Hei SaiMelaiset!
Kriteeristö on ollut kesän ajan lausuntokierroksella ja sen odotetaan valmistuvan lähiaikoina. Kun vanhan metsän määritelmä on valmis, metsäteollisuuden puun ostot loppuvat tällaisista metsistä – omistajasta riippumatta – elleivät ole jo loppuneet.
Taustalla on EU:n biodiversiteettistrategia, joka velvoittaa kaikki jäsenmaat suojelemaan vanhat ja luonnontilaiset metsänsä. EU on määritellyt sen, mitkä piirteet ratkaisevat metsän vanhuuden, mutta jäsenmaat ovat saaneet itse määritellä tarkat raja-arvot.
Metsähallitus on arvioinut, että 80 000–90 000 hehtaaria valtion metsistä päätyy kriteerien myötä suojeluun. Määrä täsmentyy, kun jo käynnissä oleva inventointi valmistuu ensi vuonna. Yksityismetsissä, joihin Inarin yhteismetsäkin lukeutuu, kriteerit täyttäviä metsiä on huomattavasti vähemmän ja niistäkin valtaosa löytyy pohjoisesta.
GP ja muutkin ympäristöjärjestöt ovat pyrkineet vaikuttamaan erilaisilla painostustoimilla jo 1980-luvulta lähtien siihen, etteivät puunostajat osta Metsähallituksen puuta sieltä, missä järjestöjen käytännössä itse määrittelemät luontoarvot täyttyvät. Lakiin kirjattu omaisuudensuoja on saanut kyytiä sittemmin myös yksityismetsissä.
Lapissa kovin isku on kohdistunut Inarin yhteismetsään, missä hakkuut ovat olleet pysähdyksissä tuhansien hehtaarien alueella jo viisi vuotta. Kyse on miljoonien eurojen arvoisesta omaisuudesta, jota omistajat – 1 600 paikallista – eivät voi hyödyntää.
Vastaavanlaisessa ahdingossa ovat olleet myös muun muassa Värriön yhteismetsän 350 osakasta, joista valtaosa on sallalaisia. Hekään eivät ole voineet hakata metsiään, vaikkei niitä ole suojeltu.
Hämmästyttävintä asiassa on ollut se, ettei mikään taho tai laki ole estänyt ympäristöjärjestöjen harmaalla suojelualueella operointia. Ne ovat kyenneet taitavilla sertifikaattiliikkeillään ja painostustoimillaan sanelemaan suojeltavaksi sopivan metsän tuntomerkit ja "ottamaan haltuunsa" valtavan alan toisten omistamaa metsää maksamatta siitä kenellekään euroakaan.
Pattitilanteeseen ei ole löydetty ratkaisua. Nyt sellainen on tarjolla.
Vielä ei tosin tiedetä sitä, millaisen korvauksen yksityiset metsänomistajat ovat saamassa pakkosuojeluun ohjattavista metsistään, eikä sitä, kunnioittavatko luontokiistoista elävät ympäristöjärjestöt tulevia kriteerejä vai jatkavatko ne lappilaisten metsätilallisten käyttämistä suojelukiristyksensä välikappaleena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti