Hei SaiMelaiset!

Hyvää alkua tälle vuodelle!  Elämme härkäviikkoja, joita myös selkäviikoiksi kutsutaan. 
Härkäviikot sanonta tulee  joulun jälkeistä työntäyteisestä ajasta, jolloin miehet kävivät metsätöissä ja naiset kutoivat kankaita ja ompelivat vaatteita. Selkäviikot taas viittaa talven selän taittumiseen.

Löydät alta alustava SaiMen toimintakalenterin, johon on koottu myös tietoja Suomen metsäkeskuksen webinaareista ja jutun kirjanpainajan selviytymisestä pakkasissa sekä koosteita Aarre-lehdestä 11/2023.

Metsäisin terveisin,

Irma,pj

040 555 4228

1) Alustava kevään 2024 tapahtumakalenteri. Vihreällä merkityt webinaarit ovat Suomen metsäkeskuksen järjestämiä ja niihin voi ilmoittautua Suomen metsäkeskuksen tapahtumakalenterin kautta linkistä:

https://lyyti.fi/e/metsakeskus/koulutukset-ja-tapahtumat

Tammikuu	18.1. klo 9:00 - 10:00 Vesivinkit 6/10 -HELMI-ohjelma vesiensuojelussa, webinaari Ilmoittautuminen päättyy: 17.1.2024 27.1 klo 9:00 - 12:00 Metsään-starttipäivä, webinaari Ilmoittautuminen päättyy: 21.1.2024
Helmikuu	8.2 klo 16-18 SaiMen hallituksen kokous Metsäretki Teemu Törön ja kumppaneiden metsän harvennukseen Lappeenrannan Kärjen kylässä. Urakoitsijana Metsätyöt Tonteri, Roope Tonteri. 13.2. klo 13:00 - 14:30 LUOTU-hankkeen Perinnebiotooppien kunnostukset ja hoito -webinaari Ilmoittautuminen päättyy: 10.2.2024 20.2. klo 8:30 - 09:30 Virtuaaliset aamukahvit - Riistametsänhoito-webinaari Ilmoittautuminen päättyy: 19.2.2024 22.2. klo 9:00 - 10:00 Vesivinkit 7/10 - Metkaa suometsänhoitoa, webinaari Ilmoittautuminen päättyy: 19.2.2024
Maaliskuu	21.3. klo 9:00 - 10:00 Vesivinkit 8/10 - Riistaelinympäristöjen turvaaminen kosteikoilla, webinaari Ilmoittautuminen päättyy: 18.3.2024 21.3 klo 17 SaiMen vuosikokous, Suomen Metsäkeskus: METKAn kriteeristöt, kuvioiden rajojen muuttaminen METKAn toteuttamisilmoitusten yhteydessä 23.3 ETAMOLin vuosikokous Helsingissä
Huhtikuu	Fiber-X:n koepaperikoneeseen ja toimintaan tutustuminen Lemillä. 5.4 Klapipäivä Halkokauppiaan Rouvan uusissa tiloissa, Portinkatu 4, Lappeenranta Metsäretki Juha Mikkolan Kirstansuon uudistamiskohteelle: lampi, lähde, kaivuukatkot, uuden ojan linjaus, muokkaus. 13.2. klo 17:00 - 20:00 Metsään-verokurssi, webinaari Ilmoittautuminen päättyy: 11.2.2024
Toukokuu	Tutustuminen Ruokolahden Huuhanrannan paahderinteen kulotukseen jälkeiseen tilanteeseen. Oppaana Seppo Repo.
Kesäkuu	Metsäretki Ismo Minkkisen raivaustyömaalle Rautjärvellä: oikea-aikaisella raivauksella tehokkuutta. Oppaana Ismo Minkkinen.
Heinäkuu-elokuu	METKA-maastoretki: rahoituskriteereiden toteutumisen ennakkoarviointi.

2) Millaiset olot kirjanpainajalla on nyt, kun pakkanen paukkuu melkein -30 asteessa? Työnsimme lämpömittarin hangen alle tuhokuusikossa

Pistäytyminen kirjanpainapuun juurella paljasti, miksi kovakaan pakkanen ei tee selvää kuusikkoja kiusaavasta kuoriaisesta.

Hyytävä pakkanen paukkui kirjanpainajan vaivaamassa metsässä, mutta lumen ja maan rajassa lämpötila oli mittauksen perusteella varsin siedettävissä lukemissa. Kuva: Petteri Kivimäki

MT Metsä|Metsä4.1.202422:00

Pasi Jaakkonen

Jyväskylä

Ennätyspakkanen sananmukaisesti paukkuu keskisuomalaisessa kuusikossa, jota kirjanpainajat olivat edelliskesänä kaltoin kohdelleet. Puita on kuivanut pystyyn, tuulen kaatamia runkoja pilkottaa niitä kuorruttavan hangen sisästä.

Digitaalisen pakkasmittarin näyttöön ilmestyvät lukemat vaihtelevat metsän korkeusolosuhteista riippuen 23–26 miinusasteen välillä. Yöllä on ollut kylmempääkin, pakkanen on käynyt -30 asteen alapuolella. 

Lunta on keskimäärin noin 40 senttiä. Jossain narskuvan lumipeitteen alla karikekerroksessa talveaan viettävät aikuiset kirjanpainajat, minne ne syksyllä pudottautuivat.

Lumi tunnetusti eristää, mutta millaiset ovatkaan olosuhteet kirjanpainajapopulaation todennäköisellä talvehtimispaikalla tuholaisen kuivaaman ja kaataman kuusen kannon juuressa? Epätieteellinen mittaus marketista ostetulla erillisellä mittausanturilla varustetulla pakkasmittarilla voisi antaa siitä osviittaa.

Ihminen on näissä keleissä kovilla. Pakkanen alkaa kipristellä paljaissa sormissa heti, kun lämpömittarin anturijohtoa ryhtyy sitomaan mittatikun virkaa tekevään metriseen näreenoksaan. 

Mittapää tuikataan lumen sisään ja pistoreikä peitellään kiireesti lumella, että kylmä ulkoilma ei pääse valumaan maanrajaan mittauksia sotkemaan.

Ennen painumistaan hangen sisään anturi lähettää näyttöön viimeisen lukeman, joka on –23 astetta. 

Rinteeseen on kinostanut lunta hieman enemmän kuin tasamaalle. Noin puolen metrin syvyydessä anturi tapaa metsän pohjan karikekerroksen ja pysähtyy. Sitten odotellaan.

Mittarin pakkaslukemat alkavat välittömästi päivittyä ylöspäin. Parin minuutin kuluttua näytössä on enää kymmenkunta pakkasastetta. Lämpötila jatkaa vääjäämätöntä nousuaan. Jokaisella päivittymiskerralla pakkasesta lähtee muutama aste pois.

Lumen alla lämpötila oli nippanappa pakkasen puolella, lämpimin lukema oli –0,5 astetta. Kuva: Petteri Kivimäki

Noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen lämpötila ei enää muutu. Se asettuu sahaamaan –0,5–0,7 pakkasasteen välille.

Ei ihme, että talvehtimaan painuneet kirjanpainajat eivät lumitalvena kovastakaan pakkasesta hätkähdä, kuten MT kertoi.

Vieressä olevien kaatuneiden kuusten kaarnan alle talveksi mahdollisesti jääneillä lajitovereilla saattaa silti olla lopunajat käsillä. Niiden ruumiinnesteet jäätyvät noin –25 asteen pakkasessa ja sellaisia lukemia kyseisessä metsänrinteessä on tämän pakkasjakson aikana mitattu.

Kuoren alle mahdollisesti talvehtimaan jääneille kirjanpainajille tammikuun alun pakkaset saattoivat olla liikaa. Päivällä puun tuntumasta mitattu –23 alkaa jo kutitella kuoriaisen sietokyvyn rajoja. Kuva: Petteri Kivimäki

Kun lumen lapioi mittauskohdasta pois, sieltä paljastuu tuoreen kangasmetsän kasveja, mustikanvarpuja ja sammalta, mikä osaltaan selittää olosuhteita.

Aluskasvuston ja sitä peittävän lumen välissä on tyhjää tilaa. Siellä ilma ei pääse liikkumaan ja siirtämään maasta nousevaa lämpöä. Maaperään kesän aikana varastoitunut lämpö jää kuohkean lumipeitteen vangiksi ja pitää karikkeen tuntumassa olot siedettävinä tulipalopakkasilla kirjanpainajille ja muille siellä viihtyville.

3) Koosteita Aarre-lehdestä 11/2023

Kooste "Helpotusta harvennukseen" (Anne Soininen ja Mari Ikonen, Aarre 11/2023)

*Metsänhoidon suositusten harvennusmallit ovat apuväline harvennusten toteutukseen. 

*Metsänhoidon suositusten koordinaarrori Kalle Vanhatalo, Tapio: "Tärkein syy harvennusmallien uudistukseen oli se, että nykymenetelmin kasvatetut viljelymetsät kasvavat ja saavuttavat leimausrajan paljon nopeammin kuin mitä vanhoissa malleissa oletettiin." Edelliset mallit ovat vuodelta 2006. Niissä käytettyjen kasvumallien aineistona ovat olleet metsät, jotka pääosin ovat olleet luontaisesti syntyneitä.

*Uusissa malleissa taustamuuttujien syöttämisen jälkeen palvelu antaa harvennusmallin, joka ilmaisee jäävän puuston tavoitetiheydet. Eteläisessä ja keskeisessä Suomessa jäävän puusto voi olla 2 m2/ha tavoitetta tiheämpi tai harvempi ja pohjoisessa Suomessa 1,5 m2/ha. 

*Perusmalleissa sovitetaan tasapainoisesti yhteen talous, tuhoriskien hallinta ja hiilensidonta. 

*Rauduskoivun mallit saadaan keväällä 2024, muiden puulajien mallit vuoden 2023 loppuun mennessä.

Kooste " Sekametsiä kohden sekalaisin keinoin" (Petri Kortejärvi, Aarre 11/2023)

*Kuusen kasvuun lähtö mustikkatyypin metsässä on niin ripeä, että se näyttää pysyvän istutusmännyn vauhdissa. Kuusta ja mäntyä voinee istuttaa sekaisin.

*Hieman karummilla ja kuivuudelle alttiilla maapohjilla istutuskuusi jää kuitenkin männystä jälkeen. Näille pohjille sopii paremmin männyn kylvö yhdistettynä kuusen istutukseen. Tällöin noin 1000 kappaletta kuusia hehtaarille riittää.

*Jos istutetaan vain yhtä puulajia, istutustiheyttä on syytä laskea totutusta. Mättäitä tai laikkuja kannattaa tehdä kuitenkin edelleen tehdä yhteensä noin 2000 kappaletta hehtaarilla. Tämä varmistaa luontaista tai kylvettyjen taimien syntymisen riittävän etäälle istutuskuusista.

*Mäntymaat kannattaa jatkossakin uudistaa pääosin männylle, mutta omatoiminen metsänomistaja voi täydentää niitä kuusella, esimerkiksi 300 kappaletta hehtaarille. Näyttää siltä, että yksittäiset, etäällä toisistaan kasvavat kuuset pysyvät terveinä jopa puolukkatyypin metsässä. 

*Taimikoiden ja edelleen nuorten kasvatusmetsien jääminen liian tiheiksi on konkreettinen uhka, mikäli istutustiheyttä ei lasketa. Kynnys istutetun taimen poistamiseen saattaa säilyä korkeana, vaikka vieressä olisi hyvälaatuinen luontainen mänty tai kuusi.