7.1 Metsätulojen verotus

Metsävähennyksen esimerkkejä
Esimerkki 1. Tilan hankintameno oli 50 000 euroa. Metsävähennyspohja on siten 0,6 x 50 000 euroa eli 30 000 euroa. Puunmyynnistä kertyi kuluneena vuonna 10 000 euroa. Metsävähennys on 0,6 x 10 000 euroa eli 6 000 euroa. Seuraaville vuosille vähennettäväksi jää 24 000 euroa.
Esimerkki 2. Käytettävissä olevaa metsävähennystä on jäljellä 5 000 euroa edellisinä vuosina tehtyjen metsävähennysten jälkeen. Puunmyynnistä kertyi kuluneena vuonna 6 000 euroa. Metsävähennyksen enimmäismäärä olisi 0,6 x 6 000 euroa eli 3 600 euroa. Tämän vähennyksen jälkeen käyttämätöntä met- sävähennystä jäisi jäljelle 1 400 euroa, mutta sitä ei voi enää hyödyntää, koska vähimmäisvähennys on 1 500 euroa. Metsänomistajan voi kuitenkin tehdä nyt hieman pienemmän vähennyksen eli 3 500 euroa, jolloin hän voi myöhemmin käyttää jäljelle jääneen metsävähennyksen (1 500 euroa) kokonaan.
Kun metsätila myydään, käytetty metsävähennys otetaan huomioon metsätilan luovutusvoittoa lisäävänä eränä. Poikkeuksena tähän on tilan myynti lähisukulaiselle yli 10 vuoden omistuksen jälkeen. Käytettyä metsävähennystä ei tällöin lisätä mahdolliseen luovutusvoittoon, eikä se lisää metsätilan omistajanvaihdok- seen liittyviä veroja.
Metsävähennyksen seuranta on verovelvolliskohtaista eli kaikkien tilojen vähennyspohja sekä käytetty ja käytettävissä oleva metsävähennys seurataan yhtenä kokonaisuutena. Sama henkilö voi tosin olla verovel- vollinen esimerkiksi yksin ja toisaalta yhtymässä. Tällöin seuranta on pidettävä erillään.
Metsävähennysoikeus on sillä metsänomistajalla, joka omistaa metsän vuoden lopussa. Pelkän hallintaoi- keuden haltija ei voi tehdä vähennystä.

Hankintakaupalla suuremmat bruttotulot

Pääomatulojen määrää voi joissakin tapauksissa kasvattaa myymällä hankintakaupalla, mikä mahdollis- taa metsävähennyksen nopeamman hyödyntämisen.
Kun hakkuut painottuvat ensiharvennuksiin voi olla järkevää myydä puut hankintakaupalla, jolloin puun- myyntitulot ovat huomattavasti suuremmat kuin pystykaupalla myytäessä. Korjuupalvelun kustannukset ovat täysimääräisesti verovähennyskelpoisia. Korjuupalvelun on kuitenkin oltava kohtuuhintaista.

25.5.2019
Irma Welling

Kooste Metsäteollisuuden kannattavuus ja kestävyys-tapahtumasta 16.3.2019 Helsingin yliopistolla


Metsätalouden kestävyys (Kimmo Syrjänen, Syke ja Lauri Saaristo, Tapio Oy)
*”Hyvä metsänhoito on myös hyvää luonnonhoitoa.”
*Sertifioinnit määrittelevät perustason/vähimmäistason, mutta monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan sertifioinnin perustason ylittäviä kohdennettuja toimenpiteitä.
*Monimetsä-hankkeessa on koottu esimerkkejä metsän- ja luonnonhoidon keinoista ja toteuttamistavoista (mm. riistatiheiköt, sekapuustoisuus, suojavyöhykkeet, säästöpuuryhmät, tekopuupökkelöt, säästetään lahopuut, vaihettumisvyöhykkeet). Hankkeessa tuotettiin luonnonhoitotoimenpiteiden tarkastuslista,jonka avulla metsänomistaja ja metsäalantoimijat voivat sopia kohteen hoitotoimenpiteistä. Tarkastuslista löytyy linkistä

https://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/monimetsa-loppuraportti.pdf

*Tekopöllelöillä on suuri merkitys mm. uhanalaisille hömötiaisille. Tekopökkelö pehmenee 10-15 vuodessa ja auttaa kolopesijöitä.
*Riistatiheiköitä, järeitä haapoja, pihlajia, raitoja ja jalopuita kannattaa jättää muutamia hehtaaria kohti. Näiden jättäminen täytyy jo huomioida taimikonhoitovaiheessa sekä hakkuissa.
*Lannoittamisesta ei ole haittaa eliölajistolle.

Metsätaouden kannattavuus (Timo Kujala, Metsäpalvelu Arvometsä Oy, Jorma Saarimaa UPM Metsä)
*Kannattavan metsätalouden perusta on tukkipuun tuottaminen ja kulujen minimointi.
*Kuitupuun reaalihinta on laskenut 20 vuodessa 40 %. Luken tilastojen mukaan tukkipuun osuus hakkuukertyymästä on pienentynyt 20 vuodessa 20 % .
*Kasvatusmetsän alaharvennuksessa 60-70 l kuitupuusta metsänomistaja saa noin 1 euron. Metsänomistajalle on kuitenkin kertynyt kustannuksia jo 2-3 euron verran (muokkaus+taimi+istutus+taimikon hoito+ennakkoraivaus).
*Yläharvennuksessa poistetaan tukkimittaisia puita, huonolaatuisia puita ja harvennetaan tihentymiä niin,että puustoa jää n 100 m3/ha ja niin että pohjapinta-ala on 12-14 m2.
*Suometsissä 100 m3/ha puusto takaa riittävän haiduttamisen ja vesitasapainon.
*Metsäteiden varsilta vesakot kannattaa raivata 3-4 vuoden välein.
*Avohakkuiden jälkeen uudistaminen kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti ja jalostetulla materiaalilla.
*Lannoituksella saavutettavissa 15 % korko investoinnille.

20.3.2019
Irma Welling



Riistametsänhoidosta infoa (Riistakeskus)





24.2.2019
Irma Welling



Kajaanin Metsänomistajien Ari Korhosen (0400 284 408) laatimia tietolehtisiä seuraavista aiheista



-Kääntöpaikan mitoitus
-Korjuun kannattavuus
-Metsän omistuslain muutostarpeet
-Perintö- ja lahjavero metsästä (ilman peltoa ja pellon kanssa)
-Taimikon hoito+perkaus

Taimikon hoito- ja perkaustietolehtisiä on tilattavissa  muovitettu taskuversio hintaan 1€/kortti.








30.1.2019
Irma Welling


Jorma Nummela " Tosiasioita metsien jatkuvasta kasvatuksesta" (Maaseudun Tulevaisuus 2.1.2019)

”Voisi verrata lypsylehmien kasvatukseen, jossa parhaat lypsäjät pannaan teurasautoon ja huonoimpia lisätään. ”
Vanhana metsien miehenä ei tiedä itkeäkö vai nauraa. On keksitty hieno idea metsien hoitoon, ”jatkuva kasvatus”.
Idea ei ole missään tapauksessa uusi. Sitä on Suomen metsissä harrastettu satoja vuosia.
1800-luvulla puun käyttö oli vielä suhteellisen pientä, mutta silloinkin pelättiin metsien loppumista ihan syystä. Jos metsästä poistetaan aina vain parhaita tukkipuita, johtaa se ensinnäkin rodulliseen taantumaan. Paraskasvuiset yksilöt eivät pääse lisääntymään.
Voisi verrata lypsylehmien kasvatukseen, jossa parhaat lypsäjät pannaan teurasautoon ja huonoimpia lisätään. Maidontuotanto taatusti alenee.
Jatkuva kasvatus johtaa metsien kuusettumiseen. Kuusi varjopuuna valtaa kaikki mahdolliset kasvupaikat. Koivulla ja männyllä ei ole mahdollista lisääntyä kuusikon alla. Ainoastaan metsäpalo pelastaa kuusen ylivallasta.
Kun aloitin 50 vuotta sitten metsähommat, olivat metsät jatkuvan kasvatuksen, toiselta nimeltään määrämittahakkuiden jälkeen tosi huonossa kasvussa. Uudistushakkuiden ansiosta on nyt tosi hyväkasvuisia metsiä.
Syötetään valhetta ihmisille, että jatkuva kasvipeitteisyys metsissä on luonnonmukaista.
Voit mennä melkein minne vaan metsään ja kaivaa sammalten alta hiiltä. Kaikki Suomen metsät ovat luonnontilassa ollessaan palaneet salaman sytyttäminä noin 200–300 vuoden välein. Näin on tämä kuusen valta katkaistu.
Metsäpalon jälkeen on tullut koivu ja karuimmille paikoille mänty, koska kilpikaarnamännyt ovat selvinneet metsäpalosta elävinä ja jatkaneet paloalueen siementämistä. Koivun siemenet ovat voineet lentää kaukaa. Kuusi on aina hiljalleen vallannut alueet ja herkkyys metsäpaloille on kasvanut.
Kauhistellaan muutaman hehtaarin muokatun uudistusalan rumuutta maisemalle.
Luonnontilassa salaman sytyttämässä metsäpalossa tuhoutunut kuusikko on voinut olla tuhansia hehtaareita. Ei ole ollut kovin kaunis, mutta on ollut pakollinen luonnon monimuotoisuuden ja metsien uudistumisen kannalta.
Metsän uudistaminen avohakkuulla tai siemenpuilla on kaikkein lähimpänä sitä, mitä luonto tekisi.

JORMA NUMMELA

metsien mies

70 vuotta seurannut




Kooste metsänomistaja Timo Kujalan haastatteluista ja kirjoituksista (arvometsa.fi, HS 26.10.2018, vihrealanka.fi 13.12.2017)



Metsänomistaja Timo Kujala omistaa metsää eri puolilla Suomea 4 300 hehtaaria ja hän antoi luontolahjana satavuotiaalle Suomelle 600 hehtaarin erämaa-alueen vuonna 2017. Hän on myös
Metsäpalvelu Arvometsä Oy:n perustajajäsen. Metsäpalvelu Arvometsä on jatkuvan kasvatuksen palveluita tarjoava ja myyvä yritys.

Voit tutustua Metsäpalvelu Arvometsän hakkuuseen metsänomistaja Sampo Mannisen metsässä seuraavasta linkistä:


Tasarakenteisen metsänkasvatuksen piirteitä:

*Tasarakenteisessa kasvatuksessa metsää harvennetaan altapäin, eli harvennushakkuissa poistetaan pienimmät ja jätetään suurimmat puut kasvamaan. 60-100 vuoden kiertoajan päätteeksi tehdään avohakkuu ja metsän uudistaminen. Uudistamiskuluja muodostuu maanmuokkauksesta, puuntaimien istutuksista, heinäntorjunnasta, parista kierroksesta taimikonraivausta ja ennen kaupallisia hakkuita ennakkoraivauksesta. Kun kaikki lasketaan, uuden metsän perustaminen maksaa 3000-4000 euroa hehtaarilta, vaikka kuluille ei laskettaisi korkoa lainkaan. Alaharvennuksessa metsästä poistetaan puita, joiden keskikoko on noin 70 litraa. Tällaisen puun myyntiarvo on tasan yksi euro. Kuitenkin metsänomistaja on sijoittanut niihin puihin jo kahdesta kolmeen euroon, eli 35-40 vuoden jälkeen hän myy puuta tappiolla. Ainoa tuottava hakkuu on päätehakkuu,joka tehdään vasta 60-100 vuoden päästä taimikon perustamisesta.

*Kun avohakkuussa poistetaan kaikki haihduttavat puut, metsän vesitalous muuttuu olennaisesti, ja vesistöihin valuva ravinnekuorma kasvaa, kun maaperässä ei ole vettä sitovaa kasvillisuutta. Avohakkuun jälkeen metsä muuttuu 20 vuodeksi hiilinielusta ilmastopäästöjen lähteeksi.

Jatkuvan metsänkasvatuksen piirteitä:

*Jatkuvassa kasvatuksessa harvennukset tehdään yläharvennuksina niin, että metsästä poistetaan ensisijaisesti suurimpia puita, hyödynnetään luontaista taimettumista ja vältetään avohakkuita ja vältytään kalliilta uudistamiskuluilta.

Perusteluja sille,miksi vallalla oleva tasarakenteinen metsänkasvatus ei olekaan metsänomistajan kannalta edullisin:

*On peloteltu,että jatkuva kasvatus pienentää puustopääomaa. Nykyään metsissä on keskimäärin sata kuutiota puuta hehtaarilla, jatkuvassa kasvatuksessa puuta on hakkuun jälkeenkin vähintään tämä määrä.

*Avohakkuumetsätaloudessa vuonna 2000 arvokkaan tukkipuun osuus kokonaishakkuukertymästä oli 50,5 %, vuonna 2016 enää 44 %. Samaan aikaan kuitupuun hinta on laskenut lähes 40 %, vaikka sen kysyntä kasvaa. Tasrakenteinen metsänkasvatus on selluteollisuuden kannalta kannattavaa, koska se tuottaa halpaa kuitupuuta.

*Avohakkuiden jäljiltä Suomen metsissä on 0,8 miljoonaa hehtaaria hoitamattomia taimikoita ja saman verran riukuuntuneita kasvatusmetsiä,jotka ovat tehokkaan puuntuotannon ulkopuolella. Hoitorästit johtuvat nimenomaan siitä,että taimikon raivaus ei tuota metsänomistajalle mitään, vaan kuluttaa rahaa.

*On väitetty,ettei metsien luontainen taimettuminen riitä. Kuitenkin tasarakenteisessa metsänkasvatuksessa luonnontaimien poistamiseen käytetään enemmän rahaa kuin istuttamiseen.

*Kujalakaan ei kieltäisi avohakkuita, mutta järkevällä metsänhoidolla avohakkuut voidaan vähentää kolmannekseen nykyisestä ilman,että puuntuotanto vähenee. Samalla hiilitase paranee ja vesistökuormitus vähenee.


28.1.2019
Irma Welling




Kooste ”Peltoheitot kasvuun-Vanhojen unohdettujen peltojen metsitys on mahdollista,mutta vain vaivalla ja kustannuksilla”-jutusta (Markku Häyrysen kirjoittama Markku Remeksen haastattelusta, Metsälehti 22/2018)



*Kivennäismaat ovat helpompia metsitettäviä. Hienojakoiselle maalle sopii kuusi ja karkeammille rauduskoivu. Reilu mätästys ja mättäisiin taimet. Sitten seurataan, heinäntorjuntaa ja uasein boorilannoitus.
*Reheville turvemaille sopii reipas mätästys, istutus kuuselle, heinäntorjuntaa ja terveyslannoitus tuhkalla. Muokkaus, istutus, taimet, lannoitus maksavat pari tonnia hehtaarilta. Kun siihen päälle laskee heinäämistyöt ja taimisuojat,niin ollaan lähellä kolmea tonnia. Kun tehdään kalleimman jälkeen, niin metsänomistaja ei saa rahojaan koskaan takaisin. Kustannusten vuoksi katse kääntyy luontaisen uudistamisen suuntaan. Pinna rikkomalla saa hieskoivun kasvamaan ja sen alle tulee kuusta. Muokkaus tulisi tehdä heinäkuussa juuri ennen koivun siementämistä,niin heinä ei ennätä nousta. Täysmuokkauksella heinäpöheiköstä voidaan siirtyä hieskoivupöheikköön. Turvemaille luontainen uudistaminen sopii siksikin,että lähtötilanteena on ollut alava, soistunut kohde. Halla on odotettavissa muutaman vuoden välein. Lehtipuustoa tarvitaan verhopuustoksi, sillä halla yltää neljän metrin korkeuteen saakka. Halla paitsi vikuuttaa, saattaa myös tappaa. Usein toistuvat hallat tekevät kuusentaimista pallomaisia. Turvemailla voidaan tarvita myös puutuhkaa. Tuhkaa ei kannata laittaa heti istutuksen yhteydessä,koska se lisää myös heinän kasvua. Viljelytaimi pärjää viitisen vuotta ilman lannoitusta,mutta kaliuminpuute alkaa näkyä puolen metrin-metrin taimikoissa. Siinä vaiheessa on aika lisätä tuhkaa.

Lemillä 22.12.2018
Irma Welling


Kooste ”Omat opit käytössä”-jutusta ( Timo Korhonen, Aarre 10/2018)


*Kantojen poisto ja myös äestys avaavat maan,johon etenkin lehtipuu itää. Tämä maan paikoin turhakin repiminen pahentaa metsien pusikoitumista.
*Mätästys on hyvä keino varmistaa istutuksen onnistuminen rehevillä kohteilla. Jos mättäät ovat liian isoja, taimet ovat korkealla kasvaessaan myöhemmin alttiita kallistumaan myrskytuulissa. Suuret ja laaja-alaiset mättäät keräävät istutustaimen ympärille runsaasti luonnonvesaa,mikä lisää raivauksen määrää, vaikeuttaa sitä ja tuo kuluja. Suuri mätäs tarkoittaa lähettyviltä löytyvää isoa kuoppaa, jotka ovat raivaajalle ansoja.
*Joillakin maapohjilla taimikoita raivataan jo kolmasti. Yksi syy tähän on liian varhain tehty varhaisperkaus taimikkovaiheessa. Ajoitusvirhe lisää taimikonhoidon kustannuksia.
* Ajourat voisi suunnitella jo maata muokatessa.


Lemillä 22.12.2018
Irma Welling



Kooste ”Tapauskohtaisesti sopivin metsänkäsittelytapa”-juttuista  (Markku Remes (MR), Suomen metsäkeskus ja Taneli Kolström (TK), Luonnonvarakeskus, Aarre 10/2018)



*Jatkuvaa ja jaksollista metsänkäsittelyä ei tulisi asettaa vastakkain. Molemmilla on sijansa. (MR)
*Jokaista metsää voi kasvattaa monella eri tavalla , erilaisin seurauksin. (TK)
*Juurikäävän vaivaamissa metsissä jatkuvaa kasvatusta ei tulisi käyttää lainkaan,koska sieni leviää rihmastona puusta toiseen juuriyhteyksien kautta ja lahottaa uuden sukupolven ennen kuin se ehtii tukkipuuksi. (MR)
*Jatkuvapeitteinen kasvatus sopii metsiin,joissa on jo luontaisesti taimiainesta. Toinen sopiva kohde ovat Pohjois-Suomen jäkäläkankaat,joiden puusto on melko harvaa. (TK)
*Mitä pohjoisemmas mennään, sitä vähemmän viljelyyn kannattaa satsata. Lapissa ei voi laittaa kahta tuhatta euroa viljelyyn ja sitä seuraaviin taimikonhoitotöihin vaan on turvauduttava luontaiseen uudistamiseen. (MR)
*Menetelmiä voisi myös yhdistää vaikkapa istuttamalla taimia jatkuvapeitteisesti käsiteltyyn metsään. (TK)
*Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa puutuotos laskee viidenneksen jaksottaiseen kasvatukseen verrattuna eteläisen Suomen tuoreilla ja sitä ravinteisemmilla kasvupaikoilla. (MR)
*Jatkuvan kasvatuksen myötä puustonkasvun tason arvioidaan putoavan noin 20 % jaksolliseen kasvatukseen verrattuna. Laajamittainen siirtyminen jatkuvapeitteiseen kasvatukseen edellyttäisi vuotuisten hakkuupinta-alojen nostamiseen lähes kolmanneksella. Viime vuonna keskimäärin päätehakkuulta kertyi puuta 218 mottia hehtaarilta. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen mukaisissa hakkuissa jäädään noin 70 mottiin hehtaarilta. (TK)
*Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa menetetään metsänjalostuksen mukanaan tuomat hyödyt. (TK)
*Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa pyritään poistamaan isot puut pienten päältä,mikä ei varsinkaan kuusikossa onnistu pakkasella ilman korjuuvaurioita. Jatkuvapeitteinen kasvatus ohjaa hakkuita tehtäväksi entistä enemmän kesäaikaan. Miten hakkuut sovitetaan yhteen lintujen pesimäkauden kanssa. (TK)
*Jatkuvassa kasvatuksessa puuta on poistettava niin paljon,että taimettuminen pääsee käyntiin,mutta ei niin paljon,että maapohja heinittyy. Männiköt ja koivikot pitää harventaa hieman normaalia siemenpuuasentoa tiheämpään asentoon,jotta luontainen uudistuminen toimii. Puuston pohjapinta-ala näissä metsissä on vain 10 neliömetria hehtaarilla. (TK)
*Jaksollisessa kasvatuksessa kiertoajan ensimmäiset 20 vuotta ovat hiilitaseen kannalta huonoja,sillä pieni puusto sitoo hiiltä niukasti. Mutta 20 vuoden jälkeen,kun puiden kasvu kiihtyy, hiilensidonta on rehevillä kasvupaikoilla paljon nopeampaa kuin jatkuvapeitteiseti käsitellyissä tai vanhoissa metsissä. (MR)

Lemillä 22.12.2018
Irma Welling

”Metsä teollisuuden ja suojelun pyörteissä”-Ylen Elävä arkisto


Ylen Elävässä arkistossa  on mielenkiintoinen katsaus  ”Metsä teollisuuden ja suojelun pyörteissä”. Siellä vilahtelevat nuorena miehinä monille  jo tutut professorit ja asiantuntijat kuten Lauri Vaara,  Erkki Lähde, Timo Pukkala, Pentti Linkola. 

Osakokonaisuuksia ovat mm

"Puiden kertomaa"
"Metsänviljelyn harharetket"
"Suojelun oppiriidat"
"Metsäpolitiikan vaihtoehdot”

Arkistotiedon mukaan "Koivu oli ennen ei niin arvostettu puulaji ja oli sanonta,että yhdestä koivusta riittää siemeniä koko pitäjälle. "

Tästä linkistä pääset Elävään arkistoon 


2.12.2018
Irma Welling


Marjut ja Merja pakurikääpää ymppäämässä



Pakurikääpä on ollut suuressa suosiossa erilaisten hyvien ominaisuuksiensa johdosta. Meidän rantametsässä sitä on aina kasvanut luonnostaan. Olipa kääpä levinnyt n 30 vuotta sitten istutettuun koivikkoonkin. 

Valmiita pakurikääpiäkin  löytyi koivikosta (kuvaaja Marjut Sassi)

  
Koivikon sai hoidettavakseen viime kesänä ystäväni Merja. Hän innostui Metsälehdestä lukemaansa pakurikäävän istutukseen. Niinpä tilasimme 1000 ymppiä, joista 300 saimme jo syksyllä. Loput saapuvat alkukesästä. 
Syksyisenä lauantaina keräsimme koriin tarvittavan rekvisiitan ja suuntasimme metsään. Pakurikoivuksi sopii vino, haarainen, vahingoittunut tai mutkallinen koivu, josta ei tukkia saa.  Pakurisadon kasvatuksen jälkeen (2 satoa, n 15 vuotta) puut voi hakata polttopuiksi tai myydä selluksi. 
Tuore kaupunkilaismetsänomistaja pääsi heti perusasioiden äärelle arvioimaan metsän ja puiden laatua. Ensi keväänä istutamme yhden hirvien syömän palstan. 
Oheisista kuvista näkee koko istutusprosessin.



Marjut valitsemassa koivua (kuvaaja Merja Kasoi)


Marjut poraamassa ympille reikää (kuvaaja Merja Kasoi)






Ympin vasarointi reikään (kuvaaja Marjut Sassi)




Vasaroinnin jälkeen Merja sivelee haava-ainetta reikään ja merkkaa puun kuitunauhalla (kuvaaja Marjut Sassi)



29.11.2018
Marjut Sassi
entinen metsänomistaja nykyinen syytinkimummo

Kooste julkaisusta "Puun hinta ja taloudellisesti optimaalinen hakkuun ajankohta"  (Timo Pukkala, Metsätieteen aikakausikirja I/2006:33-48)

http://www.metsantutkimuslaitos.fi/aikakauskirja/full/ff06/ff061033.pdf

Korkokanta vaikuttaa voimakkaasti kiertoaikaan, metsikön optimaaliseen kasvatustiheyteen ja harvennustapaan.
Suureneva korkokanta
-lyhentää kiertoaikaa,
-pienentää puuston optimaalista kasvatustiheyttä ja 
-muuttaa harvennustapaa siten,että metsikön suurimpia puita kannattaa koron suurentuessa poistaa enemmän ts. yläharvennuksen käyttö  varttuneen metsikön harvennuksessa. Kiertoajan loppupuolella metsikön suurimpien puiden arvokasvu on puiden arvoon nähden pientä, ts. parhaan tuottavuuden aika on näillä puilla jo takana päin. Lisäksi metsikön suurimmat puut reagoivat harvennuksiin heikoimmin kuin hieman pienemmät puut ja vievät paljon kasvutilaa niiltä puilta,joiden arvo voisi vielä reippaasti suurentua.

Puiden arvokasvuun voit tutustua myös Arvometsän sivuilta. Sivuilta löydät kuvan,johon on merkitty runkojen kohdalle halkaisija, eurot ja arvokasvua osoittavat %-luvut.

https://arvometsa.fi

Lemillä 24.11.2018
Irma Welling


Metsän jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen taloudesta Erkki Lähde, professori emeritus


Julkisuudessa tehdään puuston kasvatusmenetelmiä verrattaessa se virhe, että luetaan viljelykäytännön tuloksi sitä edeltäneen, luontaisesti syntyneen sekapuuston avohakkuu. Siten viljely ja avohakkuu saadaan näyttämään kannattavalta. 
Vielä 1950-luvulle hakattiin puustoja perinteisellä jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksella eli tukkipuiden harsinnalla. Sitten pakotettiin ilman tutkimuksellisia perusteita käyttämään harvennuksessa vain alaharvennusta eli pienien keskenkasvuisten puiden hakkuuta, joka johtaa  avohakkuuseen.  
Taloudellisessa vertailussa voidaan ottaa tutkittavaksi yleisen eteläsuomalaisen mustikkatyypin metsä, jossa hakkuut ovat 75 vuotta aiemmin olleet tukkipuiden harsintaa. Kuluja ei ole ollut. Puustoa on ollut silloin 250 m3/ha. 
Vastakkaisiksi menetelmiksi valittiin: 1. Jatkettiin perinteistä jatkuvan kasvatuksen yläharvennusta ja 2. Siirryttiin peltomaiseen eli jaksolliseen istutus-alaharvennus–avohakkuun käytäntöön.
Metsänomistajan saamana kantorahana käytetään vertailussa nykyisiä keskimääräisiä arvoja; tukkipuulle avohakkuussa 60 sekä alaharvennuksessa ja yläharvennuksessa 55. ja kuitupuulle 15 euroa/m3. Viimeinen hakkuu ennen vertailumenetelmien aloitusta (avohakkuu ja yläharvennus) kuuluu aiemman kasvatuksen lopputulokseen. 
Jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksessa hakattiin kerralla 100 m3/ha, josta 70 % oli sahapuuta ja loput kuitupuuta. Yläharvennus toistettiin 15 vuoden välein hakkaamalla kullakin kerralla sama määrä. Siten 75 vuoden kuluessa tehtiin hakkuu viisi kertaa.  Kuluja ei ollut. Hakkuista kertyi korkoa korolle (3 %) nykyhetkeen 61 940 euroa/ha. Yhteiskunnan tukirahaa ei tarvittu. Kaikissa hakkuissa jäljelle jäänyt 120 m3/ha on metsän olemukseen kuuluvaa peruspuustoa, jonka määrä säilytetään "ikiaikaisesti". Jatkuvalla kasvatuksella hyödynnetään vain puuston lisäkasvua. 
Jaksollisessa kasvatuksessa kuluja kertyi alikasvoksen raivauksesta, muokkauksesta, istutuksesta, täydennysistutuksista, ruohojen ja heinien torjunnasta, taimikkoon luontaisesti runsaana  syntyneiden lehtipuiden perkauksesta ja taimikon harvennuksesta korkoa korolle nykyhetkeen 21 300 euroa/ha. Lehtipuista ja alikasvoksesta olisi helposti ja ilmaiseksi syntynyt uusi tuottava puusto. Tuloja kertyi hieman ensiharvennuksesta, jonkin verran alaharvennuksista sekä runsaasti avohakkuusta. Korkoa korolle kertyi 20 885 euroa/ha. Jaksollisen kulut olivat siten noin 400 euroa/ha suuremmat kuin tulot. Se on yli 60 000 euroa vähemmän kuin jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksessa. Tuloksen paikkaamiseen oli saatava valtion tukea. Jos istutus olisi vaihdettu kylvöksi tai luontaiseen uudistamiseen, tulos olisi kohentunut jonkin verran. 
Vertailuun pitäisi ottaa monimuotoisuuserot, ekosysteemipalvelujen arvottaminen sekä hiilitase. Jatkuvassa kasvatuksessa niiden vaikutus on pääosin myönteinen mutta jaksollisessa negatiivinen. Taloustuloksen pitäisi riittää avohakkuiden lopettamiseen. 

13.10.2018

Kooste artikkelista ”Miten kasvit kommunikoivat ? ” (J.K. Holopainen, J.D. Blande, M. Kivimäenpää, Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 13-14/2018, ss. 1345-51)



Kasvien kommunikointitavat ovat moninaiset:

-Puut voivat olla juuriston sienirihmaston (mykoritsan) välityksellä yhteydessä omiin jälkeläisiinsä ja muihin puulajeihin ja siirtää sitä kautta yhteytystuotteita toistensa käyttöön.

-Kasvit käyttävät toisista kasveista heijastuvan valon laatua kasvuolosuhteidensa seuraamiseen ja tehostavat tarvittaessa pituuskasvua.

-Kasvien kemialliset puolustusyhdisteet pyrkivät karkottamaan kasvinsyöjiä ja hillitsemään syöntiä.

-Epäsuorassa puolustuksessa kasvit tuottavat haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC-yhdisteitä) ,jotka houkuttelevat paikalle kasvinsyöjien luontaisia vihollisia.

-Haihtuvat orgaaniset yhdisteet aktivoivat lähiympäristössä olevien kasvien kemiallisen puolustuksen jo ennen kuin ne joutuvat hyökkäyksen kohteeksi.

-Kasvien juurten lähettämien äänisignaaleiden avulla kasvit kaikuluotaavat maaperän vesivarastoja.

6.8.2018
Irma Welling

Metsäkeskuksen harvennushakkuiden korjuujälkien seuranta



Jarmo Palokallio (Maaseudun Tulevaisuus ), metsäkeskuksen tiedote

-Suomen metsäkeskus tarkisti harvennushakkuiden korjuujälkeä 155 leimikossa vuonna 2017. Korjuujälki oli parasta Etelä-Karjalassa,jossa tarkastettuja kohteita oli 3 ja hehtaareita 12,4.
Eniten huomautettavaa kertyi puustovaurioista ja liian voimakkaista harvennuksista. Usealla kohteella huomautuksia annettiin myös hakkuukoneiden maastoon jättämistä ajourapainaumista ja liian leveistä ajourista.

-Parasta jälkeä viimeeksi kuluneella viiden vuoden jaksolla ovat tehneet omissa metsissä ahertaneet hankintahakkaajat. Yhtiöiden vertailussa hyviä kohteita UPM:llä on ollut eniten, 64 %. Perää yhtiöiden sarjassa piti Stora Enso,jolla alle puolet kohteista selvisi ilman huomautuksia.

Juha ”Koltta” Aaltola (Aarre 4/2018)

Mitä metsänomistaja voi tehdä, jottei hänen puunmyyntinsä kohde hakkuun jälkeen kuuluisi kehnosti hakattujen metsien joukkoon:

*Osta raivaussaha ja käytä sitä raa'asti taimikossa niin,että metsäsi valitut mahtuvat varttumaan kasvutappioitta 12-14 metrisiksi.
*Älä suostu puukauppaan ilman,että kauppakirjaan merkitään jäävän puuston määrä runkolukuna hehtaari kohden tai pohjapinta-alana.
*Valvo työtä/palkkaa valvoja ja uskalla vaatia korvausta kehnosta hakkuusta tai rikotusta tiestä.

Tähän voisi lisätä vielä
  • Puukauppa hyväksytään ja päätetään mittaustodistuksen allekirjoituksella. Älä hyväksy kaukokuljetuksen aloittamista ennen mittaustodistuksen allekirjoitusta. Älä allekirjoita mittaustodistusta ennenkuin olet käynyt/edustajasi on käynyt tarkastamassa puupinot (katkonta/mitat, kuitu/tukki) ja korjuujäljet. Korjuujälkien tarkastukseen sisältyvät mm. harvennusvoimakkuuden, puustovaurioiden, ajourien leveyden, ajouravälin ja urapainauman tarkastelut. Pinosta olevasta puutavarasta on toki vaikeata todeta laatua. Järeää puuta on voinut joutua kuitukasaan mm. lenkouden, oksien ja korojen takia.

Irma Welling
10.5.2018

Miten metsän omistaminen vaikuttaa pysyvään hoitoon joutuneen hoitomaksuihin, asumistukeen ja opintorahaan


Hanna Lensu (Maaseudun Tulevaisuus 28.04.2018)
-Jos metsänomistaja joutuu sairauden vuoksi pysyvään hoitoon, metsäomaisuus vaikuttaa kunnan laskuttamiin asiakasmaksuihin. Metsätalouden tulojen lisäksi metsälle määritellään laskennallinen tuotto, vaikka metsästä ei olisi todellisia tuloja hoitovuosina. Vuosituotto laketaan metsäpinta-alan ja sijaintipaikkakunnan metsätalouden vuosituottoarvon mukaan. Metsätalouden vuosituotto saadaan Verohallinnon paikkakuntakohtaisten arvojen perusteella. Metsän keskimääräinen vuotuinen tuotto hehtaaria kohti on 1.1.2018 alkaen:

*Imatra 144,12 euroa/ha
*Lappeenranta 130,49
*Lemi 144,04
*Luumäki 123,31
*Ruokolahti 123,12
*Savitaipale 140,07
*Taipalsaari 121,93

Metsän hoitomaksuja korottavan vaikutuksen välttämiseksi kannattaa sukupolvenvaihdos tehdä ajoissa vielä oikeustoimikelpoisena ollessa. Oikeustoimikelpoisuus voi mennä esimerkiksi halvauksen vuoksi.

Pirjo Havia (Makasiini3/2018) ja Antti Pajula (Polvelta Toiselle- messut, Rovaniemi 18.3.2017)
-Metsäomaisuus vaikuttaa myös yleiseen asumistukeen, eläkkeensaajan ja opiskelijan asumistukeen. Siihen vaikuttavat niin metsätalouden tulot kuin metsäomaisuuden arvokin. Metsäomaisuuden arvo laketaan metsän keskimääräinen vuotuisen tuoton mukaan. Yhtymässä metsäomaisuuden arvo otetaan huomioon omistusosuuksien mukaan. Kuolinpesän hallussa olevan metsän tuottoa eikä arvoa oteta huomioon.
-Metsätulot otetaan huomioon opiskelijan vuosituloina ja ne vaikuttavat opiskelijan opintorahaan. Kuolinpesän tuloja ei oteta huomioon opiskelijan vuosituloina.


Irma Welling
10.5.2018

Lähitapiolan esimerkki osoittaa,että nuoren metsän myrskyvahingon enimmäiskorvausmäärää ei kannata ylimitoittaa (Lähitapiolan tuoteseloste: Kotitalouden vakuutukset 1.3.2018)


”Myrsky kaatoi nuorta mäntyvaltaista metsää Pohjois-Savossa 35 hehtaarin alalta. Vahinkoarvion mukaan vahingoittunutta puuta oli yhteensä 1 953 kiintokuutiometriä ja sen arvo ennen vahinkoa oli 62 631 euroa. Vahingon jälkeen puuston hakkuuarvo oli pudonnut 37 925 euroon ja vahingon määrä oli siten 24 706 euroa. Puuston arvo oli pudonnut 12,65 euroa kuutiolta. Myrskyvakuutuksen enimmäiskorvausmäärä oli 15 euroa kuutiolta,mutta koska puuston hakkuuarvon menetys oli 12,65 euroa/kuutio,korvattiin nuorelle puustolle vahingon johdosta syntynyt odotusarvolisän menetys 36 195 euroa. Korvauksena maksettiin 1953 m3x12,65 euroa/m3=24 706 euroa sekä odotusarvolisä 36 195 euroa eli yhteensä 60 901 euroa vähennettynä vakuutuskirjaan merkityllä omavastuulla.”

Odotusarvolisä lasketaan kasvatusmetsästä tulevaisuudessa saatavien tuottojen nykyarvon (odotusarvon) ja tämänhetkisen puuston hakkuuarvon erotuksena. Odotusarvolisä lasketaan kertomalla hakkuuarvo kasvupaikan, puulajin ja iän perusteella määräytyvällä odotusarvokertoimella.Kaakkois-Suomessa odotusarvokertoimet vaihtelevat männyllä 1,0-2,5, kuusella 1,0-2,3 ja rauduskoivulla 1,0-2,5 (Valtioneuvoston asetuksen N:o 367 aputaulukot)

Irma Welling
8.5.2018

Ruotsissa suojellaan taimia hirvituhoilta huolehtimalla muun ravinnon saatavuudesta (Metsästäjä 2/2018)


Kuvaaja Pertti Kangaskolkka


Metsävahinkojen aiheuttajat

Lumi, myrskyt ja sienet aiheuttavat eniten metsävahinkoja. Hirvieläimet aiheuttivat 11,5 % laatua alentavista metsävahingoista vuosina 2009-2013 (VMI 11).

Mitä hirvet syövät 

Saatavuudesta riippuen hirvi valitsee talvella ensisijaisesti syödäkseen pihlajaa, haapaa ja pajua/raitaa. Seuraavaksi mieluiten ruuaksi päätyvät rauduskoivu ja kataja, ja kolmanneksi mieluiten mänty ja hieskoivu. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan hirvi syö pihlajaa, haapaa, ja pajua 14 kertaa mielummin kuin mäntyä ja hieskoivua. Rauduskoivua ja katajaa se syö 3,5 kertaa mielummin kuin mäntyä ja hieskoivua. Kuusta hirvi syö harvoin. Myös mustikan ja puolukan varvut sekä kanerva ovat hirvelle tärkeää talviravintoa.

Hirville yhä vähemmän ravintoa tarjolla

Nuoren mäntymetsän pinta-ala on puolittunut 20 vuoden aikana. Luonnonvarakeskuksen vuoden 2016 tilastojen mukaan eniten, 62,9 %, istutettiin kuusta ja vain 32,5 % mäntyä. Hirvivahinkojen pelossa moni uudistaa mäntymetsän kuusimetsäksi, vaikka maaperä olisi liian karua kuusen menestymiselle. Ruotsissa suunta on saatu käännettyä ja joka toinen istutettu puu on nykyisin mänty.

Metsätalouden toimenpiteitä,jotka lisäävät hirvien ravinnon saatavuutta

-Lisätä suurilla alueilla sekametsän osuutta ja lehtiainesta.

-Uudistaa mäntymetsää männyllä. Luonnonmukainen mäntymetsän uudistaminen tuottaa tiheää taimiainesta. Näin ravintoa on paljon tarjolla ja metsikkö kestää hirvien laiduntamisen.

-Reikäperkaus on suositeltavaa ravinnon saatavuuden kannalta.

-Koska leikatut männyn taimet ovat hirvien herkkua, kannattaa perattaviin männyn taimiin jättää pari oksakerrosta.

-Riistarehualueita kannattaa jättää peltojen ja vesistöjen rajoille ja metsäautoteiden reunoille.

-Talvihakkuissa männyn latvat on hyvä kerätä kasoille hirviä varten.


Metsästäjä-lehdessä 3/2018 Juho Matala ja Ari Nikula Luonnonvarakeskuksesta jatkoivat kirjoittamista  hirvistä metsänhoidossa. Kirjoituksessa tuotiin esiin mm. seuraavaa:
-Hirvillä ei ole Suomessa kuten Ruotsissa ravintopulaa,jota kannattaisi lievittää metsänhoidon keinoin.
-Vaikka lehtipuita olisi saatavilla, runsaan lumipeitteen aikaan pääosa hirvien ravinnosta kostuu männystä, koska siitä saa parhaiten vehreää ravintoa. Hirvet hakeutuvat talvisin nimenomaan alueille,joissa on mäntyvaltaisia taimikoita. 
-Runsas ravinto lisää hirvien oleskelua taimikossa ja taimien kuori- ja runkovaurioiden riski kasvaa. Jos mäntytaimikossa on ylenmäärin lehtipuita,  taimikon tuhoriski kasvaa. Tuhoriskialueilla mäntytaimikoissa tulee pyrkiä suureen kasvatustiheyteen ja kasvatettavien taimien hyvään kasvuun perkaamalla lehtipuita pois ennen kuin ne ehtivät etukasvuisiksi.



26.4.2018 ja 22.5
Irma Welling


Metsätalouden riskien vertailu tasa- ja eri-ikäiskasvatuksessa (jatkuvassa kasvatuksessa)
Jyri Hietala, Anna-Kaisa Kosenius, Anna-Kaisa Rämö, Paula Horne (PTT työpapereita 164 PTT Working Papers 164)


















Kooste emeritusprofessori, metsätieteilijä Matti Kärkkäisen kirjasta ”Metsieni kirja” (Metsäkustannus 2010)



Kärkkäiset ostivat ensimmäisen metsäpalstansa vuonna 1973. Perheen omistuksessa on metsää nyt yli 1 200 hehtaaria. Heillä on vakinainen metsuri hoitamassa metsiä.

Metsätilan hankinta
-Metsätilan tulevia rahavirtoja voi laskea ja arvioida Luken verkkosivuilta ilmaiseksi ladattavalla Motti-ohjelmalla. Siinä tulevien hakkuiden nettotulokset diskontataan nykyhetkeen.
-Maakuntakaavasta kannattaa tarkistaa ennen tarjouksen jättämistä, onko siinä metsätaloutta hankaloittavia merkintöjä. Jos niitä on, kannattaa arvioida niiden taloudellinen merkitys. Tällainen merkintä voi olla maisematyöluvan edellyttäminen hakkuiden osalta.
-Aivan pienet sivupalstat kannattaa myydä pois,ellei niillä ole tonttiarvoa.
-Osuudet yhteisiin alueisiin kannattaa selvittää ja miettiä mitä niille kannattaa tehdä.
-Tieoikeuksien osalta pitää selvittää tien tarkka sijainti.
-Pitää selvittää millaisia sähkölinja-, puhelinlinja-, vesi- ja viemärijohto- ja metsästysoikeussopimuksia joskus on tehty ja mitkä sopimukset sitovat myös uutta omistajaa.
-Pitää selvittää mitä kiinnityksiä liittyy tilaan. Kiinnitykset ovat voimassa omistajavaihdoksesta huolimatta ja ne kannattaa ottaa tosissaan.
-Joskus viimeinen lainhuuto koskee jo kuolleita henkilöitä ja puuttuvien lainhuutojen ketju voi olla pitkä. On myyjäpuolen tehtävä hankkia omistamalleen omaisuudelle selvennyslainhuuto ennen kaupan tekoa.

Puuston uudistaminen
-Poistettavat ja juuriversoja tuottavat haavat kannattaa kaulata 5-10 vuotta ennen päätehakkuuta.
-Jos uudistettavan alueen viereiset metsät ovat omassa omistuksessa, niistä kannattaa ennakkoraivata kymmenen metrin syvyydeltä epätoivottavat puulajit siementämisen välttämiseksi.
-Luontaisen uudistamisen edellytykset ovat heikot,jos kasvupaikka on harvuuden ja rehevyyden vuoksi pahoin heinien ja ruohon hallussa. Karut kallio- ja turvemaat voidaan jättää uudistumaan luontaisesti.
-Kuusen osuus istutuksista on kasvanut voimakkaasti männyn kustannuksella. Tähän ovat vaikuttaneet istutusmännyn laatua koskeva keskustelu ja vuoden 1970 jälkeen moninkertaistunut hirvikanta.
-Räkämäntyä syntyy varmimmin,kun istutetaan märälle, rehevälle maalle säädösten sallima minimimäärä ilman kohoumia synnyttävää maanmuokkausta.
-Hallanarat painanteet soveltuvat usein paremmin männylle kuin kuuselle.
-Se,että jättää männyn uudistusaloille hieskoivua säästöpuiksi, on tulevan pekaustarpeen maksimointia.
-Maanpinnan paljastaminen humuksen alta parantaa luontaisen uudistamisen ja kylvön tulosta. Humukseen istutus lisää tukkimiehentäin tuhoja verrattuna siihen,että taimen ympärillä on kivennäismaata riittävän suurena laikkuna.
-Yksi syy kantojen noston välttämiseen on, että se hidastaa metsänviljelyä vähintään yhdellä vuodella,kun maa-aineksen karistamiseksi kantoja varastoidaan hakkuualueella. Kokemuksen mukaan siihen ei ole varaa rehevillä paikoilla.
-Rehevät uudistusalueet ovat ongelma. Nykyisiä pieniä ja keskisuuria paakkutaimia käytettäessä istutuksella on rehevillä mailla kiire heti avohakkuun jälkeen. Hennot paakkutaimet voi itse jatkokasvattaa maahan istutettuna pari kolme vuotta ennen avohakkuuta. On helpompaa keskittää tukevampien taimien kasvatus lähiymäristöön kuin taistella heinimisen kanssa vuosikausia varsinaisella uudistusalueella.
-Jos alkuperäinen taimikko on pahoin tuhoutunut, voi olla viisaampaa tehdä uusintaviljely sitä edeltävine maanmuokkauksineen kuin loputtomasti paikkailla surkeaa esitystä.
-Myyrätuhoja ei ainakaan lisää,jos suosii kettuja ja muita pienpetoja kieltämällä niiden metsästyksen.
-Juurikäävän viavaamien puiden kantojen lähelle istutusta ei suositella.
-Pääasiallinen maankäsittelymuoto on itselläni edelleen ojitusmätästys.

Taimikon hoito
-Taimikko on jätettävä likimain tuhoutumaan, ennen kuin sen rippeet voidaan pelastaa nykyisen taimikon hoidon tuen ansiosta.
-Nuoren taimikon hoidon helpottamiseksi ei väljennyshakkuita enne uudistushakkuita kannata tehdä viimeisen 15 vuoden aikana, ettei pintakasvillisuus kasva vahvaksi.
-Erlaiset säästö- ja jättöpuut eivät saa olla epätoivottavaa puulajia siementuotannon kannalta.
-Erityisesti voimakkaasti heinittyneillä vanhoilla pelloilla maanpinnan käsittely torjunta-aineilla (glyfosaatti tai syklotsidiini metsälauhalle) ennen maanpinnan käsittelyä on lähes välttämätöntä. Vaikutus on lyhytaikainen, muutamia vuosia. On kummallista,että tämä keino on likimain unohtunut. Paha taimen nitistäjä on metsälauha. Vadelma hillitsee taimen kasvua myös pahoin. -Nuoressa männyn taimikossa syntyy varjostuksen vuoksi hiirenhäntätaimia, joilla on kyllä pituutta,mutta ei paksuutta. Ne ovat hirven lempiruokaa.
-Olennaisinta taimen selviytymisessä on vuosittaisen pituuskasvun syntyminen ja pystyasennon säilyttäminen.
-Rauduskoivun ja kuusen sekakasvatus on taitolaji,jota itse pidän niin vaikeana,etten siihen mieluusti ryhdy. Syynä on vaikeus harventaa koivu siten,ettei kuusi vaurioidu. Kuusen latvakasvaimet katkeavat hyvin helposti pakkassäällä suuria koivuja poistettaessa. Lehtipuut ovat haitallisia silloin,kun ne ovat mäntyjä kookkaampia ja varjostavat niitä.
-Liian kauan on säilynyt uskomus,että taimikonhoito kannattaa tehdä vain kerran kiertoajan kuluessa. Tämä on johtanut siihen,että ensimmäiseen taimikon hoitoon ryhdytään liian myöhään. Kun poistettavat puut pitenevät ja paksunevat, perkaus hidastuu. Muutaman vuoden odottamisella joudutaan paljon kalliimpaan työhön, ja taimikon laatu on päässyt heikkenemään.
-Reikäperkaus on riski,kun reikäperkauksen jälkeen pitää jossain vaiheessa tehdä tavanomainen perkaus. Reikäperkauksen hyödyt saatetaan menettää: lehtipuut valtaavat alkuaan lupaavan havupuutaimikon. Itse olen panostanut havupuutaimikossa ainoastaan täysperkaukseen. Ensimmäisessä perkauksessa poistetaan kaikki lehtipuut ja katajat,mutta mänty ja kuusi jätetään harventamatta. Se tehdään myöhemmin tarpeen mukaan. Istutustaimet ovat olleet noin metrin mittaisia ja männyn kylvötaimet noin 30 cm pitkiä ensimmäisessä perkauksessa. Kosteilla ja rehevillä mailla lehtipuut joudutaan perkaamaan toisenkin kerran ennen taimikon harventamista.

Harvennuhakkuut
-Harventamisen tekninen suoritus voi aiheuttaa vaurioita maaperään ja puustoon. Maaperän vaurioista pahimpia ovat ajokoneiden aiheuttamien raiteiden muodostuminen ja maaperän tiivistyminen. Puustoon kohdistuvia vaurioita ovat kuoririkot ja juuriston katkeamiset.
-Juurikääpä voi iskeytyä sulan maan aikana tuoreisiin kantopintoihin. Kun juurikääpä leviää puusta toiseen juuriyhteyden kautta, myös kesäaikaisen hakkuun kannot on syytä käsitellä. On vastuutonta, ettei energiapuuta tekevissä laitteissa ole kantojen käsittelymahdollisuutta.
-Huonoina talvina optimaalisia kelejä ei tule lainkaan. On parempi aloittaa liian myöhään kuin pakkasilla liian aikaisin. Hakkuutähteillä voidaan merkittävästi parantaa urien laatua.
-Itse en halua,että ensiharvennuksessa korostetaan oksaisuuslaatua puun poistamisen kriteerinä. Ohjeeksi riittää poistaa suurimpiakin puita vain, jos niissä on mutka,lenkous, haara, halkeama, koro tai tervaroso. Koivikossa lahosta kielivät vesioksat.
-Jos hakkuukohteella on paljon alikasvospuustoa, riittää että poistettavien puiden ympäriltä poistetaan alikasvospuut metrin säteellä ja muut hakkuuta haittaavat puut.
-Kuusikoissa,joiden maaperä on huonosti kantavaa kaikkina vuodenaikoina, on taloudellisempaa kaataa puut maahan ilman korjuuta kuin aiheuttaa korjuutuhoja jäljelle jäävälle puustolle. Tämä on riski hyönteistuhojen kannalta,koska monet tuhohyönteiset lisääntyvät kaadetuissa havupuissa. Evoidullisinta olisi,jos poistettava puusto olisi pääasiassa lehtipuuta.
-Joskus on myös pakko tehdä kolmas harvennus, jos metsikköön on tullut tuulituho. Kaatuneesta
kuusipuustosta voi saada alkunsa kaarnakuoriaisten massaesiintyminen. Kaatuneet männyt levittävät ytimennäivertäjää. Yksittäiset kuusta olevat tuulikaadot eivät aiheuta suurta vaaraa, kun taas jokainen kaatunut mänty synnyttää jonkin määrän ytimennäivertäjää.
-Kokemukset väljennyshakkuista ovat usein huonoja tuulituhojen vuoksi. Väljennysmetsikköön saattaa syntyä myös tiheä vadelmikko ja taistelu istutustaimien hengissä pitämiseksi tulee olemaan ankara. Kuusikkoa ei pitäisi enää harventaa 50-60 ikävuoden jälkeen. Riskit jäljelle jäävälle puustolle ovat liian suuret ja uudistaminen vaikeutuu heinä- ja ruohokasvillisuuden lisääntymisen vuoksi.

Jatkuva kasvatus
-Jatkuvan kasvatuksen suuri ongelma ovat korjuuvauriot ja niistä alkava laho. Samaan suuntaan vaikuttaa jatkuva tuoreiden kantojen tekeminen,mikä lisää juurikäävän runsastumista. Toinen ongelma on,että metsät harvenevat kerta kerralta,kun kunnollista taimettumista ei tapahdu.

Päätehakkuut
-Järeää konetta kannattaa käyttää kaikkiin mahdollisiin töihin, pistotien tekemiseen ja ojituksiin, kun se on paikalla eikä erillisiä siirtokustannuksia synny. Ojaurat hakataan päätehakkuun yhteydessä ja ojaurat kaivetaan mätästyksen yhteydessä.
-Teknisistä ja taloudellisista syistä olemme aina myyneet päätehakkuut pystykauppoina. Tästä aiheutuu,ettei hakkuun ajankohtaa tiedetä tarkasti. Jos kyseessä on kesäkorjuukelpoinen leimikko,voi olla varma,että puunkorjuu tehdään kesällä. Talvileimikot toteutuvat milloin toteutuvat.Maanmuokkauksen ja taimitoimitusten tilaukset päästään tekemään vasta sitten,kun päätehakkuu on jo käynnissä.
-On esitetty,että metsänomistajan pitäisi itse kilpailuttaa korjuun koneyrittäjä. Nykytilanteessa järkevä tarjous voi olla vain tuntihinnan ilmoitus.

Lemillä 31.12.2017
Irma Welling  


Poimintoja Sauli Valkosen kirjasta ”Metsän jatkuvasta kasvatuksesta” (Metsäkustannus ja Luke, 2017)






Jatkuva kasvatus on metsänhoitoa ilman avohakkuita. Siitä käytetään monia eri nimiä kuten peitteinen metsänkasvatus, eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus, metsän eri-ikäiskasvatus, poimintahakkuut, pienaukkohakkuut ja metsänhoidollinen harsinta.



Sen ei odoteta syrjäyttävän vallitsevia tasaikäismenetelmiä,vaan täydentävän niitä rinnakkaisena menetelmänä sopivissa tilanteissa.



Mitkä sitten ovat niitä sopivia tilanteita ?



Puulaji

-Eri-ikäiskasvatus onnistuu parhaiten varjoa sietävillä puulajeilla ja kuusi on meillä ainoa puutuotannollisesti merkittävä varjopuu.



Kasvupaikka

-Jatkuva kasvatus näyttäisi sopivan erityisesti kuusivaltaisille turvemaille,joissa on runsaasti alikasvosta ja taimia. Lehtomaiset kankaat ja lehdot voivat olla erirakenteiskasvatukselle vaikeampia kasvupaikkoja kuin tuoreet kankaat. Heinittyminen ja pusikoituminen voivat tuottaa ongelmia pienaukoissa ja harvaksi hakatuissa eri-ikäismetsissä.



Kuusikon eri-ikäiskasvatus

-Kuusikon poimintahakkuussa poistetaan 80-100 m3/ha (ka 90 m3/ha) ja jäljelle jää noin 80-120 m3/ha. Se kasvaa 15 vuodessa tasolle 170-210 m3/ha. Kuusen taimet ja alikasvokset pärjäävät hyvin,jos eri-ikäiskuusikko hakataan pohjapinta-alaan 10-12 m2/ha ja sen annetaan kasvaa seuraavaan hakkuuseen tasolle 20-25 m2/ha. Poimintahakkuiden väliajan on oltava niin lyhyt,että pienet puut ja alikasvos pysyvät kunnossa eivätkä ränsisty. Kuitenkin niin,että hakattava puusto ehtii kasvaa riittävästi kannattavaa puunkorjuuta varten. Hakkuuväli on eri-ikäiskuusikossa on noin 15 vuotta. Viljavilla mailla hakkuuväli voi olla lähellä 10 vuotta. Tasaikäistä tiheää metsää ei pidä hakata eri-ikäismetsän suositustiheyteen kerralla vaan harventaminen pitää tehdä varovasti ja vaiheittain. Metsän muuttaminen tasaikäisestä eri-ikäiseksi kestää vähintään 60-80 vuotta ja vaatii useita hakkuukertoja. Ongelmia tulee,jos metsä on kovin tiheä ennen hakkuuta ja jäljelle jääneet puut ovat huonokuntoisia. Niiden kasvun elpyminen etenee hitaasti. Yli 5 cm:n pituuskasvu vuodessa ilmaisee jo kohtalaista elpymiskykyä ja taimi tulee elpymään hakkuun jälkeen muutaman vuoden viiveellä. 20 cm:n pituuskasvu merkitsee,että taimi elpyy hyvin ja yli 50 cm:n pituuskasvu kertoo,että taimi on jo täydessä kunnossa hakkuun jälkeen. Eri-ikäiskasvatuksen edellytykset ovat huonot paksusammalkuusikoissa.



Männyn eri-ikäiskasvatus

-Mänty on huono menestymään alikasvoksena ja männylle paras menetelmä on ylispuukasvatus. Metsässä kasvatetaan yhtäaikaa kahta puusukupolvea: isoja vanhempia ylispuita ja niiden alla uutta taimikosta kehittymään lähtevää puusukupolvea. Tähän päästään tekemällä uudistuskypsässä männikössä siemen – ja suojuspuuhakkuu ja tarvittaessa maan muokkaus. Metsän parhaita puita jätetään pystyyn hehtaarille 50-150 kappaletta. Pieni osa ylispuista kasvatetaan metsän peitteisyyden säilyttämiseksi jopa kahden puusukupolven ajan ja osa jätetään lopulta säästöpuiksi.



Taudit

-Mikäli juurikääpää/tyvitervastautia esiintyy rehevissä kohteissa,joilla myös koivu voisi menestyä, eri-ikäisrakenteista kasvatusta parempi vaihtoehto on avohakkuu ja puulajin vaihto koivuun.



Kannattavuus

-Esimerkkilaskelmassa verrataan avohakkuun ja metsänviljelyn kannattavuutta eri-ikäiskasvatukseen tähtäävään poimintahakkuuseen. Avohakkuun jälkeen ensimmäisellä harvennuksella 40 vuoden iässä ei saada vielä katettua viljely- ja hoitokustannuksia. Vasta toisessa harvennuksessa 55 iässä saadaan sijoitus takaisinmaksetuksi ja päätehakkuu 65 vuoden iässä tuo kohtalaisen tuoton sijoitetulle pääomalle. Eri-ikäiskasvatuksessa 65 vuoden tarkasteluajan jälkeen jääväksi puustoksi jätettiin 100 m3/ha ja sen arvoksi arvioitiin 2500 €/ha. Jo ensimmäisellä poimintahakkuulla 20 vuoden iässä saadaan tämä takaisinmaksetuksi. Vaikka tasaikäiskasvatuksen keskimääräinen puuntuotto (7,7 m3/ha/v) on selvästi eri-ikäistä kasvatusta (5,5 m3/ha/v) suurempi, on sen kannattavampaa vain matalilla koroilla 0-2 %. Näin käy,jos eri-ikäiskasvatus onnistuu hyvin !



30.12.2017

Irma Welling



Tässäkö Lemin suurin kuusi ?


Raija Tuuliainen ja Pertti Kangaskolkka ovat löytäneet Lemin Parkkolasta kuusen, jonka halkaisija on metri.

Raija Tuuliainen ja Pertti Kangaskolkka mittailemassa kuusta (kuvaaja Irma Welling)


Kuusessa on melkoisen paksuja oksia (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)

Lemillä 12.12.2017

Irma Welling



Lemiltä löytyy koivu,joka ei pudota lehtiään

Lemin ruskealehtinen koivu (kuvaaja Pertti Kangaskolkka)

Lemillä 12.12.2017

Irma Welling


Otteita Ylämaan Kotiseutuyhdistyksen kirjasta ”Yl'maan messäläiset puun ja metsän käyttäjinä”



Sain kirjan lahjaksi SaiMen kuusijuhlassa Pekka Peräkylältä ja Hannu Turkilta. Lupasin silloin kirjoittaa siitä koosteen.

Ensinnäkin opin paljon uusia sanoja,jotka olen koonnut tähän selitysten kera:

-haapio=herneenpalkomainen, yhdestä haavasta koverrettu ruuhi
-hehtolitra=100 litraa
-honkio=männystä veistetty ruuhi
-häntäreki=parireki
-kimrööki=hienojakoista puhdasta hiiltä
-lahakka=korkeajalkainen puuastia vaatteiden pesuun,jossa matala ja laaja vesitila
-loimukoivu=aaltoileva/loimuava kuvio koivussa
-myyrypata=muuripata
-nokilanka,-kanki=hiiltynyt puu,jota käytettiin viirujen vetämiseen
-piilu=kirveiden kuningas, leveäteräinen kirves
-resla=parireen lava polttopuiden ja pinotavaran kuljetukseen
-ruuhi=puunrungosta koverrettu vene tai lautavene,jossa tasapohja
-sysimiilu=rakennelma,jossa puuta hiillostettiin
-särentäisaita=halkaistuista puista tehty riukuaita
-tervakusi=tervanpolton alkuvaiheessa erottuva vesi,johon on sekoittunut pienessä määrin tervaa
-toppasokeri=topan muotoon valettu ruokosokeripala

Metsät olivat talonpojan pankkitili ja karjan laiduntamispaikkoja. Tehtiin halko- ja polttopuukauppaa, paperipuu- ja sahatukkipuukauppaa. Menneinä aikoina koivusta hiillostettiin kimröökiä ja männystä poltettiin tervaa. Tuohta kiskottiin kattotarvikkeiksi myös pystyssä olevista koivuista kesä-heinäkuun vaihteessa. Koivut kasvattivat ajanmittaan uuden tuohen suojakseen. Koivun mahlasta tehtiin kotikaljaa,kun sokeri oli kortilla. Koivun mahlaa juotettiin myös lehmille. Ensiharvennus tehtiin,kun tarvittiin aitoja varten aidaksia, seipäitä ja vitsaksia. Luonnon muovaamat puut, väärät puut käytettiin ajopeleihin ja puiden juurista tehtiin mm. jalaksia. Polttopuista oli kova pula 1940-luvun loppupuolella, jolloin organisoitiin Mottitalkoot. Halkojen teosta annettiin kannustimeksi kirveen kuvan merkkejä seuraavasti:
-1 motilla päivässä sai pronssisen merkin
-4 motilla päivässä sai hopeisen merkin
-7 motilla päivässä sai kultaisen merkin

Raskasta metsätyötä tekeville jaettiin 1940-luvun loppupuolella tehopakkauksia, jotka sisälsivät
4-5 Työmies-tupakka-askia, kahvia, sokeria, keksejä ja vähän makeisia. Lisäksi metsäpomot saattoivat jakaa reestä heinien seasta jäätyneitä tuontitavarakönttejä tanskalaista punertavaa voita
ja argentiinalaista naudanlihaa.

Korean puun aikakausi oli 1950-luvulla. Puun hinta oli korkea,kun varauduttiin kolmanteen maailman sotaan. Kolmas maailman sota ei syttynyt vaan syttyi sota Koreiden välille.

Ketunnahat olivat niin arvokkaita,että metsästäjät maksoivat yöllisisten ketunjälkien ilmoituksista. Yksi kettu viikossa tuotti enemmän kuin päivittäin metsätöissä käynti.

Ajan pienteollisuutta oli pontikan poltto. Pontikasta puhuttiin aikamiesten limonadina.

Ylämaalla jo silloin vallinnut metsänhenki elää nykyäänkin !


Lemillä 9.12.2017
Irma Welling

Taimikonhoidon kustannukset 

TerveMetsä 4/2017, Stora Enso


Esimerkki: Taimikonhoidon veroetu jopa 44 prosenttia ja Kemera-tuen kanssa nettomenoksi jää 35 % laskun loppusummasta



Metsänomistaja maksoi Stora Ensolle kahden hehtaarin taimikonhoidosta 1 500 euroa. Lasku sisälsi 290,32 euroa arvonlisäveroa (24 %),jonka metsänomistaja saa palautuksena takaisin jätettyään ilmoituksen oma-aloitteisista veroista. Veroilmoituksellaan metsänomistaja ilmoittaa laskun arvonlisäverottoman osan, 1209,68 euroa, vähennettäväksi menoiksi. Tämä näkyy 362,90 euron (30 %1209,68) alennuksena veronmaksusta. Lisäksi voi tulla Kemera-tuki nuoren metsän hoidosta,joka on 230 euroa hehtaaria kohti. Kahden hehtaarin tuen veroton nettotulo on 322 euroa (460 -30 %460). Kun veroedut ja Kemera-tuki lasketaan yhteen, saadaan,että tänä vuonna maksettu 1 500 euron lasku kutistuu seuraavana vuonna 524,78 euroksi, mikä on enää 35 % alkuperäisestä laskusta.



Numeroina vielä:



524,78=1500-290,32-30 %(1209,68)-322



Lemillä 5.12.2017

Irma Welling




Puunkorjuu kaipaa rationalisointia


Kerronpa esimerkin tältä syksyltä. Lemin Kesäniemessä tapahtui,että kilometrin säteellä tehtiin StoraEnson toimesta avohakkuita, Eteä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksen toimesta harvennushakkuita ja UPMn toimesta avohakkuitahakkuita. Kaikki olivat pieniä kuvioita isoille koneille. Sentään yhden ostajan osalta myyjinä oli kaksi naapuria. Kolmen eri urakoitsijan metsä- ja ajokoneita siirreltiin kuin norsuja. Puunkorjuun tehokkuuden kannalta olisi ollut taloudellisesti järkevämpää,että eri puunostajat olisivat käyttäneet samaa urakoitsijaa lähekkäisillä työmailla. Tämä olisi edellyttänyt,että urakoitsijat eivät olisi olleet yhtiöiden/yhdistyksen korvamerkitsemiä urakoitsijoita, vaan olisi ollut urakoitsijoiden pooli,josta metsäyhtiöt olisivat varanneet resursseja. Toinen vaihtoehto olisi,että pystykaupasta siirryttäisiin tienvarsikauppaan,jossa metsänomistaja ostaa korjuupalvelun suoraan yrittäjältä. Naapureiden on helppo keskittää korjuut samalle urakoitsijalle,jolloin minimoitaisiin isojen koneiden kalliit siirrot.

Irma Welling
22.11.2017

Metsätöissä oman auton käytön kilometrikorvausten eriarvoisuus ihmetyttää


Jos olet metsänomistaja ja käyt metsätöissä omalla autolla, niin sait vähentää vuoden 2016 verotuksessa 24 senttiä kilometriltä. Ja koska matkakulujen verovähennys tehdään metsätuloista eikä veroista, verovaikutus on 30 % matkakuluista eli 7,2 senttiä kilometriltä. Verohyöty 7,2 senttiä kilometriltä ei kata edes polttoainekuluja saatikka hankinta-, huolto- ja vakuutuskustannuksia.

Jos olet metsäalan palkansaaja ja käyt metsätöissä omalla autolla,maksettiin vuonna 2016 matkoista työmaalle verovapaana tulona 43 senttiä kilometriltä. Tämä kattaa Autoliiton laskelmien mukaan auton käytön todelliset hankinta-, huolto-, vakuutus- ja polttoainekustannukset.

Metsänomistajat ryhtykäämme vaatimaan matkakulujen vähentämistä autosta syntyneiden todellisten kustannusten mukaan. Tämä edellyttää tarkkaa selvitystä auton hankintaan ja käyttöön liittyvistä kuluista sekä ajetuista kilometreistä. Tällöinkin verovaikutus on 30 % matkakuluista ja verohyöty parhaimmillaan noin 12,9 senttiä kilometriltä. Jotta pääsisimme samalle viivalle palkansaajien verottomien kilometrikorvausten kanssa, matkakulut pitäisi voida vähentää veroista eikä tuloista. Omalla kohdallani vuonna 2016 kyse oli yli 2 900 euron matkakuluista,jotka jäivät metätalouden verohyötyjen ulkopuolelle.

Lemillä 2.11.2017
Irma Welling   

Metsien hakkuiden rajoittamista tehokkaampaa ilmaston lämpenemisen estämistä olisi vähentää kivi- ja ruskohiilen polttoa


Ilmastotutkijat ovat meille vakuuttaneet,että ilmakehän lämpenemisen rajoittamiseksi tarvitaan nopeita toimenpiteitä ilman hiilidioksidimäärän pienentämiseksi. Kivi- ja ruskohiilen polton vähentäminen olisi tehokkain tapa vähentää hiilidioksidin määrää ilmassa. Miksi ihmeessä Helsingin Hanasaaren kivihiilivoimalaitoksen alueella kivihiilikasat vain kasvavat,jos Suomea uhkaa metsien lisääntyneiden hakkuiden vuoksi lisäpäästöoikeuksien osto! Jopa puun energiakäyttö parantaisi hiilitasetta,jos sillä korvattaisiin fossiilisten polttoaineiden (hiilen) käyttöä. Tuulivoiman ja maaperän/vesistöjen lämmön hyödyntämistä olisi mahdollista myös lisätä. Fossiilisten polttoaineiden käytön voimakkaan vähentämisen sijaan EU:n vaatimukset kohdistuvat metsien käytön rajoittamiseen vertailuvuosien 2000-2009 käyttömääriin. Nämä vertailuvuodet johtaisivat jo nykyisillä hakkuuvolyymeillä Suomen kannalta laskennallisiin päästövähennysvelvoitteisiin tai päästöoikeuksien ostoon. Vertailuvuosien käyttöä tasapuolisempi tapa olisi rajoittaa metsien käyttö tiettyyn osaan, esim. 80-90 %, vuotuisesta kasvusta. Siirtymällä avohakkuista yläharvennuksina tehtäviin hakkuisiin, jäljelle jäävä metsä muuttuu nopeammin hiilinieluksi kuin avohakkuiden jälkeinen taimikko. Taimikolta kuluu 20-30 vuotta muuttua hiilinieluksi. Yläharvennuksina tehtävät hakkuut edellyttävät,että metsässä on riittävästi hyväkuntoista ja eri-ikäisrakenteista kasvatuspuustoa. Tähän päästään uudenlaisella metsänhoidolla ja puunkorjuulla.


2.2.2017
Irma Welling


Puiden juuristot ja metsänhoito


Linkissä V.T. Aaltosen artikkeli








Kari Monnon kehittämä heinäystyökalu-metrin varressa yksipiikkinen terä,joka litistetty vetosuuntaan,jolloin heinien tartunta mutkaputken etureunaan on hyvä

Kuvaaja: Kari Monto















Kari Monnon 30 m3 hankintahakkuu Massey Fergusonilla ja kelkalla....ei jäänyt syviä ajouria












Älykännykkä mukana Juntusen Toivolla metsäkatselmuksella






Kävin veljen pojan kanssa moottorikelkalla tekemässä katselmuksen ensiharvennuskuviolla (004). Oheisessa kuvaliitteessä on Metsäverkko-sovellutusohjelman piirtämä kulkureitti kartalla. Kännykästä näkee missä kohtaa kuviota olen. Lisäksi muutamalla valokuvalla voi päivittää kuvion puumäärän edullisesti sekä pyytää tarjouksen puukaupasta. Kätevää...suosittelen !



(Android-käyttäjille on nyt tarjolla päivitys Metsäverkko-mobiilisovelluksesta, jossa mukana Trestima-toiminto. Trestima-toiminto laskee puustotiedot valokuvan perusteella.)



Toivo Juntunen

29.3.2016


Metsästä autorahat



Hannu Turkki hoitaa metsää siskonsa kahdeksanvuotiaalle tyttärenpojalle.


TEKSTI LIINA KJELLBERG, Metsälehti (Makasiini 6/2014)


”Siitä alkoi 20 hehtaarin raivausurakka”, muistelee metsänomistaja Hannu Turkki vuonna 2008 voittamaansa tarjouskilpailua. Tarjouskilpailun kohteena oli Lappeenrannan Ylämaalla sijaitseva metsäpalsta, jolla oli tehty tiuhaan päätehakkuita. Kaikkiaan 23 hehtaarin suuruisesta metsäpalstasta 20 hehtaaria oli eri-ikäistä taimikkoa, vain kolmen hehtaarin suuruinen päätehakkuukypsä kuvio oli jäänyt hakkaamatta.

Taimikonhoitoa metsäpalstalla ei ollut tehty, mutta Turkkia edessä oleva raivau surakka ei haitannut.

”Metsä oli sopivalla paikalla, lähellä muita omistamiani metsiä. Ja täytyyhän sitä jotain harrastaa. Metsien hoidosta on nyt tul- lut päätoimista, kun olen ollut toista kuukautta eläkkeellä”, lähes 200 hehtaaria metsää omistava Turkki sanoo.
Ostamassaan kuusentaimikossa Turkki on käynyt raivaussahan kanssa kahteen kertaan, viimeksi tänä keväänä. Taimet ovat lähteneet hyvin kasvuun, mutta hyvin on Turkin mukaan kasvanut vesakkokin.

”Raivasin taimikon ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten ja kun tänä keväänä menin sinne uudestaan, oli se jo ihan tukossa. Tuntuu, että vesakko riehaantui ensimmäisen raivauksen jälkeen mahdottomaan kasvuun.”
Turkki pohtii, voisiko kuun kierrolla olla tekemistä vesakon kasvun kanssa.

”En ole aiemmin sellaiseen uskonut, mutta siitä puhuttiin radiossakin, joten nyt tutkailen asiaa. Merkkaan metsäsuunnitelmaan, missä kuun kierron vaiheessa olen eri kuvioita raivannut.”

Jatkaja katsottuna

Vaikka Turkki viihtyykin metsässä raivaussahan kanssa, pelkästä raivaamisen ilosta hän ei metsäpalstaa ostanut.
Villenpalstaksi nimetty metsä on saanut nimensä Turkin siskon tyttärenpojan mukaan. Palsta on pojan nimissä ja Turkilla on siihen vain hallintaoikeus.
Elleivät nyt kahdeksanvuotiaan pojan isoäiti ja äiti olisi aikoinaan innostuneet ajatuksesta, Turkki tuskin olisi palstaa ostanutkaan.
”Kun itse on lähellä 60 vuoden ikää, ei metsäpalstasta ole mahdollista saada rahojaan takaisin. Mutta ajattelin, että sitten kun siskon tyttärenpojalla on ajokortti, on metsässä sen verran hakattavaa, että rahoilla saa ostettua auton.”

Se, innostuuko poika metsästä, jää Turkin mukaan nähtäväksi. Ainakin toistaiseksi poika tulee mielellään metsään polttopuusavottaan ja paistamaan makkaraa.




Ja se sieltä nousee…



Katajainen voiveitsi ja hillolusikka (kuvaaja Marjut Sassi)

       Aurinko paahtoi rinteeseen. Ystävätär kiskoi sitkeää, puoliksi kuivunutta   
       katajaa kallionraosta. Ranka räpsähti juurineen irti ja kiskoja selälleen 
       sammalikkoon.


Ystävättäreni oli kokenut edellisenä talvena henkilökohtaisen katastrofin. Menneisyys oli raiskattu ja tulevaisuus tuhottu. Elämä oli lohdutonta. Vietimme paljon aikaa mökillä. Siellä oli hyvä olla. Kukaan ei katsonut pahasti eikä tarvinnut selitellä mitään.

Sienimetsässä, siellä kallion vieressä ystäväni muisti, että lapsena jos hän oli onneton, hän veisti puusta pieniä puukkoja. Niin kuin Vaahteramäen Eemeli puu-ukkoja. Sanoin että minä tarvitsisin voiveitsen, joten siinä olisi askaretta.
Kataja vietiin mökille ja sahasin siitä vaaksanmittaisen pätkän. Veitset ja puukot olivat vähän niin ja näin, mutta saatiin yksi karhunhammas ja mattoveitsi teroitetuksi.

Kataja tuoksui ja puu oli silkinsileää, kaunista. Sydäntä viilsi, kun veistäjä istui tunnin toisensa jälkeen kädet vapisten vuolemassa puuta, niin kuin elämä olisi siitä kiinni. Ja saattoi se niin ollakin.

Minä perkasin sieniä, säilöin mustikoita, kävin kalassa, lämmitin saunaa ja ystävä vuoli. Voiveitsen pää sai muotonsa katiskasta nousseesta isosta kuhasta. Hiekkapaperiakin löytyi ja hionnalla varmistettiin tyylikäs lopputulos. Kun työ sujui niin hyvin ja sai tekijänsä paremmalle mielelle, tilasin vielä pienen hillolusikan. Siitäkin tuli laadukas.

Siinä tunnelmassa oli jotain ikiaikaista. Suomalaiset ovat menneet metsään iloissaan ja suruissaan, toiveissaan ja toivottomuudessaan. Metsä, puut, puun työstäminen, tuoksu, tuntu rauhoittavat ja lohduttavat.

Pakkasin ystävälleni mukaan muutaman katajapalikan. Hän oli Espanjan aurinkorannalla taatusti ainoa katajaa vuoleskeleva turisti.

Nyt voiveitsi ja hillolusikka ovat olleet käytössä vuoden. Hyvin ovat toimineet. Ystävättäreni elämä jatkuu, jotenkuten. Metsä on tullut hänelle tärkeäksi. Minulle, metsän keskellä kasvaneelle se on aina ollut osa elämää.

Marjut Sassi
Eläkeläinen
Lappeenranta



Verkkolatvasuojus

Kokeiluni alla on nailonverkosta tehty verkkolatvasuoja hirvieläinten tuhoja vastaan.
Edellisen kuusikon olivat kirjanpainajat kalunneet ja sen vuoksi haluaisin tälle kuivalle rinteelle kasvupaikkaolosuhteiltaan paremmin sopivan männikön. Hankin latvasuojat Forestumilta. Istutimme männyntaimet aikaisin keväällä 2013 ja ne lähtivät kasvuun erinomaisesti. Jo saman vuoden alkusyksyn tarkistuskäynnilläni huomasin myös hirven tehneen oman tarkistuskäyntinsä ja kävelleen taimikon halki. Se oli syönyt kulkureittinsä varrella olevien taimien muhkeiksi kasvaneet latvat! Läheisellä kuviolla ovat hirvien makuupaikat olleet jo vuosia, joten mitä muutakaan voisi odottaa. Koska kyseessä on vain pienaukko, päätin suutuspäissäni ottaa kohteen jo varhaisvaiheessa verkkolatvasuojakokeen alaiseksi.

Ajatuksena nailonisten verkkojen ripustelu ympäri metsää ei kuulosta houkuttelevalta. Epäilin verkon aiheuttavan vahinkoa taimelle, jos sitä ei muista tai huomaa ottaa pois ajoissa. Verkon rakenne kuitenkin heikkenee sään armoilla ollessa ja repeää aikanaan puun alkaessa kasvaa. Vaikka verkko sattuisi jäämään taimeen, ei se vahingoita sitä, mutta ei tietenkään ole järkevää jättää luontoon mitään ylimääräistä.

Työtä aiheuttaa se, että suojattu latvaverso on suojassa vain kyseisen kasvukauden ja on vuosittain siirrettävä tai uusittava taimen uuteen latvaan. Verkot hajoavat vuoden jälkeen sään armoilla oltuaan herkästi, joten ajoittain latvoihin joutuu laittamaan uuden verkon ja keräämään vanhan hajonneen pois. Vuosiahan kuluu useita kunnes taimen latvus on hirvien ulottumattomissa. Kokeeni tulee jatkumaan ja vuosien päästä nähdään kumpi vetää pidemmän korren.

Olen siis kokeiluni aivan alussa. Hirvet eivät ole koskeneet taimiin - vielä. Taimien ympärykset olen kertaalleen heininyt, joten voihan olla, ettei alue heinäisyyden vuoksi kiinnosta tässä vaiheessa hirviä. Hävikkiä voi tulla siitä, että latvus ei ole päässyt kasvamaan ulos verkon sisältä, vaan se on lähtenyt kasvamaan mutkalle alaspäin. Verkko tuleekin vetää niin syvälle, että latva tulee verkon yli näkyviin eikä pääse kääntymään.

On selvää, ettei tätä työtä kannata tehdä hehtaaritolkulla. Paikalliset pienet kohteet, jotka ovat erityisesti vaaravyöhykkeellä tulla syödyksi, voisivat olla mahdollisia. Varsinkin arboretumeissa tätä keinoa kannattaa kokeilla.

Kuvassa männyn taimi suojattuna maaliskuussa 2015, hirven kannalta katsottuna herkullisesti lumen yläpuolella. Suoja on riittävän ylhäällä, jotta latva pääsee vapaasti kasvamaan.



Anne Veijovuori

Näin Myyrän Pertti tekee puukon


Saimaan Metsänomistajien ja Etelä-Karjalan Puunsorvaajien jäsen Pertti Myyrä on taitava puukontekijä. Hän on valmistanut jo yli 200 puukkoa. Yhden puukon tekemiseen aikaa kuluu 2 tunnista kahteen viikkoon. Kerran valmisteilla oleva terä leikkasi Pertin käden sormia luuta myöten, onneksi pahemmilta haavereilta on vältytty.

Puukon teko alkaa terämateriaalin valinnalla. Teräaihioita voi ostaa esim. Teräsrenki Oy:ltä tai tehdä sorvin ja hakun teristä tai haravakoneen piikeistä. Teräaihion tulee olla riittävän jäykkää materiaalia. Teräaihiota muokataan kuumentamalla ja takomalla. Kuumentamiseen käytetään hiili – ja kaasuahjoja. Sen jälkeen tehdään esiteroitus ja karkaisu. Karkaisussa terä kuumennetaan karpalonväriseksi, jolloin karkaisulämpötila on n. 800 °C. Karkaisun jälkeen jännitteitä poistetaan n. 600 °C lämpötilaan lämmittämällä ja jäähdyttämällä. Lopuksi sopiva kovuus varmistetaan lämmittämällä 200-300 °C ja sopivaan päästöväriin.

Terän valmistuksen jälkeen valmistetaan hela esim. 3 mm messinkilevystä. Kahva voidaan tehdä monenlaisesta materiaalista mm. visakoivusta, pleksistä, tuohesta, nahkasta tai kuidusta. Onpa menneinä aikoina kahvoja valmistettu virsikirjastakin. Kahva-aihioon porataan reikä terän ruotia varten ja viimeistely tehdään esim. hiomalla. Kahvan voi koristella esim. eläinfiguurilla. Pertin tekemässä kuvan puukossa on alumiinista valettu karhun pää. Valumuotti on valmistettu tekohammasaineesta. Tupen tekoa varten tarvitaan lesta, joka tehdään kahdesta puupalasta kovertamalla niihin terälle tila ja liittämällä palat yhteen liimaamalla. Sitten puukko laitetaan lestaan ja pingoitetaan päälle esim. nahka, joka ommellaan kiinni kahdella neulalla. Kuvan puukon tuppi on tehty ohuesta lentokonealumiinista.

Lisätietoja antaa ja tilauksia vastaanottaa
Pertti Myyrä
0400154332



Kuusentaimien vaivalloinen alku pellolla



Alussa oli pusikoitunut pelto...sitten kuusentaimilla istutettu pelto...sitten horsmien valtaama kuusitaimikko.



Syksyllä 2012 ostin minulle dramaattisella tavalla merkityksellisen pellon,joka oli saanut 25 vuotta

pusikoitua rauhassa. Dramaattisella tavalla merkityksellinen siksi, että aikoinaan avioeroni lähti etenemään junan lailla sen vuokrapellon porkkanasatoa kuljetettaessa ja traktorin renkaan rikkoutuessa.  



Eläköidyttyäni tuli mahdolliseksi hankkia tuo pelto ja raivata pusikot pois. Samalla oli aikaa miettiä oman elämäni rikkakasveja. Puskien raivaamiseen meni marraskuu 2012 ja 1,3 ha alalta kertyi 17 muhkeaa risukasaa. Pellon horsmat eivät saaneet mitään hälytyskellojani soimaan,kun Mhy:n toimenpidesuunnitelmassa luki, että muokkaus edelsi mätästystä ja taimien istutusta. Maataloudessahan tuo muokkaus tarkoittaa mm. kyntämistä/kultivointia/jyrsimistä ja ajattelin yksinkertaisesti, että toimenpidetilaukseeni kuului myös koko tuon alan muokkaus. Paikalle tuli sitten kesäkuun alussa kone, joka aloitti muokkauksen ja mätästyksen. Harmikseni tuo muokkaus oli pinnan rikkomista vain sen verran, että mätäs saatiin aikaiseksi. Istutuspaikkojen väleihin horsmat jäivät rehoittamaan. Pyysin sitten koneurakoitsijaa ajamaan ensin telaketjukoneella horsmat nurin ennen mätästystä ja laskussa tuota toimenpidettä kutsuttiin heinitykseksi.



No olkoon ajattelin...onhan minulla eläkeläisellä aikaa vahtia ja vainota noita horsmia. Heti istutuksen jälkeen kesäkuussa 2013 otin raivaussahan ja raivasin pystyyn jääneet horsmat poikki. Aikaa tähän meni kolme päivää. Jo kolmen viikon päästä istutuksesta totesin, että nyt täytyy ryhtyä tositoimiin, että taimet saadaan pelastettua näkyviin. Raivaussahan ruohoterällä kävin alueen läpi ja siihen meni kuusi päivää. Jo 3 viikon päästä horsmat olivat taas peittämässä taimikkoa. Silloin pähkäilin, että nyt täytyy keksiä jotain muuta. Hankin kartion, reppuruutan ja glyfosaattia. Kartiolla suojasin taimet ja reppuruutalla ruiskutin taimen ympärille renkaan ja sain ainakin taimet erottumaan horsmien seasta, kun muokkaus eikä mätäistyskään hillinneet horsmien kasvua taimen ympärillä. Aikaa tähän meni kaksi päivää. Vielä elokuussa kahden viikon päästä käsittelin raivaussahalla taimien välit. Aikaa siihen meni kolme päivää.



Horsmien torjuntaan taimien ensimmäisenä kesänä kului 14 työpäivää. Siinä ajassa ehti monesti harmitella,kun ei tullut myrkytettyä aluskasvillisuutta ennen istutusta.



Jäin odottamaan uuden kevään 2014 tuomia haasteita ! Heti toukokuun ja kesäkuun vaihteessa ryhdyin reppuruiskuhommiin ja ruiskutin glyfosaatilla renkaan jokaisen taimen ympärille. Siihen meni kolme päivää. Onneksi tuo käsittely toimi ja taimet saivat varttua valossa,vaikka ympärillä kasvoi horsmaa, nokkosta ja koiranputkea.



Irma Welling
Puskat pellolla





Istutuksen älkeen


Glyfosaatilla käsitellyt taimien ympäristöt


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti