Hei SaiMelaiset!
Jaakko on suojellut METSO-suojeluohjelmalla ja määräaikaisella ympäristötuella 8 % metsistään ja hiljaisella suojelulla 10 %. Hiljaisen suojelun kohteina hänellä on itselle tärkeitä alueita, vesistöjen suojavyöhykkeitä, kosteikoita, mäkien lakia, kivikoita ja vaikeapääsyisiä kohteita.
Seminaarin otsakkeen tueksi Jaakko esitti Metsälehdestä poimitut jutut "vanhat metsät saattavat joutua pakkosuojelun piiriin" ja "periaatteessa hyvä". Niissä käsiteltiin erilaisia korvauksettomia "harmaan" suojelun viimeaikaisia tilanteita.
Kuulimme alustukset Annukka Näyhältä, Päivi Salpakivi-Salomaalta, Juha Hakkaraiselta ja Annukka Valkeapäältä.
Alustuksissa pohdittiin ketä ne ovat, joiden pelätään vievän meidän metsät. Päädyttiin siihen, että ne ovat viime kädessä metsätaloustuotteiden valmistajat ja heidän asiakkaansa, joilta kaikki tulot lopulta tulevat. Puhuttiin metsäkatopelosta ja metsien lääkekaapin hyödyllisyydestä. Asiakkaat eivät halua tuotteita, jotka on valmistettu sademetsien puista tai metsäkatoalueilta. Plantaasimetsiä pidetään jopa hyväksyttävämpinä, koska niiden hankintaketjut tunnetaan.
Alustuksissa korostettiin luontoarvojen hyödyntämistä. Monimuotoisuus ja ilmastoasiat nähdään osana liiketoimintaa. Kaikkien luonnon tarjoamien palveluiden (mm. puuntuotanto, puhdas vesi, muut raaka-aineet, virkistysmahdollisuudet tai kyky sitoa hiiltä) ja tuotteiden taloudellisen arvon tunnistamisesta tulee metsänomistajalle niiden tuottamiseen aito kannustin. Regulaatiolla on rooli pelisääntöjen luomisessa, mutta se ei kannusta luontopääoman aktiiviseen tuottamiseen. Tavoitteena on, että luontopääomaa aletaan pelkän ylläpitämisen sijaan aktiivisesti tuottamaan nykyistä enemmän. Kun kaikilla luontopääoman tuotteilla ja palveluilla olisi markkinat ja markkinahinta, jotka ohjaisivat toimintaa kohti aktiivista luontopääoman tuottamista pelkän lakia noudattavan ylläpitämisen sijaan. Tällöin kanahaukankaan pesä ei olisi rajoite metsänomsitajalle vaan kanahaukkoja kannattaisi houkutella lisää. Kuluttajat voivat valinnoillaan vaikuttaa siihen, miten yritykset ja metsänomistajat luontopääomaa ylläpitävät ja tuottavat. Luontopääomaan liittyvä valta ja vastuu ei olisi silloin enää vain sillä, joka omistaa metsää tai valtiovallalla, joka reguloi metsän käyttöä. Kuluttajat voisivat valinnoillaan vaikuttaa siihen, miten yritykset ja metsänomistajat luontopääomaa tuottavat ja ylläpitävät.
Meille esiteltiin myös Metsän arvo-palvelua (metsanarvo.fi), josta tulee erillinen juttu ETAMOL-lehteen.
Tulevaisuustyöpaja liittyi "Tulevaisuussuuntautuneet, yhteistoiminnalliset liiketoimintamallit kestävyyssiirtymän edistäjinä - Suomalainen metsäala kokeellisena alustana transitiokehikon luomiselle" (BuSuT)-hankkeeseen. Hankkeessa tutkitaan metsiin liittyvää jaettua arvonluontia. osallistavaa ennakointia ja eri organisaatioiden ja niiden sidosryhmien toimia, suhteita ja näkemyksiä. Tulevaisuustyöpajassa tarkasteltiin eri toimijoiden (26 osallistujaa) tulevaisuuden visioita metsistä, niiden hyödyntämisestä ja metsäalan tulevaisuudesta sekä keinoja näiden visioiden saavuttamiseksi.
Itselleni uusi kokemus oli työpajassa käytetty "backcasting"-menetelmä. Siinä rakennettiin osallistavasti ensin visio toivotusta tulevaisuudesta ja tällä kertaa visio vuodelle 2050. Sen jälkeen visiosta peruutettiin nykyhetkeen ja rakennettiin askeleet nykytilasta tulevaisuuden visioon. Palaan työpajan tuloksiin myöhemmin.
4) Koosteita Maaseudun Tulevaisuudesta ja Metsälehdestä 21/2024
http://www.saimaanmetsanomistajat.fi/p/metsakyna_7.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti