Kooste "Drooni on paljon muutakin kuin hauska vekotin. 2000-luvun työhevonen" (Mikko Häyrynen, Metsälehti Makasiini 5/2025)
*Droonin voi uskoa kuuluvan siihen uudenajan ihmeiden sarjaan, joita alkuun katsastellaan, että ”mikäköhän tuokin on”, mutta jotka lopulta muuttavat kaiken. Ihme vehje oli aikoinaan hakkuukonekin, ja kylä sai puheenaihetta, jos sellainen kuului jossain olevan.
*Asialla on Kinnusen veljesten Petrin ja Tommin Puuvex-metsäpalveluyritys, jolla on tiettävästi koko maan voimakkain drooni (DJI Agras T50). Yrityksen kotipaikka on Suomenselällä Kinnulassa. Droonilannoitusten ohella yritys tarjoaa perinteisiä metsäpalveluita kuten istutusta ja taimikonhoitoa.
*Puuvexin droonia voi luonnehtia raskaaksi työhevoseksi. Halkaisija rupellin kärjestä kärkeen on kolmisen metriä. Drooni pystyy ottamaan 50 kilon kuorman ja lennättämään sitä reilut kymmenen minuuttia. Sen verran akussa riittää virtaa.
Periaatteessa laitteen toimintasäde yltää pariin kilometriin, mutta käytännössä operoidaan säteellä, joka on puolesta kilometristä kilometriin. Kohteet eivät voi olla sitä kauempana tiestä, mutta Suomessa metsätiet yltävät kaikkialle.
*Drooni lentää ja levittää kolmisenkymmentä kiloa boorilannoitetta kerrallaan boorinpuutoksen vaivaamille maille. Droonilannoituksen tehokkuus on omaa luokkaansa, jos sitä vertaa miestyöhön reppuruiskulla. Ruiskutyössä nyrkkisääntönä pidetään paria kolmea hehtaaria per päivä.
*Autopilotti suunnittelee itse lentoreitin, ja lentokorkeus on 15 metriä latvusten yläpuolella. Säärajoitteet ovat tuulen nopeus kuusi metriä sekunnissa ja vesisade.
*Droonin lennättäjän työ on valvontaa esimerkiksi siltä varalta, että kohteella on yksittäisiä isoja puita.
*Boorilannoitus on terveyslannoitusta. Jos tukiehdot täyttyvät, terveyslannoitukseen voi saada metka-tukea 155 euroa hehtaarille, levitystavasta riippumatta.
*Esimerkiksi taimilaatikoiden kantaminen on tunnetusti tympeää ja työlästä. Drooni pystyisi lennättämään muutamia laatikoita kerrallaan. Jos määrä on iso ja matka hankala, niin kustannuksiltaan laatikoiden lennätys voisi olla kilpailukykyistä.
*Hirvivahinkoja voidaan torjua levittämällä lampaanrasvasta valmistettua Trico-syönninestoainetta taimiin. Tricon reppuruiskulevitys on kuitenkin työlästä. Viime syksyllä kasvinsuojeluainelakia muutettiin. Muutos mahdollistaa syönninestoaineen levittämisen droonilla, mutta vain tutkimus- ja kehitystarkoituksissa.
Kooste "Kova kasvu ei ole itseisarvo" (Tiia Puukila, Metsälehti Makasiini 5/2025)
*Metsien hiilensidonnan lisääminen onnistuu ilman merkittäviä taloudellisia tappioita. Näin summaa pian eläköityvä Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen. Monien mielestä Hynynen on yksi merkittävimmistä metsätutkimuksen auktoriteeteista. Hän osaa viedä tulokset käytännönläheisesti eteenpäin niin, että merkityksen ymmärtävät muutkin kuin asiaan vihkiytyneet kollegat.
*Hynynen kertoo, millä keinoin hiiltä kannattaa sitoa, jos halutaan samalla tuottaa kannattavasti puuta. ”Olemme pitkiin koesarjoihin pohjautuen todenneet, että sekä puuntuotannollisesti että hiilensidonnan kannalta kiertoaikojen maltillinen pidentäminen ja harvennusten lieventäminen on se konsti, jolla me pystymme yhteen sovittamaan puutuotantoa, taloutta ja hiilensidontaa.” Jo muutamilla vuosilla pidennetty kiertoaika voi tuoda metsänomistajalle useamman tonnin enemmän päätehakkuutuloja. Samalla se lisää metsiin sitoutuvaa hiiltä, kun puilla on tavallista pidempi aika järeytyä.
*Tässä on kuitenkin ongelma. Taloudellisessa ajattelussa aika on rahaa. Mitä nopeammin metsä tuottaa, sitä paremman tuoton sijoitukselle saa. Metsien käsittelyä ja metsätaloutta on perinteisesti ohjannut pyrkimys parhaaseen mahdolliseen nettotulojen nykyarvoon, jota useamman vuoden odottelu syö.
*Niin nykyiset kuin vanhat kiertoaikasuositukset ja harvennusmallit pohjautuvat siihen, että metsille asetetaan automaattisesti noin kolmen prosentin tuotto-odotus. Se määrää metsien käsittelyä, mikäli metsänomistaja ei valitse esimerkiksi pidemmän kiertoajan harvennusmallia metsiinsä. Siinä tuotto-odotus jää alhaisemmaksi.
*Nettonykyarvon maksimointia korkeine tuotto-odotuksineen Hynynen pitää hiilensidonnan ja puuntuoton kannalta tehottomana. ”Se on taloudellisesti kannattavampaa, mutta parempaan tulokseen johtaa vanhanaikainen ajattelu, että ei mennä hakkaamaan tervettä ja hyvin kasvavaa metsää, vaan antaa sen kasvaa. Tällainen ajatus on yksi yhteen hiilensidontatavoitteiden kanssa.”
*Samalla tavalla etenkin nuorten metsien nykyistä hellävaraisempi harventaminen lisää puuntuotosta ja hiilensidontaa. Nykyiset harvennusmallit tähtäävät metsien kasvatukseen aavistuksen aikaisempaa tiheämpinä.
*Tässä on kuitenkin ongelma. Taloudellisessa ajattelussa aika on rahaa. Mitä nopeammin metsä tuottaa, sitä paremman tuoton sijoitukselle saa. Metsien käsittelyä ja metsätaloutta on perinteisesti ohjannut pyrkimys parhaaseen mahdolliseen nettotulojen nykyarvoon, jota useamman vuoden odottelu syö.
*Niin nykyiset kuin vanhat kiertoaikasuositukset ja harvennusmallit pohjautuvat siihen, että metsille asetetaan automaattisesti noin kolmen prosentin tuotto-odotus. Se määrää metsien käsittelyä, mikäli metsänomistaja ei valitse esimerkiksi pidemmän kiertoajan harvennusmallia metsiinsä. Siinä tuotto-odotus jää alhaisemmaksi.
*Nettonykyarvon maksimointia korkeine tuotto-odotuksineen Hynynen pitää hiilensidonnan ja puuntuoton kannalta tehottomana. ”Se on taloudellisesti kannattavampaa, mutta parempaan tulokseen johtaa vanhanaikainen ajattelu, että ei mennä hakkaamaan tervettä ja hyvin kasvavaa metsää, vaan antaa sen kasvaa. Tällainen ajatus on yksi yhteen hiilensidontatavoitteiden kanssa.”
*Samalla tavalla etenkin nuorten metsien nykyistä hellävaraisempi harventaminen lisää puuntuotosta ja hiilensidontaa. Nykyiset harvennusmallit tähtäävät metsien kasvatukseen aavistuksen aikaisempaa tiheämpinä.
*Suomessakin metsien kasvun petraantuminen on Hynysen mukaan mahdollista. Siihen vaikuttavat esimerkiksi juuri hakkuutaso sekä ilmasto.”Kyllä se voi tapahtua, mutta kuinka pitkävaikutteista se on. Ei se tarvitse kuin yhden Gudrun-myrskyn tai jonkin epidemian tai kuivuuden.” Jonkin verran metsien kasvua ja hiilensidontaa pystytään lisäämään käyttämällä jalostettua viljelymateriaalia. Myös metsien lannoituksella on paikkansa, mutta siitä Hynynen ei usko tulevan valtasuuntausta. Yhtenä syynä on yleinen hyväksyttävyys. Samaan hengenvetoon tutkimusprofessori kyseenalaistaa alati paremman kasvun tavoittelun.”Eihän metsän kova kasvu ole mikään itseisarvo, tai ei sen pitäisi olla. Enemmän itseisarvo tulisi olla se, että metsät ovat elinvoimaisia, vaikka ne kasvaisivat vähemmän.” Tässä sekametsillä on tärkeä rooli. Vaikka ne eivät lisää kasvua, ne ovat eräänlainen metsien terveysvakuutus.
Kolumni "Pivo pieni tuhkaa" (Suometsätieteen professori Laurénin, Helsingin yliopisto, kolumni 3.7.2025)
*Professorin antama tehtävä opiskelijoille:“Professori on omistanut elämänsä ojitettujen turvemaiden kysymykselle. Hän on myös testamentannut tuhkansa lannoituskokeeseen. Professorin tomumajan massa, sekä kalium- ja hiilipitoisuudet tunnetaan. Arvioi tuhkalannoituksen aiheuttamaa kasvunlisää ja testamenttauksen ilmastokestävyyttä.”
*Tuhka ja turvekangas ovat mainio pari, koska tuhkassa on paljon sitä, mitä turpeesta puuttuu. Puutetta on tavallisesti kaliumista. Syy on suon märässä menneisyydessä. Paksuturpeisille paikoillle pätee: mitä märempi, sitä vähemmän kaliumia. Kalium on kuin aromiaineet teepussissa – se irtoaa helposti veteen ja kulkeutuu pois. Ensimmäisellä liotuksella teekin on tummaa ja maistuu täyteläiseltä, mutta viidennellä liotuksella saadaan enää laimea litku.
*Sekatyypin soilla on märkää. Mätäspinnat ovat puustoista korpea tai rämettä, mutta välipinnat avointa märkää nevaa. Ojituksen jälkeen sekatyypin soista kehittyy kakkostyypin turvekankaita. Perintönä on turve, josta kalium on paljolti uuttunut pois. Puuston kasvu uupuu puutteeseen, vaikka vesitalous olisikin kunnossa ja typpeä tarjolla.
*Tuhkalannoitus virkistää ravinnetilanteen. Puustolle on tarjolla tuhdit kasavueväät, kun tuhkan kalium ja fosfori täydentävät turpeesta vapautunutta typpeä. Tuhka vapauttaa ravinteensa samaan tahtiin puuston tarpeen kanssa. Todennäköisesti puut ottavat ravinteita tuhkasta suoraan sienijuurilla, mikä vähentää ravinteiden kulkeutumista vesistöön. Tuhka vähentää maan happamuutta, aktivoi biologista hajotusta ja ravinteiden kiertoa. Myös pintakasvillisuus saa rehevämmän ulkomuodon.
*Mutta mikä olikaan oikea ratkaisu professori tapauksessa? Testamentin toimeenpano lisäsi puuston kasvua 0,3–1,1 mottia ja hiiltä sitoutui 2–10 kertaa enemmän kuin professorin rauenneesta tomumajasta, kirstusta ja niiden polttoon käytetystä nestekaasusta vapautui. Toivoa siis on.
Kooste "8 vinkkiä raivaukseen" (Mikko Riikilä, Metsälehti Makasiini 5/2025)
*Jäivätkö kesälomaksi kaavaillut raivausurakat helteen vuoksi tekemättä? Älä huoli, mitään vahinkoa ei tapahtunut. Saimme asiantuntijoilta monenlaisia vinkkejä. Niiden yhteisin nimittäjä oli taimikonhoitojen tekeminen mieluummin hiukan etuajassa kuin viivytellen.
1. Huilaa kesähelteellä
2. Varhaisperkaa keväällä
3. Nopeus on valttia
4. Valitse parhaat puut kasvatettavaksi
5. Riittävästi kasvutilaa
6. Vähintään metri väliä
7. Älä pyöri raivaussahan kanssa
8. Aina ei kannata uskoa ammattilaisia
Metsälehden pitkäaikainen kolumnisti, kokenut puuntuottaja ja arvostettu tiedemies, emeritusprofessori Matti Kärkkäinen antaa hiukan poleemisen neuvon, jota hän perustelee omilla kokemuksillaan. ”Kun metsäammattilainen sanoo, ettei taimikonhoidolla vielä ole kiirettä, on juuri oikea aika mennä taimikon avuksi. ”Erityisesti varhaisperkaukset tahtovat lykkääntyä turhan myöhäiseen ajankohtaan. Ne kannattaa tehdä heti, kun tarvetta ilmenee.”
Kooste "Ennen kuin harvennat" (Tiia Puukila, Metsälehti Makasiini 5/2025)
*Harvennusten tavoitteena on nopeuttaa parhaiden runkojen arvokasvua tukiksi. Harvennusten ajoitukseen, voimakkuuteen ja harvennustapaan vaikuttavat kasvatettava puulaji, puuston tiheys ja kasvupaikka sekä se, millä aikavälillä ja tuotolla metsästä toivoo euroja.
*Korkeampi tuottovaatimus johtaa siihen, että uudistushakkuu kannattaa tehdä 10–20 vuotta tavallista aikaisemmin. Hakkuukypsää pääomaa ei kannata seisottaa metsässä.
*Mikäli metsän tuotolle ei aseteta erityisiä tavoitteita, metsiä kasvatetaan lähtökohtaisesti kolmen prosentin tuottotavoitteella. Tämä tarkoittaa, että metsään tehdään ensiharvennuksen jälkeen yksi tai kaksi kasvatushakkuuta ennen päätehakkuuta.
*Perinteisesti harvennukset toteutetaan alaharvennuksena, jossa kookkaimmat ja taloudellisesti arvokkaimmat puut jätetään kasvamaan. Tällöin puustoon on sitoutunut suuri pääoma ja metsä toimii pankkina.
*Hyvälaatuisissa havupuuvaltaisissa metsiköissä myöhempi harvennus voidaan tehdä myös yläharvennuksena. Siinä pienten ja huonolaatuisten puiden lisäksi poistetaan taloudellisesti arvokkaimpia valtapuita, mikä pienentää metsään sitoutunutta pääomaa ja parantaa siten sijoituksen kannattavuutta. Tällöin metsästä saadaan enemmän tuloa jo harvennusvaiheessa.
Huomioi riskit
*Harvennukset lisäävät hetkellisesti puuston tuhoriskiä. Tästä syystä päätehakkuuta lähestyvän metsän harvennus ei välttämättä ole järkevää varsinkaan kuusivaltaisissa kohteissa. Esimerkiksi aukon viereiseltä harvennukselta tuuli voi pyyhkäistä tulevat tuottohaaveet. Jokainen sulanmaan aikainen harvennuskerta havupuuvaltaisessa metsässä lisää myös juurikääpäriskiä.
*Tuhoriskiä vähennetään ja arvokasvu varmistetaan oikea-aikaisella harvennushakkuulla ja välttämällä turhia harvennuskertoja.
50 LITRAA: Harvennettavien runkojen olisi hyvä olla tilavuudeltaan vähintään tämän kokoisia, jotta korjuukustannukset eivät karkaa käsistä. Tällöin yksittäisen rungon rinnankorkeusläpimitta on noin 10 senttiä ja pituus 12 metriä.
20 KUUTIOTA. Näin paljon enemmän hehtaarilla yläharvennettu metsä tuottaa keskimäärin kiertoajassa verrattuna alaharvennettuun metsään. Samalla kuitenkin kiertoaika pitenee kuusikoissa noin 10 ja männiköissä jopa 20 vuotta.
1 500 EUROA HEHTAARILTA: Tämän verran ensiharvennus nykypuunhinnoilla suurin piirtein tuottaa, kun puuta kertyy noin 50 kuutiota ja metsänhoito on tehty ajallaan.
YLÄHARVENNUS:
PLUSSAT JA MIINUKSET
+ Aikaistaa puunmyyntituloja
+ Pienentää metsään sitoutunutta pääomaa
+ Parantaa metsän suhteellista arvokasvua
– Ei sovellu kuin laadukkaisiin puustoihin
– Pienempi puusto ei välttämättä lähde odotetusti kasvuun
– Pidentää kiertoaikaa
– Vaatii korjaajalta erityisosaamista
ALAHARVENNUS:
PLUSSAT JA MIINUKSET
+ Sopii kaikkiin metsiin
+ Perinteinen tapa harventaa eikä vaadi erityisosaamista
+ Puusto järeytyy ja päätehakkuu saavutetaan yläharvennusta nopeammin
– Tukista saatavia tuloja joudutaan odottamaan pitkään
– Metsästä saatava tuotto alhaisempi kuin yläharvennuksessa
– Saatetaan poistaa puita, joilla olisi mahdollisuus varttua tukkipuuksi
Kooste "Arvoa laskelmaan" (Liina, Kjellberg, Metsälehti Makasiini 5/2025)
*Kun metsä vaihtaa omistajaa, on aika määrittää sen arvo. Sukupolvenvaihdoksissa metsätilan arvoa tarvitaan esimerkiksi perintö- tai lahjaveron laskemiseen. Jos taas metsä laitetaan myyntiin, antaa arvon määrittäminen arvion siitä, millaisen hinnan metsästä voi vapailla markkinoilla saada.
”Lahja- ja perintöverotuksen perusteena pitäisi olla käypä arvo. Se tarkoittaa sitä kauppahintaa, joka todennäköisesti olisi saatu, jos metsä olisi laitettu myyntiin”, sanoo MTK:n metsäasiantuntija Seppo Niskanen.
*Metsätilan arvo voidaan määrittää joko metsäammattilaisen tekemän tila-arvion perusteella, pankkien ja metsäyhtiöiden tarjoamien verkkosovellusten avulla tai Verohallinnon määrittämien maakunnallisten arvojen perusteella.
*Yleensä metsän arvonmäärityksessä kannattaa käyttää metsäammattilaisen tekemää tila-arviota. Verkkosovellusten ongelma on se, että ne perustuvat julkiseen metsävaratietoon eivätkä välttämättä anna tarkkaa tietoa metsätilan arvosta.
*Metsätilan arvonmäärityksessä käytetään yleensä summa-arvomenetelmää. Siinä metsän arvo määritetään maapohjan arvon, taimikoiden arvon, puuston hakkuuarvon ja mahdollisen puuston odotusarvon perusteella.
*”Maapohjan eli puuttoman maan arvo on aina alle tuhat euroa hehtaarilta. Taimikko on sitä arvokkaampi, mitä iäkkäämpi ja mitä rehevämmällä kasvupaikalla se kasvaa. Esimerkiksi Metsänhoitoyhdistys Savotassa taimikon arvo on perustamisvaiheessa ainakin 1 200 euroa hehtaarilta, sillä se sisältää maanmuokkauksen, taimet ja istutustyön”, kertoo yhdistyksen erityisasiantuntija Jukka Haataja.
*Puuston hakkuuarvo saadaan kertomalla puuston määrä puulajikohtaisilla keskimääräisillä kantohinnoilla. Kasvatusmetsissä huomioidaan myös odotusarvo eli se, miten paljon puuston arvo nousee, kun se kasvaa kuitupuun mitoista tukkipuun mittoihin.
*Haataja arvioi, että tila-arvion teettäminen 25–30 hehtaarin suuruiselle metsätilalle maksaa Metsänhoitoyhdistys Savotassa ennen arvonlisäveroa noin tuhat euroa. Pankeista esimerkiksi OP veloittaa ensimmäisestä tila-arviosta reilut sata euroa, metsäyhtiöiltä löytyy ilmaisiakin palveluita.
*Verottaja ei voi vaatia verovelvollista teettämään perintö- tai lahjaverotusta varten maksullista tila-arviota, joten metsätilan arvonmäärityksessä voi myös käyttää Verohallinnon määrittämiä maakunnallisia arvoja. Ne perustuvat tällä hetkellä vuosina 2021–2023 toteutuneisiin metsäkauppoihin.
*Suositus kuitenkin on, että Verohallinnon arvoja käytetään vain pienten metsätilojen arvonmäärityksessä. Pieni on tässä yhteydessä Lapissa alle 60 hehtaaria, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa alle 30 hehtaaria ja muualla Suomessa alle 15 hehtaaria.
*Metsänomistajat toivovat joskus, että metsätilan arvo määritettäisiin esimerkiksi perunkirjoitusta varten mahdollisimman alhaiseksi. Tämä voi kuitenkin kostautua, muistuttavat MTK:n metsäasiantuntija Seppo Niskanen ja Suomen metsäkeskuksen metsänomistuksen asiantuntija Sanna Peltola. ”Jos perinnönsaaja myy tilan myöhemmin ulkopuoliselle ja saa siitä enemmän kuin metsän arvoksi on perunkirjoituksessa kirjattu, syntyy luovutusvoittoa. Siitä joutuu maksamaan luovutusvoittoveroa, joka on korkeampi kuin perintövero”, Niskanen sanoo.
*Jos metsätilan on omistanut alle kymmenen vuotta, on hankintameno-olettama 20 prosenttia myyntihinnasta. Jos taas metsätilan on omistanut vähintään kymmenen vuotta, on hankintameno-olettama 40 prosenttia myyntihinnasta. Jos vähintään kymmenen vuotta omistamansa metsätilan myy 100 000 eurolla ja käyttää hankintameno-olettamaa, joutuu luovutusvoittoveroa siis maksamaan 60 000 eurosta.
